Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

29 päivänä heinäkuuta 2024 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Päätös 2013/488/EU – Turvallisuusluokitellut tiedot– Yhteisöturvallisuusselvitys – Yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttaminen – Peruuttamisen perusteena olevien turvallisuusluokiteltujen tietojen ilmaisematta jättäminen– Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla – Perusteluvelvollisuus – Pääsy asiakirja-aineistoon – Kontradiktorinen periaate – Perusoikeuskirjan 51 artikla – Unionin oikeuden täytäntöönpano

Asiassa C‑185/23,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Najvyšší správny súd Slovenskej republiky (Slovakian tasavallan ylin hallintotuomioistuin) on esittänyt 28.2.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 22.3.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

protectus s. r. o., aiemmin BONUL s. r. o.,

vastaan

Výbor Národnej rady Slovenskej republiky na preskúmavanie rozhodnutí Národného bezpečnostného úradu,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti L. Bay Larsen (esittelevä tuomari), jaostojen puheenjohtajat A. Prechal, K. Jürimäe, C. Lycourgos, T. von Danwitz, F. Biltgen, Z. Csehi ja O. Spineanu-Matei sekä tuomarit J.-C. Bonichot, S. Rodin, P. G. Xuereb, J. Passer, D. Gratsias ja M. Gavalec,

julkisasiamies: J. Richard de la Tour,

kirjaaja: hallintovirkamies I. Illéssy,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 30.1.2024 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        protectus s. r. o., edustajinaan M. Mandzák, M. Para ja M. Pohovej, advokáti,

–        Výbor Národnej rady Slovenskej republiky na preskúmavanie rozhodnutí Národného bezpečnostného úradu, edustajinaan L’. Mičinský, M. Nemky ja M. Rafajová, advokáti,

–        Slovakian hallitus, asiamiehinään E. V. Larišová, A. Lukáčik ja S. Ondrášiková,

–        Viron hallitus, asiamiehenään M. Kriisa,

–        Ranskan hallitus, asiamiehinään R. Bénard ja O. Duprat-Mazaré,

–        Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään I. Demoulin, N. Glindová, J. Rurarz ja T. Verdi,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään Ș. Ciubotaru, A.-C. Simon, A. Tokár ja P.J.O. Van Nuffel,

kuultuaan julkisasiamiehen 16.5.2024 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan ja 51 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat protectus s. r. o., aiemmin BONUL s. r. o., ja Výbor Národnej rady Slovenskej republiky na preskúmavanie rozhodnutí Národného bezpečnostného úradu (kansallisen turvallisuusviranomaisen päätösten uudelleenarvioinnista vastaava Slovakian tasavallan kansallisneuvoston erityisvaliokunta, jäljempänä erityisvaliokunta) ja joka koskee sitä, että erityisvaliokunta on hylännyt protectusin valituksen Národný bezpečnostný úradin (kansallinen turvallisuusviranomainen, Slovakia; jäljempänä NBÚ) päätöksestä peruuttaa yhteisöturvallisuuslupa ja yhteisöturvallisuustodistus, joiden haltija protectus oli.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3        EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista turvallisuussäännöistä 23.9.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/488/EU (EUVL 2013, L 274, s. 1) johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden olisi kansallisten lakiensa ja asetustensa mukaisesti ja neuvoston toiminnan edellyttämässä määrin noudatettava tätä päätöstä, kun niiden toimivaltaiset viranomaiset, henkilöstö tai hankeosapuolet käsittelevät EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja, jotta kaikki osapuolet voivat olla vakuuttuneita siitä, että EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisessa noudatetaan vastaavaa tasoa.”

4        Päätöksen 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tällä päätöksellä säädetään EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevat perusperiaatteet ja vähimmäisvaatimukset.

2.      Näitä perusperiaatteita ja vähimmäisvaatimuksia sovelletaan neuvostoon ja neuvoston pääsihteeristöön, jäljempänä ’pääsihteeristö’, ja jäsenvaltioiden on noudatettava niitä kansallisten lakiensa ja asetustensa mukaisesti, jotta kaikki osapuolet voivat olla vakuuttuneita siitä, että EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisessa noudatetaan vastaavaa tasoa.”

5        Päätöksen 11 artiklan 2, 5 ja 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.      Pääsihteeristö voi antaa jäsenvaltioon – –, rekisteröidyille yrityksille tai muille yhteisöille sopimuksella toimeksiantoja, joihin sisältyy tai liittyy pääsy EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin tai niiden käsittely tai säilyttäminen.

– –

5.      Kunkin jäsenvaltion kansallisen turvallisuusviranomaisen, nimetyn turvallisuusviranomaisen tai muun toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen on kansallisten lakien ja asetusten mukaisesti varmistettava, että kyseiseen jäsenvaltioon rekisteröidyillä hankeosapuolilla tai alihankkijoilla, jotka ovat osapuolina turvallisuusluokitelluissa sopimuksissa tai alihankintasopimuksissa, jotka edellyttävät CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL- tai SECRET UE/EU SECRET ‑turvallisuusluokan tietojen saamista niiden toimitiloissa joko sopimusten toimeenpanovaiheessa tai sopimuksia edeltävien neuvottelujen aikana, on asiaankuuluvan turvallisuusluokitustason yhteisöturvallisuusselvitys.

– –

7.      Tämän artiklan täytäntöönpanosäännökset vahvistetaan liitteessä V.”

6        Saman päätöksen 15 artiklan 3 kohdan a–c alakohdassa täsmennetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet kansallisten lakiensa ja asetustensa mukaisesti sen varmistamiseksi, että seuraavat noudattavat tätä päätöstä käsitellessään tai säilyttäessään EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja:

a)      jäsenvaltioiden Euroopan unionissa olevien pysyvien edustustojen henkilöstö sekä neuvoston tai sen valmisteluelinten kokouksiin tai neuvoston muuhun toimintaan osallistuvat kansallisten valtuuskuntien jäsenet;

b)      muu jäsenvaltioiden kansallisen hallinnon henkilöstö, myös kyseisiin hallintoihin lähetetty henkilöstö, riippumatta siitä, ovatko henkilöt palveluksessa jäsenvaltioiden alueella vai ulkomailla;

c)      muut jäsenvaltioissa olevat henkilöt, joilla on tehtäviensä vuoksi asianmukainen valtuutus päästä EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin; – –”

7        Päätöksen 2013/488 16 artiklan 3 kohdan a alakohdan i alakohdan sanamuoto on seuraava:

”Jäsenvaltioiden olisi 15 artiklan 3 kohdan täytäntöön panemiseksi

a)      nimettävä – – kansallinen turvallisuusviranomainen, joka vastaa turvallisuusjärjestelyistä EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi niin, että

i)      julkisten tai yksityisten kotimaassa tai ulkomailla toimivien kansallisten yksiköiden, elinten tai virastojen hallussa olevat EU:n turvallisuusluokitellut tiedot on suojattu tämän päätöksen mukaisesti”.

8        Kyseisen päätöksen liitteessä V, jonka otsikko on ”Yhteisöturvallisuus”, olevassa 8–13 kohdassa säädetään seuraavaa:

”8.      Yhteisöturvallisuusselvityksen myöntää jäsenvaltion kansallinen tai nimetty turvallisuusviranomainen tai muu sen toimivaltainen turvallisuusviranomainen kansallisten lakien ja asetusten mukaisena osoituksena siitä, että yritys tai muu yhteisö pystyy suojaamaan asianomaiseen turvallisuusluokkaan (CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL tai SECRET UE/EU SECRET) kuuluvat EU:n turvallisuusluokitellut tiedot toimitiloissaan. Yhteisöturvallisuusselvitys on esitettävä hankeviranomaisena toimivalle pääsihteeristölle, ennen kuin hankeosapuolelle tai alihankkijalle taikka mahdolliselle hankeosapuolelle tai alihankkijalle voidaan luovuttaa EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja tai myöntää pääsy niihin.

9.      Asiaankuuluvan kansallisen tai nimetyn turvallisuusviranomaisen on yhteisöturvallisuusselvityksen myöntämisen yhteydessä vähintään

a)      arvioitava yrityksen tai muun yhteisön eheys;

b)      arvioitava omistajuutta, valvontaa tai alttiutta epäilyttäville vaikutteille, joita voidaan pitää turvallisuusriskinä;

c)      tarkistettava, että yritys tai muu yhteisö on ottanut toimipaikassaan käyttöön turvallisuusjärjestelmän, joka kattaa kaikki asianmukaiset CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL- tai SECRET UE/EU SECRET ‑turvallisuusluokan tietojen tai aineistojen suojaamisen edellyttämät turvatoimet tässä päätöksessä säädettyjen vaatimusten mukaisesti;

d)      tarkistettava, että johtohenkilöstön, omistajien ja työntekijöiden, joiden tehtävät edellyttävät pääsyä CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL- tai SECRET UE/EU SECRET ‑turvallisuusluokkaan kuuluviin tietoihin, henkilöstöturvallisuus on selvitetty tämän päätöksen vaatimusten mukaisesti; ja

e)      tarkistettava, että yritys tai muu yhteisö on nimennyt yhteisöturvallisuuspäällikön, joka on vastuussa yhteisön johdolle turvallisuuteen liittyvien velvoitteiden noudattamisesta yhteisössä.

10.      Hankeviranomaisena toimivan pääsihteeristön on tarvittaessa ilmoitettava asianmukaiselle kansalliselle tai nimetylle turvallisuusviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle, että yhteisöturvallisuusselvitys vaaditaan sopimuksen tekemistä edeltävässä vaiheessa tai sopimuksen toimeenpanoa varten. Yhteisöturvallisuusselvitys tai henkilöturvallisuusselvitys vaaditaan sopimuksen tekemistä edeltävässä vaiheessa, jos tarjousmenettelyn aikana on annettava CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL- tai SECRET UE/EU SECRET ‑turvallisuusluokan tietoja.

11.      Hankeviranomainen ei saa tehdä turvallisuusluokiteltua sopimusta valitun tarjoajan kanssa, ennen kuin se on saanut sen jäsenvaltion kansalliselta tai nimetyltä turvallisuusviranomaiselta tai muulta toimivaltaiselta turvallisuusviranomaiselta, johon asianomainen hankeosapuoli tai alihankkija on rekisteröity, vahvistuksen siitä, että mahdollisesti vaadittava asianmukainen yhteisöturvallisuusselvitys on myönnetty.

12.      Kansallisen tai nimetyn turvallisuusviranomaisen tai muun toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen, joka on myöntänyt yhteisöturvallisuusselvityksen, on ilmoitettava hankeviranomaisena toimivalle pääsihteeristölle yhteisöturvallisuusselvitykseen vaikuttavista muutoksista. Kun kyseessä on alihankintasopimus, kansalliselle tai nimetylle turvallisuusviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle on ilmoitettava vastaavasti.

13.      Jos asiaankuuluva kansallinen tai nimetty turvallisuusviranomainen tai muu toimivaltainen turvallisuusviranomainen peruuttaa yhteisöturvallisuusselvityksen, tämä on hankeviranomaisena toimivalle pääsihteeristölle riittävä peruste irtisanoa turvallisuusluokiteltu sopimus tai sulkea tarjoaja kilpailun ulkopuolelle.”

 Slovakian oikeus

9        Turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja tiettyjen lakien muuttamisesta 11.3.2004 annetun lain nro 215/2004 (zákon č. 215/2004 Z. z. o ochrane utajovaných skutočností a o zmene a doplnení niektorých zákonov), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä laki nro 215/2004), 46 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Elinkeinonharjoittajan yhteisöturvallisuuslupa voidaan myöntää ainoastaan – –

c)      turvallisuuden kannalta luotettavalle elinkeinonharjoittajalle – –”

10      Saman lain 49 §n 1 kohdassa ja 2 kohdan a ja b alakohdassa täsmennetään seuraavaa:

”(1)      Elinkeinonharjoittajaa, johon liittyvä turvallisuusriski on tunnistettu, ei pidetä turvallisuuden kannalta luotettavana.

(2)      Turvallisuusriskinä pidetään

a)      kaikkea toimintaa, joka on Slovakian tasavallan etujen vastaista valtion puolustukseen, valtion turvallisuuteen, kansainvälisiin suhteisiin, valtion taloudellisiin etuihin ja valtion viranomaisen toimintaan liittyen tai joka on niiden etujen vastaista, joita Slovakian tasavalta on sitoutunut suojaamaan

b)      kaikkia ulkomaisia, joko kaupallisia tai varallisuussuhteita, jotka voivat vahingoittaa Slovakian tasavallan ulko- tai turvallisuuspoliittisia etuja – –”

11      Kyseisen lain 50 §:n 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos NBÚ toteaa, että elinkeinonharjoittaja ei enää täytä jotakin 46 §:ssä vahvistettua yhteisöturvallisuuden edellytystä tai että elinkeinonharjoittaja on vakavasti tai toistuvasti laiminlyönyt turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseen liittyviä velvollisuuksiaan, se peruuttaa yhteisöturvallisuusluvan voimassaolon.”

12      Lain 60 §:n 7 momentissa säädetään seuraavaa:

”NBÚ suorittaa turvallisuusselvitysmenettelyn kaikille luonnollisille henkilöille, joiden on tutustuttava turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, jotka liittyvät Slovakian tasavaltaa sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta johtuvien tehtävien suorittamiseen, ja se myöntää kyseiselle henkilölle turvallisuusselvitystä koskevan todistuksen; henkilön turvallisuusselvitystä koskevan todistuksen myöntämiseen sovelletaan 10–33 §:n säännöksiä – –”

13      Henkilöturvallisuudesta 23.3.2016 annetun asetuksen nro 134/2016 (vyhláška č. 134/2016 Z. z. o personálnej bezpečnosti), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)      [Lain nro 215/2004] 60 §:n 7 momentissa tarkoitetussa luonnollisen henkilön turvallisuusselvitystä koskevassa todistuksessa on mainittava:

– –

d)      niiden EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen korkein sallittu turvallisuusluokka – –, joihin todistuksen haltijalla voi olla pääsy, ja niitä vastaavat unionin säännöt – –, joiden nojalla luonnollisella henkilöllä on oikeus tutustua turvallisuusluokiteltuihin tietoihin

– –

(4)      Jos Slovakian tasavaltaa sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa ei toisin määrätä,

a)      todistus myönnetään enintään luvan voimassaoloajaksi

b)      ennen kuin luonnollinen henkilö voi tutustua turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, vastuuviranomaisen on varmistettava, että tälle henkilölle ilmoitetaan laissa [nro 215/2004] ja unionin säännöissä säädetyistä turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista velvollisuuksista – –

– –

(6)      1–5 momentin säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin myös elinkeinonharjoittajan yhteisöturvallisuustodistuksen myöntämiseen.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

14      NBÚ myönsi 6.9.2018 pääasian valittajalle yhteisöturvallisuusluvan, jolla tälle myönnettiin oikeus tutustua erittäin salaiseksi turvallisuusluokiteltuun tietoon sekä siirtää ja tuottaa salaiseksi turvallisuusluokiteltua tietoa.

15      Lisäksi NBÚ antoi sille 15.11.2018 turvallisuusluokan SECRET UE/EU SECRET mukaisen yhteisöturvallisuustodistuksen.

16      Tämän jälkeen NBÚ sai tietoonsa pääasian valittajaa koskevia turvallisuusluokittelemattomia tietoja, joissa todettiin, että pääasian valittaja tai sen johtajat olivat rikostutkinnan kohteena, että pääasian valittaja oli tehnyt sopimuksia tällaisen tutkinnan kohteena olevien sellaisten yhtiöiden kanssa, joille se oli väitetysti maksanut epätavanomaisia summia, ja että pääasian valittajan ja erään toisen yhtiön, jotka olivat saman määräysvallan alaisina, epäiltiin osallistuneen samoihin hankintamenettelyihin. NBÚ on saanut omilla keinoillaan tai muilta viranomaisilta myös muita tietoja, jotka on luokiteltu turvallisuusluokitelluiksi kirjallisiksi todisteiksi.

17      NBÚ antoi pääasian valittajalle mahdollisuuden kommentoida sen käytettävissä olevia turvallisuusluokittelemattomia tietoja.

18      NBÚ peruutti 25.8.2020 tekemällään päätöksellä pääasian valittajan elinkeinonharjoittajan yhteisöturvallisuusluvan ja yhteisöturvallisuustodistuksen. NBÚ perusteli luvan peruuttamista sillä, että kun otetaan huomioon sen käytettävissä olleet turvallisuusluokitellut ja turvallisuusluokittelemattomat tiedot, pääasian valittajaan todettiin liittyvän turvallisuusriskejä, koska sen liikesuhde saattoi vahingoittaa Slovakian tasavallan turvallisuusetuja ja koska sen toiminta oli tämän valtion taloudellisten etujen vastaista. Tässä päätöksessä NBÚ täsmensi myös, että kyseisen luvan peruuttaminen edellytti yhteisöturvallisuustodistuksen peruuttamista, koska tämän todistuksen voimassaolo riippui edellä mainitun luvan voimassaolosta.

19      Erityisvaliokunta hylkäsi 4.11.2020 tekemällään päätöksellä pääasian valittajan mainitusta päätöksestä tekemän valituksen. Tämän viimeksi mainitun päätöksen perusteluissa muun muassa viitattiin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, joiden sisältöä siinä ei paljastettu ja joihin protectus ja sen asianajaja eivät olleet voineet tutustua, koska NBÚ:n johtaja oli hylännyt asianajajan pyynnön saada tutustua näihin tietoihin.

20      Pääasian valittaja valitti tästä erityisvaliokunnan päätöksestä Najvyšší súd Slovenskej republikyyn (Slovakian ylin tuomioistuin). Valituksen tekemisen jälkeen sen tutkimista koskeva toimivalta siirrettiin Najvyšší správny súd Slovenskej republikylle (Slovakian tasavallan ylin hallintotuomioistuin), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

21      NBÚ toimitti 28.9.2022 kyseiselle tuomioistuimelle koko asiakirja-aineiston, mukaan lukien NBÚ:n ja erityisvaliokunnan päätösten perusteluissa mainitut turvallisuusluokitellut kirjalliset todisteet.

22      Pääasian valittajan valitusta käsittelevän jaoston puheenjohtaja epäsi 4.10.2022 tekemällään päätöksellä mahdollisuuden tutustua asiakirja-aineiston turvallisuusluokiteltuihin osiin. Samana päivänä pääasian valittajan asianajaja pyysi ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta mahdollisuutta tutustua NBÚ:n toimittamiin turvallisuusluokiteltuihin kirjallisiin todisteisiin. Pääasian valittajan valitusta käsittelevän jaoston puheenjohtaja hylkäsi tämän pyynnön 5.10.2022 päivätyllä kirjeellä pyytäen samalla NBÚ:ta arvioimaan mahdollisuutta myöntää lupa näiden todisteiden antamiseen asianajajalle. NBÚ ilmoitti 25.11.2022 päivätyllä kirjeellä kyseiselle tuomioistuimelle, että se salli kahden turvallisuusluokitellun kirjallisen todisteen antamisen mutta kieltäytyi luovuttamasta muita pääasiassa kyseessä olevia turvallisuusluokiteltuja kirjallisia todisteita sillä perusteella, että tämä olisi johtanut tietolähteiden paljastamiseen.

23      Pääasian valittajan asianajaja pyysi 16.1.2023 päivätyllä kirjeellä uudelleen saada tutustua kaikkiin kirjallisiin todisteisiin tukeutuen muun muassa perusoikeuskirjan 47 artiklaan, sellaisena kuin sitä on tulkittu 22.9.2022 annetussa tuomiossa Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym. (C‑159/21, EU:C:2022:708).

24      Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko perusoikeuskirja sovellettavissa pääasiaan.

25      Kyseinen tuomioistuin korostaa tältä osin erityisesti, että yhteisöturvallisuustodistuksen voimassaolon edellytykset määritellään Slovakian oikeudessa, jossa tällaisen todistuksen voimassaolo on sidottu elinkeinonharjoittajan yhteisöturvallisuusluvan voimassaoloon, mutta siinä ei säädetä tarkemmin EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen käsittelystä tai niihin pääsystä.

26      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa myös, että päätöksessä 2013/488 asetetaan jäsenvaltioille tiettyjä konkreettisia velvoitteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, jotka ovat oikeudellisesti kelpoisia tekemään sopimuksia, valtuuttamista sopimusten tekemiseen. Lisäksi se katsoo, että se, ettei sovellettavaa Slovakian säännöstöä ole annettu unionin oikeuden tietyn toimen soveltamista varten ja että sillä luodaan yhteys yhteisöturvallisuustodistuksen voimassaolon ja kansallisen turvallisuusluvan välille, ei merkitse sitä, etteikö tämän säännöstön soveltaminen voisi olla perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista, mikä merkitsisi sitä, että tätä viimeksi mainittua voidaan soveltaa pääasiassa.

27      Siinä tapauksessa, että perusoikeuskirjaa sovelletaan pääasian oikeudenkäyntiin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, ovatko Slovakian lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö, jotka koskevat pääsyä turvallisuusluokiteltuihin tietoihin menettelyissä, joissa on riitautettu yhteisöturvallisuuslupien tai yhteisöturvallisuustodistusten peruuttaminen, yhteensopivia perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa.

28      Tämän lainsäädännön ja tämän oikeuskäytännön mukaan tällaiset tiedot ovat rajoituksetta niiden tuomareiden saatavilla, joilla on ratkaistavanaan niihin perustuvia valituksia, mutta ne eivät kuulu asiakirja-aineistoon, johon valittajalla on pääsy. Valittajan asianajajalla on pääsy näihin tietoihin vasta saatuaan siihen luvan kyseiset turvallisuusluokitellut tiedot selvittäneeltä viranomaiselta, eikä luvan epäämisen perusteluja voida saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Asianajajalla on lisäksi salassapitovelvollisuus, eikä hän siis voi ilmaista asiakkaalleen niiden turvallisuusluokiteltujen tietojen sisältöä, joihin hän on saanut pääsyn.

29      Näiden seikkojen perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkastelee sitä mahdollisuutta, että 22.9.2022 annetun tuomion Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym. (C‑159/21, EU:C:2022:708) perusteella voitaisiin katsoa, että kyseinen lainsäädäntö, sellaisena kuin kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet soveltavat sitä, on ristiriidassa perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa. On kuitenkin määriteltävä, voidaanko tätä ratkaisua soveltaa täysimääräisesti nyt käsiteltävässä asiassa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää tarvittaessa myös täsmennyksiä siitä, minkälainen toimivalta sillä on oltava perusoikeuskirjan 47 artiklasta johtuvien oikeuksien takaamiseksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa.

30      Tässä tilanteessa Najvyšší správny súd Slovenskej republiky on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko [perusoikeuskirjan] 51 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltio soveltaa unionin oikeutta tilanteessa, jossa kyseisen jäsenvaltion tuomioistuin arvioi, onko jäsenvaltion parlamentin erityisvaliokunnan tekemä päätös laillinen, kun siinä on vahvistettu toisessa oikeusasteessa kansallisen turvallisuusviranomaisen hallinnollinen päätös, jolla on kumottu (peruutettu) oikeushenkilön

–        yhteisöturvallisuuslupa, joka oikeuttaa pääsyyn kansallisessa lainsäädännössä määriteltyihin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, kun samanaikaisesti ja yksinomaan tämän luvan peruuttamisen seurauksena myös

–        yhteisöturvallisuustodistus, joka on annettu kyseiselle oikeushenkilölle [päätöksen 2013/488] 11 artiklassa ja liitteessä V tarkoitetulla tavalla SECRET UE/EU SECRET ‑turvallisuusluokan tietojen saamiseksi, peruutetaan?

2)      Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi,

onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäistä ja toista kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle ja oikeuskäytännölle, jonka mukaan

a)      kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöksessä mainitun luvan ja todistuksen kumoamisesta (peruuttamisesta) ei saa mainita turvallisuusluokiteltuja tietoja, joiden perusteella kyseinen viranomainen on todennut, että edellytykset luvan ja todistuksen kumoamiselle (peruuttamiselle) täyttyvät, vaan siinä saa ainoastaan viitata kyseisen viranomaisen asiakirja-aineistossa olevaan, kyseiset turvallisuusluokitellut tiedot sisältävään asiakirjaan

b)      asianomaisella oikeushenkilöllä ei ole pääsyä kansallisen turvallisuusviranomaisen asiakirja-aineistoon eikä yksittäisiin asiakirjoihin, jotka sisältävät turvallisuusluokiteltuja tietoja, joiden perusteella kansallinen turvallisuusviranomainen on päätynyt kumoamaan (peruuttamaan) mainitun luvan ja todistuksen

c)      asianomaisen oikeushenkilön asianajajalle voidaan myöntää pääsy asiakirja-aineistoon ja asiakirjoihin, mutta vain kansallisen turvallisuusviranomaisen päällikön suostumuksella tai tapauskohtaisesti sen muun viranomaisen suostumuksella, joka on toimittanut asiakirjat kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, ja asianajaja on velvollinen pitämään asiakirja-aineiston ja asiakirjojen sisällön luottamuksellisena pääsyn myöntämisen jälkeenkin

d)      tuomioistuimella, joka arvioi ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun päätöksen lainmukaisuutta, on kuitenkin täysimääräinen pääsy kyseiseen asiakirja-aineistoon ja asiakirjoihin?

3)      Mikäli toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi,

onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäistä ja toista kohtaa tulkittava siten, että niissä sallitaan (tai velvoittaa) suoraan tuomioistuimen, joka arvioi edellä mainitun [ensimmäisessä kysymyksessä] mainitun päätöksen laillisuutta, olemaan soveltamatta toisessa kysymyksessä kuvattua lainsäädäntöä ja käytäntöä ja sallimaan asianomaiselle oikeushenkilölle tai sen asianajajalle oikeuden tutustua kansallisen turvallisuusviranomaisen asiakirja-aineistoon, tarvittaessa turvallisuusluokiteltuja tietoja sisältäviin asiakirjoihin, jos kyseinen tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tehokkaita oikeussuojakeinoja ja kontradiktorista menettelyä koskevan oikeuden takaamiseksi?

4)      Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi,

onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että tuomioistuimen toimivalta myöntää pääsy asiakirja-aineistoon tai asiakirjoihin kolmannessa kysymyksessä tarkoitetulla tavalla koskee

–        vain niitä asiakirja-aineiston tai asiakirjojen osia, jotka sisältävät [päätöksen 2013/488] 11 artiklassa ja liitteessä V tarkoitettuja yhteisöturvallisuuden arvioinnin kannalta merkityksellisiä tietoja, tai

–        myös sellaisia asiakirja-aineiston tai asiakirjojen osia, jotka sisältävät kansallisen lainsäädännön nojalla tehdyn yhteisöturvallisuuden arvioinnin kannalta merkityksellisiä tietoja, eli [päätöksessä 2013/488] edellytettyjä perusteita laajemmin?”

 Unionin tuomioistuimen toimivalta

31      Erityisvaliokunta kiistää unionin tuomioistuimen toimivallan vastata tähän ennakkoratkaisupyyntöön.

32      Se katsoo ensinnäkin, että pääasiassa kyseessä olevalla asialla ei ole yhteyttä unionin oikeuteen, koska Slovakian viranomaiset ovat soveltaneet kyseisessä asiassa kansallista lainsäädäntöä, jolla on yksinomaan tarkoitus suojata Slovakian tasavallan etuja ja joka annettiin ennen tämän jäsenvaltion liittymistä unioniin, alalla, joka kuuluu joka tapauksessa jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

33      Toiseksi se katsoo, että kolmannessa kysymyksessä unionin tuomioistuinta pyydetään suoraan tulkitsemaan kansallista lainsäädäntöä ja arvioimaan sen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa.

34      Tältä osin on todettava yhtäältä, että ensimmäisellä kysymyksellä pyritään selvittämään, kuuluuko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne perusoikeuskirjan soveltamisalaan, ja että muut kysymykset, jotka kaikki koskevat perusoikeuskirjan määräysten tulkintaa, on esitetty vain siltä varalta, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi.

35      Tästä seuraa, että erityisvaliokunnan esittämät väitteet siitä, ettei unionin tuomioistuin ole toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisupyyntöä kokonaisuudessaan, sellaisina kuin ne on esitetty tämän tuomion 32 kohdassa, on tarkoitettu tutkittaviksi ensimmäisen kysymyksen tarkastelun yhteydessä, eivätkä ne voi johtaa siihen, ettei unionin tuomioistuimen katsota olevan toimivaltainen ratkaisemaan tätä pyyntöä.

36      Toisaalta erityisesti kolmannesta kysymyksestä on toki muistutettava, että SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan sen ratkaistavaksi saatetun riita-asian tosiseikat ja arvioimaan niitä sekä tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista lainsäädäntöä (tuomio 24.7.2023, Lin, C‑107/23 PPU, EU:C:2023:606, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Tämän kysymyksen sanamuodosta ilmenee kuitenkin, että se ei koske kansallisen oikeuden säännöksen vaan perusoikeuskirjan tulkintaa.

38      Näin ollen on katsottava, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisupyynnön.

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Ensimmäinen kysymys

39      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että laillisuusvalvonnan, jota kansallinen tuomioistuin kohdistaa päätökseen, jolla yhtäältä peruutetaan yhteisöturvallisuuslupa, joka sallii pääsyn jäsenvaltion turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, ja toisaalta, tämän peruuttamisen seurauksena, peruutetaan yhteisöturvallisuustodistus, joka oikeuttaa pääsyn EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin päätöksen 2013/488 11 artiklan ja liitteen V mukaisesti, kohteena ovat toimet, joilla sovelletaan unionin oikeutta kyseisen 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

40      Perusoikeuskirjan soveltamisala on määritelty sen 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioiden toimintaa ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta.

41      Unionin oikeusjärjestyksessä taattuja perusoikeuksia voidaan soveltaa kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin (tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson, C‑617/10, EU:C:2013:105, 19 kohta ja tuomio 6.10.2015, Delvigne, C‑650/13, EU:C:2015:648, 26 kohta).

42      Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu käsite ”unionin oikeuden soveltaminen” edellyttää sellaisen yhteyden olemassaoloa, joka ylittää kyseisten alojen läheisyyden tai niiden väliset epäsuorat vaikutukset, unionin oikeuden toimen ja kyseessä olevan kansallisen toimenpiteen välillä (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2016, Paoletti ym., C‑218/15, EU:C:2016:748, 14 kohta ja tuomio 24.2.2022, Glavna direktsia ”Pozharna bezopasnost i zashtita na naselenieto”, C‑262/20, EU:C:2022:117, 60 kohta).

43      Näin ollen sen määrittämiseksi, onko kansallinen toimenpide perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista, on muiden seikkojen ohessa tarkastettava se, onko pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön tavoitteena unionin oikeuden säännöksen täytäntöönpano, tämän säännöstön luonne ja se, tavoitellaanko sillä eri päämääriä kuin niitä, joita unionin oikeus koskee, vaikka se voikin vaikuttaa välillisesti viimeksi mainittuun, sekä se, onko olemassa erityinen alaa koskeva tai siihen mahdollisesti vaikuttava unionin oikeuden säännöstö (tuomio 5.5.2022, BPC Lux 2 ym., C‑83/20, EU:C:2022:346, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44      Tältä osin on todettava ensinnäkin perusoikeuskirjan sovellettavuudesta sellaisen elinkeinonharjoittajan yhteisöturvallisuusluvan peruuttamiseen, joka sallii pääsyn jäsenvaltion turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, että unionin oikeudessa ei sen nykyisessä kehitysvaiheessa ole toimea, jossa vahvistetaan yleiset säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden tekemiä päätöksiä, joilla oikeutetaan pääsy kansallisten sääntöjen nojalla turvallisuusluokiteltuihin tietoihin (ks. vastaavasti tuomio 25.4.2024, NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot), C‑420/22 ja C‑528/22, EU:C:2024:344, 103 kohta).

45      Erityisesti päätöksen 2013/488, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa sen yhteisöturvallisuustodistuksen osalta, joka oikeuttaa pääsyn EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, 1 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että siinä säädetään EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevat perusperiaatteet ja vähimmäisvaatimukset. Kyseiseen päätökseen ei sitä vastoin sisälly säännöksiä, jotka koskevat pääsyä kansallisten säännösten nojalla turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.

46      Tässä asiayhteydessä ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene, että pääasiassa kyseessä olevan elinkeinonharjoittajan yhteisöturvallisuusluvan peruuttamista sääntelevän kansallisen lainsäädännön tarkoituksena tai vaikutuksena olisi unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen noudattaminen tai että tämän lainsäädännön soveltaminen vaikuttaisi tällaisen säännöksen soveltamiseen.

47      Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen turvallisuusluvan peruuttaminen ei vaikuta merkitsevän unionin oikeuden soveltamista perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

48      Siltä osin kuin toiseksi on kyse perusoikeuskirjan sovellettavuudesta sellaisen yhteisöturvallisuustodistuksen peruuttamiseen, joka oikeuttaa pääsyn EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, on todettava, että unionin toimielimet ovat antaneet erityisiä säädöksiä, joilla on tarkoitus säännellä EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojelua niiden toiminnan yhteydessä.

49      Erityisesti Euroopan unionin neuvosto on antanut tässä tarkoituksessa päätöksen 2013/488, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa.

50      Kyseisen päätöksen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ja 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että jäsenvaltioiden on noudatettava siinä määriteltyjä perusperiaatteita ja vähimmäisvaatimuksia kansallisten lakiensa ja asetustensa mukaisesti, jotta kaikki osapuolet voivat olla vakuuttuneita siitä, että EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisessa noudatetaan vastaavaa tasoa.

51      Erityisesti yhteisöturvallisuuden osalta päätöksen 11 artiklan 2 kohdassa säädetään, että pääsihteeristö voi antaa yrityksille tai muille yhteisöille sopimuksella toimeksiantoja, joihin sisältyy tai liittyy pääsy EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin tai niiden käsittely tai säilyttäminen.

52      Sen varmistamiseksi, että hankeosapuolet tai alihankkijat suojaavat EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja, saman päätöksen 11 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että kunkin jäsenvaltion kansallisen turvallisuusviranomaisen, nimetyn turvallisuusviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava kansallisten lakien ja asetusten mukaisesti, että kyseisen jäsenvaltion alueella rekisteröidyillä hankeosapuolilla ja alihankkijoilla, jotka ovat osapuolina turvallisuusluokitelluissa sopimuksissa tai alihankintasopimuksissa, jotka edellyttävät EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen saamista niiden toimitiloissa joko sopimusten toimeenpanovaiheessa tai sopimuksia edeltävien neuvottelujen aikana, on asiaankuuluvan turvallisuusluokitustason yhteisöturvallisuusselvitys.

53      Päätöksen 2013/488 11 artiklan 7 kohdassa säädetään, että kyseisen 11 artiklan täytäntöönpanosäännöt vahvistetaan päätöksen liitteessä V.

54      Liitteessä V olevassa 8–13 kohdassa vahvistetaan yhteisöturvallisuusselvitystä koskevat vaatimukset. Siitä seuraa muun muassa, että yhteisöturvallisuusselvityksen myöntää toimivaltainen kansallinen viranomainen kansallisten lakien ja asetusten mukaisesti sen osoittamiseksi, että yritys pystyy suojaamaan EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja asianmukaisella tavalla, että kyseisen viranomaisen on varmistettava vähintään tiettyjen liitteessä V vahvistettujen vaatimusten noudattaminen ja että kaikista yhteisöturvallisuusselvitysten muutoksista on ilmoitettava pääsihteeristölle. Samassa liitteessä V olevassa 13 kohdassa täsmennetään lisäksi, että jos toimivaltainen kansallinen viranomainen peruuttaa yhteisöturvallisuusselvityksen, tämä on pääsihteeristölle riittävä peruste irtisanoa turvallisuusluokiteltu sopimus tai sulkea tarjoaja kilpailun ulkopuolelle.

55      Päätöksen 2013/488 soveltamisen varmistamiseksi sen 15 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet kansallisten lakiensa ja asetustensa mukaisesti sen varmistamiseksi, että henkilöt, joilla on tehtäviensä vuoksi asianmukainen valtuutus päästä EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, noudattavat tätä päätöstä käsitellessään tai säilyttäessään EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja. Tämän velvollisuuden täyttämiseksi jäsenvaltioiden on muun muassa kyseisen päätöksen 16 artiklan 3 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti nimettävä kansallinen turvallisuusviranomainen, joka vastaa turvallisuusjärjestelyistä EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi, jotta minkä tahansa yksikön, elimen tai viraston hallussa olevat EU:n turvallisuusluokitellut tiedot suojataan kyseisen päätöksen mukaisesti.

56      Kun otetaan huomioon päätöksessä 2013/488 täten vahvistetut säännöt, joilla jäsenvaltioille asetetaan velvoitteita, jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä, joiden tarkoituksena on varmistaa yhteisöturvallisuus sääntelemällä pääsyä neuvoston tekemiin sopimuksiin liittyviin EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin sekä myöntämällä ja valvomalla yhteisöturvallisuusselvityksiä, on katsottava sovellettavan unionin oikeutta.

57      Erityisesti se, että kansallinen viranomainen peruuttaa yhteisöturvallisuusselvityksen kyseisen päätöksen liitteessä V olevassa 13 kohdassa tarkoitetulla tavalla, merkitsee tällaista soveltamista. Tällainen peruuttaminen nimittäin asettaa kyseenalaiseksi luvan, jonka myöntämisestä on nimenomaisesti säädetty unionin oikeudessa, nimittäin kyseisen päätöksen 11 artiklan 5 kohdassa, luettuna yhdessä sen liitteessä V olevan 8 kohdan kanssa. Lisäksi tällaisen luvan vaikutukset on määritelty ainakin osittain kyseisessä oikeudessa, koska 11 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että hankeosapuolilla tai alihankkijoilla, jotka ovat osapuolena turvallisuusluokitelluissa sopimuksissa tai alihankintasopimuksissa, jotka edellyttävät pääsyä EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin niiden toimitiloissa joko sopimusten toimeenpanovaiheessa tai sopimuksia edeltävien neuvottelujen aikana, on asiaankuuluvan turvallisuusluokitustason yhteisöturvallisuusselvitys.

58      Toisenlaista päätelmää ei voida perustella sillä, että edellytyksiä, joiden täyttyessä kansallinen viranomainen voi peruuttaa yhteisöturvallisuusselvityksen päätöksessä 2013/488 tarkoitetulla tavalla, ei ole suoraan määritelty kyseisessä päätöksessä tai muussa unionin toimessa, vaan ne kuuluvat siten jäsenvaltioiden harkintavaltaan, jonka käyttämisessä on kuitenkin noudatettava kyseisessä päätöksessä vahvistettuja puitteita.

59      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että jäsenvaltion, joka käyttää vapautta valita unionin toimen useista soveltamistavoista tai joka käyttää harkinta- tai arviointivaltaa, joka on erottamaton osa kyseisellä toimella luotua järjestelmää, on katsottava soveltavan unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2019, TSN ja AKT, C‑609/17 ja C‑610/17, EU:C:2019:981, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60      Tätä ratkaisua on tarkoitus soveltaa käsiteltävässä asiassa, koska jäsenvaltioilla oleva laaja harkintavalta päätöksellä 2013/488 määritellyissä puitteissa kyseisessä päätöksessä tarkoitetun yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamiseksi kuuluu päätöksessä määriteltyyn järjestelmään. Tällainen harkintavalta ei myöskään missään tapauksessa merkitse sitä, että tällainen yhteisöturvallisuusselvitys perustuisi kansalliseen lainsäädäntöön tai että sen vaikutukset määriteltäisiin yksinomaan kansallisessa oikeudessa.

61      Näin ollen ja kun otetaan huomioon, että päätöksellä 2013/488 käyttöön otetun EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojajärjestelmän tarkoitus on varmistaa neuvoston moitteeton toiminta, Slovakian, Viron ja Ranskan hallitusten esittämä väite, jonka mukaan tämän harkintavallan käyttäminen kuuluu jäsenvaltioiden säilyttämään toimivaltaan, ei voi menestyä.

62      Koska Slovakian hallitus vetoaa tältä osin SEU 4 artiklan 2 kohtaan, on muistutettava, että vaikka jäsenvaltioiden asiana on kyseisen määräyksen mukaan määritellä keskeiset turvallisuusetunsa ja toteuttaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuutensa varmistamiseen soveltuvat toimenpiteet, pelkästään se, että kansallinen toimenpide on toteutettu kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, ei voi johtaa siihen, ettei unionin oikeutta sovelleta, ja vapauttaa jäsenvaltioita velvollisuudesta noudattaa unionin oikeutta (tuomio 16.1.2024, Österreichische Datenschutzbehörde, C‑33/22, EU:C:2024:46, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63      Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvistä tiedoista ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista yhteisöturvallisuustodistusta on pidettävä päätöksessä 2013/488 tarkoitettuna yhteisöturvallisuusselvityksenä.

64      Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee näin ollen ensinnäkin, että sovellettavan Slovakian lainsäädännön mukaan tällainen todistus annetaan vain sen mahdollistamiseksi, että yritys, jolle se on myönnetty, voi saada pääsyn EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, että todistuksen antaminen merkitsee, että yritykselle on ilmoitettava unionin oikeudesta johtuvista velvoitteista, joita sen on noudatettava, ja että Slovakian oikeudessa ei säädetä muista luvista, joiden nojalla yritys voisi käyttää EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja päätöksessä 2013/488 määritellyissä puitteissa.

65      Tämän jälkeen on todettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, ettei sovellettavaa Slovakian säännöstöä ole annettu nimenomaisesti kyseisen päätöksen täytäntöön panemiseksi, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei tällainen toteamus ole omiaan sulkemaan pois sitä, että kyseiseen säännöstöön perustuvassa toimessa on kyse perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta mainitun päätöksen oikeuden soveltamisesta, sikäli kun kyseinen toimi toteutetaan samalla päätöksellä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti (ks. analogisesti tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson, C‑617/10, EU:C:2013:105, 28 kohta).

66      Lopuksi on todettava, että vaikka ennakkoratkaisupyynnössä ei osoiteta, että pääasian kantaja oli neuvoston kanssa tehdyn sopimuksen osapuoli tai että se osallistui tällaisesta sopimuksesta neuvottelemiseen tai sen täytäntöönpanoon, tämä seikka ei riitä sulkemaan pois päätöksen 2013/488 soveltamista. Kyseisen päätöksen 11 artiklassa ja liitteessä V nimittäin todetaan, että yritys voi hakea yhteisöturvallisuusselvityksen myöntämistä voidakseen tarvittaessa osallistua neuvoston tarjouspyyntömenettelyyn, joka edellyttää EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin pääsyä.

67      Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, mikä merkitys on annettava sille, että Slovakian oikeudessa sallitaan yrityksen yhteisöturvallisuustodistuksen peruuttaminen pelkästään siitä syystä, että sen yhteisöturvallisuuslupa on peruutettu. Tältä osin on todettava, että tällaisen yhteyden luominen Slovakian säännöstössä tarkoitetun kansallisen turvallisuusselvityksen peruuttamisen ja päätöksessä 2013/488 tarkoitetun yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisen välille on Slovakian tämän tuomion 60 kohdassa mainittua harkintavaltaa käyttäessään tekemä valinta, eikä tällainen valinta siis ole omiaan sulkemaan pois sitä, että tällaisen yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttaminen merkitsee unionin oikeuden soveltamista.

68      Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että

–        laillisuusvalvonnan, jota kansallinen tuomioistuin kohdistaa päätökseen, jolla yhtäältä peruutetaan yhteisöturvallisuuslupa, joka sallii pääsyn jäsenvaltion turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, kohteena ei ole toimi, jolla sovelletaan unionin oikeutta tässä määräyksessä tarkoitetulla tavalla, ja

–        laillisuusvalvonnan, jota tällainen tuomioistuin kohdistaa päätökseen, jolla tämän yhteisöturvallisuusluvan peruuttamisen seurauksena peruutetaan yhteisöturvallisuustodistus, joka oikeuttaa pääsyn EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, päätöksen 2013/488 11 artiklan ja liitteen V mukaisesti, kohteena on toimi, jolla sovelletaan unionin oikeutta kyseisessä 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

 Toinen ja kolmas kysymys

69      Toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että yhtäältä se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja oikeuskäytännölle, joiden mukaan päätöksessä 2013/488 tarkoitetussa yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevassa päätöksessä ei mainita turvallisuusluokiteltuja tietoja, joihin peruuttaminen perustuu, ja säädetään samanaikaisesti, että toimivaltaisella tuomioistuimella on tämän peruuttamisen lainmukaisuuden arvioimista varten oikeus tutustua näihin tietoihin ja että yhteisöturvallisuusselvityksen entisen haltijan asianajajalla on oikeus tutustua tietoihin vain asianomaisten kansallisten viranomaisten suostumuksella ja edellyttäen, että niiden luottamuksellisuus taataan, ja että toisaalta siinä tapauksessa, että kyseisen artiklan katsotaan olevan esteenä tällaiselle lainsäädännölle ja tällaiselle oikeuskäytännölle, siinä annetaan kyseiselle kansalliselle tuomioistuimelle oikeus luovuttaa itse tietyt turvallisuusluokitellut tiedot kyseisen yhteisöturvallisuusselvityksen entiselle haltijalle, tarvittaessa tämän asianajajan välityksellä, jos näiden tietojen luovuttamatta jättäminen entiselle haltijalle tai tämän asianajajalle ei ole perusteltua.

70      Ensimmäiseksi on tutkittava, kuuluuko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne perusoikeuskirjan 47 artiklan soveltamisalaan.

71      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrätyn tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden tunnustaminen tietyssä yksittäistapauksessa edellyttää, että henkilö, joka vetoaa siihen, vetoaa unionin oikeudessa taattuihin oikeuksiin tai vapauksiin tai että tämä henkilö on sellaisten syytetoimien kohteena, jotka merkitsevät perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista (tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72      Käsiteltävässä asiassa on toki todettava, ettei päätöksessä 2013/488 säädetä, että talouden toimijalla on oikeus saada yhteisöturvallisuusselvitys, kun tietyt edellytykset täyttyvät.

73      Päätöksen liitteessä V olevasta 8 kohdasta ilmenee kuitenkin, että talouden toimijan pääsy EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin neuvoston turvallisuusluokitellun sopimuksen tekemistä tai täytäntöönpanoa varten edellyttää yhteisöturvallisuusselvitystä.

74      Näissä olosuhteissa on aluksi muistutettava, että – kuten tämän tuomion 52 kohdasta johtuu – päätöksen 2013/488 11 artiklan 5 kohdasta ilmenee, että hankeosapuolilla ja alihankkijoilla, jotka ovat osapuolina turvallisuusluokitelluissa sopimuksissa tai alihankintasopimuksissa, jotka edellyttävät pääsyä EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin niiden toimitiloissa joko sopimusten toimeenpanovaiheessa tai sopimuksia edeltävien neuvottelujen aikana, on asiaankuuluvan turvallisuusluokitustason yhteisöturvallisuusselvitys.

75      Seuraavaksi on todettava, että kyseisen päätöksen liitteessä V olevassa 10 kohdassa täsmennetään, että yhteisöturvallisuusselvitys vaaditaan sopimuksen tekemistä edeltävässä vaiheessa, jos tarjousmenettelyn aikana on annettava EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja.

76      Lopuksi päätöksen liitteessä V olevan 11 kohdan mukaan hankeviranomainen ei saa tehdä turvallisuusluokiteltua sopimusta valitun tarjoajan kanssa, ennen kuin se on saanut sen jäsenvaltion kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta, johon asianomainen hankeosapuoli tai alihankkija on rekisteröity, vahvistuksen siitä, että mahdollisesti vaadittava asianmukainen yhteisöturvallisuusselvitys on myönnetty. Lisäksi kyseisessä liitteessä olevassa 13 kohdassa säädetään, että yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttaminen on riittävä peruste irtisanoa turvallisuusluokiteltu sopimus.

77      Tästä seuraa, että päätöksessä 2013/488 tarkoitetusta yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisesta seuraa, että asianomainen talouden toimija menettää luvan päästä EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin turvallisuusluokitellun sopimuksen tekemistä ja täytäntöönpanoa varten. Tällainen peruuttaminen merkitsee näin ollen muun muassa sitä, että talouden toimija menettää sillä ennen tätä peruuttamista olleen mahdollisuuden osallistua neuvoston turvallisuusluokitellun sopimuksen tekemistä edeltävään vaiheeseen ja tehdä sopimus tämän toimielimen kanssa, jos sen tarjous valitaan. Tämä mahdollisuus menetetään, vaikka kyseinen talouden toimija ei pääasian kantajan tavoin ollut yhteisöturvallisuusselvityksensä peruuttamispäivänä neuvoston hankepuoli tai alihankkija.

78      Tällaisella talouden toimijalla on näin ollen voitava olla käytössään perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa, jotta se voi riitauttaa päätöksessä 2013/488 tarkoitetun yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisen.

79      Toiseksi on muistutettava vähimmäistakeista, jotka tällaisen oikeussuojakeinon on täytettävä, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuuden edellytyksenä on, että asianomaisen on voitava saada tieto häntä koskevan päätöksen perusteluista joko suoraan päätöksestä itsestään tai ilmoituksella asianomaisen pyynnöstä, millä ei puututa toimivaltaisen tuomioistuimen oikeuteen vaatia kyseessä olevaa viranomaista ilmoittamaan ne, jotta hän voi puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko asian saattaminen toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tarpeellista, ja jotta viimeksi mainittu kykenee täysimääräisesti harjoittamaan kyseessä olevaan kansalliseen toimeen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa (tuomio 4.6.2013, ZZ, C‑300/11, EU:C:2013:363, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80      Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa päätöksessä 2013/488 tarkoitettu yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttaminen perustuu yksinomaan toisen turvallisuusselvityksen peruuttamiseen, voi tämän yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskeva tuomioistuinvalvonta olla tehokasta vain siltä osin kuin yhteisöturvallisuusselvityksen entisellä haltijalla on pääsy perusteisiin, joihin tämän toisen turvallisuusselvityksen peruuttaminen perustuu, koska entinen haltija pystyy vain tämän tutustumismahdollisuuden avulla ymmärtämään niiden syiden luonteen, jotka lopuksi johtivat saman yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamiseen, ja näin ollen tarvittaessa riitauttamaan nämä syyt.

81      Pitää toki paikkansa, että muun muassa valtion turvallisuuteen tai kansainvälisiin suhteisiin liittyvät pakottavat näkökohdat voivat olla esteenä sille, että päätöksessä 2013/488 tarkoitetulle yhteisöturvallisuusselvityksen entiselle haltijalle luovutetaan kokonaan tai osittain tiedot, joiden perusteella yhteisöturvallisuusselvitys on peruutettu. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen, jota vastaan ei voida vedota näiden tietojen salaisuuteen tai luottamuksellisuuteen, asiana on kuitenkin niiden harjoittaman tuomioistuinvalvonnan yhteydessä käyttää keinoja, joiden avulla voidaan sovittaa yhteen yhtäältä nämä pakottavat näkökohdat ja toisaalta tarve taata yksityiselle riittävän laajasti se, että menettelyllisiä oikeuksia, kuten oikeutta tulla kuulluksi ja kontradiktorista periaatetta, kunnioitetaan (ks. analogisesti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 125 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Jäsenvaltioiden on tätä tarkoitusta varten säädettävä tehokkaasta tuomioistuinvalvonnasta, joka koskee sekä valtion sellaisten turvallisuusetujen olemassaoloa ja perusteltavuutta, joihin toimivaltainen kansallinen viranomainen on vedonnut ja joilla se perustelee päätöstä kieltäytyä paljastamasta kokonaan tai osittain tietoja, joiden perusteella yhteisöturvallisuusselvitys on peruutettu, että tämän peruuttamisen laillisuutta (ks. analogisesti tuomio 4.6.2013, ZZ, C‑300/11, EU:C:2013:363, 58 kohta).

83      Päätöksessä 2013/488 tarkoitetun yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisen laillisuutta koskevan tuomioistuinvalvonnan yhteydessä jäsenvaltioiden on säädettävä säännöistä, joiden avulla kyseisen peruuttamisen laillisuuden valvonnasta vastaava tuomioistuin voi saada tietoonsa sekä kaikki perustelut, joiden perusteella kyseinen päätös tehtiin, että niihin liittyvän näytön (ks. analogisesti tuomio 4.6.2013, ZZ, C‑300/11, EU:C:2013:363, 59 kohta).

84      On todettava vaatimuksista tuomioistuinvalvonnalle, joka koskee kyseisen jäsenvaltion niiden turvallisuusetujen olemassaoloa ja perusteltavuutta, joihin toimivaltainen kansallinen viranomainen on vedonnut, että tuomioistuimen on tutkittava itsenäisesti kaikki oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joihin toimivaltainen kansallinen viranomainen on vedonnut, arvioidakseen kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti, ovatko valtion tai kansainvälisten suhteiden turvallisuuden suojaamiseen liittyvät pakottavat näkökohdat tosiasiallisesti esteenä sille, että kyseessä olevan peruuttamisen perusteet ja niihin liittyvä näyttö ilmoitetaan kokonaan tai osittain (ks. analogisesti tuomio 4.6.2013, ZZ, C‑300/11, EU:C:2013:363, 60 ja 62 kohta ja tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 126 kohta).

85      Mikäli kyseinen tuomioistuin katsoo, että valtion turvallisuusedut eivät ole esteenä sille, että päätöksessä 2013/488 tarkoitetun yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisen perusteet tai niihin liittyvä näyttö, joita ei ole alun perin luovutettu, luovutetaan ainakin osittain, sen on annettava toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle mahdollisuus antaa asianomaiselle tiedoksi puuttuvat perustelut ja näyttö. Jos kyseinen viranomainen ei salli näiden tietojen ilmoittamista, kyseisen tuomioistuimen on tutkittava tämän peruuttamisen laillisuus ainoastaan asianomaiselle ilmoitettujen perusteiden ja näytön perusteella (ks. analogisesti tuomio 4.6.2013, ZZ, C‑300/11, EU:C:2013:363, 63 kohta ja tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 127 kohta).

86      Jos sitä vastoin osoittautuu, että valtion tai kansainvälisten suhteiden turvallisuuden suojaamiseen liittyvät pakottavat näkökohdat ovat tosiasiallisesti esteenä sille, että päätöksessä 2013/488 tarkoitetun yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisen perusteet ja niihin liittyvä näyttö luovutetaan asianomaiselle kokonaan tai osittain, tämän peruuttamisen laillisuutta koskeva tuomioistuinvalvonta on toteutettava menettelyssä, jossa vertaillaan asianmukaisesti näistä pakottavista näkökohdista johtuvia vaatimuksia ja oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan johtuvia vaatimuksia, siten, että tämän oikeuden käyttöä koskevat rajoitukset rajoitetaan siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä (ks. analogisesti tuomio 4.6.2013, ZZ, C‑300/11, EU:C:2013:363, 64 kohta ja tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 128 kohta).

87      Tässä yhteydessä kyseisessä menettelyssä on yhtäältä, ottaen huomioon tarve noudattaa perusoikeuskirjan 47 artiklaa, taattava mahdollisimman laajasti kontradiktorisen periaatteen noudattaminen, jotta asianomaisella henkilöllä on mahdollisuus riitauttaa perusteet, joihin päätöksessä 2013/488 tarkoitettu yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttaminen perustuu, ja esittää huomautuksia peruutukseen liittyvästä näytöstä ja näin ollen tilaisuus puolustautua asianmukaisesti. Tätä varten voidaan käyttää kyseessä olevien tietojen tai todisteiden sisällön tiivistelmän toimittamisen kaltaisia mahdollisuuksia (ks. analogisesti tuomio 4.6.2013, ZZ, C‑300/11, EU:C:2013:363, 65 kohta ja tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 129 kohta).

88      Joka tapauksessa asianomaiselle henkilölle on ilmoitettava niiden perusteiden olennaiset osat, joihin kyseinen peruuttaminen perustuu, koska muun muassa valtion turvallisuusetujen tai kansainvälisten suhteiden suojaamista koskevan tarpeen vaikutuksena ei voi olla, että asianomainen menettäisi oikeutensa tulla kuulluksi, jolloin hänen oikeutensa nostaa kanne tästä peruuttamisesta menettäisi näin ollen tehokkuutensa (ks. analogisesti tuomio 4.6.2013, ZZ, C‑300/11, EU:C:2013:363, 65 kohta).

89      Jos kansallinen viranomainen, joka on peruuttanut yhteisöturvallisuusselvityksen päätöksessä 2013/488 tarkoitetulla tavalla, aikoo vedota toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa yksinomaan tiettyihin kyseisen yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisen taustalla oleviin perusteisiin, joita se pitää riittävinä perusteluina tälle peruuttamiselle, se voi luovuttaa vain näiden perusteiden keskeisen sisällön (ks. analogisesti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 119, 127 ja 130 kohta). Tässä tapauksessa kyseisen tuomioistuimen on tutkittava tämän tuomion 85 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kyseisen peruuttamisen laillisuus ainoastaan niiden perusteiden perusteella, joiden sisältö on luovutettu asianomaiselle.

90      Toisaalta tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja muun muassa valtion tai kansainvälisten suhteiden turvallisuuden suojaamisen takaamista koskevan tarpeen välinen punninta – johon tämän tuomion 87 ja 88 kohdassa ilmaistu johtopäätös perustuu – ei päde samalla tavalla toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa esitettyjen perustelujen perustana olevaan näyttöön. Tietyissä tapauksissa tällaisen näytön ilmoittaminen on omiaan vaarantamaan välittömästi ja erityisellä tavalla muun muassa valtion turvallisuusedut, koska sillä voidaan muun muassa saattaa henkilöiden henki, terveys tai vapaus vaaraan tai paljastaa kansallisten turvallisuusviranomaisten käyttämät erityiset tutkintamenetelmät ja siten haitata vakavalla tavalla tai jopa estää kokonaan näitä viranomaisia toteuttamasta tehtäviään tulevaisuudessa (ks. analogisesti tuomio 4.6.2013, ZZ, C‑300/11, EU:C:2013:363, 66 kohta).

91      Tässä yhteydessä toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko se, ettei luottamuksellisia tietoja tai todisteita ole ilmaistu asianomaiselle henkilölle eikä tällä siis ole ollut mahdollisuutta esittää niistä huomautuksiaan, omiaan ja missä määrin se on omiaan vaikuttamaan tämän näytön todistusarvoon (ks. analogisesti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 129 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92      Näin ollen toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa, että asianomaiselle henkilölle luovutetaan olennaiset osat perusteista, joihin päätöksessä 2013/488 tarkoitetun yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttaminen perustuu, siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon tarve pitää näyttö salaisena, ja tarvittaessa tehdä kansallisen oikeuden nojalla asianmukaiset päätelmät kyseisen luovuttamisvelvollisuuden mahdollisesta noudattamatta jättämisestä (ks. analogisesti tuomio 4.6.2013, ZZ, C‑300/11, EU:C:2013:363, 68 kohta).

93      Kun otetaan huomioon nämä perusoikeuskirjan 47 artiklasta johtuvat vaatimukset, käsiteltävässä asiassa on ilmeistä, että toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen toimivalta tutustua kaikkiin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, joihin päätöksessä 2013/488 tarkoitetun yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttaminen perustuu, minkä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on maininnut, on välttämätön mutta ei riittävä edellytys tehokkaiden oikeussuojakeinojen takaamiseksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa.

94      Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen nimittäin merkitsee paitsi sitä, että toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään kaikki tarvittavat tiedot päätöksensä tekemiseksi, mutta myös sitä, että asianomainen henkilö voi tarvittaessa neuvonantajan välityksellä valvoa etujaan esittämällä näkemyksensä näistä seikoista (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C‑159/21, EU:C:2022:708, 58 kohta).

95      Lisäksi yhteisöturvallisuusselvityksen entisen haltijan asianajajalle annettu mahdollisuus saada pääsy asianomaisten kansallisten viranomaisten suostumuksella turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, joihin päätöksessä 2013/488 tarkoitettu yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttaminen perustuu, ei ole riittävä perusoikeuskirjan 47 artiklan noudattamisen turvaamiseksi tilanteessa, jossa kyseiset viranomaiset voivat evätä tällaisen pääsyn ilman, että toimivaltainen kansallinen tuomioistuin voi tehdä päätelmiä siitä, että epäävä päätös on mahdollisesti perusteeton, kyseisen peruuttamisen laillisuusvalvontaa varten, ja jossa tämä asianajaja on velvollinen pitämään nämä tiedot luottamuksellisina, mikä merkitsee, ettei hän voi ilmaista niiden sisältöä asiakkaalleen.

96      Muilta osin ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen perusteella ei voida määrittää, onko toimivaltaisella kansallisella tuomioistuimella Slovakian lainsäädännön mukaan toimivalta tarkistaa, ovatko syyt, joihin kansalliset viranomaiset ovat vedonneet, todella esteenä yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamiselle päätöksessä 2013/488 tarkoitetulla tavalla, ja tehdä tarvittaessa päätelmät siitä, että osaa näistä tiedoista ei ole luovutettu, mitä ei ole asianmukaisesti perusteltu.

97      Samoin on niin, että vaikka ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian valittajalla tai sen asianajajalla on ollut pääsy turvallisuusluokittelemattomiin tietoihin ja tiettyihin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, joihin päätöksessä 2013/488 tarkoitettu yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttaminen perustuu, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole täsmentänyt, mahdollistivatko täten luovutetut tiedot sen, että pääasian valittaja sai tietoonsa tämän peruuttamisen keskeiset perusteet tai ainakin sen perusteen tai niiden perusteiden keskeiset osat, joihin toimivaltainen kansallinen viranomainen aikoi vedota.

98      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on siis arvioida, missä määrin pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella lainsäädännöllä ja oikeuskäytännöllä taataan perusoikeuskirjan 47 artiklasta johtuvien vaatimusten, sellaisina kuin ne ilmenevät tämän tuomion 79–92 kohdasta, noudattaminen.

99      Kolmanneksi siltä osin kuin on kyse seurauksista, jotka voivat aiheutua kyseisen lainsäädännön ja kyseisen oikeuskäytännön toteamisesta yhteensoveltumattomiksi perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, jäsenvaltiot voivat varata toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle toimivallan antaa tai olla antamatta tietoja turvallisuusluokitelluista perusteista tai todisteista, kunhan kansallisella tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi on saatettu päätöksessä 2013/488 tarkoitetusta yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisesta nostettu kanne, on toimivalta tehdä päätelmänsä näiden viranomaisen tämän osalta lopulta tekemän päätöksen osalta (ks. analogisesti tuomio 25.4.2024, NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot), C‑420/22 ja C‑528/22, EU:C:2024:344, 113 kohta).

100    Tällaisella ratkaisulla kyetään nimittäin silloin, kun toimivaltainen kansallinen viranomainen on perusteettomasti estänyt tietojen antamisen tällaisen peruuttamisen perusteena olevista seikoista, turvaamaan perusoikeuskirjan 47 artiklan täysimääräinen noudattaminen siltä osin kuin perusoikeuskirjalla taataan se, ettei tälle viranomaiselle kuuluvien menettelyllisten velvoitteiden laiminlyönti johda siihen, että tuomioistuinratkaisu perustuu tosiseikkoihin ja asiakirjoihin, joihin hakija ei ole voinut tutustua ja joihin hänellä ei siis ole ollut mahdollisuutta ottaa kantaa (ks. analogisesti tuomio 25.4.2024, NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot), C‑420/22 ja C‑528/22, EU:C:2024:344, 114 kohta).

101    Näin ollen ei voida katsoa, että tehokkaan oikeussuojan varmistamiseksi arvioitaessa päätöksessä 2013/488 tarkoitetun yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisen laillisuutta on välttämätöntä, että kansallisella tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi on saatettu kyseisestä peruuttamisesta nostettu kanne, on toimivalta ilmoittaa itse tietyt turvallisuusluokitellut tiedot, kun näiden tietojen luovuttamatta jättäminen kyseisen yhteisöturvallisuusselvityksen entiselle haltijalle, joka tarvittaessa voitaisiin tehdä tämän asianajajan välityksellä, ei vaikuta perustellulta (ks. analogisesti tuomio 25.4.2024, NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot), C‑420/22 ja C‑528/22, EU:C:2024:344, 115 kohta).

102    Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että

–        yhtäältä se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja oikeuskäytännölle, joiden mukaan päätöksessä, jolla peruutetaan päätöksessä 2013/488 tarkoitettu yhteisöturvallisuusselvitys, ei saa mainita turvallisuusluokiteltuja tietoja, joiden perusteella peruuttaminen on tehty, valtion tai kansainvälisten suhteiden turvallisuuden suojaamiseen liittyvien pakottavien näkökohtien vuoksi, mutta säädetään samanaikaisesti, että tuomioistuimella, joka on toimivaltainen arvioimaan kyseisen peruuttamisen lainmukaisuutta, on oikeus tutustua näihin tietoihin ja että yhteisöturvallisuusselvityksen entisen haltijan asianajajalla on oikeus tutustua mainittuihin tietoihin vain asianomaisten kansallisten viranomaisten suostumuksella ja edellyttäen, että niiden luottamuksellisuus taataan, mikäli kyseinen tuomioistuin varmistaa, että kieltäytyminen ilmoittamasta tietoja rajoittuu siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä, ja että kyseisen yhteisöturvallisuusselvityksen entiselle haltijalle ilmoitetaan joka tapauksessa tämän peruuttamisen perusteet olennaisilta osiltaan siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon tarve pitää näyttö salaisena, ja

–        toisaalta siinä tapauksessa, että perusoikeuskirjan 47 artikla olisi esteenä tällaiselle lainsäädännölle ja tällaiselle oikeuskäytännölle, siinä ei edellytetä, että toimivaltainen kansallinen tuomioistuin luovuttaa itse tietyt turvallisuusluokitellut tiedot yhteisöturvallisuusselvityksen entiselle haltijalle, tarvittaessa tämän asianajajan välityksellä, jos näiden tietojen luovuttamatta jättäminen entiselle haltijalle tai tämän asianajajalle ei ole perusteltua. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tehtävänä on tarvittaessa tehdä tämä. Jos se ei salli niiden luovuttamista, kyseisen tuomioistuimen on tutkittava tämän yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisen laillisuus ainoastaan asianomaiselle ilmoitettujen perusteiden ja näytön perusteella.

 Neljäs kysymys

103    Kun otetaan huomioon toiseen ja kolmanteen kysymykseen annettu vastaus, neljänteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

 Oikeudenkäyntikulut

104    Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

–        laillisuusvalvonnan, jota kansallinen tuomioistuin kohdistaa päätökseen, jolla yhtäältä peruutetaan yhteisöturvallisuuslupa, joka sallii pääsyn jäsenvaltion turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, kohteena ei ole toimi, jolla sovelletaan unionin oikeutta tässä määräyksessä tarkoitetulla tavalla, ja

–        laillisuusvalvonnan, jota tällainen tuomioistuin kohdistaa päätökseen, jolla tämän yhteisöturvallisuusluvan peruuttamisen seurauksena peruutetaan yhteisöturvallisuustodistus, joka oikeuttaa pääsyn EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista turvallisuussäännöistä 23.9.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/488/EU 11 artiklan ja liitteen V mukaisesti, kohteena on toimi, jolla sovelletaan unionin oikeutta kyseisessä 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

2)      Perusoikeuskirjan 47 artiklaa

on tulkittava siten, että

–        yhtäältä se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja oikeuskäytännölle, joiden mukaan päätöksessä, jolla peruutetaan päätöksessä 2013/488 tarkoitettu yhteisöturvallisuusselvitys, ei saa mainita turvallisuusluokiteltuja tietoja, joiden perusteella peruuttaminen on tehty, valtion tai kansainvälisten suhteiden turvallisuuden suojaamiseen liittyvien pakottavien näkökohtien vuoksi, mutta säädetään samanaikaisesti, että tuomioistuimella, joka on toimivaltainen arvioimaan kyseisen peruuttamisen lainmukaisuutta, on oikeus tutustua näihin tietoihin ja että yhteisöturvallisuusselvityksen entisen haltijan asianajajalla on oikeus tutustua mainittuihin tietoihin vain asianomaisten kansallisten viranomaisten suostumuksella ja edellyttäen, että niiden luottamuksellisuus taataan, mikäli kyseinen tuomioistuin varmistaa, että kieltäytyminen ilmoittamasta tietoja rajoittuu siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä, ja että kyseisen yhteisöturvallisuusselvityksen entiselle haltijalle ilmoitetaan joka tapauksessa tämän peruuttamisen perusteet olennaisilta osiltaan siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon tarve pitää näyttö salaisena, ja

–        toisaalta siinä tapauksessa, että perusoikeuskirjan 47 artikla olisi esteenä tällaiselle lainsäädännölle ja tällaiselle oikeuskäytännölle, siinä ei edellytetä, että toimivaltainen kansallinen tuomioistuin luovuttaa itse tietyt turvallisuusluokitellut tiedot yhteisöturvallisuusselvityksen entiselle haltijalle, tarvittaessa tämän asianajajan välityksellä, jos näiden tietojen luovuttamatta jättäminen entiselle haltijalle tai tämän asianajajalle ei ole perusteltua. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tehtävänä on tarvittaessa tehdä tämä. Jos se ei salli niiden luovuttamista, kyseisen tuomioistuimen on tutkittava tämän yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisen laillisuus ainoastaan asianomaiselle ilmoitettujen perusteiden ja näytön perusteella.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: slovakki.