1)

Kuuluuko direktiivin 2010/13/EU (1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2018/1808 (2), tavoitteisiin ja siten direktiivin soveltamisalaan a) ihmisarvon kunnioittamisen ja suojelun varmistaminen ja b) sen estäminen, että televisiopalvelujen tarjoajat esittävät laadultaan ala-arvoista sisältöä ja erityisesti sisältöä, joka on ominaisuuksiltaan vastaavaa kuin kantajana olevan yhtiön esittämä riidanalainen sisältö?

2)

Jos oletetaan, että a) ihmisarvon kunnioittamista ja suojelua koskeva velvoite ja/tai b) kielto esittää laadultaan ala-arvoista sisältöä ja erityisesti riidanalaisessa lähetyksessä esitetyn kaltaista sisältöä, kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, onko kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään edellä mainituista velvoitteista kaikille muille televisiopalvelujen tarjoajille paitsi niille, jotka lähettävät televisiosisältöä ainoastaan internetin välityksellä, direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastainen?

3)

Jos kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kansallisen sääntelyviranomaisen direktiivin tehokkuuden varmistamiseksi sovellettava erotuksetta kaikkiin televisiopalvelujen tarjoajiin kansallisen oikeuden säännöksiä, joissa kyseiset velvoitteet asetetaan, vaikka kansallisessa lainsäädännössä säädetään velvoitteista ja niihin liittyvistä seuraamuksista kaikille muille televisiopalvelujen tarjoajille paitsi niille, jotka lähettävät sisältöään ainoastaan internetin välityksellä, vai onko niin, että kansallisten säännösten väljän tulkinnan tai muita televisiopalvelujen tarjoajia koskevien kansallisten säännösten analogisen soveltamisen perusteella tapahtuva hallinnollisten seuraamusten määrääminen edellä mainittujen velvoitteiden rikkomisesta internet-televisiolähetyksessä ei ole sopusoinnussa Euroopan unionin peruskirjan 49 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun nullum crimen, nulla poena sine lege certa -periaatteen, luettuna yhdessä oikeusvarmuuden periaatteen kanssa?

4)

Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi ja katsotaan, että a) ihmisarvon kunnioittamista ja suojelua koskeva velvoite ja/tai b) kielto esittää laadultaan ala-arvoista sisältöä (ja erityisesti riidanalaisessa lähetyksessä esitetyn kaltainen sisältö) eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, onko niin, että jos jäsenvaltion lainsäädännössä asetetaan hallinnollisten seuraamusten uhalla edellä mainitut velvoitteet maanpäällisten taikka satelliitin tai laajakaistaverkkojen välityksellä lähetettävien televisiopalvelujen tarjoajille mutta siinä ei ole vastaavia sääntöjä niiden osalta, jotka tarjoavat televisiopalveluja internetin välityksellä, direktiivin 2010/13/EU, sellaisena kuin se on voimassa, 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että toimivaltainen kansallinen viranomainen on velvollinen harkitsemaan mahdollisuutta määrätä hallinnollisia seuraamuksia edellä mainittujen sääntöjen rikkomisesta myös internet-televisiolähetysten osalta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti?

5)

Jos neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kansallisen sääntelyviranomaisen velvollisuus edellä esitetyllä tavalla ja sellaisen kansallisen lainsäädännön tulkinnan perusteella, joka on yhdenmukainen unionin oikeuden ja erityisesti edellä mainittujen direktiivin säännösten kanssa, soveltaa erotuksetta kaikkiin televisiopalveluihin lähetystavasta riippumatta kansallisen oikeuden säännöksiä, joilla nämä velvoitteet asetetaan, nullum crimen, nulla poena sine lege certa -periaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen mukainen, kun otetaan huomioon, että nämä kansallisessa lainsäädännössä kaikille muille televisiopalvelujen tarjoajille asetetut velvoitteet eivät koske internet-televisiota?