–

Bulgarian hallitus, asiamiehenään T. Mitova,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Azéma, J. Hottiaux ja I. Zaloguin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (EUVL 2011, L 337, s. 9) 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan, kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60) 40 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 19 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä SN ja LN ja toisaalta Zamestnik-predsedatel na Darzhavna agentsia za bezhantsite (kansallisen pakolaisviraston varajohtaja, Bulgaria) ja jossa on kyse siitä, että pakolaisviraston varajohtaja hylkäsi SN:n ja LN:n hakemuksen saada pakolaisasema tai tämän sijaan toissijaista suojelua.

3

Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, joka allekirjoitettiin Genevessä 28.7.1951 (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuskokoelma, nide 189, s. 150, nro 2545 (1954)), tuli voimaan 22.4.1954. Sitä on täydennetty ja muutettu New Yorkissa 31.1.1967 tehdyllä pakolaisten oikeusasemaa koskevalla pöytäkirjalla, joka puolestaan tuli voimaan 4.10.1967 (jäljempänä Geneven yleissopimus).

4

Geneven yleissopimuksen 1 artiklan D kohdassa määrätään seuraavaa:

”Tätä yleissopimusta ei sovelleta henkilöihin, jotka nykyisin saavat suojelua tai avustusta muilta Yhdistyneiden Kansakuntien elimiltä tai toimistoilta kuin Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain [päävaltuutetulta (jäljempänä UNHCR)].

Kun sellainen suojelu tai avustus on jostakin syystä lakannut ilman, että sellaisten henkilöiden asemaa on lopullisesti säännelty Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksymien voimassa olevien päätöslauselmien mukaisesti, on näillä henkilöillä ipso facto oikeus tämän yleissopimuksen tarjoamiin etuihin.”

5

Yhdistyneiden kansakuntien (Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten) avustus- ja työelin (UNRWA) (United Nations Relief and Works Agency (for Palestine Refugees in the Near East)) perustettiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 8.12.1949 hyväksymällä palestiinalaispakolaisten avustamista koskevalla päätöslauselmalla nro 302 (IV).

6

UNRWA:n toimialueeseen kuuluvat Gazan kaistan, Länsirannan, Jordanian, Libanonin ja Syyrian viisi toiminta-aluetta.

7

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 13.12.2019 hyväksymän palestiinalaispakolaisten avustamista koskevan päätöslauselman nro 74/83 sanamuoto on seuraava:

”Yleiskokous, joka

– –

tunnustaa sen olennaisen roolin, joka [UNRWA:lla] on yli 65 vuotta perustamisestaan lähtien ollut sen parantaessa palestiinalaispakolaisten ahdinkoa suorittamalla koulutus-, terveydenhoito-, pelastus- ja sosiaalipalveluja ja jatkamalla työtä leiri-infrastruktuurin, mikrorahoituksen, suojelun ja hätäavun aloilla,

– –

panee myös merkille pääsihteerin kertomuksen 57 kohdan mukaisesti esitetyn 31.5.2019 päivätyn päävaltuutetun kertomuksen ja ilmaisee huolensa [UNRWA:n] vakavasta finanssikriisistä ja sen kielteisistä vaikutuksista [UNWRA:n] kykyyn jatkaa keskeisten ohjelmien tarjoamista palestiinalaispakolaisille kaikilla toimialueilla,

– –

on erittäin huolestunut miehitetyillä alueilla olevien palestiinalaispakolaisten erityisen vaikeasta tilanteesta, erityisesti heidän turvallisuudestaan, hyvinvoinnistaan ja sosioekonomisista elinolosuhteistaan,

ilmaisee vakavan huolen erityisesti palestiinalaispakolaisten erittäin vaikeasta humanitaarisesta tilanteesta ja sosioekonomisista olosuhteista Gazan kaistalla ja korostaa hätäavun ja humanitaarisen avun sekä kiireellisten jälleenrakennustoimien tärkeyttä,

– –

1. pahoittelee, että [Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 11.12.1948 antamassa päätöslauselmassa 194 (III) periaatteista lopullisen ratkaisun löytämiseksi ja palestiinalaispakolaisten palaamisesta koteihinsa] olevassa 11 kohdassa tarkoitettuja pakolaisten kotiuttamista ja heidän menetystensä korvaamista ei ole vielä toteutettu ja että siksi palestiinalaispakolaisten tilannetta on edelleen pidettävä erittäin huolestuttavana ja he tarvitsevat edelleen apua terveyteen, koulutukseen ja toimeentuloon liittyvien perustarpeiden täyttämiseen;

– –

3. korostaa tarvetta jatkaa [UNRWA:n] työtä sekä sen esteettömän toiminnan ja sen palvelujen – mukaan lukien hätäapu – suorittamisen merkitystä palestiinalaispakolaisten hyvinvoinnille, suojelulle ja inhimilliselle kehitykselle sekä alueen vakaudelle, kunnes Palestiinan pakolaiskysymys on ratkaistu oikeudenmukaisesti;

4. kehottaa kaikkia lahjoittajia tehostamaan edelleen pyrkimyksiään vastata [UNRWA:n] ennakoituihin tarpeisiin, myös alueen konfliktien ja epävakauden sekä etenkin miehitettyjen palestiinalaisalueiden vakavan sosioekonomisen ja humanitaarisen tilanteen seurauksena lisääntyneiden menojen ja tarpeiden osalta, sekä äskettäisissä hätäapua, elpymistä ja jälleenrakentamista koskevissa vetoomuksissa ja Gazan kaistaa koskevissa suunnitelmissa sekä Syyrian arabitasavallassa olevien ja alueen muihin valtioihin paenneiden palestiinalaispakolaisten tilanteeseen vastaamiseksi tehdyissä alueellisessa suunnitelmissa mainittuihin tarpeisiin – –

– –

7. päättää jatkaa [UNRWA:n] mandaattia 30.6.2023 saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 11.12.1948 antamassa päätöslauselmassa 194 (III) periaatteista lopullisen ratkaisun löytämiseksi ja palestiinalaispakolaisten palaamisesta koteihinsa] olevan 11 kohdan määräysten soveltamista.”

8

UNRWA:n mandaattia jatkettiin 30.6.2026 saakka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 12.12.2022 hyväksymällä palestiinalaispakolaisten avustamista koskevalla päätöslauselmalla nro 77/123.

9

UNRWA:ta on sille osoitetun tehtävän perusteella pidettävä Geneven yleissopimuksen 1 artiklan D kohdassa tarkoitettuna suojelua tai apua tarjoavana Yhdistyneiden kansakuntien elimenä, joka ei ole UNHCR.

10

Direktiivin 2011/95 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Soveltaessaan tätä direktiiviä jäsenvaltioiden olisi otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi lapsen etua arvioidessaan otettava asiaankuuluvasti huomioon erityisesti perheen yhtenäisyyden periaate, alaikäisen hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys, turvallisuusnäkökohdat sekä alaikäisen näkemykset hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.”

11

Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –”

12

Direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointi”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut seikat koostuvat hakijan lausumista sekä hakijan saatavissa olevista asiakirjoista, jotka koskevat hänen ikäänsä, taustaansa, myös asiaankuuluvien omaisten taustaa, henkilöllisyyttään, kansalaisuuttaan tai kansalaisuuksiaan, aikaisempaa tai aikaisempia asuinmaitaan ja ‑paikkojaan, aikaisempia turvapaikkahakemuksia, matkareittiään, matkustusasiakirjojaan sekä kansainvälisen suojelun hakemisen syitä.

3.   Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

– –”

13

Direktiivin 12 artiklan, jonka otsikko on ”Poissulkeminen”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Pakolaisasema jätetään myöntämättä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos:

2.   Pakolaisasema jätetään myöntämättä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos on vakavaa aihetta epäillä, että hän on:

3.   Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan henkilöihin, jotka yllyttävät siinä mainittuihin rikoksiin tai tekoihin tai muulla tavoin osallistuvat niiden suorittamiseen.”

14

Direktiivin 2011/95 15 artiklassa, jonka otsikko on ”Vakava haitta”, säädetään seuraavaa:

”Vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavia:

15

Direktiivin 20 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset säännöt”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on otettava tätä lukua täytäntöön pannessaan huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten alaikäisten, ilman huoltajaa olevien alaikäisten, vammaisten, vanhusten, raskaana olevien naisten, yksinhuoltajien, joilla on alaikäisiä lapsia, ihmiskaupan uhrien, mielenterveyshäiriöistä kärsivien sekä kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneiden henkilöiden erityistilanne.”

16

Direktiivin 21 artiklan, jonka otsikko on ”Suoja palauttamista vastaan”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on noudatettava palauttamiskiellon periaatetta kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti.”

17

Direktiivin 2013/32 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –

18

Direktiivin II luku, jonka otsikko on ”Perusperiaatteet ja takeet”, sisältää direktiivin 6–30 artiklan. Direktiivin 10 artiklaan, jonka otsikko on ”Hakemusten tutkintaa koskevat vaatimukset”, sisältyy 3 kohta, jonka sanamuoto on seuraava:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävän viranomaisen kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista tekemät päätökset perustuvat hakemusten asianmukaiseen tutkintaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

– –”

19

Direktiivin 33 artiklan, jonka otsikko on ”Hakemukset, joilta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset”, 2 kohdan d alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat katsoa kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset ainoastaan, jos:

– –

20

Direktiivin 40 artiklassa, jonka otsikko on ”Myöhempi hakemus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua hakenut henkilö antaa lisäselvityksiä tai tekee myöhemmän hakemuksen samassa jäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion on tutkittava nämä lisäselvitykset tai myöhemmän hakemuksen aineisto edellisen hakemuksen tutkinnan tai hakemuksen perusteella annettua päätöstä koskevan uudelleentarkastelun tai muutoksenhaun yhteydessä edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset voivat tällöin ottaa huomioon kaikki lisäselvityksiin tai myöhempään hakemukseen liittyvät tosiseikat ja harkita niitä.

2.   Jotta voidaan tehdä päätös 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ottamisesta tutkittavaksi, kansainvälistä suojelua koskeva myöhempi hakemus tutkitaan ensin alustavasti sen toteamiseksi, onko ilmennyt tai onko hakija esittänyt uusia seikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen selvittämiseen, voidaanko hakijaa pitää direktiivin [2011/95] nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä.

3.   Jos 2 kohdassa tarkoitetun alustavan tutkinnan tuloksena todetaan, että sellaisia uusia seikkoja tai perusteita on ilmennyt tai että hakija on esittänyt sellaisia uusia seikkoja tai perusteita, jotka lisäävät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijaa pidetään direktiivin [2011/95] nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä, hakemuksen tutkintaa on jatkettava II luvun mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää muita perusteita, joiden nojalla myöhemmän hakemuksen tutkintaa on jatkettava.

– –”

21

Direktiivin 2013/32 46 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä olevan 1 kohdan noudattamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc ‑tutkimisen kaikilta osin, mukaan lukien tarvittaessa kansainvälisen suojelun tarpeen tutkiminen direktiivin [2011/95] mukaisesti, ainakin muutoksenhakumenettelyissä ensimmäisessä oikeusasteessa.”

22

SN ja hänen alaikäinen lapsensa LN, jotka ovat Palestiinasta lähtöisin olevia kansalaisuudettomia henkilöitä, lähtivät Gazan kaupungista heinäkuussa 2018, minkä jälkeen he oleskelivat ensin Egyptissä 45 päivää ja sitten Turkissa seitsemän kuukautta, ennen kuin he saapuivat laittomasti Bulgariaan Kreikan kautta; tällä matkalla heidän mukaan oli KN, joka on SN:n aviomies ja LN:n isä.

23

SN ja LN jättivät 22.3.2019 Bulgarian viranomaisille ensimmäisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Hakemuksen perusteena olivat Gazan kaistan epävarma tilanne, kunnollisten elinolosuhteiden puuttuminen ja lähes pysyvä sotatilanne, joka oli seurausta Israelin tulituksesta sekä Fatahin ja Hamasin välisistä konflikteista. Hakemuksessa todettiin myös, että KN oli ollut työpaikallaan hengenvaarassa jatkuvien pommitusten takia, että SN ei voinut ajatella synnyttävänsä enää lapsia tällaisessa ympäristössä ja että heidän Hamasin poliisiaseman lähellä sijaitsevaa kotiaan uhkasi säännöllinen rakettituli Israelista.

24

SN ja LN eivät maininneet tässä ensimmäisessä hakemuksessaan, että heidät oli merkitty UNRWA:n rekisteriin.

25

Darzhavna agentsia za bezhantsiten (Bulgarian pakolaisvirasto, jäljempänä DAB) johtaja hylkäsi 5.7.2019 tekemällään päätöksellä tämän hakemuksen sillä perusteella, että ensinnäkään SN:n ja LN:n ollut pakko lähteä Gazan kaistalta kidutusta, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua, kuolemanrangaistusta tai teloitusta koskevan todellisen vaaran tai muiden vakavien haittojen vuoksi, että toiseksi heihin ei kohdistuisi tällaista vaaraa Gazan kaistalle palaamisen yhteydessä, että kolmanneksi Gazan kaistan tilannetta ei voitu rinnastaa 17.2.2009 annettuun tuomioon Elgafaji (C‑465/07, EU:C:2009:94) johtaneessa asiassa kyseessä olleen kaltaiseen aseelliseen selkkaukseen ja että lopuksi SN ja LN olisivat voineet jäädä ensimmäiseen turvalliseen maahan eli Egyptiin tai Turkkiin ja että he olivat todellisuudessa tulleet Bulgariaan ainoastaan taloudelliselta kannalta paremman elämän toivossa.

26

Kun kaikki käytettävissä olevat sisäiset oikeussuojakeinot oli käytetty, kyseisestä päätöksestä tuli lainvoimainen.

27

SN ja LN tekivät 21.8.2020 toisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Tämän hakemuksen yhteydessä SN ja LN esittivät 18.8.2020 päivätyn UNHCR:n kirjeen, jossa vahvistettiin heidän merkitsemisensä UNRWA:n rekisteriin, ja vetosivat direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toiseen virkkeeseen väittäen olevansa suoraan oikeutettuja pakolaisasemaan.

28

SN ja LN esittivät kyseisen hakemuksensa tueksi useita asiakirjoja, joista käy ilmi, että UNRWA toimi kriittisissä olosuhteissa Gazan kaistalla erityisesti Yhdysvaltain keskeytettyä vuonna 2018 vuotuisen rahoituksensa, minkä seurauksena heidän perheensä alun perin saama tuki väheni eikä enää riittänyt takaamaan heille ihmisarvoisia elinolosuhteita. Näin ollen SN ja LN arvioivat, että UNRWA:n suojelun tai avun on katsottava lakanneen heidän osaltaan.

29

SN perusteli lähtöään Gazan kaistalta ja paluun mahdottomuutta vetoamalla alueen turvallisuustilanteen heikkenemiseen, hänen palkkansa maksamisen keskeytymiseen, työn puutteeseen ja korkeaan työttömyysasteeseen, Covid-19-pandemiaan liittyvän tilanteen pahenemiseen, ulkonaliikkumiskiellon käyttöönottoon, koulujen sulkemiseen ja Hamasin asukkaille määräämään kotoapoistumiskieltoon, Hamasin ja Israelin välisiin jatkuviin jännitteisiin sekä hänen kotitaloonsa, joka sijaitsee Hamasin poliisiaseman lähellä, Israelista kohdistuvien jatkuvien raketti-iskujen aiheuttamaan uhkaan. Lisäksi vuonna 2014 tapahtuneessa hyökkäyksessä kyseisen talon katto vaurioitui, ja SN ja LN muuttivat SN:n isänisän luo ja asuivat siellä lähes kahden vuoden ajan ennen paluutaan kyseiseen taloon. Lisäksi SN:n vanhemmat muuttivat Ruotsiin vuonna 2008 ja hänen tarkoituksensa oli seurata heitä.

30

DAB otti 28.8.2020 tekemällään päätöksellä tämän kansainvälistä suojelua koskevan myöhemmän hakemuksen tutkittavaksi sillä perusteella, että näytön esittämistä siitä, että SN oli merkitty UNRWA:n rekisteriin, oli pidettävä hänen henkilökohtaisia olosuhteitaan ja alkuperämaataan koskevana olennaisena uutena olosuhteena.

31

DAB:n varajohtaja kuitenkin hylkäsi 14.5.2021 tekemällään päätöksellä kyseisen myöhemmän hakemuksen perusteettomana erityisesti siitä syystä, että tällaisen hakemuksen yhteydessä tutkinta rajoittuu hakijan henkilökohtaista tilannetta tai alkuperämaan tilannetta koskevan uuden seikan olemassaolon, merkityksen ja perusteltavuuden selvittämiseen. Hän katsoi aluksi, ettei merkitsemistä UNRWA:n rekisteriin voida pitää SN:n ja LN:n henkilökohtaisen tilanteen kannalta merkityksellisenä uutena olosuhteena, koska nämä olivat jo saaneet UNRWA:n apua ja päättäneet luopua siitä lähtiessään vapaaehtoisesti kyseisen järjestön toimialueelta. Seuraavaksi hän katsoi, ettei ollut mitään syytä olettaa, että he eivät saisi kyseistä apua uudelleen palatessaan alueelle. Lopuksi Gazan kaistan yleistä tilannetta koskevien väitteiden perusteella ei voitu näyttää toteen pakolaisaseman myöntämisen kannalta merkityksellistä henkilöön liittyvää vainoa tai hengenvaaraa koskevaa seikkaa. Hänen mukaansa SN:n ei nimittäin ollut pakko lähteä alkuperämaastaan eikä hän ole myöskään väittänyt, että häneen olisi kohdistettu syrjiviä toimenpiteitä tai muita epäedullisia toimenpiteitä, joista aiheutuu vaara joutua vainotuksi.

32

SN ja LN riitauttivat kyseisen päätöksen Administrativen sad Sofia-gradissa (Sofian hallintotuomioistuin, Bulgaria), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

33

He esittivät kanteensa tueksi ensinnäkin, että 26.3.2018 Hamasin poliisi kutsui KN:n kuultavaksi, koska hän osallistui rauhanomaisiin Hamasin vastaisiin mielenosoituksiin. Heidän mukaansa tällaisesta kuulemisesta aiheutui KN:lle kidutuksen tai jopa surmatuksi tulemisen vaara, mikä pakotti KN:n ja hänen perheensä lähtemään UNRWA:n toimialueelta. He esittivät toiseksi, että toistuvat rahoitusvajeet vaaransivat UNRWA:n toteuttamia keskeisiä palveluja ja humanitaarisia operaatioita. Tässä yhteydessä SN:n perhe sai vain pelkistä elintarvikkeista muodostuvaa vähimmäisapua. SN väitti kolmanneksi, että Gazan kaistalle paluu on objektiivisesti mahdotonta Israelin asettamien rajoitusten vuoksi. Neljänneksi on otettava huomioon LN:n eli lapsen etu. He väittivät viidenneksi, että koska 80 prosenttia Gazan asukkaista on riippuvaisia humanitaarisesta avusta, he joutuisivat Gazan kaistalle siirron yhteydessä äärimmäiseen aineelliseen puutteeseen, mikä on vastoin perusoikeuskirjan 4 artiklaa.

34

DAB:n varajohtaja toisti, että SN:n ja LN:n saama apu ei ollut lakannut heistä riippumattomista syistä, koska he olivat vapaaehtoisesti luopuneet siitä lähtiessään UNRWA:n toimialueelta.

35

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi, että syyt, joiden vuoksi SN ja LN lähtivät Gazan kaistalta, joka on yksi UNRWA:n toimialueeseen kuuluvista toiminta-alueista, ovat ratkaisevia arvioitaessa, kuuluuko heidän tilanteensa direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen virkkeen soveltamisalaan.

36

Aluksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, mitkä seikat voidaan direktiivin 2013/32 40 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaa huomioon tutkittaessa myöhemmän hakemuksen perusteltavuutta. Tältä osin se huomauttaa, että SN ja LN vetosivat myöhemmän hakemuksensa tueksi siihen, että heidät on merkitty UNRWA:n rekisteriin, ja väittivät, että niiden seikkojen perusteella, joihin vedottiin jo heidän aiemman hakemuksensa tueksi, voitiin katsoa, että UNRWA:n suojelu tai apu oli lakannut heidän osaltaan direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii yhtäältä, onko direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohta, jonka mukaan myöhemmiltä hakemuksilta, jotka eivät perustu uusiin seikkoihin, puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset, esteenä sille, että SN:n ja LN:n Gazan kaistalta lähdön syyt otetaan huomioon.

38

Kyseinen tuomioistuin katsoo toisaalta, että jotta näitä syitä voidaan tutkia sen uuden seikan valossa, jota SN:n ja LN:n merkitseminen UNRWA:n rekisteriin merkitsee, on tarpeen tulkita 40 artiklan 1 kohdassa asetettua vaatimusta, jonka mukaan jäsenvaltio tutkii myöhemmän hakemuksen edellisen hakemuksen tutkinnan tai tässä säännöksessä tarkoitetun ”hakemuksen perusteella annettua päätöstä koskevan uudelleentarkastelun tai muutoksenhaun” yhteydessä.

39

Toiseksi direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen virkkeen tulkinnan osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että SN ja LN eivät väitä olevansa vaarassa joutua vainotuksi vaan pyytävät toteamaan, että Gazan kaistan yleinen tilanne on syynä lähdölle ja sille, ettei UNRWA:n toimialueelle ole mahdollista palata; tämän tilanteen perusteella voidaan katsoa, että UNRWA:n suojelu tai apu on lakannut heidän tahdostaan riippumattomista syistä.

40

Tässä yhteydessä tämä tuomioistuin pohtii, joutuisivatko SN ja LN Gazan kaistaleelle palatessaan 19.3.2019 annetussa tuomiossa Jawo (C‑163/17, EU:C:2019:218) tarkoitettuun äärimmäiseen aineelliseen puutteeseen eli tilanteeseen, jossa he eivät kykene täyttämään edes kaikkein perustavanlaatuisimpia tarpeitaan, kuten ravintoon, puhtauteen ja asumiseen liittyviä tarpeita, ja joka vahingoittaa heidän fyysistä tai henkistä terveyttään tai saattaa heidät ihmisarvon vastaiseen alennustilaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi, että Gazan kaistan yleinen tilanne on otettava huomioon myös perusoikeuskirjan 19 artiklan, jossa pannaan täytäntöön palauttamiskieltoa koskeva periaate ja kielletään epäinhimillinen ja halventava kohtelu, perusteella.

41

Administrativen sad Sofia-grad on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

42

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 2013/32 40 artiklaa, luettuna yhdessä direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen virkkeen kanssa, tulkittava siten, että viranomaisen, joka ratkaisee, onko kansainvälistä suojelua koskeva myöhempi hakemus perusteltu, on tutkittava tämän hakemuksen tueksi esitetyt tosiseikat myös silloin, kun ensimmäisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen lopullisesti hylännyt viranomainen on jo arvioinut kyseiset tosiseikat.

43

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on palautettava mieleen ensiksi, että direktiivin 2013/32 2 artiklan e ja q alakohdan mukaan myöhempi hakemus on kansainvälistä suojelua koskeva uusi hakemus, joka tehdään sen jälkeen, kun aiemmasta hakemuksesta on tehty lainvoimainen päätös eli päätös, johon ei enää sovelleta tämän direktiivin V luvussa säädettyjä oikeussuojakeinoja.

44

Näin ollen myöhempi hakemus on sellaisenaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, ja kuten julkisasiamies korostaa ratkaisuehdotuksensa 45 kohdassa, asia on näin riippumatta oikeusperustasta, jonka perusteella tällainen myöhempi hakemus on esitetty.

45

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimella olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että SN:n ja LN:n ensimmäinen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hylättiin sillä perusteella, että tämän hakemuksen tueksi esitettyjen seikkojen perusteella ei voitu osoittaa, että SN ja LN olivat lähteneet Gazan kaistalta, koska he pelkäsivät tulevansa vainotuiksi direktiivin 2011/95 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

46

SN ja LN tekivät uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vasta sen jälkeen, kun ensimmäistä hakemusta koskeva päätös oli tullut lainvoimaiseksi, joten kyseistä jälkimmäistä hakemusta on pidettävä direktiivin 2013/32 2 artiklan q alakohdassa tarkoitettuna myöhempänä hakemuksena.

47

Toiseksi SN:n ja LN:n myöhempi hakemus otettiin tutkittavaksi 28.8.2020 tehdyllä päätöksellä, ja sen perusteena oleva uusi seikka koski näyttöä siitä, että nämä Palestiinasta lähtöisin olevat kansalaisuudettomat henkilöt oli merkitty UNRWA:n rekisteriin.

48

Kolmanneksi on niin, että jos myöhemmän hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät, kyseinen hakemus on tutkittava asiakysymyksen osalta ja tämä on tehtävä – kuten direktiivin 2013/32 40 artiklan 3 kohdassa täsmennetään – noudattaen tämän direktiivin II lukua, johon sisältyvät kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin sovellettavat perusperiaatteet ja takeet (tuomio 8.2.2024, Saksan valtio (Myöhemmän hakemuksen tutkittavaksi ottaminen),C‑216/22, EU:C:2024:122, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Direktiivin 2013/32 40 artiklan 3 kohdassa ei siis tehdä mitään eroa kansainvälistä suojelua koskevan ensimmäisen hakemuksen ja myöhemmän hakemuksen välillä niiden seikkojen tai perusteiden luonteen perusteella, jotka voivat osoittaa, että hakijaa voidaan pitää direktiivin 2011/95 nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä. Näiden hakemusten tueksi esitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointi on joka tapauksessa suoritettava direktiivin 2011/95 4 artiklan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 10.6.2021, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Uudet seikat tai perusteet),C‑921/19, EU:C:2021:478, 40 kohta).

50

Tämän 4 artiklan 2 kohdassa määritellään sellaiset seikat, jotka ovat tarpeen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tueksi ja joita ovat ”hakijan lausum[at] sekä hakijan saatavissa olev[at] asiakirj[at], jotka koskevat hänen ikäänsä, taustaansa, myös asiaankuuluvien omaisten taustaa, henkilöllisyyttään, kansalaisuuttaan tai kansalaisuuksiaan, aikaisempaa tai aikaisempia asuinmaitaan ja ‑paikkojaan, aikaisempia turvapaikkahakemuksia, matkareittiään, matkustusasiakirjojaan sekä kansainvälisen suojelun hakemisen syitä”.

51

Direktiivin 2011/95 4 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa edellytetään puolestaan hakemuksen tapauskohtaista arviointia siten, että otetaan huomioon muun muassa kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat ja hakijan esittämät asiaan vaikuttavat asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa.

52

Kuten julkisasiamies pääasiallisesti korostaa ratkaisuehdotuksensa 55 kohdassa, direktiivin 2013/32 10 artiklan, joka kuuluu nimenomaan sen II lukuun, 3 kohdan a alakohdassa lisäksi säädetään, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset tutkitaan tapauskohtaisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti.

53

Tästä seuraa, että myöhemmän hakemuksen perusteltavuuden ratkaiseva viranomainen ei voi tyytyä arvioimaan ainoastaan sen tutkittavaksi ottamisen tueksi esitettyjä uusia seikkoja tai perusteita, vaan sen on otettava direktiivin 2011/95 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti huomioon kaikki seikat, jotka hakija on esittänyt kyseisen myöhemmän hakemuksensa tueksi (tuomio 10.6.2021, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Uudet seikat tai perusteet),C‑921/19, EU:C:2021:478, 44 kohta).

54

Se, että myöhemmän hakemuksen tueksi esitettyä seikkaa on arvioitu jo aiemman kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, josta on annettu lainvoimaiseksi tullut hylkäävä päätös, tutkinnan yhteydessä, ei voi olla esteensä sille, että myöhemmän hakemuksen ratkaiseva viranomainen tutkii uudelleen tällaisen seikan niiden olosuhteiden valossa, jotka ilmenevät uusista seikoista tai perusteista, joiden perusteella kyseinen hakemus on voitu ottaa tutkittavaksi, lausuakseen tästä hakemuksesta sisällöllisesti.

55

Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on nimittäin ainoastaan siinä vaiheessa, kun arvioidaan myöhemmän hakemuksen tutkittavaksi ottamista, rajoitettava selvitys yhtäältä siihen, onko tämän hakemuksen tueksi olemassa seikkoja tai perusteita, joita ei tutkittu tehtäessä sittemmin lainvoimaiseksi tullutta päätöstä aiemmasta hakemuksesta, ja toisaalta siihen, lisäävätkö nämä uudet seikat tai perusteet yksinään merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijaa voidaan pitää kansainvälistä suojelua saavana henkilönä (ks. vastaavasti tuomio 10.6.2021, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Uudet seikat tai perusteet),C‑921/19, EU:C:2021:478, 50 kohta). Lisäksi edes selvitettäessä, voidaanko myöhempi hakemus ottaa tutkittavaksi, kyseisiä uusia seikkoja tai perusteita ei voida arvioida täysin irrallaan niiden asiayhteydestä silloinkaan, kun tämä asiayhteys ei ole muuttunut aiemman hakemuksen lopullisen hylkäämisen jälkeen.

56

Tämä tulkinta on sitäkin välttämättömämpi silloin, kun myöhemmän hakemuksen tueksi esitetty uusi seikka ei ole pelkkä tosiasiallinen olosuhde vaan se on omiaan aiheuttamaan sen, että sovelletaan muuta oikeussääntöä kuin sitä, jonka perusteella toimivaltainen viranomainen on ratkaissut aiemman hakemuksen, kuten esimerkiksi direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, joka koskee UNRWA:n suojelun tai avun lakkaamista. Tällaisessa tilanteessa aiemmassa menettelyssä jo tarkasteltuja seikkoja on arvioitava uudelleen ottaen huomioon tämän uuden oikeusperustan ominaispiirteet.

57

Lopuksi on niin, että kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella olevat tätä koskevat epäilyt, on korostettava, että direktiivin 2013/32 40 artiklan 1 kohta ei mitenkään saata tätä tulkintaa kyseenalaiseksi. Nimittäin on niin, kuten Euroopan komissio on huomauttanut, että siltä osin kuin tätä säännöstä sovelletaan myöhempiin hakemuksiin, siinä viitataan hyvin erityiseen tilanteeseen, jossa kansallisen oikeuden nojalla on poikkeuksellisesti mahdollista aloittaa myöhemmän hakemuksen perusteella uudelleen menettely, jonka päätteeksi aiempi hakemus on lopullisesti hylätty.

58

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava siten, että direktiivin 2013/32 40 artiklaa, luettuna yhdessä direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen virkkeen kanssa, on tulkittava siten, että viranomaisen, joka ratkaisee, onko kansainvälistä suojelua koskeva myöhempi hakemus perusteltu, on tutkittava tämän hakemuksen tueksi esitetyt tosiseikat myös silloin, kun ensimmäisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen lopullisesti hylännyt viranomainen on jo arvioinut kyseiset tosiseikat.

59

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti sitä, onko direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toista virkettä tulkittava siten, että kansainvälistä suojelua hakevan Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön nauttiman UNRWA:n suojelun tai avun on katsottava lakanneen tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, kun kyseinen järjestö ei kykene jostain syystä, mukaan luettuna kyseisen järjestön toimialueella sijaitsevan toiminta-alueen, jolla kyseinen kansalaisuudeton henkilö asui, yleisen tilanteen vuoksi, takaamaan tälle kansalaisuudettomalle henkilölle, kun otetaan tarvittaessa huomioon hänen haavoittuva asemansa, kyseisen järjestön tehtävän mukaisia ihmisarvoisia elinoloja, eikä hänen ole osoitettava, että kyseinen yleinen tilanne koskee erityisesti häntä hänen henkilökohtaiselle tilanteelleen ominaisten seikkojen takia. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, mikä ajankohta on otettava huomioon arvioitaessa, onko UNRWA:n suojelun tai avun katsottava lakanneen. Kyseinen tuomioistuin tiedustelee lisäksi, onko sillä, että kyseinen kansalaisuudeton henkilö on alaikäinen, merkitystä tässä arvioinnissa.

60

Aluksi on todettava, että direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaan pakolaisasema jätetään myöntämättä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos ”hän kuuluu Geneven yleissopimuksen 1 artiklan D kohdan soveltamisalaan ja saa suojelua tai apua muilta Yhdistyneiden Kansakuntien elimiltä tai toimistoilta kuin [UNHCR:ltä]”.

61

Geneven yleissopimuksen 1 artiklan D kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tätä yleissopimusta ei sovelleta henkilöihin, jotka ”nykyisin saavat” suojelua tai avustusta ”muilta Yhdistyneiden Kansakuntien elimiltä tai toimistoilta kuin [UNHCR:ltä]”.

62

Konkreettisesti on niin, että SN:n tai LN:n kaltaisten henkilöiden, jotka on merkitty UNRWA:n rekisteriin, on tarkoitettu saavan tämän elimen tarjoamaa suojelua ja apua hyvinvointinsa turvaamiseksi pakolaisina (tuomio 5.10.2023, OFPRA (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema), C‑294/22, EU:C:C:2023:733, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

UNRWA:n rekisteriin merkityt henkilöt on tämän kyseisillä Lähi-idässä sijaitsevilla alueilla palestiinalaisille annetun erityisen pakolaisaseman vuoksi direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen virkkeen, joka vastaa Geneven yleissopimuksen 1 artiklan D kohdan ensimmäistä alakohtaa, mukaan lähtökohtaisesti suljettu pois pakolaisasemasta unionissa (tuomio 5.10.2023, OFPRA (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema), C‑294/22, EU:C:C:2023:733, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

Direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisesta virkkeestä, joka vastaa Geneven yleissopimuksen 1 artiklan D kohdan toista alakohtaa, ilmenee kuitenkin, että jos UNRWA:n suojelu tai apu lakkaa jostain syystä ilman, että näiden henkilöiden asemaa olisi lopullisesti ratkaistu Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymien asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti, nämä henkilöt voivat ipso facto vedota direktiiviin 2011/95 (tuomio 5.10.2023, OFPRA (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema), C‑294/22, EU:C:C:2023:733, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

On riidatonta, ettei UNRWA:n antaman suojelun tai avun saajien asemaa ole tähän mennessä lopullisesti ratkaistu, kuten Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen perättäisistä päätöslauselmista ilmenee.

66

Näiden alustavien täsmennysten valossa on aluksi korostettava, että direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen virke vastaa olennaisilta osin kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (EUVL 2004, L 304, s. 12) 12 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, joten tätä jälkimmäistä säännöstä koskeva oikeuskäytäntö on merkityksellinen tulkittaessa ensin mainittua säännöstä (tuomio 5.10.2023, OFPRA (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema), C‑294/22, EU:C:C:2023:733, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Tältä osin unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, että asianomaisen henkilön pelkkä lähtö UNRWA:n toimialueelta ei kyseisen lähdön syystä riippumatta voi lopettaa mainitun direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä virkkeessä säädettyä pakolaisaseman poissulkemista ja että siis pelkkää poissaoloa kyseiseltä alueelta tai vapaaehtoista päätöstä lähteä sieltä ei voida luonnehtia tämän direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä tarkoitetuksi UNRWA:n suojelun tai avun lakkaamiseksi (tuomio 5.10.2023, OFPRA (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema), C‑294/22, EU:C:C:2023:733, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että UNRWA:n kaltaisen elimen tai toimiston antaman suojelun tai avun lakkaaminen voi johtua paitsi kyseisen elimen tai toimiston lakkauttamisesta sinänsä myös siitä, että kyseisen elimen tai toimiston on mahdotonta suorittaa tehtävänsä (tuomio 5.10.2023, OFPRA (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema), C‑294/22, EU:C:C:2023:733, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69

On siis katsottava, että kun UNRWA:n toimialueelta lähtemistä koskevan päätöksen perustana on asianomaisen henkilön tahdosta riippumaton pakkotilanne, tällainen tilanne voi johtaa toteamukseen, jonka mukaan kyseisen henkilön saama apu on lakannut direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla (tuomio 5.10.2023, OFPRA (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema), C‑294/22, EU:C:C:2023:733, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Tämä tulkinta on yhdenmukainen kyseisen säännöksen tavoitteen kanssa, joka on etenkin sen varmistaminen, että palestiinalaispakolaisia suojellaan edelleen heidän tässä ominaisuudessaan tehokkaalla suojelulla tai avulla eikä pelkästään takaamalla sellaisen elimen tai toimiston olemassaolo, jonka tehtävänä on tarjota kyseistä apua tai suojelua, ja näin on tehtävä siihen saakka, kunnes heidän asemansa on lopullisesti ratkaistu Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymien asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti (tuomio 5.10.2023, OFPRA (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema), C‑294/22, EU:C:C:2023:733, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71

Direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toista virkettä sovelletaan siis, kun kaikkien merkityksellisten seikkojen tapauskohtaisen arvioinnin perusteella osoittautuu, että kyseessä olevan Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön henkilökohtainen turvallisuus on vakavasti uhattuna ja ettei UNRWA, jonka apua hän on vaatinut, kykene jostain syystä turvaamaan hänelle elinolosuhteita, jotka vastaisivat sen tehtävän mukaisia vaatimuksia, jolloin asianomainen kansalaisuudeton henkilö joutuu näin syistä, jotka eivät ole hänen määräysvallassaan ja jotka ovat hänen tahdostaan riippumattomia, lähtemään UNRWA:n toimialueelta (tuomio 25.7.2018, Alheto, C‑585/16, EU:C:2018:584, 86 kohta, tuomio 3.3.2022, Secretary of State for the Home Department (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema),C‑349/20, EU:C:2022:151, 50 kohta ja tuomio 5.10.2023, OFPRA (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema), C‑294/22, EU:C:C:2023:733, 38 ja 44 kohta).

72

Tältä osin on täsmennettävä yhtäältä, että edellytys siitä, että hakijan henkilökohtainen turvallisuus on vakavasti uhattuna, merkitsee sitä, hakijaan henkilökohtaisesti on kohdistuttava vakava turvallisuutta koskeva uhka UNRWA:n toimialueeseen kuuluvalla asianomaisella toiminta-alueella, mutta kuitenkaan ei edellytetä, että henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvalla vakavalla uhalla olisi hakijan henkilöön liittyviä erityisiä ominaispiirteitä tai että se aiheutuisi hänen erityisestä tilanteestaan. On todettava sen osalta, että UNRWA ei kykene takaamaan hakijalle elinolosuhteita, jotka vastaavat sen tehtävän mukaisia vaatimuksia, että tästä on kyse silloin, kun kyseinen elin ei jostakin syystä, kuten kyseisellä toiminta-alueella vallitsevan yleisen tilanteen vuoksi, kykene takaamaan hakijalle ihmisarvoisia elinolosuhteita ja vähimmäisturvallisuuden edellytyksiä (ks. vastaavasti tuomio 13.1.2021, Saksan valtio (Kansalaisuudettoman palestiinalaisen pakolaisasema), C‑507/19, EU:C:2021:3, 54 kohta).

73

Näiden edellytysten tapauskohtainen arviointi edellyttää lisäksi, että otetaan asianmukaisesti huomioon hakijan erityinen tilanne ja hänen haavoittuvuutensa (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, Addis, C‑517/17, EU:C:2020:579, 54 kohta). Tältä osin on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkiin seikkoihin, joiden perusteella voidaan katsoa, että asianomaisella Palestiinasta lähtöisin olevalla kansalaisuudettomalla henkilöllä on erityisiä perustarpeita, jotka liittyvät haavoittuvaan asemaan ja erityisesti siihen mahdolliseen seikkaan, että kyseinen kansalaisuudeton henkilö on alaikäinen, jolloin kyseisen lapsen etu on otettava huomioon perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tätä varten toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on, kuten muun muassa direktiivin 2011/95 johdanto-osan 18 perustelukappaleesta ilmenee, otettava asiaankuuluvasti huomioon erityisesti perheen yhtenäisyyden periaate, alaikäisen hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys sekä turvallisuusnäkökohdat.

74

Lisäksi se, että UNRWA:n suojelu tai apu on alemmalla tasolla kuin se, jonka Palestiinasta lähtöisin oleva kansalaisuudeton henkilö voisi saada, jos hänelle myönnettäisiin pakolaisasema jossakin jäsenvaltiossa, ei voi riittää päätelmään, jonka mukaan hänen on ollut pakko lähteä UNRWA:n toimialueelta tai hän ei voi palata sinne (ks. vastaavasti tuomio 5.10.2023, OFPRA (Palestiinalaisen kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema),C‑294/22, EU:C:2023:733, 45 kohta).

75

Toiseksi on niin, kuten julkisasiamies korostaa ratkaisuehdotuksensa 63 kohdassa, että on toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten tehtävänä selvittää paitsi se, onko pakolaisasemaa direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen virkkeen nojalla hakeneiden lähtö UNRWA:n toimialueelta ollut perusteltua syistä, jotka eivät ole heidän määräysvallassaan ja jotka ovat heidän tahdostaan riippumattomia ja jotka estivät heitä siten saamasta UNRWA:n antamaa suojelua tai apua, myös se, estetäänkö näitä henkilöitä ajankohtana, jolloin toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät pakolaisaseman myöntämistä koskevan hakemuksen tai jolloin toimivaltainen tuomioistuin antaa ratkaisunsa oikeussuojakeinosta, joka on kohdistettu päätökseen, jolla tällaista asemaa ei ole myönnetty, saamasta tällaista suojelua tai apua kyseisen toimialueen huonontuneen tilanteen takia syistä, jotka eivät ole heidän määräysvallassaan tai jotka ovat heidän tahdostaan riippumattomia (ks. tuomio 3.3.2022, Secretary of State for the Home Department (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema),C‑349/20, EU:C:2022:151, 57 ja 58 kohta).

76

Nimittäin yhtäältä toimivaltaisen viranomaisen on tarkasteltava sitä, onko UNRWA:n suojelu tai apu lakannut Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön osalta, kaikkien olennaisten seikkojen tapauskohtaisen arvioinnin perusteella direktiivin 2011/95 4 artiklan mukaisesti. Direktiivin 2011/95 4 artiklan 3 kohdan a alakohdasta ilmenee, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ratkaisemiseksi on otettava huomioon kaikki alkuperämaahan ”silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen” liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat. Toisaalta direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdan nojalla jäsenvaltioiden on mukautettava kansallista lainsäädäntöään siten, että tässä säännöksessä tarkoitettujen oikeussuojakeinojen käsittely sisältää ”ex nunc ‑tutkimisen kaikilta osin”, mikä edellyttää sitä, että toimivaltainen tuomioistuin ottaa huomioon muun muassa kaikki seikat, joiden perusteella käsiteltävä asia voidaan arvioida ajantasaisesti (ks. vastaavasti tuomio 3.3.2022, Secretary of State for the Home Department (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema),C‑349/20, EU:C:2022:151, 54, 55 ja 61 kohta).

77

Tältä osin on vielä todettava, että direktiivin 2013/32 10 artiklan 3 kohdan b alakohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus varmistaa, että eri lähteistä, kuten Euroopan unionin turvapaikkavirastolta (EUAA) ja UNHCR:ltä ja asiaankuuluvilta kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä, hankitaan täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja hakijoiden alkuperämaissa tai kansalaisuudettomien henkilöiden tapauksessa entisissä pysyvissä asuinmaissa vallitsevasta tilanteesta.

78

Edellä esitetystä seuraa, että Palestiinasta lähtöisin oleva kansalaisuudeton henkilö, joka on hakenut apua UNRWA:lta, kuuluu direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen virkkeen soveltamisalaan, jos kaikkien merkityksellisten seikkojen tapauskohtaisen ja ajantasaisen arvioinnin perusteella käy ilmi, että asianomaisen kansalaisuudettoman henkilön henkilökohtainen turvallisuus olisi vakavasti uhattuna, jos hän palaisi sille UNRWA:n toimialueeseen kuuluvalle toiminta-alueelle, jossa hänellä oli pysyvä asuinpaikkansa, kun otetaan tarvittaessa huomioon hänen haavoittuva asemansa, ja ettei UNRWA kykene jostain syystä, mukaan luettuna tällä toiminta-alueella vallitsevan yleisen tilanteen vuoksi, takaamaan tälle kansalaisuudettomalle henkilölle ihmisarvoisia elinolosuhteita ja vähimmäisturvallisuuden edellytyksiä, kun otetaan tarvittaessa huomioon hänen haavoittuvaan asemaansa liittyvät erityistarpeet.

79

Näin ollen on katsottava, että Palestiinasta lähtöisin oleva kansalaisuudeton henkilö ei voi palata UNRWA:n toimialueeseen kuuluvalle toiminta-alueelle, jossa hänellä oli pysyvä asuinpaikkansa, jos tälle kansalaisuudettomalle henkilölle aiheutuu sen vuoksi, että hänen on jostain syystä mahdotonta saada UNRWA:n suojelua tai apua, todellinen vaara joutua elinolosuhteisiin, joissa hän ei saisi UNRWA:n tehtävän vaatimusten mukaista apua terveyteen, koulutukseen ja toimeentuloon liittyvien perustarpeiden täyttämiseen, kun otetaan tarvittaessa huomioon hänen erityiset perustarpeensa, jotka johtuvat hänen kuulumisestaan sellaisten henkilöiden ryhmään, jotka ovat jollain perusteella, kuten ikänsä takia, haavoittuvia.

80

Kolmanneksi siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että pääasiassa SN ja LN eivät ole vedonneet henkilökohtaiseen tilanteeseensa liittyviin syihin osoittaakseen, että UNRWA:n suojelu tai apu on lakannut heidän osaltaan, on todettava ensiksi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon paitsi kyseisen hakemuksen tueksi esitetyt seikat myös ne seikat, jotka tämän hakemuksen hylkäämisestä päättänyt viranomainen on ottanut huomioon tai olisi voinut ottaa huomioon, sekä tämän päätöksen jälkeen ilmenneet seikat, kun huomioidaan tällä viranomaisella direktiivin 2011/95 4 artiklan 1 kohdan perusteella oleva velvollisuus toimia aktiivisesti yhteistyössä hakijan kanssa hakemukseen liittyvien olennaisten seikkojen määrittämiseksi ja täydentämiseksi (ks. vastaavasti tuomio 25.7.2018, Alheto, C‑585/16, EU:C:2018:584, 113 kohta ja tuomio 3.3.2022, Secretary of State for the Home Department (Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema),C‑349/20, EU:C:2022:151, 64 kohta).

81

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa lisäksi, että Gazan yleinen tilanne vaikuttaa tosiasiallisesti UNRWA:n kykyyn tarjota tehokasta apua ja suojelua tällä toiminta-alueella oleskeleville Palestiinasta lähtöisin oleville kansalaisuudettomille henkilöille. Tässä yhteydessä se viittaa muun muassa 19.4.2018 annettuun Euroopan parlamentin päätöslauselmaan Gazan tilanteesta (EUVL 2019, C 390, s. 108), josta käy ilmi, että Gazan kaistan tilanne on ”pahentanut alueen humanitaarisen kriisin ennenäkemättömiin mittoihin”, sekä maaliskuussa 2022 päivättyyn asiakirjaan, jonka otsikko on ”UNHCR:n kannanotto Gazaan palaamisesta” ja jossa UNHCR toteaa, että kyseisen kaupungin yleisen tilanteen heikkeneminen on otettava huomioon kansainvälistä suojelua koskevien hakemuksien tutkinnassa. Ottaen erityisesti huomioon näytön kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden vakavista rikkomisista ja loukkauksista sekä tämän toiminta-alueen jatkuvan epävakauden UNHCR pyysi valtioita päästämään kaikki Gazan alueelta pakenevat siviilit alueelleen ja noudattamaan palauttamiskiellon periaatetta. UNHCR korostaa nimenomaisesti, että tämän toiminta-alueen tilanne voi olla objektiivinen peruste, joka oikeuttaa palestiinalaispakolaisten lähdön sieltä, ja selittää näin ollen, että UNRWA:n suojelun tai avun on katsottava lakanneen heidän osaltaan.

82

Kuten julkisasiamies on todennut erityisesti ratkaisuehdotuksensa 64 kohdassa, sittemmin sekä Gazan kaistan elinolosuhteet että UNRWA:n kyky täyttää tehtävänsä ovat heikentyneet ennennäkemättömällä tavalla 7.10.2023 sattuneiden tapahtumien vaikutusten vuoksi.

83

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä muun muassa edellä 77 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella, eikö UNRWA kykene jostain syystä, mukaan luettuna Gazan kaistalla vallitsevan yleisen tilanteen vuoksi, takamaan kellekään siltä apua pyytäneelle ja tällä toiminta-alueella asuvalle Palestiinasta lähtöisin olevalle kansalaisuudettomalle henkilölle mahdollisuutta oleskella siellä ihmisarvoisissa elinolosuhteissa ja vähimmäisturvallisuuden edellytysten mukaisesti.

84

Näin on erityisesti silloin, jos UNRWA:n toimialueeseen kuuluvalla asianomaisella toiminta-alueella kaikki Palestiinasta lähtöisin olevat kansalaisuudettomat henkilöt ovat tahdostaan ja tekemistään valinnoista riippumatta äärimmäisessä aineellisessa puutteessa, jossa he eivät kykene täyttämään edes kaikkein perustavanlaatuisimpia tarpeitaan, kuten ravintoon, puhtauteen ja asumiseen liittyviä tarpeita, ja joka vahingoittaa heidän fyysistä tai henkistä terveyttään tai saattaa heidät perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitettuun ihmisarvon vastaiseen alennustilaan (ks. vastaavasti tuomio 19.3.2019, Jawo, C‑163/17, EU:C:2019:218, 92 kohta).

85

Lopuksi on niin, että jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo Gazan kaistalla silloin, kun se antaa ratkaisunsa, vallitsevien yleisten elinolosuhteiden perusteella, että on katsottava, että UNRWA:n suojelu tai apu tällä sen toimialueeseen kuuluvalla toiminta-alueella on lakannut SN:n tai LN:n osalta, kyseisen tuomioistuimen on vielä arvioitava heidän hakemuksensa tapauskohtaisesti selvittääkseen, kuuluvatko SN tai LN jonkin direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 ja 3 kohdassa todetun poissulkemisperusteen soveltamisalaan.

86

Jos näin ei ole, näille Palestiinasta lähtöisin oleville kansalaisuudettomille henkilöille on myönnettävä suoraan pakolaisasema (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2012, Abed El Karem El Kott ym., C‑364/11, EU:C:2012:826, 81 kohta).

87

Edellä esitetyn perusteella toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toista virkettä on tulkittava siten, että kansainvälistä suojelua hakevan Palestiinasta lähtöisin olevan kansalaisuudettoman henkilön nauttiman UNRWA:n suojelun tai avun on katsottava lakanneen tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, kun yhtäältä kyseinen järjestö ei kykene jostain syystä, mukaan luettuna kyseisen järjestön toimialueella sijaitsevan toiminta-alueen, jolla kyseinen kansalaisuudeton henkilö asui, yleisen tilanteen vuoksi, takaamaan tälle kansalaisuudettomalle henkilölle, kun otetaan tarvittaessa huomioon hänen haavoittuva asemansa, kyseisen järjestön tehtävän vaatimusten mukaisia ihmisarvoisia elinoloja, eikä hänen ole osoitettava, että kyseinen yleinen tilanne koskee erityisesti häntä hänen henkilökohtaiselle tilanteelleen ominaisten seikkojen takia, ja kun toisaalta asianomaisen kansalaisuudettoman henkilön turvallisuus olisi vakavasti uhattuna, jos hän palaisi kyseiselle toiminta-alueelle, kun otetaan tarvittaessa huomioon hänen haavoittuva asemansa; hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten on arvioitava tapauskohtaisesti jokainen tähän säännökseen perustuva kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, ja tällöin asianomaisen henkilön ikä voi olla merkityksellinen seikka. UNRWA:n avun tai suojelun on katsottava lakanneen hakijan osalta erityisesti silloin, kun kyseinen järjestö ei kykene jostain syystä takaamaan kenellekään, sillä kyseisen järjestön toimialueeseen kuuluvalla toiminta-alueella, jossa hakijalla oli pysyvä asuinpaikkansa, oleskelevalle Palestiinasta lähtöisin olevalle kansalaisuudettomalle henkilölle ihmisarvoisia elinolosuhteita ja turvallisuutta koskevia vähimmäisedellytyksiä. Arviointi siitä, onko UNRWA:n avun tai suojelun on katsottava lakanneen, on tehtävä ottaen huomioon se ajankohta, jolloin kyseinen kansalaisuudeton henkilö poistui siltä UNRWA:n toimialueeseen kuuluvalta toiminta-alueelta, jossa hänellä oli pysyvä asuinpaikkansa, tai jolloin toimivaltaiset hallintoviranomaiset tekevät päätöksen hänen kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksestaan taikka jolloin toimivaltainen tuomioistuin lausuu tämän hakemuksen hylkäämispäätöstä koskevasta oikeussuojakeinosta.

88

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään pääasiallisesti sitä, onko direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä olevaa ilmaisua ”suoraan oikeutettu tämän direktiivin mukaisiin etuihin” tulkittava siten, että yhtäältä asianomaisten henkilöiden olisi silloin, jos heidät palautettaisiin jollekin UNRWA:n toimialueeseen kuuluvalle toiminta-alueelle ja jos he joutuisivat tällä toiminta-alueella todelliseen epäinhimillisen ja halventavan kohtelun vaaraan, katsottava suoraan kuuluvan direktiivin 2011/95 21 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 19 artiklan kanssa, säädetyn palauttamiskiellon alaan ja direktiivin 2011/95 15 artiklan b alakohdan, joka koskee toissijaisen suojelun myöntämistä, soveltamisalaan vai että toisaalta heille olisi myönnettävä suoraan pakolaisasema ottamatta huomioon heille ominaisia toissijaisen suojelun myöntämisen kannalta merkityksellisiä olosuhteita.

89

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole selostanut ennakkoratkaisupyynnössään niitä syitä, joiden perusteella se pyytää näiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkintaa, eikä yhteyttä, jonka se toteaa näiden säännösten ja määräysten ja sen kansallisen lainsäädännön välillä, jota sovelletaan sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa (tuomio 14.9.2023, Vinal, C‑820/21, EU:C:2023:667, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), neljäs kysymys on jätettävä tutkimatta.

90

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: