Väliaikainen versio

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu yhdeksäs jaosto

(*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Syyrian tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen – Jäsenvaltioiden alueelle pääsyn rajoittaminen – Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joita varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee tai joiden pääsyä jäsenvaltioiden alueelle rajoitetaan – Kantajan nimen merkitseminen luetteloon ja säilyttäminen siinä – Rajoittavien toimenpiteiden kohteena jo olleen henkilön perillinen – Puolustautumisoikeudet – Arviointivirhe – Suhteellisuus – Omistusoikeus – Oikeus liikkua ja oleskella jäsenvaltioissa – Oikeus perhe-elämään – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu

Asiassa T‑208/22,

Kinda Makhlouf, kotipaikka Varsova (Puola), edustajinaan asianajajat G. Karouni ja E. Assogba,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään A. Limonet ja V. Piessevaux,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Truchot sekä tuomarit H. Kanninen, R. Frendo (esittelevä tuomari), M. Sampol Pucurull ja T. Perišin,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa

ja 16.6.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantaja Kinda Makhlouf vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan yhtäältä ensinnäkin Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta 21.2.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2022/242 (EUVL 2022, L 40, s. 26) ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 21.2.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/237 (EUVL 2022, L 40, s. 6) (jäljempänä yhdessä alkuperäiset säädökset) sekä toiseksi Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 25.5.2023 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2023/1035 (EUVL 2023, L 139, s. 49) ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 25.5.2023 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/1027 (EUVL 2023, L 139, s. 1) (jäljempänä yhdessä voimassa pysyttämisestä annetut säädökset) häntä koskevilta osin (jäljempänä yhdessä riidanalaiset säädökset) sekä toisaalta SEUT 268 artiklan nojalla korvausta vahingosta, jota riidanalaisten säädösten antaminen on hänelle hänen mukaansa aiheuttanut.

I       Asian tausta ja kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

2        Kantaja on yksi syyrialaisen liikemiehen Mohammed Makhloufin tyttäristä.

3        Käsiteltävä asia on osa Euroopan unionin neuvoston vuodesta 2011 lähtien Syyriaan sekä väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyrian siviiliväestöä kohtaan vastuussa oleviin henkilöihin kohdistamia rajoittavia toimenpiteitä.

4        Neuvosto antoi 9.5.2011 päätöksen 2011/273/YUTP Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2011, L 121, s. 11), jossa se tuomitsi ”voimakkaasti eri puolilla Syyriaa tapahtuneet rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaiset tukahduttamistoimet– –”. Neuvosto asetti rajoituksia etenkin ”väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyrian siviiliväestöä kohtaan vastuussa olevien” tiettyjen henkilöiden ja yhteisöjen pääsylle Euroopan unionin alueelle sekä jäädytti näiden varoja ja taloudellisia resursseja. Neuvosto antoi lisäksi 9.5.2011 asetuksen (EU) N:o 442/2011 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2011, L 121, s. 1) pitäessään unionin sääntelytoimia tarpeellisina päätöksen 2011/273 täytäntöönpanon varmistamiseksi.

5        ”Väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyrian siviiliväestöä kohtaan vastuussa olevien” henkilöiden sekä heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ja yhteisöjen nimet mainitaan päätöksen 2011/273 liitteessä sekä asetuksen N:o 442/2011 liitteessä II.

6        Neuvosto antoi 1.8.2011 täytäntöönpanopäätöksen 2011/488/YUTP päätöksen 2011/273 täytäntöönpanosta (EUVL 2011, L 199, s. 74) sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 755/2011 asetuksen N:o 442/2011 täytäntöönpanosta (EUVL 2011, L 199, s. 33) sisällyttääkseen muun muassa Mohammed Makhloufin nimen molempien säädösten liitteisiin, joissa luetellaan rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevat henkilöt ja yhteisöt (ks. edellä 5 kohta).

7        Neuvosto antoi 18.1.2012 asetuksen (EU) N:o 36/2012 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 442/2011 kumoamisesta (EUVL 2012, L 16, s. 1) ja 31.5.2013 päätöksen 2013/255/YUTP Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2013, L 147, s. 14) (jäljempänä yhdessä perussäädökset) asettaakseen rajoittavia toimenpiteitä etenkin Syyrian hallinnon politiikasta hyötyville tai hallintoa tukeville henkilöille sekä heitä lähellä oleville henkilöille. Heidän nimensä sisältyvät vastedes asetuksen N:o 36/2012 liitteeseen II ja päätöksen 2013/255 liitteeseen (jäljempänä riidanalaiset luettelot).

8        Neuvosto antoi 12.10.2015 päätöksen (YUTP) 2015/1836 päätöksen 2013/255 muuttamisesta (EUVL 2015, L 266, s. 75) Syyrian tilanteen vakavuuden vuoksi, kuten päätöksen johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, sekä asetuksen (EU) 2015/1828 asetuksen N:o 36/2012 muuttamisesta (EUVL 2015, L 266, s. 1) (jäljempänä yhdessä vuoden 2015 säädökset).

9        Neuvosto katsoi, että päätöksellä 2011/273 alun perin hyväksytyt rajoittavat toimenpiteet eivät olleet johtaneet Syyrian hallinnon siviiliväestöä kohtaan harjoittamien väkivaltaisten tukahduttamistoimien lopettamiseen, minkä johdosta se piti tarpeellisena, kuten päätöksen 2015/1836 johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, ”pitää nykyiset rajoittavat toimenpiteet voimassa ja varmistaa, että ne ovat tehokkaita kehittämällä niitä ja noudattamalla samalla edelleen kohdennettua ja eriytettyä lähestymistapaa sekä ottaen huomioon Syyrian väestön humanitaarisen tilanteen”, ja totesi, että ”tietyt henkilöiden ja yhteisöjen luokat ovat erityisen merkityksellisiä näiden rajoittavien toimenpiteiden tehokkuuden kannalta ottaen huomioon Syyriassa vallitseva erityinen tilanne”.

10      Päätöksen 2013/255 27 ja 28 artiklan sanamuotoa muutettiin siten päätöksellä 2015/1836. Näissä artikloissa säädetään vastedes rajoituksista jäsenvaltioiden alueelle pääsyssä tai kauttakulussa sekä 2 kohdan a–g alakohdassa mainittuihin henkilöluokkiin kuuluvien henkilöiden, joiden luettelo sisältyy liitteeseen I, varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä, lukuun ottamatta näiden artiklojen 3 kohdan mukaisia tilanteita, joissa ”on riittävästi tietoa siitä, että [kyseiset henkilöt] eivät ole tai eivät enää ole lähellä hallintoa tai eivät vaikuta siihen taikka eivät aiheuta todellista toimenpiteiden kiertämisen riskiä”.

11      Kuten päätöksen 2015/1836 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, ”vallankäyttöä harjoitetaan Syyriassa perinteisesti perhekunnittain ja Syyrian nykyisessä hallinnossa valta on keskittynyt Assadin ja Makhloufin perheiden vaikutusvaltaisille jäsenille”, oli siten aiheellista määrätä rajoittavia toimenpiteitä näiden perheiden tietyille jäsenille, jotta Syyrian hallintoon voitaisiin vaikuttaa suoraan näiden perheiden jäsenten kautta siten, että hallinto muuttaisi tukahduttamispolitiikkaansa ja estettäisiin perheenjäseniä mahdollisesti kiertämästä niitä.

12      Vuoden 2015 säädösten antamisen johdosta rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan näin ollen päätöksen 2013/255 27 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 28 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla myös ”Assadin ja Makhloufin perheiden jäseniin” (jäljempänä perheenjäsenyysperuste). Asetuksen N:o 36/2012 15 artiklaa täydennettiin samanaikaisesti 1 a kohdan b alakohdalla, jossa säädetään näiden perheiden jäsenten varojen jäädyttämisestä (jäljempänä yhdessä päätöksen 2013/255 27 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 28 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa perheenjäsenyysperusteen perustamisesta annetut säännökset).

13      Mohammed Makhlouf kuoli 12.9.2020 (jäljempänä vainaja). Hänen nimensä sisältyi tuolloin edelleen riidanalaisiin luetteloihin.

14      Neuvosto lisäsi 21.2.2022 alkuperäisillä säädöksillä kantajan nimen riidanalaisten luetteloiden riville 321 seuraavan perustelun nojalla:

”Mohammed Makhloufin tytär. Makhloufin perheen jäsen.”

15      Perustellakseen kantajan nimen merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin neuvosto nojautui vainajan perimyksen alkamista koskevaan syyrialaisen tuomioistuimen 27.9.2020 antamaan päätökseen (jäljempänä perimyksen alkamista koskeva päätös).

16      Kolmen päivän kuluttua riidanalaisten säädösten antamisesta eli 24.2.2022 neuvosto antoi päätöksen (YUTP) 2022/306 päätöksen 2013/255 täytäntöönpanosta (EUVL 2022, L 46, s. 95) sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/299 asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta (EUVL 2022, L 46, s. 1) poistaakseen vainajan nimen riidanalaisista luetteloista.

17      Kantaja esitti 19.4.2022 neuvostolle pyynnön nimensä poistamiseksi riidanalaisista luetteloista (jäljempänä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö).

18      Neuvosto hylkäsi pyynnön 31.5.2022 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä neuvoston vastaus) sillä perusteella, että kantajan nimen säilyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa Makhloufin perheen jäsenenä ja vainajan perillisenä oli riittäviä perusteita. Tässä yhteydessä neuvosto toimitti kantajalle perimyksen alkamista koskevan päätöksen tukeakseen perustelua, jonka nojalla kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin, sekä muita raskauttavia seikkoja käsittävän tiedoston (jäljempänä lisätiedosto). Nämä tiedot olivat perimyksen alkamista koskevan päätöksen tavoin saatavilla riidanalaisten säädösten antamisajankohtana.

19      Neuvosto ilmoitti vastauksessaan kantajalle päätöksen 2013/255 muuttamisesta 30.5.2022 annetusta neuvoston päätöksestä (YUTP) 2022/849 (EUVL 2022, L 148, s. 52) sekä asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 31.5.2022 annetusta neuvoston täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2022/840 (EUVL 2022, L 148, s. 8), joilla se oli säilyttänyt kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa 1.6.2023 asti.

20      Neuvosto antoi 25.5.2023 voimassa pysyttämistä koskevat säädökset, joilla perussäädösten ja riidanalaisten luetteloiden soveltamista muun muassa kantajaan jatkettiin 1.6.2024 asti.

II     Asianosaisten vaatimukset

21      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklaan perustuvan kanteen tarkistamisen johdosta kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta:

–        kumoamaan riidanalaiset säädökset

–        velvoittamaan neuvoston maksamaan hänelle yhtäältä 50 000 euroa korvauksena alkuperäisten säädösten antamisesta aiheutuneesta aineettomasta vahingosta sekä toisaalta 50 000 euroa korvauksena voimassa pysyttämisestä annetuista säädöksistä aiheutuneesta aineettomasta vahingosta

–        velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22      Neuvosto vaatii unionin yleistä tuomioistuinta:

–        hylkäämään kanteen kokonaisuudessaan

–        toissijaisesti siltä varalta, että alkuperäiset säädökset kumotaan kantajaa koskevilta osin, pysyttämään voimassa täytäntöönpanopäätöksen 2022/242 vaikutukset kantajan osalta täytäntöönpanoasetuksen 2022/237 kumoamisen voimaantuloon asti

–        velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III  Oikeudellinen kysymys

A       Kanteen tarkistamisen tutkittavaksi ottaminen

23      Kantaja pyytää kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään ulottamaan työjärjestyksen 86 artiklan nojalla kanteensa voimassa pysyttämisestä annettujen säädösten kumoamiseen kantajaa koskevilta osin.

24      Neuvosto riitautti istunnossa kanteen tarkistamisen tutkittavaksi ottamisen ja vetosi siihen, että kantaja ei ollut ennen voimassa pysyttämisestä annettuja säädöksiä riitauttanut päätöstä 2022/849 eikä täytäntöönpanoasetusta 2022/840, joilla kantajan nimen sisältyminen riidanalaisiin luetteloihin oli pysytetty voimassa.

25      Edellä todetusta on syytä muistaa, että työjärjestyksen 86 artiklan 1 kohdassa todetaan, että ”jos toimi, jonka kumoamista vaaditaan, on korvattu tai sitä on muutettu toisella toimella, jonka kohde on sama, kantaja saa tämän uuden seikan huomioon ottamiseksi tarkistaa kannetta ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä– –”.

26      Käsiteltävässä asiassa on huomattava ensiksikin, että sekä alkuperäisillä säädöksillä että voimassa pysyttämisestä annetuilla säädöksillä on kantajaa koskevilta osin tarkoitus kohdistaa häneen yksilökohtaisia rajoituksia, kuten rajoittaa hänen pääsyään unionin alueelle ja jäädyttää hänen kaikki varansa ja taloudelliset resurssinsa.

27      Toiseksi huomattakoon, että yksilökohtaiset rajoittavat toimenpiteet toteutetaan Syyriaan kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä koskevan järjestelmän yhteydessä merkitsemällä niiden kohteena olevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten nimet päätöksen 2013/255 ja asetuksen N:o 36/2012 liitteisiin sisältyviin riidanalaisiin luetteloihin.

28      Alkuperäisillä säädöksillä muutettiin tässä yhteydessä päätöksen 2013/255 ja asetuksen N:o 36/2012 liitteitä muun muassa kantajan nimen merkitsemiseksi riidanalaisiin luetteloihin. Voimassa pysyttämisestä annetuista säädöksistä todettakoon yhtäältä, että päätöksessä 2023/1035, jolla päätöksen 2013/255 soveltamista jatkettiin 1.6.2024 asti, myös liitteen I, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanopäätöksellä 2022/242, mainitaan kantajan nimi, ja toisaalta, että täytäntöönpanoasetuksella N:o 2023/1027 muutettiin asetuksen N:o 36/2012 liitettä II mutta säilytettiin ainakin implisiittisesti kantajan nimi viimeksi mainitussa liitteessä. Voimassa pysyttämisestä annettujen säädösten on siten katsottava korvanneen alkuperäiset säädökset työjärjestyksen 86 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

29      Edellä todetusta seuraa, että työjärjestyksen 86 artiklaan liittyvän prosessiekonomian tavoitteen mukaan (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, Almaz-Antey v. neuvosto, T–515/15, ei julkaistu, EU:T:2018:545, 43 ja 44 kohta) kantajalla, joka oli vaatinut kannekirjelmässään alkuperäisten säädösten kumoamista, oli käsiteltävässä menettelyssä oikeus kanteen tarkistamiseen vaatiakseen myös voimassa pysyttämisestä annettujen säädösten kumoamista, vaikka hän ei ollut sitä ennen tarkistanut kannetta vaatiakseen päätöksen 2022/849 ja täytäntöönpanoasetuksen 2022/840 kumoamista.

30      Näin ollen on pääteltävä, että kanteen tarkistaminen voidaan ottaa tutkittavaksi.

B       Kumoamista koskevat vaatimukset

31      Kantaja vetoaa kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi neljään kanneperusteeseen, jotka perustuvat keskeisesti:

–        –      ensimmäinen menettelyllisten takeiden loukkaamiseen

–        toinen arviointivirheeseen

–        kolmas ja neljäs kantajan oleellisen omistusoikeuden lainvastaiseen ja suhteettomaan loukkaamiseen.

1.           Menettelyllisten takeiden loukkaamiseen keskeisesti perustuva ensimmäinen kanneperuste

32      Ensimmäinen kanneperuste perustuu lähinnä kahteen osaan. Kantaja vetoaa ensimmäisessä osassa siihen, että neuvosto on loukannut hänen puolustautumisoikeuksiaan, koska se ei ollut kuullut häntä ennen alkuperäisten säädösten antamista. Toisessa osassa kantaja moittii neuvostoa siitä, että se oli vastannut uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön summittaisesti, mikä osoittaa, ettei neuvosto ollut tutkinut pyyntöä huolellisesti ja puolueettomasti, kuten sen kuuluisi.

a)           Kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä esitetyn menettelyllisten takeiden loukkaamiseen keskeisesti perustuvan kanneperusteen tutkittavaksi ottaminen

33      Kantaja esittää voimassa pysyttämisestä annettujen säädösten kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään samat perustelut kuin kanteen nostamisvaiheessa esittämänsä perustelut tukeakseen väitettään siitä, että neuvosto on loukannut hänen oikeuttaan tulla kuulluksi. Hän ei esitä yhtään uutta perustelua, joka liittyisi varsinaisesti menettelyllisten takeiden noudattamiseen siinä yhteydessä, kun säädökset voimassa pysyttämisestä annettiin.

34      Sama pätee olennaisin osin kantajan ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa vastausvaiheessa esittämiin perusteluihin, jotka liittyvät kantajan alkuperäisten säädösten antamisen jälkeen esittämään uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön. On syytä huomata, että kantaja tyytyy kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään toistamaan samat perustelut alkuperäisiin säädöksiin liittyneen pyynnön osalta.

35      Työjärjestyksen 86 artiklan 1 kohdassa todetaan, että jos toimi, jonka kumoamista vaaditaan, on korvattu tai sitä on muutettu toisella toimella, jonka kohde on sama, kantaja saa tämän uuden seikan huomioon ottamiseksi tarkistaa kannetta ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä tai ennen unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä ratkaista asia ilman käsittelyn suullista vaihetta. Työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdan b alakohdassa todetaan lisäksi, että kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä on mainittava tarvittaessa tarkistetut perusteet ja perustelut.

36      Oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun kanteen tarkistamisella riitautettu myöhempi toimi on pääasiallisesti sama kuin alun perin riitautettu toimi tai kun se eroaa tästä vain puhtaan muodollisesti, on täysin mahdollista, että jättäessään tarkistetut perusteet ja perustelut mainitsematta tarkistamispyynnössään kantajan implisiittisenä mutta väistämättömänä tarkoituksena on ollut vedota kannekirjelmässä esitettyihin perusteisiin ja perusteluihin (ks. vastaavasti tuomio 24.1.2019, Haswani v. neuvosto, C–313/17 P, EU:C:2019:57, 37 kohta).

37      Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on tällöin kanteen tarkistamista koskevan kannekirjelmän tutkittavaksi ottamista tutkiessaan selvittää, eroaako kanteen tarkistamisella riitautettu toimi olennaisesti kannekirjelmässä riitautetusta toimesta siten, että eroavuuksista aiheutuisi tarve tarkistaa kannekirjelmän tueksi esitettyjä perusteita ja perusteluita (ks. tuomio 24.1.2019, Haswani v. neuvosto, C–313/17 P, EU:C:2019:57, 38 kohta).

38      Huomattakoon vielä, että oikeuskäytännön mukaan perusteet ja perustelut, joihin vedotaan kanteen tarkistamisen perusteena olevaa toimea vastaan, on esitettävä kanteen tarkistamista koskevassa kannekirjelmässä riittävän selkeästi ja täsmällisesti, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja unionin yleinen tuomioistuin lausua tarkistamisesta (ks. tuomio 28.4.2021, Sharif v. neuvosto, T–540/19, ei julkaistu, EU:T:2021:220, 185 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39      Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että kantajan on periaatteessa selvitettävä, millä tavoin aiemmin esitetyt kanneperusteet ja perustelut ovat sovellettavissa tarkistamisen kohteena olevaan toimeen. Jos kantaja ei toimita selvityksiä, tämän kannekirjelmässään esittämät kanneperusteet voidaan ottaa tutkittaviksi tarkistamisen kohteena olevan toimen osalta ainoastaan siltä osin kuin niiden siirtäminen toimen omaan asiayhteyteen ei edellytä minkäänlaisia selvityksiä (ks. tuomio 28.4.2021, Sharif v. neuvosto, T–540/19, ei julkaistu, EU:T:2021:220, 186 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      Neuvosto merkitsi käsiteltävässä asiassa kantajan nimen riidanalaisiin luetteloihin ensimmäisen kerran alkuperäisillä säädöksillä. Pantakoon tältä osin merkille, että riidanalaisilla säädöksillä asetetun tavoitteen saavuttamiseksi rajoittavilla toimenpiteillä oli luonteensa puolesta oltava odottamaton vaikutus. Tästä syystä neuvostolla ei ollut velvollisuutta kuulla kantajaa ennen kuin hänen nimensä merkittiin riidanalaisiin luetteloihin ensimmäisen kerran (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C–417/11 P, EU:C:2012:718, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41      Odottamaton vaikutus, jolla oikeutetaan poikkeus kuulluksi tulemisen oikeudesta ennen rajoittavien toimenpiteiden hyväksymistä, ei sitä vastoin ole enää tarpeellinen annettaessa säädöksiä voimassa pysyttämisestä. Voimassa pysyttämistä koskevien säädösten antamiseen johtava menettely eroaa tästä syystä olennaisesti alkuperäisten säädösten antamiseen johtavasta menettelystä, minkä vuoksi on välttämätöntä tarkistaa kannekirjelmän tueksi esitettyjä kanneperusteita ja perusteluja, jotka koskevat alkuperäisten säädösten antamismenettelyyn väitetysti liittyneitä sääntöjenvastaisuuksia.

42      Kantaja tyytyy edellä 33 kohdassa esitetyn mukaisesti toteamaan kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään, että hän ”ulottaa kumoamisvaatimuksensa” voimassa pysyttämisestä annettuihin säädöksiin ja ”viittaa kannekirjelmässä esitettyihin tosiseikkoihin ja perusteisiin”. Kannekirjelmässä ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetyt väitteet, jotka liittyvät siihen, että neuvosto olisi syyllistynyt virheelliseen menettelyyn, koskivat yksinomaan alkuperäisiä säädöksiä, ja ne toistetaan kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä ilman vähäisintäkään selvitystä, jonka avulla voitaisiin ymmärtää, millä tavoin ne olisivat siirrettävissä voimassa pysyttämistä annettujen säädösten yhteyteen.

43      Koska kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä ei esitetä minkäänlaisia väitteitä menettelyllisistä sääntöjenvastaisuuksista, jotka aiheuttaisivat sen, että voimassa pysyttämisestä annetut säädökset olisivat lainvastaisia, kirjelmässä esitetty ensimmäinen kanneperuste on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se on esitetty voimassa pysyttämisestä annettujen säädösten kumoamisvaatimuksen tueksi.

44      Ensimmäinen kanneperuste voidaan siten ottaa tutkittavaksi ainoastaan siltä osin kuin se on esitetty alkuperäisten säädösten kumoamisvaatimuksen tueksi.

b)           Ensimmäinen osa, joka perustuu siihen, että neuvosto ei olisi kuullut kantajaa ennen alkuperäisten säädösten antamista

45      Kantaja väittää, että neuvosto loukkasi alkuperäisten säädösten antamisen yhteydessä hänen puolustautumisoikeuksiaan ja oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sellaisina kuin niistä määrätään Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 ja 13 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa, koska neuvosto ei kuullut häntä ennen säädösten antamista. Hänen mukaansa näin on etenkin kun rajoittavat toimenpiteet ovat pakottavia ja jopa rikosoikeudellisia ja vaikuttavat huomattavasti ja pysyvästi yksilöiden oikeuksiin.

46      Muistutettakoon ensiksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin hyväksymät rajoittavat toimenpiteet eivät johda asianomaisten omaisuuden menetetyksi tuomitsemiseen rikoksella saatuna hyötynä vaan sen jäädyttämiseen varotoimenpiteenä, joten niitä ei voida pitää rikosoikeudellisena seuraamuksena. Niihin ei myöskään liity tämänsuuntaisia syytöksiä (ks. tuomio 21.7.2016, Hassan v. neuvosto, T–790/14, EU:T:2016:429, 77 kohta, ei julkaistu, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Rajoittavien toimenpiteiden väitettyä rikollista luonnetta koskevat kantajan perustelut eivät siten voi menestyä.

48      Todettakoon toiseksi edelleen alustavasti, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustetut perusoikeudet ovat osa unionin oikeutta yleisinä periaatteina, kuten SEU 6 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan, mutta sopimusta ei voida pitää muodollisesti unionin oikeusjärjestykseen sisältyvänä oikeudellisena välineenä niin kauan kuin unioni ei ole siihen liittynyt (ks. tuomio 3.9.2015, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. komissio, C–398/13 P, EU:C:2015:535, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49      Alkuperäisten säädösten pätevyyden tarkastelussa on siten nojauduttava asiaa koskeviin perusoikeuskirjan määräyksiin.

50      Koska kantaja arvostelee sitä, että häntä ei kuultu ennen alkuperäisten säädösten antamista, ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan on katsottava perustuvan perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kuulluksi tulemisen oikeuden loukkaamiseen.

51      Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta on osa puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta ja sillä taataan jokaiselle mahdollisuus esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekoa, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti (ks. tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T–125/22, EU:T:2022:483, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Säännöllä pyritään etenkin siihen, että asianomainen voisi korjata virheen tai vedota henkilökohtaiseen tilanteeseensa liittyviin seikkoihin, jotka puoltavat päätöksentekoa, sen tekemättä jättämistä tai tietynlaista sisältöä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Tanska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C–27/09 P, EU:C:2011:853, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52      Vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan neuvoston huomautuksen mukaisesti, että kun henkilön tai yhteisön nimi merkitään ensimmäisen kerran riidanalaisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, neuvostolla ei ole velvollisuutta toimittaa asianomaiselle etukäteen perusteita, joihin se aikoo perustaa luetteloon merkitsemisen. Tämänkaltaisella toimenpiteellä on näet sen luonteen vuoksi oltava odottamaton vaikutus ja sitä on sovellettava välittömästi, jotta sen tehokkuus ei heikentyisi. Tällöin periaatteessa riittää, että toimielin ilmoittaa perusteet asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle ja antaa näille oikeuden kuulemiseen joko päätöstä tehtäessä tai välittömästi sen jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C–402/05 P ja C–415/05 P, EU:C:2008:461, 338–341 kohta, ja tuomio 1.10.2020, Makhlouf v. neuvosto, C–157/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:777, 43 kohta).

53      Käsiteltävässä asiassa on pantava merkille ensinnäkin, että neuvosto hyväksyi kantajaa koskevat rajoittavat toimenpiteet ensimmäisen kerran alkuperäisillä säädöksillä, joten se ei ollut edellä 52 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan velvollinen kuulemaan kantajaa ennen säädösten antamista.

54      Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2022, C 85 I, s. 10) julkaistiin 22.2.2022 eli juuri alkuperäisten säädösten antamispäivänä ilmoitus, joka oli suunnattu näillä säädöksillä säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden kohteena oleville henkilöille. Kantajalle ilmoitettiin ilmoituksella muun muassa siitä, että hän voi esittää neuvostolle pyynnön, jotta tämä harkitsisi uudelleen hänen nimensä merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin. Neuvosto oli siten täyttänyt myös velvollisuutensa ilmoittaa kantajalle luetteloihin merkitsemisen perusteet edellä 52 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

55      Kantaja lähetti neuvostolle uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, jossa se pyysi nimensä poistamista riidanalaisista luetteloista. Neuvosto hylkäsi pyynnön sillä perusteella, että kantajan nimen säilyttämiselle luetteloissa oli riittäviä perusteita.

56      Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että neuvosto on antoi kantajalle mahdollisuuden esittää tehokkaasti kantansa, kuten edellä 51 ja 52 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään, ja siten kunnioittanut kantajan oikeutta tulla kuulluksi alkuperäisten säädösten antamisen yhteydessä.

57      Kantaja vetoaa kuitenkin siihen, että hänen nimensä merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin ei ollut perusteltu yhdelläkään tosiseikalla, josta häntä olisi voitu moittia, vaan yksinomaan hänen isänsä kuolemalla kuolinpesän siirtymisen estämiseksi. Kantajan mukaan vainajan nimi säilytettiin luetteloissa tämän kuoleman jälkeen, joten hänen omaisuutensa oli jäädytettynä alkuperäisten säädösten antamisajankohtana. Kantaja katsoo näin ollen, että jos hän olisi voinut käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi ennen säädösten antamista, se ei olisi voinut vaarantaa niiden tehokkuutta.

58      Edellä todetusta on syytä muistaa, kuten edellä 52 kohdassa jo todettiin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan poikkeuksella kantajan oikeudesta tulla kuulluksi ennen kuin hänen nimensä merkitään ensimmäisen kerran rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon pyritään varmistamaan varojen jäädyttämisen odottamaton vaikutus, jotta unionin toiminnan tehokkuus ei heikentyisi.

59      Kuten kantaja korostaa käsiteltävässä asiassa, vainajan nimi sisältyi edelleen riidanalaisiin luetteloihin alkuperäisten säädösten antamisajankohtana, vaikka hän oli kuollut 12.9.2020. Hänen nimensä poistettiin vasta päätöksellä 2022/306 ja täytäntöönpanoasetuksella 2022/299, jotka tulivat voimaan 25.2.2022 eli neljä päivää sen jälkeen kuin kantajan nimi oli merkitty luetteloihin.

60      Pitää paikkansa, että se, kantaja olisi käyttänyt puolustautumisoikeuksiaan ennen alkuperäisten säädösten antamista, ei ollut omiaan heikentämään unionin toiminnan tehokkuutta sen perintöosuuden osalta, jonka kantajan oli määrä saada ja joka oli jäädytettynä sen perusteella, että vainajan nimi oli säilytetty riidanalaisissa luetteloissa useita kuukausia tämän kuoleman jälkeen.

61      Pitää kuitenkin muistaa, että antaessaan alkuperäiset säädökset neuvosto jäädytti vainajan perinnön aiemmin muodostaneen perintöosuuden lisäksi myös kaikki kantajan varat ja taloudelliset resurssit, myös kantajan oman perintöosuuden muodostavat varat. Näiden jälkimmäisten varojen osalta on selvää, että kyse oli kantajan nimen merkitsemisestä luetteloon ensimmäisen kerran, jolle edellä 52 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä todetaan tarve varmistaa odottamaton vaikutus sen tehokkuuden takaamiseksi.

62      Kantajan väite, jonka mukaan odottamatonta vaikutusta ei ollut tarpeen varmistaa käsiteltävässä asiassa, koska vainajan varat olivat edelleen jäädytettyinä alkuperäisten säädösten antamisajankohtana, ei näin ollen voi menestyä.

63      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on tällä perusteella hylättävä perusteettomana.

c)           Neuvoston vastauksen summittaisuuteen perustuva toinen osa

64      Kantaja moittii neuvostoa siitä, että se oli vastannut uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön summittaisesti tai jopa ”hätäisesti”, koska se ei ollut ”käsitellyt vähimmässäkään määrin kantajan neuvostolle esittämien hänen puolestaan puhuvien seikkojen ansioita”. Kantajan mukaan neuvosto laiminlöi siten velvollisuuttaan käsitellä pyyntö huolellisesti ja puolueettomasti sekä loukkasi hänen puolustautumisoikeuksiaan.

65      Kantaja vetosi uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössään keskeisesti siihen, että hänen elämänsä oli sittemmin Syyrian ulkopuolella ja ettei hänellä ollut koskaan ollut Syyriassa minkäänlaista poliittista tai taloudellista roolia tai yhteyttä valtaa pitävään hallintoon ylipäätään. Hän toimitti asiakirjoja, jotka osoittavat, että hän oli mennyt naimisiin Puolan kansalaisen kanssa ja että tällä on osakkeita Puolan oikeuden mukaan perustetuissa yhtiöissä. Kantaja toimitti myös vuokrasopimuksen ja kopion kahdesta oleskeluluvasta osoittaakseen, ettei hän asu enää Syyriassa.

66      Kantaja ilmoitti uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä lisäksi, että Makhloufin perheen tilanne oli ”tunnetusti muuttunut”, kuten etenkin länsimaiset tiedotusvälineet olivat laajasti kertoneet. Tästä on osoituksena eräällä ajankohtaisella uutissivustolla julkaistu artikkeli.

67      Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kuulluksi tulemisen oikeus tarkoittaa etenkin sitä, että kun asianomainen henkilö esittää huomautuksia perusteluista, unionin toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti huomautusten ja niihin mahdollisesti liitettyjen henkilön puolesta puhuvien seikkojen valossa esitettyjen perusteiden perusteltavuutta (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C–584/10 P, C–593/10 P ja C–595/10 P, EU:C:2013:518, 114 kohta).

68      Huomattakoon kantajan väitteestä, jonka mukaan neuvosto ei olisi käsitellyt hänen perustelujensa ansioita, että vaikka puolustautumisoikeuksien ja kuulluksi tulemisen oikeuden kunnioittaminen edellyttää, että unionin toimielimet antavat kielteisen toimen kohteena olleelle henkilölle mahdollisuuden esittää tehokkaasti kantansa, toimielimiä ei voida vaatia yhtymään tähän kantaan (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2017, Arbuzov v. neuvosto, T–221/15, ei julkaistu, EU:T:2017:478, 84 kohta, ja tuomio 27.9.2018, Ezz ym. v. neuvosto, T–288/15, EU:T:2018:619, 330 kohta).

69      Se, että neuvosto ei todennut alkuperäisiä säädöksiä perusteettomiksi, ei siten tarkoita, ettei neuvosto olisi perehtynyt kantajan uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössään esittämiin seikkoihin ja perusteluihin (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2018, Ezz ym. v. neuvosto, T–288/15, EU:T:2018:619, 330 ja 331 kohta).

70      Neuvosto ilmoitti vastauksessaan, että se oli tutkinut kantajan huomautukset ja päätellyt, ettei niillä voida asettaa kyseenalaiseksi sen tekemää arviointia, joten kantajan nimen säilyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa Makhloufin perheen jäsenenä ja vainajan perillisenä oli riittäviä perusteita. Vastaukseen neuvosto liitti alkuperäisten säädösten perusteena olevia asiakirjoja.

71      Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että neuvosto on täyttänyt velvollisuutensa kunnioittaa kantajan oikeutta tulla kuulluksi alkuperäisten säädösten antamiseen johtaneessa menettelyssä.

72      Kanneperusteen toinen osa ja siten ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on siten hylättävä.

2.     Arviointivirheeseen perustuva toinen kanneperuste

73      Ilmeiseen arviointivirheeseen muodollisesti perustuvassa toisessa kanneperusteessa kantaja riitauttaa riidanalaisten säädösten lainmukaisuuden ja siten sen, että hänen nimensä merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin olisi ollut perusteltua. Hänen mukaansa Makhloufin perheeseen kuulumisella ei yksistään voida oikeuttaa häneen kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä.

74      Neuvosto kiistää kantajan perustelut.

a)     Alustavia huomioita

75      Heti alkuun on syytä panna merkille, että toisen kanneperusteen on katsottava perustuvan arviointivirheeseen eikä ilmeiseen arviointivirheeseen. Neuvostolla on tosiasiassa jonkinasteista harkintavaltaa selvittää tapauskohtaisesti rajoittavien toimenpiteiden perustana olevien oikeudellisten perusteiden täyttymistä, mutta unionin tuomioistuinten on varmistettava kaikkien unionin toimien laillisuusvalvonta, jonka on periaatteessa oltava kattavaa (tuomio 26.10.2022, Ovsyannikov v. neuvosto, T–714/20, ei julkaistu, EU:T:2022:674, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattu tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että rajoittavien toimenpiteiden antamisesta tai voimassa pysyttämisestä tehty henkilöä tai yhteisöä erikseen koskeva päätös perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin vedotaan päätöksen perusteena olevissa perusteluissa, jotta tuomioistuinvalvonta ei rajoittuisi esitettyjen perusteiden käsitteellisen todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, löytyykö perusteille tai yhdelle päätöksen tueksi sellaisenaan riittävälle perusteelle näyttöä (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C–584/10 P, C–593/10 P ja C–595/10 P, EU:C:2013:518, 119 kohta).

77      Unionin tuomioistuinten tehtävänä on tehdä tarkistaminen siten, että se pyytää tarvittaessa unionin toimivaltaista viranomaista toimittamaan tarkistamisen kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita niiden luottamuksellisuudesta riippumatta (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C–584/10 P, C–593/10 P ja C–595/10 P, EU:C:2013:518, 120 kohta).

78      Unionin toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on riitauttamistapauksessa osoittaa asianomaista henkilöä vastaan esitettyjen perusteiden perusteltavuus, sillä kyseisen henkilön tehtävänä ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät perusteet ole perusteltuja (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C–584/10 P, C–593/10 P ja C–595/10 P, EU:C:2013:518, 121 kohta).

79      Viranomaisen ei tarvitse tällöin esittää unionin tuomioistuimissa kaikkia tietoja ja todisteita, jotka liittyvät kumoamisvaatimuksen kohteena olevassa toimessa esitettyihin perusteisiin. Tiedoilla tai todisteilla on kuitenkin voitava tukea asianomaista henkilöä tai yhteisöä vastaan esitettyjä perusteita (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C–584/10 P, C–593/10 P ja C–595/10 P, EU:C:2013:518, 122 kohta).

80      Jos unionin toimivaltainen viranomainen toimittaa asian kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita, unionin tuomioistuinten on tarkistettava esitettyjen tosiseikkojen aineellinen paikkansapitävyys tietojen tai todisteiden kannalta sekä arvioitava niiden todistusarvoa asian olosuhteiden mukaan ja etenkin asianomaisen henkilön tai yhteisön niistä mahdollisesti esittämien huomautusten valossa (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C–584/10 P, C–593/10 P ja C–595/10 P, EU:C:2013:518, 124 kohta).

81      Arviointi luetteloon merkitsemisen perusteltavuudesta on tehtävä siten, ettei todisteita tutkita irrallisesti vaan niiden asiayhteydessä (ks. tuomio 16.3.2022, Sabra v. neuvosto, T–249/20, EU:T:2022:140, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Rajoittavien toimenpiteiden oikeasuhteisuuden tarkastelun yhteydessä tehtävässä tilanteen vakavuuden arvioinnissa voidaan ottaa huomioon toimenpiteiden asiayhteys, niiden toteuttamisen kiireellisyys Syyrian hallinnon painostamiseksi, jotta se lopettaisi väestöön kohdistamansa väkivaltaiset tukahduttamistoimet, sekä tarkan näytön saamisen vaikeus sisällissotaa käyvässä autoritaarisessa valtiossa (ks. tuomio 16.3.2022, Sabra v. neuvosto, T–249/20, EU:T:2022:140, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

83      Kolmansien maiden tutkintavaltuuksien puuttuessa unionin viranomaisten tekemän arvioinnin on oikeuskäytännön mukaan perustuttava tosiasiallisesti yleisesti saatavilla oleviin tietolähteisiin, raportteihin, lehtiartikkeleihin tai muihin vastaaviin tietolähteisiin (ks. tuomio 16.12.2020, Haswani v. neuvosto, T–521/19, ei julkaistu, EU:T:2020:608, 142 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84      Toista kanneperustetta on tarkasteltava juuri näiden periaatteiden valossa.

b)           Arviointi siitä, onko kantajan nimen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin perusteltua

85      Kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin sillä perusteella, että hän on ”Mohammed Makhloufin tytär [;] Makhloufin perheen jäsen” (ks. edellä 10 kohta). Neuvosto nojautui siis perheenjäsenyysperusteeseen perustellakseen riidanalaisilla säädöksillä kantajaa vastaan asetettuja rajoittavia toimenpiteitä ja tukeutui perimyksen alkamista koskevaan päätökseen (ks. edellä 17 kohta), josta ilmenee, että kantaja on yksi vainajan perillisistä.

86      Pantakoon merkille, että kantaja ei ensinnäkään riitauta perimyksen alkamista koskevan päätöksen todenperäisyyttä tai todistusvoimaa. Toiseksi hän ei riitauta myöskään perhesuhdettaan vainajaan eikä siten kuulumistaan Makhloufin perheeseen.

87      Neuvosto saattoi näin ollen nojautua perimyksen alkamista koskevaan päätökseen tukeakseen perustelua, jonka nojalla kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin.

88      Kantaja vetoaa siihen, että perheenjäsenyysperusteen perustamisesta annetut säännökset ovat esteenä systemaattiselle merkitsemiselle yksistään Makhloufin perheeseen kuulumisen perusteella. Hän muistuttaa, että päätöksen 2015/1836 mukaan vain yhteen Makhloufin perheen vaikutusvaltaiseen jäseneen voidaan kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä Syyrian tilanteen perusteella.

89      On ensinnäkin syytä muistuttaa, että päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 27 artiklan 1 kohdassa ja 28 artiklan 1 kohdassa, jotka vastaavat varojen jäädyttämisen osalta asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 15 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, vahvistetun yhteyteen Syyrian hallinnon kanssa koskevan yleisen merkitsemisperusteen nojalla riidanalaisiin luetteloihin voidaan merkitä Syyrian hallinnon politiikasta hyötyvä tai hallintoa tukeva henkilö tai yhteisö sekä hallintoa lähellä olevat henkilöt.

90      Yhteyttä Syyrian hallinnon kanssa koskevaa yleistä perustetta täydennettiin vuonna 2015 erityisillä merkintäperusteilla. Ne sisältyvät vastedes päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 27 artiklan 2 kohtaan ja 28 artiklan 2 kohtaan sekä asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 15 artiklan 1 a kohdan b alakohtaan. Oikeuskäytännön mukaan näillä säännöksillä perustetaan seitsemälle tiettyihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden luokalle yhteyttä Syyrian hallintoon koskeva kumottavissa oleva olettama. Näihin luokkiin kuuluvat juuri ”Assadin ja Makhloufin perheiden jäsenet” (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2020, Makhlouf v. neuvosto, C–157/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:777, 98 kohta).

91      Edellä 90 kohdassa tarkoitettuja seitsemään henkilöluokkaan sovellettavia erityisiä merkintäperusteita pidetään riippumattomina yhteyttä Syyrian hallinnon kanssa koskevasta yleisestä perusteesta, joten yksistään sillä, että henkilö kuuluu yhteen seitsemästä henkilöluokasta, voidaan oikeuttaa edellä mainituissa artikloissa tarkoitettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen tarvitsematta esittää näyttöä siitä, että asianomaiset henkilöt tukevat valtaa pitävää Syyrian hallintoa tai hyötyvät siitä (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2020, Makhlouf v. neuvosto, C–157/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:777, 83 kohta).

92      Edellä esitetystä voidaan päätellä, että vuoden 2015 säädöksillä perustettu perheenjäsenyysperuste on objektiivinen ja riippumaton peruste, joka jo itsessään riittää oikeuttamaan rajoittavien toimenpiteiden asettamisen ”Makhloufin– –” perheen jäsenille” ja heidän nimensä merkitsemisen rajoitusten kohteena olevien henkilöiden luetteloon yksistään sillä perusteella, että he kuuluvat Makhloufin perheeseen. Toisin kuin kantaja väittää edellä 88 kohdassa, peruste ei rajoitu perheen ”vaikutusvaltaisiin” jäseniin.

93      Päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 27 artiklan 3 kohdassa ja 28 artiklan 3 kohdassa sekä asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 15 artiklan 1 b kohdassa säädetään kuitenkin pääasiallisesti, että merkintäperusteiden perustamisesta annettujen säännösten kohteena olevia henkilöitä ei merkitä riidanalaisiin luetteloihin, jos on olemassa riittävästi tietoja, jotka osoittavat, että he eivät ole lähellä Syyrian hallintoa, eivät harjoita minkäänlaista vaikutusvaltaa siihen tai aiheuta todellista toimenpiteiden kiertämisen riskiä.

94      Neuvosto saattoi edellä 90–92 kohdassa esitetyn valossa siten periaatteessa merkitä kantajan nimen perimyksen alkamista koskevan päätöksen turvin riidanalaisiin luetteloihin perheenjäsenyysperusteesta johtuvan yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan kumottavissa olevan olettaman perusteella.

95      Kantajan tehtävänä oli sittemmin riidanalaisten säädösten riitauttamisen yhteydessä toimittaa todisteet kumotakseen yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan olettaman, johon neuvosto oli nojautunut.

96      Oikeuskäytännössä todetaan, kuten edellä 78 kohdassa muistutetaan, että siltä osin kuin todistustaakka rajoittavien toimenpiteiden tueksi esitettyjen perusteiden perusteltavuudessa kuuluu lähtökohtaisesti neuvostolle, kantajalle ei voida asettaa kohtuutonta näyttövaatimusta yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan olettaman kumoamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 16.3.2022, Sabra v. neuvosto, T–249/20, EU:T:2022:140, 132 ja 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97      Siten on katsottava, että kantaja on onnistunut kumoamaan yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan perheenjäsenyysperusteen perustamisesta annetuilla säännöksillä perustetun olettaman, jos hän esittää sellaisia perusteluja tai seikkoja, jotka ovat omiaan uskottavasti kyseenalaistamaan neuvoston esittämien todisteiden luotettavuuden tai arvioinnin, tai esittää unionin tuomioistuimissa joukon täsmällisiä ja yhtäpitäviä todisteita siitä, ettei hänellä ole yhteyttä Syyrian hallintoon tai että yhteys on katkennut, ettei hänellä ole vaikutusvaltaa siihen eikä hän aiheuta todellista rajoittavien toimenpiteiden kiertämisen riskiä saman päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 27 artiklan 3 kohdassa ja 28 artiklan 3 kohdassa sekä asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 15 artiklan 1 b kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. tuomio 16.3.2022, Sabra v. neuvosto, T–249/20, EU:T:2022:140, 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

98      Kantaja esittää yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan olettaman kumoamiseksi lähinnä kahdenlaisia perusteluja, joista ensimmäinen liittyy hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä ja toinen Makhloufin perheen ja Syyrian hallinnon välisten suhteiden katkeamiseen.

99      Kantaja vetoaa ensiksi siihen, ettei hänellä ole koskaan ollut suoraa henkilökohtaista yhteyttä Syyrian hallintoon, isänsä toimintaan tai viranomaisiin ja että mentyään naimisiin Puolan kansalaisen kanssa myös hänen elämänsä on keskittynyt ulkomaille. Hänen mukaansa hänen yksityis- ja perhe-elämänsä on nykyään vieraantunut Syyrian tapahtumista. Hänen nimeään ei siten hänen mielestään olisi pitänyt merkitä riidanalaisiin luetteloihin, koska hänellä ei ole minkäänlaista yhteyttä Syyrian hallintoon.

100    Kantaja toimittaa perustelujensa tueksi seuraavat todisteet, jotka liittyvät hänen avioliittoonsa unionin kansalaisen kanssa ja hänen kotipaikkaansa Syyrian ulkopuolella:

–        kopio todistuksesta avioliittoon vihkimisestä Damaskoksessa (Syyriassa) hänen toisen puolisonsa kanssa, kopio Puolan viranomaisten tälle myöntämästä passista sekä kahden puolalaisen yhtiön yhtiörekisteriotteet, jotka koskevat hänen puolisonsa omistamia osakkeita

–        kopio kantajan oleskelukortin, jonka Puolan viranomaiset ovat myöntäneet 10.2.2020 ja jonka voimassaolo päättyi 21.1.2021

–        kopio kahdesta Varsovassa (Puola) sijaitsevaa asuntoa koskevasta vuokrasopimuksesta ajanjaksoille 17.8.2018–31.8.2021 ja 1.7.2022–31.8.2023

–        kopio Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisten 3.3.2022 myöntämästä oleskelukortista, jonka voimassaolo päättyi 2.3.2024.

101    Muistutettakoon, että oikeuskäytännön mukaan yksistään Syyrian ulkopuolella asuminen ei sinänsä ole riittävä seikka, jonka perusteella voitaisiin todeta yhteyden puuttuminen tai sen katkeaminen Syyrian hallinnon kanssa, ettei henkilö harjoita vaikutusvaltaa siihen tai ei aiheuta rajoittavien toimenpiteiden kiertämisen todellista riskiä (tuomio 12.3.2014, Al Assad v. neuvosto, T–202/12, EU:T:2014:113, 104 kohta, ja tuomio 14.4.2021, Al Tarazi v. neuvosto, T–260/19, ei julkaistu, EU:T:2021:187, 149 kohta).

102    Sama päätelmä pätee siihen, että kantaja on naimisissa unionin kansalaisen kanssa ja että hänen puolisonsa omistaa osakkeita kahdessa puolalaisessa yhtiössä.

103    Kantajan perustelusta, jonka mukaan hänellä ei ole koskaan ollut poliittista tai taloudellista roolia Syyriassa, on aiheellista muistuttaa, että päätöksen 2015/1836 johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen mukaan perheenjäsenyysperusteen perusteella toteutettavia rajoittavia toimenpiteitä ei rajata Syyrian poliittiseen elämään osallistuviin henkilöihin. Riidanalaisten säädösten kaltaiset rajoittavat toimenpiteet näet kohdistetaan tiettyjen perheiden, kuten Makhloufin perheen, jäseniin, joiden välityksellä neuvosto arvioi voivansa vaikuttaa suoraan Syyrian hallintoon siten, että se muuttaisi tukahduttamispolitiikkaansa. Näin on etenkin kun saman johdanto-osan perustelukappaleen mukaan vallankäyttöä harjoitetaan Syyriassa perinteisesti perhekunnittain (ks. edellä 11 kohta).

104    Edellä todetusta seuraa, että kantajan yksityis- ja perhe-elämää koskevilla perusteluilla ei sellaisinaan voida kumota yhteyttä Syyrian hallintoon koskevaa olettamaa.

105    Toiseksi kantaja vetoaa siihen, että vuodesta 2018 lähtien ”Makhloufin perheen tilanne on tunnetusti muuttunut” siten, että perhe on tätä nykyä konfliktissa Syyrian hallinnon kanssa. Kantajan mukaan hänen nimensä ei pitäisi sisältyä riidanalaisiin luetteloihin, koska hänellä ei ole minkäänlaista yhteyttä Syyrian hallintoon.

106    Kantaja toimittaa perustelujensa tueksi seuraavat asiakirjat:

–        France 24:n internetsivustolla 20.5.2020 julkaistu artikkeli (jäljempänä France 24:n artikkeli)

–        Freethinkerin internetsivustolla 12.9.2020 arabian kielellä julkaistu ja ranskaksi vapaasti käännetty artikkeli, jossa tarkastellaan vainajan kuolinilmoitusta (jäljempänä kuolinilmoitusta koskeva lehtiartikkeli)

–        internetsivustolla Arabi21.com 2.5.2020 julkaistu artikkeli (jäljempänä Arabi21.comin artikkeli)

–        31.12.2022 päivätty tiedonanto, jossa kerrotaan Hafez Makhloufin erosta Syyrian armeijan prikaatikenraalin tehtävästään.

107    Kantajan mukaan edellä 106 kohdassa mainittuihin asiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat omiaan osoittamaan Makhloufin perheen ja Syyrian hallinnon välisten suhteiden katkeamisen.

108    Huomautettakoon edellä esitetystä ensinnäkin, että France 24:n artikkelissa ainoastaan kerrotaan kantajan veljen Rami Makhloufin ja Syyrian hallituksen välisestä konfliktista, joka vaikuttaa häneen, hänen vaimoonsa, lapsiinsa ja työtovereihinsa. Rami Makhlouf vetoaa artikkeliin liitetyssä videossa serkkuunsa Syyrian presidentti Bašar al-Assadiin, jotta tämä toimisi ja lopettaisi taloudelliset tukahduttamistoimet, joiden kohteeksi hän oli Syyrian viranomaisten taholta joutunut.

109    France 24:n artikkeli antaa ymmärtää, että Rami Makhloufin mukaan Syyrian viranomaiset ovat loukanneet hänen taloudellisia oikeuksiaan, mutta artikkelin perusteella ei voida todeta, että yhteyttä Syyrian hallintoon ei olisi tai että se olisi katkennut, vaikutusvallan puuttumista tai ettei ole olemassa todellista rajoittavien toimenpiteiden kiertämisen riskiä Makhloufin perheen muiden jäsenten tai edes Rami Makhloufin osalta, koska tämä katsoo olevansa vielä tarpeeksi lähellä serkkuaan eli Syyrian presidenttiä kääntyäkseen tämän puoleen suoraan ja julkisesti pyytääkseen tätä tukemaan intressejään.

110    Toiseksi on syytä panna merkille, että Arabi21.comin artikkelissa kerrotaan, että kantaja reagoi sosiaalisen median kautta edellä 108 kohdassa mainittuun veljensä Rami Makhlouf julkaisemaan videoon, jossa tämä arvosteli Syyrian hallintoa ja vetosi serkkuunsa Syyrian presidenttiin, jotta tämä puuttuisi asiaan. Kantaja rukoili omalla julkaisullaan veljensä suojelun ja turvallisuuden puolesta ja pyysi ”[Jumalaa] pitämään pahan poissa [hänen veljestään]”. Tällaisilla lausunnoilla, joilla kantaja osoittaa moraalista tukea veljelleen mutta ei tosiasiassa nimeä veljen etuja mahdollisesti vahingoittavia kolmansia tahoja, ei voida tukea hänen väitettään Makhloufin perheen ja Syyrian hallinnon välisten suhteiden katkeamisesta.

111    Kolmanneksi huomattakoon, että kuolinilmoitusta koskevassa lehtiartikkelissa kerrotaan ensinnäkin kantajan erosta entisestä puolisostaan, joka on Syyrian presidentin serkku. Artikkelista käy ilmi myös, että avioero olisi johtunut kantajan puhelimen hakkeroinnista ja siihen sisältyneiden kuvien levittämisestä. Kantajan ja tämän entisen puolison välisen eron ei siis kerrota aiheutuneen Makhloufin perheen ja Syyrian hallinnon välisten suhteiden katkeamisesta, mihin kantaja vetoaa.

112    Kuolinilmoitusta koskevasta lehtiartikkelista ilmenee lisäksi yhtäältä, ettei kuolinilmoituksessa kerrottu surunvalittelujen ajankohtaa, ”kuten on tapana”, ja toisaalta, että vainajan hautajaistilaisuus oli peruttu, ja siinä lisättiin, että ”joidenkin lähteiden mukaan[,] päätös tehtiin [Syyrian presidentin] suorien määräysten perusteella”. Väitteelle ei kuitenkaan löydy tukea yhdestäkään asiakirjaan sisältyvästä tiedosta, joten se on puhtaasti spekulatiivinen etenkin kun tiedetään, että vainaja kuoli syyskuussa 2020 covid-19-epidemian ja siihen liittyvien rajoitusten aikaan.

113    Kuolinilmoitusta koskevan lehtiartikkelin mukaan kuolinilmoituksessa ei mainita myöskään Hafez Al-Assadin poikien nimiä eikä edes Syyrian presidentin nimeä, vaikka tapana on, että ”vainajan omaiset mainitsevat tunnettujen ja vaikutusvaltaisten henkilöiden nimet”, mikä ”on osoitus kahden osapuolen välillä vallitsevan perhekiistan laajuudesta".

114    Pantakoon merkille, että edellä esitetyissä havainnoissa on kyse pelkästä tulkinnasta, jonka kuolinilmoitusta koskevan lehtiartikkelin kirjoittaja tekee kuolinilmoituksen sisällöstä ja joka perustuu Syyriassa tavanomaisten sosiaalisten käytäntöjen valossa tehtyihin päätelmiin tai väitteisiin, joille ei esitetä sen kummempaa tukea. Tulkinta ei siis sinänsä riitä osoittamaan Makhloufin perheen ja Syyrian hallinnon välisten suhteiden katkeamista.

115    Neljänneksi todettakoon, että kantaja toimittaa 31.12.2022 päivätyn tiedonannon, jossa kerrotaan Hafez Makhloufin erosta Syyrian armeijan prikaatikenraalin tehtävästään. Todettakoon tästä vain, tiedonannossa tyydytään kertomaan prikaatikenraali Hafez Makhloufin eläkkeelle jäämisestä 3.1.2023 tämän itsensä pyynnöstä. Kantaja ei täsmennä todisteen aiheellisuutta eikä toimita tarkempia tietoja erosta vaan tyytyy vain ilmoittamaan, että ”tämän tiedon huomioon ottaminen [unionin yleisessä tuomioistuimessa] vaikuttaa [hänestä] tärkeältä asian ratkaisun kannalta”. Tätä tietoa ei näin ollen voida pitää sellaisena, että sillä voitaisiin näyttää toteen Makhloufin perheen ja Syyrian hallinnon välisten suhteiden katkeaminen.

116    Kantajan esittämillä todisteilla, joilla hän tukee perustelujaan, joista ensimmäinen liittyy hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä ja toinen Makhloufin perheen ja Syyrian hallinnon välisten suhteiden katkeamiseen, ei edellä esitetyn perusteella voida kumota yhteyttä Syyrian hallintoon koskevaa olettamaa edellä 97 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa.

117    Päätelmä on aiheellinen etenkin lisäaineistoon sisältyvien tietojen valossa.

118    Lisäaineisto pitää sisällään yhtäältä Arabi21.comin artikkelin ja kuolinilmoitusta koskevan lehtiartikkelin, joita on jo käsitelty edellä 110–114 kohdassa siltä osin kuin kantaja vetoaa lisäksi samoihin seikkoihin riitauttaakseen riidanalaisten säädösten perusteltavuuden.

119    Lisäaineistoon sisältyy toisaalta myös:

–        internetsivustolla verify-sy.com 18.3.2021 julkaistu artikkeli

–        Financial Timesin internetsivustolla 11.9.2019 julkaistu artikkeli (jäljempänä Financial Timesin artikkeli)

120    Internetsivustolla verify-sy.com julkaistussa artikkelissa kerrotaan väärennetystä Twitter-tilistä, jota hallinnoi muuan Rami ”Amani Makhlouf”, Rami Makhloufin sisareksi väitetty nainen, joka ei todellisuudessa ole yhdenkään Makhloufin perheen jäsen. Tätä tietoa on siten pidettävä merkityksettömänä käsiteltävässä asiassa.

121    Financial Timesin artikkelissa puolestaan kerrotaan, että sen julkaisemista edeltäneiden kuuden vuoden aikana useita Makhloufin perheen jäseniä on ostanut Moskovassa (Venäjä) sijaitsevasta luksusasuntokompleksista ainakin 20 asuntoa, joiden yhteisarvo oli 40 miljoonaa dollaria (USD). Hankinnat on ilmeisesti tehty useiden lainojen ja rahoitusjärjestelyjen turvin varojen ohjaamiseksi Syyrian ulkopuolelle. Kantaja hankki ilmeisesti vuonna 2015 useiden miljoonien dollareiden arvoisen asunnon. Myös kantajan kolme veljeä ja käly olivat ostaneet asuntoja samasta kiinteistöstä.

122    Financial Timesin artikkelissa selostetaan vielä, että sijoittaminen Syyrian hallintoa tukevaan maahan Venäjälle on Syyrian sodan alkamisesta lähtien ollut Assadin ja Makhloufin perheiden jäsenten keino säilyttää ja suojata varojaan heihin kohdistetuilta rajoittavilta toimenpiteiltä. Artikkelista ilmenee, että kiinteistösijoittaminen Venäjälle on taloudellinen keino kiertää etenkin unionin asettamia rajoittavia toimenpiteitä.

123    Kantaja ei kuitenkaan ensinnäkään riitauta Financial Timesin artikkeliin sisältyviä selkeitä, täsmällisiä ja seikkaperäisiä tietoja. Edellä 121 kohdassa mainittujen investointien samanaikaisuus paljastaa, että kantajalla on yhteyksiä muihin Makhloufin perheen jäseniin, jotka, kuten oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, ovat unionin rajoittavien toimenpiteiden kohteena. On myös huomattava, että kantaja ilmoittaa, ettei hänellä ole ammattia, mutta hän ei tarkenna niiden varojen alkuperää, joilla hän saattoi hankkia mainitun kiinteistön. Kantajan päätös sijoittaa Venäjälle sijoittuu siis asiayhteyteen, jota artiklassa luonnehditaan unionin rajoittavien toimenpiteiden kiertämiseksi kehitellyiksi strategioiksi.

124    Lisättäköön vielä, että lisäaineistoon niin ikään sisältyvässä Arabi21.comin artikkelissa kerrotaan, että kantaja on tukenut julkisesti veljeään Rami Makhloufia sosiaalisen median julkaisun kautta. Kuten edellä 110 kohdasta ilmenee, julkaisun sisältö sijoittuu poliittiseen asiayhteyteen, joka todistaa kantajan ja hänen veljensä väliset läheiset suhteet sekä perhetasolla että etenkin poliittisesti. Arabi21.comin artikkeli on siten omiaan vahvistamaan Financial Timesin artikkelista ilmenevät tiedot.

125    Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että riidanalaiset säädökset perustuvat riittävän vankkaan tosiseikastoon edellä 76 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä, koska kantaja ei ole pätevästi kumonnut yhteyttä Syyrian hallintoon koskevaa olettamaa.

126    Voidaan siis päätellä, että riidanalaisiin säädöksiin ei liity arviointivirhettä, minkä perusteella toinen kanneperuste on hylättävä.

3.           Kolmas ja neljäs kanneperuste, jotka perustuvat keskeisesti perusoikeuksien käytön lainvastaiseen rajoittamiseen

127    Kantaja esittää kolmannen ja neljännen kanneperusteensa tueksi pääasiassa kaksi väitettä, joista

–        ensimmäinen koskee hänen omistusoikeutensa käytön lainvastaista rajoittamista

–        toinen sitä, että hänen oikeuttaan nauttia yksityis- ja perhe-elämänsä kunnioitusta on rajoitettu lainvastaisesti.

128    Kantaja panee merkille erityisesti, että SEU 5 artiklan 4 kohdan mukaan ”unionin toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi”, ja että päätöksen 2013/255 28 artiklan 4 kohdan mukaan kaikki päätöksen liitteeseen I sisältyvien henkilöiden luetteloon merkitsemisestä koskevat päätökset on tehtävä ”yksilöllisesti ja ottaen huomioon toimenpiteen oikeasuhteisuus”.

a)           Kantajan omistusoikeuden käytön lainvastaista rajoittamista koskeva ensimmäinen väite

129    Kantaja vetoaa siihen, että riidanalaisilla säädöksillä, joilla neuvosto jäädytti kaikki hänen varansa ja taloudelliset resurssinsa, rajoitetaan hänen omistusoikeuttaan perusteettomasti ja suhteettomasti.

130    Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

131    Tässä yhteydessä on aiheellista muistuttaa perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdasta, jossa määrätään seuraavaa: ”Jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan muutoin kuin yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen korvaus omaisuuden menetyksestä. Omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä.”

132    Neuvosto jäädytti käsiteltävässä asiassa riidanalaisilla säädöksillä kaikki kantajan varat ja taloudelliset resurssit ja toteutti toimenpiteen, joka merkitsee kiistatta perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun omistusoikeuden käytön rajoitusta (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C–402/05 P ja C–415/05 P, EU:C:2008:461, 358 kohta, ja tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T–383/11, EU:T:2013:431, 99 kohta).

133    Omistusoikeus sellaisena kuin se on suojattu perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa ei ole ehdoton etuoikeus, ja sitä voidaan siten rajoittaa perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistetuin edellytyksin [ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T–256/11, EU:T:2014:93, 195 kohta, ja tuomio 22.9.2021, Al-Imam v. neuvosto, T–203/20 (ei julkaistu), EU:T:2021:605, 254 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen]

134    Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa näet myönnetään rajoituksia siinä vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien käytölle. Mainitun määräyksen mukaan ”tässä perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen”, ja ”suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia”.

135    Perusvapauksien käytön rajoittamisen on siten täytettävä neljä edellytystä, jotta se olisi unionin oikeuden mukaista. Rajoittamisesta on ensinnäkin ”säädettävä lailla” siten, että unionin toimielimellä, joka toteuttaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön sananvapautta mahdollisesti rajoittavia toimenpiteitä, on oltava tässä tarkoituksessa oikeudellinen perusta. Toiseksi rajoittamisessa on noudatettava oikeuksien keskeistä sisältöä. Kolmanneksi rajoittamisella on pyrittävä unionin tunnustamaan yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen. Neljänneksi rajoittamisen on oltava oikeasuhteista (ks. vastaavasti tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T–125/22, EU:T:2022:483, 145 kohta).

1)           Ensimmäisen edellytyksen, jonka mukaan oikeuden rajoittamisesta ”on säädettävä lailla”, täyttyminen

136    Perusoikeuksiin kuuluvan omistusoikeuden käytön rajoittamisesta on, jotta se olisi unionin oikeuden mukaista, ”säädettävä lailla” siten, että unionin toimielimellä, joka toteuttaa oikeuden käyttöä mahdollisesti rajoittavan toimenpiteen, on oltava tässä tarkoituksessa oikeudellinen perusta (ks. vastaavasti tuomio 5.10.2017, Ben Ali v. neuvosto, T–149/15, ei julkaistu, EU:T:2017:693, 161 kohta).

137    Toimenpiteistä säädetään lailla, sillä ne vahvistetaan yleisesti sovellettavissa perussäädöksissä, joilla on selvä oikeudellinen perusta unionin oikeudessa ja jotka on muotoiltu riittävän täsmällisin sanamuodoin sekä ulottuvuutensa että niiden syiden osalta, joiden perusteella niitä sovelletaan kantajaan (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T–307/12 ja T–408/13, EU:T:2014:926, 176 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

138    Huomattakoon, että riidanalaiset säädökset annettiin pääasiallisesti perheenjäsenyysperusteen perustamisesta annettujen perussäädöksiin sisältyvien säännösten perusteella. Perussäädökset on annettu yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskevien määräysten ja erityisesti SEU 29 artiklan ja SEUT 215 artiklan perusteella.

139    Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistettu perusoikeuden rajoittamisen oikeuttava ensimmäinen edellytys täyttyy siten käsiteltävässä asiassa.

2)           Toisen edellytyksen, jonka mukaan oikeuden rajoittamisessa on noudatettava sen keskeistä sisältöä, täyttyminen

140    Perusoikeuksiin kuuluvan omistusoikeuden käytön rajoittamisessa on noudatettava oikeuden keskeistä sisältöä, jotta rajoittaminen olisi unionin oikeuden mukaista.

141    Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen on unionin oikeuden valossa varotoimenpide eikä sitä voida pitää omaisuuden menetetyksi tuomitsemisena [ks. vastaavasti tuomio 21.7.2016, Hassan v. neuvosto, T–790/14 (ei julkaistu), EU:T:2016:429, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen]. Riidanalaisia säädöksiä ei siten voida pitää toimenpiteenä, jolla kantajalta vietäisiin lopullisesti omistusoikeuden sisältö.

142    Päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 28 artiklan 6 kohdassa, ja asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 16 artiklassa säädetään mahdollisuudesta yhtäältä sallia jäädytettyjen varojen käyttö perustarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi sekä toisaalta mahdollisuudesta myöntää erityisiä valtuutuksia varojen, muiden rahoituslähteiden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseen (ks. tuomio 28.4,2021, Sharif v. neuvosto, T–540/19, ei julkaistu, EU:T:2021:220, 203 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

143    On myös syytä muistaa, että rajoittavat toimenpiteet ovat tilapäisiä ja kumottavissa, sillä neuvostoa kehotetaan tarkistamaan niitä määräajoin päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 34 artiklan toisen ja kolmannen virkkeen, sekä asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 32 artiklan 4 kohdan mukaisesti (ks. tuomio 24.11.2021, Foz v. neuvosto, T–258/19, ei julkaistu EU:T:2021:820, 173 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

144    Edellä esitetystä seuraa, että kantajan kaikkien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen luonteen ja laajuuden valossa riidanalaisissa säädöksissä noudatetaan kantajan omistusoikeuden keskeistä sisältöä siitä huolimatta, että niillä rajoitetaan sen käyttöä.

145    Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistettu toinen edellytys täyttyy siten käsiteltävässä asiassa.

3)           Kolmannen edellytyksen, jonka mukaan oikeuden rajoittamisella on pyrittävä unionin tunnustaman yleisen edun tavoitteeseen, täyttyminen

146    Perusoikeuksiin kuuluvan omistusoikeuden käytön rajoittamisella on pyrittävä unionin tunnustaman yleisen edun tavoitteeseen, jotta rajoittaminen olisi unionin oikeuden mukaista. Näihin tavoitteisiin kuuluvat kansainväliselle yhteisölle olennainen siviiliväestöjen suojelu väkivaltaisilta tukahduttamistoimilta sekä rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden säilyttäminen [ks. vastaavasti tuomio 22.9.2021, Al-Imam v. neuvosto, T–203/20 (ei julkaistu), EU:T:2021:605, 258 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

147    Rajoittavilla toimenpiteillä tavoiteltujen tavoitteiden merkityksellisyydellä voidaan siten oikeuttaa jopa huomattavankin kielteiset seuraukset henkilöille tai yhteisöille [ks. tuomio 22.9.2021, Al-Imam v. neuvosto, T–203/20 (ei julkaistu), EU:T:2021:605, 254 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

148    Edellä todetusta seuraa, että siltä osin kuin riidanalaisilla säädöksillä pyritään suojelemaan siviiliväestöjä väkivaltaisilta tukahduttamistoimilta sekä rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden säilyttämiseen yleisen edun tavoitteina unionin näin tunnustamina, perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistettu kolmas edellytys täyttyy käsiteltävässä asiassa.

4)           Neljännen edellytyksen, jonka mukaan oikeuden rajoittamisen on oltava oikeasuhteista, täyttyminen

149    Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrätään, että tässä perusoikeuskirjassa tarkoitettujen perusoikeuksien ja ‑vapauksien rajoittamisen on oltava oikeasuhteista.

150    Unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluva SEU 5 artiklan 4 kohtaan sisältyvä suhteellisuusperiaate edellyttää, että unionin toimielinten toimet eivät ylitä sitä, mikä on tarkoituksenmukaista ja tarpeen lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, eivätkä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava toimenpide, eivätkä tästä aiheutuvat haitat saa olla suhteettomia tavoitteisiin nähden (ks. vastaavasti tuomio 4.4.2019, Sharif v. neuvosto, T–5/17, EU:T:2019:216, 90 kohta, ja tuomio 24.11.2021, Foz v. neuvosto, T–258/19, ei julkaistu, EU:T:2021:820, 168 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

151    Kuten toisen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, kantaja ei onnistunut kumoamaan yhteyttä Syyrian hallintoon koskevaa olettamaa, joten on katsottava, että riidanalaiset säädökset perustuvat riittävän vankkaan tosiseikastoon edellä 76 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä ja että kantajan nimen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin on perusteltua.

152    Rajoittavien toimenpiteiden kohdistamista kantajaan Makhloufin perheen jäsenenä, jolla on yhteys Syyrian hallintoon, ei siten voida pitää epätarkoituksenmukaisena siltä osin kuin se on osa yleisen edun mukaista kansainväliselle yhteisölle olennaista siviiliväestöjen suojelun tavoitetta [ks. vastaavasti tuomio 22.9.2021, Al-Imam v. neuvosto, T–203/20 (ei julkaistu), EU:T:2021:605, 258 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

153    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan riidanalaisten toimenpiteiden kaltaiset rajoittavat toimenpiteet eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen siviiliväestöjen suojelua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, sillä vaihtoehtoiset ja vähemmän rajoittavat toimenpiteet, kuten velvollisuus perustella jälkikäteen luovutettujen varojen käyttöä, eivät mahdollista tavoitteen yhtä tehokasta saavuttamista eli sitä, että vaikutettaisiin suoraan Syyrian hallintoon Assadin ja Makhloufin perheiden jäsenten kautta siten, että hallinto muuttaisi tukahduttamispolitiikkansa ja jotta samalla estettäisiin perheenjäseniä mahdollisesti kiertämästä toimenpiteitä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio, 16.1.2019, Haswani v. neuvosto, T–477/17, ei julkaistu, EU:T:2019:7, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

154    Päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 28 artiklan 6 kohdassa, ja asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 16 artiklassa säädetään mahdollisuudesta yhtäältä sallia jäädytettyjen varojen käyttö perustarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi ja toisaalta mahdollisuudesta myöntää erityisiä valtuutuksia varojen, muiden rahoituslähteiden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseen (ks. tuomio 24.11.2021, Foz v. neuvosto, T–258/19, ei julkaistu, EU:T:2021:820, 171 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

155    Edellä todetun perusteella on katsottava, että kantajan nimen merkitsemisellä riidanalaisiin luetteloihin ei ylitetä sitä mikä on tarpeen Syyriaan kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä koskevan lainsäädännön tavoitteiden saavuttamiseksi. Riidanalaisista säädöksistä johtuvaa kantajan omistusoikeuden käytön rajoittamista ei siten voida pitää suhteettomana.

156    Päätelmää ei kyseenalaista kantajan perustelu, joka liittyy mahdollisuuteen rajata varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen vainajan kuolinpesään kuuluvaan omaisuuteen.

157    Kuten toisen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, perimyksen alkamista koskeva päätös on omiaan tukemaan perustelua, jonka nojalla kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin ja joka perustuu kantajan kuulumiseen Makhloufin perheeseen, millä perustetaan yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan olettama, jota kantaja ei ole onnistunut kumoamaan.

158    Lisäaineistoon sisältyvien todisteiden perusteella voidaan todeta niin ikään, että riidanalaiset säädökset eivät perustu yksinomaan kuolinpesän siirtymiseen liittyviin seikkoihin tai kantajalle kuuluvaan osuuteen vainajan omaisuudesta vaan myös siihen, että on näytetty toteen mahdollisuus siitä, että kantaja kiertää rajoittavia toimenpiteitä (ks. edellä 121–124 kohta). Neuvoston raskauttavina pitämillä seikoilla voidaan siten oikeuttaa kantajan varojen jäädyttäminen.

159    Kantaja ei voi näin ollen pätevästi vedota siihen, että häneen kohdistetut rajoittavat toimenpiteet eivät olleet omiaan vaikuttamaan myönteisesti Syyrian siviiliväestöjen suojelua koskevan tavoitteen saavuttamiseen, tai että toimenpiteet olisivat suhteettomia.

160    Edellä esitetystä seuraa, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistettu neljäs edellytys täyttyy niin ikään käsiteltävässä asiassa, minkä perusteella ensimmäinen väite on hylättävä perusteettomana.

b)           Toinen väite, jonka mukaan kantajan oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämänsä kunnioitusta on rajoitettu lainvastaisesti

161    Kantaja vetoaa pääasiallisesti siihen, että hänen puolisonsa on Puolan kansalainen ja asuu Puolassa, mistä syystä riidanalaiset säädökset, joilla kantajalta kiellettiin pääsy unionin alueelle, loukkaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla hänelle taattua ”oikeutta perhe-elämään”.

