Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

29 päivänä heinäkuuta 2024(*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi (EU) 2015/2302 – Matkapaketit ja yhdistetyt matkajärjestelyt – 12 artikla – Oikeus peruuttaa matkapakettisopimus – Oikeus matkapaketista maksettujen maksujen täysimääräiseen palautukseen – Väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet – Covid-19-pandemia – 17 artikla – Matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys – Vakuus kaikkien suoritettujen maksujen palauttamiseksi – Kuluttajansuojan korkea taso – Yhdenvertaisen kohtelun periaate

Yhdistetyissä asioissa C‑771/22 ja C‑45/23,

joissa on kyse kahdesta SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jotka Bezirksgericht für Handelssachen Wien (Wienin kaupallisten asioiden piirioikeus, Itävalta) (C‑771/22) ja Nederlandstalige Ondernemingsrechtbank Brussel (Brysselin hollanninkielinen kauppatuomioistuin, Belgia) (C‑45/23) ovat esittäneet 17.10.2022 ja 19.1.2023 tekemillään päätöksillä ja jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 19.12.2022 ja 31.1.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa

Bundesarbeitskammer

vastaan

HDI Global SE (C‑771/22)

ja

A,

B,

C ja

D

vastaan

MS Amlin Insurance SE (C‑45/23),

UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: A. Prechal (esittelevä tuomari), presidentti K. Lenaerts, joka hoitaa toisen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit F. Biltgen, M. J. Passer ja M. L. Arastey Sahún,

julkisasiamies: L. Medina,

kirjaaja: hallintovirkamies A. Lamote,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 7.12.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Bundesarbeitskammer, edustajanaan S. Schumacher, Rechtsanwalt,

–        HDI Global SE, edustajinaan A. Gütlbauer, M. Pichlmair ja S. Sighartsleitner, Rechtsanwälte,

–        A, B, C ja D, edustajinaan E. Loubris ja J. Vanermen, advocaten,

–        MS Amlin Insurance SE, edustajanaan J. Van Bellinghen, advocaat,

–        Belgian hallitus, asiamiehinään S. Baeyens, P. Cottin ja C. Pochet,

–        Tanskan hallitus, asiamiehinään J. F. Kronborg ja C. Maertens,

–        Kreikan hallitus, asiamiehinään Z. Chatzipavlou, K. Georgiadis, C. Kokkosi, K. Konsta ja A. Magrippi,

–        Euroopan parlamentti, asiamiehinään M. Menegatti ja I. Terwinghe,

–        Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään N. Brzezinski ja S. Emmerechts,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään B.-R. Killmann, I. Rubene ja F. van Schaik,

kuultuaan julkisasiamiehen 7.3.2024 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2302 (EUVL 2015, L 326, s. 1) 17 artiklan tulkintaa.

2        Nämä pyynnöt on esitetty kahdessa oikeusriidassa, joista ensimmäisessä vastakkain ovat Bundesarbeitskammer (liittovaltion työkamari, Itävalta), jolle matkustajan oikeudet ovat siirtyneet, ja kyseisen matkustajan matkanjärjestäjän vakuutusyhtiö HDI Global SE (C‑771/22), ja toisessa vastakkain ovat yhtäältä neljä muuta matkustajaa A, B, C ja D ja toisaalta näiden neljän muun matkustajan matkanjärjestäjän vakuutusyhtiö MS Amlin Insurance SE (C‑45/23), ja jotka koskevat sitä, että nämä vakuutusyhtiöt ovat kieltäytyneet maksamasta korvausta näille matkustajille kyseisten matkanjärjestäjien konkurssin vuoksi.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

 Direktiivi 90/314/ETY

3        Matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13.6.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY (EYVL 1990, L 158, s. 59) 4 artiklan 6 kohdassa säädettiin seuraavaa:

Jos kuluttaja purkaa sopimuksen 5 kohdan mukaisesti tai jos järjestäjä kuluttajasta riippumattomasta syystä peruuttaa matkapaketin ennen sovittua lähtöpäivää, kuluttajalla on oikeus:

a)      joko osallistua laadultaan vastaavalle tai paremmalle pakettimatkalle, jos matkanjärjestäjä tai välittäjä voi tarjota korvaavan matkapaketin. Jos tarjottu korvaava matkapaketti on laadultaan huonompi, matkanjärjestäjän on palautettava hinnanerotus kuluttajalle;

b)      tai saada niin pian kuin mahdollista takaisin kaikki sopimuksen perusteella maksamansa rahamäärät.

– –”

4        Tämän direktiivin 7 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Sopimuksen osapuolena olevan matkanjärjestäjän tai välittäjän on asetettava maksukyvyttömyyden varalta riittävä vakuus suoritettujen maksujen palauttamisen ja kuluttajan paluukuljetuksen turvaamiseksi.”

 Direktiivi 2015/2302

5        Direktiivin 2015/2302 johdanto-osan 1–3, 39 ja 40 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1)      Neuvoston direktiivissä [90/314] – – säädetään monista tärkeistä matkapaketteihin liittyvistä kuluttajan oikeuksista ja erityisesti oikeuksista, jotka liittyvät tiedotusvaatimuksiin, elinkeinonharjoittajien vastuuseen matkapaketin toteuttamisesta ja matkanjärjestäjän tai matkanvälittäjän maksukyvyttömyyttä koskevaan suojaan. On kuitenkin tarpeen mukauttaa säädöskehystä markkinoiden kehitykseen, jotta se soveltuisi paremmin sisämarkkinoille, sekä poistaa epätäsmällisyyksiä ja korjata lainsäädännöllisiä puutteita.

(2)      Matkailulla on keskeinen asema [Euroopan] unionin taloudessa, ja matkapaketit, pakettilomat ja pakettikiertomatkat (’paketit’) muodostavat merkittävän osan matkailumarkkinoista. Nämä markkinat ovat muuttuneet huomattavasti direktiivin [90/314] antamisen jälkeen. Perinteisten jakelukanavien rinnalla internetistä on tullut yhä tärkeämpi väline, jonka kautta matkapalveluja tarjotaan tai myydään. Matkapalveluja ei yhdistetä vain perinteisten etukäteen järjestettyjen matkapakettien muotoon vaan usein myös räätälöidysti. Monet näistä matkailutuotteista ovat joko oikeudellisesti harmaalla alueella tai eivät kuulu kiistattomasti direktiivin [90/314] soveltamisalaan. Tällä direktiivillä pyritään ulottamaan suojan soveltamisala kattamaan mainittu kehitys, edistämään avoimuutta ja parantamaan oikeusvarmuutta matkustajien ja elinkeinonharjoittajien kannalta.

(3)      [SEUT] 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se hyväksyy [SEUT] 114 artiklan nojalla.

– –

(39)      Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että matkapaketin ostavat matkustajat saavat täyden suojan matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta. Jäsenvaltioiden, joihin matkanjärjestäjät ovat sijoittautuneet, olisi varmistettava, että ne asettavat vakuuden matkustajien itsensä tai heidän puolestaan suoritettujen kaikkien maksujen palauttamiseksi ja, jos matkapakettiin sisältyy matkustajien kuljetus, matkustajien paluukuljetuksen takaamiseksi matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta. Olisi kuitenkin oltava mahdollista tarjota matkustajille matkapaketin jatkamista. Vaikka jäsenvaltioille jätetään harkintavalta maksukyvyttömyyssuojan järjestämistavan suhteen, niiden olisi kuitenkin varmistettava, että suoja on tehokas. Tehokkuus tarkoittaa, että suojan olisi oltava käytettävissä heti, kun matkapalveluja ei matkanjärjestäjän maksuvalmiusongelmien vuoksi suoriteta, niitä ei tulla suorittamaan tai ne tullaan suorittamaan vain osittain tai jos palveluntarjoajat vaativat matkustajia maksamaan niistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että matkanjärjestäjät antavat matkustajille todistuksen, joka osoittaa, että näillä on välitön oikeus maksukyvyttömyyssuojan tarjoajaa kohtaan.

(40)      Jotta maksukyvyttömyyssuoja olisi tehokas, sen olisi katettava ennakoitavissa olevat maksujen määrät, joihin matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys vaikuttaa, ja tarvittaessa ennakoitavissa olevat paluukuljetusten kustannukset. Tämä tarkoittaa, että suojan olisi oltava riittävä kattamaan kaikki ennakoitavissa olevat maksut, jotka matkustajat ovat suorittaneet tai jotka on suoritettu matkustajien puolesta matkapaketeista huippusesonkina, ottaen huomioon tällaisten maksujen saamisen ja loman tai matkan päättymisen välinen aika, sekä tarvittaessa ennakoitavissa olevat paluukuljetusten kustannukset. Tämä tarkoittaa yleisesti sitä, että vakuuden on katettava riittävän suuri prosenttiosuus matkanjärjestäjän liikevaihdosta matkapakettien osalta, ja se voi olla riippuvainen sellaisista tekijöistä kuin myytyjen matkapakettien tyyppi, mukaan lukien kuljetusmuoto, matkakohde sekä oikeudelliset rajoitukset tai matkanjärjestäjän sitoumukset, jotka koskevat ennalta suoritettujen maksujen määriä, jotka se voi hyväksyä, ja niiden ajoitusta ennen matkapaketin alkamista. Vaikka tarvittava vakuus voidaan laskea viimeisimpien yritystietojen, esimerkiksi viimeisimpänä liiketoimintavuonna saavutetun liikevaihdon, perusteella, matkanjärjestäjät olisi velvoitettava mukauttamaan maksukyvyttömyyssuojaa riskien kasvaessa, mukaan lukien matkapakettien myynnin merkittävä kasvu. Tehokkaassa maksukyvyttömyyssuojassa ei kuitenkaan olisi tarpeen ottaa huomioon erittäin vähäisiä riskejä, joita ovat esimerkiksi useiden suurimpien matkanjärjestäjien samanaikainen maksukyvyttömyys, jos tämä vaikuttaisi suhteettomasti suojan kustannuksiin ja heikentäisi näin sen tehokkuutta. Tällaisissa tapauksissa maksujen palautuksia koskeva takuu voi olla rajoitettu.”

6        Direktiivin 2015/2302 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja saavuttaa kuluttajansuojan korkea ja mahdollisimman yhtenäinen taso lähentämällä jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjä osia, jotka koskevat matkustajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä matkapaketteja ja yhdistettyjä matkajärjestelyjä koskevia sopimuksia.”

7        Tämän direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)      ’matkapalvelulla’

a)      matkustajien kuljetusta;

b)      majoitusta, kun se ei ole olennainen osa matkustajien kuljetusta ja joka ei tapahdu asumistarkoituksessa;

c)      autojen tai muiden – – moottoriajoneuvojen – – vuokraamista;

d)      muuta matkailupalvelua, joka ei ole olennainen osa a, b tai c alakohdassa tarkoitettua matkapalvelua;

– –”

8        Mainitun direktiivin 5 artiklan otsikko on ”Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen kuin matkustaja sitoutuu matkapakettisopimukseen tai muuhun vastaavaan tarjoukseen, matkanjärjestäjä, ja myös matkanvälittäjä, jos matkapaketti myydään matkanvälittäjän kautta, toimittaa matkustajalle vakiomuotoiset tiedot liitteessä I olevassa A tai B osassa esitetyllä asiaankuuluvalla tietolomakkeella ja, jos tätä voidaan soveltaa matkapakettiin, seuraavat tiedot”

9        Direktiivin 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Muiden matkapakettisopimuksen ehtojen muuttaminen ”, säädetään seuraavaa:

” – –

2.      Jos matkanjärjestäjän on ennen matkapaketin alkamista huomattavasti muutettava mitä hyvänsä 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen matkapalvelujen pääominaisuutta tai matkanjärjestäjä ei voi täyttää 7 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja erityisvaatimuksia tai matkanjärjestäjä ehdottaa matkapaketin hinnan korottamista yli 8 prosentilla 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, matkustaja voi matkanjärjestäjän määräämässä kohtuullisessa määräajassa

a)      hyväksyä ehdotetun muutoksen; tai

b)      purkaa sopimuksen ilman peruutusmaksua suorittamatta.

Jos matkustaja purkaa matkapakettisopimuksen, hän voi hyväksyä matkantarjoajan mahdollisesti tarjoaman korvaavan matkapaketin, joka on mahdollisuuksien mukaan laadultaan vastaava tai parempi.

– –

5.      Jos matkapakettisopimus puretaan tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti ja matkustaja ei hyväksy korvaavaa matkapakettia, matkanjärjestäjän on palautettava kaikki matkustajan suorittamat tai hänen puolestaan suoritetut maksut ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään 14 päivän kuluttua sopimuksen purkamisesta. – –”

10      Direktiivin 2015/2302 12 artiklassa, jonka otsikko on ”Matkapakettisopimuksen purkaminen ja peruuttamisoikeus ennen matkapaketin alkamista”, säädetään seuraavaa:

1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että matkustaja voi purkaa matkapakettisopimuksen koska tahansa ennen matkapaketin alkamista. Jos matkustaja purkaa matkapakettisopimuksen tämän kohdan nojalla, matkustajaa voidaan vaatia maksamaan asianmukainen ja perusteltu peruutusmaksu matkanjärjestäjälle. – –”

2.      Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, matkustajalla on oikeus purkaa matkapakettisopimus ennen matkapaketin alkamista peruutusmaksua maksamatta, jos matkakohteessa tai sen välittömässä läheisyydessä vallitsevat väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen tai jotka vaikuttavat merkittävästi matkustajien kuljetukseen matkakohteeseen. Tämän kohdan nojalla tapahtuvassa matkapakettisopimuksen purkamisessa matkustajalla on oikeus siihen, että hänelle palautetaan kaikki matkapaketista suoritetut maksut, mutta hänellä ei ole oikeutta lisäkorvaukseen.

3.      Matkanjärjestäjä voi purkaa matkapakettisopimuksen ja palauttaa matkustajalle kaikki matkapaketista suoritetut maksut, mutta sillä ei ole velvollisuutta maksaa lisäkorvausta, jos

– –

b)      väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet estävät matkanjärjestäjää toteuttamasta sopimusta, ja matkanjärjestäjä ilmoittaa matkustajalle sopimuksen purkamisesta ilman aiheetonta viivytystä ennen matkapaketin alkamista.

4.      Matkanjärjestäjän on suoritettava kaikki 2 ja 3 kohdan nojalla vaadittavat palautukset tai, 1 kohdan osalta, palautettava maksut, jotka matkustaja on suorittanut tai jotka on matkustajan puolesta suoritettu matkapaketista, vähennettynä asianmukaisella peruutusmaksulla. Tällaiset palautukset tai korvaukset on suoritettava matkustajalle ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään 14 päivän kuluttua matkapakettisopimuksen purkamisesta.

– –”

11      Direktiivin 2015/2302 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Maksukyvyttömyyssuojan tehokkuus ja laajuus”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet matkanjärjestäjät asettavat vakuuden matkustajien suorittamien tai matkustajan puolesta suoritettujen kaikkien maksujen palauttamiseksi, siltä osin kuin asiaankuuluvia palveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi. Jos matkapakettisopimukseen sisältyy matkustajien kuljetus, matkanjärjestäjien on asetettava vakuus myös matkustajien paluukuljetuksen osalta. Matkapaketin jatkamista voidaan tarjota.

– –

2.      Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vakuuden on oltava tosiasiallinen, ja sen on katettava kohtuudella ennakoitavissa olevat kustannukset. Sen on katettava matkustajien matkapaketeista suorittamien tai matkustajien puolesta suoritettujen maksujen määrät, ottaen huomioon etumaksujen ja loppumaksujen ja matkapakettien päättymisen välisen ajan pituus, sekä arvioidut paluukuljetusten kustannukset matkanjärjestäjän maksukyvyttömyystilanteessa.

– –

4.      Jos matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys vaikuttaa matkapaketin toteuttamiseen, vakuuden on oltava käytettävissä maksutta, jotta voidaan varmistaa paluukuljetukset ja tarvittaessa rahoittaa majoitus ennen paluukuljetusta.

5.      Kunkin suorittamattoman matkapalvelun osalta maksujen palautukset on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä matkustajan pyynnön jälkeen.”

12      Mainitun direktiivin liitteessä I olevassa A osassa, jonka otsikko on ”Vakiomuotoinen tietolomake, joka koskee matkapakettisopimuksia silloin, kun hyperlinkkien käyttö on mahdollista”, esitetään kyseisen lomakkeen sisältö kehystettynä ja mainitaan, että matkustaja saa hyperlinkin välityksellä seuraavat tiedot:

”Direktiivin (EU) 2015/2302 mukaiset tärkeimmät oikeudet

– –

–        Jos matkanjärjestäjästä tai, joissakin jäsenvaltioissa, matkanvälittäjästä tulee maksukyvytön, suoritetut maksut palautetaan. – –

– – ”

13      Direktiivin 2015/2302 liitteessä I olevan B osassa, jonka otsikko on ”Vakiomuotoinen tietolomake, joka koskee matkapakettisopimuksia muissa kuin A osan piiriin kuuluvissa tilanteissa”, esitetään kyseisen lomakkeen sisältö kehystettynä ja mainitaan samat keskeiset oikeudet kuin direktiivin liitteessä I olevassa A osassa.

 Itävallan oikeus

14      Matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä 28.9.2018 annetun digitalisaatiosta ja liiketoimintamahdollisuuksista vastaavan liittovaltion ministerin asetuksen (Verordnung der Bundesministerin für Digitalisierung und Wirtschaftsstandort über Pauschalreisen und verbundene Reiseleistungen, BGBl. II, 260/2018) 3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)      Matkapalvelujen tarjoamiseen oikeutettujen on varmistettava, että matkustajalle palautetaan

1)      jo maksetut maksut (etu- ja loppumaksut), mikäli matkapalvelujen tarjoamiseen oikeutetun maksukyvyttömyyden seurauksena matkapalveluja ei suoriteta kokonaan tai osittain tai palveluntarjoaja vaatii matkustajaa maksamaan nämä palvelut;

2)      välttämättömät paluukuljetuskustannukset ja tarvittaessa paluukuljetusta edeltävät majoituskustannukset, jotka ovat syntyneet matkanjärjestäjän tai – henkilöiden kuljetusta koskevan vastuun tapauksessa – yhdistettyjen matkajärjestelyjen välittäjän maksukyvyttömyyden seurauksena, ja

3)      tarvittaessa pakettimatkan tai välitetyn yhdistetyn matkajärjestelyn jatkamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset. – – ”

15      Matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä 24.4.2017 annetun liittovaltion lain (Bundesgesetz über Pauschalreisen und verbundene Reiseleistungenin (Pauschalreisegesetz – PRG) (BGBl. I, 50/2017), 10 §:ssä säädetään seuraavaa:

” (1)      Matkustaja voi peruuttaa matkapakettisopimuksen koska tahansa ennen matkapaketin alkamista syytä ilmoittamatta. Jos matkustaja peruuttaa matkapakettisopimuksen tämän momentin nojalla, matkanjärjestäjä voi vaatia matkustajaa maksamaan asianmukaisen ja perustellun korvauksen. Matkapakettisopimuksessa voidaan asettaa kohtuulliset vakiomääräiset korvaukset, jotka perustuvat siihen, miten pitkä aika sopimuksen peruutusajankohdasta on matkapaketin alkamiseen, ja odotettuihin kustannussäästöihin sekä matkapalvelujen vaihtoehtoisesta käytöstä saatuihin tuloihin. Jos vakiomääräisiä korvauksia ei ole määritelty sopimuksessa, korvauksen määrän on vastattava matkapaketin hintaa, josta on vähennetty kustannussäästöt ja matkapalvelun vaihtoehtoisesta käytöstä saadut tulot. Matkanjärjestäjän on matkustajan pyynnöstä esitettävä perustelut korvausten määrälle.

(2)      Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, matkustajalla on oikeus peruuttaa matkapakettisopimus ennen matkapaketin alkamista peruutusmaksua maksamatta, jos matkakohteessa tai sen välittömässä läheisyydessä vallitsevat väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen tai jotka vaikuttavat merkittävästi matkustajien kuljetukseen matkakohteeseen. Tämän kohdan nojalla tapahtuvassa matkapakettisopimuksen peruuttamisessa matkustajalla on oikeus siihen, että hänelle palautetaan kaikki matkapaketista suoritetut maksut, mutta hänellä ei ole oikeutta lisäkorvaukseen.

– –

(4)      Jos matkustaja peruuttaa matkapakettisopimuksen edellä olevien momenttien mukaisesti, matkanjärjestäjän on palautettava matkustajalle kaikki maksut, jotka matkustaja on suorittanut tai jotka on matkustajan puolesta suoritettu matkapaketista – 1 momentin mukaisen peruuttamisen tapauksessa vähennettynä kyseisen säännöksen mukaisella korvauksella – ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään 14 päivän kuluttua matkapakettisopimuksen peruuttamisesta.”

 Belgian oikeus

 Matkapakettilaki

16      Matkapakettien, yhdistettyjen matkajärjestelyjen ja matkapalvelujen myynnistä 21.11.2017 annetun lain (Loi relative à la vente de voyages à forfait, de prestations de voyage liées et de services de voyage, Moniteur belge 1.12.2017, s. 106673; jäljempänä matkapakettilaki) 30 §:n nojalla matkustajalla on oikeus peruuttaa matkapakettisopimuksensa, ”jos matkakohteessa tai sen välittömässä läheisyydessä vallitsevat väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen tai matkustajien kuljetukseen matkakohteeseen”. Tällaisessa tapauksessa kyseisessä pykälässä annetaan matkustajalle oikeus saada takaisin kokonaisuudessaan summat, jotka hän on maksanut matkanjärjestäjälle.

17      Matkapakettilain 54 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Belgiaan sijoittautuneet matkanjärjestäjät ja matkanvälittäjät asettavat vakuuden matkustajien suorittamien tai matkustajan puolesta suoritettujen kaikkien maksujen palauttamiseksi, siltä osin kuin asiaankuuluvia palveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi. – – ”

 Maksukyvyttömyyssuojasta matkapakettien myynnissä annettu kuninkaan päätös

18      Maksukyvyttömyyssuojasta matkapakettien, yhdistettyjen matkajärjestelyjen ja matkapalvelujen myynnissä 29.5.2018 annetun kuninkaan päätöksen (arrêté royal relatif à la protection contre l’insolvabilité lors de la vente de voyages à forfait, de prestations de voyage liées et de services de voyage) (Moniteur belge 11.6.2018, s. 48438; jäljempänä maksukyvyttömyyssuojasta matkapakettien myynnissä annettu kuninkaan päätös) 3 §:ssä säädetään seuraavaa:

[Matkapakettilain] 54, 55, 65 ja 72 §:ssä tarkoitetut vakuudet annetaan vakuutussopimuksella, joka on tehty sellaisen vakuutusyhtiön kanssa, jolla on lupa toteuttaa tällaisia toimia.”

19      Kuninkaan päätöksen 10 §:ssä säädetään seuraavaa:

” Vakuutussopimuksen mukainen vakuutusturva syntyy edunsaajalle siitä hetkestä alkaen, kun sopimus [matkapakettilain] 2 §:n 7° kohdassa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan kanssa on tehty vakuutussopimuksen voimassaoloaikana.”

20      Kyseisen kuninkaan päätöksen 12 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Matkanjärjestäjän maksukyvyttömyystilanteen varalta vakuutussopimuksessa määrätään seuraavien turvaamisesta:

1°      matkapaketin jatkaminen, jos se on mahdollista;

2°      elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyn sopimuksen yhteydessä suoritettujen kaikkien maksujen palauttaminen;

3°      sellaisten maksujen palauttaminen, jotka on suoritettu matkapakettipalveluista, joita ei voida suorittaa elinkeinonharjoittajan maksukyvyttömyyden vuoksi;

4°      matkustajien paluukuljetus, kun elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyn sopimuksen täyttäminen on jo alkanut ja sopimuksessa määrätään matkustajan paluukuljetuksesta, ja tarvittaessa majoituksesta ennen paluukuljetusta.”

21      Kuninkaan päätöksen 13 §:n ensimmäisessä momentissa palautus rajoitetaan koskemaan ”kaikkia maksuja, jotka korvauksensaaja on suorittanut matkanjärjestäjälle matkapakettisopimuksen perusteella, jos sopimusta ei täytetä matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, tai – – kaikkia maksuja, jotka on maksettu maksupalveluista, jotka jäävät suorittamatta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi.”

 Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset

 Asia C‑771/22

22      HDI Global on vakuutusyhtiö, joka teki matkanjärjestäjä Flamenco Sprachreisen GmbH:n (jäljempänä Flamenco) kanssa vakuutussopimuksen, jolla katettiin matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyteen liittyvät riskit matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelystä annetun digitalisaatiosta ja liiketoimintamahdollisuuksista vastaavan liittovaltion ministerin asetuksen 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

23      XY teki 3.3.2020 Flamencon kanssa matkapakettisopimuksen, joka koski matkaa Gran Canarian Las Palmasiin (Espanja) 3.5.2020–2.6.2020. XY maksoi 9.3.2020 tämän matkan hinnan kokonaisuudessaan eli 2 656 euroa.

24      XY peruutti matkapakettisopimuksen 16.3.2020 erityisesti Itävallan ja Espanjan viranomaisten Covid-19:n leviämisen johdosta antamien varoitusten perusteella. Flamenco ei vastustanut tätä peruuttamista mutta ei myöskään palauttanut XY:lle kyseisen matkan hintaa.

25      Maksukyvyttömyysmenettelyn päätteeksi Landesgericht Linzin (osavaltion tuomioistuin, Linz, Itävalta) 9.6.2022 antamalla päätöksellä Flamencoa koskeva konkurssi päätettiin.

26      XY siirsi Flamencolta olevaa saatavaa, joka vastasi hänen pakettimatkastaan palautettavaa hintaa, koskevan vaatimuksensa liittovaltion työkamarille. Tämän siirron jälkeen kyseinen liittovaltion kamari vaati tätä palautusta HDI Globalilta Flamencon maksukyvyttömyysvakuutuksen antajana. HDI Global kieltäytyi maksamasta kyseistä palautusta sillä perusteella, että vakuutus kattoi ainoastaan tähän maksukyvyttömyyteen liittyvän riskin siitä, että matkapalvelua ei suoriteta.

27      Tämän kieltäytymisen jälkeen liittovaltion työkamari haastoi HDI Globalin Bezirksgericht für Handelssachen Wienissä (Wienin kaupallisten asioiden piirioikeus, Itävalta), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

28      Kyseinen tuomioistuin katsoo ensinnäkin, että pääasian ratkaisemiseksi on selvitettävä, kattaako vakuus matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydestä silloin, kun matkustaja peruuttaa matkapakettisopimuksen ennen kuin matkanjärjestäjä tulee maksukyvyttömäksi, matkustajan oikeuden palautukseen peruutuksen johdosta. Mainitun tuomioistuimen mukaan on erityisesti ratkaistava, onko tämän maksukyvyttömyyden ja kyseessä olevan matkapalvelun suorittamatta jättämisen tai virheellisen suorittamisen välillä oltava syy-yhteys.

29      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tältä osin, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan sanamuoto antaa ymmärtää, että tällaisen syy-yhteyden on oltava olemassa, kun otetaan huomioon ilmaisut ”siltä osin kuin” ja ”vuoksi”. Tällaisesta vaatimuksesta seuraa sen mukaan, että palautuksia, joihin matkustajalla on oikeus matkapakettisopimuksensa sellaisen peruuttamisen johdosta, joka edeltää kyseisen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä, ei kateta kyseisessä säännöksessä maksukyvyttömyyden varalta säädetystä vakuudesta.

30      Direktiivin 2015/2302 johdanto-osan 39 perustelukappale on kyseisen tuomioistuimen mukaan kuitenkin ristiriidassa mainitun säännöksen tällaisen tulkinnan kanssa, koska siinä todetaan, että jäsenvaltioiden on varmistettava yhtäältä, että matkapaketin ostavat matkustajat saavat ”täyden suojan” matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta, ja toisaalta, että matkanjärjestäjä asettaa vakuuden matkustajien ”kaikkien [suoritettujen] maksujen” palauttamiseksi ja matkustajien paluukuljetuksen takaamiseksi matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta. Tästä perustelukappaleesta ilmenevää lähestymistapaa tukee lisäksi unionissa tavoiteltu kuluttajansuojan korkea taso, sellaisena kuin se ilmenee SEUT 114 artiklan 3 kohdasta, SEUT 169 artiklasta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklasta.

31      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että kysymystä matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä vastaan annettavan suojan laajuudesta on käsitelty jäsenvaltioiden kanssa Euroopan komission kanssa käydyissä keskusteluissa, joiden yhteydessä komissio on todennut yhtäältä, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena, kun se on direktiivin 2015/2302 17 artiklassa hyväksynyt erilaisen sanamuodon kuin direktiivin 90/314 7 artiklassa, ei ollut rajoittaa matkustajille matkanjärjestäjän maksukyvyttömyystilanteessa annettavaa vakuutta ja toisaalta, että kyseisen 17 artiklan sanamuodon mukaan vakuus oli nimenomaisesti poissuljettu silloin, kun matkasopimus oli päättynyt ennen kyseisen maksukyvyttömyyden alkamista. Se huomauttaa myös, että unionin tuomioistuin on direktiivin 90/314 7 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään katsonut, että vakuus matkustajan suorittamien maksujen palauttamisesta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyystilanteessa annetaan maksukyvyttömyyden syistä riippumatta (ks. vastaavasti tuomio 14.5.1998, Verein für Konsumenteninformation, C‑364/96, EU:C:1998:226; tuomio 15.6.1999, Rechberger ym., C‑140/97, EU:C:1999:306, ja tuomio 16.2.2012, Blödel-Pawlik, C‑134/11, EU:C:2012:98).

32      Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko matkustajalla, joka peruuttaa matkanjärjestäjän kanssa tekemänsä matkapakettisopimuksen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ennen matkanjärjestäjää koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäivää mutta kyseinen menettely toteutetaan kyseiselle matkalle suunnitellun ajanjakson aikana, oikeus direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa annetun suojan nojalla saada palautetuksi maksut, jotka hän on suorittanut kyseiselle matkanjärjestäjälle. Se toteaa tältä osin, että kun otetaan huomioon unionin oikeudessa tavoiteltu kuluttajansuojan tavoite, ei olisi mielekästä katsoa, että matkustajalla on oikeus saada suojaa matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydeltä silloin, kun hän on aloittanut pakettimatkansa, mutta ei silloin, kun hän on laillisesti peruuttanut sen.

33      Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, kattaako direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa säädetty maksukyvyttömyyttä koskeva vakuus matkustajan oikeuden palautukseen silloin, kun matkustajan toteuttaman matkapakettisopimuksen peruuttamisen ja matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden välillä on välillinen yhteys, koska molemmat johtuvat samasta poikkeuksellisesta olosuhteesta, kuten käsiteltävässä asiassa covid-19-pandemiasta. Se viittaa tältä osin liittovaltion työkamarin argumenttiin, jonka mukaan on niin, että jos mainitun 17 artiklan 1 kohtaa olisi tulkittava siten, että tätä vakuutta ei sovelleta, jos matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys johtuu samoista poikkeuksellisista olosuhteista, joiden perusteella matkustaja peruutti matkapakettisopimuksen, matkustajalla olisi intressi olla käyttämättä peruuttamisoikeuttaan ja odottaa, että matkanjärjestäjä tulee maksukyvyttömäksi. Tällaisella lähestymistavalla vähennettäisiin kyseisen direktiivin 12 artiklassa kuluttajille tunnustetun peruuttamisoikeuden merkitystä.

34      Näissä olosuhteissa Bezirksgericht für Handelssachen Wien on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

” 1)      Onko [direktiivin 2015/2302] 17 artiklaa tulkittava siten, että maksut, jotka matkustaja on suorittanut matkanjärjestäjälle ennen matkan alkamista, on suojattu vain, jos matka ei maksukyvyttömyyden vuoksi toteudu, vai onko myös sellaiset maksut suojattu, jotka suoritettiin matkanjärjestäjälle ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista, jos matkustaja ennen maksukyvyttömyyttä peruuttaa matkan mainitun direktiivin 12 artiklassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella?

2)      Onko [direktiivin 2015/2302] 17 artiklaa tulkittava siten, että maksut, jotka matkustaja on suorittanut matkanjärjestäjälle ennen matkan alkamista, on suojattu, jos matkustaja peruuttaa matkan vielä ennen maksukyvyttömyyden ilmenemistä mainitun direktiivin 12 artiklassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella, mutta matkanjärjestäjä tulee maksukyvyttömäksi varatun matkan aikana?

3)      Onko [direktiivin 2015/2302] 17 artiklaa tulkittava siten, että maksut, jotka matkustaja on suorittanut matkanjärjestäjälle ennen matkan alkamista, on suojattu, jos matkustaja peruuttaa matkan vielä ennen maksukyvyttömyyden ilmenemistä mainitun direktiivin 12 artiklassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella ja matkanjärjestäjä on tullut maksukyvyttömäksi näiden poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi?”

 Asia C‑45/23

35      A, B, C ja D ostivat 13.11.2019 matkanvälittäjä Selectair Inter-Sun Reizenin välityksellä matkanjärjestäjä Exclusive Destinationsilta 36 832 euron hintaisen pakettimatkan Brysselistä (Belgia) Punta Canaan (Dominikaaninen tasavalta) ajanjaksolle 21.–29.3.2020.

36      Covid-19-pandemian leviämisen vuoksi tätä matkaa lykättiin ajanjaksolle 21.–30.11.2020. Kyseisen matkan hinnaksi vahvistettiin tuolloin 46 428 euroa.

37      A, B, C ja D peruuttivat 20.10.2020 matkasopimuksensa covid-19-pandemian jatkumisen vuoksi ja vaativat Exclusive Destinationsia palauttamaan 36 832 euroa, jonka he olivat maksaneet matkasta.

38      Ondernemingsrechtbank Gent (Gentin kauppatuomioistuin, Belgia) totesi 8.12.2020 Exclusive Destinationsin maksukyvyttömäksi. Selectair Inter-Sun Reizen palautti 9.12.2020 A:lle ja C:lle sen osan matkapaketin hinnasta, jota ei ollut vielä tilitetty Exclusive Destinationsille.

39      A, B, C ja D vaativat 22.1.2021 MS Amlin Insurancea, joka oli vakuuttanut Exclusive Destinationsin maksukyvyttömyyden varalta, palauttamaan määrät, jotka he olivat maksaneet viimeksi mainitulle ja joita ei ollut palautettu heille.

40      MS Amlin Insurance kieltäytyi suorittamasta tätä palautusta sillä perusteella, että sen tarjoama vakuutus koski ainoastaan matkapalvelujen täyttämättä jättämistä Exclusive Destinationsin maksukyvyttömyyden vuoksi. A:n, B:n, C:n ja D:n matkan toteuttamatta jättäminen johtui sen mukaan kuitenkin siitä, että he olivat peruuttaneet matkasopimuksensa, eikä Exclusive Destinationsin maksukyvyttömyydestä.

41      Tämän kieltäytymisen jälkeen A, B, C ja D nostivat kanteen Nederlandstalige Ondernemingsrechtbank Brusselissa (Brysselin hollanninkielinen kauppatuomioistuin, Belgia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja vaativat, että MS Amlin Insurance velvoitetaan maksamaan 32 681 euroa korkoineen 22.1.2021 alkaen.

42      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa säädetty vakuus on pakollinen vain tilanteissa, joissa asiaankuuluvia matkapalveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi. Tämän vakuuden ei näin ollen pitäisi kattaa muita sopimuksen täyttämättä jättämisen syitä, kuten matkapakettisopimuksen peruuttamista määräpaikassa tai sen välittömässä läheisyydessä ilmenevien väistämättömien ja poikkeuksellisten sellaisten olosuhteiden vuoksi, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen. Matkapakettilaissa ja maksukyvyttömyyssuojasta matkapakettien, yhdistettyjen matkajärjestelyjen ja matkapalvelujen myynnissä annetussa kuninkaan päätöksessä ei säädetä matkustajan laajemmasta suojasta tältä osin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee tästä, että kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – matkanjärjestäjä todetaan maksukyvyttömäksi sen jälkeen, kun matkustajat ovat peruuttaneet matkapakettisopimuksensa väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi mutta ennen kuin matkanjärjestäjä on palauttanut heille heidän kyseisestä matkasta maksamansa määrät, heillä ei ole oikeutta direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa säädettyyn vakuuteen.

43      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma viimeksi mainitun säännöksen antaman suojan laajuudesta.

44      Ensinnäkin se pohtii, mahdollistaako se, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa säädettyä vakuutta ei sovelleta matkustajaan, jolla on oikeus saada takaisin määrät, jotka hän on maksanut peruutettuaan matkapakettisopimuksensa väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, kun matkanjärjestäjä on todettu maksukyvyttömäksi peruuttamisen jälkeen mutta ennen suoritettujen maksujen palauttamista, kuluttajien riittävän suojan kyseisen direktiivin yleisen tavoitteen mukaisesti. Se huomauttaa tässä yhteydessä, että tavoitteena on myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen, kuten todetaan kyseisen direktiivin johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa, jossa viitataan SEUT 169 artiklaan. Lisäksi saman direktiivin johdanto-osan 39 perustelukappaleessa todetaan, että matkapaketin ostavilla matkustajilla on oltava täysi suoja matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta ja että matkanjärjestäjien maksukyvyttömyyden varalta antaman vakuuden on katettava matkustajien suorittamien kaikkien maksujen palauttaminen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa myös, että direktiivin 90/314 voimassaoloaikana kuluttajien suoja matkanjärjestäjien maksukyvyttömyyden varalta kattoi kaikki heidän maksamansa määrät.

45      Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, johtaako direktiivissä 2015/2302 säädetty maksukyvyttömyyssuoja eriarvoiseen kohteluun. Kyseisen tuomioistuimen mukaan sekä matkustajalle, joka ei voi aloittaa matkaansa matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, että matkustajalle, joka ei voi saada korvausta peruuttamisen johdosta tämän maksukyvyttömyyden vuoksi, aiheutuu taloudellinen tappio, joka johtuu siitä, että molemmat ovat maksaneet matkansa hinnan ennen kyseisen matkapakettisopimuksen täyttämistä. Kyseisen direktiivin 17 artiklan sanamuodon mukaan kuitenkin ainoastaan ensimmäisen matkustajan menetykset kuuluvat matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyssuojan piiriin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, onko tämä erilainen kohtelu perusteltua.

46      Tässä tilanteessa Nederlandstalige Ondernemingsrechtbank Brussel on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

” Onko [direktiivin 2015/2302] 17 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä säädetty pakollinen vakuus koskee matkustajien suorittamien tai matkustajan puolesta suoritettujen kaikkien maksujen palauttamista myös, jos matkustaja peruuttaa matkapakettisopimuksen saman direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella ja matkanjärjestäjä asetetaan konkurssiin sen jälkeen, kun matkapakettisopimus on peruutettu tällä perusteella, mutta ennen kuin maksut on tosiasiallisesti palautettu matkustajalle, ja matkustajalle aiheutuu tästä syystä taloudellista menetystä, ja hän myös kantaa siten taloudellisen riskin siinä tapauksessa, että matkanjärjestäjä asetetaan konkurssiin?”

 Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

47      Unionin tuomioistuimen 24.10.2023 tekemällä päätöksellä asiat C‑771/22 ja C‑45/23 yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

 Asiassa C‑771/22 esitetyn ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

48      HDI Global katsoo, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan tulkinta ei ole ratkaiseva pääasian ratkaisun kannalta asiassa C‑771/22. Ainoastaan sen Flamencon kanssa tekemän vakuutussopimuksen sisältö on ratkaiseva tämän ratkaisun kannalta, joten kyseisessä asiassa esitetyllä ennakkoratkaisupyynnöllä pyritään selventämään yleisiä tai hypoteettisia kysymyksiä, joita ennakkoratkaisumenettelyllä ei voida ratkaista.

49      Tästä on huomautettava, että SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 22.2.2024, Consejería de Presidencia, Justicia e Interior de la Comunidad de Madrid ym., C‑59/22, C‑110/22 ja C‑159/22, EU:C:2024:149, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50      Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen, jos on ilmeistä, että kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2024, Consejería de Presidencia, Justicia e Interior de la Comunidad de Madrid ym., C‑59/22, C‑110/22 ja C‑159/22, EU:C:2024:149, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51      Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan vaikuta siltä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiassa C‑771/22 esittämät kysymykset olisivat pääasian kannalta hypoteettisia. Viimeksi mainittu koskee nimittäin matkustajille annettavan suojan laajuutta, kun matkanjärjestäjä on maksukyvytön. Direktiivin 2015/2302 17 artiklassa määritellään matkapakettien järjestäjien maksukyvyttömyyden varalta se matkustajien suoja, joka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön.

52      Asiassa C‑771/22 esitetty ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen otettava tutkittavaksi.

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Asiassa C‑771/22 esitetty ensimmäinen kysymys ja asiassa C‑45/23 esitetty ainoa kysymys

53      Asiassa C‑771/22 esitetyllä ensimmäisellä kysymyksellä ja asiassa C‑45/23 esitetyllä ainoalla kysymyksellä, jotka on syytä käsitellä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet kysyvät, onko direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että matkapaketin järjestäjän maksukyvyttömyyden varalta matkustajille annettua vakuutta sovelletaan silloin, kun matkustaja peruuttaa matkapakettisopimuksensa poikkeuksellisten ja väistämättömien olosuhteiden vuoksi kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla ja kun tämän peruuttamisen jälkeen kyseinen matkanjärjestäjä tulee maksukyvyttömäksi ja matkustaja ei ole ennen tämän maksukyvyttömyyden alkamista saanut kaikista suoritetuista maksuista täysimääräistä palautusta, johon hänellä on viimeksi mainitun säännöksen nojalla oikeus.

54      Aluksi on todettava, että direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa annetaan matkustajalle oikeus siihen, että kaikki matkapaketista suoritetut maksut palautetaan, kun hän peruuttaa matkapakettisopimuksen ennen matkapaketin alkamista, jos matkakohteessa tai sen välittömässä läheisyydessä vallitsevat väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen tai matkustajien kuljetukseen matkakohteeseen. Lisäksi on niin, että kun matkustaja käyttää tätä oikeutta, kyseisen direktiivin 12 artiklan 4 kohdassa velvoitetaan matkanjärjestäjä palauttamaan nämä maksut ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään 14 päivän kuluttua matkapakettisopimuksen peruuttamisesta.

55      Nyt käsiteltävissä asioissa ei ole kiistetty sitä, että matkustajat, joihin pääasiat liittyvät, saattoivat peruuttaa matkapakettisopimuksensa direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdan nojalla covid-19-pandemian alkamisen ja jatkumisen vuoksi. Näillä matkustajilla oli siis oikeus saada takaisin kokonaisuudessaan määrät, jotka he olivat maksaneet asianomaisille matkanjärjestäjille, viimeistään 14 päivän kuluttua matkapakettisopimuksensa peruuttamisesta. Tästä oikeudesta huolimatta heille ei palautettu näitä määriä, koska kyseiset matkanjärjestäjät olivat tulleet maksukyvyttömiksi eivätkä matkanjärjestäjien vakuutuksenantajat aikoneet antaa vakuutusturvaa, koska niillä ei ollut siihen velvollisuutta, kun otetaan huomioon sovellettava kansallinen lainsäädäntö, jolla kyseisen direktiivin 17 artiklan 1 kohta on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

56      Viimeksi mainitun säännöksen tulkinnan osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on, ja tarvittaessa sen syntyhistoria (ks. vastaavasti tuomio 12.1.2023, FTI Touristik (Matkapaketti Kanariansaarille), C‑396/21, EU:C:2023:10, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On kuitenkin niin, että jos unionin oikeuden säännöksen merkitys ilmenee yksiselitteisesti sen sanamuodosta, unionin tuomioistuin ei voi poiketa tästä merkityksestä (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2022, VYSOČINA WIND, C‑181/20, EU:C:2022:51, 39 kohta).

57      Direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan sanamuodosta on todettava, että siinä säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet matkanjärjestäjät asettavat vakuuden matkustajien suorittamien tai matkustajan puolesta suoritettujen kaikkien maksujen palauttamiseksi, siltä osin kuin asiaankuuluvia palveluja ei suoriteta näiden matkanjärjestäjien maksukyvyttömyyden vuoksi.

58      Ilmaisun ”asiaankuuluvat palvelut” voitaisiin toki ymmärtää tarkoittavan matkapalvelua, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2015/2302 3 artiklan 1 kohdassa, mikä merkitsisi sitä, että se suoja matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta, joka kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön, kattaa ainoastaan tilanteet, joissa matkapakettisopimuksessa määrättyjä matkapalveluja ei ole suoritettu matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi. Tämän tulkinnan mukaan näiden matkapalvelujen suorittamatta jättämisen ja matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden välillä olisi siis oltava syy-yhteys, jotta matkustaja voisi saada oikeuden mainitun direktiivin 17 artiklassa säädettyyn vakuuteen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi.

59      Kuten useat unionin tuomioistuimessa käydyn menettelyn osapuolet ovat kuitenkin todenneet, toisin kuin direktiivin 2015/2302 monissa muissa säännöksissä, kyseisen direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa ei viitata ”matkapalveluihin” vaan ”asiaankuuluviin palveluihin”, ja viimeksi mainittu ilmaisu voidaan ymmärtää siten, että sillä on laajempi ulottuvuus kuin ensin mainitulla ilmaisulla ja että se kattaa muut matkanjärjestäjien suorittamat palvelut, kuten palautukset, jotka matkustajille on maksettava matkapakettisopimuksen peruuttamisen johdosta.

60      Tästä seuraa, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan merkitys ei käy yksiselitteisesti ilmi sen sanamuodosta. Tämän tuomion 56 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti on näin ollen tutkittava kyseisen säännöksen asiayhteys, kyseisen direktiivin tavoitteet ja tarvittaessa sen syntyhistoria.

61      Direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan asiayhteydestä on ensinnäkin todettava, että kyseisen direktiivin 17 artiklan 4 kohdassa täsmennetään, että jos matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys vaikuttaa matkapaketin toteuttamiseen, vakuuden on oltava käytettävissä maksutta, jotta voidaan varmistaa paluukuljetukset ja tarvittaessa rahoittaa majoitus ennen paluukuljetusta.

62      Mainitun direktiivin 17 artiklan 5 kohdassa puolestaan säädetään, että kunkin suorittamattoman matkapalvelun osalta maksujen palautukset on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä matkustajan pyynnön jälkeen.

63      Kun otetaan huomioon direktiivin 2015/2302 17 artiklan 4 ja 5 kohdan sanamuoto ja erityisesti 17 artiklan 4 kohdassa oleva ilmaisu ”jos matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys vaikuttaa matkapaketin toteuttamiseen” ja 17 artiklan 5 kohdassa oleva ilmaisu ”kunkin suorittamattoman matkapalvelun osalta”, nämä säännökset voivat tukea mainitun direktiivin 17 artiklan 1 kohdan tulkintaa, jonka mukaan asiaankuuluvien palvelujen käsite kattaa ainoastaan matkapalvelut siten, että kyseisessä artiklassa säädettyä vakuutta sovelletaan vain silloin, kun näiden palvelujen suorittamatta jättämisen ja matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden välillä on syy-yhteys.

64      Seuraavaksi on todettava, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vakuuden on oltava tosiasiallinen, ja sen on katettava kohtuudella ennakoitavissa olevat kustannukset. Näin ollen sen on katettava matkustajien matkapaketeista suorittamien tai matkustajien puolesta suoritettujen maksujen määrät, ottaen huomioon etumaksujen ja loppumaksujen ja matkapakettien päättymisen välisen ajan pituus, sekä arvioidut paluukuljetusten kustannukset matkanjärjestäjän maksukyvyttömyystilanteessa.

65      Vaatimuksesta, joka koskee matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta annetun vakuuden tehokkuutta, direktiivin 2015/2302 johdanto-osan 39 perustelukappaleessa todetaan, että tehokkuus tarkoittaa, että suojan olisi oltava käytettävissä heti, kun matkapalveluja ei matkanjärjestäjän maksuvalmiusongelmien vuoksi suoriteta, niitä ei tulla suorittamaan tai ne tullaan suorittamaan vain osittain tai jos palveluntarjoajat vaativat matkustajia maksamaan niistä, mikä voisi johtaa siihen, että katsottaisiin, että mainitun direktiivin 17 artiklan 2 kohta, luettuna direktiivin johdanto-osan 39 kappaleessa esitettyjen seikkojen valossa, voi myös tukea tämän tuomion 58 kohdassa tarkoitettua tulkintaa.

66      Tässä 39 perustelukappaleessa todetaan kuitenkin yhtäältä myös, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että matkapaketin ostavat matkustajat saavat ”täyden suojan” matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta ja näin ollen, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa säädetty vakuus kattaa tällaisen maksukyvyttömyyden varalta ”matkustajien itsensä tai heidän puolestaan suoritettujen kaikkien maksujen palauttamise[n]”.

67      Toisaalta kyseisen direktiivin johdanto-osan 40 perustelukappaleessa todetaan, että maksukyvyttömyyttä koskevan vakuuden tehokkuutta koskeva vaatimus edellyttää, että maksukyvyttömyyssuojan on katettava ”ennakoitavissa olevat maksujen määrät, joihin matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys vaikuttaa”, mikä merkitsee sitä, että tämän suojan antavan vakuuden on lähtökohtaisesti katettava riittävän suuri prosenttiosuus kyseisen matkanjärjestäjän liikevaihdosta. Kyseisen perustelukappaleen mukaan vain erittäin vähäisiä riskejä, joita ovat esimerkiksi useiden suurimpien matkanjärjestäjien samanaikainen maksukyvyttömyys, ei tarvitse ottaa huomioon. Tällaisilla riskeillä ei kuitenkaan ole yhteyttä matkanjärjestäjän maksunpalautusvelvollisuuden syyhyn, olipa kyse matkasopimuksen täyttämättä jättämisestä tai sen peruuttamisesta ennen matkapaketin alkamista.

68      Maksunpalautus, joka matkanjärjestäjän on suoritettava, kun matkanjärjestäjä päättää tai matkustaja peruuttaa matkapakettisopimuksen esimerkiksi direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdan perusteella, ovat ennakoitavissa olevia maksuja, joihin matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys voi vaikuttaa kyseisen direktiivin johdanto-osan 40 perustelukappaleessa tarkoitetulla tavalla. Tämä palautus koskee maksuja, jotka matkustaja on suorittanut sellaisen matkapakettisopimuksen tekemisen jälkeen, jonka kyseisen direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vakuus lähtökohtaisesti kattaa mainitun artiklan 2 kohdan nojalla.

69      Tästä on huomautettava, kuten julkisasiamies on myös todennut ratkaisuehdotuksensa 89 kohdassa, että direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdan mukainen matkustajan oikeus siihen, että hänelle palautetaan kaikki suoritetut maksut, mikäli hän peruuttaa matkasopimuksen väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, menettäisi tehokkaan vaikutuksensa, jos tämän direktiivin 17 artiklan 1 kohtaa tulkittaisiin siten, että katsottaisiin, että kun matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys ilmenee tämän peruuttamisen jälkeen, vakuus tällaisen maksukyvyttömyyden varalta ei kata vastaavia palautusvaatimuksia. Tämä arviointi pätee myös muihin palautuksiin, joihin matkustajalla on oikeus sen johdosta, että hän itse on peruuttanut tai matkanjärjestäjä on päättänyt matkapakettisopimuksen, ja joista säädetään mainitun direktiivin 11 artiklan 5 kohdassa ja 12 artiklassa.

70      Lisäksi se, ettei direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa säädettyä vakuutta sovelleta palautusvaatimuksiin siinä tapauksessa, että matkustaja peruuttaa matkapakettisopimuksensa, on omiaan saamaan matkustajan luopumaan käyttämästä hänelle tällä direktiivillä annettua peruuttamisoikeutta tietyissä tilanteissa.

71      Näin ollen direktiivin 2015/2302 17 artiklan 2 kohta, luettuna yhdessä tämän tuomion 66 kohdassa mainittujen direktiivin johdanto-osan 39 perustelukappaleen osien ja kyseisen direktiivin johdanto-osan 40 perustelukappaleen kanssa, voi puoltaa tämän artiklan 1 kohdan tulkintaa, jonka mukaan tätä vakuutta sovelletaan palautuksiin, jotka matkanjärjestäjän on maksettava matkustajalle, jos matkapakettisopimus on jossakin kyseisessä direktiivissä tarkoitetussa tilanteessa peruutettu ennen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden alkamista.

72      Lopuksi on todettava, että 5 artiklan, jossa viitataan direktiivin 2015/2302 liitteessä I oleviin A ja B osaan, nojalla matkanjärjestäjän on ennen matkapakettisopimuksen tekemistä ilmoitettava matkustajalle tämän direktiivin mukaiset tärkeimmät oikeudet, ja erityisesti, että ”jos matkanjärjestäjästä – – tulee maksukyvytön, suoritetut maksut palautetaan”, eikä säännöksessä mainita, että tätä oikeutta rajoitettaisiin millään tavoin matkanjärjestäjän maksukyvyttömyystilanteessa.

73      Viimeksi mainitut säännökset tukevat myös tulkintaa, joka koskee matkustajille matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa annetun vakuuden ulottuvuutta ja joka sisältää palautukset, jotka matkanjärjestäjän on maksettava matkustajalle matkapakettisopimuksen peruuttamisen johdosta jossakin kyseisessä direktiivissä tarkoitetuista tilanteista. Viimeksi mainitun säännöksen tulkitseminen siten, että se kattaisi ainoastaan palautukset, jotka liittyvät matkapalvelujen suorittamatta jättämiseen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, merkitsisi nimittäin sitä, että mainitussa 5 artiklassa matkustajaa johdettaisiin harhaan siltä osin kuin on kyse hänen palautusoikeuksistaan tällaisen maksukyvyttömyyden tapauksessa.

74      Toiseksi direktiivin 2015/2302 tavoitteesta on todettava, että kyseisen direktiivin 1 artiklasta, luettuna yhdessä sen johdanto-osan ensimmäisen, toisen ja kolmannen perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että sillä pyritään sekä poistamaan epätäsmällisyyksiä, korjaamaan lainsäädännöllisiä puutteita ja mukauttamaan direktiivissä 90/314 matkustajille annetun suojan laajuutta markkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi että myötävaikuttamaan SEUT 169 artiklassa edellytetyn kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen. Direktiivillä 2015/2302 myötävaikutetaan näin ollen korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseen unionin matkapaketteja koskevassa politiikassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklan mukaisesti.

75      Direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan tulkitseminen siten, että palautukset, jotka matkustajille on maksettava jossakin tässä direktiivissä tarkoitetuista tilanteista ennen maksukyvyttömyyden alkamista tapahtuneen peruuttamisen johdosta, jätettäisiin matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä koskevan vakuuden ulkopuolelle, heikentäisi kuitenkin matkustajien suojaa verrattuna heille direktiivillä 90/314 annettuun suojaan.

76      Viimeksi mainitun direktiivin 7 artiklassa nimittäin säädettiin, että matkanjärjestäjällä on velvollisuus asettaa maksukyvyttömyyden varalta riittävä vakuus kuluttajan suorittamien maksujen palauttamisen turvaamiseksi. Unionin tuomioistuin on katsonut, että tämän artiklan tarkoituksena on kuluttajien kaikkien tässä säännöksessä mainittujen oikeuksien suojaaminen ja siis kuluttajien suojaaminen kaikkien tässä artiklassa määriteltyjen riskien varalta, jotka johtuvat matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydestä (ks. vastaavasti tuomio 15.6.1999, VYSOČINA WIND, C‑140/97, EU:C:1999:306, 61 kohta). Kyseisen artiklan perimmäisenä tavoitteena oli siis varmistaa matkustajan suorittamien maksujen palautus matkanjärjestäjän joutuessa maksukyvyttömäksi ilman, että vakuudelle asetettaisiin mitään erityistä edellytystä, joka koskisi mainitun matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden syitä (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2012, , C‑134/11, EU:C:2012:98, 20 ja 21 kohta).

77      Edellä esitettyä arviointia ei aseta kyseenalaiseksi se, että direktiivissä 90/314 ei säädetty nykyisin direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa annettua oikeutta vastaavasta matkustajan oikeudesta peruuttaa matkapakettisopimus ja saada suoritetut maksut kokonaan takaisin.

78      Kuten julkisasiamies on nimittäin myös todennut ratkaisuehdotuksensa 82 kohdassa, matkustajan peruutusoikeus ja oikeus saada takaisin suorittamansa maksut olivat olemassa jo direktiivin 90/314 nojalla tilanteissa, joista nyt säädetään direktiivissä 2015/2302. Näin ollen direktiivin 2015/2302 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu matkustajan oikeus peruuttaa matkapakettisopimuksensa ja saada takaisin kaikki sopimuksen perusteella maksamansa määrät, jos matkanjärjestäjän on muutettava merkittävästi kyseistä sopimusta, vastaa direktiivin 90/314 4 artiklan 6 kohdassa vahvistettua oikeutta.

79      Näin ollen on niin, että jos direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa olisi tulkittava siten, että siinä rajoitetaan matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä koskeva vakuus palautuksiin, jotka on maksettava matkustajille tämän maksukyvyttömyyden vuoksi tapahtuvan matkapaketin toteuttamatta jättämisen vuoksi, tällä vakuudella suljettaisiin pois kaikki palautukset, jotka matkustajalle on maksettava ennen mainitun maksukyvyttömyyden alkamista tapahtuneen peruuttamisen johdosta, mukaan lukien palautus, joka matkustajalle on maksettava kyseisen direktiivin 11 artiklan 5 kohdan nojalla, mikä heikentäisi direktiivillä 90/314 taatun kuluttajansuojan tasoa.

80      Kolmanneksi direktiivin 2015/2302 syntyhistoriasta on todettava, ettei sen 17 artiklan 1 kohdan täsmällistä ulottuvuutta voida päätellä kyseisen direktiivin esitöistä. Kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 62–83 kohdassa, unionin lainsäätäjän tarkoitus kyseisen direktiivin 17 artiklan 1 kohtaan perustuvan matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä koskevan suojan soveltamisalan osalta ei käy selvästi ilmi näistä valmisteluasiakirjoista. Komissio päättelee kyseisen direktiivin syntyhistoriasta, että kun unionin lainsäätäjä antoi kyseisen säännöksen, se halusi poiketa matkustajien suojan aikaisemmasta tasosta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä vastaan ja sulkea tätä maksukyvyttömyyttä koskevan vakuuden ulkopuolelle matkustajien palautusvaatimukset, jotka ovat syntyneet ennen maksukyvyttömyyden alkamista, kun taas Euroopan parlamentti väittää, että tästä syntyhistoriasta ilmenee, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli säilyttää matkustajien aikaisempi suojan taso mainittua maksukyvyttömyyttä vastaan, joten tämän maksukyvyttömyyden varalta annettuun vakuuteen sisältyvät sen mukaan matkustajan palautusvaatimukset, jotka ovat syntyneet ennen maksukyvyttömyyden alkamista. Euroopan unionin neuvosto ei puolestaan ole esittänyt, mikä oli unionin lainsäätäjän tarkoitus, kun se antoi direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan.

81      Edellä esitetystä seuraa, että vaikka direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan sanamuoto ja tietyt tämän säännöksen asiayhteyteen liittyvät seikat voivat puoltaa tulkintaa, jossa sen soveltamisalan ulkopuolelle jätetään palautusvaatimukset, jotka ovat syntyneet matkapakettisopimuksen sellaisen peruuttamisen johdosta, joka on tapahtunut jossakin kyseisessä direktiivissä tarkoitetussa tilanteessa ennen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden alkamista, mainitun säännöksen asiayhteyteen liittyvät muut seikat ja mainitun direktiivin tavoite tukevat päinvastoin tulkintaa, jonka mukaan nämä vaatimukset kuuluvat tähän soveltamisalaan.

82      Tilanteessa, jossa unionin johdettua oikeutta voidaan tulkita eri tavoin, etusija on annettava tulkinnalle, jonka ansiosta säännös on primaarioikeuden mukainen, eikä tulkinnalle, jonka johdosta säännöksen todetaan olevan ristiriidassa sen kanssa. Yleisen tulkintaperiaatteen mukaan unionin toimea on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista tavalla, joka ei aseta sen pätevyyttä kyseenalaiseksi, ja kaiken primaarioikeuden sekä erityisesti perusoikeuskirjan määräysten mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 47 ja 48 kohta ja tuomio 16.11.2023, Ligue des droits humains (Valvontaviranomaisen tekemä tietojenkäsittelyn tarkistus), C‑333/22, EU:C:2023:874, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on nimenomaisesti vedonnut tähän periaatteeseen asiassa C‑45/23, kuten tämän tuomion 45 kohdassa todetaan.

83      Yhdenvertaisen kohtelun periaate on unionin oikeuden yleinen periaate, joka edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (ks. vastaavasti tuomio 30.11.2023, MG v. EIP, C‑173/22 P, EU:C:2023:932, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84      Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, tilanteiden rinnastettavuutta arvioitaessa mainitun yleisen periaatteen noudattamista on arvioitava sen toimen tavoitteen valossa, johon kyseinen oikeusnormi liittyy (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 49 kohta).

85      Kuten tämän tuomion 74 kohdassa on todettu, direktiivin 2015/2302 tavoitteena on saavuttaa korkeatasoinen kuluttajansuoja. Kyseisen direktiivin 17 artiklalla myötävaikutetaan tämän tavoitteen toteuttamiseen, koska sillä pyritään suojaamaan matkustajaa matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden aiheuttamalta taloudelliselta riskiltä. Kun nimittäin otetaan huomioon se, että matkustaja maksaa pakettimatkansa hinnan tai osan siitä ennen kuin hän voi käyttää matkanjärjestäjän matkapalveluja, hän on vaarassa menettää vastaavan summan, jos matkanjärjestäjästä tulee myöhemmin maksukyvytön.

86      Kun otetaan huomioon tämä tavoite, vertailtaessa sen matkustajan tilannetta, joka maksettuaan pakettimatkansa koko hinnan tai osan siitä on peruuttanut matkapakettisopimuksensa jossakin kyseisessä direktiivissä tarkoitetuista tilanteista mutta maksua ei ole palautettu, koska matkanjärjestäjä on tullut maksukyvyttömäksi peruuttamisen jälkeen, ja sellaisen matkustajan tilannetta, jonka matkaa ei ole suoritettu ja jolle maksua ei ole palautettu matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, on vertailukohtana oltava kyseiselle matkustajalle aiheutuvien taloudellisten tappioiden riski.

87      Tämä vertailukohta huomioon ottaen kahden edellä mainitun matkustajan tilanteet ovat toisiinsa rinnastettavia. Kummassakin tapauksessa matkustajalla on nimittäin taloudellinen riski siitä, ettei hän voi saada matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi palautetuiksi tälle matkanjärjestäjälle maksamiaan määriä, vaikka hänellä olisi siihen oikeus direktiivin 2015/2302 nojalla.

88      Näin ollen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla sekä matkustajalla, jonka matkapakettia ei voida toteuttaa matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, että matkustajalla, joka on peruuttanut matkapakettisopimuksensa muun muassa direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on oltava oikeus direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa säädettyyn vakuuteen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta heille maksettavien palautusten osalta, ellei näiden kahden matkustajaryhmän erilainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua.

89      Viimeksi mainitun seikan osalta mikään ei näytä oikeuttavan mainittujen matkustajaryhmien erilaista kohtelua. Erityisesti on todettava mahdollisuudesta jättää erittäin vähäiset riskit matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta annettavan vakuuden soveltamisalan ulkopuolelle, mitä tietyt osapuolet ovat korostaneet unionin tuomioistuimessa direktiivin 2015/2302 johdanto-osan 40 perustelukappaleen perusteella, että unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei ilmene, että tällaisesta poissulkemisesta olisi säädetty pääasioissa kyseessä olevissa kansallisissa säännöstöissä ja määrätty pääasioissa kyseessä olevissa vakuutussopimuksissa. Mainitulla mahdollisella poissulkemisella ei missään tapauksessa voida perustella tällaista erilaista kohtelua. Kuten kyseisessä 40 perustelukappaleessa todetaan, poissulkeminen koskee useiden suurimpien matkanjärjestäjien samanaikaisen maksukyvyttömyyden kaltaisia riskejä. Sillä ei ole mitään yhteyttä siihen, perustuuko matkustajan palautusvaatimus, johon matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys liittyy, siihen, että matkapakettia ei ole toteutettu, vai siihen, että tämä matkustaja käyttää oikeuttaan peruuttaa matkapakettisopimus jossakin kyseisessä direktiivissä tarkoitetuista tilanteista.

90      Kun otetaan huomioon tämän tuomion 82 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö ja yhdenvertaisen kohtelun periaate, direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa on näin ollen tulkittava siten, että siinä sisällytetään matkanjärjestäjien maksukyvyttömyyden varalta annettavaan vakuuteen matkustajien palautusvaatimukset, jotka on esitetty heidän matkapakettisopimuksensa sellaisen peruuttamisen johdosta, joka on tapahtunut jossakin kyseisessä direktiivissä tarkoitetuista tilanteista ennen kuin matkanjärjestäjästä tuli maksukyvytön.

91      Kaiken edellä esitetyn perusteella on asiassa C‑771/22 esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen ja asiassa C‑45/23 esitettyyn ainoaan kysymykseen vastattava, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että matkapaketin järjestäjän maksukyvyttömyyden varalta matkustajille annettua vakuutta sovelletaan silloin, kun matkustaja peruuttaa matkapakettisopimuksensa poikkeuksellisten ja väistämättömien olosuhteiden vuoksi kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla ja kun tämän peruuttamisen jälkeen kyseinen matkanjärjestäjä tulee maksukyvyttömäksi ja matkustaja ei ole ennen tämän maksukyvyttömyyden alkamista saanut kaikista suoritetuista maksuista täysimääräistä palautusta, johon hänellä on viimeksi mainitun säännöksen nojalla oikeus.

 Asiassa C‑771/22 esitetyt toinen ja kolmas kysymys

92      Kun otetaan huomioon asiassa C‑771/22 esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, tässä asiassa esitettyihin toiseen ja kolmanteen kysymykseen ei ole enää tarpeen vastata.

 Oikeudenkäyntikulut

93      Pääasioiden asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

matkapaketin järjestäjän maksukyvyttömyyden varalta matkustajille annettua vakuutta sovelletaan silloin, kun matkustaja peruuttaa matkapakettisopimuksensa poikkeuksellisten ja väistämättömien olosuhteiden vuoksi kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla ja kun tämän peruuttamisen jälkeen kyseinen matkanjärjestäjä tulee maksukyvyttömäksi ja matkustaja ei ole ennen tämän maksukyvyttömyyden alkamista saanut kaikista suoritetuista maksuista täysimääräistä palautusta, johon hänellä on viimeksi mainitun säännöksen nojalla oikeus.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikielet: saksa ja hollanti.