1)

Onko SEU 2 artiklaa, SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja SEU 4 artiklan [3 kohtaa], luettuina yhdessä SEUT 325 artiklan 1 kohdan, taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen (1) 2 artiklan 1 kohdan, PIF-direktiivin (2) 2 ja 12 artiklan ja julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18/EY (3) sekä Euroopan unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista törkeistä petoksista määrättävien tehokkaiden ja ennalta ehkäisevien seuraamusten periaatteen kanssa, sekä soveltaen komission päätöstä 2006/928/EY (4) siltä osin kuin siinä viitataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan viimeiseen virkkeeseen, tulkittava niin, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle oikeudelliselle tilanteelle, jossa syytetyt vaativat lievemmän rikoslain periaatteen soveltamista tilanteessa, jossa kansallisen perustuslakituomioistuimen ratkaisulla on todettu rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisen katkaisemista koskeva laki (vuoden 2022 ratkaisu) perustuslain vastaiseksi vedoten lainsäätäjän passiivisuuteen, koska tämä ei ole ryhtynyt toimiin laintekstin mukauttamiseksi saman perustuslakituomioistuimen toiseen ratkaisuun, joka on annettu neljä vuotta ennen viimeksi mainittua ratkaisua (vuoden 2018 ratkaisu)? Tänä aikana ensimmäisen ratkaisun nojalla annettu yleisten tuomioistuinten oikeuskäytäntö oli jo vakiintunut siten, että kyseinen teksti oli edelleen voimassa perustuslakituomioistuimen ensimmäisen ratkaisun muodossa sillä käytännön seurauksella, että vanhentumisaika kaikkien sellaisten rikosten osalta, joista ei ollut annettu lainvoimaista tuomiota ennen perustuslakituomioistuimen ensimmäistä ratkaisua, lyhentyi puoleen ja että rikosoikeudenkäynti kyseessä olevia vastaajia vastaan oli näin ollen päättynyt.

2)

Onko SEU 2 artiklaa, joka koskee oikeusvaltion arvoja ja ihmisoikeuksien kunnioittamista yhteiskunnassa, jolle on ominaista oikeudenmukaisuus, ja SEU 4 artiklan [3 kohtaa], joka koskee komission päätöksen 2006/928/EY mukaista unionin ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatetta Romanian oikeusjärjestelmän tehokkuuden varmistamista koskevan sitoumuksen osalta, viitaten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan [1 kohdan] viimeiseen virkkeeseen, jossa vahvistetaan lievemmän rikoslain periaate, tulkittava koko kansallisen tuomioistuinjärjestelmän kannalta siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle oikeudelliselle tilanteelle, jossa vastaajat vaativat lievemmän rikoslain periaatteen soveltamista tilanteessa, jossa kansallisen perustuslakituomioistuimen ratkaisulla on todettu rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan keskeytymistä koskeva laki (vuoden 2022 päätös) perustuslain vastaiseksi, kun siinä vedotaan lainsäätäjän passiivisuuteen, koska tämä ei ole ryhtynyt toimiin lakitekstin mukauttamiseksi perustuslakituomioistuimen toiseen ratkaisuun, joka on annettu neljä vuotta ennen viimeksi mainittua tuomiota (vuoden 2018 ratkaisu)? Tänä aikana ensimmäisen ratkaisun nojalla annettu yleisten tuomioistuinten oikeuskäytäntö oli jo vakiintunut siten, että kyseinen teksti oli edelleen voimassa perustuslakituomioistuimen ensimmäisen ratkaisun muodossa sillä käytännön seurauksella, että vanhentumisaika kaikkien sellaisten rikosten osalta, joista ei ollut annettu lainvoimaista tuomiota ennen perustuslakituomioistuimen ensimmäistä ratkaisua, lyhentyi puoleen ja että rikosoikeudenkäynti kyseessä olevia vastaajia vastaan oli näin ollen päättynyt.

3)

Jos tähän vastataan myöntävästi, ja vain jos unionin oikeuden mukaista tulkintaa ei voida antaa, onko unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle tai käytännölle, jonka mukaan kansallisen perustuslakituomioistuimen ja ylimmän kansallisen tuomioistuimen ratkaisut sitovat kansallisia yleisiä tuomioistuimia eivätkä ne tästä syystä ja kurinpitorikkomuksen uhalla voi jättää viran puolesta soveltamatta näihin ratkaisuihin perustuvaa oikeuskäytäntöä, vaikka ne katsovat unionin tuomioistuimen tuomion perusteella, että kyseinen oikeuskäytäntö on ristiriidassa SEU 2 artiklan, SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja SEU 4 artiklan [3 kohdan] kanssa, luettuina yhdessä SEUT 325 artiklan 1 kohdan kanssa, soveltaen komission päätöstä 2006/928/EY siltä osin kuin siinä viitataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan [1 kohdan] viimeiseen virkkeeseen, kuten pääasiassa?