162    Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

163    Edellä 48–49 kohtaan sisältyvien seikkojen valossa on aiheellista huomata, että perusoikeus, jonka käytön lainvastaiseen rajoittamiseen kantaja vetoaa, on perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistettu oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta.

164    Pantakoon merkille, että kantaja toimittaa väitteidensä tueksi kopion kahdesta Varsovassa sijaitsevaa asuntoa koskevasta vuokrasopimuksesta ajanjaksoilla 17.8.2018–31.8.2021 ja 1.7.2022–31.8.2023 sekä Puolan viranomaisten hänelle myöntämän oleskeluluvan, jonka voimassaolo päättyi 21.1.2021.

165    Kantaja ilmoittaa käsiteltävässä oikeudenkäynnissä kotipaikakseen Varsovan, ja että hänen aviopuolisonsa asuu Puolassa, ”maassa, jonne tämän elintärkeät intressit, ammati ja perhe ovat keskittyneet”, ja toteaa kannekirjelmässään, että ”pariskunta on äskettäin päättänyt asettua toistaiseksi Dubaihin (Yhdistyneet arabiemiirikunnat)”. Toteamuksena tueksi kantaja toimittaa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisten myöntämän oleskeluluvan, jonka voimassaolo päättyi 2.3.2024.

166    Kantajan perusteluilla ja asiakirja-aineistoon lisäämillä todisteilla ei voida selvittää, sijaitsiko hänen kotipaikkansa todella Puolassa vai jossakin muussa maassa alkuperäisten säädösten antamisajankohtana 21.2.2022. Kantaja ei siis näytä toteen, että hänelle asetettu kielto tulla unionin alueelle ja siten Puolaan olisi kiellon voimaantuloajankohtana loukannut hänen oikeuttaan nauttia yksityis- ja perhe-elämänsä kunnioitusta.

167    Kantaja ei voi toisaalta pätevästi vedota siihen, että riidanalaisten säädösten perusteella hänelle asetettu kielto tulla unionin alueelle esti häntä asumasta Dubaissa, missä hän ilmoitti asuvansa aviomiehensä kanssa kanteen jättämisajankohtana.

168    Siltä osin kuin kantaja vetoaa siihen, että riidanalaiset säädökset rajoittavat hänen oikeuttaan nauttia yksityis- ja perhe-elämänsä kunnioitusta estäessään hänen väliaikaisen tai pysyvän oleskelun Puolassa aviopuolisonsa kanssa, vaikka tämä on Puolan kansalainen, todetaan jäljempänä seuraavaa.

169    Oikeuskäytännössä todetaan, että perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattu oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämänsä kunnioitusta, jota voidaan tosiasiallisesti rajoittaa toimenpiteillä, joilla kielletään pääsy unionin alueelle, ei ole ehdoton vaan siihen voidaan liittää yleisen edun mukaisilla unionin tavoitteilla oikeutettuja rajoituksia [ks. vastaavasti tuomio 22.9.2021, Al-Imam v. neuvosto, T–203/20 (ei julkaistu), EU:T:2021:605, 254 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

170    Neuvosto voi siis periaatteessa rajoittaa oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta YUTP:n alaan kuuluvilla rajoittavilla toimenpiteillä.

171    Kuten edellä 133–134 kohdasta ilmenee, jos rajoittavat toimenpiteet merkitsevät perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien rajoittamista, niiden on täytettävä perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset.

1)           Ensimmäisen ja kolmannen edellytyksen, jotka liittyvät siihen, että oikeuden rajoittamisesta on ”säädettävä lailla” ja sillä on pyrittävä unionin tunnustamaan yleisen edun tavoitteeseen, täyttyminen

172    Todettakoon ensinnäkin, että edellä 136–139 kohtaan sisältyvät toteamukset perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistetusta ensimmäisestä edellytyksestä ovat vastaavasti sovellettavissa unionin alueelle pääsyä ja vapaata liikkuvuutta koskevista rajoituksista annettuihin säännöksiin sekä siten myös yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta koskevan oikeuden rajoittamiseen. Sama pätee 146 ja 147 kohdassa esitettyihin toteamuksiin mainitussa määräyksessä vahvistetusta kolmannesta edellytyksestä, joka koskee unionin tunnustamaan yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen pyrkimistä.

173    Nämä edellytykset täyttyvät siten käsiteltävässä asiassa.

2)           Toisen edellytyksen, joka liittyy siihen, että oikeuden rajoittamisessa on noudatettava sen keskeistä sisältöä, täyttyminen

174    Rajoittavat toimenpiteet, joilla rajoitetaan unionin alueelle pääsyä ja jotka saattavat rajoittaa yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta koskevan oikeuden käyttöä, ovat unionin oikeuden valossa väliaikaisia toimenpiteitä, jotka vaikuttavat vain väliaikaisesti oikeuden haltijan mahdollisuuteen käyttää sitä tarvittaessa unionin alueella, joten ne eivät vie henkilöltä oikeuden keskeistä sisältöä [ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 21.7.2016, Hassan v. neuvosto, T–790/14, (julkaisematon), EU:T:2016:429, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

175    Rajoittavat toimenpiteet ovat näet tilapäisiä ja kumottavissa, sillä neuvostoa kehotetaan tarkistamaan niitä määräajoin päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 34 artiklan toisen ja kolmannen virkkeen, sekä asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 32 artiklan 4 kohdan mukaisesti (ks. tuomio 24.11.2021, Foz v. neuvosto, T–258/19, ei julkaistu EU:T:2021:820, 173 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

176    On myös muistettava, että päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 27 artiklan 9 kohdassa säädetään, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön pääsyn alueelleen erityisesti kiireellisistä humanitaarisista syistä, mikä lieventää henkilön yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan oikeuden rajoittamista (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2015, Makhlouf v. neuvosto, T–509/11, ei julkaistu, EU:T:2015:33, 113 kohta).

177    Kaiken edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan huomioon kantajan unionin alueelle pääsyä koskevan rajoituksen luonne ja laajuus, voidaan todeta, että vaikka riidanalaisilla säädöksillä rajoitetaan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan oikeuden käyttöä, niissä noudatetaan mainitun oikeuden keskeistä sisältöä.

178    Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistettu toinen edellytys täyttyy siten käsiteltävässä asiassa.

3)           Neljännen edellytyksen, joka liittyy siihen, että oikeuden rajoittamisen on oltava oikeasuhteista, täyttyminen

179    Edellä 149–160 kohdassa selostetut kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden tarpeellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta koskevat näkökohdat ovat vastaavasti sovellettavissa unionin alueelle pääsyä ja vapaata liikkuvuutta koskevista rajoituksista annettujen riidanalaisten asetusten säännöksiin. Kantajan yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta koskevan oikeuden rajoittamistoimenpiteistä aiheutuneet rajoitukset eivät siten ole suhteettomia (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 12.2.2020, Kanyama v. neuvosto, T–167/18, ei julkaistu, EU:T:2020:49, 132 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

180    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin alueelle pääsyä ja vapaata liikkuvuutta koskevat rajoitukset eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen siviiliväestöjen suojelua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, sillä vaihtoehtoiset ja vähemmän rajoittavat toimenpiteet, kuten ennakkolupajärjestelmä, eivät mahdollista tavoitteen yhtä tehokasta saavuttamista (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T–383/11, EU:T:2013:431, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ja tuomio 16.1.2019, Haswani v. neuvosto, T–477/17, ei julkaistu, EU:T:2019:7, 76 kohta).

181    Kantajan yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta koskevan oikeuden rajoittamistoimenpiteistä aiheutuneita rajoituksia ei edellä esitetyn perusteella voida pitää suhteettomina yleisen edun mukaisen tavoitteen valossa.

182    Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistettu neljäs edellytys täyttyy siten niin ikään käsiteltävässä asiassa.

183    Edellä esitetystä seuraa, että toinen väite on hylättävä perusteettomana.

184    Kolmas ja neljäs kanneperuste ja siten korvausvaatimukset kokonaisuudessaan on kaiken edellä esitetyn valossa hylättävä.

C       Korvausvaatimukset

185    Kantaja vetoaa siihen, että riidanalaiset säädökset vahingoittavat vakavasti hänen mainettaan, ja vaatii, että neuvosto velvoitetaan maksamaan hänelle aineettomaan vahinkoon perustuvaa korvausta, jonka määräksi hän arvioi 50 000 euroa kannekirjelmässään ja 50 000 euroa kanteen tarkistamista koskevassa kannekirjelmässään.

186    Neuvosto kiistää kantajan perustelut.

187    Edellä todetusta voidaan vain muistuttaa, että SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun, joka perustuu sen toimielinten lainvastaiseen menettelyyn, syntymisen edellytyksenä on useiden edellytysten täyttyminen, ja näitä ovat: menettelyn, josta toimielimiä moititaan, lainvastaisuus, vahingon tosiasiallinen syntyminen sekä menettelyn ja oletetun vahingon välinen syy-yhteys. Nämä kolme sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen edellytystä ovat kumulatiivisia, joten yhden edellytyksen puuttuminen riittää vahingonkorvauskanteen hylkäämiseen tarvitsematta tutkia muita edellytyksiä (tuomio 22.6.2022, Haswani v. neuvosto, T–479/21, ei julkaistu, EU:T:2022:383, 155 kohta).

188    Kantaja vetoaa vahingonkorvausvaatimuksensa tueksi ainoastaan yhteen lainvastaisuuteen eli siihen, että neuvostolla ei ollut tietoja tai todisteita, joilla häneen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden perusteltavuus olisi voitu näyttää toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla.

189    Kuten toisen kanneperusteen tarkastelusta (ks. edellä 125 kohta) ilmenee, kantaja ei onnistunut kumoamaan yhteyttä Syyrian hallintoon koskevaa olettamaa, joten hänen nimensä merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin on perusteltua perheenjäsenyysperustelun valossa.

190    Neuvostoa ei siten voida moittia lainvastaisten säädösten antamisesta.

191    Edellä esitetystä seuraa, että edellä 187 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu menettelyn lainvastaisuutta koskeva edellytys ei täyty. Kantajan muilta osin esittämät kanneperusteet hylätään niin ikään, joten neuvoston ei voida katsoa syyllistyneen minkäänlaiseen lainvastaiseen menettelyyn.

192    Koska unionin vastuun syntymisen edellytykset ovat kumulatiiviset, vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä tarvitsematta tutkia muita edellä 187 kohdassa mainittuja edellytyksiä eikä varsinkaan vaatimusten tutkittavaksi ottamista.

193    Käsiteltävä kanne on edellä esitetyn perusteella hylättävä kokonaisuudessaan.

IV     Oikeudenkäyntikulut

194    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

195    Koska kantaja on käsiteltävässä asiassa hävinnyt asian, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asiat seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Kinda Makhlouf velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Julistettiin Luxemburgissa

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.