1

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että

se ei ole noudattanut direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdan, tarkasteltuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä I olevan B osan ja 8 artiklan 2 kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan.

2

Direktiivin 98/83 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltioilla olisi tietyin edellytyksin oltava lupa poiketa tämän direktiivin säännöksistä; lisäksi on vahvistettava asianmukaiset puitteet näitä poikkeuksia varten, sillä edellytyksellä, ettei näistä poikkeuksista aiheudu mahdollista vaaraa ihmisten terveydelle ja ettei ihmisten käyttöön tarkoitetun veden jakelusta kyseisellä alueella voida huolehtia millään muulla kohtuulliseksi katsotulla tavalla.”

3

Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Rajoittamatta yhteisön muiden säännösten mukaisten velvoitteiden noudattamista jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen, että ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi on terveellistä ja puhdasta. Tämän direktiivin vähimmäisvaatimusten täyttymiseksi ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi on terveellistä ja puhdasta, jos se:

ja jos jäsenvaltiot toteuttavat [– –] 5, 8 ja 10 artiklan [ja perustamissopimuksen] mukaisesti kaikki muut tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen, että ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi on tämän direktiivin vaatimusten mukaista.”

4

Kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jos ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi ei 4 artiklan 1 kohdassa asetettujen velvoitteiden täyttämiseksi toteutetuista toimenpiteistä huolimatta noudata 5 artiklan mukaisesti asetettujen muuttujien arvoja, eikä 6 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että korjaavat toimenpiteet laadun parantamiseksi toteutetaan mahdollisimman pian ottaen huomioon muun muassa sen, missä määrin kyseinen muuttujan arvo on ylittynyt, sekä ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvan vaaran.”

5

Direktiivin 98/83 9 artiklan, jonka otsikko oli ”Poikkeukset”, sanamuoto oli seuraava:

”1.   Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista liitteessä I olevassa B osassa esitettyihin tai 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti asetettuihin muuttujien arvoihin niiden itse määrittämään enimmäisarvoon asti sillä edellytyksellä, että poikkeamasta ei aiheudu mahdollista vaaraa ihmisten terveydelle, ja ettei ihmisten käyttöön tarkoitetun veden toimittamista kyseisellä alueella voida hoitaa millään muulla kohtuulliseksi katsotulla tavalla. Poikkeuksien voimassaoloaika on rajoitettava mahdollisimman lyhyeksi, eikä se saa ylittää kolmen vuoden määräaikaa, jonka loppupuolella on tarkistettava, onko riittävää edistystä tapahtunut. Jos jäsenvaltio aikoo myöntää toisen poikkeuksen, sen on toimitettava komissiolle tilannekatsaus sekä perustelut toisen poikkeuksen myöntämispäätökselle. Myöskään tämä toinen poikkeus ei saa olla yli kolmen vuoden pituinen.

2.   Poikkeuksellisissa olosuhteissa jäsenvaltio voi esittää komissiolle pyynnön kolmannesta poikkeuksesta, enintään kolmeksi vuodeksi. Komissio tekee päätöksen tästä pyynnöstä kolmen kuukauden kuluessa.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisesti tehdyssä poikkeuksessa on määriteltävä seuraavat seikat:

4.   Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat poikkeamien muuttujien arvoista olevan merkitykseltään vähäisiä ja 9 artiklan 2 kohdassa mainittujen toimenpiteiden korjaavan ongelman enintään 30 päivän kuluessa, ei 3 kohdassa esitettyjä vaatimuksia tarvitse soveltaa.

Tällaisessa tapauksessa on toimivaltaisen viranomaisen tai muiden asianmukaisten elinten vain asetettava kyseisen muuttujan korkein sallittu arvo sekä aika, jonka kuluessa ongelma on korjattava.

5.   Edellä olevaan 4 kohtaan ei voi enää vedota, jos tietyn muuttujan arvo on poikennut sallitusta arvosta tietyssä vedenottamossa yhteensä yli 30 päivänä edeltäneiden 12 kuukauden aikana.

6.   Jäsenvaltion, joka turvautuu tässä artiklassa tarkoitettuihin poikkeuksiin, on varmistettava, että poikkeuksen vaikutuspiiriin kuuluvalle väestölle ilmoitetaan heti poikkeuksesta ja sen ehdoista asianmukaisella tavalla. Jäsenvaltion on lisäksi huolehdittava siitä, että väestöryhmille, joille poikkeuksesta voi koitua erityinen riski, annetaan tarvittaessa ohjeet.

Näitä velvoitteita ei sovelleta 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa, jolleivat toimivaltaiset viranomaiset toisin päätä.

7.   Lukuun ottamatta 4 kohdan mukaisesti tehtyjä poikkeuksia, jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa kaikista poikkeuksista, joiden soveltamisalaan kuuluva veden toimitus käsittää keskimäärin yli 1000 [kuutiometriä (m3)] päivässä tai yli 5000 ihmistä, ja liitettävä mukaan 3 kohdassa määritellyt tiedot.

8.   Tätä artiklaa ei sovelleta pulloissa tai säiliöissä myytävään, ihmisten käyttöön tarkoitettuun veteen.”

6

Saman direktiivin 14 artiklassa, jonka otsikko oli ”Vaatimusten mukaiseksi saattamisen aikataulu”, säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatu on tämän direktiivin vaatimusten mukainen viiden vuoden kuluessa sen voimaantulosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä I olevan B osan huomautusten 2, 4 ja 10 soveltamista.”

7

Direktiivin 98/83 15 artiklan, jonka otsikko oli ”Poikkeustapaukset”, 1 ja 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltio voi poikkeustapauksissa ja maantieteellisesti määriteltyjen alueiden osalta esittää komissiolle erityisen pyynnön lisäajan saamiseksi 14 artiklassa säädettyyn määräaikaan. Lisäaika ei saa olla kolmea vuotta pidempi, ja sen loppupuolella on suoritettava tilannekatsaus ja toimitettava sen tulokset komissiolle, joka voi kyseisen tarkistuksen perusteella myöntää toisen lisäajan korkeintaan kolmeksi vuodeksi. Tämä säännös ei koske pulloissa tai säiliöissä myytävää ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä.

2.   Asianmukaisesti perustellussa pyynnössä on osoitettava ilmenneet vaikeudet, ja sen on sisällettävä vähintään kaikki 9 artiklan 3 kohdan mukaiset tiedot.”

8

Kyseisen direktiivin liitteessä I, jonka otsikko oli ”Muuttujat ja muuttujien arvot”, oli B osa, jonka otsikko oli ”Kemialliset muuttujat” ja jonka sanamuoto oli seuraava:

– –

Huomautus 10: Jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä alhaisempaan arvoon desinfiointia vaarantamatta.

Määritellyt yhdisteet ovat: kloroformi, bromoformi, dibromoklorometaani, bromodiklorometaani.

Edellä 6 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitetun veden osalta arvo on saavutettava viimeistään 10 kalenterivuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. Trihalometaanien kokonaisarvo on 150 μg/l alkaen 5 vuotta tämän direktiivin voimaantulosta siihen saakka, kun voimaantulosta on kulunut 10 vuotta.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ihmisten käyttöön tarkoitetun veden trihalometaanipitoisuuden alentamiseksi toteutetaan kaikki asianmukaiset toimenpiteet, kunnes vaaditut arvot saavutetaan.

Toteuttaessaan toimenpiteitä tämän arvon saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on asteittain asetettava etusijalle alueet, joilla ihmisten käyttöön tarkoitetun veden trihalometaanipitoisuudet ovat korkeimmat.”

9

Direktiivi 98/83 saatettiin alun perin osaksi Irlannin oikeutta vuoden 2000 Euroopan yhteisöjen asetuksella (juomavesi) (European Communities (Drinking Water) Regulations 2000, S.I. nro 439/2000), joka on sittemmin korvattu vuoden 2014 Euroopan unionin asetuksella (juomavesi) (European Union (Drinking Water) Regulations 2014, S.I. nro 122/2014), sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä juomavedestä annettu vuoden 2014 asetus).

10

Juomavedestä annetun vuoden 2014 asetuksen 4 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Sanotun vaikuttamatta tämän asetuksen 11 §:n nojalla myönnettyihin poikkeuksiin veden toimittajan on huolehdittava siitä, että vesi on turvallista ja puhdasta ja täyttää tämän asetuksen vaatimukset.

2.   Veden katsotaan olevan 1 momentissa tarkoitetulla tavalla turvallista ja puhdasta, jos

11

Juomavedestä annetun vuoden 2014 asetuksen 10 §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”Sanotun vaikuttamatta tämän asetuksen 9 §:ään sekä 5 ja 6 momenttiin tilanteessa, jossa tässä asetuksessa tarkoitetun seurannan perusteella todetaan, että ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatu ei ole liitteen 1 osassa määriteltyjen muuttujien arvojen mukaista, valvontaviranomaisen on, sanotun vaikuttamatta tämän asetuksen nojalla voimassa oleviin poikkeuksiin,

12

Irish Water, joka on julkinen vedenjakeluyhtiö, on tarjonnut 1.1.2014 lähtien vesihuoltoa koskevia julkisia palveluja Irlannin alueella ja huolehtinut Environmental Protection Agencyn (Irlannin ympäristönsuojeluvirasto, jäljempänä EPA) valvonnassa siitä, että juomaveden laatu vastaa direktiivillä 98/83 sekä kansallisilla säännöksillä, joilla kyseinen direktiivi on saatettu osaksi Irlannin oikeusjärjestystä, vahvistettuja vaatimuksia. Kyseistä päivämäärästä lähtien Irish Water on ollut vastuussa juomaveden jakelusta 34 kunnan- ja kreivikunnanvaltuuston alueilla. Irish Waterin hyödyntämien julkisten vedenjakeluverkostojen ohella Group Water Schemes (yhteiset vedentoimitusjärjestelmät) ‑nimiset yksityiset osuuskunnat tarjoavat juomaveden jakelupalveluja tietyillä maaseutualueilla.

13

Komission yksiköt pyysivät 3.12.2014 ja 23.1.2015 Irlannin viranomaisia toimittamaan niille tietoja direktiivin 98/83 täytäntöönpanosta kyseisessä jäsenvaltiossa. Irlannin viranomaiset vastasivat pyyntöihin 9.1. ja 19.3.2015 toimittamalla yksityiskohtaisia tietoja siitä, missä määrin juomaveden trihalometaanipitoisuudet Irlannissa ylittivät sallitun raja-arvon, sekä yleisölle annetuista tiedoista ja toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.

14

Tutkittuaan Irlannin viranomaisten 9.1. ja 19.3.2015 toimittamat tiedot, komission yksiköt totesivat niille 11.5.2015, että kuvailtu tilanne ei ollut direktiivin 98/83 4 ja 8 artiklaan eikä sen liitteessä I olevaan B osaan perustuvien vaatimusten mukainen. Irlannin viranomaiset reagoivat kyseiseen toteamukseen 28.9.2015 päivätyllä kirjeellä, ja kysymystä käsiteltiin 1.12.2015 pidetyssä kokouksessa kyseisten viranomaisten ja komission yksiköiden välillä.

15

Irlannin viranomaiset lähettivät ensimmäisen edistymiskertomuksen 7.3.2016, ja sitä täydennettiin 29.4.2016. Yksityisluonteisten yhteisten vedentoimitusjärjestelmien, joiden tila katsottiin huolestuttavaksi, osalta kyseiset viranomaiset toimittivat erityiskertomuksia.

16

Komission yksiköiden esitettyä uuden pyynnön, joka lähetettiin Irlannin viranomaisille 9.8.2016, viimeksi mainitut toimittivat tälle 30.8.2016 päivätyllä kirjeellä toisen edistymiskertomuksen sekä erillisiä kertomuksia yksityisluonteisten yhteisten vedentoimitusjärjestelmien osalta. Irlannin viranomaiset toimittivat 18.11.2016 kolmannen edistymiskertomuksen.

17

Tutkittuaan kyseiset kolme edistymiskertomusta komissio katsoi, että tietystä edistymisestä huolimatta vaikutti siltä, että useat vedenjakeluverkostot eivät edelleenkään olleet direktiivin 98/83 vaatimusten mukaisia. Näin ollen kyseinen toimielin lähetti Irlannille 20.7.2018 virallisen huomautuksen, jossa se totesi, että kyseinen jäsenvaltio ei ollut noudattanut direktiivin 98/83 4 artiklan, tarkasteltuna yhdessä sen liitteessä I olevan B osan ja 8 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan 73 julkisen vedenjakelualueen, joiden piirissä oli 481218 asukasta, sekä 24 yksityisluonteisen yhteisen vedentoimitusjärjestelmän, joiden piirissä oli 22989 asukasta, osalta.

18

Irlanti vastasi kyseiseen viralliseen huomautukseen 19.10.2018, selosti yksityiskohtaisesti jo tapahtuneen edistymisen ja totesi, että sen tilanne olisi kokonaisuudessaan direktiivin 98/83 vaatimusten mukainen vuoden 2021 loppuun mennessä.

19

Komissio lähetti Irlannille 14.5.2020 perustellun lausunnon, jossa se katsoi, että koska Irlanti ei ollut toteuttanut tarpeellisia toimenpiteitä varmistaakseen, että ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi täyttää vedessä esiintyviä trihalometaanipitoisuuksia koskevat vähimmäisvaatimukset direktiivin 98/83 liitteessä I olevassa B osassa esiintyvien muuttujien arvojen mukaisesti 31 julkisella vedenjakelualueella, joiden piirissä on 284527 asukasta, sekä 13 yksityisluonteisessa yhteisessä vedentoimitusjärjestelmässä, joiden piirissä on 9701 asukasta, ja että toimenpiteet ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadun parantamiseksi toteutetaan mahdollisimman pian kyseisillä julkisilla vedenjakelualueilla ja kyseisissä yksityisluonteisissa yhteisissä vedentoimitusjärjestelmissä, ja koska se ei ollut antanut etusijaa kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanolle, ottaen huomioon muun muassa sen, missä määrin kyseinen muuttujan arvo on ylittynyt, sekä ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvan vaaran, se ei ollut noudattanut direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdan, tarkasteltuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä I olevan B osan ja 8 artiklan 2 kanssa, mukaisia velvoitteitaan.

20

Kyseisellä perustellulla lausunnolla komissio velvoitti niin ikään Irlantia noudattamaan velvoitteitaan neljän kuukauden määräajassa perustellun lausunnon lähettämisestä eli viimeistään 15.9.2020.

21

Irlanti vastasi perusteltuun lausuntoon 18.9.2020 ja lähetti komissiolle täydentäviä tietoja 2.3.2021. Vastauksena komission yksiköiden pyyntöön Irlannin viranomaiset lähettivät 18.6.2021 vuotta 2020 koskeneet seurantatoimintansa tulokset.

22

Vastauksessaan perusteltuun lausuntoon Irlanti väitti saavuttaneensa pysyvästi direktiiviin 98/83 perustuvien vaatimusten noudattamisen viidellätoista 31 julkisesta vedenjakelualueesta ja kolmella 13 yksityisluonteisesta yhteisestä vedentoimitusjärjestelmästä, jotka mainittiin perustellussa lausunnossa.

23

Irlanti ilmoitti komissiolle 2.3.2021 päivätyllä kirjeellä, että kaksi muuta julkista vedenjakelualuetta täytti direktiivin vaatimukset.

24

Komissio lähetti 19.5.2021 Irlannille teknisen pyynnön, jotta tämä toimittaisi sille trihalometaanipitoisuuksien seurantatiedot vuodelta 2020 kaikkien rikkomismenettelyn kattamien julkisten vedenjakelualueiden osalta.

25

Irlanti toimitti 18.6.2021 tiedot useimpien kyseisten jakelualueiden osalta. Komissio ei sen sijaan saanut minkäänlaisia seurantatietoja – tai se sai yksinomaan epätäydellisiä tietoja – kolmen perustellun lausunnon soveltamisalaan kuuluneen julkisen vedenjakelualueen osalta.

26

Koska komissio ei ollut tyytyväinen Irlannin antamiin vastauksiin ja sen toimittamiin tietoihin, se päätti nostaa käsiteltävän jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen.

27

Kanteensa tueksi komissio vetoaa kahteen väitteeseen, joista ensimmäinen koskee direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdan rikkomista, tarkasteltuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä I olevan B osan kanssa, koska Irlanti ei ole toteuttanut tarpeellisia toimenpiteitä varmistaakseen, että ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatu täyttää vedessä esiintyviä trihalometaanipitoisuuksia koskevat vähimmäisvaatimukset kyseisessä liitteessä I olevassa B osassa esiintyvien muuttujien arvojen mukaisesti 21 julkisella vedenjakelualueella sekä yhdeksässä yksityisluonteisessa yhteisessä vedentoimitusjärjestelmässä, ja toinen direktiivin 98/83 8 artiklan 2 kohdan rikkomista, koska Irlanti ei ole toteuttanut toimenpiteitä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadun parantamiseksi mahdollisimman pian kyseisillä julkisilla vedenjakelualeilla ja kyseisissä yksityisluonteisissa vedentoimitusjärjestelmissä, ottaen huomioon muun muassa sen, missä määrin kyseinen muuttujan arvo on ylittynyt, sekä ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvan vaaran.

28

Alustavasti on muistutettava, että trihalometaanit ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka muodostuvat klooripohjaisten desinfiointiaineiden reagoidessa vedessä esiintyvän orgaanisen aineksen, kuten bakteerien ja kasvijäännösten, kanssa. Niitä esiintyy usein juomavedessä ja erityisesti vedenkäsittelyjärjestelmissä, joissa käytetään klooria bakteerien ja vierasaineiden poistamiseksi.

29

Trihalometaanit aiheuttavat huolta ihmisten terveydelle ja ympäristölle, koska pitkittynyt altistuminen näiden kemiallisten yhdisteiden korkealle tasolle juomavedessä voi aiheuttaa esimerkiksi syövän ja erityisesti virtsarakon ja paksusuolen syövän riskin sekä vatsa- ja suolisto-ongelmia ja ihon ärsytystä. Kun trihalometaanit päästetään ympäristöön, ne voivat myös olla myrkyllisiä vesieläimistölle, häiritä makeanveden ekosysteemejä ja vaikuttaa kuolleiden alueiden syntyyn valtamerissä, koska ne edistävät levien liikakasvua.

30

Juomaveden trihalometaanipitoisuuksien vähentämiseksi direktiivin 98/83 mukaisesti veden sääntelyviranomaisten ja juomavettä käsittelevien yritysten on käytettävä vaihtoehtoisia desinfiointimenetelmiä, vähennettävä orgaanisen aineksen määrää raakavedessä ja optimoitava käsittelyprosessi kyseisten yhdisteiden muodostumisen minimoimiseksi.

31

Irlanti väittää, että komissio kanne on jätettävä tutkimatta Drimoleaguen, Ring/Helvickin ja Grangemoren julkisten vedenjakelualueiden osalta.

32

Kyseinen jäsenvaltio väittää vastineessaan, että ”olennainen viitekehys sen määrittämiseksi, noudatetaanko tietyssä julkisessa vedentoimituksessa trihalometaanille vahvistettujen muuttujien arvoja vai ei, on EPA:n korjaavien toimenpiteiden luettelo”. Kyseinen jäsenvaltio väittää, että mainittuja kolmea julkista vedenjakelualuetta ei ole sisällytetty korjaavien toimenpiteiden luetteloon, koska ”niitä ei enää ollut”. Irlanti myöntää, että tällaisessa tilanteessa komissio on laajalti riippuvainen asianomaisen jäsenvaltion toimittamista tiedoista, mutta kiistää jättäneensä käsiteltävässä asiassa noudattamatta tiedonantovelvollisuuttaan.

33

Komissio väittää, että Irlanti toimi väärin, kun se ei nimenomaisesti ilmoittanut komissiolle kyseisen kolmen julkisen vedenjakelualeen luokituksen poistamisesta, kun se ei toimittanut tietoja, joiden perusteella voitaisiin osoittaa, että uudet vedenjakeluverkostot ovat direktiiviin 98/83 perustuvien velvoitteiden mukaisia, ja – Ring/Helvickin ja Grangemoren julkisten vedenjakelualueiden osalta – kun se ei perustellut yhden ”vaatimustenvastaisen vedenjakelualueen” poistamista korjaavien toimenpiteiden luettelosta.

34

Komission mukaan Irlanti ei ilmoittanut sille, että Drimoleaguen julkinen vedenjakelualue oli vastedes yhteydessä Skibbereenin (Irlanti) vedenjakeluverkostoon. Kannekirjelmänsä jättämishetkellä kyseisellä toimielimellä ei näin ollen ollut käytettävissään mitään tietoja, joiden perusteella se olisi voinut katsoa, että juomaveden laatuongelma Drimoleaguen julkisella vedenjakelualueella oli ratkaistu. Irlanti toimitti vasta vastineessaan seurantatietoja, jotka osoittivat, että Skibbereenin vedenjakeluverkosto oli trihalometaaneille vahvistettujen muuttujien arvojen mukainen. Komission mukaan kyseiset tiedot toimitettiin liian myöhään, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon arvioitaessa kanteen perusteltavuutta Drimoleaguen julkisen vedenjakelualueen osalta.

35

Irlanti toteaa, että vaikka komissio väittää, ettei sille ilmoitettu siitä, että Drimoleguen julkisen vedenjakelualueen toimituksista vastasi vastedes toinen vedenjakeluverkosto, kyseinen toimielin myöntää kuitenkin, että sen, että tällainen alue poistettiin korjaavien toimenpiteiden luettelosta, olisi pitänyt osoittaa sille, että vaatimuksia noudatettiin. Irlannin mukaan käsiteltävässä asiassa on niin, että vaikka Irlannin viranomaiset toimittivat komissiolle 18.6.2021 seurantatulokset, joiden mukaan trihalometaania koskevan muuttujan arvo oli ylitetty kyseisellä julkisella vedenjakelualueella 21.7.2020, Drimoleaguen julkista vedenjakelualuetta ei kuitenkaan enää ollut olemassa perustellussa lausunnossa vahvistettuna päivänä eli 15.9.2020.

36

Ring/Helvickin ja Grangemoren julkisten vedenjakelualueiden osalta Irlanti väittää vastineessaan, että ne eivät myöskään enää olleet olemassa kyseisenä päivänä, kuten sen mukaan ilmenee kyseisen jäsenvaltion vastauksena perusteltuun lausuntoon toimittamista tiedoista.

37

Komission mukaan pelkkä toteamus perustellussa lausunnossa siitä, että kyseiset kaksi julkista vedenjakelualuetta oli poistettu ”EPA:n trihalometaania koskevien korjaavien toimenpiteiden luettelosta”, ei mahdollistanut sitä, että se olisi voinut katsoa, että kyseiset alueet olisivat vastedes direktiivissä 98/83 vahvistettujen vaatimusten mukaisia. Huolimatta tästä muutoksesta, joka ilmeisesti tapahtui ennen perustelun lausunnon lähettämistä, Irlanti ei komission mukaan ilmoittanut sille, että Ring/Helvickin ja Grangemoren julkiset vedenjakelualueet olivat vastedes yhteydessä Dungarvanin ja Boylen (Irlanti) vedenjakeluverkostoihin. Kun kyseiset tiedot toimitettiin, niissä ei komission mukaan ollut mitään, minkä perusteella se olisi voinut katsoa, että Ring/Helvickin ja Grangemoren vedenjakelualueiden asukkaat oli vastedes yhdistetty vedenjakeluverkostoon, joka on asian kannalta merkityksellisten muuttujien arvojen mukainen. Kannekirjelmänsä jättämishetkellä komissiolla ei näin ollen ollut käytettävissään mitään tietoja, joiden perusteella se olisi voinut katsoa, että juomaveden laatuongelma Ring/Helvickin ja Grangemoren julkisilla vedenjakelualueilla oli ratkaistu.

38

Komissio korostaa myös, että unionin tuomioistuin on jo hylännyt argumentin, jonka mukaan vaatimustenvastaisen julkisen vedentoimitusjärjestelmän käytöstä poistaminen ja alueen, jonka toimituksista se on aiemmin huolehtinut, liittäminen uuteen julkiseen vedenjakelualueeseen riittäisi päättämään rikkomismenettelyn, joka koskee vaatimustenvastaisen veden toimittamista, ilman, että komissiolle pitäisi ilmoittaa muutoksesta tai toimittaa tietoja, jotka koskevat trihalometaanipitoisuuksien tasoja uudella vedenjakelualueella. Hallinnollinen uudelleenjärjestely ei komission mukaan merkitse sitä, että rikkomismenettelystä tulee tehoton, ja vaikka kyse todellakin voisi olla hyödyllisestä ratkaisusta vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi, asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava selkeät tiedot, joissa selitetään kyseinen hallinnollinen muutos – esimerkiksi vedentoimitusjärjestelmän käytöstä poistaminen ja asianomaisen alueen liittäminen toiseen toimitusverkostoon –, sekä tiedot, joiden perusteella voidaan katsoa, että muutos on ratkaissut ongelman, mikä tarkoittaa sitä, että uusi toimitusjärjestelmä on direktiivillä 98/83 vahvistettujen muuttujien arvojen mukainen.

39

Komissio katsoo esittäneensä riittävän näytön rikkomisesta. Se väittää lisäksi lähettäneensä täydentäviä tiedonsaantipyyntöjä sen jälkeen, kun Irlanti oli vastannut perusteltuun lausuntoon, ja ennen kuin se saattoi asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, mitä siltä ei edellytetä SEUT 258 artiklan nojalla.

40

Irlanti väittää lähinnä, että tämä kanne on jätettävä tutkimatta Drimoleaguen, Ring/Helvickin ja Grangemoren julkisten vedenjakelualueiden osalta siksi, että perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä eli 15.9.2020 asianomaiset kolme aluetta eivät enää sisältyneet EPA:n korjaavien toimenpiteiden luetteloon, koska ne eivät olleet enää olemassa. Täsmällisemmin todettuna Drimoleaguen julkinen vedentoimitusalue on liitetty Skibbereenin jakeluverkostoon, Ring/Helvickin alue on liitetty Dungarvanin verkostoon ja Grangemoren julkinen vedenjakelualue on yhdistetty Boylen alueeseen.

41

Aluksi todettava yhtäältä, että SEUT 258 artiklaan perustuvaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvää todistustaakkaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on näytettävä toteen väitteensä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Juuri komission tehtävänä on toimittaa unionin tuomioistuimelle seikat, jotka ovat välttämättömiä, jotta unionin tuomioistuin voi tutkia, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta, eikä se voi tukeutua olettamuksiin (tuomio 5.3.2020, komissio v. Kypros (Yhdyskuntajätevesien kerääminen ja puhdistaminen), C‑248/19, EU:C:2020:171, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Vasta sitten, kun komissio on esittänyt riittävästi näyttöä tietystä tosiasiallisesta tilanteesta vastaajana olevan jäsenvaltion alueella, tämän jäsenvaltion on esitettävä näitä tietoja ja niistä tehtäviä päätelmiä koskeva yksityiskohtainen vastanäyttö (tuomio 5.3.2020, komissio v. Kypros (Yhdyskuntajätevesien kerääminen ja puhdistaminen), C‑248/19, EU:C:2020:171, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Lisäksi kun arvioidaan sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä unionin tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia (tuomio 17.12.2020, komissio v. Kreikka, C‑849/19, EU:C:2020:1047, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Tästä seuraa käsiteltävässä asiassa, että väitettyjen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisten olemassaoloa on arvioitava sen tilanteen kannalta, joka Irlannissa vallitsi perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päättyessä, ottamatta huomioon toimia, joilla kyseinen jäsenvaltio päätti toteuttaa tämän tuomion 37 kohdassa tarkoitetut muutokset ilmoittamatta niistä komissiolle tai pitämättä sitä ajan tasalla trihalometaanikuormituksen tasosta uusilla juomaveden jakelualueilla.

45

Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että tämän kanteen kohteena olevat muuttujien arvojen ylitykset – mukaan lukien niillä kolmella julkisella vedenjakelualueella, joiden osalta kanteen tutkittavaksi ottaminen riitautetaan – on vahvistettu niiden tietojen perusteella, jotka Irlanti toimitti komissiolle ja joita kyseinen jäsenvaltio ei ole kyseenalaistanut oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä eikä unionin tuomioistuimessa.

46

Tämän osalta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että komissio, jolla ei ole omia tutkintavaltuuksia, on suuressa määrin riippuvainen asianomaisen jäsenvaltion toimittamista tiedoista (ks. vastaavasti tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250, 43 kohta. Tästä seuraa, että jos Irlanti ei ilmoittanut komissiolle tämän tuomion 36 kohdassa tarkoitetuista muutoksista eikä antanut tälle minkäänlaisia tietoja, joiden perusteella voidaan osoittaa, että aiemmin Drimoleaguen, Ring/Helvickin ja Grangemoren julkisiin vedenjakelualueisiin liitetyille ihmisille jaellun juomaveden laatu oli vastedes direktiivillä 98/83 vahvistettujen muuttujien arvojen mukainen trihalometaanipitoisuuksien osalta, komissio ei voinut tietää, oliko tällainen vaatimustenmukaiseksi saattaminen tapahtunut ennen perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päättymistä.

47

Lopuksi on todettava, että unionin tuomioistuin on jo hylännyt argumentin tiettyjä taajamia koskeneen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeneen kanteen hylkäämisestä sillä perusteella, että hallinnollisen uudelleenjärjestelyn seurauksena kyseisiä taajamia ei enää ollut olemassa. Yksinomaan Irlannin sisäisiin tekijöihin kuuluvien hallinnollisten muutosten, jotka tapahtuivat komission lähettämän virallisen huomautuksen jälkeen ja joiden vaikutuksesta julkinen vedentoimitusjärjestelmä, joka ei ollut direktiivillä 98/83 vahvistettujen raja-arvojen mukainen, poistettiin käytöstä ja alue, jonka toimituksista se oli aiemmin huolehtinut, liitettiin uuteen julkiseen vedenjakelualueeseen, perusteella ei näin ollen voida katsoa, että rikkomismenettelyltä, joka perustuu vaatimustenvastaisen veden toimittamiseen, olisi ainoastaan tämän vuoksi poistunut kohde (ks. analogisesti tuomio 6.10.2021, komissio v. Italia (Yhdyskuntajätevesien kerääminen ja käsittely), C‑668/19, EU:C:2021:815, 40 ja 41 kohta).

48

Vaikka tällainen alueellinen hallinnollinen uudelleenjärjestely voi todellakin mahdollistaa direktiivillä 98/83 vahvistettujen raja-arvojen noudattamisen, Irlannin on nimittäin täsmennettävä komissiolle, mistä kyseinen hallinnollinen muutos konkreettisesti muodostuu, toteamalla tälle esimerkiksi, että tällainen vedentoimitusjärjestelmä on poistettu käytöstä ja että asianomainen alue on liitetty muuhun toimitusjärjestelmään, sekä toimittamalla tälle tiedot, joilla osoitetaan, että kyseisellä muutoksella on ratkaistu trihalometaanikuormitusta koskeva ongelma, mikä tarkoittaa sitä, että juomaveden uusi toimitus tapahtuu direktiivillä 98/83 vahvistettujen raja-arvojen mukaisesti.

49

Tässä tilanteessa käsiteltävänä oleva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on otettava tutkittavaksi myös Drimoleaguen, Ring/Helvickin ja Grangemoren julkisten vedenjakelualueiden osalta.

50

Ensimmäisellä väitteellään komissio moittii Irlantia sen direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohtaan perustuvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä 21 julkisella vedenjakelualueella ja yhdeksässä yksityisluonteisessa yhteisessä vedentoimitusjärjestelmässä, joissa juomavedessä esiintyvien trihalometaanipitoisuuksien hyväksyttyä enimmäistasoa koskeva muuttujan arvo, joka täsmennetään kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa B osassa, on ylitetty.

51

Irlanti kiistää kyseisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen väittämällä, että direktiivissä 98/83 ei aseteta velvollisuutta saavuttaa tietty lopputulos ja että komission esittämä näyttö väitetystä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä on riittämätöntä. Kyseinen jäsenvaltio vetoaa tiettyihin erityisiin tekijöihin, joilla voidaan oikeuttaa kyseisten raja-arvojen ylittyminen.

52

Komissio muistuttaa kannekirjelmässään, että direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus saavuttaa tietty lopputulos eli varmistaa, että ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi on terveellistä ja puhdasta.

53

Vastineessaan Irlanti toteaa, että perustavanlaatuinen velvollisuus, joka jäsenvaltioilla kyseisen säännöksen perusteella on, on velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vesi on terveellistä ja puhdasta. Se väittää, että kyseistä säännöstä on tulkittava sen sanamuoto, asiayhteys ja tarkoitus huomioiden, mikä sen mukaan johtaa päätelmään siitä, että kyseisellä säännöksellä ei luoda jäsenvaltioille velvollisuutta saavuttaa tietty lopputulos. Vaikka tällainen velvollisuus luotaisiin, se ei kuitenkaan Irlannin mukaan missään tapauksessa olisi absoluuttinen ja ehdoton.

54

Komissio väittää, että Irlannin ehdottama tulkinta on perussopimusten, direktiivin 98/83 itsensä ja jopa muuttujien arvoja koskevan oikeuskäytännön vastainen. SEUT 288 artiklan kolmannen kohdan nojalla direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, ja käsiteltävässä asiassa direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdassa ne velvoitetaan huolehtimaan siitä, että juomavesissä esiintyvät trihalometaanipitoisuudet eivät ylitä muuttujan arvoa, joka on 100 μg/l. Komission mukaan asianomaisen jäsenvaltion on päätettävä, mitkä toimenpiteet ovat tarpeen kyseisen lopputuloksen saavuttamiseksi, mutta sillä ei puolestaan ole muuta mahdollisuutta kuin saavuttaa kyseinen tulos.

55

Komission mukaan unionin tuomioistuin on sitä paitsi tulkinnut direktiivin 98/83 4 artiklaa siten, että se sitoo jäsenvaltioita saavutettavan veden laatutason osalta. Komission mukaan tämä ilmenee 31.1.2008 annetusta tuomiosta komissio v. Ranska, (C‑147/07, EU:C:2008:67), joka koski kyseiseen säännökseen perustuvan velvoitteen noudattamatta jättämistä, koska juomavedessä esiintyvien nitraatti- ja torjunta-ainepitoisuuksien hyväksytty raja oli ylitetty.

56

Komissio korostaa, että Irlanti ei kiistä sitä, että juomavedessä esiintyvät trihalometaanipitoisuudet ylittivät perustellussa lausunnossa mainittujen alueiden osalta muuttujan arvon, joka on 100 μg/l. Komission mukaan se on päinvastoin aina myöntänyt trihalometaanipitoisuuksien hyväksyttäviä tasoja koskevan ongelman olemassaolon.

57

Vastauksessaan Irlanti väittää toissijaisesti, että jäsenvaltioille direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdalla asetettua velvollisuutta voidaan pitää osittain keinoihin liittyvänä velvollisuutena ja osittain velvollisuutena saavuttaa tietty lopputulos.

58

Irlanti väittää, että kyseisen säännöksen tulkitsemisella siten, että siinä asetetaan absoluuttinen ja ehdoton velvollisuus, ei oteta huomioon Irlannin todellista tilannetta. Juomaveden laatu ei nimittäin ole Irlannissa vakio, vaan se vaihtelee suuresti sellaisten ympäristötekijöiden, maantieteellisten tekijöiden ja fyysisten tekijöiden mukaan, jotka vaikuttavat trihalometaanipitoisuuksien tasoihin ja joiden vuoksi direktiivillä 98/83 vahvistettuja muuttujien arvoja on hyvin vaikeaa noudattaa tietyillä alueilla jopa tilanteessa, jossa kaikki tarpeelliset toimenpiteet toteutetaan.

59

Irlannin mukaan juomavedessä esiintyvien trihalometaanipitoisuuksien tasojen muutamista ylittämistapauksista huolimatta tarpeelliset toimenpiteet juomaveden terveellisyyden ja puhtauden takaamiseksi on toteutettu sillä kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla olevan velvollisuuden mukaisesti. Tästä seuraa sen mukaan, että perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä kyseinen jäsenvaltio täytti mainitun säännöksen mukaiset velvoitteensa ja näin ollen perussopimusten mukaiset velvoitteensa.

60

Direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdan, tarkasteltuna yhdessä sen liitteessä I olevan B osan kanssa, mukaisesti jäsenvaltioiden on noudatettava juomavedessä esiintyvien trihalometaanipitoisuuksien hyväksyttyä enimmäistasoa koskevaa muuttujan arvoa, joka on 100 μg/l.

61

Irlanti väittää, että kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa ei vahvisteta velvollisuutta saavuttaa tietty lopputulos kyseisen raja-arvon ylittämättä jättämisen osalta.

62

Tämän osalta on muistutettava, että SEUT 288 artiklan kolmannen kohdan mukaan direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää toimivaltaisten kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot.

63

Käsiteltävässä asiassa kyseinen tulos muodostuu siitä, että jäsenvaltiot varmistavat, että ihmisten käyttöön tarkoitettu näille jaeltava vesi noudattaa tiettyjä laatua ja terveellisyyttä koskevia olennaisia muuttujia, joihin kuuluvat tässä kanteessa kyseessä olevat muuttujat eli juomavedessä esiintyvien trihalometanipitoisuuksien enimmäistaso. Kyseisten valtioiden on näin ollen toimittava siten, että kyseiset pitoisuudet eivät kokonaisuudessaan olen suuruudeltaan yli 100 μg/l.

64

Direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdassa nimittäin säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen, että ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi on direktiivillä vahvistettujen vaatimusten mukaista.

65

Unionin tuomioistuin on näin ollen jo katsonut muun muassa 31.1.2008 antamassaan tuomiossa komissio v. Ranska (C‑147/07, EU:C:2008:67), että direktiivin 98/83 4 artikla sitoo jäsenvaltioita, kun on kyse vähimmäislaatuvaatimuksista, jotka ihmisten käyttöön tarkoitetun veden on täytettävä. Unionin tuomioistuin katsoi samansuuntaisesti 14.11.2002 antamassaan tuomiossa komissio v. Irlanti (C‑316/00, EU:C:2002:657), että ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 15.7.1980 annetulla neuvoston direktiivillä 80/778/ETY (EYVL 1980, L 229, s. 11), joka korvattiin direktiivillä 98/83, ei asetettu pelkkää huolellisuusvelvoitetta vaan velvollisuus saavuttaa tietty lopputulos. Tämä pätee myös jäsenvaltioilla direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdan nojalla olevaan velvoitteeseen.

66

Tästä seuraa, että Irlannin argumentit, joiden mukaan unionin oikeuden mainitussa säännöksessä ei velvoiteta saavuttamaan tietty lopputulos, on hylättävä.

67

Irlanti moittii komissiota siitä, että tämä tukeutui olettamaan siitä, että koska veden laatu sen kannekirjelmän liitteessä luetelluilla 21 julkisella vedenjakelualueella ja yhdeksässä yhteisessä yksityisluonteisessa vedentoimitusjärjestelmässä ei sen mukaan ollut trihalomeetanipitoisuuksia koskevan enimmäistason, joka on 100 μg/l, mukainen, kyseinen jäsenvaltio oli välttämättä jättänyt noudattamatta direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

68

Kyseinen jäsenvaltio katsoo, että koska direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohtaan perustuva velvollisuus on velvollisuus toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet tietyn tuloksen saavuttamiseksi ja koska direktiivistä 98/83 ilmenee, että jopa siinä tapauksessa, että tällaiset toimenpiteet toteutetaan, kyseisen direktiivin 5 artiklan mukaisesti vahvistettuja muuttujien arvoja voi joskus olla mahdotonta noudattaa, ei riitä, että komissio vetoaa tällaiseen olettamaan. Käsiteltävässä asiassa komission olisi Irlannin mukaan päinvastoin pitänyt osoittaa riittävin todistein, että kun oli kyse sen kannekirjelmän liitteessä yksilöidyistä jakeluverkostoista, Irlanti ei ollut toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen ihmisten käyttöön tarkoitetun veden terveellisyyden ja puhtauden, mitä kyseinen toimielin ei Irlannin mukaan ole osoittanut.

69

Komissio muistuttaa, että muuttujan arvon ylittyminen on tosiasiallinen ja objektiivinen seikka ja että Irlannin esittämät tiedot, joita se ei ole kyseenalaistanut, kertovat tämän osalta olennaisen.

70

Komission mukaan pitää kuitenkin paikkansa, että sen on esitettävä unionin tuomioistuimelle tarvittavat tiedot, jotta tämä kykenee vahvistamaan niiden jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisten olemassaolon, josta komissio jäsenvaltioita moittii. Jäsenvaltioiden on kuitenkin helpotettava komissiota sen tehtävän suorittamisessa, ja kun on kyse sen tarkistamisesta, että kansallisia säännöksiä, joilla pyritään varmistamaan direktiivin tehokas täytäntöönpano, on sovellettu asianmukaisesti, on otettava huomioon, että kyseinen toimielin, jolla ei ole omia tutkintavaltuuksia alalla, on suuressa määrin riippuvainen asianomaisen jäsenvaltion toimittamista tiedoista.

71

Irlanti väittää vastauksessaan, että se, että jäsenvaltion hyväksymät toimenpiteet tulevat voimaan ja niillä voidaan taata sillä direktiivin nojalla olevien velvoitteiden noudattaminen vasta tietyn ajan kuluttua, ei merkitse sitä, ettei kyseisiä toimenpiteitä ole toteutettu.

72

Irlanti väittää, että komissio ei ole esittänyt riittävää näyttöä siitä, että kyseinen jäsenvaltio ei ole toteuttanut kussakin komission kannekirjelmässä yksilöidyssä juomaveden jakeluverkostossa tarvittavia toimenpiteitä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden terveellisyyden ja puhtauden varmistamiseksi.

73

Tämän osalta on muistutettava, että SEUT 258 artiklan mukaisessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komission on näytettävä toteen, että jäsenyysvelvoitteita ei ole noudatettu. Kyseisen toimielimen tehtävänä on toimittaa unionin tuomioistuimelle seikat, jotka ovat välttämättömiä, jotta unionin tuomioistuin voi tutkia, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta, eikä se voi nojautua olettamiin (ks. vastaavasti tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti (C‑494/01, EU:C:2005:250, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Jäsenvaltioiden on kuitenkin SEU 4 artiklan 3 artiklan perusteella helpotettava komissiota sen tehtävän täyttämisessä, joka muodostuu SEU 17 artiklan 1 kohdan mukaan muun muassa perussopimuksen määräysten sekä toimielinten sen nojalla antamien säännösten soveltamisen valvonnasta (tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on otettava huomioon, että kun on kyse sen varmistamisesta, että kansallisia säännöksiä, joilla on tarkoitus varmistaa direktiivin tehokas täytäntöönpano, sovelletaan asianmukaisesti käytännössä, komissio, jolla ei ole omia tutkintavaltuuksia tällä alalla, on suuressa määrin riippuvainen tiedoista, joita mahdolliset kantelijat sekä asianomainen jäsenvaltio toimittavat (tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76

Tästä seuraa muun muassa, että kun komissio on esittänyt riittävästi näyttöä tietystä tosiasiallisesta tilanteesta vastaajana olevan jäsenvaltion alueella, tämän jäsenvaltion on esitettävä näitä tietoja ja niistä tehtäviä päätelmiä koskeva yksityiskohtainen vastanäyttö (tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C494/01, EU:C:2005:250, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77

Tässä tilanteessa on ennen kaikkea kansallisten viranomaisten tehtävä suorittaa tarpeelliset tarkastukset paikan päällä vilpittömän yhteistyön hengessä sen velvoitteen mukaisesti, joka koskee kutakin jäsenvaltiota ja jonka mukaan jäsenvaltioiden on helpotettava komissiota sen yleisen tehtävän täyttämisessä (tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78

Kun komissio vetoaa yksityiskohtaisiin kanteluihin, joista direktiivin säännösten toistuvat noudattamatta jättämiset ilmenevät, asianomaisen jäsenvaltion on kiistettävä näissä kanteluissa väitetyt tosiseikat konkreettisesti (tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79

Käsiteltävässä asiassa on otettava huomioon se, että Irlannin itsensä toimittamat tiedot, jotka koskevat direktiivissä 98/83 ja täsmällisemmin todettuna sen liitteessä I olevassa B osassa vahvistettujen muuttujien arvojen noudattamista – tai ylittämistä – ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä esiintyvien trihalometaanipitoisuuksien osalta, ovat tieteellisiä tietoja, joita kyseinen jäsenvaltio ei kyseenalaistanut oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä ja jotka ovat siis myös objektiivisia tosiseikkoja.

80

Komission esittämästä näytöstä, joka koskee sitä, että kyseinen jäsenvaltio on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet ihmisten käyttöön tarkoitetun veden terveellisyyden ja puhtauden varmistamiseksi sillä direktiivin 98/83 olevien velvoitteiden mukaisesti, on lisäksi todettava, että vaikka SEUT 288 artiklan ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioilla on toimivalta ”valita muoto ja keinot” kyseisen direktiivin täytäntöönpanemiseksi, niiden velvollisuutena on saavuttaa direktiivissä määritelty lopputulos. Vaikka Irlanti siis voi vapaasti määritellä kyseisen direktiivin täytäntöönpanon keinot kansallisessa oikeusjärjestyksessään sen erityispiirteet huomioiden, sen on kuitenkin noudatettava kaikkia säännöksiä ja näin ollen huolehdittava siitä, että juomavedessä esiintyvät trihalometaanipitoisuudet eivät ylitä raja-arvoa 100 μg/l koko sen alueella.

81

Koska Irlanti ei edelleenkään noudattanut tätä velvollisuutta, kun komission sille perustellussa lausunnossaan asettama määräaika, yli 17 vuotta sen jälkeen, kun jäsenvaltioiden oli varmistettava, että niiden tilanne oli direktiivin 98/83 vaatimusten mukainen, oli päättynyt, on katsottava, että komissio, joka tukeutui Irlannin toimittamiin muuttujien arvoihin, jotka osoittavat juomaveden trihalometaanipitoisuuksien ylittymisen kaikilla julkisilla vedenjakelualueilla ja kaikissa yksityisluonteisissa yhteisissä vedentoimitusjärjestelmissä, joita tämä kanne koskee, on esittänyt riittävät todisteet väitetyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen tueksi. Tästä seuraa, että näin todettuja ylityksiä on pidettävä jatkuvina, eikä komissiolla ole velvollisuutta esittää tätä koskevaa lisänäyttöä.

82

Irlanti väittää, että maantieteen ja ympäristön kaltaiset erityiset ja erottavat tekijät, joihin kuuluvat muun muassa sen vedenlähteiden luonne, turpeen esiintyminen, pinnamuodostuksen vähäinen kaltevuus ja keskiarvon ylittävät sademäärät, on otettava huomioon, koska ne voivat tietyissä tapauksissa vaikeuttaa vakavasti sen tavoitteen saavuttamista, joka koskee sitä, että juomavedessä esiintyvät trihalometaanipitoisuudet ovat direktiivillä 98/73 vahvistettujen raja-arvojen mukaiset, erityisesti kun on kyse tehokkaan desinfiointimenettelyn ylläpitämisestä samanaikaisesti. Edellytetyt korjaavat toimenpiteet ovat Irlannin mukaan sen laajuisia, että ne edellyttävät rakenteellisia ratkaisuja, joita ovat esimerkiksi uusien tai huomattavasti parannettujen jätevedenpuhdistamojen käyttöönotto ja jotka vaativat luonnostaan paljon aikaa ja pääomainvestointeja.

83

Komissio väittää vastauksessaan, että direktiivissä 98/83 itsessään huomioitiin se, että jäsenvaltio ei kykene noudattamaan täysimääräisesti siinä vahvistettuja velvoitteita, ja säädettiin mahdollisia poikkeuksia koskevista erityisistä puitteista. Kyseisessä direktiivissä sallittiin komission mukaan myös se, että poikkeustapauksissa täytäntöönpanon määräaikaa voitiin jatkaa. Komission mukaan Irlanti ei hyödyntänyt näitä vaihtoehtoja.

84

Komission mukaan Irlanti on ollut tietoinen vaatimusten noudattamatta jättämistä koskevasta ongelmasta lähes 20 vuoden ajan ja sillä on tosiasiassa ollut paljon enemmän aikaa kuin mitä sille olisi myönnetty yhdenkään kyseisen virallisen poikkeuksen yhteydessä, poikkeuksesta riippumatta. Irlannin vetoamiin geologisiin tekijöihin tai maankäytön suunnittelua ja/tai ympäristöä koskeviin sääntöihin perustuviin vaatimuksiin ei komission mukaan voida hyödyllisesti vedota tämän pitkäaikaisen vaatimusten noudattamatta jättämisen oikeuttamiseksi.

85

Irlanti korostaa tämän osalta, että yleisesti ottaen kyseisessä jäsenvaltiossa jaeltu juomavesi vastaa laajalti direktiivin 98/83 vaatimuksia ja että tämä menettely koskee tilannetta tiettynä ajankohtana eli perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päättyessä.

86

Lisäksi on sen mukaan niin, että vaikka komission tulkinta direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdasta olisi paikkansapitävä ja vaikka kyseisellä direktiivillä vahvistetut poikkeukset olisivat tyhjentäviä, on kuitenkin niin, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että ulkoiset olosuhteet, joihin jäsenvaltiot eivät voi vaikuttaa ja joiden vuoksi niiden on mahdotonta tai epätavallisen vaikeaa noudattaa direktiiviin perustuvia velvoitteitaan, vaikka kaikkea tarpeellista huolellisuutta olisi noudatettu, voivat oikeuttaa sellaisen tilanteen olemassaolon, joka missä tahansa muissa olosuhteissa merkitsisi sillä unionin oikeuden nojalla olevien velvoitteiden noudattamatta jättämistä.

87

Kuten tämän tuomion 82 kohdasta ilmenee, Irlanti vetoaa tiettyjen sellaisten maantieteellisten, geologisten ja ympäristöön sekä jopa sääntelyyn liittyvien tekijöiden olemassaolon, joiden vuoksi tavoitetta, joka koskee sitä, että juomavedessä esiintyvien trihalometaanipitoisuuksien tasot ovat direktiivillä 98/83 säädettyjen raja-arvojen mukaisia, on tietyissä tapauksissa erityisen vaikea saavuttaa. Kyseisen jäsenvaltion mukaan mainittujen tekijöiden olemassaolo edellyttää sellaisten rakenteellisten ratkaisujen käyttöön ottamista, jotka edellyttävät aikaa ja huomattavia taloudellisia resursseja.

88

Direktiivistä 98/83 ja erityisesti sen johdanto-osan 29 perustelukappaleesta ja sen 9 artiklasta kuitenkin ilmenee, että siinä sallitaan se, että jäsenvaltio, joka ei kykene noudattamaan täysimääräisesti direktiivissä vahvistettuja velvoitteita, voi säätää poikkeuksista kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa B osassa vahvistettuihin muuttujien arvoihin. Lisäksi kyseisen direktiivin 15 artiklassa säädetään jäsenvaltion mahdollisuudesta pyytää poikkeustapauksissa täytäntöönpanon määräajan jatkamista.

89

Käsiteltävässä asiassa Irlanti ei ole hyödyntänyt kyseisiä mahdollisuuksia.

90

SEUT 258 artiklassa määrätty menettely perustuu siihen, että jäsenvaltion on objektiivisesti todettu jättäneen noudattamatta EUT-sopimuksen tai johdetun oikeuden säädöksen mukaisia velvoitteitaan (ks. vastaavasti tuomio 1.3.1983, komissio v. Belgia, 301/81, EU:C:1983:51, 8 kohta ja tuomio 4.3.2010, komissio v. Italia, C‑297/08, EU:C:2010:115, 81 kohta).

91

Jos näin on käsiteltävän asian tavoin todettu, merkitystä ei ole sillä, perustuuko jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen siitä vastuussa olevan jäsenvaltion tahtoon, jäsenvaltion laiminlyöntiin tai sen kohtaamiin teknisiin vaikeuksiin (tuomio 1.10.1998, komissio v. Espanja, C‑71/97, EU:C:1998:455, 15 kohta ja tuomio 4.3.2010, komissio v. Italia, C‑297/08, EU:C:2010:115, 82 kohta).

92

Joka tapauksessa jäsenvaltio, jolla on hetkellisesti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, joiden vuoksi se ei pysty täyttämään unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan, voi vedota force majeure ‑tilanteeseen ainoastaan sen ajan, joka tarvitaan näiden vaikeuksien ratkaisemiseksi (tuomio 13.12.2001, komissio v, Ranska, C‑1/00, EU:C:2001:687, 131 kohta).

93

Tämän osalta on todettava, että Irlannin mainitsemat maantieteelliset, geologiset tai ympäristöön liittyvät tekijät tai maankäytön suunnittelua ja/tai ympäristöä koskeviin sääntöihin perustuvat vaatimukset eivät voi olla force majeure ‑tilanteita, jotka oikeuttaisivat sen, että kyseinen jäsenvaltio ei noudata lähes 17 vuotta direktiivin 98/83 14 artiklan mukaisesti vahvistetun päivämäärän jälkeen sillä kyseisen direktiivin nojalla olevia velvoitteita, vaikka sillä oli mahdollisuus säätää väliaikaista poikkeuksista kyseisen direktiivin 9 artiklan perusteella. Kyseessä eivät nimittäin millään tavalla ole ennalta-arvaamattomat ja lyhytaikaiset tapahtumat, joilla on vaikutuksia vain tietyn ajanjakson, koska on kiistatonta, että Irlanti ei ole ”ylläpitänyt tehokasta ja täsmällistä desinfiointimenettelyä” julkisilla vedenjakelualueilla sekä yksityisluonteisissa yhteisissä vedentoimitusjärjestelmissä, joiden määrä ei ole vähäinen, direktiivin 98/83 voimaantulosta lähtien, ja koska tilanne oli joka tapauksessa tämä perustellussa lausunnossa vahvistetun direktiivin noudattamista koskevan määräajan päättyessä.

94

Tästä seuraa, että Irlanti ei voi hyödyllisesti vedota argumentteihin, jotka koskevat sen alueen maantieteellisiä, geologisia tai ympäristöön liittyviä erityispiirteitä tai maankäytön suunnittelua ja/tai ympäristöä koskevia sääntöjä, oikeuttaakseen sillä direktiivin 98/83 nojalla olevien velvoitteiden jatkuvan noudattamatta jättämisen varsinkaan, kun yhtäältä trihalometaanipitoisuuksien raja-arvon ylitys ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä on todettu huomattavan ajanjakson ajan ja kun toisaalta Irlanti ei ole hyödyntänyt kyseisellä direktiivillä säädettyjä poikkeusmahdollisuuksia.

95

Tässä tilanteessa on todettava, että koska Irlanti ei ole toteuttanut tarpeellisia toimenpiteitä varmistaakseen, että ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi täyttää vedessä esiintyviä trihalometaanipitoisuuksia koskevat vähimmäisvaatimukset direktiivin 98/83liitteessä I olevassa B osassa esiintyvien muuttujien arvojen mukaisesti 21 julkisella vedenjakelualueella, jotka ovat Schull, Drimoleague, Glenties-Ardara, Roundwood, Caragh Lake PWS 022A, Kilkenny City (Radestown) WS, Granard, Gowna, Staleen, Drumcondrath, Grangemore, Lough Talt Regional Water Supply, Ring/Helvick, Aughrim/Annacurra, Bray Direct, Greystones, Kilmacanogue, Newtown Newcastle, Enniskerry Public Supply, Wicklow Regional Public Supply ja Ballymagroarty, sekä yhdeksässä yksityisluonteisessa yhteisessä vedentoimitusjärjestelmässä, jotka ovat Crossdowney, Townawilly, Cloonluane (Renvyle), Lettergesh/Mullaghgloss, Bonane, Parke, Nephin Valley GWS, Curramore (Ballinrobe) ja Keash, se ei ole noudattanut direktiivin 98/83 4 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

96

Toisella väitteellään komissio väittää, että koska Irlanti ei ole huolehtinut siitä, että tarpeelliset korjaavat toimenpiteet toteutetaan mahdollisimman pian ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadun parantamiseksi edellisessä kohdassa tarkoitetuilla julkisilla vedenjakelualueilla ja yksityisluonteisissa yhteisissä vedentoimitusjärjestelmissä, ja koska se ei ole antanut etusijaa kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanolle, ottaen huomioon muun muassa sen, missä määrin kyseinen muuttujan arvo on ylittynyt, sekä ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvan vaaran, Irlanti ei ole noudattanut direktiivin 98/83 8 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

97

Komissio muistuttaa kannekirjelmässään, että direktiivin 98/83 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti on niin, että jos ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi ei noudata muuttujien arvoja, jotka on vahvistettu kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa B osassa tarkoitetun trihalometaanipitoisuuksien kokonaisarvon osalta, asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava tarpeelliset korjaavat toimenpiteet kyseisen veden ”laadun parantamiseksi””mahdollisimman pian” ottaen huomioon muun muassa sen, missä määrin kyseinen muuttujan arvo on ylittynyt, sekä ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvan vaaran.

98

Käsiteltävässä asiassa trihalometaaneille vahvistetun muuttujan arvon noudattamatta jättäminen muodostaa komission mukaan määritelmänsäkin puolesta mahdollisen vaaran ihmisten terveydelle, koska vettä, joka ei täytä kyseistä vähimmäisvaatimusta, ei voida pitää puhtaana ja terveellisenä.

99

Irlanti myöntää itse, että sen alueella todettujen trihalometaanipitoisuuksien hyväksyttävien tasojen ylittämistapausten määrä on korkea muihin jäsenvaltioihin verrattuna. Lisäksi on niin, että vaikka jäsenvaltioilla on tiettyä liikkumavaraa, kun ne määrittävät toteutettavia toimenpiteitä, kyseisten toimenpiteiden on joka tapauksessa mahdollistettava se, että raja-arvojen ylityksen kesto jää mahdollisimman lyhyeksi. Käsiteltävässä asiassa mitään epäilystä siitä, että Irlanti ei ole noudattanut kyseistä velvoitetta, ei komission mukaan kuitenkaan ole, kun otetaan muun muassa huomioon näyttö, joka osoittaa, että raja-arvot on ylitetty lähes 20 vuoden ajan. Vaikka Irlannin velvollisuutena oli noudattaa muuttajien arvoja 26.12.2003 lähtien ja vaikka komission kanssa on oltu säännöllisesti yhteydessä tästä noudattamatta jättämisestä vuodesta 2013 lähtien, tilanne ei nimittäin edelleenkään ole vaatimusten mukainen, vaikka aikaa on kulunut vielä vuosikymmen. Muun muassa Irish Waterin perustaminen vuonna 2013 osittaa yksinomaan, että Irlanti on tuhlannut aikaa toimiakseen, koska direktiivin 98/83 täytäntöönpanon määräaika oli jo tuolloin ylittynyt kymmenellä vuodella.

100

Komissio huomauttaa myös, että juomavettä käytetään päivittäin ja että mitään muuta kuluttajan helposti käytettävissä olevaa ratkaisua ei ole, jos jaeltu vesi ei vastaa direktiivillä 98/83 määriteltyjä puhtautta ja terveellisyyttä koskevia vähimmäisvaatimuksia. Ilmaisua ”mahdollisimman pian” on komission mukaan näin ollen tulkittava suhteellisen suppeasti.

101

Irlanti väittää, että komissio ei ole osoittanut, ettei Irlanti ole toteuttanut tarpeellisia toimenpiteitä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadun parantamiseksi, ja että kannekirjelmä perustuu olettamiin. Irlannin mukaan komissio ei esitä minkäänlaista täsmällistä esimerkkiä korjaavista toimenpiteistä ja/tai täytäntöönpanotoimenpiteistä, jotka olisi pitänyt toteuttaa mutta joita kyseinen jäsenvaltio ei ole toteuttanut. Irlanti täsmentää tästä, että huomattavaa edistystä on tapahtunut, koska pitkällä aikavälillä vaatimuksia on noudatettu kaikilla virallisessa huomautuksessa mainituilla 73 julkisella vedenjakelualueella, niistä viittätoista lukuun ottamatta.

102

Irlanti väittää myös, että pelkästään se, että trihalometaanitasojen ylityksiä on jopa pitkällä aikavälillä todettu, ei kuitenkaan merkitse sitä, että tarpeellisia korjaavia toimenpiteitä ja/tai täytäntöönpanotoimenpiteitä ei olisi toteutettu. Lisäksi monissa tämän kanteen kohteena olevissa tapauksissa kyseisen jäsenvaltion on pitänyt ajan myötä kehittää tarpeellisiksi katsottuja toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että juomavesi on pitkällä aikavälillä direktiivin 98/83 vaatimusten mukaista, sen ohella, että rakenteellisluonteisten ratkaisujen käyttöön ottaminen vie myös aikaa.

103

Irlanti ei kiistä sitä, että direktiivin 98/83 8 artiklan 2 kohdassa käytetty ilmaisu ”mahdollisimman pian” merkitsee sitä, että korjaavat toimenpiteet on toteutettava niin lyhyessä ajassa kuin mahdollista. Irlanti väittää kuitenkin, että tätä kriteeriä ei voida arvioida irrallaan asianomaisessa jäsenvaltiossa vallitsevasta konkreettisesta tilanteesta. Sen mukaan on muun muassa otettava huomioon asianomaisen vedenjakeluverkoston tilanne sen arvioimiseksi, onko tarpeelliset korjaavat toimenpiteet toteutettu kyseisen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”mahdollisimman pian”, mitä komissio ei sen mukaan ole tehnyt käsiteltävässä asiassa.

104

Komissio muistuttaa, että kuten rikkomismenettelyssä yleensä, sen tehtävänä ei ole toimittaa luetteloa hypoteettisista toimenpiteistä, jotka kullakin vaatimustenvastaisella vedenjakelualueella olisi voitu toteuttaa. Toisin kuin Irlanti väittää, komissio ei myöskään ole tukeutunut minkäänlaisiin olettamiin. Se korostaa, ettei se todennut yksinomaan, että trihalometaaneille vahvistettujen muuttujien arvot oli ylitetty, vaan myös, että kyseiset ylitykset olivat jatkuneet vuodesta 2012 lähtien ja että Irlannin esittämiä ajankohtia, joina se pitkällä aikavälillä noudattaisi trihalometaanipitoisuuksia koskevia muuttujien arvoja, lykättiin useissa tapauksissa useaan otteeseen kaikkien tässä kanteessa tarkoitettujen julkisten vedenjakelualueiden osalta.

105

Direktiivin 98/83 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti on niin, että jos juomavedessä esiintyville trihalometaanipitoisuuksille vahvistettu muuttujan arvo ylitetään, asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava ”mahdollisimman pian” tarpeelliset korjaavat toimenpiteet ja annettava niille etusija sen varmistamiseksi, että kyseisten pitoisuuksien taso on direktiivin liitteessä I olevassa B osassa vahvistetun raja-arvon mukainen, ottaen huomioon muun muassa sen, missä määrin kyseinen muuttujan arvo on ylittynyt sekä ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvan vaaran.

106

Irlanti väittää ensinnäkin, että komissio ei ole osoittanut, että Irlanti ei ole toteuttanut tarpeellisia korjaavia toimenpiteitä ja että sen väitetty tätä koskeva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen perustuu olettamiin. Irlannin mukaan komissio ei siis esitä minkäänlaista täsmällistä esimerkkiä korjaavista toimenpiteistä ja/tai täytäntöönpanotoimenpiteistä, jotka kyseisen jäsenvaltion olisi pitänyt toteuttaa.

107

Tämän osalta on syytä muistuttaa, että SEUT 258 artiklan mukaisessa jäsenvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komission tehtävänä on osoittaa, että väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on tapahtunut, ja esittää siten näyttö siitä, ettei jäsenvaltio ole noudattanut unionin oikeuden säännöksessä säädettyä velvoitetta, eikä se voi tukeutua mihinkään olettamaan (tuomio 10.11.2020, komissio v. Italia (Raja-arvot – PM10-hiukkaset), C‑644/18, EU:C:2020:895, 83 kohta). Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan voida katsoa, että komissio tukeutuisi pelkkään olettamaan siitä, että Irlanti ei ole toteuttanut direktiivin 98/83 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tarpeellisia korjaavia toimenpiteitä, koska laajuudeltaan ja kestoltaan huomattavat raja-arvojen ylitykset, joista on kyse tässä asiassa, ovat itsessään todiste siitä, ettei Irlanti ole toteuttanut tällaisia toimenpiteitä (ks. analogisesti tuomio 4.3.2021, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (Raja-arvot – NO2), C‑664/18, EU:C:2021:171, 135 kohta).

108

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka jäsenvaltioilla on tiettyä harkintavaltaa toteutettavien toimenpiteiden määrittämisessä, kyseisten toimenpiteiden on mahdollistettava se, että ajanjakso, jona raja-arvot ylitetään, jää mahdollisimman lyhyeksi (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2020, komissio v. Italia (Raja-arvot – PM10-hiukkaset), C‑644/18, EU:C:2020:895, 136 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109

Unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että Irlanti on lykännyt alun perin arvioituja vaatimusten noudattamisajankohtia kunkin uuden edistymiskertomuksen yhteydessä, joten suunniteltu korjaavien toimenpiteiden aikataulu on tämän seurauksena myös viivästynyt, minkä vuoksi trihalometaanipitoisuuksien raja-arvojen ylittäminen on jatkunut vähintäänkin vuodesta 2012 lähtien.

110

Jo ensimmäisen edistymiskertomuksen julkaisemisen yhteydessä Irlanti myönsi, että modernisointityöt viivästyisivät 19:ssä yhteensä 81 jakeluverkostosta. Kolmannessa edistymiskertomuksessa huomautettiin vielä viivästyksistä, jotka koskivat 23:a yhteensä 73 jakeluverkostosta. Viralliseen huomautukseen antamassaan vastauksessa Irlanti oli lykännyt ajankohtaa tilanteensa vaatimusten mukaiseksi saattamisesta vuoteen 2021, ja perusteltuun lausuntoon annetussa vastauksessa kyseistä ajankohtaa lykättiin uudelleen, tällä kertaa vuoteen 2023 saakka.

111

Toisin kuin Irlanti väittää, jäsenyysvelvoitteiden noudattaminen voi jäädä pysyväksi huolimatta kerättyjen tietojen osoittamasta ylitysten mahdollisesta osittaisesta laskusuuntauksesta, joka ei kuitenkaan johda siihen, että asianomainen jäsenvaltio noudattaa niitä muuttujien arvoja, joiden noudattamiseen sillä on velvollisuus (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2018, komissio v. Puola, C‑336/16, EU:C:2018:94, 65 kohta ja tuomio 30.4.2020, komissio v. Romania (PM10-hiukkasten raja-arvojen ylittyminen), C‑638/18, EU:C:2020:334, 70 kohta). Näin on nyt esillä olevassa asiassa.

112

Unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta ja ensimmäisen väitteen tutkimisen yhteydessä mieleen palautetuista tosiseikoista nimittäin ilmenee, että Irlanti ei selvästi ole toteuttanut oikea-aikaisesti asianmukaisia toimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa, että trihalometaanipitoisuuksien raja-arvojen ylityksen kesto julkisilla vedenjakelualueilla ja yksityisluonteisissa yhteisissä vedentoimitusjärjestelmissä, joita tämä kanne koskee, on mahdollisimman lyhyt. Kuten tämän tuomion 109 kohdassa korostetaan, kyseisten raja-arvojen ylittäminen on siten ollut järjestelmällistä ja jatkuvaa kyseisillä alueilla ja kyseisissä järjestelmissä vähintään vuodesta 2012 lähtien huolimatta kyseisellä jäsenvaltiolla olevasta velvollisuudesta toteuttaa kaikki asianmukaiset ja tehokkaat toimenpiteet ja antaa niiden täytäntöönpanolle etusija noudattaakseen vaatimusta siitä, että ylityksen keston on oltava mahdollisimman lyhyt (ks. analogisesti tuomio 10.11.2020, komissio v. Italia (Raja-arvot–PM10-hiukkaset), C‑644/18, EU:C:2020:895, 146 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

113

Koska Irlannin velvollisuutena oli direktiivin 98/83 14 artiklan mukaisesti toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatu on kyseisen direktiivin vaatimusten mukainen viimeistään 26.12.2003, kyseinen jäsenvaltio on komission perustellussa lausunnossa vahvistaman määräajan päättymiseen saakka eli 17 vuotta myöhemmin jättänyt edelleen varmistamatta tämän vaatimustenmukaisuuden jopa sen jälkeen, kun komission kanssa on oltu säännöllisesti yhteydessä tästä vaatimusten noudattamatta jättämisestä vuodesta 2013 lähtien.

114

Tällainen tilanne itsessään osoittaa, tarvitsematta tutkia yksityiskohtaisemmin Irlannin toteuttamien toimenpiteiden sisältöä eri julkisilla vedenjakelualueilla ja eri yksityisluonteisissa yhteisissä vedentoimitusjärjestelmissä, jotka ovat tämän kanteen kohteena, että kyseinen jäsenvaltio ei ole toteuttanut asianmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä eikä antanut etusijaa niiden täytäntöönpanolle, jotta trihalometaanipitoisuuksien raja-arvojen ylittäminen lopetettaisiin direktiivin 98/83 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla ”mahdollisimman pian” (ks. analogisesti tuomio 10.11.2020, komissio v. Italia (Raja-arvot – PM10-hiukkaset), C‑644/18, EU:C:2020:895, 147 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

115

Irlannin esittämästä argumentista, jonka mukaan on välttämätöntä, että asianomaisella jäsenvaltiolla on käytettävissään riittävän pitkä aika, jotta tällaiset toimenpiteet voivat tuottaa vaikutuksia, on todettava, että kuten muun muassa tämän tuomion 93, 109 ja 110 kohdasta ilmenee, käsiteltävässä asiassa kyseisellä jäsenvaltiolla tosiasiassa oli erityisen pitkä aika sen varmistamiseksi, että sen tilanne on direktiivin 98/83 vaatimusten mukainen, kun otetaan huomioon direktiivissä tätä varten vahvistetut määräajat, joita sovellettiin kaikki jäsenvaltioihin (ks. analogisesti tuomio 10.11.2020, komissio v. Italia (Raja-arvot – PM10-hiukkaset), C‑644/18, EU:C:2020:895, 148 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

116

Irlannin argumentista, jonka mukaan sen ilmoittamia ajankohtia vaatimusten noudattamiseksi mukautetaan niiden rakenteellisten muutosten laajuuden mukaan, jotka ovat tarpeen juomavedessä esiintyvien trihalometaanipitoisuuksien raja-arvojen ylitysten lopettamiseksi, ottaen muun muassa huomioon maankäytön suunnitteluun liittyvät vaikeudet, turvesoiden esiintyminen ja pinnanmuodostuksen vähäinen kaltevuus, muiden jäsenvaltioiden vuotuisen keskiarvon ylittävät sademäärät, itsessään paljon orgaanista ainesta sisältävien Irlannin vesimassojen luonne sekä toteuttavien investointien merkittävät sosioekonomiset ja talousarviota koskevat vaikutukset, on muistutettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut vastauksena samankaltaisiin argumentteihin, että asianomaisen jäsenvaltion on osoitettava, että vaikeudet, joihin se vetoaa raja-arvojen ylitysten lopettamiseksi, ovat omiaan estämään sen, että vaatimuksia olisi voitu noudattaa lyhyemmissä määräajoissa (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2020, komissio v. Italia (raja-arvot–PM10), C‑644/18, EU:C:2020:895, 151 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), mitä Irlanti ei ole osoittanut käsiteltävässä asiassa.

117

On joka tapauksessa niin, että rakenteelliset vaikeudet, jotka liittyvät toteutettavien laajamittaisten investointien sosioekonomisiin ja talousarviota koskeviin vaikutuksiin, eivät itsessään ole luonteeltaan poikkeuksellisia eikä niillä näin ollen voida oikeuttaa juomaveden trihalometaanipitoisuuksien muuttujan arvon jatkuvaa ylittymistä yli kymmenen vuoden ajan (ks. analogisesti tuomio 10.11.2020, komissio v. Italia (Raja-arvot – PM10-hiukkaset), C‑644/18, EU:C:2020:895, 152 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

118

Edellä esitetystä seuraa, että millään Irlannin esittämällä argumentilla ei voida asettaa kyseenalaiseksi toteamusta, jonka mukaan kyseinen jäsenvaltio ei ole noudattanut velvollisuuttaan varmistaa, että kyseisten raja-arvojen ylityksen kesto on mahdollisimman lyhyt, toteuttamalla mahdollisimman pian tarvittavat toimenpiteet juomaveden laadun parantamiseksi siten, että sen on direktiivin 98/83 vaatimusten mukainen.

119

Moitteesta, jonka kyseinen jäsenvaltio esitti komissiota kohtaan ja jonka mukaan viimeksi mainittu ei ole toimittanut sille täsmällisiä esimerkkejä korjaavista toimenpiteistä ja/tai täytäntöönpanotoimenpiteistä, jotka sen olisi pitänyt toteuttaa, on muistutettava, että kyseisen toimielimen tehtävänä ei ole toimittaa luetteloa hypoteettisista toimenpiteistä, jotka olisi pitänyt toteuttaa kullakin julkisella vedenjakelualueella tai yksityisluonteisessa yhteisessä vedentoimitusjärjestelmässä, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia. Tällainen käytäntö olisi nimittäin ristiriidassa sen suvereniteetin kanssa, joka jäsenvaltioilla on, kun on kyse niiden keinojen valitsemisesta, jotka koskevat direktiivin täytäntöönpanoa niiden alueella Euroopan unionin lainsäätäjän vahvistamassa määräajassa. On näin ollen päinvastoin Irlannin tehtävänä määrittää mahdollisimman nopeasti toimenpiteet, jotka se katsoo asianmukaisiksi sen varmistamiseksi, että sen tilanne on vaatimusten mukainen direktiivillä 98/83 vahvistettujen trihalometaanipitoisuuksien raja-arvojen kannalta, ja ilmoittaa näistä toimenpiteistä ja tämän vaatimusten mukaiseksi saattamisen edistymisestä komissiolle.

120

Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat vaarat, jotka aiheutuvat juomaveden korkeasta trihalometaanipitoisuudesta ja jotka palautettiin mieleen tämän tuomion 29 kohdassa. Kuten direktiivin 98/83 5 artiklan 2 kohdasta nimenomaisesti ilmenee, tämän vuoksi sen liitteessä I olevassa B osassa määritellään sellainen trihalometaanipitoisuuden kynnysarvo litraa kohti, jonka ylittyessä ei voida taata, että juomavesi on ”puhdasta ja terveellistä”, ja jäsenvaltiot voivat lisäksi vapaasti vahvistaa tiukempia vaatimuksia. Tästä seuraa, että juomavedessä esiintyviä trihalometaanipitoisuuksia koskevien muuttujien arvojen ylittyminen julkisilla vedenjakelualueilla ja yksityisluonteisissa yhteisissä vedentoimitusjärjestelmissä, joita tämä kanne koskee, saattoi pysyvyytensä vuoksi aiheuttaa vaaran ihmisten terveydelle.

121

Tästä seuraa, että komission toinen väite on hyväksyttävä.

122

Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että

se ei ole noudattanut kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan, tarkasteltuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä I olevan B osan ja 8 artiklan 2 kanssa, mukaisia velvoitteitaan.

123

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

124

Koska komissio on vaatinut Irlannin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja Irlanti on hävinnyt asian, Irlanti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: