–

”Latvijas valsts meži” AS, edustajanaan M. Gūtmanis,

–

Dabas aizsardzības pārvalde, edustajanaan A. Svilāns,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Hermes ja I. Naglis,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7; jäljempänä luontodirektiivi) 6 artiklan 3 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat ”Latvijas valsts meži” AS ja Dabas aizsardzības pārvalden (ympäristönsuojeluviranomainen, Latvia) Kurzemen aluehallinto ja joka koskee kyseisen viranomaisen pääjohtajan 22.3.2021 tekemää päätöstä, jolla kyseinen yhtiö velvoitettiin toteuttamaan erilaisia toimenpiteitä puiden hakkuun kielteisten vaikutusten vähentämiseksi Latviassa sijaitsevalla Ances purvi un mežin (Ancen suot ja metsät) yhteisön tärkeänä pitämällä erityisten suojelutoimien alueella (Natura 2000).

3

Luontodirektiivin 1 artiklan l alakohdan mukaan ”erityisten suojelutoimien alueella” tarkoitetaan ”jäsenvaltioiden lainsäädännöllisellä, hallinnollisella ja/tai sopimusoikeudellisella toimenpiteellä osoittamaa yhteisön tärkeänä pitämää aluetta, joilla sovelletaan niiden luontotyyppien ja/tai niiden lajien kantojen, joille alue on osoitettu, suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai ennalleen saattamista koskevia tarvittavia suojelutoimenpiteitä”.

4

Erityisten suojelutoimien alueiden muodostamisesta säädetään kyseisen direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa seuraavaa:

”Kun yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kyseisen jäsenvaltion on muodostettava tämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa määrittäen toteamisjärjestyksen sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat liitteessä I olevan luontotyypin tai liitteessä II olevan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000:n yhtenäisyyden kannalta sekä alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella.”

5

Natura 2000 ‑alueiden suojelusta säädetään erityisesti kyseisen direktiivin 6 artiklassa seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

3.   Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4.   Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava [Euroopan] komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.”

6

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (EUVL 2012, L 26, s. 1; jäljempänä YVA-direktiivi) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)  ’hankkeella’:

7

Luontodirektiivi on saatettu osaksi Latvian oikeutta erityisten suojelutoimien alueista 2.3.1993 annetulla lailla (likums ”Par īpaši aizsargājamām dabas teritorijām”) (Latvijas Vēstnesis, 1993, nro 5).

8

Kyseisen lain 15 §:ssä, jonka otsikko on ”Suojelualueiden suojelua ja käyttöä koskevat säännöt”, säädetään seuraavaa:

”1)   Suojelualueita varten voidaan antaa suojelua ja käyttöä koskevia sääntöjä näiden alueiden suojelun ja niiden luonnonarvon säilyttämisen varmistamiseksi.

2)   Suojelualueita varten on olemassa suojelua ja käyttöä koskevia yleisiä sääntöjä, suojelua ja käyttöä koskevia tapauskohtaisia sääntöjä sekä luonnonsuojelusuunnitelmia.”

9

Mainitun lain 43 §:ssä, jonka otsikko on ”Yhteisön tärkeinä pitämät erityisten suojelutoimien alueet”, säädetään seuraavaa:

”– –

4) kaiken suunnitellun toiminnan ja jokaisen suunnitteluasiakirjan (lukuun ottamatta suojelualueiden luonnonsuojelusuunnitelmia ja niissä suunniteltuja toimia, jotka ovat tarpeen erityisesti suojeltujen lajien elinympäristöjen, rajoitetusti käytettävissä olevien erityisesti suojeltujen lajien elinympäristöjen tai erityisesti suojeltujen biotooppien hoitamiseksi tai ennallistamiseksi sekä suojelualueiden luonnonsuojelusuunnitelmissa tarkoitetun tutkimuksen ja yleisölle suunnatun ympäristövastuullisen luontomatkailun infrastruktuurien järjestämiseksi) ympäristövaikutuksia on arvioitava, jos ne ovat omiaan vaikuttamaan merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muun suunnitellun toiminnan tai muiden suunnitteluasiakirjojen kanssa yhteisön tärkeänä pitämään suojelualueeseen (Natura 2000). – –”

10

Paloturvallisuudesta ja palontorjunnasta 24.10.2002 annetun lain (Ugunsdrošības un ugunsdzēsības likums) (Latvijas Vēstnesis, 2002, nro 165) 10.1 §:n 1 momentissa säädetään, että metsän omistajan tai haltijan on huolehdittava metsäpalojen torjuntaan liittyvien vaatimusten noudattamisesta.

11

Kyseisen lain 12 §:ssä säädetään, että ministerineuvosto määrittää vaatimukset, joita luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden on noudatettava, jotta paloja voidaan tehokkaasti ehkäistä tai sammuttaa ja jotta niiden seurauksia voidaan lieventää, riippumatta kyseessä olevan omaisuuden omistusmuodosta ja sijainnista.

12

Palontorjunnasta 19.4.2016 annetun ministerineuvoston asetuksen nro 238 (Minnistru kabineta noteikumi Nr. 238 ”Ugunsdrošības noteikumi”) (Latvijas Vēstnesis, 2016, nro 78) (jäljempänä asetus nro 238) 1 kohdassa säädetään, että kyseisessä asetuksessa vahvistetaan vaarojen ehkäisyä koskevat vaatimukset, joita luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden on noudatettava, jotta paloja voidaan tehokkaasti ehkäistä ja sammuttaa ja jotta niiden seurauksia voidaan lieventää, riippumatta kyseessä olevan omaisuuden omistusmuodosta ja sijainnista.

13

Kyseisen asetuksen 2.7.1 kohdassa täsmennetään, että metsäpalojen torjuntaa koskevaan infrastruktuuriin kuuluvat metsäalueella sijaitsevat tiet, palolinjat, kivennäispitoiset maavyöhykkeet, luonnontiet, vesipostit tuloväylineen ja palonvalvontatornit.

14

Kyseisen asetuksen 417.3 kohdassa säädetään, että kunkin vuoden toukokuun 1. päivään mennessä metsäalueesta vastaava henkilö poistaa kaiken aluskasvillisuuden, joka voi häiritä palontorjuntaan käytettävien ajoneuvojen liikkumista asianomaisen metsäalueen maan- ja luonnonteillä, joita voidaan käyttää tähän tarkoitukseen.

15

Asetuksen nro 238 417.4 kohdassa todetaan, että kunkin vuoden toukokuun 1. päivään mennessä metsäalueesta vastaava henkilö kunnostaa vesiposteille johtavat tiet ja väylät ja pitää ne kunnossa palontorjuntaan käytettävien ajoneuvojen alueelle pääsyn varmistamiseksi.

16

Kyseisen asetuksen 418 kohdassa täsmennetään, että jos metsäalueesta vastaava henkilö hoitaa yli 5000 hehtaarin suuruista yhtenäistä metsäaluetta, hän laatii metsäpalovaarojen torjuntasuunnitelman koko kyseiselle metsäalueelle ja panee sen täytäntöön. Suunnitelmaan liitetään kyseisen metsäalueen kartat.

17

Luonnonsuojelualueen ”Ancen suot ja metsät” suojelua ja käyttöä koskevista erityisistä säännöistä 16.8.2017 annetun ministerineuvoston asetuksen nro 478 (Minnistru kabineta noteikumi Nr. 478 Dabas lieguma ”Ances purvi un meži” individuālie aizsardzības un izmantošanas noteikumi) (Latvijas Vēstnesis, 2017, nro 164) (jäljempänä asetus nro 478) 2 kohdassa säädetään, että kyseinen luonnonsuojelualue perustetaan Latvian tasavallalle ja Euroopan unionille tärkeiden alueelle tyypillisten rannikkoalueiden painaumien ja dyynien sekä erityisesti suojeltujen biotooppien ja lajien suojelemiseksi.

18

Kyseisen asetuksen 11 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Metsäalueilla on kielletty:

– – 11.2 kuivien puiden hakkuut sekä sellaisten kaatuneiden puiden, kuolleiden puiden tai niiden osien poistaminen, joiden halkaisija paksuimmassa kohdassa on yli 25 cm, jos puuston kokonaistilavuus metsämaan hehtaarilla on alle 20 kuutiometriä, lukuun ottamatta seuraavia tapauksia:

11.2.1 vaaraa aiheuttavien puiden hakkuu ja poistaminen siten, että ne jätetään kasvustoon;

11.2.2 tällaisen toiminnan toteuttaminen unionin ensisijaisina pitämillä biotoopeilla, joita ovat puistoiset suot (91D0*), metsäluhdat (9080*), tulvametsät (91E0*) ja boreaaliset luonnonmetsät (9010*), joissa kuivien puiden hakkuut sekä sellaisten kaatuneiden puiden, kuolleiden puiden tai niiden osien poistaminen, joiden halkaisija paksuimmassa kohdassa on yli 25 cm, on kielletty. – –”

19

Asetuksen 23.3.3 kohdassa säädetään, että kausiluonteisesti suojellulla luonnonsuojelualueella metsänhoitotoiminta on kielletty 1.2.–31.7. metsien suojelutoimenpiteitä ja metsäpalojen torjuntatoimenpiteitä lukuun ottamatta.

20

Luonnonsuojelualueesta ”Ancen metsät ja suot” on lisäksi laadittu luonnonsuojelusuunnitelma (vuosille 2016–2018, jäljempänä suojelusuunnitelma), joka on hyväksytty ympäristönsuojelusta ja alueellisesta kehityksestä vastaavan ministeriön 28.4.2016 antamalla määräyksellä nro 105 (vides aizsardzības un reģionālās attīstības ministra rīkojums Nr. 105).

21

Kyseinen luonnonsuojelualue on yhteisön tärkeänä pitämä erityisten suojelutoimien alue (Natura 2000), joka sijaitsee Ventspilsin kunnassa (Latvia). Alueen pinta-ala on 9822 hehtaaria, ja se on perustettu Latviassa ja Euroopan unionissa harvinaisten ja suojeltujen biotooppien ja eläin- ja kasvilajien elinympäristöjen sekä alueelle tyypillisten rannikkoalueiden painaumien ja dyynien suojelemiseksi ja hoitamiseksi.

22

Kurzemen aluehallinnon ympäristönsuojeluviranomaisen työntekijät tarkastivat kyseessä olevan luonnonsuojelualueen 7.1. ja 14.1.2021 ja totesivat, että pääasian kantaja oli hakkauttanut puita kyseisellä alueella luonnonteiden varsilla noin 17 kilometrin matkalla.

23

Ympäristönsuojeluviranomainen katsoi, että kyseessä oleva toimenpide ei kuulunut suojelusuunnitelmaan eikä siitä säädetty asetuksessa nro 478 ja että sen vaikutukset olisi pitänyt arvioida ennen sen toteuttamista.

24

Kyseinen viranomainen velvoitti 15.1.2021 tekemällään päätöksellä pääasian kantajan vähentämään kyseisellä luonnonsuojelualueella toteutettujen toimien kielteisiä vaikutuksia ja jättämään kasvustoon hakatut männyt, joiden halkaisija paksuimmassa kohdassa on yli 25 senttimetriä, jotta kyseiset männyt muuttuisivat hajoamisen kautta kyseisellä alueella erityisesti suojeltujen hyönteislajien ja muun muassa nahkurin (Tragosoma depsarium) ja ison sarvijäärän (Ergates faber) suotuisaksi kasvualustaksi. Ympäristönsuojeluviranomainen määräsi myös pääasian kantajan palauttamaan kuolleen puuaineksen määrän entiselleen ensisijaisesti suojellussa biotoopissa 9010* ”boreaaliset luonnonmetsät”, koska sen määrä katsottiin liian alhaiseksi.

25

Pääasian kantaja riitautti edellä mainitun päätöksen. Ympäristönsuojeluviranomaisen pääjohtaja pysytti kuitenkin kyseisen päätöksen 22.3.2021 tekemällään päätöksellä (jäljempänä pääasiassa kyseessä oleva päätös).

26

Pääasian kantaja nosti administratīvā rajona tiesa, Rīgas tiesu namsissa (alueellinen hallintotuomioistuin, Riian osasto, Latvia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kanteen pääasiassa kyseessä olevan päätöksen kumoamiseksi.

27

Se väitti, että toimintaa, josta sitä moititaan, vaaditaan metsäpalovaarojen torjunnan alalla sovellettavassa kansallisessa säännöstössä, jossa edellytetään metsä- ja luonnonteiden kunnossapitoa, mukaan lukien puiden hakkuu Valsts meža dienestsin (valtion metsäalan viranomainen, Latvia) myöntämien lupien perusteella, että kyseiseen toimintaan ei sovelleta luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädettyä arviointimenettelyä ja että kyseinen toiminta on toteutettu suojelusuunnitelman ja asetuksen nro 478 mukaisesti.

28

Pääasian kantaja väittää lisäksi, että pääasiassa kyseessä olevalla päätöksellä määrätyillä toimenpiteillä on paloturvallisuuden ja palontorjunnan kannalta kielteisiä vaikutuksia kyseessä olevalla luonnonsuojelualueella. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan metsäalan viranomainen on todennut samaa.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen on määritettävä, sovelletaanko pääasian kantajan toteuttamiin toimiin yhteisön tärkeinä pitämille erityisten suojelutoimien alueille (Natura 2000) suunniteltujen suunnitelmien ja hankkeiden vaikutusten arviointimenettelyä, josta säädetään luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa.

30

Tätä varten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen on ensin arvioitava, ovatko pääasiassa kyseessä olevat toimet kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu suunnitelma tai hanke, koska ainoastaan suunnitelmat ja hankkeet, jotka ovat omiaan vaikuttamaan erityisten suojelutoimien alueeseen, on kyseisen säännöksen nojalla arvioitava asianmukaisesti.

31

Jos kyseessä oleviin töihin on sovellettava edellä mainittua luokittelua, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös sitä, liittyvätkö nämä työt suoranaisesti kyseisen luonnonsuojelualueen käyttöön tai ovatko ne sen kannalta tarpeellisia siltä osin kuin niiden tarkoituksena on kyseisen luonnonsuojelualueen suojeleminen tulipalovaaralta. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan asianomaiselle alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointia ei nimittäin edellytetä alueen käyttöön suoranaisesti liittyvien tai sen kannalta tarpeellisten suunnitelmien tai hankkeiden osalta.

32

Vaikka tällaista yhteyttä tai tällaista tarvetta alueen käytön kannalta ei olisi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko kyseessä olevien toimien vaikutukset kuitenkin arvioitava siitä huolimatta, että niitä edellytetään metsäpalovaarojen torjuntaa koskevassa kansallisessa säännöstössä.

33

Tässä tilanteessa administratīvā rajona tiesa, Rīgas tiesu nams (alueellinen hallintotuomioistuin, Riian osasto, Latvia) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

34

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu hankkeen käsite kattaa erityisten suojelutoimien alueeksi osoitetulla metsäalueella toteutetut toimet metsäpalojen torjuntaa koskevan infrastruktuurin kunnossapidon varmistamiseksi kyseisellä alueella metsäpalovaarojen torjuntaa koskevassa kansallisessa säännöstössä säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

35

Aluksi on muistutettava, että kyseisessä säännöksessä säädetään, että luontodirektiivin 1 artiklan l alakohdassa tarkoitetuilla erityisten suojelutoimien alueilla ”kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin”.

36

Ensinnäkin on todettava, että luontodirektiivissä ei määritellä hankkeen käsitettä. YVA-direktiivin 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimenomaisesti viittaa kysymyksessään, annetaan sen sijaan määritelmä, jonka mukaan YVA-direktiivissä ”hankkeella” tarkoitetaan rakennustyön tai muun laitoksen tai suunnitelman toteuttamista taikka muuta luonnonympäristöön ja maisemaan kajoamista mukaan lukien maaperän luonnonvarojen hyödyntäminen.

37

Unionin tuomioistuin on katsonut, että luontodirektiivissä tarkoitettu hankkeen käsite kattaa YVA-direktiivissä tarkoitetun hankkeen käsitteen, joten jos toiminta kuuluu YVA-direktiivin soveltamisalaan, sen on sitä suuremmalla syyllä kuuluttava luontodirektiivin soveltamisalaan (tuomio 9.9.2020, Friends of the Irish Environnement, C‑254/19, EU:C:2020:680, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Toiseksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että YVA-direktiivissä tarkoitettu hanke merkitsee alueen fyysistä olotilaa tosiasiallisesti muuttavien töiden tai siihen kajoamisen toteuttamista (ks. vastaavasti tuomio 17.3.2011, Brussels Hoofdstedelijk Gewest ym., C‑275/09, EU:C:2011:154, 24 kohta). Käsiteltävässä asiassa pääasiassa kyseessä olevat toimet muodostuivat puiden hakkuista asianomaisen luonnonsuojelualueen läpi kulkevien luonnonteiden kunnossapidon varmistamiseksi. Ne täyttävät näin ollen YVA-direktiivissä tarkoitetun hankkeen käsitteen aineellisen edellytyksen.

39

Tätä käsitettä ei sen sijaan rajoiteta millään oikeudellisella perusteella. Tästä syystä sillä, että pääasiassa kyseessä olevista puiden hakkuista on säädetty metsäpalovaarojen torjunnan alalla sovellettavassa kansallisessa säännöstössä, ei voida kyseenalaistaa kyseisten töiden luokittelua YVA-direktiivissä tarkoitetuksi hankkeeksi.

40

Edellä esitetystä seuraa, että mainitut hakkuutyöt ovat YVA-direktiivissä tarkoitettu hanke ja näin ollen luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu hanke.

41

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu hankkeen käsite kattaa erityisten suojelutoimien alueeksi osoitetulla metsäalueella toteutetut toimet metsäpalojen torjuntaa koskevan infrastruktuurin kunnossapidon varmistamiseksi kyseisellä alueella metsäpalovaarojen torjuntaa koskevassa kansallisessa säännöstössä säädettyjen vaatimusten mukaisesti, kun nämä toimet muuttavat asianomaisen alueen fyysistä olotilaa.

42

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että toimia, jotka toteutetaan erityisten suojelutoimien alueeksi osoitetulla metsäalueella metsäpalojen torjuntaa koskevan infrastruktuurin kunnossapidon varmistamiseksi kyseisellä alueella metsäpalovaarojen torjuntaa koskevassa kansallisessa säännöstössä säädettyjen vaatimusten mukaisesti, on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna hankkeena, joka ”liittyy suoranaisesti alueen käyttöön tai on sen kannalta tarpeellinen”, minkä vuoksi niiden vaikutusta asianomaiseen alueeseen ei tarvitse arvioida.

43

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan on nimittäin niin, että jos pääasiassa kyseessä olevat työt, jotka on toteutettu metsäpalovaarojen torjuntaa koskevassa kansallisessa säännöstössä säädettyjen vaatimusten mukaisesti, liittyvät suoranaisesti kyseisen alueen käyttöön tai ovat sen kannalta tarpeellisia, niiden vaikutuksia kyseiseen alueeseen ei tarvitse arvioida.

44

Ensinnäkin luontodirektiivin 1 artiklan l alakohdasta ilmenee, että erityisten suojelutoimien alue osoitetaan tiettyjen luontotyyppien tai lajien suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi tai ennalleen saattamiseksi. Tätä varten jäsenvaltioiden on luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla toteutettava tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti kyseisiä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat kyseisillä alueilla esiintyvien liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia.

45

Edellä esitetystä seuraa, että luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen suojelutoimenpiteiden on liityttävä suoranaisesti kyseisen alueen käyttöön tai oltava sen kannalta tarpeellisia kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

46

Toiseksi on todettava, että – kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 37 kohdassa – tulipalojen ehkäisemiseen tai torjuntaan tarkoitetut varotoimenpiteet voivat liittyä suojelualueen käyttöön tai olla sen kannalta tarpeellisia. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan sekä suojelusuunnitelma että asetus nro 478 sisältävät lisäksi epäsuoria viitteitä tarpeesta toteuttaa toimenpiteitä metsäpalovaarojen torjumiseksi asianomaisella alueella.

47

Kaikki toimenpiteet, joilla pyritään varmistamaan metsäpalovaarojen torjunta erityisten suojelutoimien alueella, eivät kuitenkaan liity suoranaisesti kyseisen alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia. Näiden toimenpiteiden on lisäksi oltava tarpeellisia suojeltujen luontotyyppien tai lajien suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi tai ennalleen saattamiseksi ja niiden oltava oikeasuhtaisia näihin tavoitteisiin nähden, mikä edellyttää sitä, että ne on mukautettu asianomaisen alueen tarpeisiin ja että kyseiset tavoitteet voidaan toteuttaa niiden avulla.

48

Siltä osin kuin käsiteltävässä asiassa on kyse hakkuutöistä, joilla pyritään suojelualueen luonnonteiden kunnossapitoon, on arvioitava, vaikuttavatko nämä työt tiettyihin suojelutavoitteisiin ja – tarvittaessa – oikeuttaako vaara siitä, että tulipalot aiheuttavat tulevaisuudessa vahinkoa alueelle, mainitut työt, kun otetaan huomioon kyseisen alueen kaikki ominaispiirteet.

49

Tällainen arviointi edellyttää suunniteltujen palontorjuntatoimenpiteiden vaikutusten asianmukaista arviointia luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

50

Asia on toisin vain, jos kyseiset toimenpiteet kuuluvat jo luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyihin toimenpiteisiin, jotka liittyvät tämän vuoksi suoranaisesti kyseisen alueen käyttöön tai ovat sen kannalta tarpeellisia.

51

Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että toimia, jotka toteutetaan erityisten suojelutoimien alueeksi osoitetulla metsäalueella metsäpalojen torjuntaa koskevan infrastruktuurin kunnossapidon varmistamiseksi kyseisellä alueella metsäpalovaarojen torjuntaa koskevassa kansallisessa säännöstössä säädettyjen vaatimusten mukaisesti, ei voida pitää suoranaisesti asianomaisen alueen käyttöön liittyvinä tai sen kannalta tarpeellisina yksinomaan siksi, että niillä on tällainen tavoite, minkä vuoksi niitä ei voida tämän perusteella vapauttaa alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista, elleivät ne kuulu luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla jo hyväksyttyihin suojelutoimenpiteisiin.

52

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että siinä velvoitetaan arvioimaan kyseisessä säännöksessä tarkoitetut suunnitelmat ja hankkeet silloinkin, kun niiden toteuttamista edellytetään metsäpalovaarojen torjunnan alalla sovellettavassa kansallisessa säännöstössä.

53

Ensinnäkin on muistutettava, että kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat mainittuun alueeseen, mikä merkitsee kyseisen suunnitelman tai hankkeen kaikkien alueeseen kohdistuvien vaikutusten yksilöintiä, arviointia ja huomioon ottamista. Tällainen suunnitelma tai hanke on arvioitava, kun on todennäköistä tai on olemassa riski siitä, että se vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi, ja tämän edellytyksen on katsottava täyttyvän, kun ennalta varautumisen periaate huomioon ottaen kyseiseen alueeseen kohdistuvien merkittävien haitallisten vaikutusten todennäköisyyttä tai riskiä ei alaa koskevan parhaan tieteellisen tietämyksen perusteella voida sulkea pois, kun otetaan huomioon erityisesti kyseisen alueen ominaisuudet ja erityiset ympäristöolosuhteet (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2022, AquaPri (C‑278/21, EU:C:2022:864, 49 ja 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko pääasiassa kyseessä oleva hanke omiaan vaikuttamaan merkittävästi asianomaiseen alueeseen, kun otetaan huomioon – kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 45 kohdassa –, että metsäpalovaarojen torjunnan alalla sovellettavalla kansallisella säännöstöllä ei voida vapauttaa suunnitelmaa tai hanketta luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan vaatimusten noudattamisesta.

54

Toiseksi on kuitenkin korostettava, että kansallisen oikeuden mukainen velvollisuus toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä metsäpalojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ei ole ristiriidassa luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn sen velvollisuuden kanssa, jonka mukaan kyseisten toimenpiteiden vaikutukset asianomaiseen alueeseen on arvioitava ennalta, kun ne ovat omiaan vaikuttamaan merkittävästi erityisten suojelutoimien alueeseen.

55

Yhtäältä nimittäin tämän arvioinnin avulla voidaan päinvastoin määritellä mainittujen toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka soveltuvat parhaiten niiden luontotyyppien tai lajien, joiden suojelemiseksi kyseinen erityisten suojelutoimien alue on perustettu, suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi tai ennalleen saattamiseksi.

56

Toisaalta vaikka arvioinnissa katsottaisiin, että suunnitelluilla toimenpiteillä on haitallisia vaikutuksia alueeseen eikä vaihtoehtoisia ratkaisuja ole, luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa säädetään, että tällaiset toimenpiteet voidaan kuitenkin toteuttaa, jos se on erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavien syiden vuoksi perusteltua, edellyttäen, että jäsenvaltio toteuttaa kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä (ks. vastaavasti tuomio 17.4.2018, komissio v. Puola (Białowieżan metsä), C‑441/17, EU:C:2018:255, 190 kohta).

57

Kolmanneksi ja joka tapauksessa on muistutettava, että unionin tuomioistuin on katsonut, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa ei anneta jäsenvaltiolle lupaa antaa kansallisia sääntöjä, joiden mukaan tietyntyyppiset suunnitelmat tai hankkeet jäisivät yleisesti niistä alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin ulkopuolelle (tuomio 22.6.2022, komissio v. Slovakia (Metson suojelu), C‑661/20, EU:C:2022:496, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Mahdollisuus vapauttaa yleisesti tietyt toimet niistä kyseessä olevalle suojellulle alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista voimassa olevan kansallisen säännöstön mukaisesti olisi nimittäin omiaan vaarantamaan kyseisen alueen koskemattomuuden.

59

On lisäksi todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että metsäpalovaarojen torjunnan alalla sovellettavassa kansallisessa säännöstössä ei säädetä tällaisesta mahdollisuudesta.

60

Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että siinä velvoitetaan arvioimaan kyseisessä artiklassa tarkoitetut suunnitelmat ja hankkeet silloinkin, kun niiden toteuttamista edellytetään metsäpalovaarojen torjunnan alalla sovellettavassa kansallisessa säännöstössä.

61

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään lähinnä, onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että erityisten suojelutoimien alueeksi osoitetulla metsäalueella metsäpalojen torjuntaa koskevan infrastruktuurin kunnossapidon varmistamiseksi tarkoitettuja toimia voidaan jatkaa ja ne voidaan saattaa päätökseen ennen kyseisessä säännöksessä säädetyn niistä aiheutuvien vaikutusten arviointimenettelyn toteuttamista.

62

Luontodirektiiviin 6 artiklan 3 kohdassa todetaan, että ”alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia”. Näin ollen suunnitelma tai hanke voidaan toteuttaa erityisten suojelutoimien alueella vasta, kun sen vaikutukset kyseiseen alueeseen on arvioitu.

63

Unionin tuomioistuin on useaan otteeseen vahvistanut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn arviointimenettelyn luonteen toimenpiteitä edeltävänä menettelynä (tuomio 7.9.2004, Waddenvereniging ja Vogelbeschermingsvereniging, C‑127/02, EU:C:2004:482, 34 kohta; tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C‑258/11, EU:C:2013:220, 28 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C‑387/15 ja C‑388/15, EU:C:2016:583, 43 kohta).

64

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 54 kohdassa, on sitä paitsi välttämätöntä, että suunnitelman tai hankkeen vaikutusten arviointi edeltää sen toteuttamista. Yhtäältä nimittäin jälkikäteisellä arvioinnilla ei voida välttää alueen suojelun tasoon kohdistuvia vaikutuksia. Toisaalta näiden vaikutusten laajuutta on usein vaikea arvioida, jos alueen alkuperäistä tilaa ei ole ensin kartoitettu.

65

Luontodirektiivissä ei näin ollen sallita suunnitelman tai hankkeen toteuttamista erityisten suojelutoimien alueella eikä sitä suuremmalla syyllä sen jatkamista ja saattamista päätökseen ennen kuin sen vaikutukset kyseiseen alueeseen on arvioitu asianmukaisesti.

66

Tätä kieltoa sovelletaan toimiin, jotka toteutetaan erityisten suojelutoimien alueeksi osoitetulla metsäalueella metsäpalojen torjuntaa koskevan infrastruktuurin kunnossapidon varmistamiseksi kyseisellä alueella ja jotka ovat luonteeltaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu hanke, kuten unionin tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen antamasta vastauksesta ilmenee.

67

Kyseistä kieltoa ei sitä vastoin sovelleta toimiin, joita toteutetaan luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutettujen alueen suojelutoimenpiteiden nojalla. Kuten tämän tuomion 52 ja 53 kohdassa todettiin, kyseisten toimien on katsottava liittyvän tällä perusteella suoranaisesti alueen käyttöön tai olevan sen kannalta tarpeellisia.

68

Näin ollen on niin, että jos metsäpalojen torjuntaa koskevan infrastruktuurin kunnossapitoa koskevia toimia on jo suunniteltu alueen suojelutoimenpiteissä luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, niitä ei tarvitse arvioida kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

69

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 57 kohdassa, tällainen poikkeaminen on myös mahdollista siinä tapauksessa, että todellinen tai välitön vaara edellyttää alueen suojelemiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista viipymättä. Tällaisessa tilanteessa olisi mahdollista, että näistä toimenpiteistä alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointimenettelyn saattaminen ensin päätökseen ei palvelisi kyseisen menettelyn tarkoitusta eli alueen suojelemista vaan saattaisi päinvastoin olla sille haitaksi.

70

Tämä voi koskea erityisesti metsäpaloilta suojelemiseksi ja niiden torjumiseksi toteutettavia kiireellisiä toimenpiteitä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, voidaanko pääasiassa kyseessä olevien töiden toteuttaminen tällä perusteella oikeuttaa arvioimatta ennalta niiden vaikutuksia kyseiseen luonnonsuojelualueeseen.

71

Edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että erityisten suojelutoimien alueeksi osoitetulla metsäalueella metsäpalojen torjuntaa koskevan infrastruktuurin kunnossapidon varmistamiseksi tarkoitettuja toimia ei voida aloittaa eikä sitä suuremmalla syyllä jatkaa ja saattaa päätökseen ennen kyseisessä artiklassa säädetyn niistä aiheutuvien vaikutusten arviointimenettelyn toteuttamista, elleivät nämä toimet kuulu luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla jo hyväksyttyihin suojelutoimenpiteisiin tai ellei kyseisen alueen suojeluun vaikuttava todellinen tai välittömästi uhkaava vaara edellytä niiden välitöntä toteuttamista.

72

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee viidennellä kysymyksellään lähinnä, onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että siinä velvoitetaan toimivaltaiset viranomaiset toteuttamaan toimenpiteitä ilman kyseisessä säännöksessä säädettyä ennakkoarviointia toteutettujen töiden mahdollisten merkittävien vaikutusten poistamiseksi ja vaatimaan korvausta näistä töistä aiheutuneesta vahingosta.

73

Aluksi on pohdittava viidennen kysymyksen, sellaisena kuin se on muotoiltu, hyödyllisyyttä pääasian ratkaisemisen kannalta.

74

Pääasiassa kyseessä olevalla päätöksellä ympäristönsuojeluviranomaisen pääjohtaja velvoitti pääasian kantajan yhtäältä jättämään paikan päälle hakatut männyt, joiden kannon halkaisija oli yli 25 senttimetriä, ja toisaalta palauttamaan riittämättömäksi katsoneensa kuolleen puuaineksen määrän entiselleen ensisijaisesti suojellussa biotoopissa 9010* ”boreaaliset luonnonmetsät”.

75

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 69 ja 72 kohdassa, ensimmäisellä määräyksellä pyritään estämään luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan vastaisesti toteutettujen töiden jatkaminen ja toisella muistutetaan asetuksen nro 478 11.2 kohdasta, jossa velvoitetaan olemaan poistamatta kuollutta puuainesta, kun sen määrä on riittämätön.

76

Toisin sanoen pääasiassa kyseessä olevan päätöksen tarkoituksena ei vaikuta olevan pääasian kantajan toteuttamien töiden vaikutusten poistaminen eikä se, että valittajaa vaaditaan korvaamaan kyseisistä töistä aiheutunut vahinko.

77

On kuitenkin muistutettava, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on harkita kunkin asian erityispiirteiden perusteella, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta.

78

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että viides kysymys koskee muiden esitettyjen kysymysten tavoin luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan tulkintaa, eikä ole ilmeistä, ettei siitä olisi hyötyä pääasian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin on näin ollen toimivaltainen vastaamaan siihen.

79

Ensinnäkin on huomattava, että luontodirektiivissä ja erityisesti sen 6 artiklan 3 kohdassa ei ole säännöksiä, jotka koskevat seurauksia, joita aiheutuu siitä, että suunnitelman tai hankkeen vaikutusten ennakkoarviointivelvollisuutta ei ole noudatettu (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Inter-Environnement Wallonie ja Bond Beter Leefmilieu Vlaanderen, C‑411/17, EU:C:2019:622, 169 kohta).

80

Direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan yksinomaan toteuttamaan ”erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi [kyseisen] direktiivin tavoitteisiin”.

81

SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaan jäsenvaltioiden on kuitenkin poistettava lainvastaiset seuraukset, jotka aiheutuvat unionin oikeuden rikkomisesta (tuomio 16.12.1960, Humblet v. Belgian valtio, 6/60-IMM, EU:C:1960:48, s. 1146, ja tuomio 7.1.2004, Wells, C‑201/02, EU:C:2004:12, 64 kohta). Tällainen velvollisuus on asianomaisen jäsenvaltion kullakin elimellä ja muun muassa kansallisilla viranomaisilla, joiden on toimivaltansa rajoissa toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen korjaamiseksi, että suunnitelman tai hankkeen ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2019, komissio v. Irlanti (Derrybrienin tuulivoimala), C‑261/18, EU:C:2019:955, 75 kohta). Kyseinen velvollisuus koskee myös asianomaisen jäsenvaltion omistamia yrityksiä (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2019, C‑261/18, komissio v. Irlanti (Derrybrienin tuulivoimala), EU:C:2019:955, 91 kohta).

82

Kyseisen periaatteen mukaan asianomaisen jäsenvaltion on myös korjattava kaikki ne vahingot, jotka ovat aiheutuneet siitä, ettei suunnitelman tai hankkeen ympäristövaikutuksia ole arvioitu (tuomio 7.1.2004, Wells, C‑201/02, EU:C:2004:12, 66 kohta).

83

Sitä vastoin pelkästään vilpittömän yhteistyön periaatteesta, joka velvoittaa vain jäsenvaltioita ja niiden elimiä, ei voi seurata yksityisten velvollisuutta korvata erityisten suojelutoimien alueella ilman luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädettyä asianmukaista arviointia toteutetuilla töillä ympäristölle aiheutuneet vahingot.

84

Koska luontodirektiivissä ei ole ensimmäistäkään säännöstä ympäristövahingon korjaamisesta ja koska yksityisille ei missään tapauksessa voida asettaa velvoitetta pelkästään tämän direktiivin perusteella, velvollisuus korvata pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vahinko voi perustua ainoastaan Latvian oikeuteen.

85

On lisättävä, että jos tällainen velvollisuus vahvistetaan Latvian oikeudessa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on noudatettava sitä.

86

Näin ollen luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdalla, tarkasteltuna yhdessä vilpittömän yhteistyön periaatteen kanssa, ei voida velvoittaa toimivaltaisia viranomaisia vaatimaan yksityisiä korvaamaan tällainen vahinko.

87

Kyseisessä säännöksessä ei näin ollen velvoiteta pääasian kantajaa korvaamaan sen ilman asianmukaista ennakkoarviointia toteuttamista töistä aiheutunutta vahinkoa, ja siinä annetaan siis toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus velvoittaa kantaja korvaamaan vahinko vain siinä julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 73 kohdassa tarkoittamassa tilanteessa, jossa tämä on rinnastettava asianomaisen jäsenvaltion elimeen. Jos kantaja sitä vastoin on yksityinen taho, kyseiset viranomaiset eivät voi vaatia tätä korvaamaan edellä mainittuja vahinkoja pelkästään kyseisen säännöksen ja vilpittömän yhteistyön periaatteen perusteella.

88

Kaiken edellä esitetyn perusteella viidenteen kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä vilpittömän yhteistyön periaatteen kanssa, on tulkittava siten, että siinä velvoitetaan asianomainen jäsenvaltio ja erityisesti sen toimivaltaiset viranomaiset toteuttamaan toimenpiteitä ilman kyseisessä säännöksessä säädettyä ennakkoarviointia toteutettujen töiden mahdollisten merkittävien ympäristövaikutusten poistamiseksi ja korvaamaan kyseisistä töistä aiheutunut vahinko. Siinä ei sitä vastoin velvoiteta kyseistä jäsenvaltiota vaatimaan yksityisiä korvaamaan tällaista vahinkoa siinä tapauksessa, että vahinko on katsottava niiden syyksi.

89

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: