–

Ethnikos Organismos Pistopoiisis Prosonton & Epangelmatikou Prosanatolismou (Eoppep), edustajinaan K. Ithakisios ja M. Papasaranti, dikigoroi,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään A. Dimitrakopoulou, K. Georgiadis ja M. Tassopoulou,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Katsimerou ja B.-R. Killmann,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY (EYVL 2002, L 80, s. 29) 2 artiklan a alakohdan ja 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Ethnikos Organismos Pistopoiisis Prosonton & Epangelmatikou Prosanatolismou (Eoppep) (kansallinen tutkintojen sertifiointi- ja ammatinvalinnanohjauselin (Eoppep), Kreikka) ja Elliniko Dimosio (Kreikan valtio) ja jossa on kyse seuraamusmaksusta, joka oli määrätty tälle elimelle, koska se ei ollut toimittanut toimivaltaiselle viranomaiselle asiakirjoja, jotka osoittavat, että sen työntekijöiden edustajille oli tiedotettu ja että heitä oli kuultu ennen kahden työntekijän erottamista tehtävistään.

3

Direktiivin 2002/14 johdanto-osan 7–10 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda yleiset puitteet, joilla asetetaan vähimmäisvaatimukset työntekijöiden oikeudelle saada tietoja ja tulla kuulluksi yhteisössä sijaitsevissa yrityksissä tai toimipaikoissa.”

5

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

6

Saman direktiivin 4 artiklan, jonka otsikko on ”Tiedottamista ja kuulemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tiedottaminen ja kuuleminen sisältää:

7

Direktiivi 2002/14 saatettiin osaksi Kreikan oikeusjärjestystä 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY mukaisesti työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevien yleisten puitteiden vahvistamisesta 9.11.2006 annetulla presidentin asetuksella (proedriko diatagma 240/2006, peri thespiseos genikou plaisiou enimeroseos kai diavouleuseos ton ergazomenon simfona me tin odigia 2002/14/EK tis 11.3.2002 tou Europaikou Koinovouliou kai tou Symvouliou) (FEK A’ 252/16.11.2006; jäljempänä presidentin asetus).

8

Kyseisen presidentin asetuksen 2 §:ssä toistetaan direktiivin 2002/14 2 artiklassa vahvistetut määritelmät.

9

Mainitun presidentin asetuksen 4 §:n, jonka otsikko on ”Tiedottamista ja kuulemista koskevat käytännön yksityiskohdat”, 2–4 momentissa toistetaan direktiivin 2002/14 4 artiklan 2–4 kohdan säännökset.

10

Nuoriso- ja elinikäisen oppimisen säätiön sekä kansallisen tutkintojen sertifiointi- ja ammatinvalinnanohjauselimen organisaatiosta ja toiminnasta sekä muista säännöksistä 29.1.2013 annetussa laissa 4115/2013 (Nomos 4115/2013, Organosi kai leitourgia Idrimatos Neolaias kai Dia Viou Mathisis kai Ethnikou Organismou Pistopoiisis Prosonton & Epangelmatikou Prosanatolismou kai alles diatakseis) (FEK A’ 24/30.1.2013; jäljempänä laki 4115/2013) määrätään muun muassa Eoppep:n toimivallasta ja vastuista.

11

Kyseisen lain 13 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Valtiovarainministerin ja opetus-, elinikäisen oppimisen ja uskonnollisten asioiden ministerin yhteisellä päätöksellä 119959/H/20.10.2011 – – yksityisoikeudellinen oikeushenkilö ’Ethniko Kentro Pistopoiisis Domon Dia Viou Mathisis’ [(Ekepis)] (elinikäisen oppimisen rakenteiden kansallinen sertifiointikeskus) – – ja yksityisoikeudellinen oikeushenkilö ’Ethniko Kentro Epangelmatikou Prosanatolismou’ [(EKEP)] (kansallinen ammatinvalinnanohjauskeskus) – – sulautettiin absorptiosulautumisella yksityisoikeudelliseen oikeushenkilöön ’Ethnikos Organismos Pistopoiisis Prosonton’ [(EOPP)] (kansallinen tutkintojen sertifiointielin) – – ja lakkautettiin itsenäisinä oikeushenkilöinä. Samalla ministerien yhteisellä päätöksellä yksityisoikeudellisen oikeushenkilön ’Ethnikos Organismos Pistopoiisis Prosonton’ (EOPP) uudeksi nimeksi tuli ’Ethnikos Organismos Pistopoiisis Prosonton & Epangelmatikou Prosanatolismou’ (Eoppep) (kansallinen tutkintojen sertifiointi- ja ammatinvalinnanohjauselin).

2.   Eoppep on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, joka kuuluu julkiseen sektoriin laajassa merkityksessä: sillä on hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus, se on yleishyödyllinen ja voittoa tavoittelematon ja se toimii yleisen edun mukaisesti opetus- uskonnollisten asioiden, kulttuuri- ja urheiluministeriön valvonnassa. – –”

12

Mainitun lain 14 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Eoppep on epämuodollisen koulutuksen ja oppimisen panosten ja tuotosten kansallinen sertifiointielin, ja se toimii sellaisen eurooppalaisen verkoston kansallisena osana, joka hallinnoi tutkintoja ja eurooppalaisia avoimuus- ja liikkuvuusvälineitä, esimerkiksi kansallista koordinointipistettä eurooppalaisten tutkintojen viitekehykselle, kansallista Europass-keskusta ja Kreikan kansallista ammatinvalinnanohjauskeskusta; se on eurooppalaisen Euroguidance-verkoston jäsen sekä kansallinen yhteysviranomainen ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisessa viitekehyksessä (EQA-VET) ja ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaisessa järjestelmässä (ECVET).

2.   Eoppep:n tavoitteita ovat muun muassa

– –

6.   Eoppep toimii elinikäisen oppimisen hallintoelimenä – –”

13

Saman lain 20 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   [Eoppep] perii vastikkeenluonteisia maksuja arvioinneista ja 21 §:ssä tarkoitettuihin rekistereihin merkitsemisestä, yksityisten ammatinvalinnanohjauskeskusten ja ‑toimistojen hyväksymisestä, elinikäisen oppimisen palveluja tarjoavien elinten hyväksymisestä ja sertifioinnista, pätevyyksiä sertifioivien elinten hyväksymisestä, luonnollisten henkilöiden pätevyyksien sertifioimisesta, ammatillisten kurssien ja ohjelmien sertifioinnista sekä tutkintotodistusten vastaavuuden tunnustamisesta tämän lain säännösten mukaisesti. Maksujen luonteesta ja tasosta sekä niiden vastaavuudesta tämän momentin ensimmäisen virkkeen nojalla nimenomaisesti tarjottujen palvelujen kustannusten kanssa sekä niiden perimismenettelystä määrätään valtiovarainministerin ja opetus-, uskonnollisten asioiden, kulttuuri- ja urheiluministerin yhteisellä päätöksellä [Eoppep:n] hallituksen ehdotuksesta.

2.   Vastikkeenluonteiset maksut on tarkoitettu kattamaan kustannukset, jotka aiheutuvat valvonnasta, arvioinnista, sertifioinnista, erityisrekisterien ylläpitämisestä ja [Eoppep:n] toimivallan mukaisesti sertifioitujen todistusten käytön edistämisestä ja niiden käyttöön rohkaisemisesta sekä toimista, joilla kansalaisille tiedotetaan näistä palveluista.

3.   Valvontamaksut peritään [Eoppep:n] valvonnan piiriin kuuluvilta elimiltä tämän lain 19 §:n mukaisesti. Nämä maksut vahvistetaan valtiovarainministerin ja opetus-, uskonnollisten asioiden, kulttuuri- ja urheiluministerin yhteisellä päätöksellä, [Eoppep:n] hallituksen ehdotuksesta.

4.   Vastikkeenluonteiset maksut ja valvontamaksut maksetaan [Eoppep:n] tileille, ja niitä käytetään kattamaan 2 momentissa tarkoitetut kustannukset.”

14

Lain 4115/2013 23 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Eoppep:n varoja ovat varat, jotka on lain säännöksillä osoitettu sulautetuille elimille ja vastaanottavalle elimelle ja joihin voi sisältyä muun muassa:

– –

– –”

15

Eoppep on julkisella sektorilla toimiva yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, joka on muodostettu vuonna 2011 sulauttamalla siihen muita yksiköitä ja jonka tavoitteina on muun muassa erilaisten ammatinvalinnanohjaukseen liittyvien tehtävien suorittaminen opetus-, uskonnollisten asioiden, kulttuuri- ja urheiluministeriölle, työ- ja sosiaaliministeriölle, ammatillista koulutusta tarjoaville elimille, yrityksille sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöille.

16

Eoppep:n hallituksen 16.2.2012 tekemällä päätöksellä PM nimitettiin kyseisen elimen pätevyyksien sertifiointiyksikön väliaikaiseksi päälliköksi ja DM nimitettiin kyseisen elimen hallinto- ja talouspalveluosaston väliaikaiseksi apulaisjohtajaksi sekä talouspalveluyksikön väliaikaiseksi päälliköksi. Eoppep:n hallituksen 17.6.2013 tekemällä päätöksellä, jolla muutettiin ensimmäistä päätöstä, DM:stä tehtiin kyseisen elimen hallinto- ja talouspalveluosaston väliaikainen johtaja.

17

Eoppep:n työjärjestyksen julkaisemisen jälkeen, 18.1.2018, Eoppep:n hallitus päätti, että DM jatkaisi kyseisen elimen hallinto- ja talouspalveluosaston väliaikaisena vastuuhenkilönä, kunnes tälle osastolle olisi valittu ja nimitetty johtaja. Hallitus päätti 14.2.2018 vapauttaa DM:n kyseisen osaston väliaikaisen johtajana tehtävästä, koska hän ei kyennyt suoriutumaan tästä tehtävästä tyydyttävällä tavalla. DM jäi kuitenkin hallintopalvelujaoston palvelukseen.

18

Eoppep:n hallituksen 21.2.2018 tekemällä päätöksellä PM erotettiin pätevyyksien sertifiointiyksikön väliaikaisen päällikön tehtävästä, mutta hän jatkoi työskentelyä tässä yksikössä työntekijänä. Tämä päätös tehtiin ottaen huomioon Eoppep:n tarpeet sen perustamiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyseisellä päätöksellä toinen työntekijä, KG, erotettiin tehtävästään rakenteiden hyväksymisestä vastaavan osaston päällikkönä, mutta hän pysyi tiedonhallinnan ja sähköisen hallinnoinnin osastolla, kun taas toinen työntekijä, AA, nimitettiin Eoppep:n talousjaoston väliaikaiseksi päälliköksi.

19

DM ja PM riitauttivat kukin osaltaan Eoppep:n hallituksen 14.2.2018 ja 21.2.2018 tekemät päätökset työsuhteiden tarkastusvirastossa. Työsuhteiden tarkastusvirasto katsoi tutkinnan päätteeksi, että Eoppep oli rikkonut presidentin asetusta, koska se ei ollut tiedottanut työntekijöiden edustajille eikä kuullut näitä ennen näiden työntekijöiden erottamista tehtävistään. Tämän seurauksena Kreikan valtio määräsi Eoppep:lle 2250 euron suuruisen seuraamusmaksun kyseisen presidentin asetuksen rikkomisesta.

20

Eoppep nosti tästä päätöksestä kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Kanteensa tueksi Eoppep vetoaa muun muassa siihen, ettei se ole presidentin asetuksessa ja direktiivissä 2002/14 tarkoitettu taloudellista toimintaa harjoittava yritys ja että se ei näin ollen kuulu näiden säädösten soveltamisalaan, että DM ja PM olivat tietoisia siitä, että heidän nimityksensä hallinto- ja talouspalvelujen osaston johtajan tehtävään ja pätevyyksien sertifiointiyksikön päällikön tehtävään olivat väliaikaisia, ja että väitetty rikkominen koskee kahta työntekijää, joihin ei sovelleta presidentin asetuksessa säädettyä työntekijöiden edustajille tiedottamista ja heidän kuulemista koskevaa menettelyä, koska näitä kahta työntekijää koskevat päätökset kuuluvat yksinomaan Eoppep:n johtamisvaltaan.

21

Kreikan valtio vaatii kyseisessä tuomioistuimessa, että kanne olisi hylättävä perusteettomana.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa yhtäältä, että Eoppep:n toimivaltuudet määrittävässä kansallisessa lainsäädännössä ei näyttäisi olevan poissuljettua, että se harjoittaa taloudellista toimintaa. On nimittäin mahdollista, että tietyn sen toimivallan osalta ja muun muassa sen ministeriöiden toimivaltaisille elimille, ammatillista koulutusta tarjoaville elimille, yrityksille ja työntekijä- tai työnantajajärjestöille tarjoamien ammatinvalinnanohjauspalvelujen alalla on olemassa markkinoita, joilla Eoppep:n kanssa kilpailevat yritykset harjoittavat toimintaansa. Lisäksi kyseisen elimen taloudelliset resurssit käsittävät myös töiden suorittamisesta ja palveluiden tarjoamisesta saadut tulot. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan lainsäätäjä oli siis katsonut, että Eoppep toimii ainakin osittain markkinatoimijana.

23

Kyseinen tuomioistuin täsmentää toisaalta, että PM erotettiin tehtävästään yksikön moitteettomaan toimintaan liittyvistä syistä, kun taas hänen hoitamaansa yksikönpäällikön tehtävää ei lakkautettu. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, merkitseekö tämä tehtävästä erottaminen sellaista tilannetta, jossa direktiivissä 2002/14 ja sen täytäntöön panemiseksi annetussa presidentin asetuksessa edellytetään työntekijöiden edustajille tiedottamista ja heidän kuulemistaan ennen erottamista.

24

Tässä tilanteessa Dioikitiko Protodikeio Athinon (Ateenan hallintotuomioistuin, Kreikka) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, onko direktiivin 2002/14 2 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että tämä säännös koskee yksityisoikeudellista oikeushenkilöä, joka toimii kuten julkisoikeudellinen oikeushenkilö ja joka harjoittaa toimintaa, johon liittyy julkista valtaa, ja joka lisäksi tarjoaa korvausta vastaan palveluja, jotka kilpailevat markkinatoimijoiden tarjoamien palvelujen kanssa.

26

Tältä osin on todettava, että direktiivin 2002/14 2 artiklan a alakohdassa määritellään käsite ”yritys” siten, että sillä tarkoitetaan jokaista voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta, taloudellista toimintaa harjoittavaa julkista tai yksityistä yritystä.

27

On myös muistettava, että kilpailuoikeudellisissa asioissa unionin tuomioistuin on määritellyt yrityksen käsitteen siten, että sillä tarkoitetaan jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta yksikön oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta (ks. vastaavasti tuomio 11.11.2021, Manpower Lit, C‑948/19, EU:C:2021:906, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Siltä osin kuin kyse on ”taloudellisen toiminnan” käsitteestä, jota ei ole määritelty direktiivissä 2002/14, on muistutettava, että unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että tämä käsite, joka esiintyy työntekijöiden oikeuksia koskevissa eri direktiiveissä, kattaa kaiken sellaisen toiminnan, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla (ks. vastaavasti tuomio20.7.2017, Piscarreta Ricardo, C‑416/16, EU:C:2017:574, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.11.2021, Manpower Lit, C‑948/19, EU:C:2021:906, 36 ja 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Toimintaa, johon liittyy julkisen vallan käyttöä, ei lähtökohtaisesti voida katsoa taloudelliseksi toiminnaksi. Tällaiseksi toiminnaksi on sitä vastoin katsottu palvelut, joita suoritetaan yleisen edun nimissä voittoa tavoittelematta ilman, että niihin liittyisi julkisen vallan käyttöä, ja joilla kilpaillaan voittoa tavoittelevien toimijoiden tarjoamien palvelujen kanssa. Se, että tällaiset palvelut eivät ole yhtä kilpailukykyisiä kuin vastaavat voittoa tavoittelevien toimijoiden tarjoamat palvelut, ei estä kyseessä olevan toiminnan katsomista taloudelliseksi toiminnaksi (tuomio 11.11.2021, Manpower Lit, C‑948/19, EU:C:2021:906, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Direktiivin 2002/14 tavoite ja muun muassa sen 2 artiklan a alakohdan sanamuoto huomioon ottaen, on katsottava, että tämän tuomion 27 ja 29 kohdasta ilmenevää ”taloudellisen toiminnan” käsitteen tulkintaa voidaan soveltaa direktiivin 2002/14 yhteydessä.

31

Näin ollen siihen kysymykseen vastaamiseksi, koskeeko direktiivin 2002/14 2 artiklan a alakohta Eoppep:n kaltaista yksikköä, on vielä määritettävä, harjoittaako tämän elimen kaltainen yksikkö toimintaa, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla.

32

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että lain 4115/2013 14 §:n 2 momentin mukaan Eoppep:n tavoitteena on paitsi oppilaitosten sertifiointi tai tutkintotodistusten vastaavuuden tunnustaminen, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ovat toimintoja, joihin liittyy julkisen vallan käyttöä, myös muun muassa – kuten kyseisen momentin i, j, l ja m kohdasta ilmenee – tieteellisen ja teknisen tuen antaminen opetus-, uskonnollisten asioiden, kulttuuri- ja urheiluministeriön sekä työ- ja sosiaaliministeriön toimivaltaisille elimille ammatinvalinnanohjausta koskevan kansallisen politiikan suunnittelun ja täytäntöönpanon yhteydessä, viestinnän ja toimien yhteensovittaminen ammatinvalinnanohjauspalveluja tarjoavien julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä, jatkuvan tiedottamisen ja tietojenvaihdon avulla, kaikenlaisten ja kaikissa muodoissa olevien ammatinvalinnanohjauspalvelujen tarjoaminen näiden ministeriöiden toimivaltaisille elimille, ammatilliselle koulutuskeskuksille ja elimille, yrityksille sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöille, sekä ammatinvalinnanohjausalan vastuuhenkilöiden koulutus ja jatkokoulutus yhteistyössä kyseisten ministeriöiden toimivaltaisten elinten kanssa ja/tai niitä täydentävästi.

33

Yhtäältä on todettava, että viimeksi mainittuihin toimintoihin ei lähtökohtaisesti liity julkisen vallan käyttämistä. Vaikka ei ole poissuljettua, että on olemassa markkinoita, joilla toimii Eoppep:n kanssa kilpailevia voittoa tavoittelevia kaupallisia yrityksiä, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, että tilanne todella on näin.

34

Toisaalta Eoppep:n toimintaa ei rahoiteta yksinomaan lain 4115/2013 20 §:ssä säädetyillä vastikkeenluonteisilla maksuilla ja valvontamaksuilla vaan myös kyseisen lain 23 §:ssä tarkoitettujen kaltaisilla varoilla ja tuloilla, ja erityisesti tuloilla, jotka ovat peräisin sellaisten töiden suorittamisesta ja palvelujen tarjoamisesta, jotka joko opetus-, uskonnollisten asioiden, kulttuuri- ja urheiluministeriö on antanut kyseisen elimen tehtäväksi tai jotka toteutetaan kolmansien, kuten julkisyhteisöjen, kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen, julkis- tai yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden ja yksityishenkilöiden, puolesta, töiden osalta Eoppep:n hallituksen päätöksen perusteella.

35

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevien tietojen, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, mukaan näitä tuloja on pidettävä Eoppep:n toiminnasta maksettavana korvauksena, koska ne ovat Eoppep:n suorittamista palveluista maksettava taloudellinen vastike, joka yleensä määritetään palvelun suorittajan ja palvelun vastaanottajan välillä (ks. vastaavasti tuomio 11.11.2021, Manpower Lit, C‑948/19, EU:C:2021:906, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta niiden tarkistuksesta muuta johdu – on katsottava, että Eoppep harjoittaa osittain toimintaa, joka muodostuu palvelujen tarjoamisesta tietyillä markkinoilla, ja että se kuuluu näin ollen direktiivin 2002/14 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun yrityksen käsitteen alaan.

37

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2002/14 2 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että tämä säännös voi koskea yksityisoikeudellista oikeushenkilöä, joka toimii kuten julkisoikeudellinen oikeushenkilö ja harjoittaa toimintaa, johon liittyy julkista valtaa, koska se lisäksi tarjoaa korvausta vastaan palveluja, jotka kilpailevat markkinatoimijoiden tarjoamien palvelujen kanssa.

38

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2002/14 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että siinä säädettyä tiedottamis- ja kuulemisvelvollisuutta on sovellettava silloin, kun pieni määrä vastuutehtäviin väliaikaisesti nimitettyjä työntekijöitä vaihdetaan toisiin tehtäviin, kun tämä vaihdos ei ole omiaan vaikuttamaan kyseisen yrityksen työllisyystilanteeseen, sen rakenteeseen ja todennäköiseen kehitykseen tai uhkaamaan yleisesti työpaikkoja.

39

Tältä osin on muistutettava, että direktiivin 2002/14 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan tässä direktiivissä tarkoitettu oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi käsittää ”tiedottamisen ja kuulemisen yrityksen tai toimipaikan työllisyystilanteesta, sen rakenteesta ja todennäköisestä kehityksestä sekä mahdollisista suunnitelluista ennakoivista toimenpiteistä erityisesti työpaikkojen ollessa uhattuina”.

40

On kuitenkin todettava, että kun tämän säännöksen sanamuodossa viitataan yleisesti ”työpaikkoihin”, siinä ei tarkoiteta yksittäisiä työsuhteita varsinkaan silloin, kun tehtäviä ei lakkauteta.

41

Tulkintaa, jonka mukaan direktiivin 2002/14 4 artiklan 2 kohdan b alakohta koskee yleisesti työllisyystilannetta, sen rakennetta ja kehitystä yrityksessä tai toimipaikassa eikä tiettyjen yksittäisten työsuhteiden tilannetta yrityksessä tai toimipaikassa, tukee tämän direktiivin johdanto-osan kahdeksas perustelukappale. Kyseissä perustelukappaleessa nimittäin todetaan, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on muun muassa ”edistää ja tehostaa tiedottamista ja kuulemista yrityksen työllisyystilanteesta ja sen todennäköisestä kehityksestä, ja, silloin kun työnantajan arvioinnista ilmenee, että yrityksen työpaikat saattavat olla vaarassa, edistää ja tehostaa mahdollisia ennakoivia erityisesti työntekijöiden koulutukseen ja ammattitaidon kohentamiseen tähtääviä toimenpiteitä, joilla pyritään välttämään nämä kielteiset vaikutukset tai tasoittamaan niiden seurauksia sekä vahvistamaan niiden työntekijöiden työllistettävyyttä ja mukautuvuutta, joita asia todennäköisesti koskee”.

42

Kun otetaan huomioon nämä seikat, on katsottava, että direktiivillä 2002/14 on tarkoitus ottaa käyttöön työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa silloin, kun työpaikat yleensä ovat vaarassa yrityksessä tai toimipaikassa, jotta voitaisiin tasoittaa niitä kielteisiä vaikutuksia, joita työllisyystilanteen kielteisestä kehityksestä tässä yrityksessä tai toimipaikassa aiheutuu niille työntekijöille, joita se voi koskea.

43

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvästä tosiseikkojen kuvauksesta ilmenee, ettei Eoppep:ssä ollut työpaikkojen kannalta riskiä tai uhkaa, ja että vain hyvin rajoitettu määrä henkilöitä eli kolme henkilöä 80 työntekijästä erotettiin tehtävistä, joita he hoitivat väliaikaisesti. Nämä henkilöt eivät myöskään menettäneet työpaikkaansa ja he jäivät saman Eoppep:n yksikön palvelukseen. Lisäksi on ilmeistä, ettei ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ole edes väitetty, että näiden henkilöiden erottaminen ja korvaaminen olisi vaikuttanut tai olisi voinut vaikuttaa Eoppep:n työllisyystilanteeseen, sen rakenteeseen ja todennäköiseen kehitykseen tai uhkasi siellä yleisesti työpaikkoja.

44

Koska ennakkoratkaisupyynnössä ei kuitenkaan mainita, että muutaman väliaikaisesti vastuutehtävään nimitetyn henkilön erottaminen ja korvaaminen tässä tapauksessa olisi vaikuttanut tai voisi vaikuttaa Eoppep:n työllisyystilanteeseen, sen rakenteeseen ja todennäköiseen kehitykseen tai uhata siellä yleisesti työpaikkoja, direktiivin 2002/14 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ei voida soveltaa tällaiseen tilanteeseen.

45

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2002/14 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että siinä säädettyä tiedottamis- ja kuulemisvelvollisuutta ei ole sovellettava silloin, kun pieni määrä vastuutehtäviin väliaikaisesti nimitettyjä työntekijöitä vaihdetaan toisiin tehtäviin, kun tämä vaihdos ei ole omiaan vaikuttamaan kyseisen yrityksen työllisyystilanteeseen, sen rakenteeseen ja todennäköiseen kehitykseen tai uhkaamaan siellä yleisesti työpaikkoja.

46

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: