91998E2583

KIRJALLINEN KYSYMYS E-2583/98

esittäjä(t): José Barros Moura (PSE) komissiolle

(1. syyskuuta 1998)

Aihe: Henkilöiden vapaan liikkuvuuden käytännön näkökohtia

Kaksi eri jäsenvaltioiden kansalaista (italialainen nainen ja portugalilainen mies) päättävät mennä naimisiin tai asua yhdessä. Niinpä yhden heistä kahdesta on muutettava kumppaninsa jäsenvaltioon ja jätettävä työpaikkansa tai otettava virkavapaata henkilökohtaisten syiden nojalla tai ryhdyttävä muihin tämäntapaisiin järjestelyihin. Useimmissa tapauksissa sillä henkilöllä, joka muuttaa, tulee väistämättä olemaan vaikeuksia päästä mukaan uuden asuinmaansa yhteiskuntaelämään siinä määrin, että hän hankkisi itselleen tasavertaiset olosuhteet ja mahdollisuudet.

Onko mahdollista, kun otetaan huomioon tämän tilanteen yksilöllinen ja erityinen luonne, tunnustaa yhteisön tasolla tällaisten kansalaisten oikeus säilyttää olemassaolevat sosiaaliturvaoikeutensa (erityisesti sairausvakuutukseen liittyvät) alkuperäisessä jäsenvaltiossa riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he asuvat sillä hetkellä, jolla heillä on tarve käyttää näitä oikeuksiaan?

Mitä tulee sairausvakuutukseen, ei pitäisi olla välttämätöntä turvautua kömpelöön byrokratiaan, joka liittyy E111- ja E112-lomakkeisiin; jälkimmäisen tapauksessa oikeuksien saaminen edellyttää vaivalloista prosessia.

Silloin kun on tarpeen turvautua E112-lomakkeeseen, eikö olisi mahdollista, esimerkiksi mainitun naisen tapauksessa, palata alkuperäiseen kotimaahan, kun päättää saada lapsen, ja synnyttää siellä ollakseen lähisukulaistensa (toisin sanoen vanhempiensa) lähellä ja emotionaalisista sekä inhimillisistä syistä?

Edelleen mitä tulee E112-lomakkeen käyttöön, eikö sen näistä kahdesta henkilöstä, joka tiettynä elämänsä hetkenä joutuu esimerkiksi leikkaukseen ja tämän jälkeen käymään säännöllisesti henkilökohtaisen (tai perhe-) lääkärinsä tarkastuksessa tai tarvitsee erityishoitoa, pitäisi voida käyttää oikeutta palata siihen jäsenvaltioon, joka on hänen alkuperäinen kotimaansa, käymättä läpi E112-menettelyä? Eikö lisäksi henkilön alkuperäisen kotimaan tulisi vastata hoitokustannuksista sen sijaan, että niistä vastaa senhetkinen asuinmaa?

Komission jäsenen Pádraig Flynninkomission puolesta antama vastaus

(9. lokakuuta 1998)

Jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmät on sovitettu yhteen neuvoston asetuksilla (ETY) 1408/71 ja 574/72(1). Asetuksilla pyritään kuitenkin ainoastaan sovittamaan yhteen, ei yhtenäistämään kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, mitä etuuksia ne tarjoavat ja miten ne järjestävät ja rahoittavat eri sosiaaliturvajärjestelmänsä.

Henkilö, joka mentyään naimisiin toisen jäsenvaltion kansalaisen kanssa muuttaa aviopuolison valtioon, kuuluu yleensä uuden asuinvaltionsa sairausvakuutuksen piiriin. Jos henkilö haluaa palata alkuperävaltioonsa saamaan erityissairaanhoitoa, hänen on asetuksen (ETY) 1408/71 mukaan pyydettävä siihen asuinvaltion terveydenhuoltojärjestelmän ennakkosuostumus. Suostumus (E112-lomake) tarkoittaa, että asuinvaltio lupaa maksaa kustannukset aivan kuin henkilöllä olisi oikeus etuuksiin siinä jäsenmaassa, jossa hoito annetaan.

Siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta on tarkastellut mahdollisuutta päästä yhteisymmärrykseen siitä, että lapsen synnyttäminen toisessa jäsenvaltiossa katsottaisiin automaattisesti hätätapaukseksi. Tällöin E112-lomakkeella annettavaa ennakkosuostumusta ei tarvittaisi. Valitettavasti asiasta ei ollut mahdollista päästä yhteisymmärrykseen. Asuinvaltion pelättiin joutuvan maksamaan toiselle jäsenvaltiolle täysimääräiset synnytyskustannukset siinäkin tapauksessa, että kyseiset kustannukset olisivat huomattavasti korkeammat kuin valtion oman järjestelmän mukaiset synnytyskustannukset.

(1) muutettu asetuksella (EY) 118/97 - EYVL 28, 30.1.1997.