1.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden nimittämisestä määrätään SEU 19 artiklan 2 kohdassa ja SEUT 254 artiklassa. Kyseisissä määräyksissä – jotka ovat verrattain ytimekkäitä ja joiden sanamuoto on samankaltainen – määrätään muun muassa, että tuomarit ”nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella – – sen jälkeen, kun 255 artiklassa tarkoitettua komiteaa on kuultu” ja ”valitaan henkilöistä, joiden riippumattomuus on kiistaton ja jotka ovat päteviä korkeaan tuomarin virkaan”.

2.

Voidaanko näissä määräyksissä vahvistettuja periaatteita soveltaa kansallisiin menettelyihin, jotka koskevat sellaisten ehdokkaiden valintaa, joita jäsenvaltioiden hallitukset esittävät unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin virkaan? Jos voidaan, liittyykö näissä määräyksissä asetettuun riippumattomuuden vaatimukseen joitain erityisiä velvoitteita jäsenvaltioille sen suhteen, miten niiden olisi järjestettävä ja toteutettava tällaiset menettelyt? Tarkemmin sanottuna onko unionin oikeus esteenä sille, että jäsenvaltio, joka on perustanut riippumattomien asiantuntijoiden ryhmän arvioimaan ehdokkaita ja laatimaan paremmuusjärjestyksessä olevan luettelon niistä ehdokkaista, jotka täyttävät ammatillista pätevyyttä ja riippumattomuutta koskevat vaatimukset, valitsee kyseisestä luettelosta toisen kuin siinä ensimmäiselle sijalle sijoitetun ehdokkaan?

3.

Nämä ovat lähinnä ne keskeiset kysymykset, joita käsiteltävässä asiassa tulee esille.

4.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklassa määrätyn komitean toimintasäännöistä 25.2.2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/124/EU ( 2 ) 1 artiklan mukaan komitean (jäljempänä 255 artiklassa määrätty komitea) toimintasäännöt ovat kyseisen päätöksen liitteessä. Näiden sääntöjen 6–8 kohdan sanamuoto on seuraava:

5.

Liettuan tasavallan hallituksesta 19.5.1994 annetun lain (Lietuvos Respublikos Vyriausybės įstatymas) ( 3 ) 52 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Hallitus nimeää ehdokkaat Euroopan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen [jäljempänä unionin yleinen tuomioistuin] tuomareiksi saatuaan Liettuan tasavallan presidentin suostumuksen ja kuultuaan Liettuan parlamenttia Liettuan tasavallan parlamentin perussäännössä [Lietuvos Respublikos Seimo statutas] säädetyllä tavalla.”

6.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin virkaan ehdolla olevien valintamenettelyn kuvauksen (Pretendento į Europos Sąjungos bendrojo teismo teisėjus atrankos tvarkos aprašas) – sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian oikeusriidassa –, joka hyväksyttiin 9.3.2021 annetulla Liettuan tasavallan oikeusministerin asetuksella nro 1R-65, 2–4, 13, 15, 19, 21 ja 22 kohdassa todetaan seuraavaa:

”2. Perustetaan valintatyöryhmä (jäljempänä työryhmä) Liettuan tasavallan pääministerin määräyksellä. Työryhmä koostuu seitsemästä henkilöstä. Siihen kuuluvat Liettuan tasavallan oikeusministeri (työryhmän puheenjohtaja) ja Liettuan tasavallan parlamentin edustaja, Liettuan tasavallan presidentin edustaja, tuomarineuvoston edustaja sekä Mykolas Romeris ‑yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan edustaja, Vilnan yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan edustaja ja Vytautas Magnus ‑yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan edustaja. Liettuan tasavallan oikeusministeriön virkamies nimitetään työryhmän sihteeriksi.

3. Työryhmä, ottaen huomioon sopimuksissa, joihin [Euroopan] unioni perustuu, määrätyt ja [255 artiklassa määrätyn komitean] kuudennessa toimintakertomuksessa määritetyt kuusi kriteeriä ehdokkaiden valitsemiselle [unionin yleisen tuomioistuimen] tuomarin virkaan – – tiedottaa yleisölle valintamenettelyn aloittamisesta oikeusministeriön verkkosivustolla julkaistavalla ilmoituksella ja kehottaa mainitut valintakriteerit täyttäviä jättämään hakemusasiakirjat valintamenettelyä varten – –.

4. Työryhmä asettaa ehdokkaille vähintään 10 työpäivän pituisen määräajan, jonka kuluessa heidän on toimitettava hakemuksensa oikeusministeriölle valintamenettelyyn osallistumista varten. – –

– –

13. Valintamenettelyyn sisältyvät ehdokkaiden toimittamien asiakirjojen perusteella tehtävä arviointi siitä, täyttävätkö ehdokkaat kuvauksen 3 kohdassa asetetut kriteerit, ja valintahaastattelu. – –

– –

15. Valintavaiheessa ehdokkaita arvioidaan kuvauksen 3 kohdassa määritettyjen seuraavan kuuden kriteerin perusteella: oikeudelliset valmiudet, ammatillinen kokemus, soveltuvuus tuomarin tehtäviin, kielitaito, kyky työskennellä osana tiimiä kansainvälisessä toimintaympäristössä, jossa edustettuina on useita oikeudellisia perinteitä, ja takeet riippumattomuudesta, puolueettomuudesta, nuhteettomuudesta ja integriteetistä.

– –

19. Valintamenettelyn päätteeksi kukin työryhmän jäsen antaa ehdokkaalle arvosanan 1–10. Alhaisin pistemäärä on 1 ja korkein 10. Työryhmän jäsenten antamat yksittäiset pisteet lasketaan yhteen. Näin saatujen tulosten perusteella laadittu paremmuusjärjestys esitetään luettelossa. Luettelossa on oltava kaikki ehdokkaat, joiden työryhmä katsoo täyttävän kriteerit [unionin yleisen tuomioistuimen] tuomariksi valitsemiselle saadusta pistemäärästä riippumatta.

– –

21. Valintamenettelyn päätteeksi työryhmän puheenjohtaja toimittaa Liettuan hallitukselle päätösesityksen ensimmäiselle sijalle sijoitetun ehdokkaan nimittämisestä [unionin yleisen tuomioistuimen] tuomariksi ja liittää siihen työryhmän kokouksen pöytäkirjan ja sen liitteen (työryhmän laatima luettelo, jossa ehdokkaat on asetettu paremmuusjärjestykseen ja josta käyvät ilmi ehdokkaiden saamat pistemäärät) sekä ensimmäiselle sijalle sijoitetun ehdokkaan CV:n.

22. Tämä on suositus ensimmäiselle sijalle sijoitetun ehdokkaan nimittämisestä [unionin yleisen tuomioistuimen] tuomarin tehtävään Liettuan hallitukselle, joka hallituksesta annetun lain 52 §:n 3 momentin nojalla esittää ehdokasta [unionin yleisen tuomioistuimen] tuomarin tehtävään.”

7.

Virgilijus Valančius, joka on kantajana pääasiassa (jäljempänä kantaja), nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään 13.4.2016 alkaen sen jälkeen, kun Liettuan hallitus oli esittänyt häntä kyseiseen tehtävään. Kantajan toimikausi päättyi 31.8.2019, mutta hän jatkoi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävässä kyseisen ajankohdan jälkeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön (jäljempänä perussääntö) 5 artiklan perusteella. ( 4 )

8.

Liettuan hallitus pyysi 31.7.2019 tekemällään päätöksellä Liettuan tasavallan presidenttiä ja Liettuan parlamenttia antamaan suostumuksensa Valančiusin ehdokkuudelle uudelle toimikaudelle. Häntä ei kuitenkaan nimitetty, koska kyseiset kolme kansallista toimielintä eivät päässeet yksimielisyyteen asiasta, joten maaliskuussa 2021 ilmoitettiin menettelystä ehdokkaiden valitsemiseksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään. Samanaikaisesti perustettiin työryhmä pääministerin asetuksella ja hyväksyttiin oikeusministerin määräyksellä säännöt, joiden mukaan valintamenettely toteutettiin.

9.

Työryhmä arvioi 10.5.2021 mahdollisia ehdokkaita ja sopi kahdeksan henkilöä, joiden todettiin täyttävän tuomarin valintakriteerit, käsittävästä luettelosta, johon heidät merkittiin laskevassa järjestyksessä pisteiden perusteella (jäljempänä ansioita koskeva luettelo). Kantaja oli ansioita koskevassa luettelossa tehtävään sopivin hakija.

10.

Oikeusministeriö esitti 11.5.2021 kantajan ehdokkuutta Liettuan hallitukselle.

11.

Liettuan hallitus esitti 6.4.2022 Liettuan tasavallan presidentille ja Liettuan parlamentille, että ne hyväksyvät ansioita koskevassa luettelossa toiselle sijalle sijoitetun henkilön ehdokkuuden. Ottaen huomioon Liettuan tasavallan presidentin ja Liettuan parlamentin antaman hyväksynnän Liettuan hallitus esitti 4.5.2022 tekemällään päätöksellä kyseistä henkilöä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään (jäljempänä ensimmäinen nimityspäätös).

12.

255 artiklassa määrätty komitea antoi 5.7.2022 kyseisen ehdokkaan kannalta kielteisen lausunnon.

13.

Liettuan tasavallan hallitus pyysi 14.9.2022 Liettuan tasavallan presidenttiä ja Liettuan parlamenttia hyväksymään ehdotuksen ansioita koskevassa luettelossa kolmannelle sijalle sijoitetun henkilön, Saulius Lukas Kalėdan, ehdokkuudesta unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään. Saatuaan kyseisten kahden toimielimen hyväksynnän Liettuan hallitus päätti esittää Kalėdaa ehdokkaaksi (jäljempänä toinen nimityspäätös). ( 5 )

14.

255 artiklassa määrätyn komitean annettua myönteisen lausunnon jäsenvaltioiden hallitusten edustajat nimittivät Kalėdan 15.9.2023 unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi, ja hän vannoi virkavalansa unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa 27.9.2023, jolloin kantajan toimikausi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarina päättyi.

15.

Kantaja nosti 18.5.2022 ensimmäisestä nimityspäätöksestä Vilniaus apygardos administracinis teismasissa kanteen, jossa hän vaati erityisesti, että Liettuan hallitus velvoitetaan aloittamaan uudelleen menettelyt eri tahojen kuulemiseksi ja ehdokkaan esittämiseksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään laissa säädettyjen menettelyjen mukaisesti esittämällä kuulemista ja ehdotusta varten sen ehdokkaan nimeä, jonka työryhmä oli sijoittanut ensimmäiselle sijalle. Tässä yhteydessä kantaja väitti, että kansallisella menettelyllä ehdokkaan valitsemiseksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään (jäljempänä kyseessä oleva kansallinen menettely), sellaisena kuin se toteutettiin, loukattiin SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannesta alakohdasta ja SEUT 254 artiklan toisesta kohdasta ilmeneviä periaatteita. Myöhemmin kantaja laajensi kanteensa koskemaan myös toista nimityspäätöstä. ( 6 )

16.

Vilniaus apygardos administracinis teismas on epävarma edellä mainittujen unionin oikeuden määräysten asianmukaisesta tulkinnasta, joten se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

17.

Unionin tuomioistuimen presidentin 26.9.2023 tekemällä päätöksellä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle lähetettiin tietopyyntö, jossa sitä pyydettiin täsmentämään, oliko sillä seikalla, että Kalėda oli nimitetty unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 15.9.2023 tekemällä päätöksellä, mitään vaikutusta pääasian kohteeseen ja jos on, halusiko kyseinen tuomioistuin pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti 10.10.2023 päivätyllä kirjeellä, ettei nimityksellä ollut vaikutusta pääasian kohteeseen ja että se aikoi pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä.

18.

Kirjallisia huomautuksia tässä menettelyssä esittivät kantaja, Alankomaiden, Liettuan, Puolan, Ruotsin, Tšekin ja Unkarin hallitukset sekä Euroopan komissio. Kantaja, Irlanti, Liettuan, Puolan ja Tšekin hallitukset sekä komissio esittivät myös suulliset lausumansa 16.1.2024 pidetyssä istunnossa.

19.

Kahdella kysymyksellään, joita voidaan tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, ovatko SEU 19 artiklan 2 kohta ja SEUT 254 artikla esteenä kansalliselle lainsäädännölle tai käytännölle, jonka mukaan jäsenvaltion hallitus, joka on perustanut riippumattomien asiantuntijoiden ryhmän arvioimaan ehdokkaita unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään ja laatimaan luettelon, jossa asetetaan paremmuusjärjestykseen ehdokkaat, jotka täyttävät unionin perussopimuksissa määritetyt ammatillista pätevyyttä ja riippumattomuutta koskevat vaatimukset, voi valita kyseisestä luettelosta jonkun toisen ehdokkaan kuin ensimmäiselle sijalle sijoitetun ehdokkaan.

20.

Ennen tämän kysymyksen asiasisällön käsittelyä tarkastelen tiettyjä, luonteeltaan alustavia menettelyllisiä kysymyksiä.

21.

Jotkin huomautuksia esittäneiden jäsenvaltioiden hallituksista ovat esittäneet useita väitteitä, joissa kyseenalaistetaan unionin tuomioistuimen toimivalta ja/tai ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja/tai unionin tuomioistuimen tarve vastata ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen sille esittämiin kysymyksiin. Vaikka asianomaiset osapuolet ovat jossain määrin yhdistelleet näistä kolmesta kysymyksestä esittämiään väitteitä, tarkastelen niitä kuitenkin erikseen.

22.

Ensinnäkin jotkin hallitukset katsoivat, että unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin. Ne katsovat, että koska menettelystä, jossa hallitus esittää ehdokasta, säädetään ainoastaan kansallisessa lainsäädännössä, unionin oikeussääntöjä, joiden tulkintaa pyydetään, ei voida soveltaa pääasian oikeudenkäynnissä. Jotkin hallitukset viittaavat myös unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävää koskevan nimitysmenettelyn, joka päättyy sellaisen jäsenvaltioiden hallitusten edustajien yhteisellä sopimuksella tekemän päätöksen tekemiseen, joka ei kuulu unionin tuomioistuimen harjoittaman laillisuusvalvonnan piiriin, monitahoisuuteen. Ne väittävät, että unionin tuomioistuimella ei a fortiori voi olla toimivaltaa lausua tämän monitahoisen menettelyn kansallisen vaiheen lainmukaisuudesta.

23.

Tältä osin huomautan ensinnäkin, että ennakkoratkaisukysymykset koskevat SEU 19 artiklan 2 kohdan ja SEUT 254 artiklan soveltamisalaa eli kysymystä, joka edellyttää näiden unionin primaarioikeuden määräysten tulkitsemista ja kuuluu siten täysin unionin tuomioistuimen toimivaltaan SEUT 267 artiklan nojalla. ( 7 )

24.

Muistutan lisäksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden nojalla kuuluvia velvoitteita. Näin voi olla muun muassa silloin, kun on kyse kansallisista säännöistä, jotka koskevat tuomareiden nimittämiseen liittyvien päätösten tekemistä, ja mahdollisesti säännöistä, jotka koskevat tällaisten nimittämismenettelyjen yhteydessä sovellettavaa tuomioistuinvalvontaa. ( 8 ) Vaikuttaa siltä, että tällaista periaatetta on a fortiori voitava soveltaa kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat sellaisten päätösten tekemistä, joiden on tarkoitus olla – kuten jäljempänä selitän – osa Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenten nimitysmenettelyä.

25.

En myöskään ole vakuuttunut siitä, että käsiteltävä asia voidaan rinnastaa asioihin, joissa unionin tuomioistuin katsoi SEUT 263 artiklan sanamuodosta ilmenevän, että jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, jotka eivät toimi neuvoston jäsenten asemassa vaan hallitustensa edustajina ja käyttävät näin kollektiivisesti jäsenvaltioiden toimivaltaa – kuten silloin, kun ne päättävät nimittää Euroopan unionin tuomioistuimen jäseniä –, toimien pätevyys ei kuulu unionin tuomioistuinten harjoittaman laillisuusvalvonnan piiriin. ( 9 )

26.

Riidanalaiset päätökset eivät ole luonteeltaan hallitustenvälisiä toimia vaan Liettuan viranomaisten kansallisen lainsäädännön perusteella toteuttamia toimia. Näitä toimia voidaan hyvin pitää, kuten osa hallituksista väitti, alustavina toimina siinä mielessä, että niiden on tarkoitus muodostaa yksi vaihe monitahoisessa menettelyssä, joka johtaa lopulta luonteeltaan hallitustenvälisen päätöksen tekemiseen. Tosiasia kuitenkin on, että jos riidanalaiset päätökset – jotka kiistatta tuottavat joitain oikeudellisia vaikutuksia – voivat olla tuomioistuinvalvonnan kohteena kansallisen lainsäädännön nojalla, se, ettei unionin tuomioistuin ole toimivaltainen toisen, erilaisen toimen (jäsenvaltioiden hallitusten edustajien tekemä nimityspäätös) osalta, on täysin merkityksetöntä sen määrittämisen kannalta, voiko unionin tuomioistuin vastata (tai onko se pikemminkin velvollinen vastaamaan) SEUT 267 artiklan nojalla esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin edellyttäen, että ne koskevat unionin oikeuden tulkintaa.

27.

Toiseksi osa hallituksista väitti, että ennakkoratkaisukysymyksiä ei voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin niihin vastaaminen ei ole tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan riita-asian ratkaisemiseksi. Tälle näkemykselle esitettiin seuraavat kaksi syytä: i) ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa täyttää kantajan vaatimusta (antaa hallitukselle määräystä), koska tämä merkitsisi ulkopoliittisia asioita koskevien hallituksen erioikeuksien käyttämistä, ja ii) kysymykset ovat hypoteettisia siltä osin kuin kyseessä oleva kansallinen menettely – myös jos oletetaan, että kyseisiä unionin oikeuden määräyksiä voitaisiin soveltaa – on joka tapauksessa toteutettu näiden määräysten mukaisesti.

28.

On huomautettava, että – kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee – yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti ratkaistava ne. Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen ainoastaan silloin, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. ( 10 )

29.

En havaitse käsiteltävässä asiassa mitään sellaista seikkaa, joka voisi kumota tämän olettaman. Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa on tosiasiallisesti vireillä todellinen riita-asia, jossa kantaja on vedonnut unionin oikeuden määräyksiin, joiden tulkinta on ennakkoratkaisukysymysten kohteena. ( 11 ) Se, voidaanko unionin oikeussääntöjä, joihin on vedottu, tosiasiassa soveltaa kyseisessä riita-asiassa ja jos voidaan, onko niitä noudatettu, ovat kysymyksiä, jotka koskevat ennakkoratkaisukysymysten asiasisältöä eivätkä siten voi vaikuttaa niiden tutkittavaksi ottamiseen. ( 12 )

30.

En pidä yhtään vakuuttavampana väitettä, jonka mukaan ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa valvoa riidanalaisia päätöksiä tai hyväksyä kantajan esittämää vaatimusta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisen tuomioistuimen unionin oikeuden tulkinnasta esittämiin kysymyksiin on vastattava niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä. ( 13 ) Se, voidaanko ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä oleva kanne ottaa tutkittavaksi tai tehtiinkö ennakkoratkaisupyyntö kansallisten oikeudenkäyntimenettelyä koskevien sääntöjen mukaisesti, on kysymys, joka ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan SEUT 267 artiklan nojalla. ( 14 )

31.

Myös se, ovatko toimivaltaiset kansalliset viranomaiset soveltaneet asiaa koskevista unionin oikeussäännöistä johtuvia periaatteita oikein kyseessä olevassa kansallisessa menettelyssä, on kysymys, jonka arvioiminen ei kuulu unionin tuomioistuimelle. Käsiteltävässä asiassa riittää, kun todetaan, että pääasian oikeudenkäynnin asianosaiset ovat eri mieltä tästä seikasta ja että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi unionin tuomioistuimelta apua voidakseen lausua siitä. Tämä riittää sen toteamiseen, että ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi. Ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävä on selventää kyseessä olevien unionin oikeussääntöjen asianmukaista tulkintaa ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on soveltaa näitä oikeussääntöjä, sellaisina kuin niitä on tulkittu, asian olosuhteisiin ( 15 ) ja tehdä kaikki tarvittavat päätelmät niiden mahdollisesta rikkomisesta. ( 16 )

32.

Kolmanneksi jotkin hallitukset väittävät, että koska Kalėda on sittemmin aloittanut tehtävässä, pääasian oikeudenkäynti on jäänyt vaille kohdetta, mikä tarkoittaa, ettei ennakkoratkaisukysymyksiin ole tarpeen vastata. Ne katsovat, että vaikka kyseessä olevassa kansallisessa menettelyssä olisikin loukattu kantajan oikeuksia (quod non), hänen vaatimustaan ei voitaisi enää täyttää: ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen päätös ei vaikuttaisi Kalėdan nimittämisestä unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi tehdyn jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksen pätevyyteen.

33.

Tältä osin on pidettävä mielessä, että ennakkoratkaisumenettely edellyttää muun muassa, että kansallisessa tuomioistuimessa todella on vireillä oikeusriita, jossa tämän on annettava ratkaisu, jossa voidaan ottaa huomioon ennakkoratkaisuasiassa annettu tuomio. ( 17 )

34.

Käsiteltävässä asiassa olen samaa mieltä näiden hallitusten kanssa siitä, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kumoaisi riidanalaiset päätökset, tämä ei vaikuttaisi suoraan sen päätöksen pätevyyteen, jolla jäsenvaltioiden hallitusten edustajat nimittivät Kalėdan unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi. Tässä yhteydessä totean ohimennen, että asianosaiset vaikuttavat olevan yhtä mieltä siitä, että Kalėda täyttää perussopimuksissa asetetut vaatimukset. Samoin vaikuttaa siltä, että kantajan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle esittämä pyyntö, että se aloittaa uudelleen menettelyn ehdokkaan valitsemiseksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään, on jäänyt nyt vaille kohdetta siltä osin kuin tehtävä, jota varten menettely toteutettiin, ei ole enää avoinna.

35.

Tässä yhteydessä voi olla aiheellista lisätä täydellisyyden vuoksi, että sen lopullinen todentaminen, täyttääkö tietty ehdokas perussopimuksissa asetetut pätevyyttä ja riippumattomuutta koskevat vaatimukset, on jäsenvaltioiden hallitusten edustajien tehtävä ja että tämä arviointi ei voi olla unionin tai kansallisten tuomioistuinten harjoittaman laillisuusvalvonnan kohteena. Kun Euroopan unionin tuomioistuimen jäsen on nimitetty, häntä ei voida automaattisesti erottaa tehtävästään kansallisessa valintamenettelyssä (väitetysti tai tosiasiallisesti) tehdyn virheen vuoksi. Tämä olisi ristiriidassa tuomareiden erottamattomuuden periaatteen kanssa. ( 18 )

36.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei valintamenettelyssä tehtyjä virheitä voitaisi korjata. Perussäännön 6 artiklan mukaan ”tuomari voidaan vapauttaa tehtävästään taikka häneltä voidaan evätä oikeus eläkkeeseen tai muihin vastaaviin etuuksiin vain, jos unionin tuomioistuimen tuomareiden ja julkisasiamiesten yksimielisen tuomion mukaan hän ei enää täytä tehtävänsä edellyttämiä vaatimuksia tai siitä johtuvia velvollisuuksia. – – Jos asia koskee unionin yleisen tuomioistuimen tai jonkin erityistuomioistuimen jäsentä, unionin tuomioistuin tekee ratkaisunsa kuultuaan asianomaista tuomioistuinta.” ( 19 )

37.

Kyseisestä määräyksestä seuraa, että jos tuomarin nimittämisen jälkeen esille tulee seikka, joka voi herättää epäilyjä siitä, tehtiinkö jäsenvaltioiden hallitusten edustajien arviointi täydellisten, paikkansa pitävien ja aitojen tietojen perusteella, unionin tuomioistuin voisi tutkia asiaa ja tarvittaessa päättää käynnistää perussäännön 6 artiklassa määrätyn menettelyn. Näin voi olla esimerkiksi, jos ehdokas on tietoisesti antanut harhaanjohtavia tietoja ja/tai väärentänyt toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tai 255 artiklassa määrätylle komitealle toimittamiaan asiakirjoja. ( 20 )

38.

On myös tärkeää huomata, että unionin tuomioistuimen oikeus tutkia tällaisia seikkoja nimityksen jälkeen perustuu velvollisuuteen eikä laajaan harkintavaltaan. Kuten unionin tuomioistuin on johdonmukaisesti, myös asiassa Simpson (joka koski silloisen Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tuomarin nimitysmenettelyssä tehtyä virhettä) todennut, perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatusta perusoikeudesta riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen, joka on etukäteen laillisesti perustettu, seuraa, että ”jokaisella tuomioistuimella on velvollisuus tutkia, onko se kokoonpanonsa puolesta tällainen tuomioistuin, jos tältä osin on vakavia epäilyjä. Tämä tarkistaminen on tarpeen sen luottamuksen kannalta, joka demokraattisen yhteiskunnan tuomioistuinten on herätettävä yksityisissä oikeussubjekteissa. Tämän tarkistaminen on vastaavasti olennainen menettelyvaatimus, jonka noudattaminen kuuluu oikeusjärjestyksen perusteisiin ja on tutkittava viran puolesta – –.” ( 21 )

39.

Edellä esitetystä huolimatta en pidä ilmeisenä, että kyseessä oleva riita-asia on menettänyt kohteensa. Kun unionin tuomioistuin tiedusteli asiaa ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta, tämä totesi, että pääasian oikeudenkäynnissä käsiteltävä asia oli edelleen vireillä ja että se katsoi, ettei SEUT 267 artiklan nojalla esitettyä ennakkoratkaisupyyntöä ollut tarpeen peruuttaa, koska vastaus näihin kysymyksiin oli edelleen tarpeen riita-asian ratkaisemiseksi. ( 22 ) Lisäksi kantaja totesi istunnossa – Liettuan hallituksen sitä kiistämättä –, että kun asian käsittelyä jatketaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen SEUT 267 artiklan nojalla määräämän lykkäyksen jälkeen, hänellä on mahdollisuus muuttaa vaatimustaan esimerkiksi siten, että hän vaatii vahvistustuomiota, joka voisi toimia eräänlaisena hyvityksenä, tai rahallista korvausta.

40.

Kun otetaan huomioon sekä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen että pääasian oikeudenkäynnin asianosaisten toimittamat tiedot, katson näin ollen, että vastaus ennakkoratkaisukysymyksiin on edelleen tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle siinä vireillä olevan asian ratkaisemiseksi.

41.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden nimittämismenettelystä ja nimittämistä koskevista vaatimuksista määrätään SEU 19 artiklan 2 kohdassa ja SEUT 254 artiklassa. Kyseisissä määräyksissä, joiden sanamuoto on samankaltainen, määrätään, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomarit i) ”valitaan henkilöistä, joiden riippumattomuus on kiistaton ja jotka ovat päteviä korkeaan tuomarin virkaan” ja ii) ”nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella” sen jälkeen, kun 255 artiklassa määrättyä komiteaa on kuultu.

42.

Käsiteltävän asian ytimessä oleva ensimmäinen kysymys koskee sitä, synnyttääkö näissä määräyksissä asetettu vaatimus, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomarit on valittava henkilöistä, joiden riippumattomuus on kiistaton (jäljempänä riippumattomuutta koskeva vaatimus), jäsenvaltioille velvoitteen tällaisiin tehtäviin ehdotettavien ehdokkaiden valintamenettelyn osalta.

43.

Useimmat huomautuksia esittäneistä hallituksista ilmaisivat kielteisen kannan tähän. Ne korostavat, että SEU 19 artiklan 2 kohta ja SEUT 254 artikla koskevat menettelyä, jossa ehdokkaat nimitetään tuomareiksi, toisin sanoen menettelyä, joka tapahtuu sen jälkeen, kun jäsenvaltio on esittänyt ehdokasta. Näihin määräyksiin ei sitä vastoin sisälly erityistä sääntöä tavasta, jolla jäsenvaltioiden on valittava ehdokkaat. Asianomaiset hallitukset väittävätkin, että ehdokkaiden valintamenettely kuuluu jäsenvaltioiden, joilla on tältä osin rajoittamaton harkintavalta, yksinomaiseen toimivaltaan.

44.

Seuraavilla sivuilla selitän, miksi en yhdy tähän näkemykseen. Ennen näiden väitteiden tarkastelua on kuitenkin paikallaan esittää muutamia alustavia huomautuksia tuomioistuimen riippumattomuuden käsitteestä ja siitä, mitä se tarkoittaa pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltaisissa tilanteissa.

45.

Unionin tuomioistuin on johdonmukaisesti katsonut, että SEU 19 artiklassa konkretisoituu SEU 2 artiklassa vahvistettu oikeusvaltion ydinarvo, ( 23 ) kun siinä määrätään, että unionin oikeusjärjestyksessä tuomioistuinvalvonnan varmistavat Euroopan unionin tuomioistuin ja kansalliset tuomioistuimet. ( 24 ) Unionin tuomioistuimen mukaan oikeus riippumattoman tuomioistuimen harjoittamaan tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan – joka on nyt kirjattu perusoikeuskirjan 47 artiklaan – ”kuuluu erottamattomana osana oikeusvaltioon”. ( 25 ) Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että riippumattomuuden tae – joka sisältää kaksi osatekijää, riippumattomuuden stricto sensu ja puolueettomuuden ( 26 ) – kuuluu erottamattomasti tuomioistuimen tehtävään ja että sen on siten täytyttävä sekä unionin tasolla (Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenten osalta) että jäsenvaltioiden tasolla (kansallisten tuomioistuinten, jotka voivat lausua unionin oikeuden soveltamista tai tulkintaa koskevista kysymyksistä, jäsenten osalta). ( 27 )

46.

Unionin tuomioistuin on lisäksi selventänyt, että riippumattomuuden tae edellyttää sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat oikeudenkäyttöä ja joiden perusteella yksityisten perustellut epäilyt siltä osin, onko lainkäyttöelin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se täysin puolueeton vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa. ( 28 )

47.

Tarkemmin sanottuna johdonmukaisesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että on oltava kahdenlaisia sääntöjä. Toisilla säännöillä – joiden voitaisiin katsoa olevan luonteeltaan ex ante ‑sääntöjä – pyritään varmistamaan, että tuomareiksi voidaan nimittää ainoastaan henkilöitä, jotka ovat riippumattomia ja vaikuttavat riippumattomilta. Näihin sääntöihin kuuluvat nimityspäätösten tekemiseen johtavat aineelliset edellytykset ja menettelysäännöt. ( 29 ) Toisilla säännöillä – joiden voitaisiin katsoa olevan luonteeltaan ex post ‑sääntöjä – pyritään varmistamaan, että tuomareiksi nimitetyt henkilöt hoitavat lainkäyttötehtäviä siten, ettei objektiivisesti tarkasteltuna perusteltuja epäilyjä heidän riippumattomuudestaan voi syntyä. Näihin sääntöihin kuuluvat muun muassa säännöt, joissa määritetään perusteet, jotka koskevat lainkäyttöelimen jäsenten pidättymistä päätöksenteosta, jääviyttä ja erottamista ( 30 ) ja muita tuomareiden toimintaan liittyviä näkökohtia. ( 31 )

48.

Edellä mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee siten expressis verbis, että unionin oikeudessa on vain yksi tuomioistuimen riippumattomuuden käsite, ( 32 ) jota sovelletaan yhtä lailla unionin ja kansallisiin tuomioistuimiin. Tätä varten asianomaisissa oikeusjärjestelmissä on oltava muun muassa lainsäätäjän antamat ( 33 ) säännöt, jotka koskevat tuomareiden nimittämistä ja jotka on muotoiltu riittävän selvästi, täsmällisesti ja kattavasti, ( 34 ) jotta turvataan tuomareiden tosiasiallinen ja ilmeinen riippumattomuus. ( 35 )

49.

Selvennettyäni tätä seuraava kysymys, jota olisi tarkasteltava, on se, voidaanko edellä kuvattuja periaatteita soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa ja jos voidaan, niin miten.

50.

Tässä kohdassa on palattava edellä 43 kohdassa tarkoitettuihin vastaväitteisiin, joita jotkin hallituksista esittivät SEU 19 artiklan 2 kohdasta ja SEUT 254 artiklasta johtuvien periaatteiden sovellettavuudesta kyseessä olevassa kansallisessa menettelyssä.

51.

Kyseinen menettely ja päätökset, jotka Liettuan hallitus teki sen päätteeksi, eivät erikseen tarkasteltuina eittämättä koske tuomarin nimittämistä, koska ne johtavat ainoastaan ehdokkaan valitsemiseen tähän tehtävään. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole mielestäni merkitystä tässä yhteydessä. Joidenkin hallitusten tältä osin esittämät argumentit ovat tosiasiassa nähdäkseni erittäin kaavamaisia.

52.

Kansallinen menettely ehdokkaiden valitsemiseksi ja tämän menettelyn päätteeksi tehtävät päätökset ovat erottamaton osa unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden nimittämiseen johtavaa kokonaisprosessia. Kyseinen prosessi koostuu kolmesta erillisestä vaiheesta, joista yksi tapahtuu kansallisella tasolla (ehdokkaan valinta), yksi unionin tasolla (255 artiklassa määrätyssä komiteassa ( 36 )) ja yksi hallitustenvälisellä tasolla (kun jäsenvaltioiden hallitusten edustajat tekevät päätöksen).

53.

Jokainen näistä kolmesta vaiheesta on prosessin välttämätön osa. Jäsenvaltioiden hallitusten edustajat eivät etenkään voi tehdä päätöstä Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenen nimittämisestä, ellei jäsenvaltion hallitus ole esittänyt tätä koskevaa muodollista ehdotusta (ja ellei 255 artiklassa määrätty komitea ole haastatellut kyseistä henkilöä).

54.

Pidän täysin selvänä, että – kun otetaan huomioon, ettei perussopimuksiin sisälly määräyksiä tästä – jäsenvaltioilla on runsaasti liikkumavaraa sen suhteen, miten menettely niiden ehdokkaiden valitsemiseksi järjestetään, jäsennetään ja toteutetaan. Ne voivat ottaa käyttöön vakiomenettelyn, jota sovelletaan kaikissa vastaavia nimityksiä koskevissa tapauksissa, tai käyttää sitä vastoin joka kerta ad hoc ‑menettelyä. Nämä menettelyt voivat olla verrattain yksinkertaisia ja suoraviivaisia, tai ne voivat koostua eri menettelyvaiheista, joissa esimerkiksi eri toimielimiä ja/tai elimiä otetaan mukaan valintamenettelyyn.

55.

Tässä yhteydessä pidän näin ollen kohtuullisena lähestymistapaa, jota noudatettiin 255 artiklassa määrätyssä komiteassa, joka totesi, että ”avoimen, läpinäkyvän ja tiukan kansallisen valintamenettelyn” olemassaolo on tekijä, joka otetaan positiivisesti huomioon arvioitaessa ehdokkaan soveltuvuutta, kun taas tällaisen menettelyn puuttuminen ei sellaisenaan voi muodostaa perustetta sille, että ehdokasta pidettäisiin tehtävään sopimattomana. ( 37 )

56.

Tässä yhteydessä voi olla paikallaan muistuttaa, että kuten unionin tuomioistuin on johdonmukaisesti todennut, missään unionin oikeuden säännöksessä tai määräyksessä (SEU 2 ja 19 artikla mukaan luettuina) ei aseteta jäsenvaltioille tiettyä perustuslaillista mallia, jolla säänneltäisiin valtion eri vallankäyttäjien välisiä suhteita ja vuorovaikutusta muun muassa siltä osin kuin on kyse näiden toimivallan määrittelemisestä ja rajaamisesta. ( 38 ) Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että Euroopan unioni kunnioittaa – kuten SEU 4 artiklan 2 kohdasta ilmenee – jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden perustavanlaatuisia poliittisia ja valtiosäännön rakenteita, jolloin jäsenvaltioilla on tiettyä harkintavaltaa oikeusvaltion periaatteiden täytäntöönpanon varmistamisessa. ( 39 )

57.

Kansallisten tuomareiden nimittämisestä unionin tuomioistuin onkin todennut, että lähtökohtaisesti pelkästään se, että kansallisen lainsäädännön mukaan kyseiset päätökset tekee asianomaisen valtion presidentti, ( 40 ) pääministeri ( 41 ) tai lainsäädäntöelimet ( 42 ) tai ne tehdään edellä mainittujen kuulemisen jälkeen, ei itsessään ole seikka, joka voi herättää epäilyjä tuomarien riippumattomuudesta näihin toimielimiin nähden. Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että neuvoa-antavien elinten, jotka koostuvat esimerkiksi muista tuomareista, myötävaikutus tuomareiden nimittämismenettelyn yhteydessä voi olla omiaan edistämään kyseisen menettelyn objektiivisuutta rajaamalla muiden menettelyyn osallistuvien toimielinten liikkumavaraa sillä edellytyksellä, että neuvoa-antavat elimet ovat itse riittävän riippumattomia. Tällaisten elinten osallistumista ei kuitenkaan voida pitää välttämättömänä. ( 43 ) Ongelmallista sinänsä ei ole myöskään se, että toimielimellä, jolla on päätösvalta, on tiettyä harkintavaltaa nimitettävien ehdokkaiden valinnassa. ( 44 )

58.

Unionin tuomioistuin on johdonmukaisesti todennut, että jäsenvaltioiden laaja liikkumavara valtion eri vallankäyttäjien välisten suhteiden jäsentämisessä, oman tuomioistuinrakenteensa määrittämisessä ja – viimeisenä muttei vähäisimpänä – kansallisten tuomareiden nimitysmenettelyn sääntelemisessä ei kuitenkaan vapauta niitä unionin oikeuden noudattamisesta. Jäsenvaltioiden on etenkin noudatettava SEU 2 ja SEU 19 artiklasta johtuvaa tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimusta. ( 45 ) Kuten edellä 24 kohdassa todettiin, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden nojalla kuuluvia velvoitteita.

59.

Näitä periaatteita on väistämättä voitava soveltaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden nimitysmenettelyyn ja sen kuhunkin kolmeen vaiheeseen. On nähdäkseni keinotekoista ja perusteetonta väittää, että kyseisen menettelyn ensimmäisen vaiheen olisi sen olennaisesta luonteesta ja sen päätteeksi tehtävän päätöksen ratkaisevasta asemasta huolimatta katsottava kuuluvan ” unionin oikeudesta vapaaseen vyöhykkeeseen”. ( 46 ) Itse asiassa ei ole sattumaa, että tuomioistuimen riippumattomuutta koskevassa oikeuskäytännössään unionin tuomioistuin on usein viitannut tuomareiden nimittämistä koskevaan menettelyyn, ( 47 ) joka ymmärtääkseni käsittää kaikki eri menettelylliset vaiheet, jotka viime kädessä johtavat tuomareiden viralliseen nimittämiseen.

60.

Toisaalta on kuitenkin nähdäkseni yhtä selvää, ettei jokaista vaihetta voida tarkastella erikseen: merkityksellistä on todellisuudessa se, miten yleisö voi objektiivisesti käsittää eri vaiheista koostuvan kokonaismenettelyn. ( 48 )

61.

Tätä taustaa vasten katson, ettei jäsenvaltion voida katsoa noudattavan unionin oikeutta, jos kansallinen menettely ehdokkaiden valitsemiseksi Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenen tehtävään, sellaisena kuin kansallinen lainsäätäjä on sen vahvistanut tai yksinkertaisesti sellaisena kuin toimivaltaiset viranomaiset soveltavat sitä käytännössä, ( 49 ) voi vaarantaa koko nimitysmenettelyn ja näin ollen sen lopputuloksen integriteetin. ( 50 ) Asia on näin, jos huolimatta unionin oikeussäännöistä, joilla säännellään yhtäältä nimitysmenettelyn kahta muuta vaihetta ( 51 ) ja toisaalta muita tuomioistuinten toiminnan näkökohtia sen varmistamiseksi, että tätä toimintaa harjoitetaan ulkopuolisen vaikuttamisen ulottumattomissa, ( 52 ) menettely ehdokkaiden valitsemiseksi on sellainen, että se voi herättää perusteltuja epäilyjä valitun henkilön riippumattomuudesta.

62.

Joitain äärimmäisiä esimerkkejä mainitakseni: näin olisi esimerkiksi silloin, jos hakuilmoituksessa mainitaan tiettyyn poliittiseen puolueeseen kuuluminen vaatimuksena, joka ehdokkaiden on täytettävä, tai jos päätetään valita hakija, joka on ilmoittanut avoimesti (lehdistölle, julkisessa elimessä tai komiteassa jne.) toimivansa kotijäsenvaltionsa etujen mukaisesti tai hänet valinneen elimen ohjeiden mukaisesti.

63.

Tämän vuoksi en voi myöskään yhtyä joidenkin hallitusten esittämään väitteeseen, jonka mukaan päätös siitä, täyttääkö tietty ehdokas perussopimuksissa asetetut vaatimukset, on yksinomaan 255 artiklassa määrätylle komitealle kuuluva tehtävä.

64.

On sanomattakin selvää, että 255 artiklassa määrätyllä komitealla on tarkoitus olla ratkaiseva merkitys tässä suhteessa. Itse asiassa on niin, että sen tarkistaminen, soveltuvatko ”ehdokkaat” hoitamaan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin ja julkisasiamiehen tehtäviä, on tällaisen komitean koko olemassaolon syy. On myös melko selvää mielestäni, että 255 artiklassa määrätyn komitean – jonka juuret voidaan jäljittää niin sanotussa Due-raportissa (tammikuu 2000) ( 53 )ja Yhteisöjen tuomioistuimen toimintaa käsittelevän pohdintaryhmän loppuraportissa (maaliskuu 2003) ( 54 ) suunniteltuun neuvoa-antavaan komiteaan – ei ollut tarkoitus edustaa pelkkää muodollista toimintaa, vaan sillä oli tosiasiassa tarkoitus ”asettaa rima korkeammalle” jäsenvaltioiden osalta. ( 55 )

65.

Tosiasia kuitenkin on, että 255 artiklassa määrätty komitea on pelkkä neuvoa-antava elin, joka antaa lausunnon, joka ei ole sitova. Sen roolia ei voida tulkita niin, että se olisi ainoa elin, jonka tehtävänä on tarkistaa ehdokkaan ammatillinen pätevyys ja riippumattomuus. Edellä esitetyistä syistä kaikkien menettelyyn osallistuvien institutionaalisten toimijoiden (kansalliset viranomaiset, 255 artiklassa määrätty komitea ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajat), joista kukin toimii oman toimivaltansa rajoissa ja asianomaisessa menettelyn vaiheessa, tehtävänä on nähdäkseni varmistaa, että nämä vaatimukset täyttyvät.

66.

Edellä esitettyjen periaatteiden valossa käsittelen siten seuraavaksi Vilniaus apygardos administracinis teismasin esittämiä ennakkoratkaisukysymyksiä, sellaisina kuin ne muotoiltiin uudelleen edellä 19 kohdassa.

67.

Edellä esitetyistä näkökohdista seuraa, että käsiteltävässä asiassa esille tulevien kysymysten ratkaisemisessa keskeistä on se, onko kyseessä oleva kansallinen menettely, sellaisena kuin Liettuan viranomaiset ovat sen suunnitelleet ja/tai soveltavat sitä, omiaan vaarantamaan kyseisen unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin nimitysmenettelyn integriteetin.

68.

Tämän arvioiminen kuuluu lähtökohtaisesti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, jonka olisi otettava huomioon kaikki asiaan liittyvät olosuhteet. Auttaakseni kyseistä tuomioistuinta totean kuitenkin, etten havaitse mitään sellaista oikeudellista seikkaa tai tosiseikkaa taikka systeemistä tai olosuhteisiin liittyvää seikkaa, ( 56 ) joka yksinään tai yhdessä muiden kanssa tarkasteltuna ( 57 ) voisi herättää yksityisissä objektiivisesti arvioituna perusteltuja epäilyjä sen ehdokkaan riippumattomuudesta, jota Liettuan hallitus esitti unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään.

69.

Ensinnäkin on tärkeää korostaa – alusta alkaen –, että työryhmä oli katsonut kaikkien henkilöiden, jotka sisältyivät sen laatimaan luetteloon, jossa ehdokkaat oli sijoitettu paremmuusjärjestykseen, täyttävän unionin perussopimuksissa asetetut pätevyyttä ja riippumattomuutta koskevat vaatimukset. ( 58 ) Lisäksi, kuten edellä todettiin, pääasian oikeudenkäynnissä on ymmärtääkseni kiistatonta, että Kalėda täytti tosiasiallisesti nämä vaatimukset.

70.

Toiseksi Liettuan hallitus ei myöskään ymmärtääkseni ole kyseessä olevassa kansallisessa menettelyssä suinkaan jättänyt huomiotta oikeudellista kehystä, jonka se oli itse asettanut itselleen ja jota sen oli noudatettava. ( 59 ) Etenkin on todettava, että sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan työryhmä näyttää olevan neuvoa-antava elin, eikä sen suositus ensimmäiselle sijalle sijoitetun ehdokkaan nimittämiseksi näytä sitovan Liettuan hallitusta.

71.

Kolmanneksi missään unionin oikeuden säännöksessä tai määräyksessä, SEU 19 ja SEUT 254 artikla mukaan luettuina, ei edellytetä, että hallitukset esittävät ehdokasta, jolla on niiden mukaan ”parhaat edellytykset” tehtävään. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin nimittämisen osalta unionin perussopimuksissa edellytetään ainoastaan, että ehdokkaat täyttävät niissä asetetut pätevyyttä ja riippumattomuutta koskevat kaksi vaatimusta. Edellyttäen että kyseinen hallitus katsoo useiden hakijoiden täyttävän nämä vaatimukset, se voi esittää valitsemaansa ehdokasta.

72.

Lisään tältä osin, että valitessaan ehdokkaita hallitukset voivat hyvinkin käyttää lisäkriteerejä, edellyttäen että nämä kriteerit ovat yhteensopivia pätevyyttä ja riippumattomuutta koskevien vaatimusten kanssa, sellaisina kuin niistä määrätään perussopimuksissa. En esimerkiksi näe mitään ongelmaa siinä, että hallitus haluaa myös ottaa huomioon sukupuoleen tai maantieteelliseen tasapainoon liittyviä näkökohtia. ( 60 ) Samaan tapaan katson, että asiaa koskevassa Liettuan lainsäädännössä säädetyt kriteerit (oikeudelliset valmiudet, ammatillinen kokemus, soveltuvuus tuomarin tehtäviin, kielitaito, kyky työskennellä osana tiimiä kansainvälisessä toimintaympäristössä, jossa edustettuina on useita oikeudellisia perinteitä, ja takeet riippumattomuudesta, puolueettomuudesta, nuhteettomuudesta ja integriteetistä ( 61 )) ovat täysin sopusoinnussa perussopimuksissa asetettujen vaatimusten kanssa.

73.

Muistutan kuitenkin viimeiseksi mutta ei vähäisimpänä, että sekä unionin tuomioistuimen ( 62 ) että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ( 63 ) oikeuskäytännössä kaikki sääntöjenvastaisuudet, joita tuomarin nimitysmenettelyssä voi esiintyä, eivät väistämättä herätä epäilyjä kyseisen tuomarin riippumattomuudesta. Se riippuu sääntöjenvastaisuuden luonteesta ja olosuhteista, joissa se tapahtui. ( 64 ) Vakavia epäilyjä herää etenkin, kun tämä sääntöjenvastaisuus on luonteeltaan ja vakavuudeltaan sellainen, että se aiheuttaa todellisen vaaran siitä, että muut valtiovallan käyttäjät (erityisesti toimeenpanovallan käyttäjä) – tai mikä tahansa muu luonnollinen henkilö tai julkinen tai yksityinen oikeushenkilö – voivat vaikuttaa kyseiseen tuomariin epäasianmukaisesti. Vähäiset sääntöjenvastaisuudet eivät sitä vastoin yleensä herätä kysymyksiä kyseisen tuomarin riippumattomuudesta.

74.

Vaikuttaa näin ollen siltä, ettei mikään ennakkoratkaisupyynnössä tai asianosaisten ja muiden osapuolten kirjallisissa ja suullisissa huomautuksissa mainittu tekijä ole omiaan kyseenalaistamaan yksityisten mielissä Liettuan hallituksen valitseman ehdokkaan riippumattomuutta. ( 65 ) En etenkään havaitse mitään sellaista, mikä voisi saada objektiivisen tarkkailijan katsomaan, että kyseinen henkilö voisi esimerkiksi katsoa olevansa alisteisessa asemassa tai riippuvuussuhteessa ( 66 ) kansalliseen viranomaiseen nähden tai saattaisi taipua ulkoisen, ( 67 ) suoran tai välillisen ( 68 ) paineen alla hoitaessaan lainkäyttötehtäväänsä unionin yleisessä tuomioistuimessa.

75.

Katson näin ollen, että kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö tai käytäntö, sellaisena kuin siitä säädetään asiaa koskevissa kansallisissa säännöksissä (ja sellaisena kuin sitä nähdäkseni sovelletaan tosiasiallisesti kyseessä olevassa kansallisessa menettelyssä), on yhteensopiva SEU 19 artiklan 2 kohdan ja SEUT 254 artiklan kanssa.

76.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Vilniaus apygardos administracinis teismasin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin siten, että SEU 19 artiklan 2 kohta ja SEUT 254 artikla eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle tai käytännölle, jonka nojalla jäsenvaltion hallitus, joka on perustanut riippumattomien asiantuntijoiden ryhmän arvioimaan ehdokkaita unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään ehdotettaviksi ja laatimaan luettelon, jossa asetetaan paremmuusjärjestykseen ehdokkaat, jotka täyttävät unionin perussopimuksissa asetetut ammatillista pätevyyttä ja riippumattomuutta koskevat vaatimukset, voi valita kyseisestä luettelosta jonkun toisen ehdokkaan kuin ensimmäiselle sijalle sijoitetun ehdokkaan.