91997E4007

KIRJALLINEN KYSYMYS E-4007/97 komissiolle esittäjä(t): Daniel Varela Suanzes-Carpegna (PPE) (14. tammikuuta 1998)

Aihe: Eurooppalaisen liuskekiven myynninedistämiskampanja

Eurooppalaisen liuskekiven myynninedistämisen taso on yleensä ottaen hyvin alhainen. Tuotteen arvostus johtuu sen perinteistä ja sen erinomaisista tuloksista katemateriaalina. Maissa, jota sitä ei perinteisesti käytetä, liuskekivi on kuitenkin yksi tuntemattomammista rakennusmateriaaleista - jopa monet arkkitehdit ja rakentajat eivät ole tietoisia sen teknisistä ominaisuuksista, sen asentamisesta, kestosta ja mahdollisuuksista. Yleinen mielikuva siitä on, että se on kallis tuote, joka on varattu ainoastaan historiallisille rakennuksille tai luksusrakennuksille. Ei myöskään ole mielikuvaa, joka erottaisi oman eurooppalaisen liuskekivemme kolmansista maista peräisin olevasta liuskekivestä. Alan teollisuuden merkityksestä ei myöskään yleensä ottaen olla sosiaalisesti tietoisia.

Eikö komissio tässä tilanteessa katso, että EU:n olisi tarpeellista tukea eurooppalaisen liuskekiven myynninedistämistä?

Onko komissio toteuttanut tai aikooko se toteuttaa eurooppalaisen liuskekiven myynninedistämiseen ja levittämiseen suunnattuja toimenpiteitä?

Komission jäsenen Martin Bangemannin komission puolesta antama yhteinen vastaus kirjallisiin kysymyksiin E-4006/97, E-4007/97 ja E-4010/97 (6. helmikuuta 1998)

Komissio vahvisti neuvostolle esittämässään kertomuksessa muun kuin energia-alan vuoriteollisuudesta 18 päivänä marraskuuta 1993 annettujen neuvoston päätelmien täytäntöönpanosta ((Asiak. SEC(96) 852. )), että yhteisön lainsäädännöllä ei ole paljonkaan merkitystä ympäristökustannusten ongelmissa verrattuna kansallisiin tai sitä alemman tason säädösaloitteisiin. Komissio ei kiellä alan alueellista merkitystä eikä rakennerahastojen hyödyntämisoikeutta, mutta sillä ei ole rahoitusvälineitä, joilla alan kustannuksia voitaisiin korvata.

Komissiolla ei ole käytössään keinoja tukea suoraan liuskekivialan tuotteita, ja sen mielestä tämä on ensisijaisesti ammattijärjestöjen tehtävä. Komissio huomauttaa kuitenkin, että tavoitetta voidaan edistää ammattikoulutuksen alaan liittyvällä yhteistyöllä muiden rakennusalan tai tutkimuksen toimijoiden kanssa.

Panemalla täytäntöön rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annettu neuvoston direktiivi 89/106/ETY ((EYVL L 40, 11.2.1989. )), johon ala liittyy standardointityön välityksellä, vaikutetaan todennäköisesti myönteisesti tuotteen julkiseen kuvaan ja yhteisön tuottajien kansainväliseen kilpailukykyyn. Komissio teki 20. marraskuuta 1997 päätöksen 97/808/EY ((EYVL L 331, 3.12.1997. )) rakennusalan tuotteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelystä lattianpäällysteiden (floorings) osalta saatuaan pysyvältä rakennusalan komitealta myönteisen lausunnon.