EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62022TJ0371
Judgment of the General Court (Ninth Chamber) of 17 July 2024 (Extracts).#Marco Montanari v EUCAP Sahel Niger.#Common foreign and security policy – EUCAP Sahel-Niger mission – Seconded national staff members – Psychological harassment – Rejection of a claim for compensation – Action for annulment – No interest in bringing proceedings – Inadmissibility – Non-contractual liability – Right to dignity – Articles 1 and 31 of the Charter of Fundamental Rights – Mediation procedure – Failure to send the mediator’s report – Failure to implement the mediator’s recommendations – Right to good administration – Article 41 of the Charter of Fundamental Rights – Duty to have regard for the welfare of officials – Non-material damage – Material damage – Causal link.#Case T-371/22.
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 17.7.2024 (julkaistu otteina).
Marco Montanari vastaan EUCAP Sahel Niger.
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – EUCAP Sahel Nigerin operaatio – Jäsenvaltioiden lähettämä henkilöstö – Työpaikkakiusaaminen – Vahingonkorvausvaatimuksen hylkääminen – Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarpeen puuttuminen – Tutkimatta jättäminen – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Oikeus ihmisarvoon – Perusoikeuskirjan 1 ja 31 artikla – Sovittelumenettely – Sovittelijan selvitystä ei annettu tiedoksi – Sovittelijan suositusten täytäntöönpanon laiminlyönti – Oikeus hyvään hallintoon – Perusoikeuskirjan 41 artikla – Huolenpitovelvollisuus – Henkinen kärsimys – Aineellinen vahinko – Syy-yhteys.
Asia T-371/22.
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 17.7.2024 (julkaistu otteina).
Marco Montanari vastaan EUCAP Sahel Niger.
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – EUCAP Sahel Nigerin operaatio – Jäsenvaltioiden lähettämä henkilöstö – Työpaikkakiusaaminen – Vahingonkorvausvaatimuksen hylkääminen – Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarpeen puuttuminen – Tutkimatta jättäminen – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Oikeus ihmisarvoon – Perusoikeuskirjan 1 ja 31 artikla – Sovittelumenettely – Sovittelijan selvitystä ei annettu tiedoksi – Sovittelijan suositusten täytäntöönpanon laiminlyönti – Oikeus hyvään hallintoon – Perusoikeuskirjan 41 artikla – Huolenpitovelvollisuus – Henkinen kärsimys – Aineellinen vahinko – Syy-yhteys.
Asia T-371/22.
ECLI identifier: ECLI:EU:T:2024:494
Väliaikainen versio
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
17 päivänä heinäkuuta 2024 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – EUCAP Sahel Nigerin operaatio – Jäsenvaltioiden lähettämä henkilöstö – Työpaikkakiusaaminen – Vahingonkorvausvaatimuksen hylkääminen – Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarpeen puuttuminen – Tutkimatta jättäminen – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Oikeus ihmisarvoon – Perusoikeuskirjan 1 ja 31 artikla – Sovittelumenettely – Sovittelijan selvitystä ei annettu tiedoksi – Sovittelijan suositusten täytäntöönpanon laiminlyönti – Oikeus hyvään hallintoon – Perusoikeuskirjan 41 artikla – Huolenpitovelvollisuus – Henkinen kärsimys – Aineellinen vahinko – Syy-yhteys
Asiassa T‑371/22,
Marco Montanari, kotipaikka Reggio Emilia (Italia), edustajinaan S. Rodrigues ja A. Champetier, asianajajat,
kantajana,
vastaan
EUCAP Sahel Niger, edustajanaan E. Raoult, asianajaja,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Truchot (esittelevä tuomari) sekä tuomarit H. Kanninen ja T. Perišin,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn ja erityisesti
– vastaajan 30.9.2022 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämässä asiakirjassa esittämät toimivallan puuttumista ja tutkimatta jättämistä koskevat oikeudenkäyntiväitteet,
– kyseisiä oikeudenkäyntiväitteitä koskevat kantajan huomautukset, jotka jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.11.2022,
– 16.12.2022 annetun määräyksen kyseisten oikeudenkäyntiväitteiden käsittelemisestä pääasian yhteydessä,
ottaen huomioon 29.11.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
1 Kantaja Marco Montanari vaatii kanteellaan yhtäältä SEUT 263 artiklan perusteella kumoamaan Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaation Nigerissä (EUCAP Sahel Niger, jäljempänä operaatio) 28.4.2022 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen 4.2.2022 esittämänsä vahingonkorvausvaatimus, ja toisaalta SEUT 268 artiklan perusteella korvausta vahingoista, joita hän väittää kärsineensä työpaikkakiusaamisen sekä hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamisen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.
Asian tausta
2 Italian hallitus lähetti kantajan työskentelemään operaatiossa poliittisena neuvonantajana 14.4.2015 alkaen.
3 Syyskuussa 2016 kantajan lähettämistä operaation palvelukseen jatkettiin 14.4.2018 saakka.
4 Kantaja pyysi 8.3.2017 operaation apulaisjohtajaa aloittamaan kurinpitomenettelyn lehdistö- ja tiedotuspäällikköä vastaan työpaikkakiusaamisen vuoksi, jota tämän väitettiin kohdentaneen häneen (jäljempänä 8.3.2017 päivätty ensimmäinen kantelu).
5 Samana päivänä kantaja pyysi operaation apulaisjohtajaa aloittamaan kurinpitomenettelyn operaation johtajaa ja lehdistö- ja tiedotuspäällikköä sekä jälkimmäiselle Burkina Fasoon maitse 25. ja 26.2.2017 tehtävää matkaa varten myönnetyn lomaluvan ensimmäistä allekirjoittajaa vastaan sillä perusteella, että yhtäältä tällainen matka merkitsi lehdistö- ja tiedotuspäällikön sopimatonta menettelyä operaation toimivaltaa kohtaan ja toisaalta mainittu lomalupa merkitsi operaation johtajan puolelta huolenpitovelvollisuuden kyseenalaistavaa törkeätä huolimattomuutta. Toissijaisesti, siinä tapauksessa, että mainitun lomaluvan ensimmäisenä allekirjoittajana olisi ollut operaation apulaisjohtaja, kantaja pyysi tätä välittämään kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan pyyntönsä Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) siviilikriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavaran (CPCC) johdolle ja täsmensi, että siinä tapauksessa hän pyytää kurinpitomenettelyn aloittamista myös tätä vastaan törkeän huolimattomuuden vuoksi (jäljempänä 8.3.2017 päivätty toinen kantelu).
6 Operaation apulaisjohtaja ilmoitti kantajalle 24.3.2017, että 8.3.2017 päivätyn ensimmäisen kantelun käsittely oli lopetettu.
7 Kantaja ilmoitti 28.3.2017 CPCC:n johtajalle, joka oli kyseiseen operaatioon kuuluvan siviilioperaation komentaja, 8.3.2017 päivättyjen ensimmäisen ja toisen kantelun tekemisestä ja pyysi häntä ottamaan kyseiset kaksi kantelua käsiteltäväkseen (jäljempänä 28.3.2017 päivätty ilmoitus).
8 Siviilioperaation apulaiskomentaja ilmoitti 15.5.2017 siviilioperaation komentajalle, että 8.3.2017 päivätty toinen kantelu käsitellään johtamista koskevana asiana aloittamatta muodollista kurinpitomenettelyä.
9 Kantaja pyysi 17.7.2017 siviilioperaation komentajaa aloittamaan työpaikkakiusaamista koskevan tutkinnan operaation johtajasta ja apulaisjohtajasta (jäljempänä 17.7.2017 päivätty ilmoitus). Myöhemmin samana päivänä operaation johtaja lähetti kantajalle kirjallisen varoituksen sillä perusteella, että tämä oli käyttäytynyt epäkunnioittavasti häntä kohtaan 10.4. samana vuonna pidetyssä kokouksessa (jäljempänä ensimmäinen kirjallinen varoitus).
10 Kantaja toimitti 18.7.2017 ensimmäisen kirjallisen varoituksen siviilioperaation komentajalle ja pyysi häntä ottamaan sen huomioon 17.7.2017 päivättyä ilmoitusta koskevassa tutkinnassa.
11 Kantajalle ilmoitettiin 20.7.2017, että eräs CPCC:n työntekijä (jäljempänä sovittelija) oli nimetty arvioimaan tilannetta itse paikalla seuraavan viikon aikana.
12 Sovittelija järjesti 25. ja 26.7.2017 operaation henkilöstön keskuudessa useita kuulemisia, joista osa käytiin kantajan kanssa.
13 Operaation henkilöstöosasto (jäljempänä henkilöstöosasto) pyysi 27.7.2017 kantajaa täyttämään hänen työsuoritustensa arviointilomakkeen viimeistään 4.8.2017, jotta hänen tilapäinen siirtonsa voitaisiin uusia 14.4.2018 alkaen.
14 Samana päivänä henkilöstöosaston päällikkö toimitti kantajalle päivitetyn laskelman hänen vuosilomistaan sen jälkeen, kun häntä oli pyydetty antamaan selvitys luvattomista poissaolopäivistään.
15 Kantaja ilmoitti siviilioperaation komentajalle 28.7.2017 edellä 13 ja 14 kohdassa mainitusta henkilöstöosaston kanssa käymästään viestienvaihdosta 17.7.2017 tekemäänsä ilmoitukseen liittyvien asiakirjojen täydentämiseksi.
16 Sovittelija antoi selvityksensä 29.7.2017 (jäljempänä 29.7.2017 päivätty selvitys).
17 Kantaja ilmoitti 23.8.2017 henkilöstöosastolle, ettei hän aio pyytää, että hänen tilapäistä siirtoaan operaatioon pidennettäisiin 14.4.2018 alkaen.
18 Kantaja lähetti siviilioperaation komentajalle 25.10.2017 uusia tietoja täydentääkseen 17.7.2017 tekemäänsä ilmoitukseen liittyvää asiakirja-aineistoa.
19 Operaatio ilmoitti 22.11.2017 Italian viranomaisille, että kantaja oli ollut perusteettomasti poissa 17.–20.11.2017 välisenä aikana ja että se aikoi pidättää kantajan päivärahan maksun neljältä päivältä.
20 Operaation johtaja hylkäsi 23.11.2017 kantajan vaatimuksen, joka koski kolmen päivän perusteettoman poissaolon katsomista luvalliseksi, ja antoi hänelle toisen kirjallisen varoituksen (jäljempänä toinen kirjallinen varoitus). Samana päivänä kantaja pyysi siviilioperaation komentajaa aloittamaan uuden tutkinnan sillä perusteella, että edellä 19 kohdassa mainitut seikat olivat osoitus operaation johtajan ja apulaisjohtajan harjoittamasta työpaikkakiusaamisesta (jäljempänä 23.11.2017 päivätty ilmoitus).
21 Kantaja ilmoitti 28.11.2017 siviilioperaation komentajalle, että häneltä oli pidätetty kolmen päivän palkka, ja pyysi tätä myös selvittämään kantansa 17.7. ja 23.11.2017 päivättyihin ilmoituksiin.
22 Kantaja välitti 4.12.2017 CPCC:stä vastaavalle EUH:n apulaispääsihteerille 17.7. ja 23.11.2017 päivättyjen ilmoitusten sisällön.
23 Kantaja pyysi 17.1.2018 EUH:n pääsihteeriä ilmoittamaan hänelle mahdollisimman pian sovittelijan päätelmistä sekä 17.7. ja 23.11.2017 päivättyjen ilmoitusten johdosta toteutetuista toimista.
24 Kantaja erosi 18.3.2018 operaation poliittisen neuvonantajan tehtävästä.
25 Vastauksena edellä 23 kohdassa mainittuun kirjeeseen siviilioperaation komentaja ilmoitti 10.4.2018 kantajalle, että väitetyt laiminlyönnit, joista tämä oli ilmoittanut, liittyivät operaation johtamista koskeviin asioihin ja että asiakirja-aineisto ei antanut aihetta kurinpitomenettelyn aloittamiseen (jäljempänä 10.4.2018 päivätty päätös).
26 Kantaja pyysi 31.7.2018 saada tutustua erityisesti 29.7.2017 päivättyyn selvitykseen.
27 EUH hylkäsi 24.10.2018 tekemällään päätöksellä lopullisesti edellä 26 kohdassa tarkoitetun pyynnön tietojen antamisesta.
28 Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 24.10.2018 tehdyn päätöksen 12.12.2019 antamallaan tuomiolla Montanari v. EUH (T‑692/18, ei julkaistu, EU:T:2019:850).
29 Kantaja tiedusteli 13.12.2019 sekä 13.3.2020 ja 9.7.2020 EUH:lta, mihin toimiin se aikoo ryhtyä edellä 28 kohdassa tarkoitetun tuomion johdosta.
30 EUH toimitti 24.7.2020 päivätyllä kirjeellä kantajalle 29.7.2017 päivätyn selvityksen kokonaisuudessaan lukuun ottamatta muita asianomaisia henkilöitä koskevia henkilötietoja.
31 Kantaja vaati 26.5.2021 EUH:ta maksamaan 971 395,92 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä sekä fyysisistä ja aineettomista vahingoista, joita kantaja väitti hänelle aiheutuneen työpaikkakiusaamisesta sekä hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamisesta ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä ja jotka hän katsoi operaation syyksi.
32 EUH hylkäsi 24.9.2021 edellä 31 kohdassa mainitun vahingonkorvausvaatimuksen muun muassa sillä perusteella, että kantaja ei ollut missään vaiheessa ollut EUH:n palveluksessa ja että operaatio oli sekä oikeudelliselta että operatiiviselta kannalta täysin EUH:sta erillinen yksikkö.
33 Kantaja teki 22.12.2021 EUH:lle Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohtaan perustuvan valituksen tarkoituksenaan riitauttaa edellä 31 kohdassa mainitun vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä koskeva päätös.
34 Kantaja vaati 4.2.2022 päivätyillä kahdella erillisellä kirjeellä Euroopan unionin neuvostolta ja operaatiolta 972 395,92 euron suuruista korvausta henkisestä kärsimyksestä sekä fyysisistä ja aineettomista vahingoista, jotka väitetysti aiheutuivat työpaikkakiusaamisesta sekä hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamisesta ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä (jäljempänä operaatiolle osoitetun vaatimuksen osalta kolmas vahingonkorvausvaatimus).
35 Neuvosto hylkäsi sille osoitetun, edellä 34 kohdassa mainitun vahingonkorvausvaatimuksen 25.3.2022.
36 Operaatio hylkäsi kolmannen vahingonkorvausvaatimuksen 28.4.2022.
37 EUH hylkäsi edellä 33 kohdassa mainitun valituksen 30.5.2022.
Asianosaisten vaatimukset
38 Kantaja vaatii lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa 28.4.2022 tehdyn päätöksen, jossa hylätään kolmas vahingonkorvausvaatimus
– velvoittaa operaation maksamaan hänelle 982 840 euroa
– velvoittaa operaation korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
39 Operaatio vaatii lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin
– ensisijaisesti hylkää kanteen, koska se on nostettu tuomioistuimessa, jolla ei ole toimivaltaa
– toissijaisesti jättää kanteen tutkimatta
– edelleen toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Toimivallan puuttumista koskeva väite
40 Operaatio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan nyt käsiteltävää kannetta, koska kantaja toimi operaation poliittisena neuvonantajana Italian ulkoasiainministeriön lähettämänä asiantuntijana Euroopan unionin YTPP-operaatiosta Nigerissä (EUCAP Sahel Niger) 16.7.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/392/YUTP (EUVL 2012, L 187, s. 48) 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
41 Operaatio katsookin, että kantajan kantelut, jotka koskevat hänen tehtäviensä suorittamista, on osoitettava Italian kansallisille viranomaisille. Tältä osin operaatio viittaa kantajan italialaiselle tuomioistuimelle väitetysti esittämään kanteluun. Operaatio mainitsee myös ratkaisun, johon unionin yleinen tuomioistuin päätyi 23.4.2015 antamassaan määräyksessä (T‑383/13, ei julkaistu, EU:T:2015:246), jonka unionin tuomioistuin on sen mukaan vahvistanut.
42 Kantaja riitauttaa operaation väitteen toimivallan puuttumisesta ja täsmentää muun muassa, että hänen Tribunale di Roman (Rooman alioikeus, Italia) työoikeudellisia asioita käsittelevälle jaostolle tekemänsä kantelu ei liity kolmanteen vahingonkorvausvaatimukseen ja nyt käsiteltävään kanteeseen.
43 Tältä osin on huomattava, että operaatio perustettiin päätöksellä 2012/392 tukemaan Nigerin turvallisuusalan toimijoiden terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvien valmiuksien rakentamista.
44 On erityisesti huomattava, että päätöksen 2012/392 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että operaation henkilöstö koostuu pääasiassa jäsenvaltioiden, unionin toimielinten ja EUH:n lähettämästä henkilöstöstä, ja nämä vastaavat lähettämäänsä henkilöstöön liittyvistä kuluista, matkakuluista asemapaikkaan ja takaisin, palkoista, terveydenhuollosta sekä kulukorvauksista, lukuun ottamatta asianmukaisia päivärahoja.
45 Toisaalta pitää paikkansa, että päätöksen 2012/392 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltio, unionin toimielin tai EUH vastaa henkilöstön lähettämiseen liittyvien, asianomaisen lähetetyn henkilön esittämien tai häntä koskevien vaatimusten ratkaisemisesta sekä sellaisten menettelyjen vireillepanosta, joihin mahdollisesti ryhdytään tätä henkilöä vastaan
46 Ensinnäkin on todettava, että oikeuskäytännöstä, joka koskee muiden yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) kuuluvien operaatioiden toiminnasta annettuja määräyksiä ja säännöksiä, jotka on laadittu vastaavin tai jopa samanlaisin sanamuodoin kuin päätöksessä 2012/392 olevat, ilmenee, sekä jäsenvaltioiden että unionin toimielinten lähettämiin henkilöstön jäseniin sovelletaan samoja sääntöjä siltä osin kuin kyse on heidän tehtäviensä hoitamisesta operaatioalueella, joten unionin tuomioistuimilla on toimivalta valvoa henkilöstöhallintoon liittyviä toimia, jotka koskevat jäsenvaltioiden lähettämiä henkilöstön jäseniä ja joiden tarkoituksena on vastata operaatioiden tarpeisiin operaatioalueella (ks. vastaavasti tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ym., C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 50 ja 55 kohta).
47 Toisenlaisesta tulkinnasta nimittäin seuraisi muun muassa, että silloin, kun sama henkilöstöhallintoon liittyvä toimi, joka koskee operaatioalueella tapahtuvaa toimintaa, koskee sekä jäsenvaltioiden että unionin toimielinten lähettämiä henkilöstön jäseniä, ensiksi mainittujen osalta annettu ratkaisu saattaisi olla sellainen, että se ei sopisi yhteen unionin tuomioistuinten viimeksi mainittujen osalta antaman ratkaisun kanssa (ks. vastaavasti tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ym., C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 57 kohta).
48 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ja muutoksenhaun ollessa kyseessä unionin tuomioistuin ovat toimivaltaisia valvomaan tällaisia toimia. Tämä toimivalta perustuu mainittujen toimien laillisuuden valvonnan osalta SEUT 263 artiklaan ja sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevien riita-asioiden osalta SEUT 268 artiklaan, luettuna yhdessä SEUT 340 artiklan toisen kohdan kanssa, kun otetaan huomioon SEU 19 artiklan 1 kohta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artikla (tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ym., C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 58 kohta)
49 Toiseksi on huomattava, että esittämällä unionin yleiselle tuomioistuimelle edellä 38 kohdassa mainitut vaatimukset kantaja nostaa esiin kysymyksen operaatioalueella toteutettaviin operaatioihin liittyvien henkilöstöhallintotoimien lainmukaisuudesta, eikä päätöksen 2012/392 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun henkilöstön lähettämiseen liittyviä kysymyksiä.
50 Kolmannesta vahingonkorvausvaatimuksesta ja kantajan esittämistä vaatimuksista nimittäin ilmenee, että kantaja arvostelee operaation johtajaa siitä, että tämä oli tehnyt hänen osaltaan päätöksiä, jotka hänen ollessaan lähetettynä operaation palvelukseen ja määrättynä työskentelemään operaatioalueella saattoivat merkitä työpaikkakiusaamista vastoin perusoikeuskirjan määräyksiä, joissa taataan työntekijöiden oikeus terveyteen ja ihmisarvoon. Lisäksi kantaja kritisoi nimenomaan operaation alaisen siviilioperaation komentajaa eikä Italian viranomaisia hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamisesta ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä niiden työpaikkakiusaamista koskevien ilmoitusten käsittelyssä, jotka kantaja oli tehnyt ajanjaksona, jona hänet oli määrätty työskentelemään kentällä.
51 On myös muistettava, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut olevansa toimivaltainen ratkaisemaan vastaavanlaisia riita-asioita, jotka syntyvät YUTP-operaatioon lähetetyn kansallisen henkilöstön ja operaation sopimussuhteisena palkatun kansainvälisen henkilöstön välillä, ilman, että jälkimmäisessä tapauksessa esteenä olisi toimivallan antamista jäsenvaltion tuomioistuimille koskeva lauseke jommankumman henkilöstöryhmän palvelukseen ottamista koskevassa sopimuksessa (tuomio 12.4.2018, PY v. EUCAP Sahel Niger, T‑763/16, EU:T:2018:181 ja tuomio 18.11.2020, H v. neuvosto, T‑271/10 RENV II, EU:T:2020:548).
52 Kolmanneksi on todettava, että operaation esittämät väitteet eivät ole sellaisia, että ne kyseenalaistaisivat unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan ratkaista tämä riita-asia.
53 Ensinnäkään operaatio ei voi vedota tehokkaasti ratkaisuun, jonka unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 23.4.2015 antamassaan määräyksessä Chatzianagnostou v. neuvosto ym. (T‑383/13, ei julkaistu, EU:T:2015:246), sillä mainittu määräys, josta ei ole valitettu, annettiin ennen 19.7.2016 annettua tuomiota H v. neuvosto ym. (C‑455/14 P, EU:C:2016:569) ja ennen edellä 51 kohdassa viitattua oikeuskäytäntöä. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen edellä mainitussa määräyksessä tekemän ratkaisun ei voida katsoa heijastavan unionin oikeuden nykytilaa.
54 Toiseksi Tribunale di Roman (Rooman alioikeus) 19.10.2020 antamasta tuomiosta ilmenee, että kantajan kyseisessä tuomioistuimessa vireille panema oikeusriita koski niiden palkkojen ja peruskorvausten laskentaa, jotka Italian hallitus maksoi hänelle sinä aikana, kun hän oli lähetettynä operaatioon. Kyseinen oikeusriita, jolla oli eri kohde kuin nyt käsiteltävällä kanteella, ei siis koskenut operaation hallinnointitoimien lainmukaisuutta tai sen vastuun syntymistä tällaisten toimien toteuttamisen yhteydessä, eikä se näin ollen vaikuta unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan ratkaista nyt käsiteltävä kanne.
55 Operaation esittämä väite toimivallan puuttumisesta on näin ollen perusteeton, ja se on hylättävä.
Oikeudenkäyntiväitteet
56 Operaatio esittää pääasiallisesti viisi oikeudenkäyntiväitettä, joista ensimmäinen perustuu siihen, ettei tekojen, joista sitä syytetään, voida katsoa johtuvan siitä; toinen perustuu siihen, että kannekirjelmä esitettiin myöhässä; kolmas perustuu viiden tai neljän vuoden vanhentumisaikaan; neljäs perustuu kolmannen vahingonkorvausvaatimuksen puutteellisuuteen; ja viides perustuu siihen, että kumoamisvaatimusten tueksi ei ole esitetty kanneperustetta.
57 Koska unionin yleinen tuomioistuin on prosessinjohtotoimena lisäksi ottanut viran puolesta huomioon kysymyksen kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottamisesta, tämä kysymys on tutkittava ensimmäiseksi.
Kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottaminen
58 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos tällä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että kyseisen toimenpiteen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä. Oikeussuojan tarve on siis olennainen ja ensimmäinen edellytys kaikille kanteille. Oikeussuojan tarvetta ei sitä vastoin ole silloin, kun kanteen menestyminen ei missään tapauksessa antaisi kantajalle tyydyttävää ratkaisua (ks. tuomio 6.7.2023, Julien v. neuvosto, C‑285/22 P, ei julkaistu, EU:C:2023:551, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Lisäksi on muistettava, että kantajan on itsensä näytettävä toteen oikeussuojan tarpeensa. Jotta luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama, toimen kumoamista koskeva kanne voidaan tutkia, kantajan onkin osoitettava asianmukaisesti intressi, joka sillä on saada mainittu toimi kumotuksi (ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Binca Seafoods v. komissio, C‑268/16 P, EU:C:2017:1001, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
60 Jos tällaista perustelua ei, kanteen tutkittavaksi ottamista koskeva kysymys on näin ollen oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvä peruste, joka unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta (ks. tuomio 24.11.2021, LTTE v. neuvosto, T‑160/19, ei julkaistu, EU:T:2021:817, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Lisäksi niin ikään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 340 artiklan toiseen kohtaan perustuva vahingonkorvauskanne on luotu itsenäiseksi oikeussuojakeinoksi, jolla on oma tehtävänsä oikeussuojakeinojen järjestelmässä ja jonka nostamisen edellytykset määräytyvät sen erityisen tarkoituksen perusteella (ks. vastaavasti tuomio 25.3.2021, Carvalho ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑565/19 P, ei julkaistu, EU:C:2021:252, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
62 Vahingonkorvauskanne eroaa kumoamiskanteesta sikäli, että sillä ei pyritä asianomaiselle vastaisen toimen peruuttamiseen, kumoamiseen tai muuttamiseen, vaan unionin toimielimen, elimen tai laitoksen aiheuttaman vahingon korvaamiseen (ks. vastaavasti tuomio 24.10.1973, Merkur-Außenhandel v. komissio, 43/72, EU:C:1973:108, 4 kohta ja tuomio 1.2.2023, Klymenko v. neuvosto, T‑470/21, ei julkaistu, EU:T:2023:26, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Vaatimuksilla, jotka koskevat joko sen päätöksen kumoamista, jolla unionin toimielin, elin tai laitos on kieltäytynyt tunnustamasta oikeutta korvaukseen, johon kantaja lisäksi vetoaa SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan nojalla, tai sitä, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että asianomaisella toimielimellä, elimellä tai laitoksella on velvollisuus tunnustaa tällaisen oikeuden olemassaolo, pyritään saamaan todettua, että asianomainen toimielin, elin tai laitos on korvausvelvollinen, ja tällaiset vaatimukset on hylättävä, koska kantajalla ei lähtökohtaisesti ole intressiä esittää sellaisia vahingonkorvausvaatimuksensa lisäksi (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 13.6.1972, Compagnie d’approvisionnement, de transport et de crédit et Grands Moulins de Paris v. komissio, yhdistetyt asiat 9/71 ja 11/71, EU:C:1972:52, 9–11 kohta, ks. myös vastaavasti tuomio 3.10.2019, DQ ym. v. parlamentti, T‑730/18, EU:T:2019:725, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että kantaja pyytää unionin yleistä tuomioistuinta paitsi määräämään niiden aineellisten ja aineettomien vahinkojen korvaamisesta, joista hän katsoo operaation olevan vastuussa, myös kumoamaan päätöksen, jossa hylättiin hänen kolmas vahingonkorvausvaatimuksensa, jolla hän pyrki korvauksen saamiseen näistä vahingoista sovintoratkaisun kautta.
65 Vastauksena prosessinjohtotoimeen, jolla unionin yleinen tuomioistuin kehotti asianosaisia ottamaan kantaa kantajan intressiin vaatia kumoamaan 28.4.2022 tehty päätös, jolla operaatio hylkäsi hänen kolmannen vahingonkorvausvaatimuksensa, kantaja vastasi, että hän ei kumoamisvaatimuksillaan tavoittele muuta etua kuin sen, jonka hän saisi, jos hänen korvausvaatimuksensa myös hyväksyttäisiin.
66 Onkin todettava, että kantaja ei ole osoittanut, että hänellä on intressi vaatia korvausvaatimustensa lisäksi operaation sen päätöksen kumoamista, jolla hylättiin hänen kolmas vahingonkorvausvaatimuksensa. Näin ollen kumoamisvaatimukset on jätettävä tutkimatta, eikä ole tarpeen tutkia neljättä ja viidettä oikeudenkäyntiväitettä, jotka koskevat erityisesti näitä vaatimuksia.
Ensimmäinen oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan tekojen, joista operaatiota syytetään, ei voida katsoa johtuvan siitä
67 Operaatio väittää, ettei sitä voida pitää vastuussa kantajan 28.3.2017 alkaen tekemien ilmoitusten käsittelystä, sillä ne oli osoitettu operaatiosta erilliselle viranomaiselle eli siviilioperaation komentajalle. Operaatio vetoaa tältä osin unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) siviilioperaatioita koskevien käytännesääntöjen (jäljempänä käytännesäännöt) 9 artiklan c alakohtaan ja 11 artiklaan.
68 Operaatio täsmentää myös, ettei kantaja voi syyttää sitä siitä, että hän joutui aloittamaan EUH:ta vastaan oikeudenkäyntimenettelyn päästäkseen tutustumaan 29.7.2017 päivättyyn selvitykseen, sillä operaatio ei ole tuon selvityksen laatija eikä vastaanottaja eikä selvitykseen tutustuminen ollut sen määräysvallassa.
69 Kantaja kiistää operaation väitteiden paikkansapitävyyden.
70 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että kanne, jolla vaaditaan korvausta unionin toimielimen, elimen tai laitoksen aiheuttamasta vahingosta, on nostettava kyseistä toimielintä, elintä tai laitosta vastaan (ks. vastaavasti tuomio 23.3.2004, oikeusasiamies v. Lamberts, C‑234/02 P, EU:C:2004:174, 67 kohta ja määräys 15.11.2017, Pilla v. komissio ja EACEA, T‑784/16, ei julkaistu, EU:T:2017:806, 70 kohta).
71 Näin ollen kysymys sen toimielimen, elimen tai laitoksen yksilöimisestä, jonka tehtävänä on edustaa unionia SEUT 268 artiklaan ja SEUT 340 artiklan toiseen kohtaan perustuvan, sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen yhteydessä, kuuluu kanteen tutkittavaksi ottamisen arviointiin (ks. vastaavasti määräys 2.2.2015, Gascogne Sack Deutschland ja Gascogne v. Euroopan unioni, T‑577/14, ei julkaistu, EU:T:2015:80, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
72 Ensinnäkin on kiistatonta, että ne laiminlyönnit, jotka kantajan mukaan ovat tunnusomaista työpaikkakiusaamiselle ja jotka ovat hänen korvausvaatimustensa tueksi esittämänsä ensimmäisen kanneperusteen kohteena, liittyvät hänen kirjelmiensä mukaan tiettyihin operaation johtajan ja apulaisjohtajan sekä heidän alaisuudessaan toimivan henkilöstöosaston päällikön toteuttamiin toimiin.
73 Kantaja vetoaa erityisesti ensinnäkin siihen, että operaation johtaja oli jättänyt hänet operaation johtajan ja unionin Nigerissä olevan edustuston (jäljempänä edustusto) päällikön välisten viikoittaisten poliittisten kokousten ulkopuolelle; toiseksi siihen, hän oli saanut operaation johtajalta ensimmäisen kirjallisen varoituksen 17.7.2017, alle tunnin kuluttua samana päivänä tekemänsä ilmoituksen jälkeen; kolmanneksi siihen, että hän oli saanut henkilöstöosastolta 27.7.2017 eli sovittelijan poislähtöä seuraavana päivänä pyynnön täyttää työsuoritustensa arviointilomakkeen, jotta hänen tilapäinen siirtonsa voitaisiin uusia huhtikuussa 2018; ja neljänneksi siihen, että hän oli samana päivänä saanut henkilöstöosaston päälliköltä päivitetyn lomalaskelman sen jälkeen, kun häntä oli samalta osastolta pyydetty antamaan selvitys hänen luvattomista poissaolopäivistään.
74 Päätöksen 2012/392 6 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se oli tuolloin voimassa, säädettiin, että operaation johtaja vastaa operaation toteuttamisesta operaatioalueella sekä johtaa ja valvoo sitä. Saman päätöksen 6 artiklan 1a kohdassa täsmennettiin, että operaation johtaja saattoi siirtää henkilöstöhallinnon tehtäviä operaation henkilöstöön kuuluville, jotka toimivat tuolloin hänen yleisellä vastuullaan. Kyseisen päätöksen 6 artiklan 2 kohdassa säädettiin vielä, että operaation johtajalla oli vastuu osallistuvien valtioiden henkilöstön, ryhmien ja yksiköiden johtamisesta ja valvonnasta.
75 Edellä 73 kohdassa luetellut toimet, joista kantaja kritisoi operaatiota korvausvaatimusten tueksi esittämänsä ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä, liittyvät siis siihen, että operaation johtaja käytti hänelle päätöksellä 2012/392 annettuja toimivaltuuksia, ja näin ollen siihen, että operaatio pani täytäntöön toimeksiantonsa, josta sen on katsottava olevan vastuussa kyseisen päätöksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
76 Operaatio ei ole myöskään osoittanut tai edes väittänyt, että ensimmäisessä kanneperusteessa kuvatut teot olisivat tunnusomaisia sellaiselle operaation johtajan vakavalle virheelle, josta hänen olisi yksin kannettava vastuu päätöksen 2012/392 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
77 Ensimmäinen oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä perusteettomana korvausvaatimusten tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen osalta.
78 Toiseksi kantaja väittää korvausvaatimustensa tueksi esittämänsä toisen kanneperusteen yhteydessä, että useat loukkaamiset ja laiminlyönnit, joista hän syyttää paitsi operaation johtajaa myös siviilioperaation komentajaa, ovat hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamista ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä, joiden on katsottava johtuvan operaatiosta.
79 Kantaja vetoaa erityisesti ensinnäkin siihen, että operaation johtaja ja siviilioperaation komentaja eivät käsitelleet hänen kanteluitaan ja ilmoituksiaan kohtuullisessa ajassa; toiseksi siihen, että 29.7.2017 päivätyssä selvityksessä esitettyjä havaintoja ja suositusta ei annettu tiedoksi; ja kolmanneksi siihen, että siviilioperaation komentaja ei pannut täytäntöön kyseistä suositusta.
80 Tältä osin on ensinnäkin todettava, että päätöksen 2012/392 4 artiklan 1 kohdassa säädettiin, että operaatiolla oli kriisinhallintaoperaationa yhtenäinen komentoketju, ja että saman päätöksen 5 artiklan 1 kohdassa nimettiin Euroopan ulkosuhdehallinnon alaisen CPCC:n johtaja operaation siviilioperaation komentajaksi. Kyseisen päätöksen 5 artiklan 2 kohdassa säädettiin, että siviilioperaation komentaja vastasi operaation strategisen tason johtamisjärjestelystä, ja sen 5 artiklan 3 kohdassa säädettiin, että tämän oli huolehdittava operaatioiden toteuttamisessa neuvoston ja poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) päätösten asianmukaisesta ja tehokkaasta täytäntöönpanosta, myös antamalla tarvittaessa operaation johtajalle strategisen tason ohjeita sekä neuvoja ja teknistä tukea.
81 Näistä säännöksistä seuraa, että niissä ei suljeta pois sitä, että siviilioperaation komentaja hyväksyy henkilöstöhallintoa koskevia toimia, jotka ovat tarpeen operaation toimeksiannon toteuttamiseksi operaatioalueella (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 4.12.2019, H v. neuvosto, C‑413/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:1044, 69–71 kohta.
82 Toiseksi on huomattava, että 18.7.2016 annetulla neuvoston päätöksellä hyväksyttyjen käytännesääntöjen määräyksistä ilmenee, että siviilioperaation komentajalla on toimivalta hyväksyä henkilöstöhallintotoimia, jotka ovat tarpeen operaation toimeksiannon täytäntöönpanemiseksi operaatioalueella.
83 Tältä osin käytännesääntöjen 6 artiklan 3 kohdasta, joita sääntöjä niiden 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan sovelletaan samalla tavoin kaikkiin YTPP:hen kuuluvien unionin siviilioperaatioiden henkilöstön jäseniin, myös jäsenvaltioiden lähettämiin henkilöstön jäseniin, seuraa, että operaation johtajan syyksi mahdollisesti luettavia loukkaamisia ja laiminlyöntejä koskevat ilmoitukset on osoitettava siviilioperaation komentajalle.
84 Käytännesääntöjen 9 artiklasta ilmenee myös, että viranomainen, joka vastaa jatkotoimista siinä tapauksessa, että operaation johtaja mahdollisesti jättää velvollisuuksiaan täyttämättä, on siviilioperaation komentaja, joka johtaa ja valvoo operaatiota PTK:n poliittisessa valvonnassa ja strategisessa ohjauksessa sekä korkean edustajan yleisen toimivallan alaisuudessa. Samojen käytännesääntöjen 11 artiklan mukaisesti siviilioperaation komentaja voi tällaisessa tilanteessa lopettaa asian käsittelyn, käsitellä sitä johtamisasiana ilman muodollista kurinpitomenettelyä tai aloittaa alustavan tai kurinpidollisen tutkinnan.
85 Lopuksi käytännesääntöjen 10 artiklassa vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä siviilioperaation komentaja voi pyytää apulaiskomentajaa ottamaan operaation johtajan tehtävät peruuttamattomasti vastuulleen erityistilanteessa.
86 Edellä 79 kohdassa luetellut laiminlyönnit, jotka kantaja toisen kanneperusteen yhteydessä katsoo operaation syyksi, liittyvätkin siihen, että siviilioperaation komentaja käytti päätöksen 2012/392 ja käytännesääntöjen mukaisia toimivaltuuksiaan, ja näin ollen siihen, että operaatio pani täytäntöön toimeksiantonsa, josta sen on katsottava olevan vastuussa kyseisen päätöksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
87 Sen vuoksi kantaja perustellusti kohdistaa korvauskanteensa operaatiota vastaan edellä 79 kohdassa kuvattujen laiminlyöntien vuoksi, joista hän katsoo siviilioperaation komentajan olevan vastuussa. Tästä seuraa, että ensimmäinen oikeudenkäyntiväite on hylättävä perusteettomana myös toisen kanneperusteen osalta ja että tämä oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
Toinen oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan kannekirjelmä esitettiin myöhässä
88 Operaatio katsoo, että 10.4.2018 tehty päätös on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen hallinnollinen päätös. Koska kantaja ei riitauttanut kyseistä päätöstä kahden kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta tai 23.7.2020, jolloin 29.7.2017 päivätty kertomus annettiin hänelle tiedoksi, hän väitetysti menetti oikeutensa vedota operaation vastuuseen kyseisen päätöksen väitetystä lainvastaisuudesta.
89 Operaatio väittää myös, että kantaja ei ole esittänyt syitä, joiden vuoksi hän ei nostanut kumoamiskannetta ensimmäisestä ja toisesta kirjallisesta varoituksesta.
90 Kantaja kiistää operaation väitteet.
91 Edellä 61 kohdassa mainitusta vahingonkorvauskanteen itsenäistä luonnetta koskevasta oikeuskäytännöstä seuraa tältä osin, että vahinkoa aiheuttaneen päätöksen kumoamisvaatimuksen mahdollisesta tutkimatta jättämisestä ei automaattisesti seuraa, että vahingonkorvausvaatimus jätetään tutkimatta (ks. vastaavasti tuomio 25.3.2021, Carvalho ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑565/19 P, ei julkaistu, EU:C:2021:252, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
92 Vaikka asianosainen voi nostaa vahingonkorvauskanteen ilman, että hän on velvollinen minkään säännöksen tai määräyksen perusteella vaatimaan hänelle vahinkoa aiheuttaneen lainvastaisen toimen kumoamista, hän ei kuitenkaan voi tällä keinolla kiertää samaa lainvastaisuutta koskevan ja samaan rahalliseen seuraukseen tähtäävän vaatimuksen tutkimatta jättämistä (ks. tuomio 25.3.2021, Carvalho ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑565/19 P, ei julkaistu, EU:C:2021:252, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
93 Korvauskanne onkin jätettävä tutkimatta silloin, kun sen todellisena tarkoituksena on yksittäistapausta koskevan, lainvoiman saaneen päätöksen peruuttaminen, kumoaminen tai muuttaminen ja kun kanteen hyväksymisestä seuraisi kyseisen päätöksen oikeudellisten vaikutusten mitätöityminen kokonaisuudessaan tai osittain. Tilanne on tällainen, mikäli kantaja pyrkii vahingonkorvausvaatimuksellaan lopputulokseen, joka on samanlainen kuin siinä tapauksessa, että kumoamiskanne, jonka hän on jättänyt nostamatta ajoissa, olisi menestynyt (ks. vastaavasti tuomio 25.3.2021, Carvalho ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑565/19 P, ei julkaistu, EU:C:2021:252, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
94 Samoin on jätettävä tutkimatta vahingonkorvauskanne, joka on muotoiltu kieltokanteena ja jolla ei pyritä lainvastaisesta toimesta tai laiminlyönnistä aiheutuneen vahingon korvaamiseen vaan kyseisen riidanalaisen toimen muuttamiseen (ks. vastaavasti tuomio 25.3.2021, Carvalho ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑565/19 P, ei julkaistu, EU:C:2021:252, 105 kohta).
95 Käsiteltävässä asiassa kantajan nostamassa vahingonkorvauskanteessa vaaditaan korvausta vahingoista, joita väitetään aiheutuneen edellä 73 ja 79 kohdassa luetelluista operaation johtajan ja siviilioperaation komentajan väitetyistä laiminlyönneistä, joista osaa voidaan pitää henkilöstön jäsenelle epäedullisina päätöksinä sillä perusteella, että niille oli tunnusomaista yhtäältä perusoikeuskirjan määräyksissä kielletty työpaikkakiusaaminen ja toisaalta huolenpitovelvollisuuden laiminlyönti ja hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaaminen.
96 Tällainen kanne ei siten koske operaation johtajan ja siviilioperaation komentajan mahdollisesti tekemien ja lainvoimaisten päätösten peruuttamista, kumoamista tai muuttamista, vaan niiden vahinkojen korvaamista, joista operaation katsotaan olevan vastuussa kyseisten päätösten tekemisen vuoksi. Kantajan esittämistä kirjelmistä ei etenkään ilmene, että hän vaatisi vahingon korvaamista luontoissuorituksena siten, että operaation olisi aloitettava alustava tai kurinpidollinen tutkinta operaation johtajasta ja apulaisjohtajasta, mikä tarkoittaisi vaatimusta 10.4.2018 tehdyn päätöksen kumoamisesta. Tästä seuraa, että kyseisen yksittäistapausta koskevan päätöksen lainvoima ei voi olla esteenä kanteen tutkittavaksi ottamiselle.
97 On vielä todettava, että edellä 61 ja 91 kohdassa mainittu vahingonkorvauskanteen itsenäinen luonne myös vapautti kantajan perustelemasta syitä, joiden vuoksi hän ei nostanut kumoamiskannetta ensimmäisestä ja toisesta kirjallisesta huomautuksesta.
98 Toinen oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Kolmas oikeudenkäyntiväite, joka koskee viiden tai neljän vuoden vanhentumisaikaa
99 Operaatio väittää, että kantaja nostaa sitä vastaan kanteen viisi vuotta kyseessä olevien tosiseikkojen tapahtuma-ajan jälkeen, sillä hän esitti vahingonkorvausvaatimuksensa vasta helmikuussa 2022. Operaatio väittää myös, ettei kantaja voi neljä vuotta myöhemmin tukeutua 29.7.2017 päivättyyn selvitykseen.
100 Kantaja kiistää operaation väitteet ja väittää puolestaan, että kanne on Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan ensimmäisen kohdan määräysten mukainen.
101 Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, jota kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan sovelletaan asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde, vaatimukset ja yhteenveto perusteluista, joihin asiassa vedotaan, ja näiden tietojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi ratkaista kanteen tarvittaessa tukeutumatta muihin tietoihin (ks. määräys 7.9.2022, Rosca v. komissio, C‑802/21 P, ei julkaistu, EU:C:2022:677, 4 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
102 Erityisesti niiden oleellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin kanne perustuu, on ilmettävä johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä (tuomio 3.6.2021, C‑650/18, EU:C:2021:426, 78 kohta).
103 Unionin tuomioistuinten tehtävänä ei olekaan vastata asianosaisen esittämiin väitteisiin, jotka eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä, koska niitä ei ole selvennetty edelleen eikä niiden tueksi ole esitetty erityisiä perusteluja (ks. tuomio 18.11.2021, Kreikka v. komissio, C‑107/20 P, ei julkaistu, EU:C:2021:937, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
104 Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklasta seuraava täsmällisyyttä koskeva vaatimus koskee analogisesti myös vastaajaa silloin, kun tämä esittää oikeudenkäyntiväitteen tai prosessinedellytysten puuttumista koskevan väitteen, koska tällaisen vaatimuksen ainoana tarkoituksena on, että vastapuoli voi valmistella puolustuksensa ja tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa, varsinkin silloin, kun vastaaja väittää, että kanne on jätettävä tutkimatta sen vanhentumisen vuoksi.
105 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että toisin kuin prosessuaaliset määräajat, vanhentumisajan noudattaminen ei kuulu oikeusjärjestyksen perusteisiin eivätkä unionin tuomioistuimet voi tutkia sitä viran puolesta, vaan asianosaisen on vedottava siihen saadakseen vahingonkorvauskanteen raukeamaan (ks. vastaavasti tuomio 8.11.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, C‑469/11 P, EU:C:2012:705, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja yhdistetyt tuomiot 5.9.2019, Euroopan unioni v. Guardian Europe ja Guardian Europe v. Euroopan unioni, C‑447/17 P ja C‑479/17 P, EU:C:2019:672, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
106 Käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta ilmenee ensinnäkin, että vaikka operaatio mainitsi viiden vuoden määräajan, jonka kuluessa nyt käsiteltävä kanne nostettiin, se ei täsmentänyt kyseisen prosessinedellytysten puuttumista koskevan väitteen oikeudellista perustaa eikä vedonnut Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklaan, jonka mukaan vanhentumisaika sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevissa asioissa on viisi vuotta tapahtumasta, johon korvausvelvollisuus perustuu.
107 Toiseksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että operaatio vetosi myös neljän vuoden aikaan, joka on eri kuin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa määrätty aika, joka sen mielestä estää kantajaa voimasta vedota 29.7.2017 päivättyyn selvitykseen, kuitenkaan mainitsematta väitettään tukevia täsmällisiä säännöksiä tai määräyksiä.
108 Kolmanneksi on todettava, että vaikka oletettaisiin, että operaation tarkoituksena oli vedota Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan mukaiseen viiden vuoden vanhentumisaikaan, se ei maininnut, mikä tapahtuma oli sen näkökulmasta kantajan nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä esittämän vaatimuksen perusteena, eikä vanhentumisajan alkamisajankohtaa, eikä se ole myöskään esittänyt niitä oikeudellisia perusteita ja tosiseikkoja, joiden perusteella se katsoo kyseisen vaatimuksen vanhentuneeksi.
109 Tässä tilanteessa on todettava, että operaation esittämässä oikeudenkäyntiväitteessä, jossa vedotaan viiden tai neljän vuoden vanhentumisaikaan, ei ole esitetty riittäviä selvennyksiä sen perusteltavuuden arvioimista varten.
110 Tästä seuraa, että kolmas oikeudenkäyntiväite on hylättävä riittämättömän täsmällisenä, eikä sitä näin ollen voida ottaa tutkittavaksi.
Korvausvaatimusten perusteltavuus
111 Kantaja vetoaa korvausvaatimustensa tueksi lähinnä neljään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee perusoikeuskirjan 1 ja 31 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdan rikkomista, sillä hän väittää joutuneensa kärsimään operaation johtajan ja apulaisjohtajan harjoittamasta työpaikkakiusaamisesta; toinen koskee huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä ja hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamista; kolmas koskee todellista ja varmaa vahinkoa; ja neljäs suoraa yhteyttä ensimmäisen ja toisen kanneperusteen yhteydessä esitetyn laiminlyönnin ja loukkaamisen ja kolmannen kanneperusteen yhteydessä väitettyjen vahinkojen välillä.
112 Ennen kantajan väitteiden tutkimista on täsmennettävä, millä edellytyksillä operaation vastuu voi syntyä sen palvelukseen lähetettyä kansallista henkilöstön jäsentä kohtaan.
Operaation vastuun syntymisen edellytykset
113 On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntyminen tietyssä tapauksessa edellyttää välttämättömästi muiden edellytysten ohella, että henkilö, joka vaatii korvausta vahingosta tai vahingoista, joita hän katsoo kärsineensä unionin menettelyn tai toimen seurauksena, osoittaa, että on rikottu oikeussääntöä, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille (ks. tuomio 22.9.2022, IMG v. komissio, yhdistetyt asiat C‑619/20 P ja C‑620/20 P, EU:C:2022:722, 145 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
114 Kyseisen rikkomisen on myös oltava lähtökohtaisesti riittävän ilmeinen, ja tämä vaatimus riippuu kyseistä sääntöä väitetysti rikkoneella unionin toimielimellä, elimellä tai laitoksella olevasta harkintavallasta ja siitä, onko se rikkonut selvällä ja vakavalla tavalla kyseiselle harkintavallalle asetettuja rajoja, kun otetaan huomioon muun muassa mainitun säännön selkeys ja täsmällisyys, siitä mahdollisesti aiheutuvat tulkinta- tai soveltamisvaikeudet ja käsiteltävänä olevan tilanteen monitahoisuus (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2022, IMG v. komissio, yhdistetyt asiat C‑619/20 P ja C‑620/20 P, EU:C:2022:722, 146 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
115 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että kun otetaan huomioon unionin laajempi vastuu sen toimiessa työnantajana, pelkkä toteamus siitä, että tapauksen mukaan joko nimittävä viranomainen tai työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on syyllistynyt lainvastaisuuteen, riittää, jotta ensimmäisen niistä kolmesta edellytyksestä, jotka tarvitaan unionin vastuun syntymiseksi sen virkamiehille ja toimihenkilöille unionin virkamiesoikeuden rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta, voidaan katsoa täyttyvän, eikä näin ollen ole tarpeen pohtia sitä, onko kyseessä sellaisen oikeussäännön ”riittävän ilmeinen” rikkominen, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille (ks. vastaavasti tuomio 10.6.2020, AL v. komissio, T‑83/19, ei julkaistu, EU:T:2020:254, 66 ja 67 kohta).
116 SEUT 270 artiklaan ja henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklaan perustuviin henkilöstöasioihin, mukaan lukien niihin, joissa vaaditaan korvausta virkamiehelle tai toimihenkilölle aiheutuneesta vahingosta, itse asiassa sovelletaan erityisiä sääntöjä suhteessa SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaista sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskeviin yleisiin periaatteisiin perustuviin sääntöihin. Unionin virkamies tai toimihenkilö nimittäin on, toisin kuin muut yksityiset, sidoksissa toimielimeen, elimeen tai laitokseen, jonka palveluksessa hän on, sellaisen työsuhteen kautta, jolle on ominaista erityisten vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino, jota asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen huolenpitovelvollisuus asianomaista henkilöä kohtaan kuvastaa (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2022, SU v. EIOPA, T‑296/21, EU:T:2022:808, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
117 Kuten edellä 46 kohdassa todetaan, vaikka jäsenvaltioiden operaatioon lähettämiin henkilöihin ei sovelletakaan unionin henkilöstösääntöjä, heitä koskevat silti samat säännöt kuin unionin toimielinten lähettämiä henkilöitä, joiden asemaa säännellään henkilöstösäännöissä siltä osin kuin on kyse heidän tehtäviensä hoitamisesta operaatioalueella.
118 Näin ollen pelkkä lainvastaisuuden toteaminen riittää, jotta ensimmäinen niistä kolmesta edellytyksestä, jotka ovat välttämättömiä unionin vastuun syntymiseksi vahingoista, joita on aiheutunut operaation palvelukseen lähetetylle kansallisen henkilöstön jäsenelle hänen hoitaessaan tehtäviään operaatioalueella, voidaan katsoa täyttyneeksi (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2020, H v. neuvosto, T‑271/10 RENV II, EU:T:2020:548, 104 kohta).
119 Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen on käsiteltävä peräkkäin ne laiminlyönnit ja loukkaamiset, joihin kantaja vetoaa kannekirjelmänsä ensimmäisen ja toisen kanneperusteen tueksi, sen selvittämiseksi, onko ne näytetty toteen, eikä ole tarpeen tutkia, ovatko ne riittävän ilmeisiä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 1 ja 31 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 12 a artiklan rikkomista
120 Kantaja väittää, että edellä 73 kohdassa luetellut neljä laiminlyöntiä, jotka todettiin 29.7.2017 päivätyssä selvityksessä ja joita on tätä tuomiota varten pidettävä ensimmäistä kanneperustetta tukevina osina, kertovat työpaikkakiusaamisesta, jonka kohteeksi hän väittää joutuneensa ja joka on kielletty perusoikeuskirjan 1 ja 31 artiklassa sekä henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa, joka väitetysti on sovellettavissa analogisesti.
121 Operaatio kiistää kantajan väitteet.
122 Ennen kuin tarkastellaan edellä 120 kohdassa mainittuja neljää kanneperusteen osaa ja arvioidaan niiden asiayhteyttä, on ensinnäkin arvioitava, voiko kantaja vedota tehokkaasti henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohtaan; toiseksi on palautettava mieleen työpaikkakiusaamisen määritelmä ja tältä osin vaadittava näytön taso; kolmanneksi on palautettava mieleen edellytykset, joiden täyttyessä työnantajaviranomaisen on avustettava virkamiestä tai toimihenkilöä, joka väittää joutuneensa työpaikkakiusaamisen uhriksi; ja neljänneksi on määritettävä unionin yleisen tuomioistuimen valvonnan aste käsiteltävässä asiassa.
– Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdan sovellettavuus tähän oikeusriitaan
123 On palautettava mieleen, että kansalliset henkilöstön jäsenet tai asiantuntijat, jotka ovat satunnaisesti lähetettyinä unionin toimielimen, elimen tai laitoksen palvelukseen, eivät kuulu henkilöstösääntöjen soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 15.4.2010, Gualtieri v. komissio, C‑485/08 P, EU:C:2010:188, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
124 Näin ollen henkilöstösääntöjen säännöksiä, jotka koskevat työpaikkakiusaamista ja unionin virkamiesten ja väliaikaisten tai sopimussuhteisten toimihenkilöiden toiminnallista suojelua, ei voida soveltaa suoraan kantajaan.
125 Unionin toimielinten kyseiseen operaatioon lähettämiin henkilöstön jäseniin, joiden asema kuuluu henkilöstösääntöjen piiriin, ja jäsenvaltioiden lähettämiin henkilöstön jäseniin on kuitenkin päätöksen 2012/392 nojalla sovellettava samoja sääntöjä silloin, kun kyse on heidän tehtäviensä hoitamisesta operaatioalueella. Unionin yleinen tuomioistuin on yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla velvollinen soveltamaan kantajan tilanteeseen analogisesti niitä henkilöstösääntöjen säännöksiä, jotka koskevat työpaikkakiusaamista ja virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden toiminnallista suojelua, sekä kyseisiin säännöksiin perustuvaa oikeuskäytäntöä (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2020, H v. neuvosto, T‑271/10 RENV II, EU:T:2020:548, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
126 Perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistettu yhdenvertaisuus lain edessä on nimittäin unionin oikeuden yleinen periaate, joka edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tapauksia ei kohdella samalla tavalla ellei eroa voida objektiivisesti perustella (ks. tuomio 14.7.2022, komissio v. VW ym., yhdistetyt asiat C‑116/21 P–C‑118/21 P, C‑138/21 P ja C‑139/21 P, EU:C:2022:557, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
127 Tilanteiden rinnastettavuutta koskevaa vaatimusta sen selvittämiseksi, onko yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukattu, on arvioitava kaikkien näille tilanteille ominaisten seikkojen kannalta ja etenkin sen toimen, jolla kyseessä oleva erottelu luodaan, tarkoituksen ja päämäärän valossa, ja tässä yhteydessä on otettava huomioon sen alan periaatteet ja tavoitteet, johon kyseinen toimi kuuluu. Silloin, kun tilanteet eivät ole toisiinsa rinnastettavissa, niiden erilaisella kohtelulla ei loukata perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistettua oikeutta yhdenvertaisuuteen lain edessä (ks. tuomio 14.7.2022, komissio v. VW ym., yhdistetyt asiat C‑116/21 P–C‑118/21 P, C‑138/21 P ja C‑139/21 P, EU:C:2022:557, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
128 Vaikka pitääkin paikkansa, että jäsenvaltioiden operaatioon lähettämään henkilöstöön ei sovelleta henkilöstösääntöjä, toisin kuin toimielinten lähettämään henkilöstöön, tällä tilanteiden erilaisuudella ei siis voida objektiivisesti perustella sitä, että ensin mainitut eivät saa työpaikkakiusaamiselta samantasoista suojaa eikä heihin sovelleta sitä koskevia samoja sääntöjä silloin, kun he hoitavat tehtäviään operaatioalueella ja ovat siten viimeksi mainittujen tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa.
129 Näin ollen kantaja voi perusoikeuskirjan 1 ja 31 artiklan lisäksi vedota tehokkaasti henkilöstösääntöjen 12 a artiklaan.
– Työpaikkakiusaamisen määritelmä ja vaadittu näyttökynnys
130 Ensinnäkin on muistutettava, että perusoikeuskirjan 1 artiklassa määrätään yhtäältä, että ihmisarvo on loukkaamaton ja että sitä on kunnioitettava ja suojeltava, ja että perusoikeuskirjan ja 31 artiklan 1 kohdassa määrätään toisaalta, että jokaisella työntekijällä on oikeus työoloihin, joissa kunnioitetaan hänen terveyttään, turvallisuuttaan ja ihmisarvoaan.
131 Lisäksi henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa säädetään, että kaikkien virkamiesten on pidättäydyttävä kaikenlaisesta työpaikkakiusaamisesta ja sukupuolisesta häirinnästä.
132 On erityisesti huomattava, että yhtäältä henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettu työpaikkakiusaamisen käsite määritellään sopimattomaksi käytökseksi, joka yhtäältä ilmenee tekoina, puheina, eleinä tai kirjoituksissa, jotka on esitetty pysyvästi, toistuvasti tai järjestelmällisesti, mikä merkitsee sitä, että työpaikkakiusaaminen on ymmärrettävä menettelyksi, joka välttämättä kestää tietyn ajan ja edellyttää toistuvia tai jatkuvia toimia, jotka ovat tahallisia vastakohtana tahattomille. Toisaalta on muistettava, että jotta nämä teot, puheet, eleet tai kirjoitukset kuuluisivat työpaikkakiusaamisen käsitteen piiriin, niiden on loukattava henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta (ks. tuomio 2.6.2022, EM v. parlamentti, C‑299/21 P, ei julkaistu, EU:C:2022:429, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
133 Ei kuitenkaan ole tarpeen osoittaa, että kyseessä olevien puheiden, tekojen, eleiden tai kirjoitusten tarkoituksena on ollut loukata henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta. Toisin sanoen työpaikkakiusaamista voidaan todeta tapahtuneen ilman, että näytetään toteen, että kiusaaja olisi toimillaan pyrkinyt loukkaamaan uhrin ihmisarvoa tai heikentämään tahallisesti hänen työolojaan. Riittää, että näistä toimista on objektiivisesti aiheutunut tällaisia seurauksia, siltä osin kuin toimet ovat olleet tahallisia (ks. tuomio 20.10.2021, ZU v. komissio, yhdistetyt asiat T‑671/18 ja T‑140/19, ei julkaistu, EU:T:2021:715, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
134 Toiseksi on huomattava, että koska kyseessä olevan menettelyn edellytetään henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdan nojalla olevan sopimatonta, työpaikkakiusaamisena pitäminen edellyttää, että se vastaa riittävästi objektiivista todellisuutta siinä mielessä, että puolueeton ja järkevä, herkkyydeltään tavanomainen ja samoissa olosuhteissa toimiva tarkkailija pitäisi kyseessä olevaa käyttäytymistä tai tekoa kohtuuttomana ja moitittavana (ks. tuomio 20.10.2021, ZU v. komissio, yhdistetyt asiat T‑671/18 ja T‑140/19, ei julkaistu, EU:T:2021:715, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
135 Kolmanneksi on todettava, että työpaikkakiusaaminen voi määritelmänsä vuoksi olla seurausta sellaisten erilaisten tekojen kokonaisuudesta, jotka erikseen tarkasteltuina eivät välttämättä itsessään ole työpaikkakiusaamista mutta joita kokonaisuutena ja asiayhteydessään arvioituina voitaisiin pitää sellaisena myös siksi, että toistuvat tietyn ajan kuluessa. Kun tutkitaan sitä, onko kantajan väittämiä tekoja pidettävä työpaikkakiusaamisena, niitä on siksi tarkasteltava sekä erikseen että yhdessä osana sitä yleistä työilmapiiriä, jonka yhden työntekijän toiseen kohdistamat teot luovat (ks. tuomio 20.10.2021, ZU v. komissio, yhdistetyt asiat T‑671/18 ja T‑140/19, ei julkaistu, EU:T:2021:715, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
136 Neljänneksi on huomattava, että päätös, joka on tehty sen ajanjakson aikana, jona henkilö väittää joutuneensa työpaikkakiusaamisen kohteeksi, ja jonka lainmukaisuutta ei ole riitautettu sellaisenaan, on tosiseikka, joka voi olla osoitus työpaikkakiusaamisesta, joka on otettava huomioon muiden joukossa ilman, että sen lainmukaisuutta on tarpeen tutkia tai että kanteen nostamisen määräaikojen päättyminen hänen osaltaan estäisi tuomioistuinta toteamasta kyseen olevan työpaikkakiusaamisesta. Näin ollen tuomioistuimen on arvioitava, voidaanko päätöstä tosiseikkana pitää osoituksena työpaikkakiusaamisesta, ottaen huomioon asian kannalta merkitykselliset tosiseikat kokonaisuudessaan (ks. vastaavasti tuomio 30.6.2021, FD v. Entreprise commune Fusion for Energy, T‑641/19, ei julkaistu, EU:T:2021:388, 44 kohta).
– Työnantajana toimivalla toimielimellä, elimellä tai laitoksella oleva avustamisvelvollisuus silloin, kun on esitetty väitteitä työpaikkakiusaamisesta
137 On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 24 artiklan tarkoituksena on suojella unionin virkamiehiä kaikenlaiselta häirinnältä tai halventavalta kohtelulta, jota heihin kohdistavat erityisesti heidän esimiehensä tai kollegansa (ks. tuomio 9.12.2020, GV v. komissio, T‑705/19, ei julkaistu, EU:T:2020:590, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
138 Silloin, kun nimittävälle viranomaiselle tai työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle esitetään henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla henkilöstösääntöjen 24 artiklassa tarkoitettu avustamispyyntö, sen on avustamisvelvollisuutensa nojalla ja todettuaan tilanteen, joka ei ole sopusoinnussa kyseisen yksikön järjestyksen ja työrauhan kanssa, puututtava riittävän voimakkaasti asioiden kulkuun ja toimittava käsiteltävän asian olosuhteiden edellyttämällä ripeydellä ja huolellisuudella todetakseen tosiseikat ja tehdäkseen niiden perusteella asianmukaiset johtopäätökset tietoisena kaikesta asiaan liittyvästä. Tätä varten riittää, että nimittävältä viranomaiselta tai työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselta viranomaiselta suojelua hakeva virkamies tai toimihenkilö esittää alustavan näytön siitä, että toimet, joiden kohteeksi hän väittää joutuneensa, ovat todellisia. Kyseisen toimielimen, elimen tai laitoksen on toteutettava tällaisten seikkojen perusteella asianmukaiset toimenpiteet ja erityisesti tehtävä hallinnollinen tutkimus todetakseen kantelun taustalla olevat tosiseikat yhteistyössä kantelun esittäjän kanssa, ja toteutettava tutkimuksen tulosten perusteella tarvittavat toimenpiteet, kuten aloitettava kurinpitomenettely väitteiden kohteena olevaa henkilöä vastaan, jos hallinto katsoo hallinnollisen tutkimuksensa perusteella, että työpaikkakiusaamista on esiintynyt (ks. tuomio 3.10.2019, DQ ym. v. parlamentti, T‑730/18, EU:T:2019:725, 80 kohta ja tuomio 14.7.2021, AI v. ECDC, T‑65/19, EU:T:2021:454, 64 kohta).
139 Erityisesti silloin, kun on esitetty väitteitä työpaikkakiusaamisesta, avustamisvelvollisuuteen sisältyy hallinnon velvollisuus tutkia avustamispyyntö, jossa ilmoitetaan väitetystä työpaikkakiusaamisesta, huolellisesti, nopeasti ja luottamuksellisesti ja ilmoittaa pyynnön esittäjälle pyynnön jatkotoimenpiteistä (tuomio 3.10.2019, GV v. komissio, T‑730/18, EU:T:2019:725, 81 kohta).
140 Silloin, kun unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 12 a artiklan rikkomista, sen on tutkittava, onko asianomainen toimielin, elin tai laitos arvioinut tosiseikkoja virheellisesti kyseisessä säännöksessä tarkoitetun työpaikkakiusaamisen määritelmän kannalta, eikä sitä, onko se tehnyt ilmeisen arviointivirheen näiden tosiseikkojen osalta (ks. tuomio 9.12.2020, GV v. komissio, T‑705/19, ei julkaistu, EU:T:2020:590, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
141 Tuomioistuimen on erityisesti arvioitava sitä, onko päätös, jolla avustamispyyntö on hylätty aloittamatta hallinnollista tutkimusta, perusteltu, kun otetaan huomioon seikat, jotka erityisesti avustamispyynnön esittäjä on saattanut asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen tietoon (ks. vastaavasti tuomio 9.12.2020, GV v. komissio, T‑705/19, ei julkaistu, EU:T:2020:590, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
– Unionin yleisen tuomioistuimen valvonnan laajuus tässä asiassa
142 Käsiteltävässä asiassa sovellettavan valvonnan asteen määrittämiseksi unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava, vastaako 29.7.2017 päivätty selvitys edellä 138 ja 141 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetun hallinnollisen tutkimuksen lopputulosta, jonka tarkoituksena väitetysti oli vahvistaa 28.3. ja 17.7.2017 tehtyjen ilmoitusten taustalla olevat tosiseikat.
143 Jos näin ei ole, unionin yleisen tuomioistuimen olisi nimittäin edellä 130–141 kohdassa mainittujen säännösten ja periaatteiden mukaisesti arvioitava vastaavia kanneperusteiden osia tutkiessaan sitä, eivätkö ne neljä loukkaamista ja laiminlyöntiä, joista kantaja kritisoi operaation johtajaa ja apulaisjohtajaa, olekaan työpaikkakiusaamista vaan viitteitä tällaisesta työpaikkakiusaamisesta, joiden vuoksi olisi ollut perusteltua aloittaa hallinnollinen tutkimus.
144 Tältä osin ilmenee 10.4.2018 tehdystä päätöksestä, että 29.7.2017 päivätyn selvityksen laati EUH:n alaisen CPCC:n henkilöstön jäsen käytännesääntöjen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, jossa siviilioperaation komentaja valtuutetaan operaation johtajaan kohdistetun ilmoituksen yhteydessä käsittelemään asia johtamiskysymyksenä ilman virallista kurinpitomenettelyä ja tarvittaessa turvautumalla sovittelumenettelyyn.
145 Näin ollen näyttää siltä, että 29.7.2017 laadittu selvitys laadittiin raportiksi sovitteluyrityksestä eikä käytännesääntöjen 11 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetun alustavan tutkinnan tai kurinpidollisen tutkinnan yhteydessä 28.3.2017 ja 17.7.2017 laadittuihin ilmoituksiin sisältyneiden, työpaikkakiusaamista koskevien väitteiden aiheellisuuden selvittämiseksi.
146 Tätä tulkintaa tukee se, että sovittelija ei 29.7.2017 päivätyssä selvityksessään ottanut nimenomaisesti kantaa siihen, olivatko teot, joista kantaja syytti operaation johtajaa ja apulaisjohtajaa, työpaikkakiusaamista vai olivatko ne viitteitä sellaisesta tilanteesta.
147 Pitää paikkansa, että 29.7.2017 päivätyn selvityksen johtopäätöksestä voidaan päätellä, että sovittelija katsoi implisiittisesti, että tietyt teot, joista kantaja syyttää operaatiota, erityisesti ne, jotka ovat ensimmäisen kanneperusteen tueksi esitettyjen neljän osan kohteena, olivat osoituksia työpaikkakiusaamisesta.
148 Sovittelija nimittäin ehdottaa kyseisessä johtopäätöksessä toimenpidettä tilanteen rauhoittamiseksi eli kantajan väliaikaista siirtoa Brysseliin (Belgiaan) kesäloman jälkeen ja viittaa nimenomaisesti työpaikkakiusaamista koskevaan kansalliseen sääntelyyn sekä unionin toimielimiin sovellettaviin sääntöihin, joissa säädetään mahdollisuudesta epäviralliseen vaiheeseen ennen muodollisen menettelyn aloittamista, ja sillä perusteella, että käsiteltävässä asiassa olosuhteet olivat suotuisat tällaiselle epäviralliselle vaiheelle.
149 Operaatio ei kuitenkaan ottanut huomioon 29.7.2017 päivättyyn selvitykseen sisältyvää sovittelijan henkilökohtaista arviota.
150 On erityisesti todettava, että siviilioperaation komentaja ilmoitti kantajalle 10.4.2018 päivätyllä päätöksellä, joka tehtiin sen jälkeen, kun kantajan tilapäinen siirto operaatioon oli päättynyt, 28.3. ja 17.7.2017 tehtyjen ilmoitusten käsittelystä käytännesääntöjen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisena johtamisasiana ilman alustavan tai kurinpidollisen tutkinnan tai kurinpitomenettelyn aloittamista operaation johtajaa ja apulaisjohtajaa vastaan.
151 Onkin todettava, että toimiessaan tällä tavoin operaatio katsoi, että 28.3. ja 17.7.2017 tehtyihin ilmoituksiin sisältyneet työpaikkakiusaamista koskevat väitteet eivät olleet perusteltuja, tai ainakin, että niiden tueksi ei ollut esitetty riittävästi näyttöä, joka riittäisi perusteluksi alustavan tutkinnan tai kurinpidollisen tutkinnan aloittamiselle.
152 Koska operaatio pidättyi 10.4.2018 tekemällään päätöksellä käynnistämästä hallinnollista tutkimusta kantajan väitteiden paikkansapitävyyden tarkistamiseksi ja ottamasta kantaa siihen, olivatko loukkaamiset ja laiminlyönnit, joista kantaja syytti operaation johtajaa ja apulaisjohtajaa, mahdollisesti työpaikkakiusaamista, tällainen päätös vastaa vaikutuksiltaan avustamispyynnön hylkäämistä ilman hallinnollisen tutkimuksen käynnistämistä, ja unionin yleisen tuomioistuimen on edellä 141 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti arvioitava, onko se perusteltua, kun otetaan huomioon kantajan operaation tietoon saattamat seikat.
– Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee kantajan sulkemista pois operaation johtajan ja edustuston päällikön välisistä viikoittaisista poliittisista kokouksista
153 Kanneperusteen tämän osan tueksi kantaja väittää lähinnä, että hänen sulkemisensa pois operaation johtajan ja edustuston päällikön välisistä viikoittaisista poliittisista kokouksista (jäljempänä esikuntakokoukset) oli sellainen osoitus työpaikkakiusaamisesta, joka riitti hallinnollisen tutkimuksen aloittamiseksi.
154 Tältä osin ilmenee 26.5.2017 päivätystä sähköpostiviestistä, että operaation johtaja pyysi kantajaa olemaan enää osallistumatta esikuntakokouksiin kyseisestä päivästä lähtien.
155 Näin ollen 29.7.2017 päivätystä selvityksestä ilmenee kantajan katsoneen, että hänen sulkemisestaan pois esikuntakokouksista oli seurauksena, että häneltä vietiin hänen poliittisen neuvonantajan tehtäviensä hoitamisen kannalta merkittävä tietolähde; häntä estettiin hoitamasta koordinointitehtäväänsä edustuston kanssa poliittisia kysymyksiä koskevien kertomusten laatimiseksi; ja hänen maineensa kärsi.
156 Kuitenkin kyseisestä selvityksestä myös ilmenee ensinnäkin, että edellä 154 kohdassa mainittu operaation johtajan 26.5.2017 päivätty päätös oli seurausta hänen tyytymättömyydestään kantajaan, sillä tämä ei ollut seurannut kyseisiä viikkokokouksia, ja toiseksi, että kokoukset olivat poliittisesti arkaluonteisia ja että operaation johtajalla oli aihetta epäillä, että niistä peräisin olevia tietoja oli luovutettu Italian viranomaisille.
157 Sovittelija tosin katsoi 29.7.2017 päivätyssä selvityksessään, että kantajan sulkeminen pois esikuntakokouksista ja päätös hänen kutsumisestaan ainoastaan johdon viikkokokouksiin eivät olleet toimivia keinoja, kun otetaan huomioon hänen tehtävänsä poliittisena neuvonantajana ja koordinoijana tällä alalla, ja että olisi ollut parempi, että kantaja olisi edelleen osallistunut satunnaisesti esikuntakokouksiin.
158 Kun tarkastellaan ensimmäistä perustetta kantajan sulkemiselle pois esikuntakokouksista, operaation johtajan kantajalle 6.4.2017 lähettämistä sähköpostiviestistä ilmenee kuitenkin myös, että kantajan panos näissä viikkokokouksissa oli olematon.
159 Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että päätöksen 2012/392 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, että operaation johtaja vastaa osallistuvien valtioiden henkilöstön, ryhmien ja yksiköiden johtamisesta ja valvonnasta ja antaa operaation koko henkilöstölle ohjeita operaation toteuttamiseksi tehokkaalla tavalla operaatioalueella ja vastaa sen päivittäisestä koordinoinnista ja hallinnoinnista.
160 Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että hallinnolla on laaja harkintavalta yksikön organisoinnin osalta (ks. vastaavasti tuomio 29.10.1981, Arning v. komissio, 125/80, EU:C:1981:248, 19 kohta).
161 Kantaja ei kuitenkaan esitä todisteita, jotka kumoaisivat operaation johtajan väitteet, joiden mukaan kantajan panos esikuntakokouksissa oli olematon, joten kun otetaan huomioon johtajan laaja harkintavalta ja päätöksen 2012/392 6 artiklassa mainittu tehokkuusvaatimus, ei ole ilmeistä, että johtajan päätös kantajan vapauttamisesta kokonaan näihin kokouksiin osallistumisesta olisi ollut yksikön etuun nähden kohtuuton tai moitittava.
162 Toiseksi on huomattava, että päätöksen 2012/392 6 artiklan 7 kohdasta ilmenee myös, että operaation johtaja saa paikallistasolla edustuston päälliköltä poliittisia ohjeita, tämän kuitenkaan vaikuttamatta komentoketjuun.
163 Siltä osin kuin esikuntakokousten tarkoituksena oli muun muassa se, että edustuston päällikkö välittää paikallisia poliittisia ohjeita, ei sen vuoksi vaikutakaan siltä, että kantajan läsnäolo kyseisissä kokouksissa olisi ollut välttämätöntä.
164 Kolmanneksi on muistettava, ettei ole osoitettu eikä edes väitetty, että esikuntakokoukset olisivat olleet ainoa poliittisia kysymyksiä käsittelevä operaation ja edustuston viestintäkanava, joten ei ole ilmeistä, että kantajan sulkeminen pois näistä kokouksista esti hänen tehtäviensä hoitamisen sikäli, että tehtävät edellyttivät koordinointia poliittisten kysymysten osalta hänen ja edustustossa työskennelleen yhden tai useamman kollegan välillä.
165 Ilman, että on tarpeen tutkia edellä 156 kohdassa mainittua 26.5.2017 tehdyn päätöksen toista perustetta, joka koskee sitä, että kantaja rikkoi kyseisten kokousten luottamuksellisuutta ja oli luovuttanut Italian viranomaisille tiettyjä tietoja, kyseistä päätöstä, jolla kantaja suljettiin pois esikuntakokouksista, ei näin ollen voida erikseen tarkasteltuna pitää osoituksena kantajaan kohdennetusta työpaikkakiusaamisesta, joten kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.
– Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan kantaja sai ensimmäisen kirjallisen varoituksen 17.7.2017, alle tunnin kuluttua samana päivänä tekemästään ilmoituksesta
166 Tässä kanneperusteen osassa kantaja väittää lähinnä, että ensimmäisen kirjallisen varoituksen antaminen tiedoksi alle tunnin kuluttua 17.7.2017 päivätyn ilmoituksen tekemisestä on osoitus häneen kohdennetusta työpaikkakiusaamisesta.
167 Aluksi on muistutettava, että käytännesääntöjen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti operaation jäsentä, joka on ilmoittanut mahdollisesta laiminlyönnistä, ei rangaista ilmoituksen tekemisestä tai sen johdosta edellyttäen, että hän on toiminut perustellusti ja vilpittömässä mielessä.
168 Käsiteltävässä asiassa ilmenee asianosaisten esittämistä tiedoista, että operaation johtaja antoi kantajalle 17.7.2017 kirjallisen varoituksen siitä, että tämä oli käyttäytynyt epäkunnioittavasti häntä kohtaan 10.4.2017 pidetyssä kokouksessa, jossa operaatio oli isännöinyt erään jäsenvaltion poliittista vaikuttajaa. Operaation johtaja nimittäin arvosteli kantajaa siitä, että hän oli kehonkielellään tuonut erittäin selvästi esiin ärtymyksensä siitä, että hänen piti tehdä muistiinpanoja kyseisessä kokouksessa, vaikka se kuuluikin hänen tehtäviinsä, ja siitä, että hän oli ilmeillyt ja elehtinyt epäasianmukaisesti joka kerran, kun operaation johtaja käytti puheenvuoron.
169 On erityisesti huomattava, että kyseinen ensimmäinen varoitus osoitettiin kantajalle 17.7.2017 alle tunnin kuluttua siitä, kun hän oli lähettänyt siviilioperaation komentajalle ilmoituksen, jossa hän syytti operaation johtajaa ja apulaisjohtajaa työpaikkakiusaamisesta.
170 Ensinnäkin käytännesääntöjen 11 artiklasta ilmenee, että viranomaisen, joka vastaa siitä, mihin toimenpiteisiin ryhdytään mahdollisen velvollisuuksien täyttämättä jättämisen johdosta, on sitä koskevan selvityksen perusteella tehtävä kymmenen työpäivän kuluessa päätöksensä, jonka perusteella se voi käsitellä asian johtamiskysymyksenä.
171 Koska käsiteltävässä asiassa ensimmäistä kirjallista varoitusta ei edeltänyt muodollinen kurinpitomenettely ja koska sen otsikosta ilmenee, että se koskee johtamisasiaa, on todettava, että se annettiin käytännesääntöjen 11 artiklan b kohdan mukaisesti, koska operaatio ei esittänyt muuta oikeudellista perustetta.
172 Toiseksi on niin, että vaikka 29.7.2017 päivätystä selvityksestä ilmenee, että operaation johtaja perusteli sovittelijalle ensimmäisen kirjallisen varoituksen myöhäistä lähettämistä EUH:n alaisen CPCC:n antamilla ohjeilla, jotka hänen mukaansa saivat hänet lykkäämään sen lähettämistä, operaatio ei ole esittänyt tästä kirjeenvaihdosta mitään näyttöä, joka osoittaisi kyseisen perustelun todenperäisyyden. Se ei ole myöskään osoittanut eikä edes väittänyt, että CPCC tai siviilioperaation komentaja olisivat hyväksyneet operaation johtajan aloitteen ensimmäisen kirjallisen varoituksen antamiseksi kantajalle tiedoksi 17.7.2017.
173 Vaikka siis oletettaisiin, että käytännesääntöjen 11 artiklan b kohdassa asetettu kymmenen työpäivän määräaika ei ole ehdoton määräaika, on kuitenkin niin, että operaatio ei perustellut syitä, joiden vuoksi ensimmäinen kirjallinen varoitus lähetettiin 17.7.2017, yli kolme kuukautta siihen aiheen antaneen tapahtuman jälkeen ja alle tunnin kuluttua siitä, kun kantaja oli tehnyt operaation johtajaa koskevan ilmoituksen.
174 Kolmanneksi pitää paikkansa, että kantaja teki 17.7.2017 päivätyn ilmoituksensa ainoastaan siviilioperaation komentajalle ja apulaiskomentajalle osoitetulla sähköpostiviestillä ja että operaatio väittää, että operaation johtaja ja apulaisjohtaja eivät olleet tietoisia kyseisestä ilmoituksesta silloin, kun se tehtiin.
175 Vaikka unionin yleinen tuomioistuin ei voi asettaa operaatiolle sen väitteiden todenperäisyyden osoittamista koskevaa todistustaakkaa, sillä sellainen velvollisuus merkitsisi sitä, että operaation olisi esitettävä negatiivista näyttöä, se ei voi myöskään vaatia kantajaa osoittamaan, oliko siviilioperaation komentaja saattanut 17.7.2017 päivätyn ilmoituksen olemassaolon ja mahdollisesti sen sisällön operaation johtajan tietoon, ja jos näin on, minä täsmällisenä ajankohtana se oli tapahtunut, sillä ei ole mitään syytä katsoa, että kantajalla olisi ollut kyseiset tiedot käytettävissään.
176 Koska ei ole esitetty näyttöä siitä, minä täsmällisenä ajankohtana siviilioperaation komentaja antoi operaation johtajalle tiedon 17.7.2017 päivätystä kantajan ilmoituksesta eikä tämän tiedon täsmällisestä sisällöstä, on todettava aluksi, että operaatio ei ole vedonnut säännöksiin tai määräyksiin, jotka olisivat estäneet kyseisen tiedon toimittamisen operaation johtajalle tai apulaisjohtajalle.
177 Operaatio ei myöskään esittänyt unionin yleiselle tuomioistuimelle täsmällistä ajankohtaa, jona siviilioperaation komentaja tai CPCC kertoivat operaation johtajalle sovittelijan saapumisesta, vaikka voidaan perustellusti olettaa, että operaation johtaja sai tiedon 17.7.2017 päivätyn ilmoituksen olemassaolosta ja mahdollisesti sen sisällöstä tuon tiedon välittämisen yhteydessä.
178 Edellä esitetystä seuraa, että koska operaatio ei ole perustellut sitä, että ensimmäinen varoitus esitettiin myöhässä, kun otetaan huomioon sekä käytännesääntöjen 11 artiklassa asetettu määräaika että se, kuinka pitkä aika varoitukseen johtaneista teoista oli kulunut, ja koska ei ole tietoa täsmällisestä ajankohdasta, jona operaation johtaja sai tiedon 17.7.2017 päivätystä ilmoituksesta, kyseisen varoituksen antamista tiedoksi alle tunnin kuluttua kyseisestä ilmoituksesta voidaan pitää kohtuuttomana tai moitittavana.
179 Se voidaan nimittäin tulkita pyrkimykseksi rangaista kantajaa hänen tekemästään ilmoituksesta, mikä on vastoin käytännesääntöjen 7 artiklassa asetettuja vaatimuksia, joten se on erikseen tarkasteltuna osoitus työpaikkakiusaamisesta.
180 Tämän kanneperusteen toinen osa on näin ollen hyväksyttävä.
– Kanneperusteen kolmas osa, joka koskee kantajan 27.7.2017 saamaa pyyntöä hänen työsuoritustensa arviointia koskevan lomakkeen täyttämisestä, jotta hänen tilapäinen siirtonsa voitaisiin uusia
181 Kanneperusteen tässä osassa kantaja väittää lähinnä, että ajankohta, jonka henkilöstöosasto valitsi hänen työsuoritustensa arviointimenettelyn käynnistämiseksi uudelleen, 27.7.2017, eli heti sovittelijan lähtöä seuraava päivä, on osoitus häneen kohdennetusta työpaikkakiusaamisesta.
182 On erityisesti huomattava, että 29.7.2017 päivätystä selvityksestä käy ilmi kantajan katsoneen, että operaation henkilöstöhallintoa koskevissa säännöissä ei määrätty työsuoritusten arviointimenettelystä ja että hänen osaltaan aloitetun menettelyn ainoana tarkoituksena oli syrjäyttää hänet yksiköstä.
183 Asiakirja-aineistosta ilmenee tältä osin, että operaation johtaja päätti 6.4.2017 aloittaa kantajaa koskevan menettelyn hänen työsuoritustensa arviointiraportin (jäljempänä arviointiraportti) laatimiseksi ja että kantaja vastusti sitä lähinnä sillä perusteella, ettei siitä ollut muodollisesti määrätty 13.7.2022 päivätyssä operaation tarkistetussa operaatiosuunnitelmassa (jäljempänä OPLAN).
184 Tämän jälkeen henkilöstöosaston työntekijä lähetti 27.7.2017 kantajan täydennettäväksi arviointiraportin luonnoksen, jonka uusi määräaika oli 4.8.2017. Kantaja kuitenkin kieltäytyi jälleen täyttämästä häntä koskevaa arviointiraporttia sillä perusteella, että kyseinen uusi menettely oli ennenaikainen hänen tilapäisen siirtonsa päättymisajankohtaan 14.4.2018 nähden. Henkilöstöosaston päällikkö selitti tällöin kantajalle, että kyseinen menettely koski kaikkia niitä operaation työntekijöitä, joiden tilapäisen siirron oli määrä päättyä viimeistään 30.4.2018, ja että jos hän ei osallistu siihen, hänen tehtävänsä julistettaisiin avoimeksi.
185 Henkilöstöosaston päällikkö otti 23.8.2017 uudelleen yhteyttä kantajaan ja jälleen kerran pyysi häntä toimittamaan arviointiraportin asianmukaisesti täydennettynä. Kantaja hylkäsi pyynnön uudelleen sillä perusteella, että hän ei aikonut hakea tilapäisen siirtonsa pidentämistä huhtikuusta 2018 alkaen.
186 Aluksi on täsmennettävä, että henkilöstöresursseja koskevassa OPLANin liitteessä IX olevassa 7 artiklassa asetetaan lähetetyn työntekijän tilapäisen siirron pidentämisen edellytykseksi operaation johtajan suostumus edellyttäen, että asianomainen työntekijä on esittänyt tätä koskevan hakemuksensa kolme kuukautta ennen meneillään olevan komennuksensa päättymistä ja että hänen lähin esimiehensä on laatinut hänestä myönteisen arviointiraportin.
187 Lisäksi OPLANin liitteessä IX olevassa 10 artiklassa säädetään, että kaikista operaation työntekijöistä on säännöllisesti laadittava arviointiraportti erityisesti ennen heidän lopullista poistumistaan operaation palveluksesta.
188 Operaatio vetosi lisäksi asiakirjaan, jonka otsikkona on ”Ohjeet työsuoritusten arviointia varten ETPP-operaatioissa” ja josta ilmenee, että arviointiraportin laatimismenettely on systemaattinen käytäntö ennen asianomaisen työntekijän poistumista operaation palveluksesta; sitä suositellaan vahvasti kunkin tilapäisen siirron tai työsopimuksen päättyessä; sitä suositellaan kuuden kuukauden jakson päättyessä siinä tapauksessa, että työntekijä aluksi lähetetään yhden vuoden ajaksi; ja sen laatiminen on mahdollista milloin hyvänsä, kun se katsotaan tarpeelliseksi, kuten silloin, kun kyseisen työntekijän esimies vaihtuu tai hänen työsuorituksessaan tapahtuu muutoksia, ja raportti laaditaan yhteistyössä henkilöstöosaston kanssa.
189 Ensinnäkin on todettava, että vaikka OPLANin liitteessä IX ei nimenomaisesti säädetä mahdollisuudesta arvioida operaation henkilöstöä esimiehen vaihtuessa tai muutosten tapahtuessa asianomaisen työntekijän työsuorituksissa, ei ole ilmeistä, että kyseinen oikeussääntö olisi esteenä tällaiselle käytännölle, koska kyseisen liitteen 10 artiklassa ei määritellä tyhjentävästi tilanteita, joissa operaation henkilöstöä on arvioitava.
190 Kantaja ei myöskään vedonnut muuhun oikeussääntöön, joka olisi estänyt sen, että operaation johtaja arvioi hänen työsuorituksiaan.
191 Päätöksen 2012/392 6 artiklasta ja edellä 160 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä on päinvastoin pääteltävissä, että operaation johtajalla on laaja harkintavalta päättää alaisensa arviointiraportin laatimisesta, jos hän katsoo, että menettely on tarpeen alaisen tehokkuuden varmistamiseksi operaatioalueella.
192 Näin ollen ei voida katsoa, että operaation johtajan 6.4.2017 tekemä päätös kantajan työsuoritusten arvioinnista olisi ollut periaatteessa kohtuuton tai moitittava yksikön edun kannalta, varsinkaan, kun istunnosta ilmenee, ettei kantajan työsuorituksia ollut enää arvioitu sitten kesäkuun 2016.
193 Toiseksi on kuitenkin todettava, että henkilöstöosaston 27.7.2017 esittämästä uudesta pyynnöstä, jossa kantajaa kehotettiin täydentämään arviointiraporttinsa, ilmenee, että siinä ei viitattu edellä 183 ja 192 kohdassa mainittuun, operaation johtajan 6.4.2017 päivättyyn päätökseen vaan siihen, että oli välttämätöntä kartoittaa tilapäisen siirron jatkamista koskevat hakemukset ja ennakoida mahdollisia avoimia työpaikkoja kaikkien operaation palvelukseen 30.4.2018 asti lähetettyjen henkilöstön jäsenten osalta, jotta niiden työntekijöiden työtehtävät, joiden tilapäinen siirto oli päättymässä viimeksi mainittuna päivänä, voitaisiin julistaa avoimiksi.
194 Vaikka on riidatonta, että kyseinen päätös ei koskenut yksinomaan kantajaa, on kuitenkin niin, ettei operaatio perustellut syitä sille, miksi henkilöstöosasto käynnisti kyseisen hallinnollisen menettelyn 27.7.2017, vaikka henkilöstöresursseja koskevassa OPLANin liitteessä IX olevasta 7 artiklasta ilmenee, että arviointimenettely, joka koskee niitä henkilöstöön kuuluvia, jotka haluavat uusia tilapäisen siirtonsa operaation palveluksessa, on määrä tehdä silloin, kun he esittävät sitä koskevan hakemuksensa viimeistään kolme kuukautta ennen siirtonsa päättymistä, eli kantajan osalta 14.1.2018.
195 Kolmanneksi on huomattava, että edellä 184 ja 193 kohdassa mainittu henkilöstöosaston pyyntö esitettiin sovittelijan lähtöä seuraavana päivänä.
196 Voidaan kuitenkin katsoa perustellusti, että 28.3. ja 17.7.2017 tehdyt ilmoitukset ja 20.7.2017 päivätty siviilioperaation komentajan päätös sovittelijan lähettämisestä paikalle 25.7.2017 alkaen edellyttivät sitä, että operaation oli sovittelijan päätelmiä odotettaessa toimittava kantajan suhteen ennen muuta hyvän hallinnon periaatteen edellyttämällä varovaisuudella.
197 Paitsi, että varovaisesti toimimista koskeva velvoite sisältyy perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettuun hyvän hallinnon periaatteeseen (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2022, SGL Carbon ym. v. komissio, yhdistetyt asiat C‑65/21 P ja C‑73/21 P–C‑75/21 P, EU:C:2022:470, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja erityisesti huolellisuusvelvoitteeseen, sitä kuului vastaavasti soveltaa käsiteltävässä asiassa käytännesääntöjen 7 artiklan nojalla, jossa operaatiota kielletään rankaisemasta mahdollisesta laiminlyönnistä ilmoittanutta operaation henkilöstön jäsentä tällaisen ilmoituksen johdosta tai sen seurauksena.
198 Kuten 29.7.2017 päivätystä selvityksestä ilmenee, sovittelija katsoi, että henkilöstöosaston menettely, jolla käynnistettiin uudelleen kantajan arviointimenettely 27.7.2017 eli välittömästi sovittelijan arviointikäynnin jälkeen, oli sopimaton ja toteutettiin tavanomaiseen käytäntöön nähden etuajassa.
199 Tässä yhteydessä voidaan katsoa, että siinä poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa päätös kantajan arviointimenettelyn käynnistämisestä uudelleen sovittelijan lähtöä seuraavana päivänä hänen päätelmiään odottamatta ja yli yhdeksän kuukautta ennen kantajan tilapäisen siirron päättymistä, kyseinen päätös on kohtuuton tai moitittava.
200 Tällaisen uudelleen käynnistämisen tarkoituksena voidaan nimittäin katsoa olevan kantajan syrjäyttäminen operaation palveluksesta hänen tilapäisen siirtonsa päättyessä odottamatta sovittelijan ehdotuksia, joten kyseinen päätös on erikseen tarkasteltuna osoitus työpaikkakiusaamisesta.
201 Kanneperusteen kolmas osa on näin ollen hyväksyttävä.
– Kanneperusteen neljäs osa, joka koskee sitä, että kantaja sai päivitetyn lomalaskelman henkilöstöosaston pyydettyä häntä antamaan selvityksen luvattomista poissaolopäivistään
202 Kanneperusteen tässä osassa kantaja vetoaa henkilöstöosaston päällikön reagoimiseen siihen, että hän oli kesäkuussa 2017 palannut lomajaksolta myöhässä.
203 Siviilioperaation komentajalle osoitetusta, 28.7.2017 päivätystä sähköpostiviestistä ilmenee tältä osin, että kantaja täydensi 17.7.2017 päivättyä ilmoitustaan viimeksi mainitun henkilön ja henkilöstöosaston päällikön välisillä sähköpostiviesteillä, jotka koskivat hänen palaamistaan lomalta kesäkuussa 2017 sen alkuperäisen päättymisajankohdan jälkeen.
204 Kyseisistä sähköpostiviesteistä ilmenee erityisesti, että kantaja oli saanut kirjeen, jossa häntä pyydettiin perustelemaan, minkä vuoksi hän oli palannut lomalta maanantaina 3.7.2017, vaikka paluupäiväksi oli alun perin vahvistettu torstai 29.6.2017. Kantaja vetosi 24.7.2017 lähettämässään sähköpostiviestissä henkilökohtaisiin syihin ja kertoi pyytäneensä työtovereitaan ilmoittamaan asiasta operaatiolle, koska hänellä ei ollut tilaisuutta tehdä sitä itse. Tämän jälkeen henkilöstöosaston päällikkö lähetti kantajalle 27.7.2017 sähköpostiviestillä päivitetyn lomalaskelman, jossa mainittiin päivät 29. ja 30.6.2017, ja sama viesti lähti tiedoksi myös operaation johtajalle ja apulaisjohtajalle. Kantaja ilmoitti tällöin, ettei hän ollut pyytänyt kyseistä asiakirjaa ja että hän halusi tietää, mistä syistä hänen yhteyshenkilönsä oli lähettänyt viestistä kopion muille vastaanottajille, vaikka kyseessä oli asiakirja, jonka hän katsoi olevan ehdottoman luottamuksellinen.
205 Ensinnäkin on näytetty toteen, että henkilöstöosaston esittämä lomanperustelupyyntö oli päivätty 24.7.2017 ja että se annettiin kantajalle tiedoksi samana päivänä, joten se tehtiin sovittelijan saapumista edeltävänä päivänä.
206 Asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene, että kantaja olisi maininnut tästä lomanperustelupyynnöstä sovittelijalle heidän kahdenkeskisissä keskusteluissaan 25. ja 26.7.2019, vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus siihen.
207 Näin ollen on todettava, että kantaja ei katsonut, että 24.7.2017 esitetty lomanperustelupyyntö oli osoitus häneen kohdennetusta työpaikkakiusaamisesta, vaan hänen mielestään sitä oli 27.7.2017 päivätyn päivitetyn lomalaskelman lähettäminen.
208 Toiseksi on myös todettava, että kantaja oli palannut myöhässä lomalta toukokuussa 2017 ja että hän oli toiminut samalla tavoin elokuussa 2017 noudattamatta lomahakemuksia koskevia sisäisiä sääntöjä.
209 Kolmanneksi on todettava, että kun otetaan huomioon edellä 197 kohdassa mainitut huolellisuusvelvollisuus ja erityisesti varovaisuusvelvollisuus, jotka koskivat operaatiota ennen sovittelijan päätelmien valmistumista, perusoikeuskirjan 1 ja 31 artikla, henkilöstösääntöjen 12 a artikla ja tässä tapauksessa myöskään OPLANin liitteen IX ja käytännesääntöjen määräykset eivät edellyttäneet, että operaatio vapauttaisi kantajan operaation henkilöstöhallintomenettelyistä vain sillä perusteella, että hän oli tehnyt operaation johtajasta ja apulaisjohtajasta ilmoitukset työpaikkakiusaamisen vuoksi.
210 Näin ollen 28.3. ja 17.7.2017 tehdyt ilmoitukset eivät voineet olla esteenä sille, että henkilöstöosasto, joka toimi operaation johtajan ja apulaisjohtajan valvonnassa, lähetti kantajalle 27.7.2017 lomakkeen, joka sisälsi päivitetyn laskelman hänen lomistaan 29. ja 30.6.2017 esiintyneiden luvattomien poissaolopäivien jälkeen, sillä sellainen asiakirja on lähtökohtaisesti tarpeen täsmällisen tiedon saamiseksi asianomaisen työntekijän lomaoikeuksista kulumassa olleen vuoden loppuajalta.
211 Sitä, että henkilöstöosasto lähetti päivitetyn lomalaskelman kantajalle 27.7.2017, ei voida sen vuoksi pitää erikseen tarkasteltuna kohtuuttomana tai moitittavana toimena, joka kertoisi häneen kohdennetusta työpaikkakiusaamisesta, joten kanneperusteen neljäs osa on hylättävä perusteettomana.
– Niiden menettelyjen arviointi kokonaisuutena ja asiayhteydessään, joista kantaja kritisoi operaation johtajaa ja apulaisjohtajaa
212 Edellä 135 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kokonaisuutenaan ja asiayhteydessään menettelyjä, joista kantaja kritisoi operaation johtajaa ja apulaisjohtajaa.
213 Operaation johtajan kantajalle 6.4.2017 lähettämästä sähköpostiviestistä ilmenee tältä osin, että johtaja oli ilmoittanut Italian viranomaisille ja siviilioperaation komentajalle toiveensa siitä, että kantaja lähetettäisiin takaisin kotimaahansa luottamuspulan vuoksi, joka liittyi salassapitovelvollisuuden loukkauksiin, joihin kantajan väitettiin syyllistyneen.
214 OPLANin liitteessä IX olevan 8 artiklan mukaan operaation johtaja todellakin voi lopettaa työntekijän tilapäisen siirron ennen sen sovittua päättymisajankohtaa muun muassa kurinpidollisista syistä joko käytännesääntöjen mukaisesti tai sen vuoksi, että asianomainen henkilö ei kykene noudattamaan operaation perusvaatimuksia.
215 Asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene, että operaatio olisi pyytänyt Italian viranomaisia lopettamaan kantajan tilapäisen siirron ennen sen päättymisajankohtaa tai aloittamaan OPLANin liitteessä IX olevassa 8 artiklassa tarkoitetun menettelyn.
216 Vastauksena istunnossa esitettyyn kysymykseen operaatio nimittäin täsmensi, että OPLANin liitteessä IX olevassa 8 artiklassa säädetty tilapäisen siirron ennenaikaista päättämistä koskeva menettely oli hallinnollisesti raskas ja edellytti komitean perustamista arvioimaan asianomaisen henkilön tilannetta sekä syitä, joiden vuoksi operaation johtaja suunnitteli hänen tilapäisen siirtonsa ennenaikaista päättämistä.
217 Yleiselle työilmapiirille, johon seikat, joihin kantaja vetoaa, liittyivät, oli siis tunnusomaista edellä 213 kohdassa mainitusta, 6.4.2017 päivätystä sähköpostiviestistä ilmenevä operaation johtajan aikomus päästä eroon kantajasta ottamatta kuitenkaan käyttöön OPLANin liitteessä IX olevassa 8 artiklassa säädettyä menettelyä.
218 Yhtäältä tällaisen asiayhteyden olemassaolo oli omiaan tukemaan arviota, jonka kantaja oli kanneperusteen toisessa ja kolmannessa osassa tehnyt operaation johtajan ja apulaisjohtajan syyksi luetuista teoista, joita unionin yleinen tuomioistuin piti osoituksina työpaikkakiusaamisesta. Toisaalta teot, joista kantaja moittii operaation johtajaa ja apulaisjohtajaa kanneperusteen ensimmäisen ja neljännen osan yhteydessä ja joiden osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että ne eivät erikseen tarkasteltuina olleet osoituksia työpaikkakiusaamisesta, olivat itsessään omiaan vaikuttamaan sellaisilta kyseisessä asiayhteydessä erityisesti siksi, että kaikki kyseiset teot tapahtuivat rajallisena ajanjaksona.
219 Näin ollen kantaja voi perustellusti väittää, että jättäessään tekemättä hallinnollisen tutkimuksen hänen työpaikkakiusaamista koskevien väitteidensä johdosta operaatio rikkoi perusoikeuskirjan 1 artiklaa ja 31 artiklan 1 kohtaa sekä henkilöstösääntöjen 12 a artiklaa, joten ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.
Toinen kanneperuste, joka koskee hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamista ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä
220 Tämän kanneperusteen yhteydessä kantaja väittää, että edellä 79 kohdassa luetellut kolme väitettyä loukkaamista ja laiminlyöntiä, joita on tässä tuomiossa pidettävä tämän kanneperusteen tueksi esitettyinä osina, tarkoittavat hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamista ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä.
221 Operaatio kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.
222 Ennen kyseisten kolmen kanneperusteen osan tutkimista unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava, voiko kantaja vedota tehokkaasti huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin, ja jos näin on, eroaako tämän velvollisuuden sisältö hyvää hallintoa koskevasta oikeudesta.
– Huolenpitovelvollisuuden sovellettavuus
223 On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hallinnon huolenpitovelvollisuus omia työntekijöitä kohtaan kuvastaa henkilöstösäännöissä julkishallinnon työntekijöiden ja hallinnon väliseen suhteeseen luotua vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa. Tällainen tasapaino merkitsee yhdessä hyvän hallinnon periaatteen kanssa muun muassa sitä, että kun hallinto antaa ratkaisun virkamiehen tilanteesta, se ottaa huomioon kaikki seikat, jotka saattavat vaikuttaa sen päätökseen, ja että näin menetellessään se ottaa huomioon paitsi yksikön edun myös asianomaisen virkamiehen edun (ks. määräys 31.3.2022, Barata v. parlamentti, C‑305/21 P, ei julkaistu, EU:C:2022:253, 7 ja 8 kohta (julkisasiamiehen kannanotto,14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)).
224 Kuten edellä 125–129 kohdasta kuitenkin ilmenee, yhdenvertaisen kohtelun periaate kuitenkin edellyttää sitä, että tiettyjä henkilöstösääntöjen säännöksiä ja unionin henkilöstöä koskevaa oikeuskäytäntöä sovelletaan analogisesti operaation kaltaiseen elimeen tai laitokseen lähetettyyn kansalliseen henkilöstöön silloin, kun tällainen henkilöstö on henkilöstösääntöjen soveltamisalaan kuuluvan henkilöstön tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa ja kun näiden kahden ryhmän tilanteiden erilaisuudella ei voida objektiivisesti perustella sitä, että ensin mainitut eivät saa operaatioalueella tehtäviään hoitaessaan samantasoista suojaa eikä heihin sovelleta sitä koskevia samoja sääntöjä kuin viimeksi mainittuihin.
225 Tämä koskee erityisesti unionin toimielimen, elimen tai laitoksen huolenpitovelvollisuutta virkamiehiään ja toimihenkilöitään kohtaan (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2020, H v. neuvosto, T‑271/10 RENV II, EU:T:2020:548, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
226 Näin ollen kantaja voi vedota tehokkaasti huolenpitovelvollisuuteen.
– Huolenpitovelvollisuuden ja hyvää hallintoa koskevan oikeuden laajuus
227 On muistettava, että kantaja vetoaa kanneperusteen ensimmäisessä osassa lähinnä siihen, että operaatio ei käsitellyt hänen 8.3.2017 tekemiään kanteluita ja 28.3. ja 17.7.2017 tekemiään ilmoituksia kohtuullisessa ajassa; kanneperusteen toisessa osassa siihen, ettei hän saanut tietoa 29.7.2017 päivättyyn selvitykseen sisältyvistä toteamuksista ja suosituksesta; ja kolmannessa osassa siihen, ettei operaatio noudattanut sovittelijan suosituksia.
228 Perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa määrätään tältä osin, että jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa. Lisäksi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että oikeus hyvään hallintoon käsittää jokaisen oikeuden tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti.
229 Oikeuskäytännössä määritellyssä huolenpitovelvollisuudessa ei sitä vastoin mainita työnantajana toimivan unionin toimielimen, elimen tai laitoksen velvollisuutta ratkaista henkilöstöönsä kuuluvan tilanne tai tämän esittämä pyyntö kohtuullisessa ajassa tai häntä kuultuaan eikä varsinkaan velvollisuutta noudattaa suosituksia, jotka on esittänyt työpaikkakiusaamista koskevan kantelun johdosta nimetty sovittelija.
230 Oikeuskäytännöstä ei myöskään ilmene suoraa tai selvää yhteyttä yhtäältä huolenpitovelvollisuuden ja toisaalta sen velvollisuuden välillä, joka koskee pyynnön, erityisesti työpaikkakiusaamista koskevan kantelun tutkimista kohtuullisessa ajassa, oikeutta tulla kuulluksi ja mahdollista velvollisuutta noudattaa suosituksia, jotka on esittänyt työpaikkakiusaamista koskevan kantelun perusteella nimetty sovittelija.
231 Oikeuskäytännöstä tosin ilmenee, että huolenpitovelvollisuus vastaa suurempaa vaatimusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten vastuusta niiden toimiessa työnantajina (ks. vastaavasti tuomio 4.12.2022, SU v. EIOPA, T‑296/21, EU:T:2022:808, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
232 Käsiteltävässä asiassa kantaja ei kuitenkaan ole täsmentänyt niiden velvoitteiden luonnetta, joita operaatiolla hänen mukaansa oli käsiteltävässä asiassa huolenpitovelvollisuuden nojalla ja jotka väitetysti olivat erillisiä hyvää hallintoa koskevasta oikeudesta johtuvista velvoitteista.
233 Näin ollen on todettava, että siltä osin kuin tämä kanneperuste perustuu huolenpitovelvollisuuden mahdolliseen laiminlyöntiin, siihen ei ole liitetty riittäviä selvennyksiä, jotta sen perusteltavuutta voitaisiin arvioida, joten se on siltä osin hylättävä, koska se ei ole riittävän täsmällinen ja koska sitä ei voida ottaa tutkittavaksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaisesti.
– Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee sitä, että 8.3.2017 päivättyjä kanteluja sekä 28.3. ja 17.7.2017 päivättyjä ilmoituksia ei käsitelty kohtuullisessa ajassa
234 Kantaja väittää tämän osan yhteydessä lähinnä, että operaatio ei käsitellyt hänen 8.3.2017 tekemiään kanteluita ja hänen 28.3. ja 17.7.2017 tekemiään ilmoituksia kohtuullisessa ajassa, vaikka asia väitetysti saatettiin sen käsiteltäväksi jo maaliskuussa 2017 ja vaikka sovittelija jätti selvityksensä 29.7.2017, ja että operaatio vastasi kantajalle vasta 10.4.2018.
235 Ensinnäkin on huomattava, että kantaja lähetti 8.3.2017 operaation johtajalle kaksi kantelua, joista yksi koski työtoverin harjoittamaa työpaikkakiusaamista, minkä jälkeen hän teki 28.3.2017 ilmoituksen siviilioperaation komentajalle, jotta tämä tutkisi kyseiset kaksi kantelua.
236 Operaation apulaisjohtaja kuitenkin lopetti työpaikkakiusaamisesta 8.3.2017 tehdyn ensimmäisen kantelun käsittelyn, mistä kantajalle ilmoitettiin 24.3.2017 päivätyllä sähköpostiviestillä.
237 Näin ollen ei voida katsoa, etteikö tätä ensimmäistä kantelua olisi tutkittu kohtuullisessa ajassa.
238 Kyseen ollessa 8.3.2017 tehdystä toisesta kantelusta on todettava, että operaation esittämistä asiakirjoista ilmenee, että operaation johtaja pyysi 20.3.2017 siviilioperaation komentajaa soveltamaan käytännesääntöjen 10 artiklaa, jotta apulaiskomentaja ottaisi kyseisen kantelun tutkimisen lopullisesti tehtäväkseen, mihin tämä suostui ja mistä kantajalle ilmoitettiin 30.3.2017. Siviilioperaation apulaiskomentaja antoi 24.4.2017 alustavan tutkintakertomuksen ja ilmoitti 15.5.2017 päivätyllä sähköpostiviestillä operaation johtajalle, että kantelua oli käytännesääntöjen mukaisesti päätetty käsitellä johtamiskysymyksenä ilman muodollista kurinpitomenettelyä.
239 Siviilioperaation apulaiskomentaja muistutti kyseisessä sähköpostiviestissä operaation johtajaa erityisesti siitä, että operaation henkilöstön kaikkien jäsenten on noudatettava sovellettavia turvallisuusmääräyksiä, ja pyysi tätä valvomaan kyseisen velvollisuuden noudattamista.
240 Kantajalle ilmoitettiin 29.5.2017 puhelimitse hänen 8.3.2017 tekemänsä toisen kantelun lopputuloksesta, joten ei voida myöskään katsoa, että kyseisen kantelun käsittelyaika, joka kesti hieman yli kaksi kuukautta, olisi ollut kohtuuton.
241 Toiseksi on huomattava, että kantaja teki 28.3.2017 ensimmäisen ilmoituksen, jotta siviilioperaation komentaja tutkisi 8.3.2017 tehdyt kaksi kantelua.
242 Siltä osin kuin on kyse 8.3.2017 tehdystä toisesta kantelusta, edellä 238 kohdasta ilmenee, että sen tutkinta oli käynnissä 28.3.2017 ja että siviilioperaation apulaiskomentaja todellakin sai tutkinnan valmiiksi 15.5.2017.
243 Siviilioperaation komentajalla ei siksi ollut syytä puuttua kantelun käsittelyyn varsinkaan, kun käytännesäännöistä ei ilmene, että siviilioperaation komentajalla olisi tällainen toimivaltuus operaation johtajalle tai apulaisjohtajalle osoitettuihin ilmoituksiin nähden.
244 Siltä osin kuin on kyse työpaikkakiusaamisesta 8.3.2017 tehdystä ensimmäisestä kantelusta, käytännesääntöjen määräyksistä ei myöskään ilmene, että siviilioperaation komentajalla olisi mahdollisuus muuttaa operaation johtajan tai apulaisjohtajan päätöstä, jolla lopetetaan henkilöstön jäsenen tekemän, operaatiossa sovellettavien turvallisuussääntöjen mahdollista noudattamatta jättämistä koskevan kantelun käsittely.
245 Näin ollen 28.3.2017 tehty ilmoitus, jolla pyrittiin saattamaan 8.3.2017 tehty ensimmäinen kantelu siviilioperaation komentajan käsiteltäväksi, ei voinut johtaa uuden tutkinta-ajan aloittamiseen.
246 Kolmanneksi kyseen ollessa kantajan siviilioperaation komentajalle 17.7.2017 tekemästä ilmoituksesta, joka koski operaation johtajan ja apulaisjohtajan harjoittamaa työpaikkakiusaamista, on muistutettava, että kantajalle ilmoitettiin jo 20.7.2017 sovittelijan saapumisesta seuraavalla viikolla ja että tämä laati selvityksensä 29.7.2017.
247 Sovittelijan päätelmissä suositeltiin erityisesti, että kyseisessä vaiheessa ei aloitettaisi käytännesääntöjen 11 artiklan b kohdassa määrätyn kaltaista muodollista tutkintaa, mikä mahdollistaa sen, että operaatio voi käsitellä ilmoitusta johtamisasiana aloittamatta virallista kurinpitomenettelyä ja saattaa sen tarvittaessa sovittelumenettelyyn.
248 Näin ollen on todettava, että työpaikkakiusaamisesta 17.7.2017 tehty ilmoitus oli ensimmäisen tutkinnan kohteena, joka saatettiin päätökseen 29.7.2017, eikä kyseinen tutkinta ollut kestoltaan kohtuuton.
249 Tämän kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.
– Kanneperusteen toinen osa, joka koskee sitä, että kantajalle ei ilmoitettu 29.7.2017 päivättyyn selvitykseen sisältyvistä havainnoista ja suosituksesta
250 Tässä osassa kantaja kritisoi operaatiota siitä, ettei se antanut hänelle tiedoksi 29.7.2017 päivätyssä selvityksessä esitettyjä havaintoja ja suositusta.
251 Oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että avustamispyynnön tai työpaikkakiusaamista koskevan kantelun tutkintamenettelyssä tällaisen kiusaamisen väitetty uhri voi vedota oikeuteen tulla kuulluksi hyvän hallinnon periaatteen nojalla (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2020, EUH v. De Loecker, C‑187/19 P, EU:C:2020:444, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
252 Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa määrätään erityisesti, että oikeus hyvään hallintoon käsittää muun muassa jokaisen oikeuden tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti, ja jokaisen oikeuden tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset, sekä hallintoelinten velvollisuuden perustella päätöksensä.
253 Erityisesti oikeus tulla kuulluksi takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana kantansa hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti (ks. tuomio 25.6.2020, HF v. parlamentti, C‑187/18 P, EU:C:2020:490, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
254 Oikeuskäytännöstä ilmeneekin, että työpaikkakiusaamista koskevassa riita-asiassa, jossa on mukana Euroopan unionin virkamiehiä tai toimihenkilöitä, työpaikkakiusaamisesta kantelun tehneellä henkilöllä on oikeus, jotta hän voi esittää tehokkaasti huomautuksensa asianomaiselle toimielimelle ennen kuin tämä tekee päätöksen, saada ainakin yhteenveto työpaikkakiusaamisesta syytetyn henkilön ja tutkintamenettelyn aikana kuultujen eri todistajien lausunnoista, ja tämä yhteenveto on annettava tiedoksi tarvittaessa luottamuksellisuuden periaatetta noudattaen (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, HF v. parlamentti, C‑570/18 P, EU:C:2020:490, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
255 Näin on sikäli kuin lausuntoja on käytetty sille viranomaiselle toimitetussa selvityksessä, joka päätti olla ryhtymättä toimenpiteisiin kantelun johdosta, ja kun selvitys sisältää suosituksia, joiden perusteella viranomainen teki päätöksensä (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, HF v. parlamentti, C‑570/18 P, HF v. parlamentti, EU:C:2020:490, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
256 Jotta voidaan taata todistajanlausuntojen luottamuksellisuus ja sen suojaamat tavoitteet ja samalla varmistaa, että virkamiestä tai toimihenkilöä, joka on esittänyt työpaikkakiusaamista koskevan avustamispyynnön, kuullaan tehokkaasti ennen kuin hänelle vastainen päätös tehdään, on sallittua turvautua tunnistetietojen poistamisen kaltaisiin tekniikoihin ja jopa todistajanlausuntojen sisällön tiedoksi antamiseen yhteenvedon muodossa tai todistajanlausuntojen tiettyjen osien sisällön peittämiseen (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, HF v. parlamentti, C‑570/18 P, EU:C:2020:490, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
257 Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että vaikka sovittelija kuuli kantajaa käydessään paikalla 25. ja 26.7.2017, kantaja ei saanut tietoonsa operaation johtajan ja apulaisjohtajan lausuntojen sisältöä eikä sovittelijan kuulemien muiden todistajien lausuntojen sisältöä.
258 On myöskin riidatonta, että kantaja ei saanut tietoa suosituksesta, jonka sovittelija aikoi tehdä siviilioperaation komentajalle.
259 Koska siviilioperaation komentaja teki 10.4.2018 päivätyn päätöksen 29.7.2017 päivätyn selvityksen perusteella ja ottaen huomioon sen sisältämän suosituksen, hänen olisi pitänyt varmistaa kantajan kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kunnioittaminen antamalla tälle mahdollisuus esittää huomautuksensa kyseisestä selvityksestä ja toimittaa mahdollisesti lisätietoja ennen kuin kyseinen päätös tehtiin. Kantajan kuuleminen olisi nimittäin voinut johtaa siihen, että siviilioperaation komentaja olisi päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen eli tekemään päätöksen hallinnollisen tutkimuksen aloittamisesta (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2020, EUH v. De Loecker, C‑187/19 P, EU:C:2020:444, 73 kohta).
260 Lisäksi on niin, että jos kantajalle olisi ilmoitettu 29.7.2017 päivättyyn selvitykseen sisältyvästä sovittelijan suosituksesta, hänellä olisi ollut tilaisuus todettuaan ensin, ettei kyseistä suositusta ollut pantu täytäntöön, vedota siihen operaatiossa muun muassa riitauttaakseen päätöksen, jolla kieltäydyttiin aloittamasta alustavaa tutkintaa tai kurinpidollista tutkintaa ja josta hän sai tiedon vasta 10.4.2018.
261 Näin ollen kantaja väittää perustellusti, että operaatio loukkasi oikeutta hyvään hallintoon, kun se ei toimittanut hänelle 29.7.2017 päivättyyn selvitykseen sisältyviä havaintoja ja suositusta edes anonymisoituna tiivistelmänä, jotta hän olisi voinut esittää tehokkaasti huomautuksia kyseisen asiakirjan sisällöstä ennen kuin siviilioperaation komentaja teki päätöksen kyseisten, 28.3. ja 17.7.2017 tehtyjä ilmoituksia koskevien havaintojen ja suosituksen perusteella toteutettavista jatkotoimista.
262 Operaatio tosin väittää, että operaation johtajalle ei toimitettu 29.7.2017 päivättyä selvitystä, joten hänen oli mahdotonta antaa sitä tiedoksi kantajalle.
263 Vaikka oletettaisiin, että tämä seikka pitää paikkansa, sillä ei ole vaikutusta siihen, voidaanko edellä 261 kohdassa mainitut laiminlyönnit katsoa operaation syyksi, koska edellä 78–87 kohdasta ilmenee, että kantajaa koskevat päätökset, jotka siviilioperaation komentaja teki käytännesääntöjen mukaisesti, ovat omiaan synnyttämään operaation vastuun.
264 Toisen kanneperusteen toinen osa on näin ollen hyväksyttävä.
– Kanneperusteen kolmas osa, joka koskee sovittelijan suosituksen täytäntöönpanon laiminlyöntiä
265 Kanneperusteen tässä osassa kantaja kritisoi operaatiota siitä, ettei se pannut täytäntöön sovittelijan suositusta siitä, että varattaisiin ajanjakso tilanteen rauhoittamiseksi nimenomaan määräämällä kantaja työskentelemään väliaikaisesti Brysseliin.
266 Ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta seuraa tältä osin, että kantaja väittää perustellusti, että laiminlyönnit, joista operaation johtajaa ja apulaisjohtajaa syytetään tämän kanneperusteen muodostavissa neljässä osassa, olivat osoituksia työpaikkakiusaamisesta, minkä vuoksi oli perusteltua aloittaa hallinnollinen tutkimus niiden paikkansapitävyyden toteamiseksi.
267 Edellä 138 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että kun työnantajaviranomaisen käsiteltäväksi on saatettu avustamispyyntö, sen on avustamisvelvollisuuden nojalla ja havaitessaan tilanteen, joka ei ole sopusoinnussa yksikön järjestyksen ja työrauhan kanssa, paitsi reagoitava kyseisen asian olosuhteiden edellyttämällä nopeudella ja huolellisuudella tosiseikkojen toteamiseksi, myös ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin silloin, kun suojaa vaativa virkamies tai toimihenkilö esittää alustavaa näyttöä siitä, että hyökkäykset, joiden kohteeksi hän väittää joutuneensa, ovat todellisia.
268 Kyseinen avustamisvelvollisuus ilmentää hyvää hallintoa koskevasta oikeudesta seuraavaa huolellisuusvelvoitetta, joka edellyttää, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset toimivat huolellisesti ja varovaisesti tutkiessaan kaikki käsiteltävän asian kannalta merkitykselliset seikat (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2022, SGL Carbon ym. v. komissio, yhdistetyt asiat C‑65/21 P ja C‑73/21 P–C‑75/21 P, EU:C:2022:470, 30 ja 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
269 Koska nyt käsiteltävässä asiassa ilmenee ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta, että kantaja oli esittänyt alustavaa näyttöä työpaikkakiusaamisesta, josta hän valitti, operaation velvollisuutena oli yhtäältä aloittaa käytännesääntöjen mukaisesti alustava tai kurinpidollinen tutkinta selvittääkseen, oliko työpaikkakiusaamista todella tapahtunut, ja toisaalta suojata kantajaa tarvittaessa määräämällä hänet väliaikaisesti tehtävään, jossa hän ei enää olisi ollut operaation johtajan ja apulaisjohtajan välittömässä määräysvallassa, jos muuta sopivampaa toimenpidettä tällaisen väliaikaisen suojelun varmistamiseksi ei ollut.
270 Tältä osin operaatio ei voi perustellusti väittää, että se ei käytännön syistä olisi voinut määrätä kantajaa väliaikaisesti työskentelemään Brysseliin, vaikka sekä päätöksen 2012/392 6 artiklan 3 kohdasta että operaation organisaatiokaaviosta ilmenee, että sillä on kyseisessä kaupungissa sijaitseva tukiyksikkö.
271 Myös toisen kanneperusteen kolmas osa on näin ollen hyväksyttävä.
[– –]
Näillä perusteilla,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Vaatimuksia, jotka koskevat 28.4.2022 tehdyn päätöksen kumoamista, jossa EUCAP Sahel Niger hylkäsi Marco Montanarin 4.2.2022 päivätyn vahingonkorvausvaatimuksen, ei voida ottaa tutkittaviksi.
2) EUCAP Sahel Niger velvoitetaan maksamaan Marco Montanarille 6 000 euroa.
3) EUCAP Sahel Niger velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
4) Kanne hylätään muilta osin.
|
Truchot |
Kanninen |
Perišin |
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä heinäkuuta 2024
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: ranska.
1 Tästä tuomiosta esitetään vain kohdat, joiden julkaisemista unionin yleinen tuomioistuin pitää aiheellisena.