1

Kantaja Synapsa Med sp. z o.o. vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvassa kanteessaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 9.1.2023 tekemän päätöksen (asia R 923/2022–5) (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

Kantajan edustaja ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle 6.2.2024 päivätyllä kirjeellä, ettei hän enää edusta kantajaa.

3

Unionin yleinen tuomioistuin ilmoitti työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena 9.2.2024 päivätyllä kirjeellä kantajan edustajalle, että hän on unionin yleisen tuomioistuimen keskustelukumppani, kunnes kantaja nimeää uuden edustajan. Unionin yleinen tuomioistuin kehotti häntä myös antamaan kantajalle tiedoksi, että työjärjestyksen 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti kantajan on nimettävä uusi edustaja. Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi, että jos kantajan uusi edustaja ei ilmoittaisi sille tästä nimeämisestä viimeistään 26.2.2024, unionin yleinen tuomioistuin toteaisi työjärjestyksensä 131 artiklan 2 kohdan nojalla omasta aloitteestaan, ettei lausunnon antamiseen ole enää aihetta.

4

Kantaja ei nimennyt uutta edustajaa asetetussa määräajassa.

5

Unionin yleinen tuomioistuin esitti työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena 7.3.2024 päivätyllä kirjeellä asianosaisille ja väliintulijalle kysymyksen, johon se pyysi kirjallista vastausta ja jolla se pyysi asianosaisia ottamaan kantaa unionin yleisen tuomioistuimen mahdollisuuteen todeta – työjärjestyksensä 131 artiklan 2 kohdan nojalla – omasta aloitteestaan perustellulla määräyksellä, ettei lausunnon antamiseen ole enää aihetta.

6

Väliintulija Gravity Brand Holdings LLC vastasi 21.3.2024 päivätyllä kirjeellä myöntävästi unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen. Se lisäsi, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi aiheellista velvoittaa kantaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

7

EUIPO toimitti 22.3.2024 päivätyn kirjeen, jossa se vaati unionin yleistä tuomioistuinta hylkäämään kanteen ja olemaan velvoittamatta EUIPO:a korvaamaan oikeudenkäyntikulut. EUIPO totesi myös, ettei sille ollut aiheutunut korvattavia oikeudenkäyntikuluja. EUIPO esittää erityisesti, että Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1) 71 artiklan 3 kohdan nojalla siitä, että työjärjestyksen 131 artiklan 2 kohdan nojalla todetaan, ettei lausunnon antamiseen ole enää aihetta, seuraa, ettei riidanalainen päätös voi tulla voimaan.

8

EUIPO toteaa, että kantajan velvollisuus käyttää edustajanaan asianajajaa on olennainen muotomääräys, jonka noudattamatta jättämisestä seuraa, että unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne on jätettävä tutkimatta. EUIPO katsoo lisäksi, että kun unionin yleinen tuomioistuin toteaa oikeudenkäynnin aikana, ettei kantaja enää noudata mainittua sääntöä, se voi tulkita tämän seikan joko työjärjestyksensä 125 artiklassa tarkoitetuksi kanteen peruuttamiseksi, sellaiseksi esteeksi oikeudenkäyntimenettelyn jatkamiselle, jonka seurauksena kanne on selvästi jätettävä tutkimatta tai hylättävä työjärjestyksen 126 artiklan nojalla, tai työjärjestyksen 129 artiklassa tarkoitetuksi ehdotonta prosessinedellytystä koskevaksi kysymykseksi.

9

Kantaja ei vastannut unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen asetetussa määräajassa.

10

Työjärjestyksen 131 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos kantaja ei enää vastaa unionin yleisen tuomioistuimen yhteydenottoihin, unionin yleinen tuomioistuin voi asianosaisia kuultuaan todeta omasta aloitteestaan perustellulla määräyksellä, ettei lausunnon antamiseen ole enää aihetta.

11

Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannesta ja neljännestä kohdasta sekä 21 artiklan ensimmäisestä kohdasta, joita saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, ja erityisesti perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa käytetystä käsitteestä ”edustaja” ilmenee, että nostaakseen kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa muut asianosaiset kuin jäsenvaltiot, Euroopan unionin toimielimet, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA) muut sopimuspuolet kuin jäsenvaltiot ja mainitussa sopimuksessa tarkoitettu EFTAn valvontaviranomainen eivät saa itse ajaa asiaansa vaan näiden on käytettävä sellaisen kolmannen osapuolen palveluita, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa (ks. vastaavasti määräys 20.11.2017, BikeWorld v. komissio, T‑702/15, EU:T:2017:834, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

12

Unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklasta seuraa myös, että velvollisuus käyttää edustajanaan asianajajaa on voimassa siihen saakka, kunnes oikeudenkäynnin päättävä tuomioistuinratkaisu annetaan tiedoksi. Viimeksi mainitun velvollisuuden on kuitenkin oltava yhteensopiva yhtäältä sen kanssa, että asianosainen voi vapaasti käyttää edustajanaan valitsemaansa asianajajaa, ja toisaalta sen kanssa, että asianajajalla on ammattieettisiä velvollisuuksiaan noudattaen oikeus luopua valtuutuksestaan oikeudenkäynnin aikana. Tästä seuraa, että vaikka asianosaisen ei ole käytettävä edustajanaan samaa asianajajaa koko oikeudenkäynnin ajan, asianosaisen on huolehdittava siitä, että häntä edustaa asianajaja jatkuvasti koko oikeudenkäynnin ajan eli kanteen nostamisesta aina siihen saakka, kunnes oikeudenkäynnin päättävä tuomioistuinratkaisu annetaan tiedoksi. Tästä seuraa, että kun asianajaja lakkaa edustamasta kantajaa oikeudenkäynnin aikana, kantajan on viipymättä nimettävä uusi edustaja, jotta voidaan varmistaa sen edustuksen jatkuvuus (määräys 19.6.2014, Suwaid v. neuvosto, T‑268/12, ei julkaistu, EU:T:2014:598, 17 kohta).

13

Nyt käsiteltävässä asiassa edellä 4 ja 9 kohdasta ilmenee, ettei kantaja ole nimennyt uutta edustajaa eikä se enää vastaa unionin yleisen tuomioistuimen yhteydenottoihin. Koska kantaja ei ole vastannut unionin yleisen tuomioistuimen pyyntöihin ilmoittaa asianajajasta, jonka se on nimennyt uudeksi edustajakseen, kantaja on oikeudenkäynnin aikana rikkonut olennaista muotovelvollisuuttaan, josta määrätään unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklassa.

14

Toisin kuin EUIPO väittää, kantajan toimimatta jättämistä ei kuitenkaan voida nyt käsiteltävässä asiassa tulkita työjärjestyksen 125 artiklassa tarkoitetuksi kanteen peruuttamiseksi, sellaiseksi esteeksi oikeudenkäyntimenettelyn jatkamiselle, jonka seurauksena kanne on selvästi jätettävä tutkimatta tai hylättävä saman työjärjestyksen 126 artiklan nojalla, tai työjärjestyksen 129 artiklassa tarkoitetuksi ehdotonta prosessinedellytystä koskevaksi kysymykseksi.

15

Ensinnäkin EUIPO:n perustelusta, jonka mukaan kantajan toimimatta jättämistä voidaan pitää kanteen peruuttamista merkitsevänä toimena, on todettava, että jotta voidaan katsoa, että kanne on peruutettu, kantajan menettelytavan on oltava sellainen, että se ilmentää todellista ja ilmaistua tahtoa peruuttaa kanne. Todellista tahtoa koskeva edellytys merkitsee, ettei tästä kantajan tahdosta saa olla mitään epäilystä. Peruuttamisen ilmaiseminen taas merkitsee erityisesti, ettei kannetta voida peruuttaa hiljaisesti (ks. vastaavasti määräys 15.12.2022, Leonardo v. Frontex, T‑675/20, ei julkaistu, EU:T:2022:870, 22 kohta).

16

Nyt käsiteltävässä asiassa se, ettei uutta edustajaa ole nimetty eikä unionin yleisen tuomioistuimen yhteydenottoihin ole vastattu asetetuissa määräajoissa, ei riitä perusteeksi katsoa, että kanne on peruutettu, koska siitä ei ilmene täydellä varmuudella kantajan tahto peruuttaa kanteensa. Näin ollen tätä toimimatta jättämistä ei voida pitää kanteen peruuttamisena.

17

Toiseksi EUIPO:n perustelusta, jonka mukaan kantajan toimimatta jättämistä on pidettävä oikeudenkäynnin moitteettoman kulun häiriönä, jonka vuoksi voidaan katsoa, että kanne on selvästi jätettävä tutkimatta tai hylättävä, on muistutettava, että työjärjestyksen 126 artiklassa määrätään, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai kanne selvästi on oikeudellisesti täysin perusteeton, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista asian perustellulla määräyksellä. Lisäksi oikeuskäytännössä on katsottu, että kanteen tutkittavaksi ottamista koskevan arvioinnin yhteydessä on otettava huomioon tilanne, joka vallitsi silloin, kun kannekirjelmä jätettiin. Kanne on siis jätettävä tutkimatta, jos kanteen nostamisen edellytykset eivät täyty tuona ajankohtana (tuomio 27.11.1984, Bensider ym. v. komissio, 50/84, EU:C:1984:365, 8 kohta; ks. vastaavasti määräys 6.7.2017, Yanukovych v. neuvosto, C‑505/16 P, EU:C:2017:525, 53 kohta).

18

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantajan edustusta koskeva kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytys täyttyi asianmukaisesti, kun kannekirjelmä toimitettiin. Koska se, ettei kantaja nimeä uutta edustajaa eikä enää vastaa unionin yleisen tuomioistuimen yhteydenottoihin oikeudenkäynnin aikana, ei voi vaikuttaa siihen, täyttikö kanne tutkittavaksi ottamisen edellytykset, kun se nostettiin, eikä kanteen perusteltavuuteen, tällä perusteella ei voida katsoa, että nyt käsiteltävä kanne on selvästi jätettävä tutkimatta tai hylättävä.

19

Kolmanneksi EUIPO:n perustelusta, jonka mukaan kantajan toimimatta jättämistä on pidettävä ehdotonta prosessinedellytystä koskevana kysymyksenä, jonka unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 129 artiklan nojalla ottaa tutkittavaksi omasta aloitteestaan, on riittävää palauttaa mieleen, että kantajan toimimattomuus on alkanut oikeudenkäynnin aikana eikä se siis voi vaikuttaa siihen, täyttikö kanne tutkittavaksi ottamisen edellytykset, kun se nostettiin. Muutenkin on niin, että kun oikeuskäytännön mukaan sitä, että uutta edustajaa ei nimetä muodollisesti pätevällä tavalla, voidaan pitää riittävänä osoituksena siitä, ettei kantajalla ole enää oikeussuojan tarvetta (ks. vastaavasti määräys 12.9.2013, Yaqub v. SMHV – Turkey (ATATURK), T‑580/12, ei julkaistu, EU:T:2013:518, 7 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), kyseinen seikka voi olla vain peruste todeta, ettei lausunnon antamiseen ole enää aihetta, eikä peruste jättää kanne tutkimatta.

20

EUIPO:n väitteestä, jonka mukaan nyt käsiteltävässä asiassa sen toteamisesta, ettei lausunnon antamiseen ole enää aihetta, seuraa, ettei riidanalainen päätös tule voimaan, on lisäksi todettava, että tämä asia eroaa asioista, joihin EUIPO viittaa ja joissa annettiin 12.4.2018 annettu määräys Cryo-Save v. EUIPO (C‑327/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:235), 3.7.2003 annettu määräys Lichtwer Pharma v. SMHV – Biofarma (Sedonium) (T‑10/01, EU:T:2003:182), 26.11.2012 annettu määräys MIP Metro v. SMHV – Real Seguros (real,- BIO) (T‑549/11, ei julkaistu, EU:T:2012:622), 4.7.2013 annettu määräys Just Music Fernsehbetriebs v. SMHV – France Télécom (Jukebox) (T‑589/10, ei julkaistu, EU:T:2013:356), 23.2.2021 annettu määräys Frutas Tono v. EUIPO – Agrocazalla (Marién) (T‑587/19, ei julkaistu, EU:T:2021:107) ja 14.2.2023 annettu määräys Laboratorios Ern v. EUIPO – Arrowhead Pharmaceuticals (TRiM) (T‑428/22, ei julkaistu, EU:T:2023:80). Mainituissa asioissa oli nimittäin kyse tilanteista, joissa unionin yleisessä tuomioistuimessa tai unionin tuomioistuimessa vireillä olleen oikeudenkäynnin aikana tapahtui jotain sellaista, jonka vuoksi joko EUIPO:ssa käyty menettely menetti tarkoituksensa, koska haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan esitetty väite tai riidanalaisen tavaramerkin menettämisvaatimus peruttiin, tai joka vaikutti aikaisemman oikeuden tai sen oikeuden pätevyyteen, jolle oli haettu Euroopan unionin tavaramerkkijärjestelmän mukaista suojaa. Näiden tapahtumien perusteella unionin yleinen tuomioistuin tai unionin tuomioistuin totesi kussakin tapauksessa lähinnä, että kanne oli menettänyt tarkoituksensa 2.5.1991 tehdyn ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklassa ja 114 artiklan 1 kohdassa sekä unionin yleisen tuomioistuimen 130 artiklan 2 kohdassa ja 131 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja että kyseisten määräysten nojalla lausunnon antamiseen ei ollut enää aihetta.

21

On todettava, ettei nyt käsiteltävässä asiassa ole kyse mistään näistä tilanteista. Väliintulija ei nimittäin ole peruuttanut kantajan tavaramerkkiä koskevaa mitättömyysvaatimustaan. Ei myöskään ole tapahtunut mitään sellaista, joka olisi vaikuttanut väliintulijan kyseisen aikaisemman oikeuden pätevyyteen. Nyt käsiteltävässä asiassa EUIPO:ssa aloitetulla mitättömyysmenettelyllä on siis edelleenkin tarkoitus. Riidanalainen päätös, jolla kantajan tavaramerkki on todettu mitättömäksi, ei ole rauennut. Sen vaikutusten voimaan tulemista on ainoastaan lykätty siihen asti, kunnes unionin yleinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi kantaja on saattanut asian, antaa ratkaisunsa.

22

Se seikka, että kantaja on lakannut vastaamasta unionin yleisen tuomioistuimen yhteydenottoihin, mikä merkitsee, että se on luopunut intressiensä puolustamisesta peruuttamatta kuitenkaan kannettaan, ei siis vaikuta EUIPO:ssa käytyyn menettelyyn eikä näin ollen myöskään unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen tarkoitukseen vaan ainoastaan edellytyksiin jatkaa unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen käsittelyä.

23

Tässä asiayhteydessä se, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa työjärjestyksensä 131 artiklan 2 kohdan nojalla, ettei lausunnon antamiseen ole enää aihetta, ei voi olla esteenä sille, että riidanalaisen päätöksen vaikutukset alkavat.

24

Tästä on todettava, että asetuksen 2017/1001 71 artiklan 3 kohdassa säädetyn mekanismin ainoana tavoitteena on, ettei valituslautakuntien päätöksillä ole vaikutuksia ennen kuin tuomioistuinmenettelyssä on annettu ratkaisu, jotta niille, joita EUIPO:n päätökset koskevat, voidaan antaa oikeussuojaa, joka vastaa tavaramerkkioikeuden erityislaatua. Olisi nimittäin järjenvastaista, jos tavaramerkki ensin rekisteröitäisiin, sitten poistettaisiin rekisteristä ja mahdollisesti rekisteröitäisiin uudelleen sen mukaan, millaisia ratkaisuja EUIPO:n elimet ja unionin tuomioistuimet antavat toinen toisensa jälkeen. Tästä seuraa, että vaikka asetuksen 2017/1001 71 artiklan 3 kohdassa ei kylläkään mainita nimenomaisesti sen toteamista, ettei lausunnon antamiseen ole enää aihetta, ajankohtana, jona valituslautakuntien päätöksistä nostettujen kanteiden lykkäävä vaikutus päättyy, on katsottava, että kyseisen säännöksen soveltamisen yhteydessä se, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa työjärjestyksensä 131 artiklan 2 kohdan nojalla, ettei lausunnon antamiseen ole enää aihetta, on samaistettava asetuksen 2017/1001 71 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen hylkäämiseen.

25

Kaiken edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin toteaa työjärjestyksensä 131 artiklan 2 kohdan nojalla omasta aloitteestaan, ettei lausunnon antamiseen nyt käsiteltävänä olevasta kanteesta ole enää aihetta.

26

Työjärjestyksen 137 artiklassa määrätään, että jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, unionin yleinen tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan.

27

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kun otetaan huomioon käsiteltävän asian olosuhteet, kantaja on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan väliintulijan oikeudenkäyntikulut, kun taas EUIPO on ilmoittanut unionin yleiselle tuomioistuimelle, ettei sille ole aiheutunut korvattavia oikeudenkäyntikuluja.

Näillä perusteilla,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa: