a.

velvoittamaan komission maksamaan vahingonkorvauksena 593 177 661,75 euroa, joka vastaa 1 060 000 000 euron suuruiselle pääomalle Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioille sen kuukauden, jolloin asiassa COMP/C-3/37.990 Intel 13.5.2009 annettu komission päätös C(2009) 3726 final (jäljempänä päätös) annettiin, ensimmäisenä päivänä vahvistaman korkokannan mukaisesti maksettavaa viivästyskorkoa (1,25 %) lisättynä 3,5 prosenttiyksiköllä (tai unionin tuomioistuimen asianmukaisena pitämällä prosenttiyksiköllä) 13.8.2009 (päivä, jolloin Intel maksoi alustavasti sakon) ja 25.2.2022 (päivä, jolloin Euroopan komissio maksoi takaisin sakon pääoman) väliseltä ajalta vähennettynä komission Intelille jo maksamalla 38 059 598,52 euron suuruisella korkojen määrällä

b.

velvoittamaan komission maksamaan korkoa edellä (a) kohdassa vaaditulle rahamäärälle 25.2.2022 alkaen (päivä, jolloin komissio maksoi takaisin sakon pääoman) tai vaihtoehtoisesti 28.4.2022 alkaen (Intelin ensimmäisen korkokanteen nostamisajankohta) tai 6.7.2022 alkaen (tämän kanteen nostamisajankohta) taikka edelleen vaihtoehtoisesti tässä asiassa annettavan tuomion ajankohdasta alkaen siihen päivään saakka, jolloin komissio tosiasiassa maksaa kyseisen rahamäärän tuomion, jolla tämä kanne hyväksytään, perusteella EKP:n perusrahoitusoperaatioille vahvistaman korkokannan mukaisesti lisättynä 3,5 prosenttiyksiköllä tai vaihtoehtoisesti unionin tuomioistuimen asianmukaisena pitämällä prosenttiyksiköllä

c.

edelleen tai vaihtoehtoisesti

d.

joka tapauksessa velvoittamaan komission korvaamaan Intelille tästä oikeudenkäynnistä johtuvat oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäisessä kanneperusteessa kantaja vaatii SEUT 268 artiklan, SEUT 340 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 3 kohdan perusteella, että sille on maksettava korvausta korkoineen vahingosta, jota sille on aiheutunut, koska komissio on kieltäytynyt maksamasta Intelille viivästyskorkoa sakon pääomalle, joka on maksettu takaisin sen jälkeen, kun asiassa T-286/09 RENV, ECLI:EU:T:2022:19 annetulla tuomilla oli kumottu komission asiassa COMP/C-3/37.990 Intel 13.5.2009 antaman päätöksen C(2009) 3726 final 2 artikla. Kantaja vetoaa tässä yhteydessä SEUT 266 artiklaan perustuvaan vaatimukseen toteuttaa sakon kumoamisen johdosta tarvittavat toimenpiteet, mikä käsittää viivästyskoron maksamisen. Komissio on väärässä väittäessään, että sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan vaatimuksen osalta kyseinen aika alkaa kulua sakon alustavan maksamisen ajankohdasta.

2.

Toisessa kanneperusteessa kantaja vaatii edelleen tai vaihtoehtoisesti SEUT 263 artiklan perusteella, että mikä tahansa komission päätös, jossa viivästyskoron maksamisesta edellä mainitun korkokannan mukaisesti on kieltäydytty, on kumottava sillä perusteella, että (i) päätös on ristiriidassa SEUT 266 artiklan kanssa ja (ii) siinä esitetään väärin asianmukainen ajankohta, josta aika alkaa kulua sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan vaatimuksen osalta.

3.

Kolmannessa kanneperusteessa kantaja vaatii edelleen vaihtoehtoisesti SEUT 265 artiklan perusteella toteamaan, että jos komissio ei (kantaja vaatimuksista huolimatta) ole määritellyt lopullista kantaansa, komissio on toiminut lainvastaisesti, koska se ei ole maksanut Intelille mainittua viivästyskorkoa SEUT 266 artiklan mukaisesti, ja velvoittamaan komission maksamaan viivästyskorkoa edellä mainitun korkokannan mukaisesti.

4.

Kantaja väittää ehdottoman vaihtoehtoisesti, että se, että vuonna 2002, 2012 ja/tai 2018 annettua asetusta tai annettuja asetuksia tulkittaisiin muulla tavalla siten, että SEUT 266 artiklan, sellaisena kuin unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin on sitä tulkinnut, mukaista viivästyskorkoa ei tarvitse maksaa, johtaisi siihen, että asiassa merkityksellisillä säännöksillä rikottaisiin EU:n primaarioikeutta. Näissä olosuhteissa kantaja esittää vaihtoehtoisen SEUT 266 artiklaan ja SEUT 277 artiklaan perustuvan lainvastaisuusväitteen vaihtoehtoisesti ja ehdollisesti.