–

Zamestnik izpalnitelen direktor na Darzhaven fond ”Zemedelie”, edustajanaan Y. Kancheva,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään G. Koleva ja A. Sauka,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549) 2 artiklan 2 kohdan f alakohdan sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 487) 47 artiklan 3 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Bulgarian oikeuden mukaan perustettu yhtiö Askos Properties EOOD ja Zamestnik Izpalnitelen direktor na Darzhaven fond ”Zemedelie” (kansallisen maatalousrahaston varatoimitusjohtaja, Bulgaria) ja jossa on kyse päätöksestä, jolla kyseinen yhtiö velvoitettiin palauttamaan 50 prosenttia maaseudun kehittämisohjelmaan 2007–2013 kuuluvan toimenpiteen 211 nojalla saamastaan tuesta.

3

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen 20.9.2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 (EUVL 2005, L 277, s. 1) kumottiin asetuksella N:o 1305/2013. Asetuksen N:o 1305/2013 88 artiklan nojalla asetusta N:o 1698/2005 sovellettiin kuitenkin edelleen tukitoimiin, joita toteutettiin Euroopan komission mainitun asetuksen nojalla ennen 1.1.2014 hyväksymissä ohjelmissa.

4

Asetuksen N:o 1698/2005 36 artiklassa, jonka otsikko oli ”Toimenpiteet”, säädettiin seuraavaa:

”Tämän jakson mukainen tuki koskee

– – ”

5

Kyseisen asetuksen 37 artiklassa, jonka otsikko oli ”Luonnonhaittakorvaukset vuoristoalueilla ja korvaukset muilla haitta-alueilla ”, säädettiin seuraavaa:

”1.   Edellä 36 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa säädettyjä korvauksia myönnetään vuosittain ominaisuuksien määritelmistä, maataloustuoteluettelosta, määritelmäluettelon poikkeuksista ja maatilojen rakennetta koskevien tilastotietojen keruuseen kuuluvista alueista ja tutkimusalueista 24 päivänä marraskuuta 1999 tehdyssä komission päätöksessä 2000/115/EY [(EYVL 2000, L 38, s. 1)] tarkoitettuna käytössä olevana maatalousmaana – – käytettyä hehtaaria kohti.

Korvausten tulisi korvata viljelijöille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka liittyvät maataloustuotantoa haittaaviin seikkoihin kyseisellä alueella.

2.   Korvauksia myönnetään viljelijöille, jotka sitoutuvat jatkamaan maataloustoimintaansa 50 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti nimetyillä alueilla vähintään viiden vuoden ajan ensimmäisestä maksatuksesta.

– – ”

6

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 15.12.2006 annettu komission asetus (EY) N:o 1974/2006 (EUVL 2006, L 368, s. 15), sellaisena kuin se on muutettuna 20.4.2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 434/2007 (EUVL 2007, L 104, s. 8; jäljempänä asetus nro 1974/2006), kumottiin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 täydentämisestä ja siirtymäsäännöksistä 11.3.2014 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 807/2014 (EUVL 2014, L 227, s. 1). Delegoidun asetuksen N:o 807/2014 19 artiklan nojalla asetusta N:o 1974/2006 sovellettiin kuitenkin edelleen toimiin, joita toteutettiin Euroopan komission asetuksen N:o 1698/2005 nojalla ennen 1.1.2014 hyväksymissä ohjelmissa.

7

Asetuksen N:o 1974/2006 johdanto-osan 37 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

”Olisi vahvistettava useille toimenpiteille yhteiset säännöt, jotka liittyvät erityisesti seuraaviin: yhdennettyjen toimien toteuttaminen, investointitoimenpiteet, tilan siirto tuen edellytyksenä olleen sitoumuksen aikana, tilan pinta-alan lisäys sekä erilaisten ylivoimaisten esteiden ja poikkeuksellisten olosuhteiden määritelmä.”

8

Tämä asetus sisälsi III luvun, jonka otsikko oli ”Maaseudun kehittämistoimenpiteet” ja jonka 2 jaksoon, jonka otsikko oli ”Useita toimenpiteitä koskevat yhteiset säännökset”, sisältyi asetuksen 42–47 artikla.

9

Kyseisen asetuksen 45 artiklan 4 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jos tuensaaja ei voi jatkaa tekemiensä sitoumusten noudattamista tilan tilusjärjestelyjen taikka toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien julkisten uusjakotoimenpiteiden tai uusjakotoimenpiteiden vuoksi, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta sitoumukset voidaan mukauttaa maatilan uuteen tilanteeseen. Jos tällainen mukautus osoittautuu mahdottomaksi, sitoumus päättyy eikä takaisinmaksua edellytetä sitoumuksen tosiasiallisen keston osalta.”

10

Asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan sanamuoto oli seuraava:

”1.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä erityisesti seuraavat ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet ja luopua vaatimasta tuensaajan saaman tuen takaisinmaksua kokonaan tai osittain:

2.   Tuensaajan tai hänen oikeudenhaltijansa on kirjallisesti ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista ja esitettävä viranomaista tyydyttävät asiaa koskevat todisteet kymmenen työpäivän kuluessa päivämäärästä, jona tuensaajan tai hänen oikeudenhaltijansa on mahdollista se tehdä. ”

11

Asetuksen N:o 1305/2013 johdanto-osan 36 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tietyissä tämän asetuksen mukaisissa pinta-alaan liittyvissä toimenpiteissä edellytetään tuensaajien tekevän sitoumuksia vähintään viiden vuoden ajaksi. Tänä aikana joko tilan tai tuensaajan tilanne voi muuttua. Sen vuoksi olisi vahvistettava säännöt siitä, miten tällaisissa tilanteissa on toimittava.”

12

Kyseisen asetuksen 47 artiklan, jonka otsikko on ”Pinta-alatukia koskevat säännöt ”, 3 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”3.   Jos tuensaaja ei voi jatkaa tekemiensä sitoumusten noudattamista tilaa tai tilan osaa koskevan tilusjärjestelyjen taikka julkisten uusjakotoimenpiteiden tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien uusjakotoimenpiteiden vuoksi, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta sitoumukset voidaan mukauttaa maatilan uuteen tilanteeseen. Jos tällainen mukauttaminen osoittautuu mahdottomaksi, sitoumus raukeaa eikä jäsenvaltio saa edellyttää takaisinmaksua sitoumuksen tosiasiallisen keston osalta.

4.   Saatua tukea ei tarvitse maksaa takaisin, jos kyseessä on ylivoimainen este tai asetuksen (EU) N:o 1306/2013 2 artiklassa tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet.”

13

Asetuksen N:o 1306/2013 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Jotta varmistetaan jäsenvaltioiden käytäntöjen yhtenäisyys ja ylivoimaista estettä koskevan lausekkeen yhdenmukainen soveltaminen, tässä asetuksessa olisi säädettävä tarvittaessa vapautuksista, joita sovelletaan ylivoimaisen esteen tapauksissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa, sekä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tunnustamien mahdollisten ylivoimaisen esteen tapausten ja poikkeuksellisten olosuhteiden luettelosta, joka ei ole tyhjentävä. Näiden viranomaisten olisi tehtävä päätökset ylivoimaisen esteen tapausten tai poikkeuksellisten olosuhteiden toteamisesta tapauskohtaisesti ja asianmukaisten todisteiden perusteella, ja ylivoimaisen esteen käsitettä olisi sovellettava unionin maatalousoikeuden, mukaan lukien unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perustalta.”

14

Kyseisen asetuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät tässä asetuksessa”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”[Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP)] rahoittamisen, hallinnoimisen ja seuraamisen yhteydessä ’ylivoimainen este’ ja ’poikkeukselliset olosuhteet’ voidaan hyväksyä erityisesti seuraavissa tilanteissa:

15

Asetuksen N:o 1306/2013 121 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

2.   Seuraavia säännöksiä sovelletaan kuitenkin alkaen seuraavasti:

16

Maatalousmaan omistusoikeudesta ja käytöstä annetun lain (zakon za sobstvenostta i polzvaneto na zemedelskite zemi) (DV nro 17, 1.3.1991; jäljempänä ZSPZZ) 37 i §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Valtion ja kuntien omistuksessa olevia laitumia, nurmia ja niittyjä vuokrataan 24a §:n 2 momentin mukaisesti sellaisten tuotantoeläintilojen omistajille tai käyttäjille, joilla pidetään laiduneläimiä, jotka on rekisteröity Bulgarian elintarviketurvallisuusviraston (Balgarska agentsia po bezopasnost na hranite) integroituun tietokantaan eläinten lukumäärän ja lajin mukaan, markkinamekanismin avulla määritettyyn hintaan. Valtion ja kuntien omistamat laitumet, nurmet ja niityt on vuokrattava henkilöille, joilla ei ole verovelkaa, velkoja kansalliselle maatalousrahastolle, valtiolle tai kunnalle eikä myöskään 37 c §:n 3 momentin 2 kohdan mukaisia maa-alueita koskevia velvoitteita.

– –

4.   Laitumet, nurmet ja niityt jaetaan niiden edunsaajien kesken, joilla on rekisteröityjä tuotantoeläimiä maa-alueella, rekisteröityjen laiduneläinten lukumäärän ja lajin perusteella laillisesti omistettujen tai käytettyjen laidunten, nurmien ja niittyjen mukaan kuitenkin siten, että ensimmäisestä seitsemänteen luokkaan kuuluvien kiinteistöjen osalta enimmäismäärä on 1,5 hehtaaria eläinyksikköä kohti ja/tai kahdeksannesta kymmenenteen luokkaan kuuluvien kiinteistöjen osalta 3,0 hehtaaria eläinyksikköä kohti. Edellytykset täyttäville henkilöille, jotka kasvattavat nautakarjaa lihan tuotantoon ja alkuperäisrotuja (kotoperäisiä rotuja), myönnetään ensimmäisestä seitsemänteen luokkaan kuuluvien kiinteistöjen osalta enintään 2,0 hehtaaria eläinyksikköä kohti ja kahdeksannesta kymmenenteen luokkaan kuuluvien kiinteistöjen osalta enintään 4,0 hehtaaria eläinyksikköä kohti. Edunsaajille, jotka kasvattavat lypsy- tai lihakarjaa, lampaita ja/tai vuohia, jotka on hyväksytty tukeen alatoimenpiteiden ”Maksut luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä varten” ja ”Luonnonmukaista tuotantoa ylläpitävät maksut” yhteydessä, osoitetaan maa-alueita enintään 0,15 eläinyksikköä hehtaaria kohden omistusluokasta riippumatta.”

17

ZSPZZ:n muuttamisesta annetun lain siirtymä- ja loppusäännösten 15 §:ssä säädetään seuraavaa:

” (1) Tuensaajien, jotka ovat ennen 24.2.2015 tehneet valtion ja kuntien omistuksessa olevien maa-alueiden laitumia, nurmia ja niittyjä koskevia vuokrasopimuksia, on saatettava sopimukset 37i §:n 1 ja 4 momentin vaatimusten mukaisiksi ennen 1.2.2016.

(2) – – vuosien 2014–2020 maaseudun kehittämisohjelmaan kuuluvan toimenpiteen 11 ”Luonnonmukainen maatalous” täytäntöönpanosta 24.2.2015 annetun asetuksen nro 4 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun osan yhteydessä hyväksyttyjen tuensaajien, jotka ovat ennen 24.2.2015 tehneet valtion ja kuntien laitumia, nurmia ja niittyjä koskevia vuokrasopimuksia ja joiden kaikkien laiduneläinten ja laitumien osalta tuki on hyväksytty, on ennen 1.2.2016 saatettava sopimukset 37i §:n 1 momentin vaatimusten mukaisiksi noudattaen luokasta riippumatta suhdelukua, joka on vähintään 0,15 eläinyksikköä hehtaaria kohti.

(3) Kunnan pormestari tai alueellisen maatalousosaston johtaja irtisanoo valtion ja kuntien omistuksessa olevien maa-alueiden laitumia, nurmia ja niittyjä koskevat vuokrasopimukset, joita ei ole saatettu sääntöjenmukaiseksi 1 tai 2 momentissa säädetyssä määräajassa.”

18

Maaseudun kehittämisohjelmaan 2007–2013 kuuluvan toimenpiteen 211 ”Viljelijöille vuoristoalueilla maksettavat luonnonhaittakorvaukset” ja toimenpiteen 212 ”Viljelijöille muilla haitta-alueilla kuin vuoristoalueilla maksettavat korvaukset” täytäntöönpanon ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä 3.4.2008 annetun maatalous- ja elintarvikeministerin asetuksen nro 11 (naredba no 11 za usloviata i reda za prilagane na myarka 211 « Plashtania na zemedelski stopani za prirodni ogranichenia v planinskite rayoni » i myarka 212 « Plashtania na zemedelski stopani v rayoni s ogranichenia, razlichni ot planinskite rayoni » ot Programata za razvitie na selskite rayoni za perioda 2007 – 2013, DV no 40, 18.4.2008; jäljempänä asetus nro 11/2008) 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa säädetään seuraavista Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta rahoitetun maaseudun kehittämisohjelman 2007–2013 toimenpiteiden täytäntöönpanon ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä:1. Viljelijöille vuoristoalueilla maksettavat luonnonhaittakorvaukset;

19

Kyseisen asetuksen 2 §:n mukaan viljelijöiden, jotka ovat hakeneet tukea johonkin kyseisen asetuksen 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen, on harjoitettava maataloustoimintaa vuoristoalueilla tai muilla kuin vuoristoalueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia rajoitteita, koko tuen keston ajan.

20

Mainitun asetuksen 4 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”– – Tämän asetuksen mukaista tukea hakevien on

– –

– – ”

21

Asetuksen nro 11/2008 14 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Viljelijä, joka ei hae taloudellista tukea viiden vuoden sitoumuskauden aikana, suljetaan tämän asetuksen mukaisen tuen ulkopuolelle, ja hänen on palautettava siihen asti epäsuotuisilta alueilta korvauksina saadut määrät tai osa näistä määristä sen vuoden mukaan, jona hän on lopettanut osallistumisensa toimenpiteisiin, seuraavasti:

– –

(3)   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut määrät peritään takaisin laillisine korkoineen siitä asti, kun viljelijälle on ilmoitettu takaisinmaksuvelvollisuudesta, siihen päivään saakka, jona summa tosiasiallisesti palautetaan tai vähennetään.”

