—

kumoaa komission nimittävän viranomaisen 7.9.2022 tekemän päätöksen hylätä kantajan tekemä oikaisuvaatimus R/553/22

—

päättää ehdottaa, että asiassa tarkastellaan mahdollisuutta sovintoratkaisuun

—

velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että nimittävä viranomainen menetteli sääntöjenvastaisesti kutsuessaan lääketieteellisen komitean koolle 14.2.2020 nimeämättä kolmatta lääkäriä.

2.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että nimittävä viranomainen menetteli sääntöjenvastaisesti hyväksyessään sen, että toinen ja kolmas lääkäri jättivät järjestelmällisesti noudattamatta lääketieteellisen komitean toimeksiantoa ja etenkin toimeksiannon kolmea ensimmäistä kohtaa sekä 25.10.2017 annetun tuomion Lucaccioni v. komissio (T-551/16) 103, 105, 107, 108, 110 ja 111 kohdassa annettua nimenomaista vastausta.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että nimittävä viranomainen menetteli sääntöjenvastaisesti hyväksyessään sen, ettei lääketieteellisten komiteoiden peruskirjaa sovelleta lääketieteellisen komitean toisen ja kolmannen kokouksen istuntopöytäkirjoihin.

4.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että nimittävä viranomainen menetteli sääntöjenvastaisesti sulkiessaan omasta aloitteestaan kantajan pois ilman perustelua syytä lääketieteellisen komitean kahdesta kokouksesta, vaikka toimeksiannon mukaan kantajan läsnäoloa edellytettiin.

5.

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että nimittävä viranomainen menetteli sääntöjenvastaisesti hyväksyessään sen, ettei lääketieteellisen komitean loppulausunnossa mainita kolmea riidanalaista peruslääkärinlausuntoa, vaikka toimeksiannon mukaan tätä edellytettiin.

6.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että nimittävä viranomainen menetteli sääntöjenvastaisesti hyväksyessään sen, että toinen ja kolmas lääkäri, jotka eivät ole lainkaan erikoistuneet psykiatriaan, riitauttivat ulkopuolisesta lausunnosta huolimatta erään nimekkään kliinisen psykiatrin, jonka itse kolmas lääkäri oli valinnut, psykiatrisen lääkärinlausunnon ahdistavan henkilökohtaisen käynnin seurauksena.

7.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että toinen ja kolmas lääkäri rinnastivat hyvin vakavalla tavalla psykologian, jonka perusteella maksettiin korvausta pätevistä syistä vuoden 1994 loppuun saakka, psykiatriaan perusteilla, jotka koskivat vuoden 1994 jälkeistä aikaa, mitä unionin yleinen tuomioistuin on jo arvostellut 25.10.2017 antamassaan tuomiossa Lucaccioni v. komissio (T-551/16).

8.

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu siihen, että toinen ja kolmas lääkäri suorittivat lääketieteellisen komitean 14.2.2020 pidetyssä kokouksessa vain yhden äänestyksen, mikä ei kuulu lääketieteen harjoittamisen alaan.

9.

Yhdeksäs kanneperuste, joka perustuu 70-prosenttista hengityksen vajaatoimintaa koskeviin perusteluihin, joihin kantaja ei ole koskaan vedonnut, joita ei ole hyväksytty ennen vuotta 1994 ja jotka itse kolmas lääkäri on todennut paikkansapitäviksi sekä joista ilmenee selkeästi, että vajaatoiminta on tullut ilmi kyseisen ajankohdan jälkeen eikä vuoden 2000 eli kantajan hakemuksen jättämisen ajankohdan jälkeen.

10.

Kymmenes kanneperuste, joka perustuu 50-prosenttista vaikeaa masennusta koskeviin perusteluihin, joihin kantaja ei ole koskaan vedonnut, joita ei ole hyväksytty ennen vuotta 1994, jotka nimekäs kliininen psykiatri on tunnustanut mutta jotka kolmas lääkäri on nimenomaisesti kiistänyt, koska ne ovat tapahtuneet vuoden 1994 jälkeen mutta ennen vuotta 2000, jolloin Euroopan yhteisöjen virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen yhteisten määräysten, sellaisina kuin ne olivat voimassa ennen 1.1.2006, 14 artiklassa tarkoitettua oireiden ensimmäistä pahenemista koskeva hakemus jätettiin.

11.

Yhdennellätoista kanneperusteella riitautetaan 10 prosentin osuus haitasta ”vasemman kylkiasennon huonontumisesta johtuva unen häiriytyminen”, joka on vahvistettu sairaalalääkärin lausunnossa ja jota pidetään vähimmäisprosenttiosuutena Belgian virallisen työkyvyttömyysasteikon B.O.B.I:n (Barème officiel belge des invalidités) mukaisissa ”unihäiriöissä”.

12.

Kahdestoista kanneperuste, joka perustuu oireiden toiseen pahenemiseen, jota koskeva hakemus tehtiin 8.3.2021.