1)

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa

on tulkittava siten, että

siinä tarkoitettuna sopimusehtona, jota ei ole erikseen neuvoteltu, on pidettävä sopimusehtoa, joka on osa kuluttajan kanssa tehtyä ulkomaan valuutan määräistä luottosopimusta, jonka mukaan pankki voi vahvistaa kyseisen valuutan määräisen lainan lopullisen määrän soveltamalla kotimaan valuutassa ilmaistuun määrään, joka vastaa kuluttajan hakeman luoton määrää, pankin yksipuolisesti vahvistamaa valuuttakurssia, kun pankki on yksin määritellyt tämän määrän vahvistamista koskevat yksityiskohdat ennen sopimuksen tekemistä ilman, että kuluttaja on täten voinut vaikuttaa näiden yksityiskohtien määrittämiseen.

2)

Direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohtaa

on tulkittava siten, että

kun kuluttajan kanssa tehdyn ulkomaan valuutan määräisen luottosopimuksen yhteydessä sopimusehdon vaikutuksena on yhtäältä kyseisen valuutan vahvistumiseen liittyvän valuuttakurssiriskin siirtyminen kuluttajalle ja toisaalta sellaisen edun myöntämistä pankille kuluttajan vahingoksi, joka muodostuu sen vaihtokurssin, jonka pankki on valinnut vahvistaakseen kyseisen valuutan määräisen luoton lopullisen määrän ja muiden sellaisten vaihtokurssien välisestä erosta, joita se on voinut käyttää tässä yhteydessä, jotta voidaan katsoa, että kyseisen sopimusehto, siltä osin kuin se liittyy valuuttakurssieroon, ei vastaa tässä säännöksessä tarkoitettua edellytystä, jonka mukaan sopimusehto on laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi, on riittävää todeta, ettei pankki ole antanut kuluttajalle mitään tietoa tällaisen eron sisällyttämisestä, niiden tietojen laajuudesta riippumatta, joita kuluttajalle on annettu valuuttariskin siirtymisen osalta.

3)

Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

kun kuluttajan kanssa tehdyn ulkomaan valuutan määräisen luottosopimuksen yhteydessä kyseisen sopimuksen jonkin sopimusehdon vaikutuksena on yhtäältä sen valuuttakurssiriskin siirtyminen kuluttajalle, joka liittyy kyseisen valuutan vahvistumiseen kotimaan valuuttaan nähden, ja toisaalta vaihtokurssien väliseen eroon liittyvän edun luominen pankille, voidaan tämän sopimuslausekkeen katsoa, siltä osin kuin se koskee vaihtokurssien välistä eroa, voivan yksin luoda kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille siitä arvioinnista riippumatta, joka koskee tämän lausekkeen mahdollista kohtuutonta luonnetta kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, siltä osin kuin sopimuslauseke koskee valuuttakurssiriskin siirtymistä.

4)

Direktiivin 93/13 16 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

se ei ole esteenä sille, että kuluttajan kanssa tehdyn ulkomaan valuutan määräinen luottosopimus todetaan pätemättömäksi ja sille, että kuluttaja vapautetaan täten taloudellisista seurauksista, jotka aiheutuvat valuuttakurssiriskin siirtymistä koskevista luottosopimuksen sopimuslausekkeista, kun kansallinen tuomioistuin toteaa, että luoton lopullisen määrän vahvistamista koskeva kyseisen sopimuksen sopimusehto, siltä osin kuin sen vaikutuksena on, että pankille myönnetään vaihtokurssien väliseen eroon liittyvä etu, on luonteeltaan kohtuuton, vaikka kyseisen sopimuksen sopimusehdot, jotka koskevat valuutan muuntamisen yksityiskohtia luoton takaisinmaksua varten, eivät ole kohtuuttomia tai vaikka niiden poistaminen ei johda saman sopimuksen peruuttamiseen, jos kansallinen tuomioistuin katsoo kansallisen oikeuden sääntöjen mukaisesti ja asiaa objektiivisesti lähestyen, että luottosopimus ei voi pysyä voimassa ilman kohtuutonta sopimusehtoa muun muassa siltä osin kuin siinä määritellään sopimuksen pääasiallinen kohde.