22

Tämän asetuksen 15 §:n sanamuoto on seuraava:

” (1)   Jos kyseessä on ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, sitoumus päättyy, eikä viljelijää vaadita palauttamaan saamaansa taloudellista tukea osittain tai kokonaan.

2.   Viljelijän, hänen valtuuttamansa henkilön tai hänen oikeudenomistajansa on annettava ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet sekä asiaan liittyvät todisteet (toimivaltaisen hallintoviranomaisen laatimat asiakirjat) tiedoksi kirjallisesti kansalliselle maatalousrahastolle – maksajavirasto 10 työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona viljelijä, hänen valtuuttamansa henkilö tai hänen oikeudenomistajansa ovat kyenneet sen tekemään”.

23

Täydentävien säännösten mukaan kyseisessä asetuksessa tarkoitettuja ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita ovat

– – ”

24

Askos Properties jätti vuosina 2013–2015 useita rahoitustukihakemuksia kansalliselle maatalousrahastolle maaseudun kehittämisohjelmaan 2007–2013 kuuluvan toimenpiteen 211 nojalla.

25

Tässä yhteydessä se sitoutui säilyttämään vuonna 2012 kahden Bulgarian kunnan kanssa viideksi vuodeksi tehdyillä vuokrasopimuksilla vuokratun kunnan omistuksessa olevan maatalousmaan hyvän maatalous- ja ympäristökunnon ja harjoittamaan maataloutta kyseessä olevalla epäsuotuisalla alueella yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan.

26

Askos Properties ei saanut tukea vuodelle 2013. Vuosina 2014 ja 2015 sille osoitetut määrät olivat 15866 Bulgarian levaa (BGN) (n. 8112 euroa) ja 21796 BGN (n. 11144 euroa).

27

Vuonna 2015 ZSPZZ:n 37 i §:n 1 ja 4 momenttia muutettiin siten, että valtion tai kuntien omistuksessa olevien maa-alueiden laitumet, nurmet ja niityt vuokrataan tai jaetaan yksinomaan laiduneläinten pitoon käytettävien tilojen omistajille tai käyttäjille niiden ilmoittamien tuotantoeläinten lukumäärän ja laadun mukaan.

28

Maankäyttäjille, jotka olivat tehneet ennen 24.2.2015 vuokrasopimuksia valtion tai kuntien omistuksessa olevista laitumista, nurmista ja niityistä, annettiin 1.2.2016 asti aikaa saattaa nämä sopimukset mainitun muutoksen nojalla voimassa olevien vaatimusten mukaisiksi.

29

Koska Askos Properties ei noudattanut näitä vaatimuksia, kyseiset kaksi kuntaa irtisanoivat vuonna 2016 tämän yhtiön kanssa tekemänsä maatalousmaan vuokrasopimukset.

30

Kansallisen maatalousrahaston varatoimitusjohtaja antoi 23.1.2020 asiakirjan, jossa todettiin, että valtiolla oli Askos Propertiesilta 18831 BGN:n suuruinen (n. 9628 euroa) saatava, joka vastasi 50:tä prosenttia sille maaseudun kehittämisohjelman 2007–2013 kuuluvan toimenpiteen 211 nojalla maksetusta kokonaismäärästä.

31

Koska Administrativen sad Sofia-grad (Sofian kaupungin hallintotuomioistuin, Bulgaria) hylkäsi antamallaan tuomiolla kyseisestä asiakirjasta nostetun kanteen, Askos Properties teki kyseisestä tuomiosta kassaatiovalituksen Varhoven administrativen sadiin (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

32

Askos Properties väittää valituksessaan, että se, että kyseessä olevat kunnat irtisanoivat vuokrasopimukset, on asetuksen nro 11/2008 15 §:ssä tarkoitettu ylivoimainen este ja/tai poikkeuksellinen olosuhde, joten Askos Propertiesilla ei ole velvollisuutta palauttaa saatua tukea.

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii yhtäältä, voidaanko vuokrasopimusten irtisanomisia, jotka johtuvat kansallisen lainsäädännön muutoksesta, jota tuensaaja ei voinut ennakoida sitoumuksensa tekohetkellä, pitää asetuksen N:o 1306/2013 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ylivoimaisena esteenä tai poikkeuksellisina olosuhteina tai jopa pakkolunastuksena.

34

Se pohtii toisaalta, kuuluvatko tällaiset vuokrasopimusten päättämiset asetuksen N:o 1305/2013 47 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan.

35

Tässä tilanteessa Varhoven administrativen sad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

36

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuin saattaa myös joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeussääntöjä, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisukysymyksessään viitannut (tuomio 07.9.2023, Groenland Poultry, C‑169/22, EU:C:2023:638, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että asetuksen nro 11/2008 soveltamista ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa ei ole riitautettu. On muistutettava, että kyseisen asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan siinä säädetään muun muassa maaseudun kehittämisohjelmaan 2007–2013, joka rahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto), kuuluvan toimenpiteen 211 täytäntöönpanon ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä.

38

Asetuksen N:o 1305/2013, jolla kumottiin asetus N:o 1698/2005, 88 artiklan mukaan viimeksi mainittua asetusta sovelletaan edelleen tukitoimiin, joita toteutetaan komission mainitun asetuksen nojalla ennen 1.1.2014 hyväksymissä ohjelmissa. Samoin delegoidun asetuksen N:o 807/2014, jolla kumottiin asetus N:o 1974/2006, 19 artiklan mukaan viimeksi mainittua asetusta sovelletaan edelleen toimiin, joita toteutetaan komission asetuksen N:o 1698/2005 nojalla ennen 1.1.2014 hyväksymissä ohjelmissa.

39

Koska maaseudun kehittämisohjelmaan 2007–2013 kuuluva toimenpide 211 on tällainen toimi ja koska pääasiassa on kyse velvoitteista säilyttää maatalousmaa ja harjoittaa maataloustoimintaa epäsuotuisalla alueella yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan, näiden velvoitteiden noudattamatta jättämisen olosuhteita on arvioitava asetuksen N:o 1698/2005 ja asetuksen N:o 1974/2006 säännösten perusteella (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2019, Järvelaev, C‑580/17, EU:C:2019:391, 37, 38 ja 42 kohta).

40

On lisättävä, että kun maaseuturahaston ohjelmakauden 2007–2013 osalta hyväksymän ja yhteisrahoittaman tukiohjelman yhteydessä aiheettomasti maksetut määrät peritään takaisin kyseisen ohjelmakauden päättymisen jälkeen eli 1.1.2014 jälkeen, takaisinperinnän on perustuttava asetuksen N:o 1306/2013 säännöksiin (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2019, Järvelaev,C‑580/17, EU:C:2019:39, 42 kohta). Ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan koske Askos Propertiesille tilivuosiksi 2014 ja 2015 myönnettyjen määrien takaisinperintää koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

41

Näin ollen on katsottava, että unionin tuomioistuimelle nyt käsiteltävässä asiassa esitetyt ennakkoratkaisukysymykset koskevat asetuksen N:o 1974/2006 säännöksiä.

42

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kunnallishallinnon toteuttama maatalousmaata koskevan sellaisen vuokrasopimuksen irtisanominen, joka on tehty viideksi vuodeksi sellaisen maataloustuen saajan kanssa, joka on myönnetty jäsenvaltion maaseudun kehittämisohjelmien, joiden rahoitukseen maaseuturahasto on osallistunut, puitteissa, kun irtisanominen on toteutettu sellaisen kansallisen lainsäädännön muutoksen seurauksena, jolla on otettu käyttöön uusia vaatimuksia tällaisen sopimuksen voimassa pitämiselle, kuuluu kyseisen 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ylivoimaisen esteen käsitteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen alaan ja erityisesti 47 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tilan pakkolunastuksen käsitteen alaan.

43

Asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan 1 kohdassa säädettiin, että jäsenvaltiot voivat hyväksyä erityisesti tämän 1 kohdan a-f alakohdassa mainitut ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet ja luopua vaatimasta tuensaajan saaman tuen takaisinmaksua kokonaan tai osittain.

44

Tässä säännöksessä säädetään valinnaisesta poikkeuksesta periaatteeseen, jonka mukaan tuensaaja maksaa tuen takaisin, jos tuensaaja ei noudata sitoumustaan, jonka hän on tehnyt mainitun tuen myöntämisedellytykseksi, sitoumuksen täyttämisaikana.

45

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen perusteella ei voida yksiselitteisesti määrittää, onko sen perusteella, mitä asetuksen nro 11/2008 15 §:n 1 momentista ilmenee, asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan 1 kohdassa säädetty poikkeus pantu täytäntöön Bulgarian oikeudessa siten, että sen soveltamisalaan kuuluvat kaikki mainitun 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden tapaukset, vai rajoittuuko tämän poikkeuksen soveltamisala ainoastaan kyseisen asetuksen täydentävissä säännöksissä tarkoitettuihin tapauksiin, joihin kuuluu tilan pakkolunastus.

46

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan joka tapauksessa antaa hyödyllinen vastaus, kysymykseen on vastattava sekä asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ylivoimaisen esteen käsitteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen kannalta että kyseisen säännöksen c alakohdassa tarkoitetun tilan pakkolunastuksen erityisen ryhmän kannalta, ja kyseisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, mikä on mainitun 47 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanon täsmällinen ulottuvuus sen kansallisessa oikeudessa.

47

Ensinnäkin siitä kysymyksestä, voiko pääasiassa kyseessä olevien vuokrasopimusten irtisanominen olla asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ylivoimainen este tai poikkeuksellinen olosuhde, on muistutettava, että unionin tuomioistuin on jo todennut maaseuturahaston yhteydessä, että ylivoimaisen esteen muodostavat kaikki tapahtumat, jotka johtuvat epätavallisista ja ennalta arvaamattomista olosuhteista, joihin toimijan ei ole ollut mahdollista vaikuttaa ja joiden seurauksia ei olisi voitu välttää, vaikka toimija olisi noudattanut asianmukaista huolellisuutta (tuomio 17.12.2015, Szemerey, C‑330/14, EU:C:2015:826, 58 kohta, tuomio 16.2.2023, Zamestnik Izpalnitelen direktor na Darzhaven fond Zemedelie, C‑343/21, EU:C:2023:111, 58 kohta ja tuomio 7.9.2023, Groenland Poultry, C‑169/22, EU:C:2023:638, 39 kohta).

48

Asetuksen N:o 1974/2006 johdanto-osan 37 perustelukappaleesta ja 47 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että viimeksi mainittuun säännökseen sisältyvä luettelo ei ole tyhjentävä ja että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ylivoimaisen esteen käsite tai poikkeuksellisten olosuhteiden käsite voi siis kattaa tapaukset, jotka eivät sisälly kyseiseen luetteloon. Näin ollen myös viranomaisten toiminta voi pääasian olosuhteista riippuen muodostaa ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisen olosuhteen (ks. vastaavasti tuomio 7.12.1993, Huyguen ym., C‑12/92, EU:C:1993:914, 31 kohta).

49

On todettava, että vaikka mainittu luettelo sisältää vain objektiivisia tapahtumia, asianomaisen, joka vetoaa ylivoimaiseen esteeseen tai poikkeuksellisiin olosuhteisiin, on myös kyettävä osoittamaan, että hän on suojautunut epätavallisen tapahtuman seurauksia vastaan tämän tuomion 47 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti ryhtymällä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät vaadi kohtuuttomia uhrauksia (ks. vastaavasti tuomio 19.6.2019, RF v. komissio, C‑660/17 P, EU:C:2019:509, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida yhtäältä, ovatko kansallisen lainsäädännön muuttaminen, jolla lisättiin ZSPZZ:n 37 i §:ään uusia vaatimuksia, joiden noudattaminen on edellytys pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten vuokrasopimusten voimassa pitämiselle, ja se, että kyseiset kaksi kuntaa irtisanoivat Askos Propertiesin kanssa tehdyt vuokrasopimukset, viimeksi mainitun kannalta epätavallisia ja ennalta arvaamattomia tapahtumia, joihin sen ei ole ollut mahdollista vaikuttaa, ja toisaalta, onko Askos Properties ryhtynyt kaikkiin toimenpiteisiin, joihin se on voinut ryhtyä ilman kohtuuttomia uhrauksia, saattaakseen nämä sopimukset uusien vaatimusten mukaisiksi.

51

Tässä yhteydessä on arvioitava muun muassa, onko ZSPZZ:n 37 i §:n muutoksella käyttöön otettujen uusien vaatimusten noudattamiselle asetettu määräaika ollut riittävän pitkä. On myös arvioitava, oliko Askos Propertiesilla näiden uusien vaatimusten noudattamiseksi todellinen mahdollisuus hankkia tuotantoeläintila ja rekisteröidä vaadittava eläinmäärä toimivaltaisessa viranomaisessa. Sama koskee sitä, oliko Askos Propertiesilla sitoumustensa täyttämiseksi mahdollisuus käyttää muita maita kuin niitä, jotka pääasiassa kyseessä olevat kunnat olivat antaneet sen käyttöön, ja oliko Askos Properties voinut hankkia maaseudun kehittämisohjelmaan 2007–2013 kuuluvan toimenpiteen 211 soveltamisalaan kuuluvia maita luonnollisilta henkilöiltä ja yksityisiltä oikeushenkilöiltä.

52

Toiseksi siitä kysymyksestä, voiko pääasiassa kyseessä olevien sopimusten kaltaisen sopimuksen irtisanominen kuulua asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tilan pakkolunastuksen käsitteen alaan, on todettava, ettei tätä käsitettä ole määritelty tässä asetuksessa eikä sitä ole määritetty epäsuorastikaan viittaamalla kansalliseen oikeuteen. Näin ollen tämän käsitteen on katsottava olevan unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava unionin alueella yhtenäisesti ottamalla huomioon paitsi kyseisen säännöksen sanamuoto myös asiayhteys, johon se kuuluu, ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2021, Venezuela v. neuvosto (Kolmanteen valtioon kohdistuva vaikutus), C‑872/19 P, EU:C:2021:507, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Ensinnäkin kyseisen 47 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuodosta on todettava, että siinä tyydytään toteamaan, että muun muassa ”maatilan merkittävän osan pakkolunastus”, jos se ”ei ollut ennakoitavissa sitoumuksen tekopäivänä”, voi olla jäsenvaltion hyväksymä ylivoimainen este tai poikkeuksellinen olosuhde, jonka osalta se luopuu vaatimasta tuensaajan saaman tuen takaisinmaksua kokonaan tai osittain. Mainitun 47 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuoto ei siis tarjoa hyödyllisiä seikkoja siinä tarkoitetun tilan pakkolunastuksen käsitteen määrittelemiseksi.

54

Toiseksi siitä asiayhteydestä, johon asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan 1 kohdan c alakohta kuuluu, on aluksi todettava, ettei missään muussa tämän asetuksen säännöksessä määritellä siinä tarkoitettua tilan pakkolunastuksen käsitettä. Täsmennyksellä, jonka mukaan ”maatilan merkittävän osan pakkolunastus” ei saa olla ”ennakoitavissa sitoumuksen tekopäivänä”, pyritään määrittämään tilanteet, joissa tukea ei makseta takaisin, eikä selventämään tämän käsitteen merkitystä. Lopuksi on todettava, että myöskään asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan 1 kohdassa mainittuihin muihin ryhmiin ei sisälly sellaisia seikkoja, joiden perusteella kyseinen käsite voitaisiin määritellä.

55

Kolmanneksi kyseisen asetuksen tavoitteesta on todettava, että siinä vahvistetaan, kuten sen otsikosta ilmenee, maaseuturahaston tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen N:o 1698/2005 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Viimeksi mainitun asetuksen 37 artiklan mukaan luonnonhaittakorvaukset vuoristoalueilla ja korvaukset muilla haitta-alueilla myönnetään lähtökohtaisesti viljelijöille, jotka sitoutuvat jatkamaan maataloustoimintaansa kyseisillä alueilla vähintään viiden vuoden ajan ensimmäisestä maksatuksesta. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää siis, että viljelijät, jotka ovat tehneet vuokrasopimuksia vähintään viideksi vuodeksi saadakseen käyttöönsä tällaisilla alueilla olevia maa-alueita maataloustoimintansa harjoittamiseksi ja tulojen saamiseksi siitä, voivat käyttää näitä alueita kyseisenä ajanjaksona.

56

Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä voidaan päätellä, että asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu pakkolunastuksen käsite kattaa omaisuuden riistämisen käsittävät toimenpiteet ja niihin rinnastettavissa olevat toimenpiteet (ks. analogisesti tuomio 12.12.1990, van der Laan-Velzeboer, C‑285/89, EU:C:1990:460, 14 ja 15 kohta).

57

Unionin tuomioistuin on lisäksi jo todennut, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna omaisuuden riistämisenä on pidettävä käyttö- ja tuotto-oikeuden lakkauttamista pakolla, kokonaan ja lopullisesti, sillä tämä oikeus on omistusoikeuden yksi osatekijä, koska se antaa haltijalleen kaksi omistusoikeuden olennaista osatekijää eli oikeuden käyttää kyseistä omaisuutta ja oikeuden kerätä sen tuotto (ks. vastaavasti tuomio 21.5.2019, komissio v. Unkari (Maatalousmaan käyttö- ja tuotto-oikeudet) (C‑235/17, EU:C:2019:432, 81 ja 82 kohta).

58

Näin ollen silloin, kun kansallisella säännöstöllä lakkautetaan sisältönsä vuoksi tai kansallisen viranomaisen suorittaman kyseisen säännöstön täytäntöönpanon vuoksi, pakolla, kokonaan ja lopullisesti sellaisen viljelijän oikeudet käyttää kyseisiä maa-alueita ja saada niistä tuloja, joka on tehnyt vuokrasopimuksen voidakseen käyttää kyseisiä maa-alueita maaseuturahastosta myönnettävän rahoituksen saamiseksi vaaditun monivuotisen ajanjakson aikana, on katsottava, että tämä säännöstö merkitsee perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua omistusoikeuden riistämistä ja että se on näin ollen asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tilan pakkolunastus.

59

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että ZSPZZ:n muuttamisesta annetun lain siirtymä- ja loppusäännösten 15 §:n mukaan vuokrasopimukset on irtisanottava vain, mikäli niitä ei ole saatettu ZSPZZ:n 37i §:ssä säädettyjen uusien vaatimusten mukaisiksi tätä varten asetetussa määräajassa. Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin kuuluvista selvityksistä muuta johdu, vuokrasopimuksen irtisanominen tällaisen lainsäädännön perusteella ei siis merkitse sitä, että tällaisen sopimuksen vuokraajalle kuuluvat oikeudet lakkautetaan pakolla, kokonaan ja lopullisesti.

60

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun omaisuuden riistämisen toteamiseksi on paitsi arvioitava, onko omaisuus pakkolunastettu muodollisesti, tutkittava myös, onko riidanalainen tilanne rinnastettavissa tosiasialliseen pakkolunastustoimenpiteeseen (ks. vastaavasti tuomio 5.5.2022, BPC Lux 2 ym., C‑83/20, EU:C:2022:346, 44 kohta).

