1.

Onko sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta 23.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) Nr. 910/2014 (1) 25 artiklan 1 kohdassa olevaa ilmaisua ”sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutuksia ja käytettävyyttä todisteena” tulkittava siten, että jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten on silloin, kun tämän asetuksen 3 artiklan 10, 11 ja 12 alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät tai ovat riidattomia, katsottava lähtökohtaisesti, että tällaisen allekirjoituksen olemassaolo ja väitetty tekijä on osoitettu epäilyksettömästi ja riidattomasti, ja onko sitä tulkittava siten, että kun kyseisten säännösten edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden tuomioistuinten on tunnustettava se, että hyväksytyllä sähköisellä allekirjoituksella on todistusarvo tai todistusvoima, joka vastaa käsin kirjoitetun allekirjoituksen todistusarvoa tai todistusvoimaa vain niissä puitteissa, joista sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään tällaisen käsin kirjoitetun allekirjoituksen osalta?

2.

Onko asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa olevaa ilmaisua ”oikeudellisissa menettelyissä ei voida kieltää” tulkittava siten, että siinä asetetaan jäsenvaltioiden kansallisille tuomioistuimille ehdoton kielto käyttää niiden oikeusjärjestelmissä olevia prosessuaalisia mahdollisuuksia kieltääkseen asetuksessa säädettyjen sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutusten osalta sen merkityksen todisteena, vai onko sitä tulkittava siten, että kyseinen säännös ei ole esteenä sille, että jäsenvaltioiden kansalliset tuomioistuimet sivuuttavat asetuksen 3 artiklan 10, 11 ja 12 alakohdassa säädetyt edellytykset kansallisen prosessioikeuden nojalla, jolloin tuomioistuimessa käsiteltävän riidan asianosaisilla on mahdollisuus kiistää sähköiselle allekirjoitukselle säädetty todistusvoima ja todistusarvo?