Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

TAMARA ĆAPETA

6 päivänä kesäkuuta 2024 (1)

Yhdistetyt asiat C‑256/23 ja C‑290/23

Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)

vastaan

Hallertauer Hopfenveredelungsges. m.b.H.,

jossa asian käsittelyyn osallistuu

Regierung von Niederbayern

(Ennakkoratkaisupyyntö – Bayerisches Verwaltungsgericht Regensburg (Baijerin hallintotuomioistuin, Regensburg, Saksa))

ja

Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)

vastaan

B. GmbH

(Ennakkoratkaisupyyntö – Oberverwaltungsgericht des Landes Sachsen-Anhalt (Saksi-Anhaltin ylempi hallintotuomioistuin, Saksa))

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EY) N:o 1907/2006 (REACH) – Komission asetus (EY) N:o 340/2008 – Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) suoritettavat maksut – ECHA:n päätös hallinnollisen maksun määräämisestä – Täytäntöönpano – SEUT 299 artikla

I              Johdanto

1.        Mitä tapahtuu, jos unionin virasto tekee päätöksen, jolla määrätään yksityishenkilölle maksuja, ja kyseinen henkilö kieltäytyy maksamasta? Voiko unionin virasto hakea kyseiseen päätökseen perustuvan rahamääräisen saatavansa täytäntöönpanoa tuomioistuinteitse, ja jos voi, miten?

2.        Nämä ovat keskeisimmät kysymykset, jotka nousevat esiin käsiteltävissä asioissa kahden saksalaisen tuomioistuimen esittämistä ennakkoratkaisukysymyksistä.

II            Asioiden tausta ja ennakkoratkaisukysymykset

A              ECHA ja REACH-järjestelmää koskevat maksut

3.        Käsiteltävien asioiden taustalla ovat kahdessa eri saksalaisessa hallintotuomioistuimessa vireillä olevat oikeusriidat, joiden yhteydessä Euroopan kemikaalivirasto (jäljempänä ECHA) vaatii sen rahamääräisten saatavien täytäntöönpanoa kahta eri yhtiötä vastaan.

4.        ECHA on yksi yli kolmestakymmenestä Euroopan unionin hajautetusta virastosta, jotka osallistuvat unionin politiikkojen toteuttamiseen. Se perustettiin REACH-asetuksella(2), joka muodostaa kemikaalien sääntelyä unionissa koskevan kattavan lainsäädäntökehyksen. Se on riippumaton elin, jonka tehtävänä on varmistaa asetuksen tiettyjen hallinnollisten, teknisten ja tieteellisten näkökohtien tehokas hallinnointi.(3)

5.        REACH-asetuksen säännösten mukaan valmistajien ja maahantuojien on toimitettava kemiallisten aineiden rekisteröintihakemukset ECHA:lle. Niiden on siinä yhteydessä maksettava vaaditut maksut, jotka täsmennetään komission asetuksessa 340/2008(4), jolla REACH-asetus on pantu täytäntöön.

6.        REACH-järjestelmässä säädetään alennetuista maksuista mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille (jäljempänä pk-yritykset), ja ECHA tarkistaa pk-yrityksen aseman sen määrittämiseksi, täyttyvätkö tähän asemaan perustuvan maksualennuksen edellytykset.

7.        Jos henkilö on virheellisesti hakenut pk-yrityksille tarkoitettua maksualennusta, ECHA tekee päätöksen, jossa todetaan, että henkilö ei täytä tämän alennuksen edellytyksiä, ja perii kyseiseltä henkilöltä maksun täysimääräisenä sekä hallinnollisen maksun.

8.        Säännös, jossa ECHA:lle annetaan toimivalta periä jäljellä olevat maksut ja hallinnolliset maksut, on asetuksen 340/2008 13 artiklan 4 kohta(5), jossa säädetään olennaisilta osin seuraavaa:

”Jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka väittää olevansa oikeutettu alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, ei pysty osoittamaan olevansa oikeutettu tällaiseen alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, kemikaalivirasto perii maksun täysimääräisenä sekä hallinnollisen maksun.

Jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on väittänyt olevansa oikeutettu alennettuun maksuun, on jo suorittanut alennetun maksun mutta ei pysty osoittamaan olevansa oikeutettu tällaiseen alennettuun maksuun, kemikaalivirasto perii täysimääräisen maksun ja jo suoritetun maksun välisen erotuksen sekä hallinnollisen maksun.”

9.        ECHA:n päätös, jossa vaaditaan tällaisen hallinnollisen maksun maksamista, sitoo sen vastaanottajaa, joka voi riitauttaa sen nostamalla kumoamiskanteen unionin tuomioistuimissa.(6)      Jos kannetta ei nosteta määräajassa, päätöksestä tulee lopullinen, eikä maksuvelvollisuuden pätevyyttä voida enää riitauttaa.

10.      Jos rekisteröintimaksuja ei makseta, ECHA hylkää rekisteröinnin.(7)

11.      Unionin oikeussäännöissä ei kuitenkaan mainita mitään hallinnollisen maksun maksamatta jättämisen seurauksista.

12.      Sen lisäksi, että ECHA:ta rahoitetaan unionin yleisestä talousarviosta, se rahoitetaan osittain tällaisilla maksuilla.(8)

13.      REACH-asetuksessa tai asetuksessa 340/2008 ei ole ECHA:n päätösten täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä tilanteessa, jossa yksityinen ei riitauta päätöstä unionin tuomioistuimissa eikä maksa hallinnollista maksua. Näin ollen ECHA on tällaisissa tilanteissa vaatinut kansallisissa tuomioistuimissa rahamääräisen saatavansa, joka perustuu lopulliseen päätökseen hallinnollisen maksun määräämisestä, täytäntöönpanoa.

14.      Juuri näin on tapahtunut nyt esillä olevissa asioissa. Seuraavissa jaksoissa esitän lyhyesti näiden kahden asian taustalla olevat tosiseikat.

B              Asia C‑256/23

15.      Hallertauer Hopfenveredelungsges. m.b.H. (jäljempänä Hallertauer) on saksalainen yritys. Se jätti vuonna 2010 ECHA:lle kemiallista ainetta koskevan rekisteröintihakemuksen ja vaati maksualennusta sillä perusteella, että se on mikroyritys.

16.      ECHA tarkisti vuonna 2013 Hallertauerin pk-yrityksen aseman ja pyysi siltä asiakirjanäyttöä.(9)       Hallertauer ei toimittanut pyydettyä näyttöä. Hallertauer lähetti kuitenkin tämän jälkeen ECHA:lle ilmoituksen, jossa se totesi ilmoittaneensa kokonsa virheellisesti mikroyritykseksi ja että todellisuudessa se oli suuri yritys.

17.      ECHA teki myöhemmin vuoden 2013 aikana päätöksen Hallertaueria koskevasta pk-yrityksiin liittyvästä tarkastuksesta.(10)      ECHA totesi kyseisessä päätöksessä, ettei kyseinen yhtiö ollut oikeutettu pk-yrityksiä koskevaan maksualennukseen ja että se oli velvollinen suorittamaan puuttuvan osan tavanomaisesta rekisteröintimaksusta sekä 9 950 euron suuruisen hallinnollisen maksun. Päätöksessä annettiin myös tietoa oikeudesta riitauttaa se unionin tuomioistuimissa nostettavalla kumoamiskanteella.

18.      Hallertauer ei maksanut hallinnollista maksua eikä nostanut kumoamiskannetta kyseisestä päätöksestä unionin yleisessä tuomioistuimessa. ECHA:n päätöksestä tuli siten maksuvelvollisuuden osalta lopullinen.

19.      ECHA nosti vuonna 2019 Bayerisches Verwaltungsgericht Regensburgissa (Baijerin hallintotuomioistuin, Regensburg, Saksa), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kanteen, jossa se vaati, että Hallertauer velvoitetaan maksamaan hallinnollinen maksu.

20.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, kuuluuko tällainen kanne unionin tuomioistuinten toimivaltaan REACH-asetuksen 94 artiklan 1 kohdan nojalla. Se pohtii toissijaisesti myös sitä, kuuluuko ECHA:n päätös SEUT 299 artiklan soveltamisalaan. Jos näin on, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, onko kyseiseen määräykseen sisältyvää viittausta jäsenvaltion säännöksiin lainkäytöstä riita-asioissa tulkittava laajasti siten, että se kattaa täytäntöönpanomenettelyn lisäksi myös toimivaltaista täytäntöönpanoviranomaista koskevat säännöt.

21.      Tässä tilanteessa Bayerisches Verwaltungsgericht Regensburg on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko [REACH-asetuksen] 94 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan viraston päätökseen voidaan hakea muutosta unionin yleisessä tuomioistuimessa, tulkittava siten, että myös viraston päätösten täytäntöönpanokelpoisuuteen voidaan hakea muutosta?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko SEUT 299 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan neuvoston, komission tai Euroopan keskuspankin toimien lisäksi myös [ECHA:n] päätöksiin, joilla määrätään hallinnollinen maksu?

3)      Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko SEUT 299 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että viittaus jäsenvaltion säännöksiin lainkäytöstä riita-asioissa koskee paitsi menettelysääntöjä myös toimivaltaperusteita?”

C              Asia C‑290/23

22.      B. GmbH (jäljempänä B) on saksalainen yritys. Se jätti vuonna 2010 ECHA:lle kemiallista ainetta koskevan rekisteröintihakemuksen ja vaati maksualennusta sillä perusteella, että se on keskisuuri yritys.

23.      ECHA tarkisti vuonna 2013 B:n pk-yrityksen aseman ja pyysi siltä asiakirjanäyttöä.(11)      B lähetti asiakirjoja vastauksena tähän pyyntöön.

24.      ECHA lähetti vuonna 2014 B:lle lisäasiakirjojen toimittamista koskevan pyynnön. ECHA ei kuitenkaan saanut vastausta tähän pyyntöön.

25.      ECHA teki vuonna 2016 päätöksen B:tä koskevasta pk-yrityksiin liittyvästä tarkastuksesta.(12)      ECHA totesi kyseisessä päätöksessä, ettei kyseinen yritys ollut oikeutettu pk-yrityksiä koskevaan maksualennukseen ja että se oli velvollinen suorittamaan puuttuvan osan tavanomaisesta rekisteröintimaksusta sekä 17 437 euron suuruisen hallinnollisen maksun. Päätöksessä oli myös tietoja oikeudesta hakea muutosta unionin tuomioistuimissa.

26.      B ei maksanut hallinnollista maksua eikä nostanut kannetta kyseisestä päätöksestä unionin yleisessä tuomioistuimessa. ECHA:n päätöksestä tuli siten maksuvelvollisuuden osalta lopullinen.

27.      ECHA nosti vuonna 2019 Verwaltungsgericht Hallessa (Hallen hallintotuomioistuin, Saksa) kanteen, jossa se vaati, että B velvoitetaan maksamaan hallinnollinen maksu. Kyseinen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta, koska se katsoi, ettei sitä voitu nostaa hallintotuomioistuimessa.

28.      ECHA valitti kyseisestä tuomiosta Oberverwaltungsgericht des Landes Sachsen-Anhaltiin (Saksi-Anhaltin osavaltion ylempi hallintotuomioistuin, Saksa), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

29.      Kyseinen tuomioistuin katsoo – toisin kuin ensimmäisen asteen tuomioistuin –, että ECHA voi hakea saatavansa täytäntöönpanoa hallintotuomioistuimessa, koska kyseessä on julkisoikeudellinen riita. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kuitenkin tietää, kuuluuko ECHA:n päätös SEUT 299 artiklan soveltamisalaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy myös, säänteleekö asetuksen 340/2008 13 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan kanssa, tyhjentävästi maksun maksamatta jättämisen seurauksia, minkä vuoksi voidaan katsoa, että se estää ECHA:ta nostamasta hallinnollisen maksun maksamista koskevaa suorituskannetta tuomioistuimessa.

30.      Tässä tilanteessa Oberverwaltungsgericht des Landes Sachsen-Anhalt on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko [SEUT] 299 artiklan ensimmäistä kohtaa tulkittava siten, että sitä on sovellettava ainoastaan neuvoston, komission tai Euroopan keskuspankin tekemiin päätöksiin, vai sovelletaanko sitä myös [ECHA:n] tekemiin päätöksiin, joilla on määrätty [asetuksen 340/2008] 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen maksun perimisestä?

2)      Jos [ECHA:n] päätös tällaisen hallinnollisen maksun perimisestä ei ole täytäntöönpanoperuste:

Onko [asetuksen 340/2008] 13 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa, luettuna yhdessä 11 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan kanssa, tulkittava siten, että hallinnollisen maksun maksamista koskeva suorituskanne on poissuljettu?”

III         Menettely unionin tuomioistuimessa

31.      Unionin tuomioistuimen presidentin 28.6.2023 tekemällä päätöksellä asiat C‑256/23 ja C‑290/23 yhdistettiin käsittelyn kirjallista ja suullista vaihetta ja asian käsittelyn päättävää ratkaisua varten.

32.      ECHA, Hallertauer, Kreikan ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia.

33.      ECHA, Kreikan hallitus ja komissio esittivät suullisia lausumia 20.3.2024 pidetyssä istunnossa.

IV            Asian tarkastelu

34.      Kaksi ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ovat käsiteltävissä asioissa epävarmoja siitä, kuuluuko ECHA:n rahamääräisten saatavien täytäntöönpano niiden toimivaltaan. Tästä syystä ne ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä.

35.      Unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti ratkaisuehdotuksessani käsitellään ainoastaan SEUT 299 artiklan tulkintaa koskevia kysymyksiä (toinen kysymys asiassa C‑256/23 ja ensimmäinen kysymys asiassa C‑290/23).

36.      Näillä kysymyksillä pyritään selvittämään pääasiallisesti, sovelletaanko SEUT 299 artiklaa ECHA:han.(13)

37.      Arviointini rakentuu seuraavasti. Esitän aluksi joitakin alustavia huomioita SEUT 299 artiklasta (A). Esitän toiseksi syyt, joiden vuoksi SEUT 299 artiklaa olisi tulkittava siten, että se koskee ainoastaan siinä nimenomaisesti mainittuja kolmea unionin toimielintä (B). Tarkastelen kolmanneksi unionin johdetun oikeuden laajempaa asiayhteyttä SEUT 299 artiklan tulkitsemiseksi (C). Sanon lopuksi muutaman sanan siitä, miksi ehdottamani SEUT 299 artiklan tulkinta ei estä ECHA:n rahamääräisten saatavien täytäntöönpanoa (D).

A              SEUT 299 artiklan sijoittuminen perussopimuskehyksessä

38.      SEUT 299 artikla on kuulunut perussopimuskehykseen siitä lähtien, kun Euroopan unioni perustettiin yli 70 vuotta sitten.(14)      Pitkäikäisyydestään huolimatta se näyttää elävän ”varjoelämää”, kuten eräs oikeusoppinut totesi.(15)      Sitä ei ole juurikaan esiintynyt unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja siihen on toistaiseksi kiinnitetty vain vähän huomiota oikeuskirjallisuudessa.

39.      SEUT 299 artiklan koko sisältö:

”Neuvoston, komission tai Euroopan keskuspankin säädös, jossa määrätään maksuvelvollisuus muulle kuin valtiolle, on täytäntöönpanokelpoinen.

Täytäntöönpanoon sovelletaan sen valtion säännöksiä lainkäytöstä riita-asioissa, jonka alueella täytäntöönpano tapahtuu. Täytäntöönpanomääräyksen antaa, tutkimatta muuta kuin täytäntöönpanoasiakirjan oikeaperäisyyden, kansallinen viranomainen, jonka kunkin jäsenvaltion hallitus määrää tähän tehtävään ja josta se ilmoittaa komissiolle ja Euroopan unionin tuomioistuimelle.

Kun nämä muodollisuudet on hakijan vaatimuksesta täytetty, tämä voi hakea täytäntöönpanoa kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattamalla asian suoraan toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi.

Täytäntöönpanoa voidaan lykätä vain Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksellä. Kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan kuuluu kuitenkin tutkia, onko päätös pantu täytäntöön oikeassa järjestyksessä.”

40.      Vaikka englanninkielistä versiota lukiessa saattaa nousta esiin joitakin epäilyksiä(16), SEUT 299 artiklassa ei nähdäkseni tehdä sen soveltamisalaan kuuluvia rahamääräisiä saatavia täytäntöönpanokelpoisiksi, vaan kyseisessä määräyksessä käsitellään tapaa, jolla tällaiset saatavat on pantava täytäntöön.(17)

41.      Tämä käsitys on paljon selkeämpi, jos tarkastellaan muita SEUT 299 artiklan kieliversioita. Esimerkiksi ranskankielisessä versiossa käytetään ilmaisua ”titre exécutoire”, kun taas hollanninkielisessä versiossa käytetään ilmaisua ”executoriale titel”.(18) Kyseiset kieliversiot viittaavat välittömään täytäntöönpanokelpoisuuteen siten, että tällaiset vaatimukset ovat täytäntöönpanokelpoisia ilman mitään lisäedellytyksiä.

42.      Tältä osin SEUT 299 artiklalla ainoastaan helpotetaan ja nopeutetaan sen soveltamisalaan kuuluvien toimien täytäntöönpanokelpoisuutta tekemällä niistä välittömästi täytäntöönpanokelpoisia ilman, että niitä tarvitsee erikseen tunnustaa jäsenvaltioissa.(19)

43.      Julkisasiamies Kokott katsoi vastaavasti ratkaisuehdotuksessaan ADR Center v. komissio(20), että ”tämän määräyksen ainoana tarkoituksena on nimittäin edistää unionin toimielinten SEUT 288 artiklan mukaisesti hyväksymien, saamisen maksuvelvollisuutta koskevien oikeudellisten toimien välitöntä täytäntöönpanoa. SEUT 299 artikla on näin ollen pelkästään täytäntöönpanoa helpottava määräys, joka on kuitenkin täysin perusteltu unionin toimielinten tehtävien tehokasta hoitamista ja unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevien vaatimusten vuoksi”.

44.      Tästä seuraa, että SEUT 299 artikla on ymmärrettävä siten, että sillä otetaan käyttöön erityinen menettely, jonka tavoitteena on mahdollistaa unionin toimien, joilla asetetaan taloudellisia velvoitteita yksityisille, nopeampi ja tehokkaampi täytäntöönpano.(21)

45.      Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi SEUT 299 artiklassa mainitaan ainoastaan kolme unionin toimielintä (Euroopan unionin neuvosto, komissio ja EKP). Olen kuitenkin sitä mieltä, että on olemassa useita syitä, jotka puoltavat kyseisen määräyksen tulkintaa siten, että se rajoittuu näiden kolmen toimielimen rahamääräisiin vaatimuksiin.

B              SEUT 299 artiklaa on tulkittava siten, että se koskee ainoastaan siinä nimenomaisesti mainittuja toimielimiä

46.      Ennen Lissabonin sopimusta SEUT 299 artiklaa edeltävissä määräyksissä viitattiin neuvoston ja komission päätöksiin.(22)

47.      Lissabonin sopimuksen tekemisen jälkeen SEUT 299 artiklassa mainitaan neuvoston, komission ja Euroopan keskuspankin toimet(23), mutta muutoin kyseinen määräys on säilynyt ennallaan.

48.      SEUT 299 artiklan sanamuoto on melko selkeä eikä EUT-sopimuksen muutoshistoria viittaa siihen, että tätä määräystä olisi tulkittava laajemmin.

49.      Kuten komissio on todennut, perussopimusten laatijat olisivat voineet muuttaa SEUT 299 artiklaa siten, että sitä sovellettaisiin muihin unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin Lissabonin sopimuksen yhteydessä. Sen sijaan tätä määräystä muutettiin kyseisellä sopimuksella ainoastaan siten, että siihen lisättiin viittaus EKP:hen.

50.      Siihen ei lisätty mitään muuta unionin toimielintä, Euroopan parlamentti mukaan lukien, eikä myöskään viittausta unionin elimiin ja laitoksiin. Samaan aikaan Lissabonin sopimuksella muutettiin muita perussopimuksen määräyksiä sisällyttämällä tällainen viittaus unionin elimiin ja laitoksiin.(24)

51.      Syy tähän ei voi olla se, että perussopimusten laatijat olisivat katsoneet, ettei muilla unionin toimielimillä, elimillä ja laitoksilla voisi olla yksityisiin kohdistuvia rahamääräisiä saatavia. On esimerkiksi selvää, että parlamentilla voi olla sen (entisiin) jäseniin ja työntekijöihin kohdistuvia rahamääräisiä saatavia. SEUT 299 artiklassa ei kuitenkaan mainita parlamenttia. Unionin yleinen tuomioistuin on tosiaankin useissa asioissa katsonut, ettei parlamentti kuulu kyseisen määräyksen soveltamisalaan.(25)

52.      Komissio on väittänyt, että perussopimusten laatijat pyrkivät SEUT 299 artiklalla rajoittamaan välittömän täytäntöönpanokelpoisuuden niiden toimielinten toimiin, jotka käyttävät toimeenpanovaltaa tai toimivaltaa, joka tyypillisesti liittyy taloudellisten velvoitteiden asettamiseen yksityisille, ja unionin tuomioistuinten tuomioihin SEUT 280 artiklan nojalla.

53.      Nykyään monilla unionin elimellä ja laitoksella on kuitenkin toimeenpanovaltaa, ja ne voivat asettaa taloudellisia velvoitteita yksityisille, kuten käsiteltävät asiat osoittavat. Tästä seuraa, että toimeenpanovaltaan perustuva komission selitys ei vaikuta järin hyödylliseltä.

54.      Komissio on todennut myös, että unionin toimielinten toimien välitön täytäntöönpanokelpoisuus jäsenvaltion alueella merkitsee puuttumista julkisen vallan käyttöön. Tämä perustelu saattaa todellakin selittää aikomuksen rajoittaa niiden yksikköjen määrää, jotka voivat vedota tällaiseen toimivaltaan. Tämä ei kuitenkaan vielä selitä kolmen SEUT 299 artiklassa nimenomaisesti mainitun toimielimen valintaa, varsinkaan neuvoston osalta, koska se käyttää harvoin toimeenpanovaltaa tai asettaa harvoin yksityisille maksuvelvollisuuksia.(26)

55.      ECHA, Hallertauer, Puolan hallitus ja komissio olivat sillä kannalla, että SEUT 299 artikla rajoittuu siinä nimenomaisesti mainittuun kolmeen toimielimeen. Ainoastaan Kreikan hallitus väitti, että SEUT 299 artiklaa voidaan tulkita siten, että sitä sovelletaan ECHA:han.

56.      Kreikan hallitus esitti tältä osin, että SEUT 299 artikla voidaan ulottaa koskemaan muita unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia kolmen edellytyksen täyttyessä: ensinnäkin yksikön on hoidettava toimeenpanotehtäviä ja toteutettava hallintotoimia yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, toiseksi rahamääräisten saatavien on edistettävä näitä toimeenpanotehtäviä ja kolmanneksi asianomaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden oikeussuoja on taattava. Kyseisen jäsenvaltion mukaan tämä kanta on johdonmukainen unionin tuomioistuimen ”Short Selling” –tuomion,(27) jossa tulkitaan Meroni-oikeuskäytäntöä,(28) kanssa, ja sitä tukee edelleen unionin elinten ja laitosten määrän kasvu Lissabonin sopimuksen jälkeen, niiden toteuttamat yleisen edun mukaiset tavoitteet ja unionin johdetussa oikeudessa olevat SEUT 299 artiklaa vastaavien määräysten ja säännösten esiintyminen, kuten Euroopan unionin teollisoikeuksien virastoa (jäljempänä EUIPO) ja yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa (jäljempänä kriisinratkaisuneuvosto), koskevat määräykset osoittavat.

57.      Nähdäkseni Meroni-doktriiniin ei voida tukeutua SEUT 299 artiklan sanamuodon laajentamiseksi. Kyseinen doktriini kehitettiin harkintavallan siirtämisen rajojen määrittämiseksi Euroopan unionissa.(29)      Käsiteltävissä asioissa on kuitenkin riidatonta, että ECHA:lla on toimivalta asettaa yksityisille maksuvelvollisuuksia. Kyse on pikemminkin siitä, voiko tällainen rahamääräinen saatava, jota ei enää voida riitauttaa aineellisesti, olla jäsenvaltiossa välittömästi täytäntöönpanokelpoinen ilman, että tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa on aloitettava tunnustamismenettely.

58.      Lyhyesti sanottuna SEUT 299 artiklan selkeä sanamuoto ja historia viittaavat siihen, että siinä oleva viittaus kolmeen toimielimeen on tyhjentävä.(30)      Tästä seuraa, että ECHA ei voi vedota tähän määräykseen hakeakseen rahamääräisten saataviensa täytäntöönpanoa.

C              Laajempi oikeudellinen kehys

59.      Ehdottamaani tulkintaa, jonka mukaan SEUT 299 artikla rajoittuu siinä nimenomaisesti mainittuihin kolmeen toimielimeen, tukee laajempi oikeudellinen kehys, jota tarkastelen seuraavaksi.

60.      Komissio katsoo, että SEUT 299 artiklan rajoitetun soveltamisalan osoittaa se, että varainhoitoasetuksen 2018/1046(31) 100 artiklan 2 kohdassa annetaan poikkeuksellisesti muille unionin toimielimille, jotka eivät voi itse tehdä SEUT 299 artiklan nojalla täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä, mahdollisuus pyytää komissiota tekemään tällainen päätös niiden puolesta tiettyjen saatavien osalta. Komission mukaan tämä säännös olisi merkityksetön, jos nämä muut toimielimet kuuluisivat SEUT 299 artiklan soveltamisalaan.

61.      Olen tältä osin taipuvainen olemaan samaa mieltä julkisasiamies Kokottin kanssa, joka totesi ratkaisuehdotuksessaan ADR Center v. komissio(32), että varainhoitoasetuksen 2018/1046 100 artiklan 2 kohta on epäselvä.(33)      Sen ensimmäisessä alakohdassa todetaan, että ”unionin toimielin” voi periä summan takaisin yksityisiltä SEUT 299 artiklassa tarkoitetulla täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä, kun taas sen toisessa alakohdassa säädetään, että komissio voi poikkeusolosuhteissa antaa ”unionin muun toimielimen” pyynnöstä niiden eduksi täytäntöönpanokelpoisen päätöksen, joka koskee henkilöstöön, jäseniin tai entisiin jäseniin liittyviä saatavia. ”Toimielimen” laaja määritelmä kyseisessä asetuksessa(34) vaikuttaa nostavan esiin kysymyksen siitä, miksi toinen alakohta on tarpeen, jos ensimmäinen alakohta kattaa joka tapauksessa nämä ”muut toimielimet”.

62.      Nähdäkseni vaikuttaa perustellulta lukea varainhoitoasetuksen 2018/1046 100 artiklan 2 kohtaa siten, että tällaisia ”unionin muita toimielimiä” ovat ne toimielimet, joita ei mainita SEUT 299 artiklassa, kun otetaan huomioon, että unionin johdetun oikeuden säännöksiä on tulkittava unionin primäärioikeuden valossa eikä päinvastoin. Myös toimielinten asiakirjat näyttävät tukevan tätä käsitystä.(35)

63.      Olen näin ollen komission kanssa yhtä mieltä siitä, että SEUT 299 artiklan sellainen tulkinta, että se kattaa kaikki unionin toimielimet, elimet ja laitokset, johtaisi siihen, että varainhoitoasetuksen 2018/1046 100 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ”unionin muita toimielimiä” koskeva mahdollisuus pyytää komissiota antamaan SEUT 299 artiklan mukainen täytäntöönpanokelpoinen päätös ei kävisi järkeen.

64.      Näin ollen varainhoitoasetuksen 2018/1046 100 artiklan 2 kohta puoltaa SEUT 299 artiklan tulkintaa, joka rajoittuu siinä nimenomaisesti mainittuun kolmeen toimielimeen.

65.      Sama pätee myös unionin johdettuun oikeuteen, joka koskee ECHA:n lisäksi myös muita unionin elimiä ja laitoksia.

66.      Vaikuttaa erityisesti siltä, että kun on kyse tiettyjen unionin elinten ja laitosten(36) määräämien seuraamusmaksujen ja uhkasakkojen täytäntöönpanosta, asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä on toisinaan määräyksiä ja säännöksiä, jotka vastaavat SEUT 299 artiklaa.

67.      Esimerkiksi kriisinratkaisuneuvoston osalta asetuksen 806/2014(37) 41 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä olevien 38 ja 39 artiklan mukaisesti määrätyt seuraamusmaksut ja uhkasakot ovat täytäntöönpanokelpoisia.

Täytäntöönpanoon sovelletaan siinä osallistuvassa jäsenvaltiossa voimassa olevia menettelysääntöjä, jonka alueella täytäntöönpano tapahtuu. Täytäntöönpanomääräyksen liittää täytäntöönpanoasiakirjaan, tutkimatta mitään muuta kuin täytäntöönpanoasiakirjan oikeaperäisyyden, viranomainen, jonka kunkin osallistuvan jäsenvaltion hallitus nimeää tähän tehtävään ja jonka se ilmoittaa kriisinratkaisuneuvostolle ja unionin tuomioistuimelle.

Kun nämä muodollisuudet on hakijan vaatimuksesta täytetty, tämä voi hakea täytäntöönpanoa kansallisen oikeuden mukaisesti saattamalla asian suoraan toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi.

Täytäntöönpanoa voidaan lykätä vain unionin tuomioistuimen päätöksellä. Kyseisen osallistuvan jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaan kuuluu kuitenkin tutkia, onko päätös pantu täytäntöön virheellisesti.”(38)

68.      Se, että unionin lainsäätäjä on antanut SEUT 299 artiklaan perustuvia määräyksiä ja säännöksiä tiettyjen unionin elinten ja laitosten osalta, viittaa siihen, että niiden toimet, joilla asetetaan yksityisille maksuvelvollisuuksia, eivät kuulu SEUT 299 artiklan soveltamisalaan, sillä jos näin olisi, tällaisia määräyksiä ja säännöksiä ei tarvitsisi toistaa unionin oikeudessa.

69.      Sen sijaan vaikuttaa siltä, että unionin oikeudessa ei yleisesti ottaen ole SEUT 299 artiklaa muistuttavia määräyksiä tai säännöksiä, kun on kyse tietyille unionin elimille ja virastoille suoritettavien maksujen täytäntöönpanosta. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että asiaa koskevilla määräyksillä ja säännöksillä pyritään tarvittavien oikeudellisten toimien toteuttamiseen maksun saamiseksi ja antamaan unionin elimille tai laitoksille mahdollisuus lopettaa tietyt toiminnot tällaisen maksun suorittamisen mahdollistamiseksi.

70.      Euroopan lääkeviraston osalta asetuksen 297/95(39) 10 artiklan 3 kohdassa säädetään muun muassa seuraavaa: ”Jos tämän asetuksen nojalla maksettavaa maksua ei ole suoritettu määräpäivään mennessä, viraston toimitusjohtaja voi päättää, että pyydetyt palvelut jätetään suorittamatta tai että palvelut tai menettelyt keskeytetään, kunnes erääntynyt maksu on maksettu – – sanotun kuitenkaan rajoittamatta viraston oikeutta toimia osapuolena oikeudenkäynnissä asetuksen (EY) N:o 726/2004 71 artiklan mukaisesti.”(40)

71.      Mikä selittää tämän erilaisen kohtelun yhtäältä sakkojen ja uhkasakkojen täytäntöönpanon ja toisaalta maksujen ja palkkioiden täytäntöönpanon osalta? Vastaus saattaa olla se, että sakot ja uhkasakot ohjataan tyypillisesti unionin yleiseen talousarvioon(41), joten SEUT 299 artiklan toistavia määräyksiä ja säännöksiä voitaisiin pitää keinona suojata Euroopan unionin taloudellisia etuja, kun taas maksut ja palkkiot menevät suoraan asianomaisille unionin elimille ja laitoksille.

72.      Joka tapauksessa tämä unionin oikeudessa omaksuttu lähestymistapa näyttää vain vahvistavan SEUT 299 artiklan tulkintaa, joka rajoittuu kyseisessä artiklassa nimenomaisesti mainittuun kolmeen toimielimeen.

D              ECHA voi hakea rahamääräisten saataviensa täytäntöönpanoa

73.      Se, että ECHA:n rahamääräiset saatavat eivät kuulu SEUT 299 artiklan soveltamisalaan, ei merkitse sitä, että ne olisivat täytäntöönpanokelvottomia. Täytäntöönpanossa on sen sijaan turvauduttava jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien tavanomaisiin menettelyihin.

74.      REACH-asetuksen mukaan ECHA on oikeushenkilö, ja sillä on kussakin jäsenvaltiossa laajin oikeuskelpoisuus.(42)

75.      Kun unionin oikeudessa ei säädetä asianmukaisista menettelyistä – mikä on tilanne ECHA:n rahamääräisten saatavien täytäntöönpanon osalta – jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaisista menettelyistä.

76.      Jäsenvaltioilla on menettelyllinen autonomia asianmukaisten täytäntöönpanomenettelyjen säätämisen osalta edellyttäen, että vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan.(43)      Tällaisten menettelyjen on vastaavuusperiaatteen nojalla lähtökohtaisesti mahdollistettava se, että ECHA voi saada rahamääräiset saatavansa täytäntöönpannuiksi samalla tavalla kuin vastaavat saatavat pantaisiin täytäntöön kansallisessa oikeudessa, eikä kyseisissä menettelyissä saada kohdella tällaisia saatavia epäedullisemmin kuin vastaavia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia saatavia. Tehokkuusperiaatteen mukaan mainitut menettelyt eivät myöskään saa olla sellaisia, että ECHA:n on mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa saada rahamääräiset saatavansa täytäntöönpannuiksi.

77.      Ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten tehtävänä on siis selvittää, mikä olisi vastaava tilanne kansallisessa oikeudessa, ja ratkaista tällä perusteella, ovatko kyseiset tuomioistuimet tai muuntyyppiset tuomioistuimet toimivaltaisia käsittelemään ECHA:n rahamääräisiä saatavia.

78.      Se, ettei ECHA voi unionin oikeuden mukaan jäädä ilman täytäntöönpanomahdollisuuksia jäsenvaltioissa, on lisäsyy sille, miksi SEUT 299 artiklan sanamuotoa ei ole tarpeen laajentaa koskemaan ECHA:ta. Tällaiselle luovalle tulkinnalle ei yksinkertaisesti ole mitään perusteita, koska ECHA:n oikeuksien tehokas suoja on jo taattu unionin oikeusjärjestyksessä.

V              Ratkaisuehdotus

79.      Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bayerisches Verwaltungsgericht Regensburgin esittämään toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ja Oberverwaltungsgericht des Landes Sachsen-Anhaltin esittämään ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

SEUT 299 artiklaa

on tulkittava siten, että sitä on sovellettava ainoastaan Euroopan unionin neuvoston, Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin toimiin, eikä Euroopan kemikaaliviraston toimiin, joilla määrätään kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1907/2006 perustuvista Euroopan kemikaalivirastolle suoritettavista maksuista annetun asetuksen (EY) N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen maksun perimisestä.

1      Alkuperäinen kieli: englanti.

2      Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1; jäljempänä REACH-asetus).

3      Ks. tuomio 21.1.2021, Saksa v. Esso Raffinage (C‑471/18 P, EU:C:2021:48, 89 kohta). ECHA:n taustojen ja tehtävien lähemmän tarkastelun osalta ks. muun muassa Martens, M., ”Executive power in the making: The establishment of the European Chemicals Agency”, Busuioc, M., Groenleer, M. ja Trondal, J (toim.), The Agency Phenomenon in the European Union – Emergence, institutionalisation and everyday decision-making, Manchester University Press, Manchester ja New York, 2012, s. 42; Bergkamp, L. (toim.) ja The European Union REACH Regulation for Chemicals – Law and practice, Oxford University Press, Oxford, 2013, erityisesti kappale 2.

4      [REACH-asetukseen] perustuvista Euroopan kemikaalivirastolle suoritettavista maksuista 16.4.2008 annettu komission asetus (EY) N:o 340/2008 (EUVL 2008, L 107, s. 6).

5      Ks. myös asetuksen 340/2008 johdanto-osan 11 perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: ”Tässä asetuksessa säädettyjen asetuksen mukaisten alennettujen maksujen soveltamisen olisi perustuttava yksiköiden ilmoituksiin, että ne ovat oikeutettuja alennuksiin. Väärien tietojen antaminen olisi pyrittävä estämään kemikaaliviraston perimällä hallinnollisella maksulla ja tarvittaessa jäsenvaltioiden määräämällä vaikutukseltaan varoittavalla sakolla.”

6      Ks. tältä osin tuomio 22.1.2014, United Kingdom v. parlamentti ja neuvosto (C‑270/12, EU:C:2014:18, 81 kohta), jossa unionin tuomioistuin mainitsi ECHA:n yhtenä niistä unionin elimistä ja laitoksista, joilla on toimivalta tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä, jotka voivat olla tuomioistuinvalvonnan kohteena unionin tuomioistuimissa.

7      Ks. tältä osin REACH-asetuksen 20 artiklan 2 kohta ja asetuksen 340/2008 3 artiklan 6 kohta.

8      Ks. REACH-asetuksen 96 artikla ja johdanto-osan 107 perustelukappale. Ks. myös komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”Komission yleiskertomus REACH-asetuksen toiminnasta ja tiettyjen osa-alueiden tarkastelusta – Päätelmät ja toimet” COM(2018) 116 final, 5.3.2018, 3.4. kohta.

9      ECHA, pk-yrityksiin liittyvä tarkastus – Asiakirjapyyntö, SME(2013) 2197, 31.5.2013.

10      ECHA, pk-yrityksiin liittyvä tarkastus – Päätös, SME(2013) 4439, 20.11.2013. Lisäksi ECHA lähetti Hallertauerille 22.11.2013 ja 22.12.2013 hallinnollisen maksun maksamista koskevat laskut.

11      ECHA, pk-yrityksiin liittyvä tarkastus – Asiakirjapyyntö, SME(2013) 1059, 9.4.2013.

12      ECHA, pk-yrityksiin liittyvä tarkastus – Päätös, SME(2016) 3729, 9.8.2016. Lisäksi ECHA lähetti B:lle 9.8.2016 ja 8.9.2016 hallinnollisen maksun maksamista koskevat laskut.

13      Samankaltaisia kysymyksiä on esitetty sellaisen aiemman ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä, joka peruutettiin. Ks. unionin tuomioistuimen presidentin määräys 4.6.2021, ECHA (C‑392/20, EU:C:2021:501). Ks. myös julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus ADR Center v. komissio (C‑584/17 P, EU:C:2019:941, 40 ja 41 kohta), jossa todetaan, että kysymykseen siitä, sovelletaanko SEUT 299 artiklaa muiden unionin toimielinten, elinten ja laitosten toimiin, ei ole vielä vastattu unionin oikeuskäytännössä, mutta ratkaisuehdotuksessa katsotaan, ettei tätä kysymystä ole tarpeen ratkaista kyseisen asian yhteydessä.

14      Alun perin entinen ETY:n perustamissopimuksen 192 artikla, myöhemmin entinen EY:n perustamissopimuksen 256 artikla. Ks. myös EHTY:n perustamissopimuksen, jonka voimassaolo on päättynyt, 92 artikla ja Euratomin perustamissopimuksen 164 artikla.

15      Hayden, H., ”Enforcement of fines and other pecuniary obligations imposed by the ECB (osa 2): National level”, European Company and Financial Law Review, Vol. 19, nro 1, 2022, s. 76 ja erityisesti s. 84.

16      Englanninkielisessä versiossa SEUT 299 artiklan ensimmäisessä kohdassa käytetään ilmaisua ”shall be enforceable”. Tämä on samankaltainen eräiden muiden kieliversioiden kanssa, kuten kroaatinkielinen versio (”izvršive su”) ja sloveeninkielinen versio (”izvršilni”).

17      Tästä seuraa, että SEUT 299 artiklan perusteella ei voida päätellä, kuten Puolan hallitus ehdottaa, että ECHA:n kaltaisten unionin elinten ja laitosten jättäminen kyseisen määräyksen tekstin ulkopuolelle merkitsisi sitä, että niiden rahamääräiset saatavat eivät ole täytäntöönpanokelpoisia.

18      Ks. myös esimerkiksi espanjankielinen versio (”títulos ejecutivos”) ja italiankielinen versio (”titolo esecutivo”).

19      Ks. tältä osin julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus Dimos Zagoriou (C‑217/16, EU:C:2017:385, 29 kohta), jossa todetaan, että SEUT 299 artiklassa ”tehdään pohjimmiltaan kansainvälisen elimen päätöksistä suoraan täytäntöönpanokelpoisia kansallisella tasolla, ilman että tarvitaan mitään jäsenvaltion tunnustamismenettelyä”.

20      Julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus ADR Center v. komissio (C‑584/17 P, EU:C:2019:941, 54 kohta).

21      Ks. tältä osin Hayden, H., ”Enforcement of fines and other pecuniary obligations imposed by the ECB (osa 1): European level”, European Company and Financial Law Review, Vol. 18, nro 6, 2021, s. 1011 ja erityisesti s. 1023 ja 1024, jossa todetaan, että SEUT 299 artiklan päätavoite on rahamääräisten velvoitteiden tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen, minkä lisäksi kyseisellä artiklalla pyritään estämään jäsenvaltioita puuttumasta itse unionin toimen sisältöön ja pätevyyteen.

22      Ks. entisen ETY 192 artiklan ensimmäinen kohta, myöhemmin entisen EY 256 artiklan ensimmäinen kohta. Erillisessä määräyksessä, josta on tullut SEUT 280 artikla, viitattiin artiklaan, josta on tullut SEUT 299 artikla, siltä osin kuin kyse on unionin tuomioistuinten tuomioiden täytäntöönpanosta. Ks. entinen ETY 187 artikla, myöhemmin entinen EY 244 artikla.

23      Jo ennen Lissabonin sopimusta, kun Maastrichtin sopimuksella otettiin käyttöön talous- ja rahapolitiikka, viitattiin artiklaan, josta on tullut SEUT 299 artikla, EKP:n asetusten ja päätösten täytäntöönpanon osalta. Ks. entisen EY 108 a artiklan 2 kohdan neljäs alakohta ja EY:n perustamissopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöistä 34.2 artiklan neljäs alakohta; myöhemmin entisen EY 110 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta ja EY:n perustamissopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan (N:o 18) Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöistä 34.2 artiklan neljäs alakohta.

24      Viittaus unionin elimiin ja laitoksiin sisältyy erityisesti SEUT 263, SEUT 265, SEUT 266, SEUT 267 ja SEUT 277 artiklaan.

25      Ks. muun muassa julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus ADR Center v. komissio (C‑584/17 P, EU:C:2019:941, 40 kohta, alaviite 26). Ks. myös äskettäin määräys 28.7.2021, SN v. parlamentti (T‑249/21 R, EU:T:2021:496, 38 kohta), jossa todetaan, että toisin kuin neuvostolla, komissiolla ja EKP:llä, ”parlamentilla ei ole SEUT 299 artiklan nojalla toimivaltaa tehdä täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä, joilla asetetaan rahamääräinen velvoite henkilöille, joille kyseinen päätös on osoitettu. Parlamentti voi näin ollen ainoastaan panna vireille erillisen oikeudenkäynnin saadakseen toimivaltaiselta kansalliselta tuomioistuimelta täytäntöönpanokelpoisen päätöksen, jota se voi myöhemmin käyttää periäkseen vaaditun summan takaisin.” Vastaavista toteamuksista EU:n yhteisyritysten (jotka voidaan perustaa SEUT 187 artiklan nojalla) osalta, ks. tuomio 5.7.2023, Clean Aviation Joint Undertaking v. NG (T‑649/20, T‑721/20 ja T‑767/20, EU:T:2023:379, 65 kohta).

26      Komissio ehdotti istunnossa, että neuvoston sisällyttäminen SEUT 299 artiklaan voitaisiin selittää historiallisella kehityksellä.

27      Ks. tuomio 22.1.2014, Yhdistynyt kuningaskunta v. parlamentti ja neuvosto (C‑270/12, EU:C:2014:18, erityisesti 41–55 kohta).

28      Ks. tuomio 13.6.1958, Meroni v. korkea viranomainen (9/56, EU:C:1958:7, erityisesti 151 ja 152 kohta) ja tuomio 13.6.1958, Meroni v. korkea viranomainen (10/56, EU:C:1958:8, erityisesti 172 ja 173 kohta).

29      Ks. ratkaisuehdotukseni komissio v. SRB (C‑551/22 P, EU:C:2023:846, 75–93 kohta).

30      Vaikka unionin tuomioistuin ei ole vielä tähän mennessä nimenomaisesti käsitellyt tätä kysymystä, se näyttää myös oikeuskäytännössään viittaavaan epäsuorasti SEUT 299 artiklan tyhjentävän luonteeseen. Unionin tuomioistuin katsoi 16.7.2020 antamassaan tuomiossa ADR Center v. komissio (C‑584/17 P, EU:C:2020:576, 52 kohta), että SEUT 299 ”artiklaa sovelletaan kaikkiin siinä mainittujen unionin toimielinten toimiin, joilla asetetaan maksuvelvollisuus” (kursivointi tässä).

31      Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus 2018/1046).

32      Ks. julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus ADR Center v. komissio (C‑584/17 P, EU:C:2019:941, 41 kohta, alaviite 28), jossa todetaan, että tämä päti myös edeltäjäsäännöksen eli unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL 2012, L 298, s. 1, jäljempänä varainhoitoasetus 966/2012) 79 artiklan 2 kohdan osalta.

33      Tämä säännös on säilynyt muuttumattomana tuoreessa varainhoitoasetuksen 2018/1046 uudelleenlaatimista koskevassa ehdotuksessa (ks. komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, COM(2022) 223 final, 16.5.2022).

34      Varainhoitoasetuksen 2018/1046 2 artiklan 67 kohdan mukaan ”unionin toimielimellä” tarkoitetaan ”Euroopan parlamenttia, Eurooppa-neuvostoa, neuvostoa, komissiota, Euroopan unionin tuomioistuinta, tilintarkastustuomioistuinta, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa, alueiden komiteaa, Euroopan oikeusasiamiestä, Euroopan tietosuojavaltuutettua tai Euroopan ulkosuhdehallintoa” ja täsmennetään, että ”Euroopan keskuspankkia ei pidetä unionin toimielimenä”.

35      Ks. tältä osin [varainhoitoasetuksen 966/2012] soveltamissäännöistä 29.10.2012 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s. 1) 85 artiklan 2 kohta, jossa säädetään, että ”asianomainen toimielin, lukuun ottamatta SEUT-sopimuksen 299 artiklassa mainittuja toimielimiä, voi pyytää komissiota antamaan täytäntöönpanokelpoisen päätöksen”. Kyseinen asetus kumottiin myöhemmin 9.10.2018 annetulla komission päätöksellä (EU) 2018/1520 (EUVL 2018, L 256, s. 67). Ks. myös ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin vuotuiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä koskeva Euroopan parlamentin mietintö (A7-0325/2011, 4.10.2011, muutos 133, s. 89 ja 90), jossa ehdotetaan, että 100 artiklan ensimmäistä kohtaa edeltänyttä säännöstä muutetaan sen tähden, että ”ainoastaan neuvostolla, komissiolla ja Euroopan keskuspankilla on toimivalta antaa täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä SEUT 299 artiklan nojalla”.

36      EUIPO:n osalta on olemassa SEUT 299 artiklaa vastaavia määräyksiä ja säännöksiä, jotka koskevat menettelykulujen määrän vahvistamista koskevien päätösten täytäntöönpanoa. Ks. Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1) 110 artikla ja yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) 71 artikla. Yhteisön kasvilajikeviraston osalta ks. myös yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27.7.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 (EYVL 1994, L 227, s. 1) 86 artikla. Vaikuttaa siltä, että näin on toimittu sellaisten unionin sääntöjen vahvistamiseksi, jotka poikkeavat alan merkittävistä kansainvälisistä yleissopimuksista. Ks. tältä osin komission ehdotus neuvoston asetukseksi yhteisön tavaramerkistä, COM(80) 635 final, 19.11.1980, perustelut, s. 74.

37      Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1).

38      Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista koskevien samankaltaisten säännösten osalta ks. muun muassa OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (EUVL 2012, L 201, s. 1) 68 artiklan 4 kohta, yleisesti kolmen Euroopan valvontaviranomaisen osalta finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä ja asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 600/2014, (EU) N:o 909/2014 ja (EU) 2016/1011 muuttamisesta 14.12.2022 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2554 (EUVL 2022, L 333, s. 1) 35 artiklan 9 kohta ja vastikään ehdotetun EU:n rahanpesuntorjuntaviranomaisen osalta 24 artiklan 2 kohta komission 20.7.2021 antamassa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 1093/2021, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (COM(2021 421 final) (jäljempänä ehdotus).

39      Euroopan lääkearviointiviraston maksullisista palveluista 10.2.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 297/95 (EYVL 1995, L 35, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 14.3.2024 annetulla komission asetuksella (EU) 2024/848 (EUVL L 2024/848). Kyseinen asetus kumotaan 1.1.2025 Euroopan lääkevirastolle suoritettavista maksuista ja palkkioista, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2017/745 ja (EU) 2022/123 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 658/2014 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 297/95 ja kumoamisesta 7.2.2024 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2024/568 (EUVL L 2024/568), jonka 9 artiklan 2 kohtaan sisältyy vastaava säännös ja jonka liitteessä IV olevassa 6.1 kohdassa otetaan käyttöön säännökset hallinnollisten palkkioiden perimisestä siinä tapauksessa, että maksualennusten hakijat ovat antaneet virheellisiä tietoja. Huomautan, että kuten asetuksessa 340/2008, myöskään asetuksessa 2024/568 ei ole yksityiskohtaisia säännöksiä tällaisten hallinnollisten maksujen täytäntöönpanosta.

40      Samankaltaisten säännösten osalta ks. muun muassa Euroopan unionin rautatievirastolle maksettavista maksuista ja palkkioista sekä niiden maksuehdoista 2.5.2018 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/764 (EUVL 2018, L 129, s. 68), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 29.10.2021 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/1903 (EUVL 2021, L 387, s. 126), 6 artikla, Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston perimistä maksuista ja palkkioista sekä asetuksen (EU) N:o 319/2014 kumoamisesta 16.12.2019 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2153 (EUVL 2019, L 327, s. 36) 5, 8, 11 ja 15 artikla sekä johdanto-osan kymmenes perustelukappale ja Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011 mukaisesti raportoitavien tietojen keräämisestä, käsittelystä, prosessoinnista ja analysoinnista suoritettavista maksuista 17.12.2020 annetun komission päätöksen (EU) 2020/2152 (EUVL 2020, L 428, s. 68) 7 artikla.

41      Ks. muun muassa asetuksen 648/2012 68 artiklan 5 kohta, asetuksen 2022/2554 35 artiklan 9 kohta ja ehdotuksen, johon viitataan tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 38, 24 artiklan 3 kohta.

42      Ks. REACH-asetuksen 100 artikla. Ks. myös sen johdanto-osan 99 perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: ”Kemikaalivirastolla olisi oltava siltä vaadittujen toimintojen edellyttämät resurssit, jotta se voi täyttää tehtävänsä.”

43      Ks. muun muassa tuomio 19.12.2019, Deutsche Umwelthilfe (C‑752/18, EU:C:2019:1114, 33 kohta), jossa unionin tuomioistuin katsoi, että ”koska kansallisia pakkotäytäntöönpanomenetelmiä ei ole yhdenmukaistettu, jäsenvaltioiden asiana on niille kuuluvan menettelyllisen autonomian periaatteen nojalla antaa sisäisessä oikeusjärjestyksessään näitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Näiden yksityiskohtaisten sääntöjen on kuitenkin täytettävä kaksi edellytystä, eli ne eivät saa olla epäedullisempia kuin säännöt, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion kansallisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvia tilanteita (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate) – –”