61

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, joka ei anna mitään tietoja siitä, oliko Askos Propertiesilla mahdollisuus toteuttaa toimenpiteitä ZSPZZ:n 37 i §:ssä asetettujen uusien vaatimusten noudattamiseksi ja toteuttiko se tältä osin toimenpiteitä, on tutkittava näiden vaatimusten käyttöönoton konkreettiset vaikutukset ja tosiasialliset seuraukset Askos Propertiesin tilanteeseen sekä kaikki merkitykselliset seikat sen määrittämiseksi, onko pääasiassa kyse omaisuuden riistämisestä. Tässä yhteydessä kyseisen tuomioistuimen on suoritettava muun muassa tämän tuomion 51 kohdassa mainitut arvioinnit.

62

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1974/2006 47 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kunnallishallinnon toteuttama maatalousmaata koskevan sellaisen vuokrasopimuksen irtisanominen, joka on tehty viideksi vuodeksi sellaisen maataloustuen saajan kanssa, joka on myönnetty jäsenvaltion maaseudun kehittämisohjelmien, joiden rahoitukseen maaseuturahasto on osallistunut, puitteissa, kun irtisanominen on toteutettu sellaisen kansallisen lainsäädännön muutoksen seurauksena, jolla on otettu käyttöön uusia vaatimuksia tällaisen sopimuksen voimassa pitämiselle, voi olla

63

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko asetuksen N:o 1974/2006 45 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan tilanteessa, jossa se, että maataloustukien saaja ei voi jatkaa antamiensa sitoumusten noudattamista, johtuu siitä, että kunnallishallinto on irtisanonut maatalousmaan vuokrasopimuksen, joka on tehty viideksi vuodeksi kyseisen tuensaajan kanssa, sellaisen kansallisen lainsäädännön muutoksen seurauksena, jolla on otettu käyttöön uusia vaatimuksia, joiden mukaan mainitulla tuensaajalla on oltava tuotantoeläintila ja sen on rekisteröitävä tietty määrä tuotantoeläimiä kansallisessa toimivaltaisessa viranomaisessa ja joiden noudattaminen on edellytys tällaisen sopimuksen voimassa pitämiselle.

64

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on muistutettava, että asetuksen N:o 1974/2006 45 artiklan 4 kohta kattaa sellaisen tuensaajan tapauksen, joka ei voi jatkaa tekemiensä sitoumusten noudattamista tilan tilusjärjestelyjen taikka toimivaltaisten viranomaisten päättämien tai hyväksymien uusjakotoimenpiteiden vuoksi.

65

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että tilusjärjestelyjen taikka toimivaltaisten viranomaisten päättämien tai hyväksymien uusjakotoimenpiteiden käsitteiden piiriin voivat kuulua kaikki toimivaltaisten viranomaisten päättämät tai hyväksymät toimenpiteet, joiden tarkoituksena on viljelylohkojen uudelleenmuodostaminen ja uudelleenjärjestely, jotta muodostetaan maankäytön kannalta rationaalisempia maatiloja (tuomio 16.2.2023, Zamestnik Izpalnitelen direktor na Darzhaven fond Zemedelie, C‑343/21, EU:C:2023:111, 39 kohta).

66

Tätä säännöstä ei sovelleta silloin, kun mahdottomuus jatkaa maataloustuen saajan antamien sitoumusten noudattamista johtuu siitä, että koska tuensaaja ei täytä uusia vaatimuksia, joiden mukaan hänellä on oltava tuotantoeläintila ja hänen on rekisteröitävä tietty määrä tuotantoeläimiä kansallisessa toimivaltaisessa viranomaisessa, kunnallishallinnon on kansallisen oikeuden nojalla irtisanottava tuensaajan kanssa tehty viiden vuoden vuokrasopimus, joka koskee tilanpidon kannalta tarpeellisia maa-alueita.

67

Tällaisessa tilanteessa se, että asianomainen tuensaaja ei voi jatkaa sitoumustensa noudattamista sen vuoksi, että se on menettänyt oikeutensa käyttää tilansa kannalta tarpeellisia maa-alueita kyseisten sitoumusten täytäntöönpanon aikana, ei nimittäin johdu maa-alueiden uudelleenjärjestelytoimenpiteestä vaan maataloustuen myöntämisedellytysten muutoksesta.

68

Näin ollen toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1974/2006 45 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta tilanteessa, jossa se, että maataloustukien saaja ei voi jatkaa antamiensa sitoumusten noudattamista, johtuu siitä, että kunnallishallinto on irtisanonut maatalousmaan vuokrasopimuksen, joka on tehty viideksi vuodeksi kyseisen tuensaajan kanssa, sellaisen kansallisen lainsäädännön muutoksen seurauksena, jolla on otettu käyttöön uusia vaatimuksia, joiden mukaan mainitulla tuensaajalla on oltava tuotantoeläintila ja sen on rekisteröitävä tietty määrä tuotantoeläimiä kansallisessa toimivaltaisessa viranomaisessa ja joiden noudattaminen on edellytys tällaisen sopimuksen voimassa pitämiselle.

69

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: