1)

Onko sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 883/2004 (1) tulkittava siten, että sitä sovelletaan tilanteessa, jossa tuomioistuin on katsonut asianosaisten tätä kiistämättä, että yhtäältä vastaanottavan valtion oikeusviranomaiset ovat todenneet esitetyt A1-todistukset väärennetyiksi ja että toisaalta vastaanottavan valtion oikeusviranomaisten tutkintatoimet ovat osoittaneet, etteivät riidanalaiset todistukset ole todistuksen antavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen laatimia, vaikka tämä viranomainen on perinyt sosiaaliturvamaksuja?

2)

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko asetuksen 883/2004 76 artiklan 6 kohdassa (jossa säädetään samasta menettelystä kuin asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (2) 84 a artiklan 3 kohdassa) käyttöön otettu vuoropuhelu- ja sovittelumenettely pakollinen ennakkoedellytys sen selvittämiselle, täyttyykö petoksen tunnusmerkistö?

3)

Jos edellisiin kysymyksiin vastataan myöntävästi, tarkoittaako periaate, jonka mukaan vilppi ja oikeuden väärinkäyttö on kielletty ja joka on unionin yleinen oikeusperiaate, jota yksityisten on noudatettava, sitä, että sen jäsenvaltion viranomaiset, jossa palkansaajat ovat työskennelleet, voivat – silloinkin, kun vuoropuhelu- ja sovittelumenettely jätetään toimittamatta petosepäilyjen perusteella –, jättää kyseiset A1-todistukset huomiotta, jos kyseisten viranomaisten arvioitavina olevien tosiseikkojen perusteella voidaan todeta, että todistukset on esitetty työnantajan sellaisen menettelyn seurauksena, jonka vastaanottavan jäsenvaltion oikeusviranomainen on todennut vilpilliseksi?