Valitus, jonka LSEGH (Luxembourg) Ltd ja London Stock Exchange Group Holdings (Italy) Ltd ovat tehneet 25.8.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-363/19 ja T-456/19, Yhdistynyt kuningaskunta ja ITV v. komissio, 8.6.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-564/22 P)

(2022/C 441/15)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: LSEGH (Luxembourg) Ltd ja London Stock Exchange Group Holdings (Italy) Ltd (edustajat: A. von Bonin, Rechtsanwalt, ja O.W. Brouwer ja A. Pliego Selie, advocaten)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja ITV plc

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat valituksensa tueksi viiteen valitusperusteeseen:

Valittajat esittävät ensinnäkin, että yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se otti kansallisen lainsäädännön huomioon vääristyneellä tavalla ja jätti todisteita huomioon ottamatta, kun se vahvisti viitejärjestelmäksi vuoden 2010 verolain (kansainväliset ja muut määräykset) (TIOPA-laki) 9A osassa olevat Yhdistyneen kuningaskunnan ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt (CFC-säännöt) eikä Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisöverojärjestelmää, jonka erottamaton osa ne ovat.

Valittajat toteavat toiseksi, että vaikka viitejärjestelmänä pidettäisiin Yhdistyneen kuningaskunnan CFC-sääntöjä, yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se määritti viitejärjestelmän tarkoituksen, ja näin ollen se teki virheen katsoessaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan CFC-sääntöjen 5 luvun säännöissä vahvistetaan kaupankäynnin ulkopuolisten tulojen ”normaali” verotus siten, että TIOPA-lain 9A osan 9 luvussa oleva ”konsernirahoitukseen sovellettava poikkeus” merkitsisi ”etua”.

Kolmanneksi valittajat toteavat, että yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että kyse oli valikoivasta edusta. Yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen erityisesti, kun se totesi virheellisesti, että talouden toimijoiden, jotka saattoivat hyötyä TIOPA-lain 9A osan 9 luvussa olevasta ”konsernirahoitukseen sovellettavasta poikkeuksesta”, oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne rinnastui sellaisten yhtiöiden tilanteeseen, jotka eivät voineet hyötyä kyseisestä poikkeuksesta.

Valittajat esittävät neljänneksi, että yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 263 ja SEUT 296 artiklaa, koska se jätti ottamatta kantaa eräisiin kanneperusteisiin ja koska se laiminlöi perusteluvelvollisuutensa sen takia, että se korvasi päättelyn, jonka komissio oli tehnyt riidanalaisessa päätöksessä, omalla päättelyllään.

Viidenneksi valittajat toteavat, että yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se katsoi, ettei TIOPA-lain 9A osan 9 luvussa olevaa ”konsernirahoitukseen sovellettavaa poikkeusta” voida oikeuttaa viitejärjestelmän luonteella tai yleisellä rakenteella.

(1)  EUVL 2019, L 216, s. 1.