—

kumoamaan Euroopan komission 25.4.2023 tekemän päätöksen C(2023) 2727 final

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen (EU) 2022/2065 (1) (Digipalvelusäädös) soveltamisalan laiminlyöntiä ja digipalvelusäädöksen soveltamisessa tapahtuneita oikeudellisia virheitä.

Kantaja katsoo, että digipalvelusäädöstä ei sovelleta siihen, koska se ei tarjoa välityspalveluja eikä näin ollen säilytyspalveluja tai verkkoalustaa tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla. Se ei täytä ulkopuolisen sisällön tarjoamista koskevaa edellytystä. Omia tavaroitaan myydessään kantaja tarjoaa omaa sisältöään, ja se on myös hyödyntänyt täysin yhteistyökumppaneidensa sisältöjä sellaisen tiukan yhdistämisprosessin avulla, jota niihin voidaan soveltaa.

Vaikka osa palvelusta luokiteltaisiin verkkoalustaksi, tämä osa ei kantajan mukaan saavuta 45 miljoonan kuukausittaisen aktiivisen vastaanottajan kynnysarvoa. Se katsoo, että vastaaja ei ole ottanut huomioon palvelun hybridiluonnetta: kaikki palvelun käyttäjät eivät automaattisesti saa kolmansien tarjoamaa sisältöä, vaan ne on päinvastoin eroteltava tarkasti.

Kantajan mukaan vastaaja on käyttänyt virheellisiä arviointiperusteita, kuten sitä, että tavarantoimittajaa ei ole mahdollista yksilöidä. Se on laiminlyönyt sen seikan, ettei kyseessä ole ratkaiseva seikka, vaan pikemminkin, kun otetaan huomioon unionin oikeudessa tehtävät arvioinnit, seikka, joka tukee olettamaa omista sisällöistä.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan digipalvelusäädöksen 33 artiklan 1 ja 4 kohta, luettuna yhdessä sen 24 artiklan 2 kohdan kanssa, on epätäsmällinen.

Kynnysarvon laskemista koskevat yksityiskohtaiset ohjeet ovat liian epätäsmälliset ja niillä rikotaan unionin oikeudessa vahvistettua täsmällisyysperiaatetta. Digipalvelusäädöksen 33 artiklan 1 kohta ei näin ole unionin oikeuden mukainen oikeusperusta. Digipalvelusäädöksen johdanto-osan 77 perustelukappale on laskumenetelmän määrittelemistä varten puutteellinen oikeudellisen luonteensa ja puutteellisen sanamuotonsa vuoksi, koska liian moni keskeinen kysymys jää avoimeksi. Siinä kuvaillaan vain, mihin tahoihin asetusta sovelletaan, mutta ei miten. Arviointiperusteita ei voida täsmentää riittävästi ilman delegoidun asetuksen antamista. Tämä puute käy selvästi ilmi vertailtaessa digipalvelusäädöstä asetuksen (EU) 2022/1925 (2) (digimarkkinasäädös) kanssa: viimeksi mainittu perustuu osittain samalle kynnysarvolle, mutta siinä kehitetään ja täsmennetään laskentaperusteita erillisessä liitteessä. Tässä liitteessä ei kuitenkaan täsmennetä konkreettista laskutoimitusta riittävän täsmällisesti.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu

Laskumenetelmän epätäsmällisyys on ristiriidassa SEU 2 artiklan ensimmäisen virkkeen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklan kanssa, koska se johtaa (tosiasiallisesti) verkkoalustojen tarjoajien epäyhdenvertaiseen kohteluun. Tarjoajat paikkaavat puutteet, jotka johtuvat erityisesti siitä, että yksittäisten käyttäjien jäljitys on kielletty, panemalla täytäntöön menetelmiä, jotka eivät ole yhdenmukaisia ja avoimia. Samanaikaisesti digipalvelusäädöksessä ei säädetä kaikkien laskumenetelmien pakollisesta valvonnasta, vaan pelkästään ad hoc –tarkastuksista. Tämä ei luo kilpaileville palveluntarjoajille tasavertaisia toimintaedellytyksiä. Lisäksi digipalvelusäännöksellä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun siinä sovelletaan vakiomääräistä kynnysarvoa kaikkiin verkkoalustoihin asianomaisten palveluiden riskeihin perustuvista kriteereistä riippumatta.

4.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu

Digipalvelusäännöksen soveltamisella loukataan suhteettomalla tavalla kantajan perusvapauksia ja –oikeuksia ja näin ollen loukataan suhteellisuusperiaatetta, josta määrätään SEU 5 artiklan 4 kohdassa. Yhtäältä vakiomääräinen kynnysarvo on epäasianmukainen ja toisaalta muiden velvollisuuksien asettaminen kantajalle on tarpeetonta, koska verkkokauppaa on jo säännelty (liikaa).

5.

Viides kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta on loukattu

Vastaaja loukkaa päätöksessään SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta siten, että kantaja ei päätöksen vastaanottajana voi ymmärtää sitä. Vastaaja ei esitä syytä, jonka vuoksi kantajan palvelu kuuluu digipalvelusäännöksen 3 artiklan g kohdan iii alakohdan mukaisen säilytyspalvelun käsitteeseen, vaikka se on ratkaiseva seikka, jotta kyseisen asetuksen 33 artiklan soveltamisessa.