91997E3995

KIRJALLINEN KYSYMYS P-3995/97 komissiolle esittäjä(t): Karla Peijs (PPE) (11. joulukuuta 1997)

Aihe: Liikevaihtoverottomia tavaroita ja palveluita koskeva kahtalainen verotuskäytäntö

Voiko komissio ilmoittaa kummat ovat EU:n direktiivien mukaisesti etusijalla: toimitukset, joista ei makseta liikevaihtoveroa vai tavarat, joiden arvonlisäveroprosentti on nolla, koska kyseessä on yhteisön sisäinen tapahtuma? Voiko komissio ilmoittaa syytä tähän?

Onko komissio selvillä siitä, että vero kumuloituu, jos yhdessä jäsenvaltiossa toimiva yritys vie liikevaihtoverottomia tavaroita tai palveluita toiseen jäsenvaltioon, jossa tämän tyyppisille tavaroille tai palveluille ei ole myönnetty poikkeusta liikevaihtoverosta? Voiko komissio ilmoittaa, perustuuko tämä Euroopan tasolla tehtyyn päätökseen - ja jos perustuu, niin mihin - vai onko kyseessä pelkästään kansallisten viranomaisten toimivalta?

Komission jäsenen Mario Montin komission puolesta antama vastaus (14. tammikuuta 1998)

Toukokuun 17 päivänä 1977 annetussa kuudennessa neuvoston direktiivissä 77/388/ETY ((EYVL L 145, 13.6.1977. )) (Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste) säädetään periaatteessa sellaisesta järjestelmästä, jolla vältetään niiden toimintojen kaksinkertainen verotus, jotka on vapautettu verosta maan alueella kyseisen direktiivin 13 artiklan nojalla. Toisaalta 13 artiklan yhdenmukaisella soveltamisella vältetään kaksinkertainen verotus ja toisaalta 28 c artiklan B kohdan a alakohdan mukaan verosta on vapautettava ¨tavaroiden yhteisöhankinnat, jos nämä tavarat verovelvollisten luovuttamina olisi kaikissa olosuhteissa vapautettu verosta maan alueella¨.

On kuitenkin ilmeistä, että 28 artiklan 3 kohtaan perustuvien siirtymämääräysten soveltaminen jäsenvaltioissa voi johtaa veron kumuloitumiseen, mikä johtuu jäsenvaltioille annetusta mahdollisuudesta jatkaa niiden toimintojen verottamista, jotka yleensä on vapautettu verosta, tai jatkaa niiden toimintojen verovapautta, joita yleensä verotetaan. Tällainen yhdenmukaistamisen puute voi eräissä tapauksissa johtaa siihen, että jossakin jäsenvaltiossa verotetaan toimintoja, joihin myyjällä ei ole omassa jäsenvaltiossaan vähennysoikeutta.

Komissio on useissa yhteyksissä ehdottanut ((EYVL C 205, 13.8.1992. )) näiden tilapäisten poikkeusten lakkauttamista. Neuvosto ei kuitenkaan ole onnistunut tekemään yksimielistä päätöstä jäljellä olevien poikkeusten lakkauttamisesta lukuunottamatta 18 päivänä heinäkuuta 1989 annettua kahdeksattatoista neuvoston direktiiviä 89/465/ETY (Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - tiettyjen kuudennen direktiivin 77/388/ETY 28 artiklan 3 kohdassa säädettyjen poikkeusten kumoaminen) ((EYVL L 226, 3.8.1989. )), jolla kumottiin eräät näistä poikkeuksista.

Tämän vuoksi komissio on osoittanut selkeästi yhteisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöönottamiseksi laatimassaan työohjelmassa ((Asiak. KOM (96) 328 lopullinen. )), että se aikoo tutkia uudelleen kaikkia nykyisen järjestelmän nojalla sallittuja vaihtoehtoja, oikeuksia ja poikkeuksia, jotta veroa alettaisiin soveltaa yhtenäisesti.