Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

25 päivänä huhtikuuta 2024(*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan unionin kansalaisuus – SEUT 20 artikla – Unionin kansalainen, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan – Tällaisen unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelu – Kansallisen turvallisuuden vaarantaminen – Valtion asiantuntijaviranomaisen kannanotto – Perustelut – Oikeus tutustua asian aineistoon

Yhdistetyissä asioissa C-420/22 ja C-528/22,

joissa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Szegedi Törvényszék (Szegedin alioikeus, Unkari) on esittänyt 16.6.2022 ja 8.8.2022 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 24.6.2022 ja 8.8.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa

NW (C-420/22),

PQ (C-528/22)

vastaan

Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság,

Miniszterelnöki Kabinetirodát vezető miniszter,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev, varapresidentti L. Bay Larsen (esittelevä tuomari) ja tuomarit P. G. Xuereb, A. Kumin ja I. Ziemele,

julkisasiamies: J. Richard de la Tour,

kirjaaja: hallintovirkamies M. Siekierzyńska,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.7.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        NW, edustajanaan B. Pohárnok, ügyvéd,

–        PQ, edustajinaan A. Németh ja B. Pohárnok, ügyvédek,

–        Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja R. Kissné Berta,

–        Ranskan hallitus, asiamieheinään R. Bénard, A. Daniel ja J. Illouz,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään A. Katsimerou, E. Montaguti ja A. Tokár,

kuultuaan julkisasiamiehen 23.11.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat SEUT 20 artiklan, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY (EUVL 2004, L 16, s. 44) 9 artiklan 3 kohdan ja 10 artiklan 1 kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 ja 24 artiklan, 51 artiklan 1 kohdan ja 52 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2        Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa vastakkain ovat yhtäältä kaksi kolmannen maan kansalaista NW ja PQ sekä toisaalta Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság (ulkomaalaisasioista vastaava valtakunnallinen valvontaviranomainen, Unkari; jäljempänä valvontaviranomainen) ja Miniszterelnöki Kabinetirodát vezető miniszter (pääministerin kansliapäällikkö, Unkari) ja joista toisessa on kyse päätöksestä, jolla NW:ltä poistettiin pysyvä oleskelulupa ja jolla hänet määrättiin poistumaan Unkarista, ja toisessa päätöksestä, jolla PQ:n kansallinen sijoittautumislupahakemus hylättiin.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3        Direktiivin 2003/109 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot myöntävät pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat oleskelleet kyseisen jäsenvaltion alueella laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan välittömästi ennen asiaa koskevan hakemuksen jättämistä. ”

4        Direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on vaadittava kolmannen maan kansalaista osoittamaan, että hänellä on sekä itselleen että huollettavinaan oleville perheenjäsenille:

a)       vakaat ja säännölliset varat, jotka riittävät hänen itsensä ja hänen perheenjäsentensä elättämiseen turvautumatta kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään. Jäsenvaltiot arvioivat kyseiset varat ottamalla huomioon niiden laadun ja säännöllisyyden, ja ne voivat ottaa huomioon palkkojen ja eläkkeiden vähimmäistason pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevan hakemuksen esittämistä edeltävältä ajalta;

b)       sairausvakuutus, joka kattaa kaikki riskit, jotka kyseisessä jäsenvaltiossa yleensä on katettu tämän omien kansalaisten osalta.

2.      Jäsenvaltiot voivat vaatia, että kolmansien maiden kansalaiset täyttävät kansallisen lainsäädännön mukaiset kotouttamisedellytykset. ”

5        Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Voidakseen saada pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman, kolmannen maan kansalaisen on esitettävä hakemus sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa hän asuu. Hakemukseen on liitettävä kansallisessa lainsäädännössä määritellyt asiakirjat, jotka osoittavat, että hakija täyttää 4 ja 5 artiklassa luetellut edellytykset, sekä tarvittaessa voimassa oleva matkustusasiakirja tai sen oikeaksi todistettu jäljennös.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut asiakirjat voivat sisältää myös todisteen asianmukaisesta asunnosta.”

6        Direktiivin 9 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat säätää, että pitkään oleskelleella kolmannen maan kansalaisella ei ole enää oikeutta säilyttää pitkään oleskelleen henkilön asemaa, jos asianomainen henkilö aiheuttaa uhan yleiselle järjestykselle, ottaen huomioon asianomaisen henkilön tekojen vakavuuden, sanotun uhan kuitenkaan muodostamatta syytä 12 artiklassa tarkoitetulle karkottamiselle.”

7        Direktiivin 10 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Päätökset pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevan hakemuksen hylkäämisestä tai aseman peruuttamisesta on perusteltava. Päätös on annettava asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle tiedoksi kansallisessa lainsäädännössä määrättyjen tiedoksiantomenettelyjen mukaisesti. Tiedoksiantamisen yhteydessä hakijalle on kerrottava mahdollisuuksista muutoksenhakuun ja sitä koskevasta määräajasta.”

8        Direktiivin 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat myöntää pysyviä tai rajoittamattoman ajan voimassa olevia oleskelulupia suotuisammin edellytyksin kuin tässä direktiivissä säädetään. Tällaiset oleskeluluvat eivät anna haltijalleen tämän direktiivin III luvun mukaista oikeutta oleskella toisissa jäsenvaltioissa.”

 Unkarin oikeus

9        Sellaisten henkilöiden maahantulosta ja oleskelusta, joilla on oikeus liikkua ja oleskella vapaasti, 5.1.2007 annetun lain nro I (a szabad mozgás és tartózkodás jogával rendelkező személyek beutazásáról és tartózkodásáról szóló 2007. évi I. törvény, Magyar Közlöny I/2007) 94 §:n 2–5 momentissa säädetään seuraavaa:

”2.      Kolmannen maan kansalaiselle, jolla on oleskelukortti tai pysyvä oleskelukortti, joka hänelle on myönnetty Unkarin kansalaisen perheenjäsenenä – – myönnetään hakemuksesta, joka on tehty ennen oleskelukortin tai pysyvän oleskelukortin voimassaolon päättymistä, kansallinen sijoittautumislupa – – paitsi jos:

– –

c)      kolmansien maiden kansalaisten maahantulosta ja oleskelusta 5.1.2007 annetun lain nro II (a harmadik országbeli állampolgárok beutazásáról és tartózkodásáról szóló 2007. évi II. törvény; Magyar Közlöny 2007/1 33 §:n 1 kohdan c alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettu kieltäytymisperuste muodostuu esteeksi hänen sijoittautumiselleen.

– –

3.      Edellä 2 momentin c kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on kuultava tähän tehtävään nimettyjä valtion asiantuntijaviranomaisia sijoittautumislupien myöntämisestä kolmansien maiden kansalaisten maahantulosta ja oleskelusta vuonna 2007 annetun lain nro II säännösten mukaisesti lausunnon saamiseksi.

4.      Jos kolmannen maan kansalaisella, joka on Unkarin kansalaisen perheenjäsen, on voimassa oleva oleskelukortti tai pysyvä oleskelukortti, se peruutetaan,

– –

b)      jos kolmannen maan kansalaisen oleskelu on vaaraksi Unkarin yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansalliselle turvallisuudelle.

5.      Kaikista 4 momentin b kohdassa tarkoitetuista erityiskysymyksistä on kuultava tähän tehtävään nimettyjä valtion asiantuntijaviranomaisia sijoittautumislupien myöntämisestä kolmansien maiden kansalaisten maahantulosta ja oleskelusta vuonna 2007 annetun lain nro II säännösten mukaisesti lausunnon saamiseksi tästä kysymyksestä.”

10      Kolmansien maiden kansalaisten maahantulosta ja oleskelusta vuonna 2007 annetun lain nro II 33 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.      ”Tilapäinen sijoittautumislupa, kansallinen sijoittautumislupa ja EY-sijoittautumislupa voidaan myöntää kolmannen maan kansalaiselle

– –

c)      jota ei koske mikään tässä laissa tarkoitettu kieltäytymisperuste.

2.      Tilapäistä sijoittautumislupaa, kansallista sijoittautumislupaa ja EY-sijoittautumislupaa ei voida myöntää kolmannen maan kansalaiselle

– –

b)      jonka sijoittautuminen on vaaraksi Unkarin yleiselle turvallisuudelle tai kansalliselle turvallisuudelle.”

11      Tämän lain 87/B §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”Valtion asiantuntijaviranomaisen lausunto sitoo asiaa käsittelevää ulkomaalaisviranomaista erityiskysymyksen osalta.”

12      Turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta 29.12.2009 annetun lain nro CLV (a minősített adat védelméről szóló 2009. évi CLV. törvény,  Magyar Közlöny 2009/194) 11 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1. Asianomaisella on turvallisuusluokittelusta vastaavan viranomaisen luvalla ja ilman henkilöturvallisuusselvitystä oikeus tutustua kansallisen turvallisuuden vuoksi turvallisuusluokiteltuihin henkilötietoihinsa. Ennen kansallisen turvallisuuden vuoksi turvallisuusluokiteltuihin tietoihin tutustumista asianomaisen on annettava kirjallinen salassapitovakuutus, ja hänen on noudatettava tällaisten tietojen suojaa koskevia sääntöjä.

2. Turvallisuusluokittelusta vastaavan viranomaisen on 15 päivän kuluessa asianomaisen hakemuksesta päätettävä, myöntääkö se luvan tutustua tietoihin. Turvallisuusluokittelusta vastaavan viranomaisen on evättävä lupa, jos tietoihin tutustuminen vahingoittaa luokituksen perusteena olevaa yleistä etua. Turvallisuusluokittelusta vastaavan viranomaisen on perusteltava luvan epääminen.

3. Jos tutustumislupa evätään, asianomainen henkilö voi hakea muutosta tähän päätökseen hallinto-oikeudellisessa lainkäyttömenettelyssä. – – ”

13      Tämän lain 12 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Turvallisuusluokiteltuja tietoja käsittelevä viranomainen voi evätä asianomaiselta oikeuden tutustua henkilötietoihinsa, jos luokituksen perusteena oleva yleinen etu vaarantuisi tämän oikeuden käyttämisen vuoksi.”

 Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset

 Asia C-420/22

14      Kolmannen maan kansalainen NW solmi avioliiton vuonna 2004 Unkarin kansalaisen kanssa. Avioliitosta syntyi vuonna 2005 lapsi, joka on Unkarin kansalainen. NW huolehtii lapsestaan yhdessä puolisonsa kanssa.

15      Asuttuaan laillisesti Unkarissa yli viiden vuoden ajan NW sai Unkarin viranomaisilta perhetilanteensa perusteella pysyvän oleskelukortin, joka oli voimassa 31.10.2022 saakka.

16      Alkotmányvédelmi Hivatalin (perustuslain turvaamisesta vastaava viranomainen, Unkari) 12.1.2021 antamassa lausunnossa, jota ei ollut perusteltu, todettiin, että NW:n oleskelu Unkarissa oli vaaraksi kyseisen jäsenvaltion kansalliselle turvallisuudelle. Tämä asiantuntijaviranomainen katsoi, että tiedot, joihin se oli perustanut lausuntonsa, olivat turvallisuusluokiteltuja. Sisäministeri vahvisti lausunnon toisen asteen asiantuntijaviranomaisena 13.4.2021.

17      Ensimmäisenä asteena asiaa käsitellyt ulkomaalaisviranomainen peruutti NW:n pysyvän oleskelukortin ja määräsi hänet poistumaan Unkarista sillä perusteella, että hänen oleskelunsa maassa vaarantaa tämän jäsenvaltion kansallisen turvallisuuden.

18      Ulkomaalaisasioista vastaava valtakunnallinen valvontaviranomainen vahvisti tämän päätöksen 10.5.2021 sillä perusteella, että sisäministeri oli todennut NW:n oleskelun Unkarissa vaarantavan Unkarin kansalliset turvallisuusedut. Päätöksessään tämä valvontaviranomainen korosti, ettei se Unkarin lainsäädännön mukaan voinut poiketa sisäministerin lausunnosta ja että se oli näin velvollinen peruuttamaan NW:n pysyvän oleskelukortin ottamatta huomioon hänen henkilökohtaisia olosuhteitaan.

19      NW haki muutosta tämän ulkomaalaisasioista vastaavan valvontaviranomaisen 10.5.2021 tekemään päätökseen Szegedi Törvényszékiltä (Szegedin alioikeus, Unkari), joka on pyytänyt ennakkoratkaisua.

20      Szegedi Törvényszék viittaa siihen, että tämä päätös perustuu yksinomaan valtion asiantuntijaviranomaisten eli perustuslain turvaamisesta vastaavan viranomaisen ja sisäministerin antamiin velvoittaviin lausuntoihin, joita ei ole perusteltu ja jotka perustuvat turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, joihin NW ja oleskeluluvasta päättävät viranomaiset eivät ole voineet tutustua. Nämä viranomaiset eivät siis ole tutkineet päätöksen tarpeellisuutta eivätkä sen oikeasuhteisuutta.

21      Tämä kansallinen tuomioistuin toteaa, että Kúrian (ylin tuomioistuin, Unkari) oikeuskäytännön mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa asianomaisen henkilön menettelylliset oikeudet taataan sillä, että toimivaltaisella tuomioistuimella on oleskeluoikeutta koskevan päätöksen laillisuuden arvioimiseksi toimivalta tutustua turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, joihin asiantuntijaviranomaisten lausunto perustuu. Päätöksen laillisuutta arvioivan tuomioistuimen on muutoksenhakijan vaatimuksesta selvitettävä, oikeuttavatko kyseisen lausunnon perusteena käytetyt tosiseikat ja tiedot tällaisen päätöksen, ilman että se voisi kuitenkaan sisällyttää ratkaisuunsa turvallisuusluokiteltuja tietoja, joihin se on saanut tutustua.

22      Unkarin lainsäädännön mukaan asianomaisella henkilöllä tai hänen edustajallaan ei ole konkreettista mahdollisuutta ilmaista kantaansa näiden viranomaisten lausunnosta, jota ei ole perusteltu. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että vaikka heillä onkin oikeus esittää pyyntö saada tutustua asianomaista henkilöä koskeviin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, turvallisuusluokituksen perusteena olleen yleisen edun suoja on tässä lähtökohtaisesti etusijalla suhteessa asianomaisen henkilön yksityisiin etuihin, koska turvallisuusluokituksen peruste on asiallisesti riittävä syy asianomaisen henkilön tekemän tutustumispyynnön hylkäämiselle.

23      Asianomaisella henkilöllä ja hänen edustajallaan ei olisi siinäkään tapauksessa, että tällainen pyyntö hyväksyttäisiin, mahdollisuutta käyttää hallinto- tai tuomioistuinmenettelyssä turvallisuusluokiteltuja tietoja, joihin he olisivat saaneet tutustua, koska lupa laatia kirjallisia merkintöjä tällaisten tietojen olennaisesta sisällöstä evätään heiltä käytännössä. Tuomioistuimella, jossa oleskelulupapäätös on riitautettu, ei ole tämän osalta Unkarin lainsäädännön nojalla minkäänlaisia toimivaltuuksia.

24      Szegedi Törvényszék on näistä syistä päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko [direktiivin 2003/109] 10 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä [perusoikeuskirjan] 47 artiklan – ja tarvittaessa perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan – kanssa, tulkittava siten, että siinä edellytetään, että jäsenvaltion viranomaisella, joka on tehnyt päätöksen aikaisemmin myönnetyn pitkäaikaisen oleskeluluvan peruuttamisesta kansalliseen turvallisuuteen ja/tai yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvien syiden perusteella, sekä tietojen luottamuksellisuudesta päättäneillä asiantuntijaviranomaisilla on velvollisuus huolehtia siitä, että asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle ja hänen edustajalleen taataan joka tapauksessa oikeus tutustua ainakin tällaisiin syihin perustuvan päätöksen perusteena olevien luottamuksellisten tai turvallisuusluokiteltujen tietojen olennaiseen sisältöön ja käyttää näitä tietoja päätöstä koskevassa menettelyssä siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen katsoo, että tietojen luovuttaminen olisi ristiriidassa kansalliseen turvallisuuteen liittyvien syiden kanssa?

2)      Mikäli tähän vastataan myöntävästi, miten on tarkkaan ottaen ymmärrettävä kyseisen päätöksen perustana olevien luottamuksellisten syiden” olennainen sisältö”, kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 41 ja 47 artikla?

3)      Onko direktiivin 2003/109 10 artiklan 1 kohtaa tulkittava perusoikeuskirjan 47 artikla huomioon ottaen siten, että jäsenvaltion tuomioistuimella, joka valvoo luottamuksellisiin tai turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvan asiantuntijaviranomaisen lausunnon ja ulkomaalaisviranomaisen tekemän päätöksen laillisuutta, on oltava toimivalta tutkia turvallisuusluokituksen laillisuus (sen tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus) sekä määrätä omalla päätöksellään, mikäli se katsoo turvallisuusluokituksen olevan lain vastaista, että asianomaisen henkilön ja hänen edustajansa on saatava tutustua kaikkiin lausunnon perustana oleviin tietoihin ja hallintoviranomaisen päätökseen ja käyttää niitä, tai mikäli se katsoo turvallisuusluokituksen olevan lain mukaista, että asianomaisen on saatava tutustua ainakin luottamuksellisten tietojen olennaiseen sisältöön ja käyttää sitä häntä koskevassa ulkomaalaisviranomaisen toimittamassa menettelyssä?

4)      Onko direktiivin 2003/109 9 artiklan 3 kohtaa ja 10 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan, 51 artiklan 1 kohdan ja 52 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka perusteella ulkomaalaisviranomaisen päätös, jolla määrätään aikaisemmin myönnetyn pitkäaikaisen oleskeluluvan peruuttamisesta, tehdään sellaisen arvioinnin perusteella, jota ei ole perusteltu ja joka

a)      perustuu yksinomaan automaattiseen viittaukseen valtion asiantuntijaviranomaisten ehdottomaan ja sitovaan lausuntoon, jota ei sitäkään ole perusteltu ja jonka mukaan on olemassa kansalliseen turvallisuuteen, yleiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyvä vaara tai jonka mukaan niitä on loukattu, ja

b)      on näin ollen tehty tutkimatta perusteellisesti sitä, onko tässä yksittäistapauksessa olemassa kansallista turvallisuutta, yleistä turvallisuutta tai yleistä järjestystä koskevia syitä, ja ottamatta huomioon henkilökohtaisia olosuhteita ja [päätöksen] tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevia vaatimuksia?”

25      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täydensi ennakkoratkaisupyyntöään 8.8.2022 antamallaan päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen samana päivänä.

26      Siinä tämä kansallinen tuomioistuin täsmensi, että se oli ennakkoratkaisupyynnössään lähtenyt siitä, että NW kuuluu direktiivin 2003/109 soveltamisalaan. Koska NW:n ja hänen alaikäisen lapsensa välillä vallitsee riippuvuussuhde, siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että tämä lähtökohta on virheellinen, olisi kuitenkin selvitettävä, onko NW:lle myönnettävä johdettu oleskeluoikeus SEUT 20 artiklan nojalla.

27      Tästä syystä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti unionin tuomioistuimelle jo esittämiensä kysymystensä lisäksi seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”a)      Onko [SEUT] 20 artiklaa, luettuna yhdessä [perusoikeuskirjan] 7 ja 24 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion käytännölle, jonka mukaisesti päätös sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle aikaisemmin myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta, jonka perheenjäsenet (alaikäinen lapsi ja puoliso) ovat unionin jäsenvaltion kansalaisia ja asuvat siellä, tehdään tutkimatta ensin sitä, voiko asianomainen perheenjäsen, joka on kolmannen maan kansalainen, saada johdetun oleskeluoikeuden SEUT 20 artiklan nojalla?

b)      Onko SEUT 20 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan, 51 artiklan 1 kohdan ja 52 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että siltä osin kuin on sovellettava johdettua oleskeluoikeutta SEUT 20 artiklan nojalla, kansallisten hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten on sovellettava suoraan unionin oikeutta, kun ulkomaalaisasiassa tehdään päätös pitkäaikaisen oleskeluluvan peruuttamisesta, tukeutumalla kansallista turvallisuutta, yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta koskeviin poikkeuksiin kyseisen päätöksen perustana ja jos voidaan todeta, että jotakin tällaista poikkeusta on sovellettava, tutkittava päätöksen tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus oleskeluoikeuden rajoittamisen oikeuttamiseksi?

c)      Mikäli muutoksenhakija kuuluu SEUT 20 artiklan soveltamisalaan, ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta vastaamaan ennakkoratkaisupyynnössä esitettyihin neljään ensimmäiseen kysymykseen myös SEUT 20 artiklan valossa.”

 Asia C-528/22

28      Kolmannen maan kansalainen PQ saapui ammattilaisjalkapalloilijana laillisesti Unkariin kesäkuussa 2005 ja on siitä lähtien oleskellut laillisesti kyseisessä jäsenvaltiossa. Hän on asunut yhdessä avopuolisonsa, joka on Unkarin kansalainen, kanssa vuodesta 2011. Heille syntyi vuosina 2012 ja 2021 kaksi lasta, jotka ovat Unkarin kansalaisia.

29      PQ ja hänen avopuolisonsa ovat yhdessä vanhempainvastuussa lapsistaan. PQ asuu vakituisesti lastensa kanssa ja huolehtii heistä tosiasiallisesti suurimman osan ajasta. Lapsilla on tiivis tunneside ja riippuvuussuhde PQ:hun, joka on hoitanut heitä jatkuvasti heidän syntymästään lähtien.

30      Alkotmányvédelmi Hivatalin 9.9.2020 antamassa lausunnossa, jota ei ollut perusteltu, todettiin, että PQ:n oleskelu Unkarissa on vaaraksi tämän jäsenvaltion kansalliselle turvallisuudelle. Kyseinen asiantuntijaviranomainen katsoi, että tiedot, joihin se oli perustanut lausuntonsa, oli turvallisuusluokiteltava. Sisäministeri vahvisti toisen asteen asiantuntijaviranomaisena kyseisen lausunnon 12.2.2021.

31      Ensimmäisenä asteena asiaa käsitellyt ulkomaalaisviranomainen hylkäsi PQ:n kansallista sijoittautumislupaa koskevan hakemuksen 27.10.2020 tekemällään päätöksellä.

32      Valtakunnallinen valvontaviranomainen vahvisti tämän päätöksen 25.3.2021 sillä perusteella, että sisäministeri oli todennut PQ:n oleskelun Unkarissa vaarantavan Unkarin kansalliset turvallisuusedut. Päätöksessään tämä valvontaviranomainen korosti, ettei se Unkarin lainsäädännön mukaan voinut poiketa sisäministerin lausunnosta ja että se oli näin velvollinen hylkäämään PQ:n kansallista sijoittautumislupaa koskevan hakemuksen ottamatta huomioon hänen henkilökohtaisia olosuhteitaan.

33      PQ haki muutosta valvontaviranomaisen 25.3.2021 tekemään päätökseen Szegedi Törvényszékiltä, joka on pyytänyt ennakkoratkaisua.

34      Tämän kansallinen tuomioistuin on tuonut esiin samanlaisia näkökohtia kuin ne, joita on tarkasteltu edellä 20–23 kohdassa.

35      Szegedi Törvényszék on näistä syistä päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      a)      Onko [SEUT] 20 artiklaa, luettuna yhdessä [perusoikeuskirjan] 7 ja 24 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion käytännölle, jonka mukaisesti päätös sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle aikaisemmin myönnetyn pitkäaikaisen oleskeluluvan peruuttamisesta – tai hylätään hänen oleskeluoikeuden jatkamista koskeva hakemuksensa (tässä tapauksessa kansallista sijoittautumislupaa koskeva hakemus) –, jonka perheenjäsenet (alaikäinen lapsi ja avopuoliso) asuvat jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he ovat, tehdään tutkimatta ensin, voiko asianomainen perheenjäsen, joka on kolmannen maan kansalainen, saada johdetun oleskeluoikeuden SEUT 20 artiklan nojalla?

b)      Onko SEUT 20 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan, 51 artiklan 1 kohdan ja 52 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että siltä osin kuin on sovellettava johdettua oleskeluoikeutta SEUT 20 artiklan nojalla, kansallisten hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten on sovellettava suoraan unionin oikeutta, kun ulkomaalaisasiassa tehdään päätös oleskeluluvan jatkamista koskevasta hakemuksesta (tässä tapauksessa kansallista sijoittautumislupaa koskeva hakemus) tukeutumalla kansallista turvallisuutta, yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta koskeviin poikkeuksiin kyseisen päätöksen perustana ja jos voidaan todeta, että jotakin tällaista poikkeusta on sovellettava, tutkittava päätöksen tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus oleskeluoikeuden rajoittamisen oikeuttamiseksi?

2.      Onko SEUT 20 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan – ja tarvittaessa perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan – kanssa, tulkittava siten, että siinä edellytetään, että jäsenvaltion viranomaisella, joka on tehnyt päätöksen, jolla määrätään aikaisemmin myönnetyn pitkäaikaisen oleskeluluvan peruuttamisesta tai annetaan ratkaisu oleskeluoikeuden jatkamista koskevasta hakemuksesta kansalliseen turvallisuuteen ja/tai yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvien syiden perusteella, sekä tietojen luottamuksellisuudesta päättäneellä asiantuntijaviranomaisella on velvollisuus huolehtia siitä, että asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle ja hänen edustajalleen taataan joka tapauksessa oikeus tutustua ainakin tällaisiin syihin perustuvan päätöksen perusteena olevien luottamuksellisten tai turvallisuusluokiteltujen tietojen olennaiseen sisältöön ja käyttää näitä tietoja päätöstä koskevassa menettelyssä siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen katsoo , että tietojen luovuttaminen olisi ristiriidassa kansalliseen turvallisuuteen liittyvien syiden kanssa?

3.      Mikäli tähän vastataan myöntävästi, miten on tarkkaan ottaen ymmärrettävä kyseisen päätöksen perustana olevien luottamuksellisten syiden” olennainen sisältö”, kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 41 ja 47 artikla?

4.      Onko SEUT 20 artiklaa tulkittava perusoikeuskirjan 47 artikla huomioon ottaen siten, että jäsenvaltion tuomioistuimella, joka valvoo luottamuksellisiin tai turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvan asiantuntijaviranomaisen lausunnon ja ulkomaalaisviranomaisen tekemän päätöksen laillisuutta, on oltava toimivalta tutkia turvallisuusluokituksen laillisuus (sen tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus) sekä määrätä omalla päätöksellään, mikäli se katsoo turvallisuusluokituksen olevan lain vastaista, että asianomaisen henkilön ja hänen edustajansa on saatava tutustua kaikkiin lausunnon perustana oleviin tietoihin ja hallintoviranomaisten päätökseen ja käyttää niitä, tai, mikäli se katsoo turvallisuusluokituksen olevan lain mukaista, että asianomaisen on saatava tutustua ainakin luottamuksellisten tietojen olennaiseen sisältöön ja käyttää sitä häntä koskevassa ulkomaalaisviranomaisen toimittamassa menettelyssä?

5.      Onko SEUT 20 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan, 51 artiklan 1 kohdan ja 52 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka perusteella ulkomaalaisen asemaa koskeva päätös, jolla määrätään aikaisemmin myönnetyn pitkäaikaisen oleskeluluvan peruuttamisesta tai annetaan ratkaisu oleskeluoikeuden jatkamista koskevasta hakemuksesta, tehdään sellaisen arvioinnin perusteella, jota ei ole perusteltu ja, joka

a)      perustuu yksinomaan automaattiseen viittaukseen valtion asiantuntijaviranomaisten ehdottomaan ja sitovaan lausuntoon, jota ei sitäkään ole perusteltu ja jonka mukaan on olemassa kansalliseen turvallisuuteen, yleiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyvä vaara tai jonka mukaan niitä on loukattu, ja

b)      on näin ollen tehty tutkimatta perusteellisesti sitä, onko tässä yksittäistapauksessa olemassa kansallista turvallisuutta, yleistä turvallisuutta tai yleistä järjestystä koskevia syitä, ja ottamatta huomioon henkilökohtaisia olosuhteita ja [päätöksen] tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevia vaatimuksia”

36      Kun otetaan huomioon C‑420/22 ja C-528/22 välinen yhteys, ne on käsiteltävä yhdessä tuomion antamista varten.

 Unionin tuomioistuimen toimivalta ja ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

37      Unkarin hallitus väittää, – asettamatta kuitenkaan virallisesti kyseenalaiseksi unionin tuomioistuimen toimivaltaa tai ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä – ettei direktiiviä 2003/109 voida soveltaa asiassa C-420/22 kyseessä olevassa pääasiassa ja ettei SEUT 20 artiklaa voida soveltaa kummassakaan kyseessä olevassa asiassa, mikä merkitsisi sitä, ettei myöskään perusoikeuskirjaa voitaisi niissä soveltaa.

38      Unkarin hallitus esittää direktiivin 2003/109 soveltamisen osalta asiassa C-420/22, että NW:n saama oleskelulupa perustui kansalliseen lainsäädäntöön, jossa ei ollut kyse direktiivin saattamisesta osaksi kansallista oikeutta ja jossa säädetään tällaisen luvan myöntämisestä, vaikkeivät kaikki kyseisessä direktiivissä mainitut edellytykset täyttyisi.

39      Tässä yhteydessä on mainittava siitä, että Szegedi Törvényszék on ennakkoratkaisupyynnössään lähtenyt siitä, että tätä direktiiviä voidaan soveltaa kyseisessä asiassa. Edellä 25 kohdassa mainitussa 8.8.2022 tekemässään päätöksessä tämä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin pitänyt mahdollisena sitä, että tämä lähtökohta on virheellinen ja pyytänyt unionin tuomioistuinta vastaamaan esitettyihin kysymyksiin SEUT 20 artiklan kannalta, jos se katsoo, että tilanne on tämä.

40      Tässä yhteydessä on muistettava unionin tuomioistuimen jo todenneen, että direktiivillä 2003/109 toteutettu järjestelmä osoittaa selvästi, että pitkään oleskelleen henkilön aseman saamiselta edellytetään tämän direktiivin mukaan erityisen menettelyn noudattamista ja sen II luvussa säädettyjen edellytysten täyttymistä (ks. vastaavasti tuomio 17.7.2014, Tahir, C-469/13, EU:C:2014:2094, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41      Jäsenvaltiot myöntävät direktiivin 2003/109 4 artiklan 1 kohdan nojalla pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat oleskelleet kyseisen jäsenvaltion alueella laillisesti ja yhtäjaksoisesti viimeisten viiden vuoden ajan. Tämän aseman saaminen ei ole kuitenkaan automaattista. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään näet, että kolmannen maan kansalaisen on tätä tarkoitusta varten esitettävä hakemus sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa hän asuu, ja hakemukseen on liitettävä asiakirjat, jotka osoittavat, että hakija täyttää mainitun direktiivin 4 ja 5 artiklassa luetellut edellytykset (tuomio 20.1.2022, Landeshauptmann von Wien (Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman menettäminen), C-432/20, EU:C:2022:39, 24 oikeuskäytäntöviittauksineen).

42      Direktiivin 2003/109 9 ja 10 artiklaan otettuja säännöksiä pitkään oleskelleen ulkomaalaisen aseman peruuttamisesta voidaan näin ollen soveltaa päätökseen, jolla peruutetaan pysyvä oleskelulupa vain, jos asianomainen kolmannen maan kansalainen on saanut tällaisen aseman tämän direktiivin perusteella.

43      Jos kolmannen maan kansalaiselle on myönnetty pysyvä tai toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa suotuisammin edellytyksin kuin ne, jotka on vahvistettu tässä direktiivissä, mihin sen 13 artikla antaa mahdollisuuden, oleskeluluvan peruuttamiseen ei sovelleta tämän direktiivin säännöksiä.

44      Vastauksessaan unionin tuomioistuimen selvennyspyyntöön ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on käsiteltävässä tapauksessa ilmoittanut, että asiassa C-420/22 kyseessä olevaa pysyvää oleskelulupaa ei ollut myönnetty NW:lle direktiivin 2003/109 täytäntöönpanosta annetun vaan erään toisen unkarilaisen säännöstön perusteella, eikä NW ollut hakenut oleskelulupaa ensin mainitun säännöstön perusteella.

45      On siis katsottava, että asiassa C-420/22 kyseessä oleva oleskeluluvan peruuttaminen ei kuulu direktiivin 2003/109 soveltamisalaan.

46      Tätä tukee NW:n istunnossa esittämä toteamus, jonka mukaan hän on tehnyt 22.6.2023 tähän direktiiviin perustuvan oleskelulupahakemuksen, jota toimivaltainen viranomainen ei ole vielä ratkaissut.

47      Asiassa C-420/22 esitetty ennakkoratkaisupyyntö on siis jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee direktiiviä 2003/109.

48      Mitä tämän jälkeen tulee SEUT 20 artiklan soveltamiseen kyseessä olevissa pääasioissa, Unkarin hallitus esittää aluksi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on asiassa C-420/22 ylittänyt toimivaltansa esittämällä viran puolesta tämän artiklan rikkomiseen perustuvan lausuman. Se toteaa tämän jälkeen asian C-528/22 osalta, ettei PQ:n ja hänen perheenjäsentensä välillä ole riippuvuussuhdetta ja että kyseisen perussopimuksen artiklan soveltaminen edellyttää tällaisen riippuvuussuhteen olemassaoloa. Unkarin hallitus esittää lopuksi näiden kummankin asian osalta, ettei SEUT 20 artiklaa pitäisi soveltaa, koska kyseessä ovat päätökset, joilla ei velvoiteta henkilöä poistumaan Unkarista, eivätkä NW ja PQ ole vedonneet tähän artiklaan toimivaltaisissa unkarilaisissa viranomaisissa.

49      Todettakoon aluksi tämän osalta, ettei unionin tuomioistuimen tehtävänä ole tutkia sitä, onko ennakkoratkaisupyyntö tehty tuomioistuinten organisaatiota ja oikeudenkäyntimenettelyjä koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 10.12.2018, Wightman, C-621/18, EU:C:2018:999, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), minkä vuoksi se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olisi ylittänyt sille Unkarin kansallisen lainsäädännön mukaan kuluvat toimivaltuudet esittämällä viran puolesta lausuman SEUT 20 artiklan rikkomisesta, ei – vaikka tilanne olisikin tämä – olisi omiaan johtamaan ennakkoratkaisupyynnön tutkimatta jättämiseen asiassa C-420/22 siltä osin kuin se koskee tämän artiklan tulkintaa.

50      Väite, jonka mukaan PQ:n ja hänen unkarilaisten perheenjäsentensä välillä ei ole riippuvuussuhdetta, on täysin ristiriidassa niiden toteamusten kanssa, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tehnyt ja joita unionin tuomioistuin ei voi sivuuttaa.

51      SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on näet toimivaltainen toteamaan sen ratkaistavaksi saatetun riidan tosiseikat ja arvioimaan niitä (ks. tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym., C-564/21, EU:C:2023:57, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52      Todettakoon lopuksi, että muut Unkarin hallituksen esittämät väitteet liittyvät erottamattomasti vastauksiin, jotka on annettava asiassa C-420/22 esitettyyn lisäkysymykseen sekä ensimmäiseen kysymykseen asiassa C-528/22.

53      On muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 24.7.2023, Lin, C-107/23 PPU, EU:C:2023:606, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54      Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 24.7.2023, Lin, C-107/23 PPU, EU:C:2023:606, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Tämän kysymysten merkityksellisyyttä koskevan olettaman vuoksi on joka tapauksessa katsottava, että kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – ei ole ilmeistä, ettei unionin oikeussäännön tulkitsemisella ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, väite, jonka mukaan kyseistä oikeussääntöä ei sovelleta pääasiassa, ei liity ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiseen vaan se koskee esitettyjen kysymysten aineellista arviointia (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, BMW Bank ym. (C-38/21, C-47/21 ja C-232/21, EU:C:2023:1014, 114 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56      Nämä näkökohdat huomioon ottaen on todettava, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen antamaan vastauksensa ennakkoratkaisupyyntöihin, ja nämä täyttävät tutkittavaksi ottamisen edellytykset siltä osin, kuin niissä on kyse SEUT 20 artiklasta.

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Asiassa C-420/22 esitetyn lisäkysymyksen ensimmäinen osa ja asiassa C-528/22 esitetyn ensimmäisen kysymyksen ensimmäinen osa

57      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiassa C-420/22 esittämän ensimmäisen lisäkysymyksen ensimmäinen osa ja asiassa C-528/22 esittämän ensimmäisen kysymyksen ensimmäinen osa, jotka on käsiteltävä yhdessä, koskevat asiallisesti sitä, onko SEUT 20 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion viranomaiset peruuttavat tai epäävät oleskeluluvan kolmannen maan kansalaiselta, joka on sellaisten unionin ja tämän jäsenvaltion kansalaisten perheen jäsen, jotka eivät ole koskaan käyttäneet liikkumisvapauttaan, tutkimatta ensin, onko tämän kolmannen maan kansalaisen ja näiden unionin kansalaisten välillä riippuvuussuhde, jonka vuoksi nämä unionin kansalaiset joutuisivat todellisuudessa poistumaan kokonaan unionin alueelta tämän perheenjäsenensä mukana.

58      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 20 artikla on esteenä kansallisille toimenpiteille, joiden vaikutuksesta unionin kansalaiset eivät tosiasiassa voi käyttää oikeuksia, jotka heillä on unionin kansalaisen asemansa perusteella (tuomio 27.4.2023, M. D. (Maahantulokielto Unkariin), C-528/21, EU:C:2023:341, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59      Sitä vastoin unionin kansalaisuutta koskevissa EUT-sopimuksen määräyksissä ei myönnetä kolmannen maan kansalaisille minkäänlaista itsenäistä oikeutta. Kolmannen maan kansalaisille mahdollisesti myönnetyt oikeudet eivät näet ole kyseisten kansalaisten omia oikeuksia vaan unionin kansalaisilla olevista oikeuksista johdettuja oikeuksia. Mainittujen johdettujen oikeuksien tavoite ja oikeutus perustuvat siihen toteamukseen, että niiden tunnustamisen epääminen voi loukata muun muassa unionin kansalaisen vapaata liikkuvuutta unionin alueella (tuomio 7.9.2022, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (SEUT 20 artiklaan perustuvan oleskeluoikeuden luonne), C‑624/20, EU:C:2022:639, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60      Unionin tuomioistuin on tältä osin jo todennut, että on olemassa hyvin erityislaatuisia tilanteita, joissa oleskeluoikeus on siitä huolimatta, ettei kolmansien maiden kansalaisten oleskeluoikeutta koskevaa unionin johdettua oikeutta ole sovellettava eikä kyseinen unionin kansalainen ole käyttänyt liikkumisvapauttaan, kuitenkin myönnettävä kolmannen maan kansalaiselle, joka on kyseisen unionin kansalaisen perheenjäsen, koska unionin kansalaisuuden tehokas vaikutus jätettäisiin ottamatta huomioon, jos tällaisen oikeuden epäämisen seurauksena kyseinen unionin kansalainen tosiasiassa joutuisi lähtemään kokonaan unionin alueelta eikä hän siis tosiasiassa voisi käyttää niitä olennaisia oikeuksia jotka hänellä on kyseisen aseman perusteella (tuomio 27.4.2023, M. D. (Maahantulokielto Unkariin), C‑82/20, EU:C:2023:499, 58 kohta ja tuomio 22.6.2023, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Alankomaalaisen alaikäisen lapsen thaimaalainen äiti), C-459/20, EU:C:2023:499, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61      Se, että kolmannen maan kansalaiselle ei myönnetä oleskeluoikeutta, on kuitenkin omiaan asettamaan kyseenalaiseksi unionin kansalaisuuden tehokkaan vaikutuksen vain silloin, kun kyseisen kolmannen maan kansalaisen ja unionin kansalaisen, joka on hänen perheenjäsenensä, välillä on riippuvuussuhde, joka johtaisi siihen, että unionin kansalaisen on pakko lähteä kyseessä olevan kolmannen maan kansalaisen mukana ja poistua kokonaan unionin alueelta (tuomio 27.4.2023, M. D. (Maahantulokielto Unkariin), C‑82/20, EU:C:2023:499, 59 kohta ja tuomio 22.6.2023, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Alankomaalaisen alaikäisen lapsen thaimaalainen äiti), C-459/20, EU:C:2023:499, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62      SEUT 20 artiklan nojalla kolmannen maan kansalaiselle unionin kansalaisen perheenjäsenenä tunnustettu oleskeluoikeus on oikeutettu siitä syystä, että tällainen oleskelu on tarpeen, jotta kyseinen unionin kansalainen voi tosiasiassa käyttää olennaisia oikeuksia, jotka hänellä on kyseisen aseman perusteella, niin kauan kuin hän on edelleen riippuvainen mainitusta kolmannen maan kansalaisesta (tuomio 22.6.2023, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Alankomaalaisen alaikäisen lapsen thaimaalainen äiti), C-459/20, EU:C:2023:499, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63      Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, SEUT 20 artiklaan perustuvan oleskeluoikeuden tunnustamista on arvioitava asianomaisen kolmannen maan kansalaisen ja unionin kansalaisen, joka on hänen perheenjäsenensä, keskinäisen riippuvuussuhteen vahvuuden perusteella, ja tällaisessa arvioinnissa on otettava huomioon kaikki käsiteltävään tapaukseen liittyvät seikat (tuomio 7.9.2022, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (SEUT 20 artiklaan perustuvan oleskeluoikeuden luonne), C-624/20, EU:C:2022:639, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64      Tässä yhteydessä on ensin korostettava, että edellä todetun mukaisesti sellaisissa hyvin erityislaatuisissa tilanteissa, joista edellä 60 kohdassa on kyse, SEUT 20 artikla ei pelkästään estä kolmannen maan kansalaisen maastapoistamista vaan velvoittaa myöntämään hänelle oleskeluoikeuden.

65      Tästä seuraa, että tähän artiklaan voidaan vedota – ei pelkästään sellaisia päätöksiä vastaan, joilla kolmannen maan kansalaiselle asetetaan velvollisuus poistua asianomaisesta jäsenvaltiosta – myös sellaisia päätöksiä vastaan, joilla kolmannen maan kansalaisen oleskeluoikeus peruutetaan tai evätään (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2016, Rendón Marín, C-165/14, EU:C:2016:675, 78 kohta; tuomio 10.5.2017, Chavez-Vilchez ym., C-133/15, EU:C:2017:354, 65 kohta ja tuomio 22.6.2023, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Alankomaalaisen alaikäisen lapsen thaimaalainen äiti), C-459/20, EU:C:2023:499, 22 kohta).

66      Koska kolmannen maan kansalainen voi vaati johdetun oleskeluoikeuden myöntämistä SEUT 20 artiklan nojalla vain, jos ilman tällaista oleskeluoikeutta sekä hän että hänen perheenjäsenensä, joka on unionin kansalainen, olisi poistuttava unionin alueelta heidän välillään vallitsevan riippuvuussuhteen vuoksi, tällaisen oleskeluoikeuden myöntämistä voidaan siis harkita vain silloin, kun kolmannen maan kansalainen, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, ei täytä edellytyksiä, jotka on muiden säännösten perusteella ja erityisesti sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla asetettu oleskeluoikeuden saamiselle siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen kyseinen unionin kansalainen on (ks. vastaavasti tuomio 5.5.2022, Subdelegación del Gobierno en Toledo (Perheenjäsenen oleskelu – Riittämättömät varat), C-451/19 ja C-532/19, EU:C:2022:354, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67      Vaikkei se, että tietty asia koskee päätöstä, joka ei suoraan velvoita kyseessä olevan kolmannen maan kansalaista poistumaan asianomaisesta jäsenvaltiosta, riitäkään siihen, että SEUT 20 artikla voitaisiin sivuuttaa, tähän artiklaan ei kuitenkaan voida pätevästi vedota, jos kyseinen kolmannen maan kansalainen voi saada oleskeluoikeuden jonkin muun kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavan säännöksen mukaisesti.

68      Todettakoon tämän jälkeen sen tutkinnan osalta, joka toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on suoritettava ennen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten päätösten tekemistä, että vaikka jäsenvaltioiden tehtävänä onkin vahvistaa johdetun oleskeluoikeuden, joka kolmannen maan kansalaisella on SEUT 20 artiklan nojalla katsottava olevan edellä 60 kohdassa tarkoitetuissa hyvin erityislaatuisissa tilanteissa, täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, tällaiset menettelysäännöt eivät kuitenkaan saa vaarantaa SEUT 20 artiklan tehokasta vaikutusta (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2020, Subdelegación del Gobierno en Ciudad Real (Unionin kansalaisen puoliso), C-836/18, EU:C:2020:119, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69      Unionin tuomioistuin on katsonut tämän osalta, ettei kansallisilla viranomaisilla ole velvollisuutta tutkia järjestelmällisesti ja omasta aloitteestaan SEUT 20 artiklassa tarkoitetun riippuvuussuhteen olemassaoloa, koska asianomaisen henkilön on esitettävä seikat, joiden perusteella voidaan arvioida, täyttyvätkö SEUT 20 artiklan soveltamisedellytykset (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2020, Subdelegación del Gobierno en Ciudad Real (Unionin kansalaisen puoliso), C-836/18, EU:C:2020:119, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70      Näin ollen SEUT 20 artiklan tehokkaan vaikutuksen turvaamiseksi kansallisten viranomaisten, joiden on ratkaistava kolmannen maan kansalaisen, joka on unioin kansalaisen perheenjäsen, oleskeluoikeutta koskeva asia, on erityisesti sellaisten seikkojen perusteella, jotka asianomaisen kolmannen maan kansalaisen ja unionin kansalaisen on voitava vapaasti esittää tälle viranomaiselle, ja suorittamalla mahdollisesti tarvittavat tutkimukset, on arvioitava, onko näiden kahden henkilön välillä edellä 60 kohdassa kuvatun kaltainen riippuvuussuhde (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2020, Subdelegación del Gobierno en Ciudad Real (Unionin kansalaisen puoliso), C-836/18, EU:C:2020:119, 53 kohta ja tuomio 27.4.2023, M. D. (Maahantulokielto Unkariin), C-528/21, EU:C:2023:341, 65 kohta).

71      On siis todettava – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 77 kohdassa korostanut – että kansallisten viranomaisten on huolehdittava katsoessaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, että sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskelulupa, jonka perhesiteistä unionin kansalaisen kanssa heillä on tieto, on peruutettava tai evättävä, siitä, että päätös, jonka ne tekevät, ei johda siihen, että kyseinen unioin kansalainen joutuu todellisuudessa poistumaan kokonaan unionin alueelta, hankkimalla tarvittaessa tämän edellyttämät tiedot.

72      Tätä silmällä pitäen kyseisten viranomaisten on erityisesti selvitettävä, onko asianomaisten henkilöiden välillä mahdollisesti edellä 60 kohdassa kuvatun kaltainen riippuvuussuhde.

73      Edellä 70 kohdassa mainitun periaatteen kannalta tarkasteltuna on katsottava, että silloin kuin näillä viranomaisilla on käytettävissään tietoja asianomaisen kolmannen maan kansalaisen ja unionin kansalaisen välillä vallitsevista perhesiteistä, se, ettei tämä kolmannen maan kansalainen ole tehnyt oleskelulupahakemusta nimenomaisesti SEUT 20 artiklan perusteella eikä erityisesti vedonnut tähän artiklaan näissä viranomaisissa, ei ole omiaan vapauttamaan näitä velvollisuudestaan selvittää tämä.

74      Asiassa C-420/22 esitetyn lisäkysymyksen ensimmäiseen osaan ja asiassa C-528/22 esitetyn ensimmäisen kysymyksen ensimmäiseen osaan on edellä tarkasteltujen näkökohtien perusteella vastattava, että SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion viranomainen peruuttaa tai epää oleskeluluvan kolmannen maan kansalaiselta, joka on sellaisten unionin ja tämän jäsenvaltion kansalaisten perheen jäsen, jotka eivät ole koskaan käyttäneet liikkumisvapauttaan, tutkimatta ensin, onko tämän kolmannen valtion kansalaisen ja näiden unionin kansalaisten henkilöiden välillä riippuvuussuhde, jonka vuoksi nämä unionin kansalaiset joutuisivat todellisuudessa poistumaan kokonaan unionin alueelta tämän perheenjäsenensä mukana, jos kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle ei voida myöntää oleskeluoikeutta jonkin muun kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavan säännöksen perusteella ja jos näillä viranomaisilla on tietoja tämän kolmannen maan kansalaisen ja näiden unionin kansalaisten välillä vallitsevista perhesiteistä.

 Asia C-420/22 esitetyn lisäkysymyksen toinen osa ja siinä esitetty neljäs kysymys sekä asiassa C-528/22 esitetyn ensimmäisen kysymyksen toinen osa ja siinä esitetty viides kysymys

75      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiassa C-420/22 esittämän lisäkysymyksen toinen osa ja sen neljäs kysymys sekä sen asiassa C-528/22 esittämän ensimmäisen kysymyksen toinen osa ja sen viides kysymys, jotka on käsiteltävä yhdessä, koskevat asiallisesti sitä, onko SEUT 20 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, joka velvoittaa kansalliset viranomaiset kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä peruuttamaan tai epäämään sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan, joka voisi saada tämän artiklan nojalla johdetun oleskeluoikeuden, yksinomaan sellaisen velvoittavan lausunnon perusteella, jota ei ole perusteltu ja jonka kansalliseen turvallisuuteen erikoistunut asiantuntijaviranomainen on antanut tutkimatta perusteellisesti kaikkia hakijan henkilökohtaisia olosuhteita ja tällaisen luvan peruuttamisesta tai epäämisestä tehdyn päätöksen oikeasuhteisuutta.

76      Todettakoon ensin, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin poiketa SEUT 20 artiklasta johdetusta oleskeluoikeudesta edellä 60 kohdassa tarkoitetun kaltaisen unionin kansalaisen perheenjäsenen osalta yleisen järjestyksen ylläpitämisen tai yleisen turvallisuuden takaamiseksi. Näin voi olla silloin, kun kyseinen kolmannen maan kansalainen on todellinen, ajankohtainen ja riittävän vakava uhka yleiselle järjestykselle tai yleiselle tai kansalliselle turvallisuudelle (tuomio 27.4.2023, M. D. (Maahantulokielto Unkariin), C-528/21, EU:C:2023:341, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77      Oleskeluoikeuden epääminen tällaisen syyn perusteella voi kuitenkin perustua vain kaikkien kyseessä olevassa tapauksessa vallitsevien merkityksellisten olosuhteiden konkreettiseen arviointiin, joka on suoritettu suhteellisuusperiaatteen, perusoikeuksien, joiden noudattamisen unionin tuomioistuin varmistaa, ja tilanteen mukaan asianomaisen kolmannen maan kansalaisen lapsen edun valossa (ks. vastaavasti tuomio 5.5.2022, Subdelegación del Gobierno en Toledo (Perheenjäsenen oleskelu – Riittämättömät varat), C-451/19 ja C-532/19, EU:C:2022:354, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78      Vaikka unionin oikeuden perusteella ei voida ratkaista sitä, minkä viranomaisen on suoritettava tämä arviointi, joka on erottamaton osa SEUT 20 artiklan mukaisesti suoritettavaa tutkintaa, päätös sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan peruuttamisesta tai epäämisestä, joka voisi saada johdetun oleskeluoikeuden tämän artiklan nojalla, voidaan tehdä vain tällaisen arvioinnin päätteeksi.

79      Todettakoon tämän jälkeen, että koska unionin oikeudessa ei ole sääntöjä, joissa vahvistettaisiin yksityiskohtaisesti konkreettiset menettelyt, joita on sovellettava SEUT 20 artiklan mukaisesti suoritettavassa tutkinnassa, nämä kuuluvat kunkin jäsenvaltion sisäisen oikeusjärjestyksen piiriin jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden nojalla, kunhan tällaiset menettelyt eivät ole epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia luonteeltaan jäsenvaltion sisäisiä tilanteita (vastaavuusperiaate), eivätkä sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen muodostuu käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate) (ks. analogisesti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80      Tässä yhteydessä on myös muistettava, että unionin oikeutta soveltaessaan jäsenvaltioiden on taattava sekä hyvän hallinnon yleisestä periaatteesta johtuvien vaatimusten noudattaminen että perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistetun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden kunnioittaminen (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 35 ja 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti todettu, että perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuuden edellytyksenä on, että asianomaisen on voitava saada tieto häntä koskevan päätöksen perusteluista joko suoraan päätöksestä itsestään tai ilmoituksella asianomaisen pyynnöstä, millä ei puututa toimivaltaisen tuomioistuimen oikeuteen vaatia kyseessä olevaa viranomaista ilmoittamaan ne, jotta asianomainen voi puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko asian saattaminen toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista, ja jotta viimeksi mainittu kykenee täysimääräisesti harjoittamaan kyseessä olevaan kansalliseen päätökseen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa (ks. tuomio 24.11.2020, Minister van Buitenlandse Zaken, C-225/19 ja C-226/19, EU:C:2020:951, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Edellä tarkasteltujen näkökohtien ja erityisesti SEUT 20 artiklan soveltamisen kannalta kaikkien merkityksellisten olosuhteiden huomioon ottamista koskevan vaatimuksen sekä sen soveltamisen perusteella tehtyjen päätösten perusteluvelvollisuuden perusteella on katsottava, että oleskeluoikeutta koskevissa asioissa toimivaltainen kansallinen viranomainen ei voi pätevästi tyytyä vain panemaan täytäntöön jonkin muun kansallisen viranomaisen tekemää päätöstä, jota ei ole perusteltu ja joka ei ole noudattanut tätä vaatimusta, ja tehdä pelkästään tällä perusteella päätöstä sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan peruuttamisesta tai epäämisestä, joka voisi saada johdetun oleskeluluvan tämän artiklan nojalla (ks. analogisesti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 79 kohta).

83      Tämän toteaminen ei mitenkään sulje pois sitä, että kansalliseen turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin erikoistuneet asiantuntijaviranomaiset voivat toimittaa osan tiedoista, joita toimivaltainen viranomainen käyttää arviointinsa suorittamiseen, joko omasta aloitteestaan tai tämän viranomaisen pyynnöstä (ks. analogisesti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 82 kohta).

84      Vastaavalla tavalla tämän toteaminen ei estä jäsenvaltiota antamasta kansalliseen turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin erikoistuneiden asiantuntijaviranomaisten tehtäväksi antaa lausunto, joka velvoittaa peruuttamaan tai epäämään tällaisen oleskeluluvan, kunhan tällainen elin noudattaa perusteluvelvollisuutta ja kunhan se voi antaa tällaisen lausunnon vain otettuaan asianmukaisesti huomioon kaikki edellä 77 kohdassa tarkoitetut asian kannalta merkitykselliset seikat.

85      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiassa C-420/22 esittämän lisäkysymyksen toiseen osaan ja sen neljänteen kysymykseen sekä sen asiassa C-528/22 esittämän ensimmäisen kysymyksen toiseen osaan ja sen viidenteen kysymykseen, on näin ollen vastattava, että SEUT 20 artiklaa on tulkittava yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, joka velvoittaa kansalliset viranomaiset kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä peruuttamaan tai epäämään sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan, joka voisi saada tämän artiklan nojalla johdetun oleskeluoikeuden, yksinomaan sellaisen velvoittavan lausunnon perusteella, jota ei ole perusteltu ja jonka kansalliseen turvallisuuteen erikoistunut asiantuntijaviranomainen on antanut tutkimatta perusteellisesti kaikkia hakijan henkilökohtaisia olosuhteita ja tällaisen luvan peruuttamisesta tai epäämisestä tehdyn päätöksen oikeasuhteisuutta.

 Asiassa C-143/22 esitetty ensimmäinen ja toinen kysymys sekä asiassa C-213/22 esitetty toinen ja kolmas kysymys

86      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiassa C-420/22 esittämä ensimmäinen ja toinen kysymys sekä sen asiassa C-528/22 esittämä toinen ja kolmas kysymys, jotka on käsiteltävä yhdessä, koskevat asiallisesti sitä, onko hyvän hallinnon yleistä periaatetta ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava yhdessä SEUT 20 artiklan kanssa siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että silloin, kun sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle annettu päätös oleskeluluvan peruuttamisesta tai epäämisestä, joka voisi saada oleskeluoikeuden SEUT 20 artiklan nojalla, perustuu tietoihin, joiden ilmaiseminen vaarantaisi kyseisen jäsenvaltion kansallisen turvallisuuden, tämä kolmannen maan kansainen tai hänen edustajansa saavat tutustua näihin tietoihin vasta saatuaan siihen luvan, heille ei anneta tietoja edes niiden perusteiden olennaisesta sisällöstä, joihin tällaiset päätökset perustuvat, eivätkä he voi missään tapauksessa käyttää hallinto- tai tuomioistuinmenettelyssä tietoja, joihin he olisivat voineet saada tutustua.

87      Heti alkuun on todettava, että koska unionin oikeudessa ei ole erikseen säädetty aineistoon tutustumista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä SEUT 20 artiklaan perustuvaa oleskelulupaa koskevan menettelyn osalta, tätä varten vahvistetut konkreettiset menettelysäännöt kuuluvat kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestyksen piiriin edellä 79 ja 80 kohdassa mainittujen periaatteiden ja oikeussääntöjen muodostamissa rajoissa.

88      Tästä seuraa erityisesti, että asianomaisen henkilön puolustautumisoikeudet on taattava sekä hallintomenettelyssä että mahdollisessa tuomioistuinmenettelyssä (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89      Hallinnollisen menettelyn osalta on tässä yhteydessä todettava ensiksi, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen merkitsee, että kun jäsenvaltioiden hallintoviranomaiset toteuttavat unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvia toimenpiteitä, niiden on annettava henkilölle, jonka etuihin hänelle osoitettu päätös vaikuttaa tuntuvasti, tilaisuus esittää asianmukaisesti kantansa seikoista, joiden perusteella hallinto aikoo tehdä päätöksensä (tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 45 kohta).

90      SEUT 20 artiklan soveltamista koskevassa menettelyssä tämän vaatimuksen tavoitteena on muun muassa se, että toimivaltainen viranomainen voi noudattaa edellä 85 kohdassa mainittua velvoitettaan ja asiasta täysin tietoisena suorittaa kaikkien merkityksellisten seikkojen tapauskohtaisen arvioinnin, mikä edellyttää, että päätöksen saaja voi korjata virheen tai tuoda esiin seikkoja, jotka koskevat hänen henkilökohtaista tilannettaan ja tukevat sitä, että päätös tehdään, että sitä ei tehdä tai että se tehdään tietyn sisältöisenä (ks. analogisesti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91      Koska tämä vaatimus edellyttää välttämättä, että päätöksen saajalle tarjotaan tarvittaessa edustajan välityksellä konkreettinen mahdollisuus saada tieto seikoista, joihin hallinto aikoo perustaa päätöksensä, puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää, että hänellä on oikeus tutustua asian aineistoon kokonaisuudessaan hallintomenettelyn aikana (ks. analogisesti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92      Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen tuomioistuinmenettelyssä edellyttää puolestaan sitä, että muutoksenhakijalla on mahdollisuus tutustua paitsi hänen osaltaan tehdyn päätöksen perusteluihin myös kaikkiin niihin asian aineistoon sisältyviin seikkoihin, joihin hallinto on nojautunut, jotta hän voi tosiasiallisesti ottaa kantaa näihin seikkoihin (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93      Lisäksi kontradiktorinen periaate, joka kuuluu perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettuihin puolustautumisoikeuksiin, perustaa oikeuden siihen, että oikeudenkäynnin asianosaiset saavat tutustua kaikkiin tuomioistuimelle toimitettuihin asiakirjoihin ja huomautuksiin, joilla pyritään vaikuttamaan sen ratkaisuun, sekä keskustella niistä, mikä edellyttää, että henkilön, joka on saanut unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvaa oleskeluoikeutta koskevan päätöksen, on voitava saada tieto asiansa aineistosta, joka on toimitettu tuomioistuimelle, joka antaa ratkaisun tähän päätökseen kohdistetusta oikeussuojakeinosta (ks. analogisesti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94      On kuitenkin muistutettava, että puolustautumisoikeudet eivät ole ehdottomia ja että niistä seuraavaa oikeutta tutustua asian aineistoon voidaan näin ollen rajoittaa punnitsemalla keskenään yhtäältä hyvän hallinnon yleistä periaatetta ja asianomaisen henkilön oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon ja toisaalta etuja, joihin on vedottu sen perustelemiseksi, ettei tiettyä asian aineiston osaa luovuteta kyseiselle henkilölle, erityisesti kun nämä edut liittyvät kansalliseen turvallisuuteen (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95      Kun otetaan huomioon, että perusoikeuskirjan 47 artiklan noudattaminen on välttämätöntä, tämä punninta ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että asianomaisen henkilön puolustautumisoikeudet menettävät täysin tehonsa ja että muutoksenhakuoikeus, joka henkilöllä voi olla tämän 47 artiklan perusteella, menettää sisältönsä muun muassa siten, ettei asianomaiselle henkilölle tai tarvittaessa hänen edustajalleen ilmoiteta edes niiden perusteiden olennaista sisältöä, joille hänen osaltaan tehty päätös perustuu. (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96      Kyseinen punninta voi kuitenkin johtaa siihen, että tiettyjä asian aineistoon sisältyviä tietoja ei luovuteta asianomaiselle henkilölle, jos näiden tietojen ilmoittaminen on omiaan vaarantamaan välittömästi ja erityisellä tavalla asianomaisen jäsenvaltion kansallisen turvallisuuden, koska sillä voidaan muun muassa saattaa henkilöiden henki, terveys tai vapaus vaaraan tai paljastaa erityisesti kansalliseen turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin erikoistuneiden asiantuntijaviranomaisten käyttämät erityiset tutkintamenetelmät ja siten haitata tulevaisuuteen nähden vakavalla tavalla näiden viranomaisten työskentelyä tai jopa estää näitä kokonaan suorittamasta tehtäviään (ks. tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97      Vaikka jäsenvaltiot voivat kansallisen turvallisuuden tätä edellyttäessä evätä asianomaiselta henkilöltä oikeuden saada tutustua suoraan asiansa aineistoon kokonaisuudessaan, ne eivät voi tehokkuusperiaatetta, hyvän hallinnon yleistä periaatetta ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin loukkaamatta asettaa kyseisistä henkilöä asemaan, jossa hän ja hänen edustajansa eivät kumpikaan voi tehokkaasti tutustua tähän aineistoon sisältyvien ratkaisevien tietojen olennaiseen sisältöön erityismenettelyssä, jolla tähdätään kansallisen turvallisuuden suojaamiseen (ks. analogisesti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 53 kohta).

98      Tässä yhteydessä on todettava yhtäältä, että kun aineistoon sisällytettyjen tietojen ilmaisemista on rajoitettu kansalliseen turvallisuuteen liittyvästä syystä, asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittamista ei riittävällä tavalla takaa se, että kyseisellä henkilöllä on mahdollisuus saada tietyin edellytyksin näihin tietoihin tutustumista koskeva lupa, johon liittyy täydellinen kielto käyttää näin saatuja tietoja hallinnollisessa menettelyssä tai mahdollisessa tuomioistuinmenettelyssä (ks. analogisesti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 54 kohta).

99      Koska ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva lainsäädäntö perustuu näkemykseen, jonka mukaan asianomaisen henkilön puolustautumisoikeudet on taattu riittävällä tavalla toimivaltaisen tuomioistuimen mahdollisuudella tutustua asian aineistoon, on korostettava, että tällainen mahdollisuus ei voi korvata asianomaisen henkilön tai hänen edustajansa oikeutta tutustua kyseiseen aineistoon sisällytettyihin tietoihin (ks. analogisesti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 57 kohta).

100    Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen tuomioistuinmenettelyssä edellyttää näet, että asianomainen henkilö voi tarvittaessa edustajansa välityksellä valvoa etujaan esittämällä näkemyksensä tällaisista seikoista (ks. analogisesti tuomio 22.9.2022, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym., C-159/21, EU:C:2022:708, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

101    Asiassa C-420/22 esitettyyn ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen sekä asiassa C-420/22 esitettyyn toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että hyvän hallinnon yleistä periaatetta ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava yhdessä SEUT 20 artiklan kanssa siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että silloin, kun sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle annettu päätös oleskeluluvan peruuttamisesta tai epäämisestä, joka voisi saada oleskeluoikeuden SEUT 20 artiklan nojalla, perustuu tietoihin, joiden ilmaiseminen vaarantaisi kyseisen jäsenvaltion kansallisen turvallisuuden, kyseinen kolmannen maan kansainen tai hänen edustajansa saavat tutustua näihin tietoihin vasta saatuaan siihen luvan, heille ei anneta tietoja edes niiden perusteiden olennaisesta sisällöstä, joihin tällaiset päätökset perustuvat, eivätkä he voi missään tapauksessa käyttää hallinto- tai tuomioistuinmenettelyssä tietoja, joihin he olisivat voineet saada tutustua.

 Asiassa C‑420/22 esitetty kolmas kysymys ja asiassa C‑582/22 esitetty neljäs kysymys

102    Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiassa C-420/22 esittämä kolmas kysymys ja asiassa C-528/22 esittämä neljäs kysymys, jotka on käsiteltävä yhdessä, koskeva asiallisesti sitä, onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava yhdessä SEUT 20 artiklan kanssa siten, että se velvoittaa antamaan tuomioistuimelle, jonka tehtävänä on valvoa SEUT 20 artiklaan perustuvaa oleskelulupaa koskevan, turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvan päätöksen lainmukaisuutta, toimivallan selvittää näiden tietojen turvallisuusluokituksen laillisuus ja antaa asianomaiselle henkilölle luvan tutustua kaikkiin näihin tietoihin siinä tapauksessa, että se katsoo luokituksen lainvastaiseksi, tai näiden tietojen olennaiseen sisältöön siinä tapauksessa, että se katsoo luokituksen lailliseksi.

103    On todettava, että sääntöjä tietojen turvallisuusluokituksesta ja sen poistamisesta kansallisten lainsäädäntöjen nojalla ei ole yhdenmukaistettu millään tällaisia sääntöjä koskevalla unionin lainsäädäntötoimella.

104    Unionin oikeudessa ei myöskään ole säännöksiä, joilla määriteltäisiin tarkasti toimivaltuudet, jotka toimivaltaisella kansallisella tuomioistuimella on oltava tutkiakseen muutoksenhaun, joka on kohdistettu SEUT 20 artiklan nojalla oleskeluoikeudesta tehtyyn päätökseen.

105    Kuten edellä 79 ja 80 kohdasta käy ilmi, tällaiset toimivaltuudet on kuitenkin määriteltävä kansallisessa lainsäädännössä muun muassa perusoikeuskirjan 47 artiklaa noudattaen.

106    Tehokasta muutoksenhakua tuomioistuimessa koskevan perusoikeuden vastaista olisi se, että tuomioistuimen päätöstä perusteltaisiin tosiseikoilla ja asiakirjoilla, joihin asianosaiset tai yksi niistä ei ole voinut tutustua ja joihin ne eivät näin ollen voineet ottaa kantaa (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2013, ZZ, C-300/11, EU:C:2013:363, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

107    Valtion turvallisuusetuihin liittyvistä syistä jäsenvaltiot voivat kuitenkin poikkeuksellisissa tapauksissa välttääkseen niiden syiden ilmoittamisen täsmällisesti ja täydellisinä asianomaiselle, joihin oleskeluoikeutta koskeva päätös perustuu, ottaa käyttöön sellaisia prosessioikeudellisia keinoja ja sääntöjä, joiden avulla voidaan sovittaa yhteen yhtäältä valtion turvallisuusetuja koskevat legitiimit näkökohdat, jotka liittyvät tällaista päätöstä tehtäessä huomioon otettujen tietojen luonteeseen ja lähteisiin, ja toisaalta tarve taata riittävästi yksityiselle se, että hänen menettelyllisiä oikeuksiaan, kuten oikeutta tulla kuulluksi ja kontradiktorista periaatetta, kunnioitetaan (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2013, ZZ, C-300/11, EU:C:2013:363, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

108    Unionin tuomioistuin on katsonut, että perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisena voidaan pitää järjestelyä, jossa toimivaltainen tuomioistuin voi paitsi tutustua kaikkiin perusteisiin ja niitä koskeviin todisteisiin, joiden perusteella kyseessä oleva päätös tehty, myös selvittää, voidaanko kansallisen viranomaisen esiin tuomien valtion turvallisuusetuihin liittyvien syiden tosiasiallisesti katsoa muodostuvan esteeksi tiedon antamiselle kaikista tällaisista perusteista ja todisteista (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2013, ZZ, C-300/11, EU:C:2013:363, 58 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109    Unionin tuomioistuin on katsonut tällaisiin syihin kohdistettavan tuomioistuinvalvonnan osalta, että perusoikeuskirjan 47 artiklan noudattamisen turvaamiseksi oli riittävää, että toimivaltainen tuomioistuin voi siinä tapauksessa, että se katsoo, etteivät nämä syyt ole päteviä, antaa toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden antaa asianomaiselle tiedot puuttuvista perusteista ja todisteista (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2013, ZZ, C-300/11, EU:C:2013:363, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

110    Mikäli kansallinen viranomainen päättää tällaisessa tapauksessa olla antamatta tietoja kaikista perusteista ja niihin liittyvistä todisteista, toimivaltaisen tuomioistuimen on perusoikeuskirjan 47 artiklaa noudattaakseen tutkittava kyseessä olevan päätöksen laillisuus ainoastaan niiden perusteiden ja todisteiden kannalta, joista tiedot on annettu (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2013, ZZ, C-300/11, EU:C:2013:363, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

111    Sitä vastoin siinä tapauksessa, että toimivaltainen tuomioistuin katsoo, että kansallisen viranomaisen esiin tuomat syyt estävät tietojen antamisen kaikista näistä perusteista ja todisteista, unionin tuomioistuin on katsonut, että toimivaltainen tuomioistuin voi ottaa huomioon nämä perusteet ja todisteet vertailemalla asianmukaisesti tämän kannalta merkityksellisiä vaatimuksia, ja todennut, että jos tämä tuomioistuin aikoo toimia tällä tavoin, sen on huolehdittava siitä, että asianomaiselle henkilölle ilmoitetaan niiden perusteiden olennainen sisältö, joihin kyseinen päätös perustuu, siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon tarve todisteiden luottamuksellisuuden säilyttämiseen (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2013, ZZ, C-300/11, EU:C:2013:363, 64–68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

112    Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut myös, että jos tätä tietojen ilmoittamisvelvollisuutta ei noudateta, toimivaltaisen tuomioistuimen on tehtävä tästä päätelmänsä kansallisen oikeuden mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2013, ZZ, C-300/11, EU:C:2013:363, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

113    Edellä todetusta seuraa, että toimivaltaisen tuomioistuimen on voitava harkita antavansa tiedot kaikista perusteista tai todisteista tai ainakin osasta niitä tilanteen niin vaatiessa niiden mahdollisesta turvallisuusluokituksesta huolimatta ja että jäsenvaltiot voivat varata kyseessä oleville viranomaisille toimivallan antaa tai olla antamatta tietoja tällaisista perusteista tai todisteista, kunhan toimivaltaisella tuomioistuimella on toimivalta tehdä päätelmänsä näiden viranomaisten tämän osalta lopulta tekemän päätöksen osalta.

114    Tällaisella ratkaisulla kyetään kaikissa tapauksissa silloin, kun kansallinen viranomainen on perusteettomasti estänyt tietojen antamisen kyseessä olevan päätöksen perusteena olevista seikoista, turvaamaan perusoikeuskirjan 47 artiklan täysimääräinen noudattaminen siltä osin kuin perusoikeuskirjalla taataan se, ettei tälle viranomaiselle kuuluvien menettelyllisten velvoitteiden laiminlyönti johda siihen, että tuomioistuinratkaisu perustuu tosiseikkoihin ja asiakirjoihin, joihin hakija ei ole voinut tutustua ja joihin hänellä ei siis ole ollut mahdollisuutta ottaa kantaa.

115    Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 130 kohdassa todennut, ei siis voida katsoa, että tämä artikla edellyttäisi, että SEUT 20 artiklan soveltamista koskevan päätöksen valvontaan toimivaltaisella tuomioistuimella on välttämättä oltava toimivalta poistaa tiettyjen tietojen turvallisuusluokitus ja ilmoittaa tiedot itse hakijalle, koska tällainen poistaminen ja ilmoittaminen eivät ole välttämättömiä tehokkaan oikeussuojan turvaamiseksi tuomioistuimessa riitautetun päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa.

116    Asiassa C-420/22 esitettyyn kolmanteen kysymykseen ja asiassa C-528/22 esitettyyn neljänteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava yhdessä SEUT 20 artiklan kanssa siten, että se ei velvoita antamaan tuomioistuimelle, jonka tehtävänä on valvoa SEUT 20 artiklaan perustuvaa oleskelulupaa koskevan, turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvan päätöksen lainmukaisuutta, toimivaltaa selvittää näiden tietojen turvallisuusluokituksen laillisuutta ja antaa asianomaiselle henkilölle lupa tutustua kaikkiin näihin tietoihin siinä tapauksessa, että se katsoo luokituksen lainvastaiseksi, tai näiden tietojen olennaiseen sisältöön siinä tapauksessa, että se katsoo luokituksen lailliseksi. Tämän tuomioistuimen on kyseisen henkilöin puolustautumisoikeuksien noudattamisen turvaamiseksi kuitenkin tehtävä tapauksen niin vaatiessa päätelmät toimivaltaisen viranomaisten mahdollisesta päätöksestä olla antamatta tietoja kaikista tämän päätöksen perusteista ja siihen liittyvistä todisteista tai osasta niitä.

 Oikeudenkäyntikulut

117    Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Asiat C-420/22 ja C-528/22 on yhdistetty tuomion antamista varten.

2)      SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion viranomaiset peruuttavat tai epäävät oleskeluluvan kolmannen maan kansalaiselta, joka on sellaisten unionin ja tämän jäsenvaltion kansalaisten perheen jäsen, jotka eivät ole koskaan käyttäneet liikkumisvapauttaan, tutkimatta ensin, tutkimatta ensin, onko tämän kolmannen valtion kansalaisen ja näiden unionin kansalaisten henkilöiden välillä riippuvuussuhde, jonka vuoksi nämä unionin kansalaiset joutuisivat todellisuudessa poistumaan kokonaan unionin alueelta tämän perheenjäsenensä mukana, jos kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle ei voida myöntää oleskeluoikeutta jonkin muun kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavan säännöksen perusteella ja jos näillä viranomaisilla on tietoja tämän kolmannen maan kansalaisen ja näiden unionin kansalaisten välillä vallitsevista perhesiteistä.

3)      SEUT 20 artiklaa on tulkittava yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, joka velvoittaa kansalliset viranomaiset kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä peruuttamaan tai epäämään sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan, joka voisi saada tämän artiklan nojalla johdetun oleskeluoikeuden, yksinomaan sellaisen velvoittavan lausunnon perusteella, jota ei ole perusteltu ja jonka kansalliseen turvallisuuteen erikoistunut asiantuntijaviranomainen on antanut tutkimatta perusteellisesti kaikkia hakijan henkilökohtaisia olosuhteita ja tällaisen luvan peruuttamisesta tai epäämisestä tehdyn päätöksen oikeasuhteisuutta.

4)      Hyvän hallinnon yleistä periaatetta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava yhdessä SEUT 20 artiklan kanssa siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että silloin, kun sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle annettu päätös oleskeluluvan peruuttamisesta tai epäämisestä, joka voisi saada oleskeluoikeuden SEUT 20 artiklan nojalla, perustuu tietoihin, joiden ilmaiseminen vaarantaisi kyseisen jäsenvaltion kansallisen turvallisuuden, kyseinen kolmannen maan kansainen tai hänen edustajansa saavat tutustua näihin tietoihin vasta saatuaan siihen luvan, heille ei anneta tietoja edes niiden perusteiden olennaisesta sisällöstä, joihin tällaiset päätökset perustuvat, eivätkä he voi missään tapauksessa käyttää hallinto- tai tuomioistuinmenettelyssä tietoja, joihin he olisivat voineet saada tutustua.

5)      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava yhdessä SEUT 20 artiklan kanssa siten, että se ei velvoita antamaan tuomioistuimelle, jonka tehtävänä on valvoa SEUT 20 artiklaan perustuvaa oleskelulupaa koskevan, turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvan päätöksen lainmukaisuutta, toimivaltaa selvittää näiden tietojen turvallisuusluokituksen laillisuutta ja antaa asianomaiselle henkilölle lupa tutustua kaikkiin näihin tietoihin siinä tapauksessa, että se katsoo luokituksen lainvastaiseksi, tai näiden tietojen olennaiseen sisältöön siinä tapauksessa, että se katsoo luokituksen lailliseksi. Tämän tuomioistuimen on kyseisen henkilöin puolustautumisoikeuksien noudattamisen turvaamiseksi kuitenkin tehtävä tapauksen niin vaatiessa päätelmät toimivaltaisen viranomaisten mahdollisesta päätöksestä olla antamatta tietoja kaikista tämän päätöksen perusteista ja siihen liittyvistä todisteista tai osasta niitä.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: unkari.