Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)

29 päivänä helmikuuta 2024 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sisämarkkinat – Sähköinen tunnistaminen ja sähköisiin transaktioihin liittyvät luottamuspalvelut – Asetus (EU) N:o 910/2014 – 25 artikla – Sähköiset allekirjoitukset – Oikeusvaikutus ja todistusvoima oikeudenkäynnissä – Hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen käsite

Asiassa C‑466/22,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Administrativen sad Veliko Tarnovo (Veliko Tarnovon hallintotuomioistuin, Bulgaria) on esittänyt 22.6.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 12.7.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

V.B. Trade OOD

vastaan

Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” – Veliko Tarnovo,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja Z. Csehi (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Ilešič ja D. Gratsias,

julkisasiamies: T. Ćapeta,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” – Veliko Tarnovo, edustajanaan B. Nikolov,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään G. Braun, D. Drambozova ja P.-J. Loewenthal,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta 23.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 (EUVL 2014, L 257, s. 73) 25 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat V.B. Trade OOD, jonka kotipaikka on Bulgariassa, ja Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” – Veliko Tarnovo (kansallisen keskusverohallinnon Veliko Tarnovon yksikön valitusasioiden ja verotus- ja sosiaaliturvamenettelyjen osaston johtaja, Bulgaria; jäljempänä verojohtaja) ja joka koskee yhteisöveron jälkiverotuspäätöstä.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3        Asetuksen N:o 910/2014 johdanto-osan 21, 22 ja 49 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”(21) – – Tämän asetuksen ei – – pitäisi kattaa näkökohtia, jotka liittyvät sellaisten sopimusten tai muiden oikeudellisten velvoitteiden vahvistamiseen ja pätevyyteen, joihin sisältyy kansallisessa tai unionin oikeudessa säädettyjä muotovaatimuksia. Lisäksi sen ei pitäisi vaikuttaa kansallisiin muotovaatimuksiin, jotka koskevat julkisia rekistereitä, erityisesti kauppa- ja kiinteistörekistereitä.

(22)      Luottamuspalvelujen yleisen rajat ylittävän käytön edistämiseksi niitä olisi voitava käyttää todisteena oikeudellisissa menettelyissä kaikissa jäsenvaltioissa. Luottamuspalvelujen oikeusvaikutukset määritellään kansallisessa laissa, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

– –

(49)      Tässä asetuksessa olisi vahvistettava periaate, jonka mukaan sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutuksia ei pitäisi kieltää sillä perusteella, että se on sähköisessä muodossa tai että se ei täytä hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen vaatimuksia. Sähköisten allekirjoitusten oikeusvaikutukset määritellään kuitenkin kansallisessa laissa, lukuun ottamatta tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, joiden mukaan hyväksytyllä sähköisellä allekirjoituksella olisi oltava samanlaiset oikeusvaikutukset kuin käsin kirjoitetulla allekirjoituksella.”

4        Kyseisen asetuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämä asetus ei vaikuta kansalliseen eikä unionin oikeuteen, joka liittyy sopimusten tekemiseen tai pätevyyteen taikka muihin muotovaatimuksia koskeviin oikeudellisiin tai menettelyllisiin velvoitteisiin.”

5        Kyseisen asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

10.      ’sähköisellä allekirjoituksella’ sähköisessä muodossa olevaa tietoa, joka on liitetty tai joka loogisesti liittyy muuhun sähköisessä muodossa olevaan tietoon ja jota allekirjoittaja käyttää allekirjoittamiseen;

11.      ’kehittyneellä sähköisellä allekirjoituksella’ sähköistä allekirjoitusta, joka täyttää 26 artiklassa säädetyt vaatimukset;

12.      ’hyväksytyllä sähköisellä allekirjoituksella’ kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta, joka on luotu hyväksytyllä sähköisen allekirjoituksen luontivälineellä ja joka perustuu sähköisten allekirjoitusten hyväksyttyyn varmenteeseen;

– –

15.      ’sähköisen allekirjoituksen hyväksytyllä varmenteella’ sähköisen allekirjoituksen varmennetta, jonka on myöntänyt hyväksytty luottamuspalvelujen tarjoaja ja joka täyttää liitteessä I säädetyt vaatimukset;

– –

23.      ’hyväksytyllä sähköisen allekirjoituksen luontivälineellä’ sähköisen allekirjoituksen luontivälinettä, joka täyttää liitteessä II säädetyt vaatimukset;

– –”

6        Kyseisen asetuksen 21 artiklan, jonka otsikko on ”Hyväksytyn luottamuspalvelun aloittaminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos luottamuspalvelun tarjoajat, joilla ei ole hyväksyttyä asemaa, aikovat tarjota hyväksyttyjä luottamuspalveluja, niiden on toimitettava valvontaelimelle ilmoitus aikomuksestaan yhdessä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen myöntämän vaatimustenmukaisuuden arviointikertomuksen kanssa.”

7        Asetuksen N:o 910/2014 25 artiklassa, jonka otsikko on ”Sähköisten allekirjoitusten oikeusvaikutukset”, säädetään seuraavaa:

”1.      Sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutuksia ja käytettävyyttä todisteena oikeudellisissa menettelyissä ei voida kieltää pelkästään sillä perusteella, että se on sähköisessä muodossa tai että se ei täytä hyväksyttyjen sähköisten allekirjoitusten vaatimuksia.

2.      Hyväksytyllä sähköisellä allekirjoituksella on oltava samanlaiset oikeusvaikutukset kuin käsin kirjoitetulla allekirjoituksella.

– –”

8        Kyseisen asetuksen 26 artiklassa, jonka otsikko on ”Kehittyneen sähköisen allekirjoituksen vaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”Kehittyneen sähköisen allekirjoituksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)      se liittyy yksilöivästi allekirjoittajaansa;

b)      sillä voidaan yksilöidä allekirjoittaja;

c)      se on luotu käyttäen sähköisen allekirjoituksen luontitietoja, joita allekirjoittaja voi korkealla varmuustasolla käyttää yksinomaisessa valvonnassaan; ja

d)      se on liitetty sillä allekirjoitettuun tietoon siten, että tiedon mahdollinen myöhempi muuttaminen voidaan havaita.”

9        Kyseisen asetuksen liitteessä I, jonka otsikko on ”Sähköisten allekirjoitusten hyväksyttyjä varmenteita koskevat vaatimukset”, luetellaan ne eri tiedot, jotka sähköisten allekirjoitusten hyväksyttyjen varmenteiden on sisällettävä. Kyseisessä liitteessä olevan b–d kohdan mukaan kyseisten varmenteiden on sisällettävä tietokokonaisuus, joka yksiselitteisesti edustaa hyväksytyt varmenteet myöntävää hyväksyttyä luottamuspalvelun tarjoajaa, ainakin allekirjoittajan nimi tai salanimi, joka on selvästi ilmoitettava, ja sähköisen allekirjoituksen validointitiedot, jotka vastaavat sähköisen allekirjoituksen luontitietoja.

10      Kyseisen asetuksen liitteessä II, jonka otsikko on ”Hyväksyttyjä sähköisen allekirjoituksen luontivälineitä koskevat vaatimukset”, olevassa 1 kohdassa säädetään, että näillä välineillä on tarkoituksenmukaista tekniikkaa ja menettelytapoja käyttäen varmistettava ainakin, että sähköisen allekirjoituksen luontitietojen, joita käytetään sähköisen allekirjoituksen luomiseen, luottamuksellisuus taataan kohtuudella, että kyseisiä luontitietoja voi käytännössä esiintyä vain kerran, että sähköinen allekirjoitus on luotettavasti suojattu väärentämiseltä ja laillinen allekirjoittaja voi luotettavasti suojata kyseiset luontitiedot muiden käytöltä. Lisäksi kyseisessä liitteessä olevassa 3 kohdassa säädetään, että allekirjoittajan puolesta tapahtuvasta sähköisen allekirjoituksen luontitietojen muodostamisesta ja hallinnoinnista voi vastata ainoastaan hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja.

 Bulgarian oikeus

11      Sähköisestä asiakirjasta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain (zakon za elektronnia dokument i elektronnite udostoveritelni uslugi; DV nro 34, 6.4.2001), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä sähköisestä asiakirjasta annettu laki), 4 §:n mukaan sähköisen ilmoituksen tekijä on luonnollinen henkilö, joka on ilmoituksessa mainittu sen tekijäksi. Kyseisessä säännöksessä säädetään myös, että sähköisen ilmoituksen haltija on henkilö, jonka nimissä sähköinen ilmoitus luodaan.

12      Sähköisestä asiakirjasta annetun lain 13 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)      Sähköisellä allekirjoituksella tarkoitetaan asetuksen [N:o 910/2014] 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettua sähköistä allekirjoitusta.

– –

(3)      Hyväksytyllä sähköisellä allekirjoituksella tarkoitetaan asetuksen [N:o 910/2014] 3 artiklan 12 alakohdassa tarkoitettua sähköistä allekirjoitusta.

– –”

13      Siviiliprosessilain (Grazhdanski protsesualen kodeks), jota sovelletaan myös verotusta ja sosiaaliturvaa koskeviin menettelyihin, 184 §:n 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta riitauttaa sähköisen asiakirjan aitous tuomioistuimessa.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

14      Pääasian kantaja V.B. Tradelle annettiin 13.1.2021 yhteisöveroa koskeva jälkiverotuspäätös, jonka määrä oli 682 863,40 Bulgarian levaa (BGN) (n. 349 000 euroa) 192 770,62 BGN:n (n. 98 500 euroa) suuruisine korkoineen.

15      Toimivaltainen veroviranomainen teki kyseisen jälkiverotuspäätöksen verotarkastusmenettelyn päätteeksi, jonka kyseinen viranomainen määräsi 24.6.2020 tekemällään päätöksellä, jota muutettiin 30.9.2020 ja 29.10.2020 tehdyillä päätöksillä, ja jonka johdosta laadittiin 15.12.2020 päivätty verotarkastuskertomus.

16      Kaikki veroviranomaisen tämän verotarkastusmenettelyn yhteydessä antamat asiakirjat on laadittu sähköisinä asiakirjoina ja allekirjoitettu hyväksytyillä sähköisillä allekirjoituksilla.

17      Verojohtaja vahvisti 13.1.2021 tehdyn verotarkastuspäätöksen 17.5.2021 tekemällään päätöksellä.

18      Pääasian kantaja nosti kyseisestä päätöksestä kanteen Administrativen sad Veliko Tarnovossa (Veliko Tarnovon hallintotuomioistuin, Bulgaria), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

19      Tässä kanteessa kantaja riitauttaa annettujen sähköisten asiakirjojen pätevyyden ja väittää, ettei niitä ole asianmukaisesti allekirjoitettu hyväksytyllä sähköisellä allekirjoituksella. Tämän väitteensä tueksi se pyysi ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta nimeämään informatiikan alan asiantuntijan ja kuulemaan häntä kyseisten allekirjoitusten pätevyyteen liittyvistä kysymyksistä.

20      Pääasian kantaja nimittäin katsoo, että kyseisten asiakirjojen aitous riippuu erilaisista teknisistä seikoista, jotka määrittävät, onko sähköinen allekirjoitus ”hyväksytty sähköinen allekirjoitus”. Se väittää tältä osin muun muassa, että asetuksen N:o 910/2014 25 artiklan 1 ja 2 kohta eivät ole esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, joka mahdollistaa todisteiden riitauttamisen niiden uskottavuuden tai aitouden puuttumisen vuoksi tai jollain muulla perusteella.

21      Verojohtaja kiisti tämän väitteen todeten, että asetuksesta N:o 910/2014 päinvastoin ilmenee, ettei hyväksyttyjen sähköisten allekirjoitusten riitauttamista voida ottaa tutkittavaksi.

22      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että asetuksen N:o 910/2014 25 artiklan 1 kohdassa olevaa ilmaisua ”sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutuksia – – todisteena oikeudellisissa menettelyissä” on tarpeen täsmentää. Tästä ilmaisusta seuraa erityisesti kielto riitauttaa sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutusta ja käytettävyyttä todisteena. Kyseinen tuomioistuin pohtii näin ollen, syrjäyttääkö tämä kielto menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat evätä allekirjoituksen todistusvoiman kansallisessa lainsäädännössään säännellyllä erityisellä menettelyllä.

23      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin yhtäältä, että asetuksen N:o 910/2014 21 artiklan 1 kohdasta, luettuna yhdessä asetuksen johdanto-osan 22 perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että hyväksytyllä tai muulla kuin hyväksytyllä sähköisellä allekirjoituksella allekirjoitettu asiakirja on kaikenlaisissa tuomioistuinmenettelyissä hyväksyttävä asiakirja, joka jäsenvaltioiden tuomioistuinten on otettava huomioon, koska kyseisen asetuksen 25 artiklan 1 kohta on ensisijainen menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevaan yleiseen periaatteeseen ja jäsenvaltioiden vahvistamiin todisteiden hyväksyttävyyttä koskeviin menettelyvaatimuksiin nähden.

24      Toisaalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 910/2014 johdanto-osan 49 perustelukappaleen toisesta virkkeestä ilmenee, että kyseisen asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa olevalla ilmaisulla ”sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutuksia” voidaan ymmärtää tarkoitettavan allekirjoituksen todistusvoimaa, sellaisena kuin se tunnustetaan kunkin jäsenvaltion kansallisessa oikeusjärjestyksessä. Kyseinen tuomioistuin toteaa lisäksi, että kyseisen asetuksen 25 artiklan 2 kohdassa rinnastetaan sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutukset käsin kirjoitetun allekirjoituksen oikeusvaikutuksiin ainoastaan silloin, kun kyseessä on hyväksytty sähköinen allekirjoitus.

25      Näissä olosuhteissa Administrativen sad Veliko Tarnovo on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”(1)      Onko asetuksen [N:o 910/2014] 25 artiklan 1 kohdassa olevaa ilmaisua ’sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutuksia ja käytettävyyttä todisteena’ tulkittava siten, että tämän säännöksen perusteella jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten on silloin, kun asetuksen [N:o 910/2014] 3 artiklan 10, 11 ja 12 alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät tai ovat riidattomia, katsottava lähtökohtaisesti, että tällaisen allekirjoituksen olemassaolo ja väitetty tekijä on osoitettu epäilyksettömästi ja riidattomasti, ja onko sitä tulkittava siten, että kun kyseisten säännösten edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden tuomioistuinten on tunnustettava se, että hyväksytyllä sähköisellä allekirjoituksella on todistusarvo tai todistusvoima, joka vastaa käsin kirjoitetun allekirjoituksen todistusarvoa tai todistusvoimaa, vain niissä puitteissa, joista sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään tällaisen käsin kirjoitetun allekirjoituksen osalta?

(2)      Onko asetuksen [N:o 910/2014] 25 artiklan 1 kohdassa olevaa ilmaisua ”oikeudellisissa menettelyissä ei voida kieltää” tulkittava siten, että siinä asetetaan jäsenvaltioiden kansallisille tuomioistuimille ehdoton kielto käyttää niiden oikeusjärjestelmissä olevia prosessuaalisia mahdollisuuksia kieltääkseen asetuksessa säädettyjen sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutusten osalta sen merkityksen todisteena, vai onko sitä tulkittava siten, että kyseinen säännös ei ole esteenä sille, että jäsenvaltioiden kansalliset tuomioistuimet sivuuttavat asetuksen 3 artiklan 10, 11 ja 12 alakohdassa säädetyt edellytykset kansallisen prosessioikeuden nojalla, jolloin tuomioistuimessa käsiteltävän riidan asianosaisilla on mahdollisuus kiistää sähköiselle allekirjoitukselle säädetty todistusvoima ja todistusarvo?”

 Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

26      Asian käsittelyä lykättiin unionin tuomioistuimen presidentin 14.9.2022 tekemällä päätöksellä, kunnes asian C‑362/21 käsittelyn päättävä ratkaisu on annettu.

27      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti unionin tuomioistuimelle 20.10.2022 annetun tuomion Ekofrukt (C‑362/21, EU:C:2022:815) julistamisen jälkeen 18.11.2022 päivätyllä kirjeellä haluavansa peruuttaa toisen ennakkoratkaisukysymyksen mutta pysyttää ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen.

 Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

 Tutkittavaksi ottaminen

28      Verojohtaja katsoo lähinnä, että ennakkoratkaisukysymys on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se ei edellytä unionin oikeuden tulkintaa, koska asetuksen N:o 910/2014 2 artiklan 3 kohdassa todetaan nimenomaisesti, ettei kyseinen asetus vaikuta kansalliseen eikä unionin oikeuteen, joka liittyy sopimusten tekemiseen tai pätevyyteen taikka muihin muotovaatimuksia koskeviin oikeudellisiin tai menettelyllisiin velvoitteisiin. Kansallisen lainsäädännön perusteella on nimittäin määritettävä, onko, ja millä edellytyksillä, mahdollista riitauttaa asiakirjat, joissa on käsin kirjoitettu allekirjoitus, ja näin ollen asiakirjat, joissa on hyväksytty sähköinen allekirjoitus, mukaan lukien niiden tekijän asema, ja määritettävä, mitä menettelyllisiä seurauksia on sillä, onko riidan asianosainen riitauttanut tällaiset asiakirjat vai ei.

29      Tältä osin on todettava, että – kuten tämän tuomion 22–24 kohdasta ilmenee – ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii nyt käsiteltävässä asiassa sitä, onko ja missä määrin asetuksen N:o 910/2014 25 artikla ensisijainen jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevaan periaatteeseen nähden, kun siinä asetetaan kansallisille tuomioistuimille ehdoton kielto käyttää niiden oikeusjärjestelmissä säädettyjä menettelyllisiä keinoja kyseisestä asetuksesta johtuvan sähköisen allekirjoituksen todistusvoiman riitauttamiseksi. Tämä kysymys kuuluu kuitenkin esitetyn ennakkoratkaisukysymyksen aineelliseen arviointiin eikä sen tutkittavaksi ottamiseen.

30      Mainitusta kysymyksestä ilmenee lisäksi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää kysymyksellään unionin oikeuden ja erityisesti asetuksen N:o 910/2014 25 artiklan tulkintaa eikä Bulgarian oikeuden tulkintaa.

31      Ennakkoratkaisupyyntö voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi.

 Asiakysymys

32      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksellään selvittämään lähinnä, onko asetuksen N:o 910/2014 25 artiklaa tulkittava siten, että siinä asetetaan jäsenvaltioiden tuomioistuimille velvollisuus katsoa, että sen hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen olemassaoloa ja väitettyä tekijää on pidettävä yksiselitteisesti toteen näytettyinä, kun kyseisen asetuksen 3 artiklan 12 alakohdan edellytykset täyttyvät, vai onko kyseisten tuomioistuinten tunnustettava tämän allekirjoituksen todistusvoima ainoastaan sen puitteissa, mitä merkityksellisessä kansallisessa lainsäädännössä säädetään käsin kirjoitetun allekirjoituksen osalta.

33      Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 910/2014 3 artiklan 12 alakohdassa asetetaan kolme kumulatiivista vaatimusta sille, että sähköistä allekirjoitusta voidaan pitää ”hyväksyttynä sähköisenä allekirjoituksena”. Ensinnäkin allekirjoituksen on oltava ”kehittynyt sähköinen allekirjoitus”, jonka on kyseisen asetuksen 3 artiklan 11 alakohdan mukaan täytettävä asetuksen 26 artiklassa säädetyt vaatimukset. Toiseksi allekirjoitus on luotava ”hyväksytyllä sähköisen allekirjoituksen luontivälineellä”, jonka on kyseisen asetuksen 3 artiklan 23 alakohdan mukaan täytettävä saman asetuksen liitteessä II säädetyt vaatimukset. Kolmanneksi allekirjoituksen on perustuttava asetuksen N:o 910/2014 3 artiklan 15 alakohdassa tarkoitettuun ”sähköisen allekirjoituksen hyväksyttyyn varmenteeseen”, eli varmenteen on oltava ”hyväksytyn luottamuspalvelujen tarjoajan” myöntämä ja sen on täytettävä kyseisen asetuksen liitteessä I vahvistetut vaatimukset (tuomio 20.10.2022, Ekofrukt, C‑362/21, EU:C:2022:815, 43 kohta).

34      Kuten unionin tuomioistuin totesi 20.10.2022 antamansa tuomion Ekofrukt (C‑362/21, EU:C:2022:815) 35 kohdassa, asetuksen N:o 910/2014 25 artiklan 1 kohdassa ei kielletä kansallisia tuomioistuimia toteamasta sähköisiä allekirjoituksia pätemättömiksi, mutta siinä vahvistetaan yleinen periaate, jonka mukaan kyseisiä tuomioistuimia kielletään epäämästä sähköisten allekirjoitusten oikeudellista vaikutusta ja todistusvoimaa oikeudenkäynneissä pelkästään sillä perusteella, että kyseiset allekirjoitukset ovat sähköisessä muodossa.

35      Lopuksi, kuten 20.10.2022 annetun tuomion Ekofrukt (C‑362/21, EU:C:2022:815) 36 ja 37 kohdasta ilmenee, tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittua tulkintaa tukee asetuksen N:o 910/2014 2 artiklan 3 kohta, luettuna sen johdanto‑osan 21 ja 49 perustelukappaleen valossa, josta ilmenee, että kansallisessa oikeudessa on määritettävä sähköisten allekirjoitusten tuottama oikeusvaikutus. Ainoa poikkeus tältä osin on asetuksen N:o 910/2014 25 artiklan 2 kohdassa säädetty vaatimus, jonka mukaan hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutuksen on vastattava käsin kirjoitetun allekirjoituksen vaikutusta, ja tällä säännöksellä luodaan näin ollen olettama ainoastaan siltä osin, että hyväksytty sähköinen allekirjoitus samastetaan käsin kirjoitettuun allekirjoitukseen.

36      Tämän tuomion 32–35 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että sähköisten allekirjoitusten, mukaan lukien hyväksyttyjen sähköisten allekirjoitusten, oikeusvaikutukset määritellään kansallisessa oikeudessa, mutta näin on sillä edellytyksellä, että asetuksen N:o 910/2014 25 artiklan 2 kohdassa säädettyä hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen rinnastamista käsin kirjoitettuun allekirjoitukseen noudatetaan.

37      Vaikka asetuksen N:o 910/2014 25 artiklasta ilmenee, että hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen olemassaolo ja väitetty tekijä on näytetty toteen, kun on osoitettu, että kyseinen allekirjoitus täyttää kyseisen asetuksen 3 artiklan 12 alakohdassa säädetyt edellytykset, ei ole kuitenkaan mitään syytä kohdella hyväksyttyä sähköistä allekirjoitusta suotuisammin kuin käsin kirjoitettua allekirjoitusta siinä mielessä, että kyseisen asetuksen 25 artiklassa asetettaisiin jäsenvaltioiden tuomioistuimille ehdoton kielto käyttää niiden oikeusjärjestelmissä säädettyjä menettelyllisiä keinoja evätäkseen todistusvoiman mainitussa asetuksessa tarkoitetulta hyväksytyltä sähköiseltä allekirjoitukselta.

38      Näin ollen, jos ja siltä osin kuin kansallisessa lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta kyseenalaistaa käsin kirjoitetun allekirjoituksen todistusvoima, tämän on oltava mahdollista myös hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen osalta.

39      Kuten verojohtaja on esittänyt kirjallisissa huomautuksissaan, hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen todistusvoima voidaan evätä kansallisessa lainsäädännössä säädetyn asiakirjan väärennystä koskevan menettelyn yhteydessä, mutta näin on sillä edellytyksellä, että kyseisessä lainsäädännössä säädetään samanlaisesta menettelystä käsin kirjoitetun allekirjoituksen ja hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen riitauttamiseksi.

40      Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 910/2014 25 artiklaa on tulkittava siten, että kun kyseisen asetuksen 3 artiklan 12 alakohdan edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden tuomioistuimet ovat velvollisia tunnustamaan hyväksytylle sähköiselle allekirjoitukselle vastaavan todistusvoiman kuin käsin kirjoitetulle allekirjoitukselle sen puitteissa, mitä merkityksellisessä kansallisessa lainsäädännössä säädetään käsin kirjoitetun allekirjoituksen osalta.

 Oikeudenkäyntikulut

41      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta 23.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 25 artiklaa

on tulkittava siten, että

kun kyseisen asetuksen 3 artiklan 12 alakohdan edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden tuomioistuimet ovat velvollisia tunnustamaan hyväksytylle sähköiselle allekirjoitukselle vastaavan todistusvoiman kuin käsin kirjoitetulle allekirjoitukselle sen puitteissa, mitä merkityksellisessä kansallisessa lainsäädännössä säädetään käsin kirjoitetun allekirjoituksen osalta.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: bulgaria.