This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62022TN0110
Case T-110/22: Action brought on 28 February 2022 — Kremer v Commission
Asia T-110/22: Kanne 28.2.2022 – Kremer v. komissio
Asia T-110/22: Kanne 28.2.2022 – Kremer v. komissio
EUVL C 158, 11.4.2022, p. 14–15
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
EUVL C 158, 11.4.2022, p. 11–12
(GA)
11.4.2022 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 158/14 |
Kanne 28.2.2022 – Kremer v. komissio
(Asia T-110/22)
(2022/C 158/17)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Christiane Kremer (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat D. Grisay ja A. Ansay)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
toteamaan, että kumoamiskanne/sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset, |
— |
ottamaan kanteen tutkittavaksi ja siten
|
— |
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 77 artiklan 1 kohtaa ja henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaa koskevaan lainvastaisuusväitteeseen. Kantaja väittää, että kyseisten säännösten mukaan virkamiehen on tehtävä päätös kansallisessa järjestelmässä kertyneiden eläkeoikeuksien siirtämisestä unionin eläkerahastoon kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun hän aloitti unionin toimielimen palveluksessa. Tällaisen siirron suorittanut virkamies voi kuitenkin vasta eläkkeelle siirtyessään asianmukaisesti arvioida mahdollisen siirtonsa laajuutta erityisesti sen säännön vuoksi, jonka mukaan eläkkeen määrä voi olla korkeintaan 70 prosenttia. Kantaja päättelee tästä, että kyseinen sääntö johtaa syrjintäkiellon periaatteen vastaisesti erilaiseen kohteluun sellaiseen virkamieheen nähden, joka on tehnyt koko uransa unionin järjestelmässä. |
2) |
Toinen kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen 24 artiklassa säädettyjen huolenpito- ja avustamisvelvollisuuden rikkomiseen. Kantaja väittää, että siirtäessään eläkeoikeutensa kansallisesta järjestelmästä unionin eläkerahastoon virkamiehet saavat yleensä komissiolta taulukon, josta ilmenee, ovatko he oikeutettuja palautukseen, joka vastaa alkuperäiseen kansalliseen järjestelmään maksettujen määrien, joita ei ole laskettu unionin eläkejärjestelmässä, vakuutusmatemaattista arvoa, jota ei ole hyvitetty. Lisäksi palauttamien tapahtuu yleensä ilman rajoituksia tai erityisiä toimia. Kantaja väittää kuitenkin, että hän ei ole saanut tällaista taulukkoa eikä palautusta. |
3) |
Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamiseen. Kantaja katsoo, että tiettyjen virkamiesten välillä on syrjintää, jota ei voida perustella objektiivisella perusteella, koska joillekin virkamiehille myönnetään palautus eläkeoikeuksien siirtämisen yhteydessä, kun taas toisille ei sitä myönnetä. |
4) |
Neljäs kanneperuste, joka perustuu sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymiseen, koska unioni on saanut perusteetonta etua kantajan kustannuksella. |