Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JEAN RICHARD DE LA TOUR

11 päivänä heinäkuuta 2024 (1)

Asia C‑400/23

Rikosoikeudenkäynti, jossa

vastaajana on

VB

ja jossa asian käsittelyyn osallistuu

Sofiyska gradska prokuratura

(Ennakkoratkaisupyyntö – Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria))

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Direktiivi (EU) 2016/343 – Oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä – 8 artiklan 2 kohta – Oikeudenkäynti, jonka päätteeksi annetaan langettava tai vapauttava tuomio vastaajan poissa ollessa – Menettelysäännöt uutta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden myöntämisen edellytysten tutkimiseksi – Syyttäjän ja puolustuksen oikeus tulla kuulluksi – 8 artiklan 4 kohta – Vastaajan poissa ollessa annetun ratkaisun jälkeen käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen muoto ja ulottuvuus – Prosessuaalisista oikeuksista ilmoittaminen poissa olevana tuomitulle henkilölle – Yksityiskohtaiset säännöt – 9 artikla – Oikeus uuteen oikeudenkäyntiin – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan oikeus uuteen oikeudenkäyntiin voidaan myöntää vain, jos rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskeva hakemus on ensin tehty tuomioistuimelle, jonka istunnossa poissa olevana tuomitun henkilön on oltava henkilökohtaisesti läsnä – Yhteensoveltuvuus – Direktiivi 2012/13/EU – Tiedonsaantioikeus rikosoikeudellisissa menettelyissä – 6 artikla – Oikeus saada tietoja syytteestä

I       Johdanto

1.        Nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä, joka on toinen pääasiassa esitetty ennakkoratkaisupyyntö, Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria) pyrkii saamaan täsmennyksiä yhtäältä niiden edellytysten arvioinnista, joiden täyttyessä poissa olevana tuomitulle henkilölle voidaan myöntää oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, ja toisaalta tiedoista, joita tällaiselle henkilölle on annettava hänen prosessuaalisista oikeuksistaan eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343(2) 8 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan mukaisesti.

2.        Unionin tuomioistuin totesi 8.6.2023 antamassaan tuomiossa VB (Poissa olevana tuomitulle henkilölle annettava ilmoitus),(3) että direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdassa, jonka mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että kun syytetylle ilmoitetaan hänen poissa ollessaan tehdystä ratkaisusta, erityisesti kun hänet on otettu kiinni, hänelle on ilmoitettava myös mahdollisuudesta riitauttaa ratkaisu ja oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin, ei velvoiteta kansallista tuomioistuinta sisällyttämään näitä tietoja kyseiseen ratkaisuun. Unionin tuomioistuin toi tuossa yhteydessä esille, että niiden yksityiskohtaisten sääntöjen valinta, joiden mukaisesti tällaiset tiedot on annettava asianomaisille henkilöille, on jätetty jäsenvaltioiden harkintavaltaan, kunhan ne saatetaan asianomaisen henkilön tietoon silloin, kun hänelle ilmoitetaan kyseessä olevasta ratkaisusta.(4)

3.        Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii vertaamaan näitä periaatteita kansalliseen prosessuaaliseen järjestelmään. Se tuo nimittäin esille, että Bulgarian lainsäädännön mukaisesti syytteestä ratkaisun antavalla tuomioistuimella, joka antaa ratkaisunsa syytetyn poissa ollessa, ei ole toimivaltaa arvioida, voiko syytetty saada uuden oikeudenkäynnin direktiivissä 2016/343 säädettyjen edellytysten mukaisesti. Sen mukaan tällainen arviointi kuuluu yksin Varhoven kasatsionen sadin (ylin tuomioistuin, Bulgaria) toimivaltaan, mutta asianomaisen henkilön on pitänyt tehdä Varhoven kasatsionen sadille ensin rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskeva hakemus, ja Varhoven kasatsionen sad käsittelee hakemuksen vain, jos kyseinen henkilö on henkilökohtaisesti läsnä.

4.        Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle joukon ennakkoratkaisukysymyksiä, joilla pyritään arvioimaan, missä määrin tällaiset menettelysäännöt vastaavat direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdassa ja 9 artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Tätä varten unionin tuomioistuimen on otettava huomioon erityisesti tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU(5) säännökset; kyseisessä direktiivissä säädetään myös epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksien turvaamisjärjestelyistä asianomaista koskevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

1.     Direktiivi 2012/13

5.        Direktiivissä 2012/13 vahvistetaan epäillyn tai syytetyn oikeus saada tietoja rikosoikeudellisissa menettelyissä.

6.        Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määritellään oikeus saada tietoja oikeuksista seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille ja syytetyille annetaan viipymättä tietoja vähintään seuraavista prosessuaalisista oikeuksista, sellaisina kuin näitä oikeuksia sovelletaan niiden kansallisen oikeuden mukaan niiden tehokkaan käytön mahdollistamiseksi:

– –

c)      oikeus saada syytettä koskevat tiedot 6 artiklan mukaisesti”.

7.        Direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus saada tietoja syytteestä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillylle tai syytetylle annetaan tiedot rikoksesta, josta häntä epäillään tai syytetään. Nämä tiedot on annettava viipymättä ja niin yksityiskohtaisina kuin on tarpeen menettelyn oikeudenmukaisuuden ja henkilön puolustautumisoikeuden tehokkaan käytön takaamiseksi.

– –

3.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viimeistään sen jälkeen, kun syytteen tosiseikat on saatettu tuomioistuimen arvioitaviksi, syytteestä annetaan yksityiskohtaiset tiedot, mukaan luettuna rikoksen luonne ja oikeudellinen luokittelu sekä syytetyn osallisuuden luonne.

– –”

2.     Direktiivi 2016/343

8.        Direktiivissä 2016/343 säädetään sen 1 artiklan mukaisesti yhteisistä vähimmäissäännöistä, jotka koskevat yhtäältä tiettyjä syyttömyysolettamaan liittyviä näkökohtia ja toisaalta oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä.

9.        Kyseisen direktiivin 8 artiklan otsikko on ”Oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä”, ja sen 1–4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

2.      Jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudenkäynti, joka voi johtaa epäillyn tai syytetyn syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskevan päätöksen tekemiseen, voidaan järjestää tämän poissa ollessa edellyttäen, että

a)      epäillylle tai syytetylle on ilmoitettu hyvissä ajoin oikeudenkäynnistä ja poissaolon seuraamuksista; tai

b)      epäiltyä tai syytettyä, jolle on ilmoitettu oikeudenkäynnistä, edustaa joko hänen itsensä tai valtion nimeämä valtuutettu edustaja.

3.      Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti tehty päätös voidaan panna täytäntöön asianomaista epäiltyä tai syytettyä vastaan.

4.      Kun jäsenvaltiot ovat säätäneet, että oikeudenkäynti on mahdollista järjestää epäillyn tai syytetyn poissa ollessa, mutta tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ei voida täyttää, koska epäiltyä tai syytettyä ei löydetä kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta, jäsenvaltiot voivat säätää, että päätös voidaan silti tehdä ja panna täytäntöön. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun epäillylle tai syytetylle ilmoitetaan päätöksestä, erityisesti kun hänet on otettu kiinni, hänelle on ilmoitettava myös mahdollisuudesta riitauttaa päätös ja oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon 9 artiklan mukaisesti.”

10.      Mainitun direktiivin 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus uuteen oikeudenkäyntiin”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos epäilty tai syytetty ei ole ollut läsnä oikeudenkäynnissään eivätkä 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset ole täyttyneet, hänellä on oikeus uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon, joka mahdollistaa asian käsittelyn uudelleen, myös uuden näytön tarkastelemisen, ja joka voi johtaa alkuperäisen päätöksen kumoamiseen. Jäsenvaltioiden on tältä osin varmistettava, että kyseisellä epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä, osallistua tehokkaasti kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä sovellettaessa ja käyttää oikeuttaan puolustukseen.”

B       Bulgarian oikeus

11.      Rikosprosessilain (Nakazatelno-protsesualen kodeks, jäljempänä NPK) 15 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”(2)      Syytetyillä ja muilla rikosoikeudelliseen menettelyyn osallistuvilla henkilöillä on oltava käytettävissään kaikki tarvittavat menettelylliset keinot oikeuksiensa ja oikeutettujen etujensa puolustamiseksi.

(3)      Tuomarin, syyttäjän ja tutkinnasta vastaavien elinten on annettava edellä 2 momentissa tarkoitetuille henkilöille tiedoksi heidän prosessuaaliset oikeutensa ja varmistettava, että heillä on mahdollisuus käyttää näitä oikeuksia.”

12.      NPK:n 423 §:n 1–4 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)      Henkilö, joka on poissa olevana tuomittu rikoksesta, voi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon lainvoimaisesta tuomiosta, vedota poissaoloonsa rikosoikeudenkäynnissä ja hakea asian uutta käsittelyä. Hakemus hyväksytään, paitsi jos tuomittu on paennut sen jälkeen, kun syytekohdat on annettu tiedoksi tutkinnan aikana, minkä vuoksi 247c §:n 1 momentissa tarkoitettua menettelyä ei voida toimittaa, tai jos tuomittu on ilman pätevää syytä jättänyt saapumatta istuntoon sen jälkeen, kun kyseinen menettely on toimitettu.

(2)      Hakemus ei keskeytä rangaistuksen täytäntöönpanoa, jollei tuomioistuin toisin määrää.

(3)      Rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskeva menettely päätetään, jos poissa olevana tuomittu henkilö jää saapumatta ilman pätevää syytä.

(4)      Jos poissa olevana tuomittu henkilö on lainvoimaisen tuomion täytäntöön panemiseksi vangittuna ja tuomioistuin aloittaa rikosasian käsittelyn uudelleen, sen on otettava ratkaisussaan kantaa vangittuna pitämiseen.”

13.      NPK:n 424 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)      Edellä 422 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskevan hakemuksen tutkii toimivaltainen Apelativen sad [(ylioikeus, Bulgaria)], jos 419 §:ssä tarkoitetun ratkaisun on tehnyt Rayonen sad [(piirituomioistuin, Bulgaria)] tai toisena asteena Okrazhen sad [(maakunnallinen tuomioistuin, Bulgaria)], paitsi jos kyseessä on uusi ratkaisu.

(2)      Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tapausten lisäksi rikosasian uutta käsittelyä koskevan hakemuksen tutkii Varhoven kasatsionen sad.”

14.      NPK:n 425 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Edellä 423 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa asiaa aletaan käsitellä uudelleen ja asian käsittelyssä palataan vaiheeseen, jossa asiaa alettiin käsitellä vastaajan poissa ollessa.”

III  Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset(6)

15.      Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty rikosoikeudellisissa menettelyissä, jotka on pantu vireille VB:tä vastaan teoista, jotka voivat täyttää vapausrangaistukseen johtavan rikoksen tunnusmerkistön. Kyseiset rikosoikeudelliset menettelyt on käyty alusta lähtien VB:n poissa ollessa. VB:lle ei ole voitu antaa virallisesti tiedoksi häntä koskevia syytekohtia. Hänelle ei myöskään voitu ilmoittaa hänen haastamisestaan tuomioistuimeen eikä varsinkaan istunnon ajankohdasta ja paikasta tai saapumatta jättämisen seurauksista. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät nimittäin onnistuneet löytämään VB:tä, joka oli paennut tutkintavaiheessa ennen poliisioperaatiota, jossa epäillyt henkilöt oli ollut tarkoitus ottaa kiinni. VB:tä etsittiin myös eurooppalaisella pidätysmääräyksellä, mutta häntä ei löydetty.

16.      Pääasiassa kyseessä olevat rikosoikeudelliset menettelyt ovat vielä vireillä, ja suurin osa todisteista on hankittu. Kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi kyseiset rikosoikeudelliset asiat on saatettu ja joka oli aiemmin Spetsializiran nakazatelen sad (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria), joka lähetti ennakkoratkaisupyynnön asiassa, jossa annettiin tuomio VB I, ja joka on nyt Sofiyski gradski sad, tiedustelee yhtäältä, mitä toimenpiteitä sen on toteutettava sen varmistamiseksi, että VB:lle, jos hänet tuomitaan poissa olevana vapausrangaistukseen, ilmoitetaan hänen kiinni ottamisensa yhteydessä häntä koskevasta ratkaisusta sekä hänen prosessuaalisista oikeuksistaan direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdassa ja 9 artiklassa säädetyn mukaisesti, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut näitä säännöksiä tuomiossa VB I.

17.      Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, vastaako Bulgarian lainsäädäntö, jossa säädetyn menettelyn mukaisesti poissa olevana tuomitulle henkilölle ilmoitetaan hänen oikeudestaan uuteen oikeudenkäyntiin vasta sen istunnon päätteeksi, jossa ratkaistaan kyseisen henkilön hakemus rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamisesta ja johon kyseisen henkilön on saavuttava henkilökohtaisesti, direktiivissä 2016/343 säädettyjä vaatimuksia ja erityisesti kyseisen direktiivin 8 artiklan 4 kohdassa säädettyä oikeutta uuteen oikeudenkäyntiin.

18.      Tässä tilanteessa Sofiyski gradski sad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      a)      Onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toista virkettä tulkittava siten, että henkilölle, joka on tuomittu poissa olevana vapausrangaistukseen tilanteessa, jossa 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät ole täyttyneet, on ilmoitettava ratkaisusta, kun hänet otetaan kiinni tämän rangaistuksen täytäntöön panemiseksi?

b)      Mitä tarkoittaa direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä oleva muotoilu ’ilmoitetaan päätöksestä’ ja edellyttääkö tämä säännös jäljennöksen antamista tästä päätöksestä?

c)      Mikäli [ensimmäisen kysymyksen a ja b kohtaan] vastataan kieltävästi: Onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toinen virke esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin päättää varmistaa, että kyseisestä ratkaisusta annetaan jäljennös?

2.      a)      Kun rikossyyte tutkitaan ja siitä annetaan tuomioistuinratkaisu, jolla syytetty tuomitaan, syytetyn poissa ollessa, vaikka 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, onko kansallinen lainsäädäntö, jossa ei ole yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, miten poissa olevana tuomitulle henkilölle ilmoitetaan hänen oikeudestaan uuteen oikeudenkäyntiin ja oikeudestaan olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, ja erityisesti jos tällaista ilmoitusta ei anneta silloin, kun poissa olevana tuomittu henkilö otetaan kiinni, yhteensopiva direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen kanssa?

b)      Onko sillä seikalla merkitystä, että kansallisessa lainsäädännössä – NPK:n 423 §:ssä – säädetään, että poissa olevana tuomitulle henkilölle ilmoitetaan hänen oikeudestaan uuteen oikeudenkäyntiin, mutta vasta sen jälkeen, kun kyseinen henkilö on tehnyt hakemuksen tuomion kumoamisesta ja uudesta oikeudenkäynnistä, johon hän osallistuu, ja että hänelle ilmoitetaan tästä oikeudesta tähän hakemukseen annettavassa tuomioistuimen päätöksessä?

c)      Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Täyttyvätkö direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen ja 10 artiklan 1 kohdan vaatimukset, jos tuomioistuin, joka tutkii rikossyytteen ja tuomitsee syytetyn hänen poissa ollessaan, vaikka direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, ilmoittaa ratkaisussaan henkilön oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon ja velvoittaa henkilöt, jotka vastaavat tuomitun henkilön kiinniottamisesta, antamaan tälle henkilölle jäljennöksen tästä ratkaisusta?

d)      Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toinen virke esteenä sille, että tuomioistuin, joka tuomitsee poissa olevan syytetyn, vaikka direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, ilmoittaa ratkaisussaan henkilön oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon direktiivin 9 artiklan mukaisesti ja velvoittaa henkilöt, jotka vastaavat tuomitun henkilön kiinniottamisesta, antamaan tälle henkilölle jäljennöksen tästä ratkaisusta?

3)      Mikä on ensimmäinen ja mikä viimeinen mahdollinen ajankohta, jolloin tuomioistuimen olisi ratkaistava, täyttääkö syytetyn poissa ollessa järjestettävä rikosoikeudellinen menettely direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset, ja ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla varmistetaan ratkaisusta ilmoittaminen 8 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaisesti?

4)      Onko edellä [kolmannessa kysymyksessä] tarkoitetussa päätöksessä otettava huomioon syytteen sisältö ja poissa olevan syytetyn asianajajan kannat?

5)      a)      Tarkoitetaanko direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä käytetyllä ilmauksella ’mahdollisuus riitauttaa päätös’ oikeutta hakea muutosta instanssijärjestyksessä vai tarkoitetaanko sillä lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun riitauttamista?

b)      Mitä sellaisen ilmoituksen on sisällettävä, joka annetaan direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaisesti poissa olevana tuomitulle henkilölle, kun saman artiklan 2 kohdan mukaiset edellytykset eivät täyty, ’oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon 9 artiklan mukaisesti’: onko siinä siis kerrottava oikeudesta tällaiseen oikeussuojakeinoon, kun tämä henkilö riitauttaa tuomion, joka on annettu hänen poissa ollessaan, vai onko siinä kerrottava oikeudesta tehdä tällainen hakemus, jolloin se, onko hakemus perusteltu, tutkitaan myöhemmin?

6)      Mitä tarkoittaa direktiivin 2016/343 9 artiklan ensimmäisessä virkkeessä oleva ilmaus ’muuhun oikeussuojakeinoon, joka mahdollistaa asian käsittelyn uudelleen, myös uuden näytön tarkastelemisen, ja joka voi johtaa alkuperäisen päätöksen kumoamiseen’ sisällöllisesti?

7)      Onko kansallinen säännös – NPK:n 423 §:n 3 momentti –, jossa pidetään poissa olevana tuomitun henkilön henkilökohtaista läsnäoloa välttämättömänä edellytyksenä sille, että hänen uutta oikeudenkäyntiä koskeva hakemuksensa voidaan käsitellä ja hyväksyä, yhteensopiva direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan kanssa?

8)      Sovelletaanko direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toista virkettä ja 9 artiklaa henkilöihin, jotka on vapautettu syytteistä?”

19.      Vain Euroopan komissio on esittänyt kirjallisia huomautuksia.

IV     Asian tarkastelu

20.      Ennen näiden kysymysten tarkastelua on muistutettava, että direktiivi 2016/343, samoin kuin direktiivi 2012/13, on annettu SEUT 82 artiklan 2 kohdan perusteella. Kyseisestä artiklasta ilmenee, että vastavuoroisen tunnustamisen sekä poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön helpottamiseksi rikosasioissa unionin lainsäätäjä voi säätää muiden muassa yksilön oikeuksia rikosasioiden käsittelyssä koskevista vähimmäissäännöistä. Direktiivin 2016/343 tarkoituksena on sen johdanto-osan yhdeksännen perustelukappaleen ja 1 artiklan mukaisesti lujittaa perusoikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin rikosoikeudellisissa menettelyissä ja näin lisätä jäsenvaltioiden luottamusta muiden jäsenvaltioiden rikosoikeudellisiin järjestelmiin määrittelemällä yhteiset vähimmäissäännöt, jotka koskevat muun muassa oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä.(7) Kyseiset vähimmäissäännöt koskevat todellisuudessa menettelyllisiä periaatteita, joista jäsenvaltiot eivät voi poiketa ja jotka ovat oleellisia erityisesti poissa olevina tuomittujen henkilöiden puolustautumisoikeuksien takaamiseksi ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden noudattamiseksi.

21.      Vaikka unionin lainsäätäjän on otettava SEUT 82 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan viimeisen virkkeen mukaisesti huomioon jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja ‑järjestyksien erot, eikä yhtä ja samaa menettelyjärjestelmää voida siksi ottaa käyttöön, kansallisissa prosessuaalisissa järjestelmissä on kuitenkin noudatettava kyseisiä periaatteita, tai muussa tapauksessa vaarannetaan syytetyllä olevan oikeudenkäyntiin osallistumista koskevan oikeuden käyttäminen, ja niissä on myös tunnustettava vastavuoroisesti henkilön poissa ollessa tehdyt, syylliseksi toteamista koskevat tuomioistuinten ratkaisut.(8)

22.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kysymyksensä unionin tuomioistuimelle tässä asiayhteydessä. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee nimittäin, että koska rajatylittävä yhteistyö vaikuttaisi olevan välttämätöntä, ennakkoratkaisupyynnöllä pyritään takaamaan, että ratkaisussa, joka tullaan antamaan VB:n poissa ollessa käytävän menettelyn päätteeksi, noudatetaan VB:n menettelyllisiä takeita niin, että muiden jäsenvaltioiden oikeusviranomaiset voivat tunnustaa kyseisen ratkaisun mahdollisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä.(9)

23.      Tätä varten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää useita ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan soveltamissääntöjä; ehdotan, että unionin tuomioistuin kokoaa nämä kysymykset ryhmiin niiden tarkastelua varten.

A       Uutta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden myöntämisen edellytysten tutkiminen (kolmas, neljäs, seitsemäs ja kahdeksas ennakkoratkaisukysymys)

24.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta täsmentämään edellytykset, joiden täyttyessä se voi todeta, ettei direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan säännöksiä noudateta ja että direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdassa ja 9 artiklassa tarkoitettuja uutta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden myöntämistä koskevia säännöksiä sen sijaan noudatetaan. Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kahdeksannessa kysymyksessään, onko kyseisten edellytysten täyttyminen tutkittava silloin, kun syytetylle on annettu vapauttava tuomio, se tiedustelee kolmannessa kysymyksessään, ”mikä on ensimmäinen ja mikä on viimeinen mahdollinen ajankohta”, jolloin tämä seikka olisi tutkittava, ja neljännessä kysymyksessään, onko tätä seikkaa tutkittaessa tarpeen ottaa huomioon niin syyttäjän kuin puolustusasianajajan huomautukset.

25.      Jokaisen kysymyksen tarkastelua varten on palautettava aluksi mieliin, mitkä ovat direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa vaaditun arvioinnin merkitys ja laajuus.

26.      Direktiivin 2016/343 8 ja 9 artiklassa säädetään oikeudellisesta järjestelmästä, jossa epäillylle ja syytetylle taataan rikosoikeudellisessa menettelyssä oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä.(10) Vaikka kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetään jäsenvaltion velvollisuudesta varmistaa, että oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä kunnioitetaan, direktiivin 8 artiklan 2 ja 4 artiklassa säädetään sen sijaan kahdesta oikeudellisesta järjestelmästä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat ratkaista syytteen syytetyn poissa ollessa käydyn menettelyn päätteeksi edellyttäen, että syytetyn oikeutta oikeudenkäyntiin varmasti kunnioitetaan.

27.      Direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetty järjestelmä, kun sitä luetaan kyseisen direktiivin johdanto-osan 35–37 perustelukappaleen valossa, koskee tilannetta, jossa jäsenvaltio voi säätää, että oikeudenkäynti voidaan käydä ja se voi johtaa syytetyn ”syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskevan päätöksen tekemiseen” ja että kyseinen päätös voidaan panna täytäntöön antamatta oikeutta uuteen oikeudenkäyntiin sillä perusteella, että asianomainen henkilö on vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti jättänyt olematta läsnä oikeudenkäynnissä tai puolustautumatta, kyseisen artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin. Luopuminen oikeudesta olla läsnä tai puolustautua merkitsee siis sitä, että syytetyn poissa ollessa käydyn menettelyn päätteeksi annettu ratkaisu voidaan panna täytäntöön ja että syytetty ei voi riitauttaa kyseistä ratkaisua eikä vaatia uutta oikeudenkäyntiä.

28.      Sen sijaan direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdassa säädetyssä järjestelmässä oletetaan, ettei kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ole voitu täyttää, koska syytettyä ei ole löydetty toimivaltaisten viranomaisten toimista huolimatta. Tämän perusteella jäsenvaltio voi säätää, että kyseisen henkilön asia voidaan käsitellä hänen poissa ollessaan ja että päätös voidaan tehdä edellyttäen, että asianomaiselle henkilölle ilmoitetaan asianmukaisesti mahdollisuudesta riitauttaa päätös ja oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon kyseisen direktiivin 9 artiklan mukaisesti.(11)

29.      Nämä seikat on otettava huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin vastattaessa.

1.     Kenellä on oikeus uuteen oikeudenkäyntiin

30.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää kahdeksannessa kysymyksessään unionin tuomioistuinta täsmentämään, voidaanko säännöksiä, jotka koskevat tiedonsaantioikeutta ja oikeutta uuteen oikeudenkäyntiin ja joista säädetään direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdassa ja 9 artiklassa, soveltaa, kun syytetystä on annettu hänen poissa ollessaan vapauttava tuomio.

31.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa nimittäin, että toisin kuin direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa, jossa määritellään edellytykset, joiden täyttyessä ”epäillyn tai syytetyn syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskeva päätös”(12) voidaan panna täytäntöön kyseisen henkilön poissa ollessa järjestetyn oikeudenkäynnin päätteeksi, tällaista täsmennystä ei sisälly kyseisen direktiivin 8 artiklan 4 kohtaan, jossa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä ”päätös voidaan silti tehdä ja panna täytäntöön”,(13) eikä 9 artiklaan, jossa vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä ”alkuperäinen päätös”(14) voidaan kumota uuden oikeudenkäynnin vuoksi.

32.      Alkuun on todettava, että nähdäkseni tämä kysymys koskee melko teoreettista tilannetta, jossa henkilö, jolle on annettu vapauttava tuomio hänen poissa ollessaan, riitauttaa vapauttavan tuomion ja vaatii uutta oikeudenkäyntiä, mihin liittyy syylliseksi toteamisen riski.

33.      Kun otetaan huomioon unionin lainsäätäjän haluama direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan välinen suhde, ei jää epäilystäkään siitä, että nämä säännökset muodostavat kokonaisuuden, jota on luettava ja tulkittava yhdessä. Kyseisen direktiivin valmistelutöistä ilmenee, että unionin lainsäätäjä on halunnut määritellä kyseisten säännösten soveltamisalan rajaamalla oikeudenkäynnin järjestämistä vastaajan poissa ollessa ja erityisesti siihen liittyviä menettelyllisiä takeita niin, että ne kattavat kaikki rikosoikeudelliset menettelyt, joissa arvioidaan ”syytetyn syyllisyyttä (sekä tuomitsemista että syytteestä vapauttamista koskevat päätökset)”.(15)

34.      Jos henkilöltä, jota koskeva päätös on tehty hänen poissa ollessaan, evätään lähtökohtaisesti oikeus saada uusi oikeudenkäynti sillä perusteella, että hänelle on annettu vapauttava päätös, sivuutetaan ilmeisellä tavalla läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden merkitys ja tarkoitus sekä menetetään menettelyn oikeudenmukaisuus, joka on olennainen osa menettelyä.(16) Vaikka henkilölle olisi annettu vapauttava tuomio, henkilö voisi näet katsoa, ettei tuomioistuin ollut antanut hänelle mahdollisuutta tulla kuulluksi ja kuulla todistajia ja/tai asianomistajia, mikä on olennainen osa rikosoikeudenkäyntiä.(17)

35.      Totean edellä esitetyn perusteella, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohtaa ja 9 artiklaa on tulkittava siten, että niitä sovelletaan henkilöön, jolle on annettu vapauttava tuomio hänen poissa ollessaan.

2.     Uutta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden myöntämisen edellytysten tutkimiseen sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt

36.      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei direktiivillä 2016/343 yhdenmukaisteta tyhjentävästi rikosoikeudellista menettelyä.(18) Vaikka unionin lainsäätäjä luettelee aineelliset edellytykset, joiden osalta jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että henkilö, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan, saa oikeuden uuteen oikeudenkäyntiin tai ei saa tällaista oikeutta kyseisen direktiivin 9 artiklassa säädetyn nojalla, unionin lainsäätäjä ei sitä vastoin määritä yksityiskohtaisia sääntöjä, joita noudattaen kyseisten edellytysten täyttyminen olisi arvioitava, eikä etenkään kyseisen arvioinnin kehystä tai määräaikaa.

37.      Menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti jäsenvaltion on siis määriteltävä oikeusjärjestyksensä erityispiirteiden mukaan kyseiseen arviointiin liittyvät yksityiskohtaiset säännöt, kunhan nämä säännöt eivät ole unionin oikeuden piiriin kuuluvien tilanteiden osalta epäedullisempia kuin samankaltaisia kansallisen oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita koskevat säännöt (vastaavuusperiaate), eivätkä ne ole sellaisia, että unionin oikeudessa annettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).(19)

38.      Lisäksi, kuten direktiivin 2016/343 johdanto-osan 47 perustelukappaleesta ilmenee, jäsenvaltioiden on varmistettava niin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa(20) kuin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa(21) tunnustettujen perusoikeuksien ja yleisten periaatteiden kunnioittaminen.

39.      Näiden seikkojen perusteella ja erityisesti tehokkuusperiaate ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin huomioon ottaen on arvioitava, onko jäsenvaltio säätänyt menettelyistä, joissa oikeus uuteen oikeudenkäyntiin voidaan myöntää sen jälkeen, kun tuomioistuin on ratkaissut syytteen ja antanut ratkaisun vastaajan poissa ollessa.(22)

40.      Ensimmäinen ajankohta, jonka osalta jäsenvaltio voi säätää kyseiseen arviointiin liittyvistä menettelyistä, on nähdäkseni helposti yksilöitävissä, sillä se vastaa oikeudenkäynnin alkamista. Nimittäin vasta todetessaan, ettei syytetty ole läsnä eikä edustettuna oikeudenkäynnissä, tuomioistuin voi arvioida, missä määrin kyseinen henkilö on luopunut yksiselitteisellä tavalla olemasta läsnä tai puolustautumasta, ja käydä rikosoikeudenkäynnin syytetyn poissa ollessa.

41.      Sitä vastoin viimeinen ajankohta vastaa nähdäkseni yleisesti sitä hetkeä, jona toimivaltaiset viranomaiset aikovat panna vastaajan poissa ollessa annetun ratkaisun täytäntöön, vaikka direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan edellytykset eivät täyty. Kyseisen direktiivin 8 artiklan 4 kohdan oikeudellisessa järjestelmässä ei näet säädetä mahdollisuudesta tuomita henkilö hänen poissa ollessaan, vaan siinä täsmennetään ne seuraukset, jotka liittyvät henkilön poissa ollessa annetun ratkaisun täytäntöönpanoon, kun kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty. Rikosoikeudellisessa menettelyssä annetun langettavan tuomion täytäntöönpano edellyttää, että tuomio on täytäntöönpanokelpoinen ja lainvoimainen. Jos tuomioistuin on antanut ratkaisun syytteestä vastaajan poissa ollessa eikä ole näytetty toteen, että syytetty oli luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta, kyseisen ratkaisun täytäntöönpano on mahdollista vain, jos asianomainen henkilö ei käytä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä oikeussuojakeinoja tai hae uutta oikeudenkäyntiä. Näissä olosuhteissa katson, ettei mikään ole esteenä sille, että jäsenvaltio ottaa käyttöön menettelyn, jossa toimivaltaiset viranomaiset tutkivat uutta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden myöntämisen edellytykset rikosoikeudellisen menettelyn myöhemmässä vaiheessa sen jälkeen, kun tuomioistuin on antanut ratkaisun vastaajan poissa ollessa, edellyttäen, että kyseisen ratkaisun täytäntöönpanoa lykätään, kunnes edellytykset on tutkittu.

42.      Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta ”viimeisestä mahdollisesta ajankohdasta”, jona se voi syytteestä ratkaisun antavana tuomioistuimena tutkia, täyttyvätkö direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan edellytykset, jotta se voi tarvittaessa ilmoittaa syytetylle mahdollisuudesta riitauttaa sen antama ratkaisu sekä syytetyn oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin, tämän viimeisen ajankohdan on kuitenkin todettava olevan se ajankohta, jona tuomioistuin antaa ratkaisun, jossa se lausuu kyseisen henkilön syyllisyydestä tai syyttömyydestä, koska tämän jälkeen asia ei ole enää siellä vireillä.

43.      Seuraavaksi on tutkittava, missä määrin tuomioistuimen on otettava huomioon syyttäjän ja puolustusasianajajan huomautukset, kun se tutkii direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

44.      Muistutan, että näiden edellytysten tutkiminen on rikosoikeudellisen menettelyn olennainen vaihe, koska vastaajan poissa ollessa annetun ratkaisun täytäntöönpano tai uuden oikeudenkäynnin järjestäminen edellyttävät niiden tutkimista. Kyseisiä edellytyksiä tutkittaessa on siten kunnioitettava menettelyllisiä takeita, joilla varmistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettujen, asianomaisten henkilöiden puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen.

45.      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kontradiktorinen periaate, joka kuuluu puolustautumisoikeuksiin, merkitsee erityisesti sitä, että oikeudenkäynnin kullakin asianosaisella on oltava oikeus tutustua kaikkiin tuomioistuimelle toimitettuihin asiakirjoihin ja huomautuksiin, joilla pyritään vaikuttamaan sen ratkaisuun, sekä keskustella niistä.(23) Prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaate, joka on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen välitön seuraus, merkitsee velvollisuutta tarjota kullekin asianosaiselle kohtuullinen mahdollisuus esittää asiansa, myös todisteensa, sellaisten edellytysten vallitessa, jotka eivät saata tätä vastapuoltaan selvästi epäedullisempaan asemaan.(24)

46.      Menettelyssä, jossa selvitetään, täyttyvätkö direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan edellytykset, syytetyn on voitava tulla kuulluksi ja hänen on voitava esittää tehokkaasti tarvittaessa asianajajansa välityksellä kaikki perusteet, jotka puoltavat uutta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden myöntämistä hänelle, etenkin kun se, että syytettyä edustaa asianajaja, osoittaa lähtökohtaisesti hänen pyrkivän varmistamaan puolustautumisoikeutensa.(25)

47.      Toimivaltaisen viranomaisen toteuttaman tutkimuksen luonteesta on todettava, että syytetyn on pystyttävä keskustelemaan kontradiktorisesti tosiseikoista, jotka ovat oikeudenkäyntimenettelyn tuloksen kannalta ratkaisevia. Syytettyä on erityisesti kuultava siitä, tietääkö hän itseään vastaan nostetun syytteen luonteen ja perusteen, ja siitä, miltä osin hänelle on ilmoitettu syytteestä henkilökohtaisesti tai hänet on haastettu asianmukaisesti. Tämä selvitys edellyttää siis, että toimivaltainen viranomainen näyttää luopumisen toteen täsmällisten, objektiivisten ja asiaankuuluvien tosiseikkojen perusteella. Niin syytteessä kuin puolustuksessa esitetyt huomautukset vaikuttavat tässä yhteydessä oleellisilta, ja niillä voi olla ratkaiseva vaikutus direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten arviointiin.

48.      Nämä seikat huomioon ottaen katson, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi säätää menettelyjä, jotka liittyvät niiden direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjen edellytysten tutkimiseen, joiden täyttyessä oikeus uuteen oikeudenkäyntiin voidaan myöntää sen jälkeen, kun oikeusviranomainen on antanut syytettyä koskevan ratkaisun tämän poissa ollessa, kunhan kyseisen ratkaisun täytäntöönpanoa lykätään, kunnes kyseinen tutkiminen on suoritettu, ja kunhan toimivaltainen viranomainen kuulee tässä sekä syyttäjää että puolustusta.

49.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa kuitenkin tässäkin katsovan, että huomioon on otettava ajankohta, jona sen on annettava ratkaisu vastaajan poissa ollessa, ja se haluaa tietää, onko sen otettava huomioon syyttäjän sekä syytetyn intressejä puolustamaan nimetyn asianajajan kannat, jotta se voi todeta, täyttyvätkö direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan edellytykset vai eivät. Tähän voidaan nähdäkseni soveltaa tämän ratkaisuehdotuksen edellisessä kohdassa mainittuja periaatteita.

3.     NPK:n 423 §:ssä säädetyt menettelysäännöt, jotka koskevat uutta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden myöntämistä

50.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta seitsemännellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toista virkettä ja 9 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle prosessuaaliselle järjestelmälle, jossa henkilön, joka on tuomittu poissa olevana vapausrangaistukseen, on voidakseen käyttää oikeutta uuteen oikeudenkäyntiin haettava rikosoikeudenkäynnin aloittamista uudelleen Varhoven kasatsionen sadilta ja oltava käsittelyssä henkilökohtaisesti läsnä, kun ei ole näytetty toteen, että kyseinen henkilö on luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta.

51.      Nyt kyseessä olevan kaltaiseen prosessuaaliseen järjestelmään ei voida nähdäkseni sellaisenaan kohdistaa kritiikkiä tämän ratkaisuehdotuksen 41 kohdassa esitetyistä syistä eikä myöskään siksi, että on noudatettava SEUT 82 artiklan 2 kohdan määräystä, jonka mukaan kyseisen kohdan perusteella annetuissa säännöissä on otettava huomioon jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja ‑järjestysten erot.

52.      Lisäksi tällaisen prosessuaalisen järjestelmän täytäntöönpanossa on kunnioitettava direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 ja 4 kohdassa sekä 9 artiklassa, sellaisina kuin unioin tuomioistuin niitä tulkitsee, säädettyjä edellytyksiä, jotka koskevat uutta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden myöntämistä, ja järjestelmän ominaispiirteiden avulla on varmistettava, että poissa olevana tuomittu henkilö voi käyttää täysimääräisesti puolustautumisoikeuksiaan, kun ei ole näytetty toteen, että hän on luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta; tämä seikka on tutkittava seuraavaksi.(26)

53.      Kyseisen järjestelmän ominaispiirteillä, sellaisina kuin ne ilmenevät ennakkoratkaisupyynnöstä, ei nähdäkseni varmisteta asianomaisen henkilön prosessuaalisten oikeuksien kunnioittamista, ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta ilmene.

54.      Muistutan, että rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskeva hakemus on rikosoikeudellisen menettelyn erityinen vaihe, jonka merkitys voi olla ensiarvoisen suuri poissa olevana vapausrangaistukseen tuomitulle henkilölle. Tällaisen hakemuksen tekemisen mahdollisuus on siten olennaista, etenkin kun muutoksenhaku ei ole enää mahdollista ja kyse on siten ainoasta käytettävissä olevasta oikeussuojakeinosta, jonka avulla asiakysymys voidaan saada uudelleen arvioitavaksi.(27)

55.      NPK:n 423 §:n 2 momentin mukaisesti rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskevan hakemuksen tekeminen ei keskeytä rangaistuksen täytäntöönpanoa, ”jollei tuomioistuin toisin määrää”. Tällainen menettelysääntö vaikuttaa mielestäni itsessään sen periaatteen vastaiselta, jonka mukaan vastaajan poissa ollessa annettua langettavaa tuomiota ei voida panna välittömästi täytäntöön, ennen kuin on selvitetty, onko asianomaisella henkilöllä oikeus uuteen oikeudenkäyntiin vai ei.

56.      Lisäksi NPK:n 423 §:n 3 momentista ilmenee, että rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskevan hakemuksen tutkiminen edellyttää lähtökohtaisesti poissa olevana tuomitun henkilön henkilökohtaista läsnäoloa käsittelyssä.(28) Kyseinen menettely nimittäin päätetään, ellei asianomainen henkilö saavu henkilökohtaisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa järjestettävään käsittelyyn, paitsi jos hänellä on poissaoloonsa pätevä syy.

57.      Riippumatta kyseisen syyn luonteesta ja siitä, missä määrin asianajaja voisi edustaa asianomaista henkilöä, tällaisessa vaatimuksessa asetetaan direktiivin 2016/343 9 artiklassa taatulle oikeudelle uuteen oikeudenkäyntiin edellytys, jollaisesta unionin lainsäätäjä ei ole säätänyt.

58.      Kyseinen edellytys vastaa tosin hyväksyttävää tavoitetta estää syytetoimien toteuttamisen ja hyvän oikeudenkäytön haittaaminen oikeutta väärinkäyttämällä.(29) Rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskevan hakemuksen yhteydessä jäsenvaltiota ei voida nimittäin arvostella siitä, että se pyrkii välttämään tilanteet, joissa tällainen hakemus tehdään oikeutta väärin käyttäen perusteettomasti ja ilman vakavaa aikomusta, jotta vastaajan poissa ollessa annetun ratkaisun täytäntöönpano estyisi. Jäsenvaltiota ei voida arvostella myöskään siitä, että se asettaa syytetyn henkilökohtaisen lausuman etusijalle, kun se arvioi syitä, joiden perusteella syytetty on ollut poissa oikeudenkäynnistä. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin myöntää, läsnäolo on tärkeää sekä siksi, että syytetyllä on oikeus tulla kuulluksi ja oikeus esittää tuomioistuimelle ”oma käsityksensä tapahtumista”,(30) että siksi, että on tarpeen valvoa hänen väitteidensä paikkansapitävyyttä.(31)

59.      Tällainen edellytys voi kuitenkin rajoittaa erityisen paljon oikeutta saada uusi oikeudenkäynti silloin, kun syytetylle on määrätty vapausrangaistus. Tällaisessa tilanteessa vaikuttaa näet siltä, ettei kyseisellä henkilöllä, jos hän haluaa saada uuden oikeudenkäynnin, ole muuta mahdollisuutta kuin olla läsnä henkilökohtaisesti ja siten mennä vankeuteen hänen poissa ollessaan annetun tuomion täytäntöön panemiseksi, koska hänen poissaolonsa ”ilman pätevää syytä” merkitsisi NPK:n 423 §:n 3 momentin mukaisesti menettelyn päättymistä ja siten hänen luopumistaan uudesta oikeudenkäynnistä. Koska rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskevalla hakemuksella ei ole täytäntöönpanoa lykkäävää vaikutusta, kyseinen henkilö joutuisi lähtökohtaisesti vankeuteen hänen poissa ollessaan määrätyn rangaistuksen täytäntöön panemiseksi, ”jollei tuomioistun toisin määrää”, vaikka toimivaltainen oikeusviranomainen ei ole vielä selvittänyt, oliko kyseinen henkilö luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta. Lisään vielä, että langettavasta tuomiosta tulee peruuttamaton siinä tapauksessa, että kyseinen hakemus hylätään, koska muutoksenhaun määräaika on päättynyt eikä ratkaisuun, jolla Varhoven kasatsionen sad hylkää rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskevan hakemuksen, voida hakea muutosta.

60.      Kun otetaan huomioon rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskevan hakemuksen merkitys – se voi olla ensiarvoisen tärkeä poissa olevana vapausrangaistukseen tuomitulle henkilölle –, katson, että henkilökohtaista läsnäoloa koskeva edellytys, siltä osin kuin se on välttämätön ennakkoedellytys kyseisen hakemuksen käsittelylle ja siten rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamiselle, ei oikeuta viemään kyseisen henkilön oikeutta uuteen oikeudenkäyntiin siksi, ettei hän ole käsittelyssä henkilökohtaisesti läsnä. Tällainen menettelysääntö yhdistettynä kyseisen menettelyn muihin ominaispiirteisiin voi rajoittaa liiallisesti poissa olevana tuomitun henkilön puolustautumisoikeuksia, etenkin koska NPK:n 423 §:ssä säädetään – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa – yhdestä ainoasta oikeussuojakeinosta, jota voidaan käyttää vastaajan poissa ollessa annettua ratkaisua vastaan, kun kyseisestä ratkaisusta on tullut lainvoimainen kuudentenatoista päivänä julistamispäivästään.

61.      Tämä tulkinta vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka on otettava tässä huomioon.(32) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että oikeus uuteen oikeudenkäyntiin on merkitykseltään ensisijainen suhteessa poissa olevana tuomitun henkilön läsnäoloon tuomioistuimessa. Se, ettei asianomainen henkilö ole läsnä, vaikka hänelle on ilmoitettu käsittelystä asianmukaisesti, koska hän on estynyt saapumasta tai hän haluaa olla poissa henkilökohtaisista syistä, ei voi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan oikeuttaa siihen, että häneltä evätään oikeus saada uusi oikeudenkäynti edes silloin, kun poissaoloon ei ole syytä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut myös, että sääntö, jonka mukaan poissa olevana tuomittua henkilöä ei voi edustaa asianajaja, vaikuttaa niin ikään ilmeisen kohtuuttomalta, koska sen vuoksi hänen saapumatta jäämisestään seuraa ehdoton puolustautumiskielto.(33)

62.      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut niin ikään olevan kohtuutonta asettaa tällainen edellytys uuden oikeudenkäynnin saamiselle, jos kansalliset viranomaiset panevat lisäksi vastaajan poissa ollessa annetun langettavan tuomion täytäntöön.(34) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tällaisen menettelysäännön vuoksi oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden toteutumiseksi vaaditaan ”eräänlaista vakuutta, asianomaisen fyysistä vapautta”, millä korvataan poliisiviranomaisen toimivallan käyttöön kuuluvia menettelyjä rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevaa henkilöä itseään koskevalla velvollisuudella.(35) Vaikka tuomioistuimen ratkaisujen täytäntöönpanon varmistamisen tavoite on itsessään hyväksyttävä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että kansallisilla viranomaisilla on käytettävissään muita keinoja, joiden avulla tuomitun henkilön läsnäolo voidaan varmistaa.(36) Sen mukaan vapaudessa olevaa henkilöä ei siis voida velvoittaa menemään vankeuteen hänen poissa ollessaan annetun langettavan tuomion täytäntöön panemiseksi riippumatta vapaudenmenetyksen kestosta, joka voi olla hyvinkin lyhyt, jotta hän voisi käyttää oikeuttaan uuteen oikeudenkäyntiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisin edellytyksin, sillä tällainen menettelysääntö loukkaa syyttömyysolettaman periaatetta.(37)

63.      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi tuomiossa Khalfaoui v. Ranska, jossa oli kyse Ranskan rikosprosessilain säännöksestä, jonka mukaan asian selvittämiseen liittyvien velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä seurasi kassaatiovalitusta koskevan oikeuden menettäminen, että ”kun otetaan huomioon Cour de cassationin [(ylin tuomioistuin, Ranska)] rikosasioissa harjoittaman ylimmän valvonnan tärkeys sekä kyseisen valvonnan merkitys niille, joille saatetaan määrätä ankaria vapausrangaistuksia, ihmisoikeustuomioistuin katsoo, että kyseessä on erityisen ankara sanktio suhteessa [Euroopan ihmisoikeussopimuksen] 6 artiklassa vahvistettuun oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen”.(38) Se lisäsi myös, että ”kassaatiovalituksen tutkimatta jättäminen yksinomaan – – sillä perusteella, että valittaja ei ole mennyt vankeuteen valituksenalaisen tuomion täytäntöön panemiseksi, pakottaa asianomaisen henkilön tuolloin luopumaan vapaudestaan valituksenalaisen tuomion mukaisesti, vaikka kyseistä ratkaisua ei voida pitää lopullisena, ennen kuin muutoksenhaku on ratkaistu tai muutoksenhakuaika on päättynyt”.(39) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että tilanteessa ”[loukattiin] muutoksenhakuoikeuden sisältöä asettamalla valittajalle kohtuuton rasite ja [menetettiin] se oikeudenmukainen tasapaino, jonka on vallittava yhtäältä tuomioistuinratkaisujen täytäntöönpanon varmistamisen hyväksyttävän tavoitteen ja toisaalta asiansa saamista kassaatiovalituksia käsittelevän tuomioistuimen käsiteltäväksi koskevan oikeuden ja puolustautumisoikeuksien käyttämisen välillä”.(40)

64.      Vaikka kyseessä olevaa prosessuaalista järjestelmää ei nähdäkseni voidakaan arvostella siitä, että siinä vaaditaan syytettyä tekemään toimivaltaiselle tuomioistuimelle rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskevan hakemuksen, jotta hän saisi uuden oikeudenkäynnin, katson näin ollen kuitenkin, että tietyt kyseisen menettelyn ominaispiirteet ja erityisesti se, ettei menettelyllä ole täytäntöönpanoa lykkäävää vaikutusta, sekä se, että siinä vaaditaan asianomaisen henkilön henkilökohtaista läsnäoloa, eivät takaa, että kyseinen henkilö pystyy käyttämään tehokkaasti puolustautumisoikeuksia ja etenkin oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä.

65.      Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toista virkettä ja 9 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että jäsenvaltiossa otetaan käyttöön prosessuaalinen järjestelmä, jossa poissa olevana tuomitun henkilön, kun ei ole näytetty toteen, että tämä henkilö oli luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta, on haettava rikosoikeudellisen menettelyn aloittamista uudelleen toimivaltaiselta viranomaiselta, jotta tämä viranomainen arvioi kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjen edellytysten osalta, onko kyseisellä henkilöllä oikeus saada uusi oikeudenkäynti, kunhan kyseisen menettelyn ominaispiirteillä taataan kyseiselle henkilölle oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä sekä mahdollisuus käyttää tehokkaasti puolustautumisoikeuksiaan.

66.      Direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toista virkettä ja 9 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat sitä vastoin esteenä säännölle, jonka mukaan tällaisella menettelyllä ei ole täytäntöönpanoa lykkäävää vaikutusta ja jonka mukaan poissa olevana vapausrangaistukseen tuomitun henkilön on lisäksi oltava käsittelyssä henkilökohtaisesti läsnä.

B       Poissa olevana tuomitun henkilön tiedonsaantioikeuden laajuus ja sisältö (ensimmäinen, toinen ja viides ennakkoratkaisukysymys)

67.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta ensimmäisellä, toisella ja viidennellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toista virkettä tulkittava siten, että se on esteenä sille, että henkilölle, joka on tuomittu poissa olevana vapausrangaistukseen, vaikka kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjen edellytysten osalta ei ole näytetty toteen, että kyseinen henkilö olisi luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta, ei ilmoiteta silloin, kun hänet otetaan kiinni, kyseisestä ratkaisusta, mahdollisuudesta riitauttaa kyseinen ratkaisu eikä myöskään hänen oikeudestaan uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee myös, millainen on oltava tämän ilmoituksen muoto ja sisältö.

68.      Se esittää nämä kysymykset, koska Bulgarian lainsäädännön mukaisesti poissa ollessa annettua ratkaisua ei anneta tiedoksi syytetylle eikä hänelle anneta tietoa myöskään hänen prosessuaalisista oikeuksistaan eikä etenkään mahdollisuudesta tehdä rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskeva hakemus NPK:n 423 §:n perusteella.

69.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii siis ensimmäisellä kysymyksellään, missä määrin jäsenvaltio on velvollinen säätämään menettelyistä, jotta henkilölle ilmoitetaan hänen poissa ollessaan annetusta ratkaisusta silloin, kun ratkaisu pannaan täytäntöön, tai silloin, kun henkilö otetaan kiinni, huolehtien samalla tarvittaessa siitä, että henkilö saa jäljennöksen koko ratkaisusta.

70.      Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää toisessa kysymyksessään unionin tuomioistuinta täsmentämään, millä tavalla jäsenvaltion on täytettävä tiedonantovelvollisuutensa kyseessä olevan kaltaisessa prosessuaalisessa järjestelmässä, jossa toimivaltaiset viranomaiset eivät ole vielä vastaajan poissa ollessa annetun ratkaisun täytäntöönpanon yhteydessä tai poissa olevana tuomitun henkilön kiinni ottamisen yhteydessä lausuneet siitä, onko oikeus uuteen oikeudenkäyntiin olemassa, vaan tämä oikeus myönnetään myöhemmässä vaiheessa sen jälkeen, kun rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskeva hakemus, joka kyseisen henkilön on tehtävä, on käsitelty.

1.     Kysymysten tarkastelukehys

71.      Direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaisesti jäsenvaltion on varmistettava, että kun henkilölle, jonka osalta on tehty päätös hänen poissa ollessaan, ilmoitetaan kyseisestä päätöksestä, erityisesti kun hänet on otettu kiinni, hänelle on ilmoitettava myös mahdollisuudesta riitauttaa päätös ja oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon.

72.      Kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee yksiselitteisesti, että unionin lainsäätäjä asettaa jäsenvaltiolle tarkkaan rajattua lopputulosta koskevan velvollisuuden huolehtia siitä, että henkilölle, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan, ilmoitetaan hänen prosessuaalisista oikeuksistaan silloin, kun hänelle ilmoitetaan kyseisestä ratkaisusta, ja viimeistään silloin, kun kyseinen ratkaisu pannaan täytäntöön, erityisesti kun henkilö otetaan kiinni ja hänelle on määrätty vapausrangaistus. Kyseessä on vähimmäissäännös, joka koskee kyseisen henkilön puolustautumisoikeuksien ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kunnioittamisen keskeistä menettelyllistä periaatetta, josta jäsenvaltio ei voi poiketa.

73.      Ei siis ole nähdäkseni epäilystäkään, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohta on esteenä sille, että henkilölle, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan ja jonka ei ole osoitettu luopuneen olemasta läsnä tai puolustautumasta, ei ilmoiteta kyseisestä ratkaisusta, mahdollisuudesta riitauttaa ratkaisu eikä hänen oikeudestaan uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon silloin, kun kyseinen ratkaisu pannaan täytäntöön tai kun kyseinen henkilö otetaan kiinni. Tällaisessa tilanteessa kyseisen henkilön puolustautumisoikeudet menettävät nimittäin täysin tehonsa ja direktiivin 9 artiklassa vahvistettu oikeus uuteen oikeudenkäyntiin menettää sisältönsä.

74.      Sitä vastoin direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen tarkoituksena tai tavoitteena ei ole määrittää kyseiseen tiedonantovelvollisuuteen sovellettavia menettelysääntöjä eikä etenkään menettelysääntöjä, joiden mukaisesti syytetylle on ilmoitettava silloin, kun hänen poissa ollessaan annettu ratkaisu pannaan täytäntöön tai kun hänet otetaan kiinni, yhtäältä kyseisestä ratkaisusta ja toisaalta hänen oikeudestaan uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon.

75.      Nähdäkseni tällaisia erityisiä menettelysääntöjä on arvioitava tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä annetussa direktiivissä 2012/13, joka mainitaan direktiivin 2016/343 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa, säädettyjen yleisten säännösten valossa.(41) Kuten direktiivin 2012/13 johdanto-osan 25 perustelukappaleesta ilmenee, kyseinen direktiivi liittyy tiiviisti direktiiviin 2010/64/EU,(42) jossa annetaan henkilöille, jotka eivät puhu eivätkä ymmärrä kyseisessä rikosoikeudenkäynnissä käytettävää kieltä, oikeus tulkkaukseen ja näin ilmoitettujen tietojen käännöksiin.

76.      Direktiivin 2012/13 1 artiklan mukaan kyseisessä direktiivissä vahvistetaan yhteiset vähimmäissäännöt, jotka koskevat epäiltyjen ja syytettyjen oikeutta saada tietoja heidän oikeuksistaan rikosoikeudellisissa menettelyissä ja heitä koskevasta syytteestä.(43) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kyseisessä 1 artiklassa mainittu oikeus kattaa ainakin kaksi erillistä oikeutta.(44)

77.      Ensimmäinen niistä on epäiltyjen tai syytettyjen oikeus saada tietoja ”vähintään” tietyistä prosessuaalisista oikeuksista, sellaisina kuin niitä sovelletaan kansallisessa oikeudessa. Kyseinen oikeus vahvistetaan direktiivin 2012/13 3 artiklassa, jota vasten tarkastelen jäljempänä menettelysääntöjä, joiden mukaisesti voidaan noudattaa direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdassa vahvistettua oikeutta saada tieto oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon.

78.      Toinen niistä on direktiivin 2012/13 6 artiklassa vahvistettu oikeus saada syytettä koskevat tiedot. Tarkastelen jäljempänä tätä viimeksi mainittua artiklaa vasten niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä poissa olevana tuomitulle henkilölle on ilmoitettava hänen poissa ollessaan annetusta ratkaisusta silloin, kun kyseinen ratkaisu pannaan täytäntöön tai kun henkilö otetaan kiinni.

79.      Näin säädetyn tiedonsaantioikeuden tehokkuuden varmistamiseksi direktiivin 2012/13 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että epäillyllä tai syytetyllä tai hänen oikeudellisella avustajallaan on oltava oikeus riitauttaa kansallisen oikeuden mukaisia menettelyjä noudattaen toimivaltaisten viranomaisten mahdollinen laiminlyönti tai kieltäytyminen, joka koskee tämän direktiivin mukaisten tietojen antamista.

2.     Vastaajan poissa ollessa annettuun langettavaan tuomioon liittyvät tiedot

80.      Direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan sanamuodosta ilmenee yksiselitteisesti, ettei kyseisen artiklan tarkoituksena eikä tavoitteena ole määrittää menettelysääntöjä, joiden avulla jäsenvaltion on varmistettava, että poissa olevana tuomitulle henkilölle ilmoitetaan hänen poissa ollessaan annetusta ratkaisusta silloin, kun kyseinen ratkaisu pannaan täytäntöön tai kun asianomainen henkilö otetaan kiinni. Edellyttäessään, että jäsenvaltio säätää, että syytetylle ilmoitetaan hänen prosessuaalisista oikeuksistaan silloin, kun hänelle ”ilmoitetaan” hänen poissa ollessaan tehdystä ratkaisusta, ”erityisesti kun hänet on otettu kiinni”, unionin lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut vaatia, että jäsenvaltion on toimitettava koko ratkaisun käsittävä jäljennös, johon on liitetty oikeuksia koskeva ilmoitus, samalla kun kyseinen ratkaisu pannaan täytäntöön tai kun asianomainen henkilö otetaan kiinni.

81.      Tällaiset menettelysäännöt on määritettävä nähdäkseni niin, että huomioon otetaan direktiivin 2012/13 6 artiklassa säädetyt säännökset, jotka koskevat syytetyn oikeutta saada tietoja syytteestä, sekä kyseisen direktiivin 7 artiklassa säädetyt säännökset, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon.

82.      Unionin tuomioistuin on todennut 15.10.2015 antamassaan tuomiossa Covaci,(45) että kun huomioon otetaan erityisesti direktiivin 2012/13 2, 3 ja 6 artikla, rangaistusmääräyksen tiedoksiantoa, sellaisena kuin siitä säädetään Saksan kansallisessa oikeudessa, on pidettävä syytteen asianomaiselle tiedoksi antamisen muotona, minkä vuoksi siinä on noudatettava kyseisessä 6 artiklassa asetettuja vaatimuksia.(46) Muistutan, että Saksan kansallisen oikeuden mukaan rangaistusmääräys on väliaikainen päätös, jonka tuomioistuin antaa syyttäjänviraston pyynnöstä sellaisista vähäisistä rikoksista, joiden osalta syytetyn fyysinen läsnäolo ei ole tarpeen. Rangaistusmääräys, joka on summaarinen rikosoikeudellinen menettely ilman suullista käsittelyä, vastaa lainvoimaista tuomiota sen jälkeen, kun kahden viikon määräaika, jonka kuluessa määräystä on vastustettava ja joka alkaa kulua määräyksen tiedoksiantamisesta, tarvittaessa syytetyn valtuuttamille asiamiehille, on umpeutunut.(47)

83.      Katson vastaavista syistä kuin ne, jotka unionin tuomioistuin on esittänyt kyseisessä tuomiossa, että vastaajan poissa ollessa annetusta ratkaisusta ilmoittamista on pidettävä silloin, kun syytetyn ei ole osoitettu luopuneen olemasta läsnä tai puolustautumasta, syytteen asianomaiselle tiedoksi antamisen muotona, minkä vuoksi tässä ilmoittamisessa on noudatettava direktiivin 2012/13 6 artiklassa asetettuja vaatimuksia.

84.      Yhtäältä direktiivin 2012/13 2 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että unionin lainsäätäjä on säätänyt selkeästi kyseisen direktiivin soveltamisesta koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan heti ensimmäisistä epäilyistä lähtien aina siihen saakka, kun tuomio on annettu ja tarvittaessa muutoksenhakukeinot on käytetty.(48)

85.      Toisaalta direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti vastaajan poissa ollessa käytävän menettelyn yhteydessä ratkaisu annetaan, vaikka tiedossa ei ole, onko syytetty tarkoittanut luopuvansa olemasta läsnä tai puolustautumasta, joten kyseinen ilmoitus saattaa olla tosiasiassa asianomaisen ensimmäisen tilaisuus saada tietoja häntä vastaan nostetusta syytteestä. Tämän vahvistaa se seikka, että kyseinen henkilö voi saada oikeudenkäynnin uudelleen vireille tai käyttää vastaavaa oikeussuojakeinoa, jonka yhteydessä hän voi käyttää täysimääräisesti puolustautumisoikeuksiaan, jos hän ei täytä kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, ennen kuin oikeusviranomainen lausuu uudelleen syytteen perusteltavuudesta tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta.

86.      Katson siis, että direktiivin 2012/13 6 artiklassa säädetty oikeus saada tietoja syytteestä käsittää myös poissa olevana tuomitun henkilön oikeuden saada tieto hänen poissa ollessaan annetusta ratkaisusta, kun ei ole näytetty toteen, että asianomainen henkilö on luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta.

87.      Kuten unionin tuomioistuin on myöntänyt, direktiivissä 2012/13 ei tosin säännellä menettelytapoja, joilla sen 6 artiklassa säädetyt syytettä koskevat tiedot on annettava tiedoksi kyseiselle henkilölle.(49) Kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltion on varmistettava, että epäillylle tai syytetylle annetaan viipymättä ja niin yksityiskohtaisina kuin on tarpeen tiedot rikoksesta, josta häntä epäillään tai syytetään, jotta taataan menettelyn oikeudenmukaisuus ja puolustautumisoikeuksien tehokas käyttö. Kyseisen artiklan 2 kohta koskee nimenomaisesti epäiltyä tai syytettyä, joka on otettu kiinni tai pidätetty. Tällöin jäsenvaltion on varmistettava, että kyseiselle henkilölle ilmoitetaan kiinnioton tai pidätyksen syyt, mukaan luettuna rikos, josta häntä epäillään tai syytetään. Kyseisen artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltion on vielä varmistettava, että viimeistään silloin, kun syytteen tosiseikat saatetaan tuomioistuimen arvioitaviksi, syytteestä annetaan yksityiskohtaiset tiedot, mukaan luettuna rikoksen luonne ja oikeudellinen luokittelu sekä syytetyn osallisuuden luonne.

88.      Kun otetaan huomioon harkintavalta, jonka unionin lainsäätäjä antaa jäsenvaltioille, jäsenvaltioiden on määriteltävä oman prosessuaalisen järjestelmänsä ominaispiirteet huomioon ottaen menettelytavat, joita noudattaen henkilölle, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan, on ilmoitettava kyseisestä ratkaisusta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei näillä menettelytavoilla voida kuitenkaan haitata etenkään direktiivin 2012/13 6 artiklan tavoitteen saavuttamista; kuten myös direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleesta käy ilmi, tämä tavoite on, että asianomainen henkilö voi valmistella puolustustaan ja että turvataan menettelyn oikeudenmukaisuus.(50)

89.      Erityisesti silloin, kun syytetty otetaan kiinni hänen poissa ollessaan annetun langettavan tuomion täytäntöön panemiseksi eikä ole näytetty toteen, että syytetty olisi luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta, tiedoilla, jotka tälle henkilölle annetaan, kun hänet otetaan kiinni, on nimenomaisesti tarkoitus ilmoittaa direktiivin 2012/13 6 artiklan mukaisesti henkilön kiinni ottamisen ja häntä koskevien syytteiden perusteista sekä hänen prosessuaalisista oikeuksistaan.

90.      Tämä tavoite ei nähdäkseni edellytä, että jäsenvaltiolta olisi vaadittava, että kun toimivaltaiset viranomaiset panevat täytäntöön vastaajan poissa ollessa annetun ratkaisun tai ottavat asianomaisen henkilön kiinni, nämä viranomaiset täyttävät tiedonantovelvoitteensa antamalla tälle henkilölle kyseisen täytäntöönpanon tai kiinnioton yhteydessä jäljennöksen asianomaisesta ratkaisusta kokonaisuudessaan. Tällainen vaatimus ei ole välttämätön. Pelkät tiedot kyseisen ratkaisun sisällöstä sekä siitä, että ratkaisu on annettu asianomaisen henkilön poissa ollessa, vaikuttavat riittäviltä.

91.      Sen sijaan, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esille, kun huomioon otetaan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, on poissa olevana tuomitulla henkilöllä oltava täydelliset tiedot tuomitsemisen perusteista. Jäsenvaltion on siis säädettävä, että toimivaltaiset viranomaiset varmistavat erityisesti, että asianomaiselle henkilölle ilmoitetaan viipymättä virallisesti hänen poissa ollessaan annetusta syylliseksi toteamista koskevasta ratkaisusta esimerkiksi postitse tai haastemiehen välityksellä tapahtuvassa tiedoksiantomenettelyssä.(51) Kyseisestä ratkaisusta tulee nimittäin täytäntöönpanokelpoinen vasta, kun asianomaiselle henkilölle on ilmoitettu siitä virallisesti, kun muutoksenhakukeinojen käyttämisen määräaika – joka alkaa kulua lähtökohtaisesti silloin, kun kyseinen menettely on saatu päätökseen – on päättynyt ja kun asianomainen henkilö on luopunut oikeudestaan uuteen oikeudenkäyntiin tai uutta oikeudenkäyntiä ei ole myönnetty. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, lisäksi eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 annetun neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS,(52) sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 annetulla neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS,(53) 4 a artiklan 1 kohdan d alakohdasta ilmenee, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, jos pidätysmääräyksessä mainitaan nimenomaisesti, että asianomaiselle henkilölle annetaan hänen poissa ollessaan tehty päätös tiedoksi haastemiehen välityksellä viipymättä luovuttamisen jälkeen.

92.      Lisään vielä, että direktiivin 2012/13 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti on niin, että jos henkilö otetaan kiinni tai pidätetään jossain rikosoikeudellisen menettelyn vaiheessa, jäsenvaltion on varmistettava, että asianomaisen henkilön käyttöön annetaan kyseiseen tapaukseen liittyvät asiakirjat, jotka ovat välttämättömiä kiinnioton tai pidätyksen laillisuuden riitauttamiseksi tehokkaasti kansallisen oikeuden mukaisesti. Kuten direktiivissä 2010/64 täsmennetään, syylliseksi toteamista koskeva päätös eli tuomio on keskeinen asiakirja, joka on annettava tiedoksi ja lisäksi käännettävä, jotta tuomittu henkilö kykenee käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja jotta turvataan menettelyn oikeudenmukaisuus.(54)

93.      Edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että silloin, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset panevat täytäntöön vastaajan poissa ollessa annetun ratkaisun tai ottavat kiinni henkilön, josta kyseinen ratkaisu on annettu, näiden viranomaisten on ilmoitettava tälle henkilölle häntä koskevasta syytteestä sekä hänen syylliseksi toteamisensa perusteista direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä 6 artiklan 1–3 kohdassa säädetyn mukaisesti. Tämän vaatimuksen noudattaminen ei velvoita jäsenvaltiota säätämään, että asianomaiselle henkilölle on toimitettava kyseisen täytäntöönpanon tai kiinni ottamisen yhteydessä jäljennös kyseisestä ratkaisusta kokonaisuudessaan.

3.     Tiedot, jotka koskevat oikeutta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon

94.      Muistutan, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää toisessa kysymyksessään unionin tuomioistuinta lähinnä täsmentämään menettelytavat, joita noudattaen kunnioitetaan oikeutta saada tieto direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetusta oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon.

95.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii erityisesti vertaamaan unionin tuomioistuimen tuomiossa VB I esittämiä periaatteita Bulgarian prosessuaaliseen järjestelmään. Unionin tuomioistuin totesi nimittäin kyseisessä tuomiossa, että ”niiden yksityiskohtaisten sääntöjen valinta, joiden mukaisesti – – tiedot [oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin ja mahdollisuudesta riitauttaa vastaajan poissa ollessa annettu ratkaisu] on annettava asianomaisille henkilöille, on jätetty jäsenvaltioiden harkintavaltaan, kunhan ne saatetaan asianomaisen henkilön tietoon silloin, kun hänelle ilmoitetaan kyseessä olevasta ratkaisusta”.(55) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esille, että Bulgarian prosessuaalisessa järjestelmässä toimivaltaiset viranomaiset lausuvat oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin sen jälkeen, kun rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskeva hakemus, joka poissa olevana tuomitun henkilön on tehtävä, on käsitelty.

96.      Unionin tuomioistuin totesi tuomiossa VB I, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä ei määritetä niitä täsmällisiä menettelytapoja, joiden mukaisesti poissa olevana tuomitulle henkilölle on annettava tiedot hänen oikeudestaan uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon.(56) Vain kyseisen direktiivin johdanto-osan 39 perustelukappaleessa täsmennetään, että kyseiset tiedot, jotka olisi annettava kirjallisesti, voidaan antaa myös suullisesti sillä edellytyksellä, että tiedon antaminen kirjataan kansallisen lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen.(57)

97.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymyksen vastaamiseksi on tarkasteltava ensin direktiivin 2012/13 säännöksiä. Koska oikeus saada tiedot oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon on prosessuaalinen oikeus, direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toista virkettä on nimittäin tulkittava direktiivin 2012/13 3 ja 4 artiklaan sisältyvien yleisten säännösten valossa.

98.      Direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat, että ”tietoja vähintään [jäljempänä a–e alakohdassa mainituista] prosessuaalisista oikeuksista, sellaisina kuin näitä oikeuksia sovelletaan niiden kansallisen oikeuden mukaan niiden tehokkaan käytön mahdollistamiseksi”,(58) annetaan viipymättä. Tässä säännöksessä esitettyyn luetteloon sisältyvät oikeus oikeudelliseen avustajaan, oikeus maksuttomaan oikeudelliseen neuvontaan ja edellytykset neuvonnan saamiseksi, oikeus saada syytettä koskevat tiedot, oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin sekä oikeus vaieta. Kuten ilmaisun ”vähintään” käyttäminen osoittaa, unionin lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut rajoittaa prosessuaalisia oikeuksia, joista epäillylle tai syytetylle on ilmoitettava, ja lisäksi kyseistä direktiiviä sovelletaan siihen saakka, kunnes tuomiosta on tullut lainvoimainen. Kyseisen direktiivin johdanto-osan 20 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että kyseiset säännöt eivät ”vaikuta siihen, mitä tietoja on annettava muista prosessuaalisista oikeuksista, jotka perustuvat perusoikeuskirjaan, Euroopan ihmisoikeussopimukseen, kansalliseen oikeuteen ja sovellettavaan unionin oikeuteen”.

99.      Direktiivin 2012/13 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti nämä tiedot on annettava ”viipymättä” epäillyn tai syytetyn tiedoksi joko suullisesti tai kirjallisesti sekä selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä.(59) Kyseisen direktiivin 4 artiklassa vaaditaan, että kyseisen henkilön kiinnioton tai pidätyksen yhteydessä jäsenvaltion on varmistettava, että kyseinen henkilö saa viipymättä ilmoituksen prosessuaalisista oikeuksistaan, sellaisina kuin niitä sovelletaan kansallisen oikeuden mukaan. Tämä ilmoitus on annettava kirjallisesti selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä, jota asianomainen henkilö ymmärtää. Sen on sisällettävä tiedot direktiivin 2012/13 3 artiklassa tarkoitetuista prosessuaalisista oikeuksista, joita ei luetella kyseisessä artiklassa tyhjentävästi, sekä kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa luetelluista oikeuksista, kuten oikeudesta tutustua asiaan liittyvään aineistoon, samoin kuin perustiedot kansallisen oikeuden mukaisista mahdollisuuksista riitauttaa pidätyksen laillisuus. Siinä tapauksessa, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ottavat asianomaisen henkilön kiinni tämän poissa ollessa annetun langettavan tuomion täytäntöön panemiseksi, tällainen kirjallinen oikeuksia koskeva ilmoitus voisi nähdäkseni sisältää oikeuden uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon.(60)

100. Ilmoitettavien tietojen sisältöä on arvioitava sitten nähdäkseni ottaen huomioon yhtäältä kyseessä olevan kansallisen menettelyn erityispiirteet ja toisaalta direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen tarkoitus, joka on taata syytetyn puolustautumisoikeuksien ja direktiivin 2016/343 9 artiklassa vahvistetun uutta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden tehokkuus.

101. Olen nimittäin tuonut jo esille, ettei unionin lainsäätäjän tarkoituksena ole ottaa käyttöön yhtä ainoaa prosessuaalista järjestelmää, jossa jäsenvaltion olisi säädettävä tarpeesta järjestää uusi oikeudenkäynti siinä vaiheessa, kun ratkaisu annetaan vastaajan poissa ollessa. Sitä paitsi direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdassa tuodaan nimenomaisesti esille, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava syytetylle tiedot tämän prosessuaalisista oikeuksista, ”sellaisina kuin näitä oikeuksia sovelletaan niiden kansallisen oikeuden mukaan”. Tämä edellyttää nyt kyseessä olevan kaltaisessa prosessuaalisessa järjestelmässä, että poissa olevana tuomitun henkilön osoitteeseen lähetetyssä oikeuksia koskevassa ilmoituksessa mainitaan menettely, joka tällä henkilöllä on käytettävissään, jotta hän voi hakea direktiivin 2016/343 9 artiklan mukaisesti uutta oikeudenkäyntiä.

102. Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että NPK:n 15 §:n 3 momentti muodostaa riittävän oikeudellisen perustan, jonka nojalla se voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että syytetylle ilmoitetaan hänen prosessuaalisista oikeuksistaan direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaisesti. Näissä olosuhteissa mikään ei nähdäkseni estä ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ilmoittamasta vastaajan poissa ollessa annettavassa ratkaisussa menettelytavoista, joita noudattaen asianomainen henkilö voi hakea uutta oikeudenkäyntiä tai käyttää muuta oikeussuojakeinoa kyseisen direktiivin 9 artiklassa säädetyin edellytyksin.

103. Edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan toista virkettä on tulkittava siten, että silloin, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset panevat ratkaisun täytäntöön tai ottavat kiinni henkilön, jolle on annettu langettava tuomio hänen poissa ollessaan, näiden viranomaisten on ilmoitettava asianomaiselle henkilölle direktiivin 2012/13 4 artiklassa tarkoitetun oikeuksia koskevan ilmoituksen yhteydessä hänen mahdollisesta oikeudestaan uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon, sellaisina kuin näitä sovelletaan kansallisen oikeuden mukaan.

104. Nyt kyseessä olevan kaltaisessa prosessuaalisessa järjestelmässä, jossa on käytössä menettely, jonka mukaisesti asianomaisen henkilön on tehtävä rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskeva hakemus toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle, ennen kuin hänelle voidaan myöntää direktiivin 2016/343 9 artiklassa tarkoitettu oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, kyseisen direktiivin 8 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että tästä menettelystä mainitaan oikeuksia koskevassa ilmoituksessa.

C       Vastaajan poissa ollessa annetun ratkaisun jälkeen käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen muoto ja ulottuvuus (viides ja kuudes ennakkoratkaisukysymys)

105. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee viidennellä ja kuudennella kysymyksellään unionin tuomioistuimelta lähinnä, onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että henkilöllä, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan, on oltava käytettävissään kaksi erillistä oikeussuojakeinoa, joista toinen antaa mahdollisuuden kyseisen päätöksen riitauttamiseen ja toinen mahdollisuuden uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon kyseisen direktiivin 9 artiklan mukaisesti.

106. Muistutan, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että henkilölle, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan, on ilmoitettava silloin, kun hänelle ilmoitetaan tästä ratkaisusta, myös ”mahdollisuudesta riitauttaa [tämä ratkaisu] ja [hänen oikeudestaan] uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon”, joka mahdollistaa kyseisen direktiivin 9 artiklan mukaisesti ”asian käsittelyn uudelleen – – ja joka voi johtaa alkuperäisen päätöksen kumoamiseen”.

107. Direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan sanamuodosta ja erityisesti rinnastuskonjunktion ”tai” käyttämisestä ilmenee, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöllä, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan, kun kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, on mahdollisuus riitauttaa kyseinen ratkaisu joko hakemalla uutta oikeudenkäyntiä tai käyttämällä jotain oikeussuojakeinoa.

108. Kuten unionin tuomioistuin on todennut 19.5.2022 antamassaan tuomiossa Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti),(61) asianomaisen henkilön on voitava tämän mahdollisuuden avulla saada oikeudenkäynti uudelleen vireille tai käyttää vastaavaa oikeussuojakeinoa, jonka avulla asiakysymys käsitellään hänen läsnä ollessaan uudelleen. Uuden oikeudenkäynnin ulottuvuus määritellään nimenomaisesti direktiivin 2016/343 9 artiklassa. Unionin lainsäätäjä asettaa jäsenvaltioille täsmällisiä ja yksiselitteisiä velvoitteita. Se edellyttää, että jäsenvaltiot joko säätävät menettelyn uudelleen aloittamisesta tai ottavat käyttöön menettelyn, joka mahdollistaa asiakysymyksen uuden arvioinnin, mukaan lukien uusien todisteiden tutkiminen, ja alun perin annetun tuomion kumoamisen. Lisäksi se velvoittaa jäsenvaltiot varmistumaan siitä, että syytetty saa uuden oikeudenkäynnin tai tämän uuden oikeussuojakeinon käyttämisen yhteydessä oikeuden olla läsnä ja osallistua tehokkaasti siihen perustuvaan oikeudenkäyntiin kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti ja että hän voi käyttää puolustautumisoikeuksia.

109. Kuten olen jo tuonut esille kyseisen tuomion taustalla olleessa asiassa esittämässäni ratkaisuehdotuksessa,(62) unionin lainsäätäjä ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uudelle oikeudenkäynnille asettamat olennaiset vaatimukset.(63) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin edellyttää nimittäin, että syytetyllä on mahdollisuus saada sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta häntä vastaan esitettyjen syytteiden perusteltavuuden uusi arviointi tuomioistuimelta, ”jolla on täysi tuomiovalta” ja jonka istunnossa hän on läsnä,(64) jolloin hän saa kaikki ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarjotut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet. Muistutan, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin jättää kuitenkin sopimusvaltioille ”laajan vapauden valita keinot, joilla niiden tuomioistuinjärjestelmät voivat vastata [tämän artiklan] vaatimuksiin”, kunhan ”kansallisessa lainsäädännössä tarjotut keinot osoittautuvat tehokkaiksi, jos syytetty ei ole luopunut olemasta läsnä ja puolustautumasta eikä hänellä ole aikomusta vältellä oikeudenkäyntiä”.(65)

110. Muistutan niin ikään, että vastaavalla tavalla direktiivillä 2016/343 ei yhdenmukaisteta tyhjentävästi rikosoikeudellista menettelyä. Menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla on siis laaja toimintavapaus, kun ne määrittelevät oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmän, jolla varmistetaan henkilön, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan, puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, kunhan nämä oikeussuojakeinot ja menettelyt eivät ole yhtäältä epäedullisempia kuin samankaltaisia kansallisen oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita koskevat keinot ja menettelyt (vastaavuusperiaate) eivätkä ne ole toisaalta sellaisia, että unionin oikeudessa annettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).

111. Nämä seikat huomioon ottaen direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden on säädettävä, että henkilöllä, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan, kun ei ole näytetty toteen, että tämä henkilö on luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta, on kaksi erillistä oikeussuojakeinoa, joiden avulla hän voi riitauttaa kyseisen ratkaisun joko niin, että menettely aloitetaan uudelleen, tai niin, että hän käyttää vastaavaa oikeussuojakeinoa, jonka avulla asiakysymys käsitellään hänen läsnä ollessaan uudelleen kyseisen direktiivin 9 artiklan mukaisesti.

V       Ratkaisuehdotus

112. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sofiyski gradski sadin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 8 artiklan 4 kohtaa ja 9 artiklaa

on tulkittava siten, että

niitä sovelletaan henkilöön, jolle on annettu vapauttava tuomio hänen poissa ollessaan.

2)      Direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohtaa

on tulkittava siten, että

–        kun kyseessä on kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdan edellytysten täyttymisen tutkiminen ja direktiivin 9 artiklassa tarkoitetun uutta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden myöntäminen,

a)      syytettyä koskevan syytteen ratkaiseva tuomioistuin voi kansallisen prosessuaalisen järjestelmän mukaan tutkia, täyttyvätkö kyseiset edellytykset ja, jos ne eivät täyty, ilmoittaa kyseiselle henkilölle hänen poissa ollessaan annetusta ratkaisusta, mahdollisuudesta riitauttaa kyseinen ratkaisu ja oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin

b)      kyseisen tuomioistuimen on kuultava tästä sekä syyttäjää että puolustusta

c)      jäsenvaltio voi ottaa käyttöön menettelyn, jossa henkilön, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan, kun ei ole näytetty toteen, että tämä henkilö on luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta, on haettava toimivaltaiselta oikeusviranomaiselta rikosoikeudellisen menettelyn aloittamista uudelleen, kunhan kyseisen menettelyn ominaispiirteillä taataan asianomaiselle henkilölle oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä sekä mahdollisuus käyttää tehokkaasti puolustautumisoikeuksiaan.

Sääntö, jonka mukaan tällaisella menettelyllä ei ole täytäntöönpanoa lykkäävää vaikutusta ja jonka mukaan poissa olevana vapausrangaistukseen tuomitun henkilön on lisäksi oltava läsnä, ei ole näiden periaatteiden mukainen.

–        Kun kyseessä ovat menettelytavat, joita noudatetaan tietojen antamisessa henkilölle, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan, ja kun direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten osalta ei ole näytetty toteen, että tämä henkilö on luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta,

a)      ei kyseiselle henkilölle voida jättää ilmoittamatta, kun hänet otetaan kiinni, kyseisestä ratkaisusta, mahdollisuudesta riitauttaa kyseinen ratkaisu sekä oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon

b)      jäsenvaltion on ilmoitettava kyseiselle henkilölle hänen kiinni ottamisensa syistä noudattaen tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä 6 artiklan 1–3 kohdassa tarkoitettua oikeutta saada tietoja syytteestä. Tämän edellytyksen noudattaminen ei velvoita jäsenvaltiota antamaan kyseiselle henkilölle, kun hänet otetaan kiinni, jäljennöstä asianomaisesta ratkaisusta kokonaisuudessaan

c)      jäsenvaltion on ilmoitettava direktiivin 2012/13 4 artiklassa tarkoitetun oikeuksia koskevan ilmoituksen yhteydessä asianomaiselle henkilölle tämän oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon, sellaisina kuin niitä sovelletaan kansallisen oikeuden mukaan

d)      prosessuaalisen järjestelmän, jossa on käytössä menettely, jonka mukaisesti henkilön, jota koskeva ratkaisu on annettu hänen poissa ollessaan, on tehtävä rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskeva hakemus toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle, ennen kuin hänelle voidaan myöntää direktiivin 2016/343 9 artiklassa tarkoitettu oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, osalta edellytetään, että tästä menettelystä mainitaan oikeuksia koskevassa ilmoituksessa.

–        Vastaajan poissa ollessa annetun ratkaisun jälkeen käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen muodon ja ulottuvuuden osalta henkilöllä, josta on annettu tällainen ratkaisu, kun direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten osalta ei ole näytetty toteen, että tämä henkilö on luopunut olemasta läsnä tai puolustautumasta, on oltava käytettävissään kaksi erillistä oikeussuojakeinoa, joiden avulla hän voi riitauttaa kyseisen ratkaisun joko niin, että menettely aloitetaan uudelleen, tai niin, että hän käyttää vastaavaa oikeussuojakeinoa, jonka avulla asiakysymys käsitellään hänen läsnä ollessaan uudelleen kyseisen direktiivin 9 artiklan mukaisesti.

---

1      Alkuperäinen kieli: ranska.

---

2      EUVL 2016, L 65, s. 1.

---

3      C‑430/22 ja C‑468/22, EU:C:2023:458; jäljempänä tuomio VB I.

---

4      Ks. tuomio VB I (30 kohta).

---

5      EUVL 2012, L 142, s. 1.

---

6      Tosiseikat ovat täsmälleen samat kuin ne, jotka unionin tuomioistuin kävi läpi tuomiossa VB I.

---

7      Ks. tuomio 19.5.2022, Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti) (C‑569/20, EU:C:2022:401, 25 ja 36 kohta).

---

8      Ks. direktiivin 2016/343 johdanto-osan toinen, neljäs ja kymmenes perustelukappale ja esimerkkinä tuomio 22.12.2017, Ardic (C‑571/17 PPU, EU:C:2017:1026), jossa oli kyseessä sellaisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano, joka oli annettu henkilöstä, joka oli tuomittu poissa ollessa käydyn menettelyn päätteeksi lainvoimaisesti vapausrangaistukseen.

---

9      Ks. esimerkkinä parhaillaan vireillä oleva asia Khuzdar (C‑95/24).

---

10      Direktiivin 2016/343 johdanto-osan 35 perustelukappaleessa täsmennetään nimittäin, että epäillyn tai syytetyn oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä ei ole ehdoton oikeus, vaan epäillyn tai syytetyn olisi voitava tietyin edellytyksin joko nimenomaisesti tai hiljaisella suostumuksella, mutta yksiselitteisesti, luopua tästä oikeudesta (ks. tuomio 19.5.2022, Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti) (C‑569/20, EU:C:2022:401, 26 kohta), jossa tarkastellaan, millä edellytyksillä pakosalla oleva henkilö voi saada uuden oikeudenkäynnin)).

---

11      Ks. direktiivin 2016/343 8 ja 9 artiklan tulkinnasta ratkaisuehdotukseni Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti) (C‑569/20, EU:C:2022:26).

---

12      Kursivointi tässä.

---

13      Kursivointi tässä.

---

14      Kursivointi tässä.

---

15      Ks. Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä (COM(2013) 821 final), perustelujen 40 kohta sekä johdanto-osan 23 perustelukappale, jossa täsmennetään, että ”oikeudenkäynti, jonka perusteella tehdään päätös syyllisyydestä tai syyttömyydestä, olisi voitava järjestää myös epäillyn tai syytetyn poissaollessa, kunhan täytetään tietyt tarkkaan määritellyt edellytykset, joilla varmistetaan, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin noudatetaan”.

---

16      Ks. direktiivin 2016/343 johdanto-osan 33 perustelukappale.

---

17      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut tässä yhteydessä lisäksi, että syytetyn läsnäolo oikeudenkäynnissä on ensiarvoisen tärkeää sekä kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kannalta että siltä kannalta, että on tarpeen valvoa hänen väitteidensä paikkansapitävyyttä ja verrata niitä asianomistajan kertomuksiin, samalla kun on suojeltava asianomistajan intressejä, sekä todistajien kertomuksiin (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.5.2000, Van Pelt v. Ranska (CE:ECHR:2000:0523JUD003107096, 66 kohta)).

---

18      Ks. tuomio 13.2.2020, Spetsializirana prokuratura (Istunto syytetyn poissa ollessa) (C‑688/18, EU:C:2020:94, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 15.9.2022, HN (Maasta poistetun syytetyn oikeudenkäynti) (C‑420/20, EU:C:2022:679, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

---

19      Ks. tuomio 30.3.2023, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Siirron määräajan lykkääminen toisessa oikeusasteessa) (C‑556/21, EU:C:2023:272, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

---

20      Jäljempänä perusoikeuskirja.

---

21      Allekirjoitettu Roomassa 4.11.1950; jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus.

---

22      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo vastaavalla tavalla, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa jätetään sopimusvaltioille suuri vapaus niiden valitessa sopivat keinot, joiden ansiosta niiden tuomioistuinjärjestelmät vastaavat kyseisen yleissopimuksen 6 artiklan vaatimuksia, kuitenkin sillä edellytyksellä, että kansallisessa lainsäädännössä tarjotut keinot osoittautuvat tehokkaiksi, jos syytetty ei ole luopunut olemasta läsnä ja puolustautumasta eikä hänellä ole ollut aikomusta vältellä oikeudenkäyntiä (ks. esimerkkinä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 14.6.2001, Medenica v. Sveitsi (CE:ECHR:2001:0614JUD002049192, 55 kohta)).

---

23      Ks. tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym. (C‑159/21, EU:C:2022:708, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

---

24      Ks. tuomio 17.7.2014, Sánchez Morcillo ja Abril García (C‑169/14, EU:C:2014:2099, 49 kohta).

---

25      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo, että jokaisen syytetyn oikeus tulla tehokkaasti tarvittaessa viran puolesta määrätyn asianajajan puolustamaksi kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruslähtökohtiin eikä syytetty menetä tätä etua vain sen vuoksi, että hän ei ole läsnä käsittelyssä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan rikosoikeudellisen järjestelmän oikeudenmukaisuuden kannalta on olennaisen tärkeää, että jos syytetty on poissa oikeudenkäynnistään, häntä ei sanktioida siten, että poiketaan hänellä olevasta oikeudesta saada avuksi puolustusasianajaja, ja että häntä puolustetaan asianmukaisesti sekä ensimmäisessä että toisessa oikeusasteessa (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 21.1.1999, Van Geyseghem v. Belgia (CE:ECHR:1999:0121JUD002610395, 34 kohta); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.2.2001, Krombach v. Ranska (CE:ECHR:2001:0213JUD002973196, 89 kohta) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 1.3.2006, Sejdovic v. Italia (CE:ECHR:2006:0301JUD005658100, 91 kohta)).

---

26      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti huomioon on otettava kyseessä olevan menettelyn erityispiirteet ja luonne, menettelyn merkitys kokonaisprosessin kannalta, asianomaisen henkilön intressien esitystapa ja näiden intressien suojaamistapa, ja samalla on huomioitava ratkaistavana oleva kysymys ja sen merkitys asianomaiselle henkilölle (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.3.1998, Belziuk v. Puola (CE:ECHR:1998:0325JUD002310393, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)).

---

27      Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Bulgarian lainsäädännön mukaisesti vastaajan poissa ollessa annettua tuomiota koskevan muutoksenhaun määräaika on vain viisitoista päivää, ja se alkaa kulua keskeytyksettä tuomion antopäivästä lukien, vaikka syytetty ei ole voinut saada tietoa kyseisestä tuomiosta.

---

28      Esitetystä kansallisesta lainsäädännöstä tai ennakkoratkaisupyynnöstä ei kummastakaan ilmene, voiko asianajaja edustaa poissa olevana tuomittua henkilöä.

---

29      Ks. tuomio 19.5.2022, Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti) (C‑569/20, EU:C:2022:401, 37 kohta).

---

30      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.12.1989, Kamasinski v. Itävalta (CE:ECHR:1989:1219JUD000978382, 74 kohta).

---

31      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.11.1993, Poitrimol v. Ranska (CE:ECHR:1993:1123JUD001403288, 35 kohta).

---

32      Unionin lainsäätäjä on näet ilmaissut direktiivin 2016/343 johdanto-osan 11, 13, 27, 45, 47 ja 48 perustelukappaleessa selvästi halunsa vahvistaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden tehokasta soveltamista ja taata se rikosoikeudenkäynneissä sisällyttämällä unionin oikeuteen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen noudattamisesta antaman oikeuskäytännön (ks. tästä tuomio 13.2.2020, Spetsializirana prokuratura (Istunto syytetyn poissa ollessa) (C‑688/18, EU:C:2020:94, 34 ja 35 kohta)).

---

33      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.2.2001, Krombach v. Ranska (CE:ECHR:2001:0213JUD002973196, 84 ja 90 kohta), jossa oli kyse Ranskan rikosprosessilain 630 §:stä, jonka mukaan poissa olevana tuomittua henkilöä koski ehdoton kielto olla asianajajan edustama, mistä rikosasioita käsittelevä tuomioistuin, joka ratkaisee asian vastaajan poissa ollessa, ei voinut poiketa.

---

34      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 12.2.2015, Sanader v. Kroatia (CE:ECHR:2015:0212JUD006640812, 80 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

---

35      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.2.2001, Krombach v. Ranska (CE:ECHR:2001:0213JUD002973196, 87 kohta).

---

36      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 14.12.1999, Khalfaoui v. Ranska (CE:ECHR:1999:1214JUD003479197, 44 kohta; jäljempänä tuomio Khalfaoui v. Ranska).

---

37      Ks. tuomio Khalfaoui v. Ranska, 49 kohta.

---

38      Tuomio Khalfaoui v. Ranska (47 kohta).

---

39      Tuomio Khalfaoui v. Ranska (40 kohta).

---

40      Tuomio Khalfaoui v. Ranska (40 kohta).

---

41      Ks. kokonaiskuvan saamiseksi direktiivien 2016/343, 2012/13 ja 2010/64 välisestä yhteydestä julkisasiamies Pikamäen ratkaisuehdotus IS (Välipäätöksen lainvastaisuus) (C‑564/19, EU:C:2021:292, 60 kohta).

---

42      Oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 20.10.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2010, L 280, s. 26).

---

43      Ks. tästä direktiivin 2012/13 johdanto-osan 10 ja 14 perustelukappale sekä tuomio 13.6.2019, Moro (C‑646/17, EU:C:2019:489, 34 kohta).

---

44      Tuomio 13.6.2019, Moro (C‑646/17, EU:C:2019:489, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

---

45      C‑216/14, EU:C:2015:686.

---

46      Ks. tuomio 15.10.2015, Covaci (C‑216/14, EU:C:2015:686, 61 kohta).

---

47      Ks. tuomio 15.10.2015, Covaci (C‑216/14, EU:C:2015:686, 20 kohta).

---

48      Kyseisessä artiklassa säädetään seuraavaa: ”Tätä direktiiviä sovelletaan henkilöön siitä lähtien, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet hänelle tiedon siitä, että häntä epäillään tai syytetään rikoksesta, siihen saakka, kun menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, onko epäilty tai syytetty syyllistynyt rikokseen, tarvittaessa tuomitseminen ja mahdollisen muutoksenhaun ratkaiseminen mukaan lukien.”

---

49      Ks. tuomio 13.6.2019, Moro (C‑646/17, EU:C:2019:489, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

---

50      Tuomio 13.6.2019, Moro (C‑646/17, EU:C:2019:489, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

---

51      Ks. asia, joka oli kyseessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 30.1.2007 antamassa tutkittavaksi ottamista koskevassa ratkaisussa Pala v. Ranska (CE:ECHR:2007:0130DEC003338704) ja jossa poissa olevana tuomitulle henkilölle oli ilmoitettu kirjatulla kirjeellä, että hänen poissa ollessaan annettu tuomio oli talletettu kaupungintalolle.

---

52      EYVL 2002, L 190, s. 1.

---

53      EUVL 2009, L 81, s. 24.

---

54      Kun epäillylle tai syytetylle annetaan tietoja tämän direktiivin nojalla, asianomaiselle henkilölle olisi tarvittaessa tarjottava käännöksiä ja tulkkausta direktiivissä 2010/64 vahvistettujen vaatimusten mukaisesti kielellä, jota hän ymmärtää, kuten direktiivin 2012/13 johdanto-osan 25 perustelukappaleessa nimenomaisesti mainitaan. Jos asianomainen henkilö ei ymmärrä kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, unionin lainsäätäjä edellyttää ensin mainitun direktiivin 3 artiklan mukaisesti, että jäsenvaltio toimittaa asianomaiselle henkilölle kohtuullisessa ajassa laadukkaan kirjallisen käännöksen kyseisestä päätöksestä. Jäsenvaltio voi toimittaa suullisen käännöksen tai suullisen yhteenvedon kyseisestä asiakirjasta vain poikkeustapauksessa edellyttäen, etteivät nämä muotoseikat loukkaa menettelyn oikeudenmukaisuutta.

---

55      Ks. tuomio VB I (30 kohta).

---

56      Ks. tuomio VB I (27 kohta).

---

57      Ks. tuomio VB I (28 kohta).

---

58      Kursivointi tässä.

---

59      Kyseisen direktiivin johdanto-osan 38 perustelukappaleessa todetaan, että kyseisen velvoitteen käytännöllinen ja tehokas täytäntöönpano voidaan toteuttaa ”eri tavoin – –, kuten antamalla toimivaltaisille viranomaisille asianmukaista koulutusta tai laatimalla oikeuksia koskeva ilmoitus selkeällä yleiskielellä, jotta maallikko, jolla ei ole rikosprosessioikeuden tuntemusta, pystyy helposti ymmärtämään sen”.

---

60      Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) vuonna 2016 laatiman kertomuksen ”Rights of Suspected and Accused Persons Across the EU: Translation, Interpretation and Information” mukaan 26 jäsenvaltiota on ottanut käyttöön oikeuksia koskevan ilmoituksen, ja näistä 23 jäsenvaltiossa on käytössä yhtenäinen oikeuksia koskeva ilmoitus, jonka poliisiviranomainen toimittaa epäillylle tai syytetylle kiinni ottamisen yhteydessä (3.3 kohta ”Letter of Rights”, s. 69 ja sitä seuraavat sivut).

---

61      C‑569/20, EU:C:2022:401, 59 kohta.

---

62      Ratkaisuehdotus Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti) (C‑569/20, EU:C:2022:26).

---

63      Ks. ratkaisuehdotukseni Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti) (C‑569/20, EU:C:2022:26, 43 kohta). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin edellyttää siis vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, että poissa olevana tuomittu henkilö voi saada myöhemmin tuomioistuimen lausumaan tuomittua kuultuaan uudelleen syytteen perusteltavuudesta tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta, kun ei ole näytetty toteen, että asianomainen henkilö on luopunut oikeudestaan olla läsnä ja puolustautua oikeudenkäynnissä tai että hänellä on ollut aikomus vältellä oikeudenkäyntiä (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 1.3.2006, Sejdovic v. Italia (CE:ECHR:2006:0301JUD005658100, 82 kohta)). Ks. esimerkkinä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 14.6.2001, Medenica v. Sveitsi (CE:ECHR:2001:0614JUD002049192, 55 kohta).

---

64      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 12.2.1985, Colozza v. Italia (CE:ECHR:1985:0212JUD000902480, 31 ja 32 kohta).

---

65      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 14.6.2001, Medenica v. Sveitsi (CE:ECHR:2001:0614JUD002049192, 55 kohta). Ks. myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 12.2.1985, Colozza v. Italia (CE:ECHR:1985:0212JUD000902480, 30 kohta).