1)

Onko tilanteessa, jossa kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että kansallisen viimeisen oikeusasteen tuomari (Sąd Najwyższyn [ylin tuomioistuin] tuomari) voidaan määrätä tämän tuomioistuimen johtavan presidentin (ylimmän tuomioistuimen ensimmäinen presidentti) harkinnanvaraisella päätöksellä ilman kyseisen tuomarin suostumusta tietyksi ajaksi vuodessa siirtymään tämän tuomioistuimen jaostosta, jossa hän tavanomaisesti ratkaisee asioita koulutuksensa ja pätevyytensä mukaisesti, tämän tuomioistuimen toiseen jaostoon, joka on toimivaltainen toisenlaisissa asioissa kuin ne, joita tämä tuomari on tähän asti käsitellyt, SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että siinä edellytetään, että määräämisen kohteena olevalla tuomarilla on oltava hänen riippumattomuutensa ja itsenäisyytensä suojaamiseksi mahdollisuus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon määräämispäätöstä vastaan riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen menettelyssä, joka täyttää perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan vaatimukset?

2)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltion viimeisen oikeusasteen tuomioistuin (Sąd Najwyższy [ylin tuomioistuin]), jonka kollegiaaliseen kolmen tuomarin kokoonpanoon kuuluu kaksi tuomaria, jotka tuomioistuimen johtava presidentti on määrännyt ilman heidän suostumustaan heidän vakituisesta jaostostaan tässä tuomioistuimessa tämän tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa toimivaltaiseen jaostoon ilman, että heillä oli tätä ennen mahdollisuus riitauttaa määräämispäätös puolueettoman ja riippumattoman tuomioistuimen menettelyssä, joka täyttää perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan vaatimukset, ei ole riippumaton, puolueeton ja etukäteen lailla perustettu tuomioistuin, joka takaa yksityishenkilölle tehokkaan oikeussuojan unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla?