–

Asociația ”Forumul Judecătorilor din România”, edustajinaan D. Călin ja L. Zaharia,

–

Parchetul de pe lângă Înalta Curte de Casaţie şi Justiţie – Procurorul General al României, asiamiehenään A.-F. Florenţa,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään L.-E. Baţagoi, E. Gane, ja L. Ghiţă,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään K. Herrmann, I. Rogalski ja P. J. O. Van Nuffel,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 2 artiklan, SEU 4 artiklan 3 kohdan ja SEU 19 artiklan 1 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 12 ja 47 artiklan sekä Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan (EUVL 2005, L 157, s. 203), joka tuli voimaan 1.1.2007, liitteen IX sekä yhteistyötä ja Romanian edistymisen seurantaa koskevan järjestelmän perustamisesta tiettyjen arviointiperusteiden täyttämiseksi oikeuslaitoksen uudistamisen ja korruption torjunnan alalla 13.12.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/928/EY (EUVL 2006, L 354, s. 56) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty menettelyssä, jonka osapuolina ovat yhtäältä Asociaţia ”Forumul Judecătorilor din România” sekä Asociația ”Mișcarea pentru Apărarea Statutului Procurorilor” ja toisaalta Parchetul de pe lângă Înalta Curte de Casaţie şi Justiţie – Procurorul General al României (Romanian ylimmän tuomioistuimen syyttäjänviraston yleinen syyttäjä, jäljempänä yleinen syyttäjä) ja jossa on kyse useamman syyttäjän nimittämisestä Parchetul de pe lângă Înalta Curte de Casaţie şi Justiţieen (ylimmän tuomioistuimen syyttäjänvirasto, Romania; jäljempänä syyttäjänvirasto) tehdyn päätöksen laillisuudesta.

3

Hallintolainkäyttölain nro 554/2004 (Legea contenciosului administrativ nr. 554/2004; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 1154, 7.12.2004) 8 §:n 1 bis momentissa säädetään seuraavaa:

”Luonnolliset henkilöt ja yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt voivat esittää vaatimuksia oikeutetun yleisen edun suojelemiseksi ainoastaan toissijaisesti, jos oikeutetun yleisen edun loukkaaminen liittyy loogisesti subjektiivisen oikeuden tai oikeutetun yksityisen edun loukkaamiseen. ”

4

Pääasian muutoksenhakijoina on tuomareita ja syyttäjiä edustavia ammattiyhdistyksiä, jotka ovat tämän asemansa perusteella saattaneet 5.8.2022 Curtea de Apel Piteştin (Piteștin ylioikeus, Romania), joka on pyytänyt ennakkoratkaisua, käsiteltäväksi kanteen, jolla ne ovat vaatineet sitä kumoamaan sellaisten syyttäjien nimittämisestä syyttäjänvirastoon tehdyn päätöksen, jotka tulevat vastaamaan syytetoimista Direcția Națională Anticorupțien (korruption torjunnasta vastaava valtion virasto, Romania) toimivaltaan kuuluvissa tuomareita ja syyttäjiä koskevissa korruptioasioissa.

5

Kanteensa tueksi pääasian kantajat vetoavat asiallisesti siihen, että kyseisen päätöksen perusteena oleva kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa useiden unionin oikeussääntöjen kanssa, minkä vuoksi yleisen syyttäjän olisi pitänyt sivuuttaa se. Tällä lainsäädännöllä syyttäjänvirastosta poistettiin Secția pentru investigarea infracțiunilor din justiție (oikeuslaitoksen sisäisten rikosten tutkintaosasto) ja annettiin yksinomainen toimivalta syytetoimiin asioissa, joissa on kyse tuomareiden ja syyttäjien tekemistä rikoksista, yleisen syyttäjän erikseen tähän tehtävään consiliul Superior al Magistraturiin (ylin tuomarineuvosto, Romania) esityksestä neljän vuoden toimikaudeksi nimittämille syyttäjille.

6

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ensimmäiseksi tuonut esiin sen, että Romanian menettelysääntöjen mukaan, sellaisina kuin Înalta Curte de Casație și Justiție on niitä tulkinnut, sen pitäisi todeta, että kumoamiskanne ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

7

Se esittää tämän osalta, että vaikka Romanian lainsäädännössä on tunnustettu kaikille, joiden oikeutettuja etuja on loukattu, oikeus riitauttaa hallintotoimi, tämän lainsäädännön mukaan yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt voivat näissä tilanteissa vedota yleiseen etuun vain, jos kyseisen edun loukkaaminen johtuu loogisesti jonkin subjektiivisen oikeuden tai oikeutetun yksityisen edun loukkaamisesta. Yhdistysten osalta Înalta Curte de Casație și Justițien oikeuskäytännössä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kanteen tutkittavaksi ottamiseksi edellytetään kuitenkin, että laillisuusvalvontaan saatetun hallintotoimen ja kantajana olevan yhdistyksen välittömän tarkoituksen ja sen ajamien tavoitteiden välillä on suora yhteys. Înalta Curte de Casație și Justiție on tämän oikeuskäytännön perusteella katsonut lukuisissa tuomioissa, että tuomareita ja syyttäjiä edustavilla ammattiyhdistyksillä ei ollut oikeussuojan tarvetta tuomareiden ja syyttäjien nimityksiin liittyvien päätösten osalta.

8

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa kuitenkin, että pääasian kantajat ovat tavoitelleet tehokasta oikeussuojaa unionin oikeuteen kuuluvalla alalla. Se katsoo tästä syystä, että asiassa on tarpeen selvittää, onko Înalta Curte de Casație și Justițien tulkinta kansallisista menettelysäännöistä ristiriidassa SEU 2 artiklan ja SEU 19 artiklan 1 kohdan kanssa, kun näitä määräyksiä tarkastellaan yhdessä perusoikeuskirjan 12 ja 47 artiklan kanssa.

9

Se tuo tässä yhteydessä esiin muun muassa sen, että unionin tuomioistuin on tunnustanut ympäristönsuojeluyhdistysten asiavaltuuden ja että se on ratkaissut ennakkoratkaisupyyntöjä, jotka on esitetty tuomareita ja syyttäjiä edustavien ammattiyhdistysten vireille panemissa pääasioissa.

10

Tämän jälkeen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, voidaanko Romanian käyttöön ottamaa uutta lainsäädäntöä pitää siltä osin, kuin kyse on syytetoimista tuomareiden ja syyttäjien tekemiä rikoksia koskevissa asioissa, pitää unionin oikeuden ja erityisesti SEU 19 artiklan 1 kohdan sekä korruption torjuntaa koskevien Romanian sitoumusten mukaisina.

11

Curtea de Apel Piteşti on tämän vuoksi päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

12

Yleinen syyttäjä on kiistänyt unionin tuomioistuimen toimivallan ja väittää, ettei ennakkoratkaisupyyntö täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Hän on aluksi esittänyt, että ennakkoratkaisukysymykset ovat hypoteettisia ja koskevat yksinomaan kansallista oikeutta. Koska pääasian kantajat eivät ole vedonneet mihinkään unionin oikeuden suojaa saavaan henkilökohtaiseen oikeuteen, pääasia ei hänen mukaansa kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan. Tästä seuraa hänen mukaansa, ettei unionin tuomioistuimella ole toimivaltaa tulkita näissä kysymyksissä tarkoitettuja perusoikeuskirjan määräyksiä. Lopuksi yleinen syyttäjä väittää, että unionin tuomioistuinta on tällä ennakkoratkaisupyynnöllä pyydetty lausumaan kansallisten toimenpiteiden lainmukaisuudesta, mikä ei kuulu sen toimivaltaan.

13

Romanian hallitus katsoo, että ensimmäinen kysymys ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Se väittää, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole tehnyt riittävästi selkoa pääasiassa kyseessä olevasta tosiseikastosta eikä selittänyt, miltä osin tai millä perusteella pääasian kantajilta on evätty oikeus saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Ennakkoratkaisupyynnöstä käy Romanian hallituksen mukaan ilmi erityisesti se, että pääasian kantajien kanne täyttää Romanian oikeudessa vahvistetut tutkittavaksi ottamisen edellytykset, mikä tekee ensimmäisestä kysymyksestä täysin merkityksettömän. Sen mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on katsottava vain törmänneen kansallisen oikeuden tulkintaan liittyviin vaikeuksiin.

14

Unionin tuomioistuimen toimivallasta vastata ennakkoratkaisukysymyksiin on tässä yhteydessä todettava ensimmäiseksi, että SEUT 267 artiklassa vahvistettu yhteistyöjärjestelmä perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon. Tähän artiklaan perustuvassa menettelyssä kansallisten säännösten tulkinta kuuluu jäsenvaltioiden tuomioistuimille eikä unionin tuomioistuimelle, eikä tämän tehtävänä ole lausua kansallisten oikeussääntöjen yhteensoveltuvuudesta unionin oikeuden säännösten ja määräysten kanssa. Unionin tuomioistuimella on sen sijaan toimivalta esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden avulla tämä voi arvioida kansallisten oikeussääntöjen yhteensoveltuvuutta unionin oikeuden kanssa (tuomio 10.3.2022, Commissioners for Her Majesty's Revenue and Customs (Kattava sairausvakuutusturva), C‑247/20, EU:C:2022:177, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

15

Ennakkoratkaisukysymysten muotoilusta käy käsiteltävässä tapauksessa ilmi, että niiden välittömänä kohteena on unionin oikeussääntöjen tulkinta. Ei siis voida katsoa, että nämä kysymykset liittyisivät kansallisten oikeussääntöjen tulkintaan.

16

Vaikka kysymyksillä pyritään saamaan unionin tuomioistuimelta vastaus unionin oikeuden tulkintaan liittyviin seikkoihin, joiden avulla voidaan arvioida sen ja tiettyjen kansallisten oikeussääntöjen yhteensoveltuvuutta, niissä ei myöskään ole pyydetty unionin tuomioistuinta lausumaan tästä itse.

17

Yleisen syyttäjän väitteestä, jonka mukaan pääasiassa kyseessä oleva tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, on tämän jälkeen todettava unionin tuomioistuimen jo lausuneen, että Romanian syyttäjänviraston sen osaston perustamista ja organisaatiota koskeva kansallinen lainsäädäntö, jonka tehtävänä on toimittaa oikeuslaitoksen sisäisten rikosten tutkinta ja jolla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, kuuluu päätöksen 2006/928 soveltamisalaan ja että sen on tämän vuoksi oltava unionin oikeudesta ja erityisesti SEU 2 artiklasta ja SEU 19 artiklan 1 kohdasta johtuvien vaatimusten mukaista (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18

Vaikkei tämän toteamuksen perusteella voidakaan suoraan katsoa, että SEU 2 artikla ja SEU 19 artiklan 1 kohta antavat pääasian kantajille subjektiivisia oikeuksia, yleisen syyttäjän kanta, jonka mukaan näin ei ole, perustuu, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 21 kohdassa, sellaisiin aineellisiin näkökohtiin, jotka eivät vaikuta unionin tuomioistuimen toimivaltaan vastata esitettyihin kysymyksiin.

19

Ensimmäinen kysymys koskee näet nimenomaisesti sen ratkaisemista, velvoittavatko unionin oikeus ja erityisesti SEU 2 artikla ja SEU 19 artiklan 1 kohta kansalliset tuomioistuimet ottamaan tutkittavaksi kumoamiskanteen, jonka on nostanut tuomareita ja syyttäjiä edustava ammattiyhdistys ja jolla se on riitauttanut päätöksen tuomareiden ja syyttäjien nimittämistä Romanian syyttäjäviraston osastoon, jolla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, koskevan säännöstön unionin oikeuden mukaisuuden.

20

Voidaan siis todeta ilman, että olisi tarpeen arvioida kaikkien ennakkoratkaisukysymyksissä mainittujen unionin oikeussääntöjen sovellettavuutta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen, että unionin tuomioistuimen toimivaltaa ei voida syrjäyttää sillä perusteella, että pääasiassa kyseessä oleva tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan.

21

Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen osalta on muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan muun muassa, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen taikka jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen (tuomio 9.11.2023, Odbor azylové a migrační politiky MV (Palauttamisdirektiivin soveltamisala), C‑257/22, EU:C:2023:852, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Lisäksi unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön puitteissa tarve siihen, että unionin oikeuden tulkinnasta tai sen pätevyyden arvioinnista on hyötyä kansalliselle tuomioistuimelle, edellyttää, että kansallinen tuomioistuin noudattaa tunnollisesti ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevia vaatimuksia, jotka on mainittu nimenomaisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa, josta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oletetaan olevan tietoinen. Nämä vaatimukset mainitaan myös unionin tuomioistuimen kansallisille tuomioistuimille antamissa suosituksissa ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä (EUVL 2019, C 380, s. 1) (tuomio 13.7.2023, Azienda Ospedale-Università di Padova,C‑765/21, EU:C:2023:566, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Jotta siis unionin oikeutta voitaisiin tulkita siten, että tulkinta olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen, sen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyssä päätöksessä on lisäksi ilmoitettava täsmällisesti ne syyt, joiden perusteella kansallinen tuomioistuin pohtii unionin oikeuden tulkintaa ja on päätynyt siihen, että ennakkoratkaisukysymyksen esittäminen unionin tuomioistuimelle on tarpeellista (tuomio 25.5.2023, Dyrektor Izby Administracji Skarbowej w Warszawie (Arvonlisävero – Fiktiivinen tavaran tai palvelun hankinta), C‑114/22, EU:C:2023:430, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnössä on tuotu esiin kaikki tarvittavat seikat, jotta unionin tuomioistuin voi vastata esitettyihin kysymyksiin.

25

Ensimmäisen kysymyksen osalta voidaan todeta, että pyynnöstä kokonaisuutena ja tämän kysymyksen muotoilusta käy ilmi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että mikäli kysymykseen vastataan kieltävästi, sen on omaksuttava asiassa merkityksellisestä kansallisesta lainsäädännöstä tulkinta, joka perustuu Înalta Curte de Casație și Justițien oikeuskäytäntöön, ja jätettävä näin ollen tutkimatta pääasiassa kyseessä oleva kanne.

26

On siis katsottava, että se on ennakkoratkaisupyynnössään tehnyt selkoa sekä tosiseikoista ja lainsäädännöstä, joiden puitteissa ensimmäistä kysymystä on tarkasteltava, että syistä, joiden vuoksi se katsoo, että kysymys on tarpeen esittää unionin tuomioistuimelle, ja joiden perusteella voidaan sitä paitsi todeta, että kysymyksestä on hyötyä pääasian ratkaisun kannalta.

27

Lisäksi pyynnöstä käy ilmi, että mikäli siihen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on voidakseen arvioida pääasian kantajien esittämät väitteet ja niiden perustelut tutkittava, onko toisessa kysymyksessä tarkoitettu kansallinen lainsäädäntö unionin oikeuden mukaista.

28

Ennakkoratkaisukysymyksiä ei näin ollen voida pitää hypoteettisina.

29

Edellä todetun perusteella on katsottava, että unionin tuomioistuimella on toimivalta vastata ennakkoratkaisupyyntöön ja että esitetyt kysymykset täyttävät tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

30

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee asiallisesti sitä, onko SEU 2 artiklaa ja SEU 19 artiklan 1 kohtaa tulkittava yhdessä perusoikeuskirjan 12 ja 47 artiklan kanssa siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla sellaisen kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykseksi, jolla on riitautettu sellaisten syyttäjien nimitys, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, on asetettu yksityisen oikeutetun edun olemassaolo ja suljettu näin käytännössä pois se, että tuomareita ja syyttäjiä edustavat ammattiyhdistykset voisivat nostaa tällaisen kanteen puolustaakseen tuomareiden riippumattomuuden periaatetta.

31

Koska Romanian hallitus on vedonnut ensimmäiseen kysymykseen esittämänsä vastauksen tueksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä tiedoista poiketen siihen, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön soveltaminen ei välttämättä johda pääasiassa kyseessä olevan kanteen tutkimatta jättämiseen, on muistutettava siitä, että unionin tuomioistuimen tehtävänä on unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivallanjaon mukaisesti ottaa huomioon ennakkoratkaisukysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat sellaisina kuin ne on ennakkoratkaisupyynnössä esitetty. Ennakkoratkaisupyyntöä ei siis voida tutkia kansallisen oikeuden sellaisen tulkinnan valossa, johon jäsenvaltion hallitus on vedonnut (tuomio 15.4.2021, Belgian valtio (Siirtopäätöksen tekemisen jälkeiset seikat), C‑194/19, EU:C:2021:270, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt, että tulkinta, jonka Înalta Curte de Casație și Justiție on omaksunut asiassa merkityksellisestä kansallisesta lainsäädännöstä, johtaa välttämättä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kanteen tutkimatta jättämiseen, koska tuomareita ja syyttäjiä edustavalla ammattiyhdistyksellä ei ole mahdollisuutta vedota sellaiseen yksityiseen oikeutettuun etuun, joka voisi perustaa sille tällaisen kanteen osalta asiavaltuuden, minkä vuoksi ensimmäinen kysymys on kohdistettu tähän kyseisestä lainsäädännöstä omaksuttuun tulkintaan.

33

Unionin tuomioistuin ei näin ollen voi tässä ennakkoratkaisumenettelyssä omaksua Romanian hallituksen puoltamaa tulkintaa romanialaisista menettelysäännöistä.

34

Näiden tarkennusten jälkeen on korostettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEU 19 artiklassa, jossa SEU 2 artiklassa vahvistettu oikeusvaltiota koskeva arvo konkretisoituu, kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtäväksi annetaan taata unionin oikeuden täysi soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa ja yksityisillä unionin oikeuden nojalla oleva oikeussuoja (tuomio 18.5.2021, Asociația Forumul Judecătorilor din România ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 188 kohta ja tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 39 kohta).

35

Se, että on olemassa tehokas tuomioistuinvalvonta, jonka avulla on tarkoitus taata unionin oikeuden noudattaminen, kuuluu sellaisenaan erottamattomasti oikeusvaltioon. Tämän perusteella, ja kuten SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavista muutoksenhakukeinoista ja menettelyistä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Yksityisille unionin oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien tehokkaan oikeussuojan periaate, johon SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa viitataan, on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa, joita perusoikeuskirjan 47 artikla vastaa (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 219 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden tehtävänä on lähtökohtaisesti määrittää yksityisen asiavaltuus ja oikeussuojan tarve loukkaamatta kuitenkaan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan (ks. vastaavasti tuomio 13.3.2007, Unibet,C‑432/05, EU:C:2007:163, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Yksityiskohtaiset menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet, eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia sisäiseen oikeuteen perustuvia keinoja (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate). (ks. vastaavasti tuomio 13.3.2007, Unibet,C‑432/05, EU:C:2007:163, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 24.10.2018, XC ym., C‑234/17, EU:C:2018:853, 22 kohta).

38

Vastaavuusperiaatteen osalta todettakoon, että ennakkoratkaisupyynnössä ilmoitettujen tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että pääasiassa kyseessä olevaa lainsäädäntöä sovelletaan unionin oikeudesta johdettavien oikeuksien suojaan tähtääviin kanteisiin ja vastaavanlaisiin sisäiseen oikeuteen perustuviin kanteisiin samalla tavalla. Etenkään ei vaikuta siltä – ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamasta selvityksestä muuta johdu –, että yksityisoikeudellisten henkilöiden, kuten yhdistysten, oikeussuojan tarve tutkittaisiin eri tavalla sen mukaan, pyrkivätkö ne vetoamaan tuomareiden riippumattomuutta koskevan periaatteen kaltaiseen yleiseen etuun, joka perustuu unionin oikeuteen, vai yleiseen etuun, joka perustuu kansalliseen oikeuteen.

39

Tehokkuusperiaatteen osalta ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, kuten edellä 7 kohdassa on todettu, että tämä kansallinen lainsäädäntö antaa kaikille niille, jotka pystyvät osoittamaan yksityisen oikeutetun edun, mahdollisuuden riitauttaa pääasiassa kyseessä olevan päätöksen kaltainen hallintotoimi vetoamalla myös siitä johtuvaan yleisen edun loukkaamiseen. Tehokas oikeussuoja näyttää siis toteutuvan asianomaisten ja erityisesti niiden tuomareiden ja syyttäjien, joihin heitä koskeva kansallinen toimenpide vaikuttaa, oikeudella vedota SEU 19 artiklan 1 kohdan vaatimusten noudattamiseen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä.

40

Kuten kyseinen kansallinen tuomioistuin on korostanut, on totta, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että jäsenvaltioilla on tietyissä tilanteissa velvollisuus sallia edustuksellisten yhdistysten ajaa kannetta ympäristön suojelemiseksi tai syrjinnän poistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Protect Natur-, Arten- und Landschaftsschutz Umweltorganisation, C‑664/15, EU:C:2017:987, 58 kohta ja tuomio 23.4.2020, Associazione Avvocatura per i diritti LGBTI,C‑507/18, EU:C:2020:289, 60 kohta).

41

Nämä unionin tuomioistuimen toteamukset perustuvat kuitenkin menettelyllisiin oikeuksiin, jotka on erikseen myönnetty edustuksellisille yhdistyksille tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevalla yleissopimuksella, joka allekirjoitettiin Århusissa 25.6.1998 ja hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL 2005, L 124, s. 1), tai yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16) kaltaisilla johdetun oikeuden toimilla.

42

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy lisäksi ilmi, että jäsenvaltiot voivat edellä 40 kohdassa tarkoitetuilla aloillakin – elleivät edellä mainittu yleissopimus tai tällaiset toimet nimenomaisesti velvoita niitä tunnustamaan asiavaltuutta edustuksellisille yhdistyksille – vapaasti antaa niille tämän valtuuden tai olla antamatta sitä. Siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot haluavat tällaisessa tilanteessa tunnustaa asiavaltuuden edustuksellisille yhdistyksille, niiden on määriteltävä tehokkaan oikeussuojan vaatimusten mukaisesti sekä näille myönnettävän kanneoikeuden laajuus että edellytykset, joiden täyttymistä tällaisten kanteiden nostamiselta vaaditaan (ks. vastaavasti tuomio 10.7.2008, Feryn,C‑54/07, EU:C:2008:397, 27 kohta; tuomio 23.4.2020, Associazione Avvocatura per i diritti LGBTI,C‑507/18, EU:C:2020:289, 62–64 kohta ja tuomio 8.11.2022, Deutsche Umwelthilfe (Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntä), C‑873/19, EU:C:2022:857, 63 ja 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Mutta niin kuin julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa todennut, yksikään unionin oikeussääntö ei velvoita jäsenvaltioita takaamaan tuomareita ja syyttäjiä edustaville ammattiyhdistyksille menettelyllisiä oikeuksia, jotka antavat niille mahdollisuuden riitauttaa kaikki unionin oikeuden ja tuomareiden asemaa koskevan kansallisen säännön tai toimen väliset mahdolliset ristiriidat.

44

Edellä 35 kohdassa mainitusta velvollisuudesta säätää muutoksenhakukeinoista ja menettelyistä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla ei näin ollen johdu, että jäsenvaltioilla on yleinen velvollisuus taata näille yhdistyksille oikeus nostaa kanne tällaisen unionin oikeuden vastaisuuden perusteella.

45

Se, että unionin tuomioistuin on vastannut sille esitettyihin ennakkoratkaisupyyntöihin asioissa, jotka tuomareita ja syyttäjiä edustavat ammattiyhdistykset olivat saattaneet ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ei kyseenalaista tätä kantaa, koska unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa asiassa lausua pääasiassa nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisestä (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2015, Gauweiler ym., C‑62/14, EU:C:2015:400, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Perusoikeuskirjan 12 artiklan, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on viitannut, huomioon ottaminen ei riitä perusteeksi muunlaiselle ratkaisulle, koska artiklassa vain vahvistetaan yhdistymisvapaus edellyttämättä kuitenkaan, että yhdistyksillä olisi kanneoikeus yleisen edun mukaisen päämäärän puolustamiseksi.

47

Sama koskee myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä tuomareiden riippumattomuuden osalta. Erityisesti, kun kyse on mahdollisuudesta nostaa kanne päätöksistä, jotka koskevat sellaisten syyttäjien nimitystä, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, on muistettava, että jäsenvaltioiden on SEU 19 artiklan 1 kohtaa noudattaakseen varmistuttava siitä, että elimet, jotka kuuluvat unionin oikeudessa tarkoitettuina ”tuomioistuimina” sen oikeussuojakeinojen järjestelmään unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, täyttävät tehokkaan oikeussuojan vaatimukset (tuomio 18.5.2021, Asociația Forumul Judecătorilor din România ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 191 kohta ja tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 40 kohta).

48

Sen takaamiseksi, että elimet, joiden tehtävänä voi olla lausua unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyvistä kysymyksistä, voivat antaa kyseisessä määräyksessä edellytettyä tehokasta oikeussuojaa, on ensisijaisen tärkeää suojata niiden riippumattomuus, kuten vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa, jossa mainitaan mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi ”riippumattomassa” tuomioistuimessa yhtenä niistä vaatimuksista, jotka liittyvät tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan perusoikeuteen (tuomio 18.5.2021, Asociația Forumul Judecătorilor din România ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 194 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

SEU 19 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan perustuvaan tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimukseen sisältyy kaksi osatekijää. Ensimmäinen, ulkoinen osatekijä edellyttää, että asianomainen elin huolehtii tehtävistään itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta, ja se on siis suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa. Toinen, sisäinen osatekijä liittyy puolestaan ”puolueettomuuden” käsitteeseen ja merkitsee sitä, että tuomioistuin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä oikeusriidan asianosaisiin ja intresseihin, joita heillä on oikeusriidan kohteeseen Tämä osatekijä edellyttää objektiivisuuden noudattamista ja sitä, ettei tuomioistuimella ole mitään muuta intressiä asian ratkaisun lopputulokseen kuin pelkkä oikeussääntöjen soveltaminen (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

On todettava, että säännöt, joilla suljetaan tuomareita ja syyttäjiä edustavien ammattiyhdistysten osalta pois mahdollisuus nostaa kanne päätöksistä, jotka koskevat sellaisten syyttäjien nimitystä, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, eivät välittömästi haittaa näiden vaatimusten toteutumista, sillä sellaisenaan nämä säännöt eivät voi vaarantaa tuomareiden kykyä hoitaa tehtäviään itsenäisesti ja riippumattomasti.

51

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeudessa edellytetyt riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet edellyttävät kuitenkin sellaisten sääntöjen olemassaoloa, joiden perusteella yksityisten kaikki perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se täysin neutraali vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa (tuomio 18.5.2021, Asociația Forumul Judecătorilor din România ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 196 kohta ja tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 82 kohta).

52

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tämän osalta todettu, että tietyissä tapauksissa jäsenvaltioilla on tuomareiden riippumattomuuden vaatimuksen toteutumisen turvaamiseksi velvollisuus ottaa käyttöön tiettyjä sellaisia oikeussuojakeinoja, joiden avulla kyetään valvomaan sellaisten kansallisten toimenpiteiden lainmukaisuutta, jotka vaikuttavat tuomareiden uraan tai kansallisten tuomioistuinten kokoonpanoon.

53

Tämän vaatimuksen toteutuminen edellyttää edellä mainitun oikeuskäytännön mukaan siis ensinnäkin sitä, että kurinpitojärjestelmää koskevissa säännöissä on tarvittavat takeet, jotta vältetään täysin vaara siitä, että tällaista kurinpitojärjestelmää käytetään tuomioistuinratkaisujen sisällön poliittisen valvonnan järjestelmänä. Tältä osin sellaisten sääntöjen laatiminen, joissa säädetään riippumattoman elimen puuttumisesta asiaan sellaisen menettelyn mukaisesti, jossa taataan täysimääräisesti perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa vahvistetut oikeudet ja etenkin puolustautumisoikeudet, ja joissa vahvistetaan mahdollisuus riitauttaa tuomioistuimessa kurinpitoelinten päätökset, on osa lainkäyttövallan riippumattomuuden säilymisen kannalta olennaisten takeiden kokonaisuutta (ks. vastaavasti tuomio 18.5.2021, Asociağia Forumul Judecătorilor din România ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 198 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Vastaavalla tavalla virkasiirtotoimenpiteet, jotka on toteutettu ilman asianomaisen suostumusta ja kurinpitojärjestelmän ulkopuolella, on voitava riitauttaa tuomioistuimessa menettelyssä, jossa taataan täysimääräisesti perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa vahvistetut oikeudet (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen) (C‑487/19, EU:C:2021:798, 118 kohta).

55

Unionin tuomioistuin on katsonut, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva perusoikeus ja erityisesti kyseiselle perusoikeudelle ominaiset takeet, jotka koskevat oikeutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa, puolueettomassa ja etukäteen laillisesti perustetussa tuomioistuimessa, merkitsevät muun muassa sitä, että jokaisella tuomioistuimella on velvollisuus tutkia, onko se kokoonpanonsa puolesta tällainen tuomioistuin, jos tältä osin on vakavia epäilyjä, ja tämä tarkastaminen on tarpeen sen luottamuksen kannalta, joka demokraattisen yhteiskunnan tuomioistuinten on herätettävä yksityisissä (ks. tuomio 5.6.2020, komissio v. Puola, (Tuomarien riippumattomuus ja yksityiselämä), C‑204/21, EU:C:2023:442, 129 kohta).

56

Tilanteessa, jossa on kyse lainkäyttöjärjestelmän yleisistä uudistuksista, joilla tuomareiden riippumattomuutta rajoitetaan, se, ettei ole riittäviä takeita elimestä, jolta pyydetään esitystä tuomareiden nimittämisestä, valitsematta jääneille ehdokkaille taattu oikeussuojakeino voi rajoitettunakin olla tarpeen asianomaisten tuomareiden nimittämismenettelyn suojaamiseksi suoralta tai välilliseltä vaikuttamiselta ja lopulta sen välttämiseksi, että yksityisissä herää perusteltuja epäilyjä kyseisen menettelyn päätteeksi nimitettävien tuomareiden riippumattomuudesta (ks. vastaavasti tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 136 kohta).

57

Tässä yhteydessä on muistettava, että sellaisten syyttäjien nimitysten osalta, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, jäsenvaltioilla on velvollisuus muun muassa tällaisten epäilyjen herättämisen välttämiseksi taata yleisesti, että syyttäjien toimintaa säännellään sellaisilla tehokkailla säännöillä, jotka ovat kaikilta osin tuomareiden riippumattomuuden vaatimuksen mukaisia. Tätä silmällä pitäen annetuissa säännöissä on tuomareiden ja syyttäjien kurinpidollista vastuuta koskevien sääntöjen tavoin säädettävä tarvittavista takeista sen varmistamiseksi, ettei tällaisia rikosoikeudellisia menettelyjä voida käyttää mainittujen tuomareiden ja syyttäjien toimintaan kohdistuvan poliittisen valvonnan järjestelmänä, ja taattava täysimääräisesti perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa vahvistetut oikeudet (ks. vastaavasti tuomio 18.5.2021, Asociağia Forumul Judecătorilor din România ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 213 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Ensiksikin koska jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa tällaisia sääntöjä ja soveltaa niitä, toiseksi koska syyttäjien nimittäminen ei lähtökohtaisesti koske suoraan tuomareita ja syyttäjiä edustavia ammattiyhdistyksiä silloinkaan, kun syyttäjillä on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, ja kolmanneksi koska unionin oikeudessa – kuten edellä 43–46 kohdassa todetusta voidaan nähdä – ei velvoiteta yleisesti tunnustamaan erityisiä menettelyllisiä oikeuksia tällaisille yhdistyksille, ei voida katsoa, että pelkästään se, ettei kansallisessa lainsäädännössä sallita tuomareita ja syyttäjiä edustavien ammattiyhdistysten nostaa kumoamiskannetta päätöksistä, jotka koskevat sellaisten syyttäjien nimittämistä, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, riittäisi herättämään yksityisissä perusteltuja epäilyjä tuomareiden riippumattomuuden osalta.

59

Edellä todetusta seuraa, ettei tuomareiden riippumattomuuden vaatimusta voida yleisellä tasolla tulkita siten, että sen perusteella jäsenvaltioiden olisi sallittava se, että tuomareita ja syyttäjiä edustavat ammattiyhdistykset nostavat tällaisia kanteita

60

Tuomareita ja syyttäjiä edustavien ammattiyhdistysten oikeutta ajaa kannetta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia toimenpiteitä vastaan ei myöskään voida johtaa perusoikeuskirjan 47 artiklasta.

61

Näin on siksi, että tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden tunnustaminen tietyssä yksittäistapauksessa edellyttää, että henkilö, joka vetoaa siihen, vetoaa unionin oikeudessa taattuihin oikeuksiin tai vapauksiin tai että tämä henkilö on sellaisten syytetoimien kohteena, jotka merkitsevät perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista (tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 34 kohta).

62

Ennakkoratkaisupyynnöstä ei kuitenkaan ilmene, että pääasian kantajat vetoaisivat niille unionin oikeussäännön nojalla kuuluvaan oikeuteen tai että ne olisivat sellaisten syytetoimien kohteena, jotka merkitsevät unionin oikeuden soveltamista.

63

Siltä osin kuin pääasian kantajat ovat perustaneet kanteensa SEU 19 artiklan 1 kohtaan, on muistettava unionin tuomioistuimen jo todenneen, että yhdistyksen, joka vetoaa kansallisessa tuomioistuimessa ristiriitaan tämän määräyksen ja sellaisen kansallisen lainsäädännön välillä, joka koskee tuomareiden nimittämistä, ei voida katsoa pelkästään tästä syystä vedonneen sellaisen oikeuden loukkaamiseen, joka sillä on jonkin unionin oikeussäännön nojalla (ks. vastaavasti tuomio 20.4.2021, Repubblika,C‑896/19, EU:C:2021:311, 43 ja 44 kohta).

64

Ensimmäiseen kysymykseen on kaikkien edellä tarkasteltujen näkökohtien perusteella vastattava, että SEU 2 artiklaa ja SEU 19 artiklan 1 kohtaa on tulkittava yhdessä perusoikeuskirjan 12 ja 47 artiklan kanssa siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla sellaisen kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykseksi, jolla on riitautettu sellaisten syyttäjien nimitys, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, on asetettu yksityisen oikeutetun edun olemassaolo ja suljettu näin käytännössä pois se, että tuomareita ja syyttäjiä edustavat ammattiyhdistykset voisivat nostaa tällaisen kanteen puolustaakseen tuomareiden riippumattomuuden periaatetta.

65

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

66

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEU 2 artiklaa ja SEU 19 artiklan 1 kohtaa on tulkittava yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 ja 47 artiklan kanssa siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla sellaisen kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykseksi, jolla on riitautettu sellaisten syyttäjien nimitys, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, on asetettu yksityisen oikeutetun edun olemassaolo ja suljettu näin käytännössä pois se, että tuomareita ja syyttäjiä edustavat ammattiyhdistykset voisivat nostaa tällaisen kanteen puolustaakseen tuomareiden riippumattomuuden periaatetta.