—

ottamaan esillä olevan kumoamiskanteen / sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen tutkittavaksi

—

hyväksymään sen ja näin ollen

—

ensisijaisesti

—

toissijaisesti

—

vielä toissijaisemmin

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 77 artiklan 1 kohtaa ja liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaa koskevaan lainvastaisuusväitteeseen. Kantaja väittää edellä mainittujen säännösten lainvastaisuuden tueksi, että virkamiehen tai toimihenkilön on voitava tehdä tietoinen valinta kansallisten eläkeoikeuksiensa siirrosta unionin eläkejärjestelmään eläkkeelle jäämisen yhteydessä eikä aiemmin. Tämänhetkisen säännön soveltaminen merkitsee erilaista kohtelua sellaiseen virkamieheen nähden, joka on joko tehnyt koko uransa unionin järjestelmässä tai tullut unionin toimielinten palvelukseen siirtämättä jäsenvaltion eläkejärjestelmässä aiemmin kertyneitä eläkeoikeuksiaan. Kantaja katsoo, että syrjintäkiellon periaatetta on loukattu, mikä johtaa riidanalaisten säännösten lainvastaisuuteen.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen 24 artiklassa tarkoitettujen huolenpito- ja avustamisvelvollisuuksien laiminlyöntiin. Kantaja vetoaa siihen, ettei hän saanut eläkeoikeuksiaan siirtäessään minkäänlaista taulukkoa, jossa täsmennettiin, että hänellä oli oikeus palautukseen, joka vastaa alkuperäiseen kansalliseen järjestelmään maksettujen määrien, joita ei ole laskettu unionin eläkejärjestelmässä, vakuutusmatemaattista arvoa, jota ei ole hyvitetty.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamiseen. Kantajan mukaan se, että joillekin virkamiehille myönnetään palautus eläkeoikeuksien siirtämisen yhteydessä, kun taas toisille ei sitä myönnetä, merkitsee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkausta sekä syrjintää, jota ei voida perustella.

4.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu perusteettoman edun saamiseen kantajan kustannuksella. Kantaja väittää, että hänen eläkeoikeuksiensa Euroopan unionin eläkejärjestelmään siirtämisen hetkellä hän ei saanut mitään palautusta vakuutusmatemaattisen arvon ylijäämästä, jota ei otettu huomioon laskettaessa hänen ikälisähyvitystään.