—

velvoittaa SRB:n toimittamaan täysimääräisen kriisinratkaisusuunnitelman, joka on hyväksytty kriisinratkaisupäätöksellä (1)

—

toteaa, ettei omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevia vähimmäisvaatimuksia (MREL-vähimmäisvaatimukset) koskevan toimintaperiaatteen riidanalaisia ehtoja ole sovellettava

—

kumoaa kriisinratkaisupäätöksen

—

kumoaa MREL-päätöksen (2)

—

velvoittaa SRB:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja muut esillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyvät kulut.

1.

Ensimmäinen kriisinratkaisupäätöstä koskeva kanneperuste, jonka mukaan SRB on tehnyt oikeudellisia virheitä. Kantaja väittää, että kriisinratkaisupäätös on 15.7.2014 annetun asetuksen (EU) N:o 806/2014 (3) ja 23.3.2016 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1075 (4) säännösten sekä suhteellisuusperiaatteen vastainen.

2.

Toinen kriisinratkaisupäätöstä koskeva kanneperuste, jonka mukaan SRB on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä ja loukannut hyvän hallinnon periaatetta.

3.

Kolmas kriisinratkaisupäätöstä koskeva kanneperuste, jonka mukaan SRB on esittänyt kannan, jossa ilmaistaan normatiivinen valinta, ja näin ollen ylittänyt asetukseen (EU) No 806/2014 perustuvan toimivaltansa.

4.

Neljäs kriisinratkaisupäätöstä koskeva kanneperuste, jossa väitetään, että päätöstä tehtäessä on loukattu kantajan oikeutta tulla kuulluksi ja SRB on laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan, kun se ei ole perustellut kantajan osalta valitsemaansa kriisinratkaisustrategiaa.

5.

Viides kriisinratkaisupäätöstä koskeva kanneperuste, jossa väitetään, että tietyt asetuksen (EU) N:o 806/2014 säännökset, joita SRB sovelsi kyseistä päätöstä tehdessään, loukkaavat perusoikeuksia ja ovat SEU-sopimuksen vastaisia.

6.

Ensimmäinen MREL-päätöstä koskeva kanneperuste, jonka mukaan kyseinen päätös perustuu kriisinratkaisupäätökseen ja on siihen erottamattomassa yhteydessä, minkä vuoksi siitä tulisi mitätön, jos kriisinratkaisupäätös kumotaan.

7.

Toinen MREL-päätöstä koskeva kanneperuste, jonka mukaan SRB on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan ja soveltaessaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 säännöksiä.

8.

Kolmas MREL-päätöstä koskeva kanneperuste, jonka mukaan SRB teki ilmeisiä arviointivirheitä määrittäessään MREL-vähimmäisvaatimusta ja loukkasi hyvän hallinnon periaatetta, kun SRB ei arvioinut huolellisesti ja puolueettomasti BNP Paribas -konsernia kriisinratkaisun jälkeen eikä varsinkaan ottanut huomioon kriisinratkaisun vaikutusta BNP Paribas -konsernin kokoon ja liiketoimintamalliin.

9.

Neljäs MREL-päätöstä koskeva kanneperuste, jonka mukaan SRB loukkasi luottamuksensuojan periaatetta, kun se ei noudattanut useita oman MREL-vähimmäisvaatimuksia koskevan toimintaperiaatteensa ehtoja MREL-vaatimusten mukautusten osalta.

10.

Viides MREL-päätöstä koskeva kanneperuste, jonka mukaan SRB loukkasi suhteellisuusperiaatetta, omistusoikeutta ja liiketoiminnan vapautta asettamalla MREL-vähimmäisvaatimuksen, joka ei ole oikeassa suhteessa kriisinratkaisun tavoitteisiin nähden.

11.

Kuudes MREL-päätöstä koskeva kanneperuste, jonka mukaan SRB ei esittänyt kyseisen päätöksen perusteluja, kun se ei ilmoittanut päätöksessä kaikkia tarvittavia seikkoja, jotta kantaja voi ymmärtää, millä perusteella ja minkä menetelmän mukaisesti MREL-vähimmäisvaatimus määritettiin ja miksi kyseinen menetelmä poikkesi MREL-vähimmäisvaatimuksia koskevassa toimintaperiaatteessa esitetystä yleisestä menetelmästä.

12.

Seitsemäs MREL-päätöstä koskeva kanneperuste, jonka mukaan SRB on loukannut kantajan oikeutta tulla kuulluksi, kun se kieltäytyi lähtökohtaisesti ottamasta huomioon tiettyjä kommentteja.

13.

Kahdeksas MREL-päätöstä koskeva kanneperuste, jonka mukaan MREL-vähimmäisvaatimuksia koskeva toimintaperiaate, johon MREL-päätös perustuu, rikkoo asetusta (EU) N:o 806/2014 ja merkitsee SRB:n harkintavallan väärinkäyttöä, siltä osin kuin siinä ilmaistaan normatiivinen valinta kriisinratkaisun alalla ja loukataan lainsäätäjän toimivaltaa.