91997E4005

KIRJALLINEN KYSYMYS E-4005/97 komissiolle esittäjä(t): Allan Macartney (ARE) (14. tammikuuta 1998)

Aihe: Radioaktiivisen jätteen upottaminen Skotlannin rannikolle, erityisesti Beaufort's Dyken alueella

Ison-Britannian julkisista arkistoista äskettäin löydetyt asiakirjat osoittavat, että Beaufort's Dyken alueelle on sijoitettu radioaktiivista jätettä. Niiden alueiden suhteen, joita ei ole ennen pidetty radioaktiivisen jätteen loppusijoituspaikkoina, Skotlannin arkistossa on nyt paljastunut seuraavaa:

- Radioaktiivisia putkia valmistavan tuotantoyksikön jätettä upotettiin vuosien 1954 ja 1957 välisenä aikana Firth of Forthiin North Queensferry'ssä.

- Iso-britannialainen yritys sai vuonna 1949 ohjeen sijoittaa 35 000 valaisevaa numerolevyä, jotka todennäköisesti sisälsivät 25-50 mg radiumia, joko maahan tai sinetöityihin tynnyreihin vähintään 5 mailia rannikolta. Tämä toiminta jatkui mahdollisesti myös 50-luvulla.

- Iso-britannialainen yritys on upottanut kaksi antistaattista laitetta (strontium 90) räjähdysaineiden sijoituspaikkaan Arranin saaren edustalle ennen vuotta 1958.

- Entisen Ballochissa sijaitsevan radiumtehtaan kunnostamisesta kertynyt jäte sijoitettiin vuonna 1963 Garrach Headiin Clydessa.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä Beaufort's Dyken alueeseen. Tälle alueelle sijoitettiin 50- ja 70-luvuilla suuria määriä radioaktiivista jätettä. Huolestuttavinta on se, että sähkönjakeluyksikön rakentaminen Beaufort's Dyken läheisyyteen hyväksyttiin. Tämä voisi aiheuttaa häiriötä ammuksille, kuten tapahtui äskettäin kaasuputkien asentamisen yhteydessä. Koska osa Beaufort's Dykeen sijoitetusta materiaalista on radioaktiivista, turvallisuuskysymykset olisi otettava huomioon. Huomiota olisi kiinnitettävä myös Euroopan unionin rakennerahastosta rahoitettavaan hankkeeseen, joka aiheuttaa mahdollisesti terveys- ja turvallisuusriskejä.

Ottaen huomioon edellä mainitut uudet todisteet radioaktiivisen jätteen sijoittamisesta Skotlannissa, aikooko komissio nyt tutkia tämän asian perusteellisesti (viitaten Marius Enthovenin komission puolesta antamaan vastaukseen 24.1.1996/XI/001145)?

Komission jäsenen Ritt Bjerregaardin komission puolesta antama vastaus (5. helmikuuta 1998)

Komissio on tietoinen todisteista, joihin arvoisa parlamentin jäsen viittaa. Arvoisaa parlamentin jäsentä kehoitetaan tutustumaan vastaukseen, jonka komissio antoi Patricia McKennan esittämään kirjalliseen kysymykseen P-2495/97 ((EYVL C 60, 25.2.1998, s. 136. )). Vastaus koski radioaktiivisten jätteiden upottamista Beaufort's Dykeen Skotlannin ja Pohjois-Irlannin välille. Vaikka Yhdistynyt kuningaskunta ei ollut tällöin Euroopan unionin jäsen, komissio on tutkinut kyseistä asiaa. Komissio pyysi Ison-Britannian viranomaisilta lisätietoja kyseisten radionuklidien määrästä ja laadusta, käytetyn pakkausmateriaalin laadusta ja jätteen mahdollisista terveysvaikutuksista.

Vaikka 1960-luvulta lähtien suoritetussa säännöllisessä seurannassa ei ole paljastunut mitattavaa vaikutusta radioaktiivisuuteen kyseisellä alueella, Ison-Britannian viranomaiset tilasivat kansalliselta säteilysuojelulautakunnalta (National radiological protection board) riippumattoman arvion näistä tiedoista ja pyysivät lautakuntaa arvioimaan Beaufort's Dykeen ja Skotlannin rannikolle upotettujen jätteiden (jotka tulivat samaan aikaan julkisuuteen) säteilyvaikutukset. Tämä laaja selvitys esitettiin Britannian viranomaisille marraskuussa 1997, ja se on saatavana Britannian kansalliselta säteilysuojelulautakunnalta. Asiakirjan nimi on NRPB Memorandum M859, ¨Assessment of the radiological implications of dumping in Beaufort's Dyke and other coastal waters from the 1950s¨. Johtopäätös oli, että radionuklidien leviämisestä aiheutuvat arvioidut annokset eivät ole merkittviä säteilysuojelun kannalta. Aaltojen rannalle tuomien tai kalastajien löytämien tynnyrien tai muiden esineiden käsittelystä mahdollisesti aiheutuneet annokset arvioitiin myös. Radiologisesti merkittävä annos aiheutuu vain yhdestä skenaariosta eli Arranin saaren lähelle sijoitettujen kahden strontium-90-lähteen käsittelystä. Vaikka tällainen tapahtuma vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä, NRPB oli kuitenkin sitä mieltä, että voisi olla järkevää tarjota opastusta kalastajille ja järjestöille, joiden tehtävä on käsitellä rannalle huuhtoutuneita tavaroita. NRPB katsoi kuitenkin, että tehdyn arvion perusteella meriympäristön seuraaminen ei ole enää tarpeen mainittujen radioaktiivisten materiaalien upottamisen vuoksi, eikä siten myöskään ole perusteltua pyrkiä ottamaan jätteitä talteen.

Näiden johtopäätösten perusteella ja siitä syystä, että kyseiset upotukset tehtiin ennen kuin Euratomin lainsäädäntöä alettiin soveltaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, komissio katsoo, ettei sen ole tarpeen toimia tässä asiassa.

Skotlannin ja Pohjois-Irlannin välille rakennettavaa sähköyhdyskaapelia koskevassa hankkeessa merenalaisen reitin turvallisuus on ollut alusta alkaen yksi keskeinen tutkimuskohde, koska on tiedetty kauan, että Beaufort's Dykea on käytetty useiden vuosien ajan ylimääräisten ammusten upottamiseen. Pohjois-Irlannin sähköyhtiö (NIE) on tehnyt ajanmukaisilla laitteilla kolme yksityiskohtaista merenpohjan kartoitusta harkittavana olevien käytävien reiteillä.. Kaapelit asennetaan tutkittuihin käytäviin mahdollisten esteiden välttämiseksi. Näitä valittuja reittejä tutkitaan vielä sekä ennen kaapelien asentamista että sen jälkeen normaalina asennukseen liittyvänä toimenpiteenä. Kun kaapeleita asennetaan, varmistetaan tarkkuuslaitteilla, ettei mihinkään merenpohjassa olevaan kosketa. Nämä asennusmenetelmät ovat paljon hellävaraisempia merenpohjalle kuin kaasuputkien asentamisessa käytetyt menetelmät. NIE tekee yhteistyötä terveys- ja turvaviranomaisten kanssa, ja se julkaisi joulukuussa 1997 ympäristöselostukseensa lisäyksen vastaukseksi edellä mainittuun NRPB:n muistioon. Tämä lisäys on parhaillaan yleisellä lausuntokierroksella Pohjois-Irlannissa. Koska kuitenkin ainoa NRPB:n esiin tuoma ongelma koskee Arranin saaren lähialuetta, joka ei siis ole lähelläkään sähkökaapeleita, ei tästä aiheudu uusia vaaroja. Komissio on vakuuttunut siitä, että sähkökaapeleihin liittyvät terveys- ja turvakysymykset on käsitelty asianmukaisesti ja että kaapeleiden asentaminen ei aiheuta mitään vaaraa yleisön terveydelle ja turvallisuudelle.