–

Vitol SA, edustajinaan P. De Baere ja J. Van den Bon, advocaten,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään S. Baeyens, J.‑C. Halleux ja C. Pochet,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään V. Baroutas ja M. Tassopoulou,

–

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään B. Driessen ja P. Mahnič, avustajanaan N. Tuominen, avocată,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään P.‑J. Loewenthal, G. Luengo ja J. Zieliński,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL 2013, L 315, s. 2), sellaisena kuin se on muutettuna 18.9.2017 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/1578 (EUVL 2017, L 239, s. 9) (jäljempänä riidanalainen asetus), pätevyyttä.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Vitol SA ja Belgian valtio ja jossa on kyse Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonnista maksettujen polkumyyntitullien palauttamisesta Vitol SA:lle.

3

Riidanalaisen asetuksen antamisajankohtana Euroopan unionin polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa koskevat säännökset sisältyivät polkumyynnillä muista kuin Euroopan [unionin] jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51; jäljempänä perusasetus).

4

Perusasetuksen 1 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Polkumyyntitullia voidaan soveltaa polkumyynnillä tuotuun tuotteeseen, jos tuotteen luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen [unionissa] aiheuttaa vahinkoa.

2.   Tuotetta pidetään polkumyynnillä tuotuna, jos sen vientihinta [unioniin] on alempi kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä käytettävä samankaltaisen tuotteen vertailukelpoinen hinta viejämaassa.

3.   Viejämaa on tavallisesti alkuperämaa. Se voi kuitenkin olla välittäjänä toimiva maa, paitsi jos tuotteet esimerkiksi ainoastaan kuljetetaan sen kautta, sellaisia tuotteita ei valmisteta viejämaassa tai viejämaassa ei ole vertailukelpoista hintaa näille tuotteille.

4.   Tässä asetuksessa ilmaisu ’samankaltainen tuote’ tarkoittaa tuotetta, joka on identtinen, toisin sanoen kaikissa suhteissa samanlainen kuin kysymyksessä oleva tuote, tai sellaisen tuotteen puuttuessa muuta tuotetta, joka, vaikka se ei ole kaikissa suhteissa samanlainen, muistuttaa ominaispiirteiltään kyseistä tuotetta.”

5

Perusasetuksen 2 artikla koskee polkumyynnin määrittelyä. Sen 3 ja 5 kohdassa, jotka liittyvät normaaliarvoon, säädettiin seuraavaa:

”3.   Mikäli samankaltaista tuotetta ei myydä tavanomaisessa kaupankäynnissä tai myynti on riittämätöntä tai erityisestä markkinatilanteesta johtuen tällaisen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua, samankaltaisen tuotteen normaaliarvo lasketaan alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella lisättynä kohtuullisella määrällä myynti‑, hallinto‑ ja muita kustannuksia sekä voittoa, tai tavanomaisessa kaupankäynnissä soveltuvaan kolmanteen maahan käytettyjen vientihintojen perusteella edellyttäen, että hinnat ovat edustavia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun erityisen markkinatilanteen voidaan katsoa vallitsevan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta muun muassa, jos hinnat ovat keinotekoisen alhaisia, jos vaihtokauppaa harjoitetaan merkittävässä määrin tai jos kyse on ei‑kaupallisista valmistusmenettelyistä.

– –

5.   Kustannukset lasketaan tavallisesti tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella sillä edellytyksellä, että nämä merkinnät on tehty kyseisessä maassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.

Jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi asianomaisen osapuolen kirjanpitomerkinnöistä, näitä kustannuksia oikaistaan tai ne määritetään saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella tai, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida käyttää, mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot.

Kustannusten asianmukaista kohdentamista koskevat todisteet otetaan huomioon, jos osoitetaan, että tämäntyyppistä kohdentamista on todellisesti käytetty. Koska soveltuvampaa menetelmää ei ole, käytetään mieluiten liikevaihtoon perustuvaa kohdentamisjärjestelmää. Kustannukset oikaistaan asianmukaisesti niiden uusiutumattomien kustannuserien suhteen, jotka hyödyttävät tulevaa ja/tai nykyistä tuotantoa, ellei kyseisiä kustannuksia jo ole otettu huomioon tässä alakohdassa tarkoitetussa kustannusten kohdentamisessa.

Jos kustannuksiin niiden kattamiseen kuluvan tietyn ajanjakson aikana vaikuttaa uusien, huomattavia lisäinvestointeja vaativien tuotantovälineiden käyttö ja kapasiteetin heikko käyttöaste koko tutkimusajanjakson tai sen osan kuluessa tapahtuvan perustamistoiminnan vuoksi, perustamisajanjakson keskimääräiset kustannukset ovat edellä mainittujen kohdentamissääntöjen mukaisesti sovellettavat kustannukset perustamisvaiheen lopussa, ja kyseisen ajanjakson osalta ne sisältyvät 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin painotettuihin keskimääräisiin kustannuksiin. Perustamisvaiheen kesto määritellään kyseessä olevalle tuottajalle tai viejälle ominaisten olosuhteiden mukaisesti, mutta se ei ylitä alkuperäistä kustannusten kattamiseen kulunutta asianmukaista aikaa. Kyseisenä tutkimusajanjaksona sovellettavien kustannusten oikaisujen osalta perustamisvaihetta koskevat, tutkimusajanjaksoa myöhempään ulottuvat tiedot otetaan huomioon silloin, kun ne toimitetaan ennen tarkastuskäyntejä ja kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen vireillepanosta.”

6

Perusasetuksen 3 artiklan, joka koskee vahingon määritystä, 4, 6 ja 7 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”4.   Jos useammasta kuin yhdestä maasta tapahtuvaa tuotteen tuontia tutkitaan samanaikaisesti polkumyynnin vuoksi, tällaisen tuonnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti vain:

– –

6.   On näytettävä 2 kohtaan liittyvien olennaisten todisteiden avulla, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä tapauksessa se merkitsee sen näyttämistä, että 3 kohdassa tarkoitetuilla määrillä ja hinnoilla on [unionin] tuotannonalaan vaikutusta 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.

7.   Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi on tutkittava muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa [unionin] tuotannonalalle, eikä näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa saa pitää polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä suhteessa olennaisina tekijöinä voidaan pitää muun muassa muun kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrää ja hintoja, kysynnän supistumista tai kulutustottumusten muutoksia, kolmannen maan ja [unionin] tuottajien rajoittavia kauppatapoja ja kyseisten tuottajien välistä kilpailua, tekniikan kehittymistä sekä [unionin] tuotannonalan vientisaavutuksia ja tuottavuutta.”

7

Komissio antoi 27.5.2013 asetuksen (EU) N:o 490/2013 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa (EUVL 2013, L 141, s. 6; jäljempänä väliaikainen asetus). Tässä asetuksessa komissio totesi muun muassa, että Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonti tapahtui polkumyynnillä ja että tästä aiheutui vahinkoa unionin tuotannonalalle, sekä katsoi, että kyseisen tuonnin vastaisen polkumyyntitullin käyttöönotto oli unionin edun mukaista.

8

Kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraava:

”Otetaan käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli tuotaessa Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää, joko puhtaassa muodossa tai sekoituksena, ja jotka tällä hetkellä luokitellaan – – koodeihin – –”

9

Euroopan unionin neuvosto otti 19.11.2013 riidanalaisella asetuksella käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa.

10

Ensinnäkin on todettava samankaltaisen tuotteen normaaliarvosta Argentiinan osalta, että neuvosto vahvisti väliaikaisen asetuksen johtopäätökset, joiden mukaan tämä normaaliarvo oli laskettava perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, koska Argentiinan biodieselin markkinat ovat valtion tiukassa sääntelyssä (riidanalaisen asetuksen 28 perustelukappale).

11

Tuotantokustannusten osalta neuvosto hyväksyi komission ehdotuksen väliaikaisen asetuksen johtopäätösten muuttamisesta poikkeamalla tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpitoihin merkityistä pääasiallisten raaka‑aineiden kustannuksista perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan nojalla. Neuvoston mukaan nämä tiedot eivät vastanneet kohtuullisessa määrin biodieselin tuotantokustannuksia Argentiinassa, koska eriytetyn vientiveron järjestelmä vääristi pääasiallisten raaka‑aineiden hintoja Argentiinan kotimaanmarkkinoilla. Neuvosto korvasi täten nämä tiedot laskemalla keskiarvon soijan viitehinnoista, jotka Argentiinan maatalousministeriö oli julkaissut vapaasti aluksessa ‑vientiä (FOB) varten tutkimusajanjaksona (riidanalaisen asetuksen 35–40 perustelukappale).

12

Toiseksi neuvosto vahvisti suurimman osan väliaikaiseen asetukseen sisältyvistä päätelmistä ja totesi, että unionin tuotannonalalle oli aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa (riidanalaisen asetuksen johdanto‑osan 105–142 perustelukappale) ja että tämä vahinko oli johtunut Argentiinasta peräisin olevan biodieselin polkumyyntituonnista (riidanalaisen asetuksen johdanto‑osan 144–157 perustelukappale). Tässä yhteydessä neuvosto totesi, etteivät muut seikat, kuten erityisesti unionin tuotannonalan suorittama tuonti (riidanalaisen asetuksen johdanto‑osan 151–160 perustelukappale), unionin tuotannonalan kapasiteetin alhainen käyttöaste (riidanalaisen asetuksen johdanto‑osan 161–171 perustelukappale) ja eräissä jäsenvaltioissa voimassa oleva jäteöljystä valmistetun biodieselin kaksinkertainen laskentajärjestelmä (riidanalaisen asetuksen johdanto‑osan 173–179 perustelukappale), voineet katkaista tätä syy‑yhteyttä kyseisen vahingon ja Argentiinasta polkumyynnillä tapahtuneen biodieselin tuonnin välillä.

13

Kolmanneksi neuvosto vahvisti, että kyseessä olevien polkumyynnin vastaisten toimien toteuttaminen oli edelleen unionin edun mukaista (riidanalaisen asetuksen johdanto‑osan 190–201 perustelukappale).

14

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi neuvosto päätti muun muassa, että väliaikaisella asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät oli kannettava lopullisesti (riidanalaisen asetuksen johdanto‑osan 228 perustelukappale ja 2 artikla) ja että Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuontiin sovellettava lopullinen polkumyyntitulli oli otettava käyttöön (riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohta).

15

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen 1 ja 2 artiklan siltä osin kuin ne koskivat kyseisten asioiden valittajia 15.9.2016 annetuilla tuomioilla PT Musim Mas v. neuvosto (T‑80/14, EU:T:2016:504), Unitec Bio v. neuvosto (T‑111/14, EU:T:2016:505), Molinos Río de la Plata ym. v. neuvosto (T‑112/14–T‑116/14 ja T‑119/14, EU:T:2016:509), Cargill v. neuvosto (T‑117/14, EU:T:2016:503), LDC Argentina v. neuvosto (T‑118/14, EU:T:2016:502), PT Ciliandra Perkasa v. neuvosto (T‑120/14, EU:T:2016:501) EU:T:2016:501) ja PT Pelita Agung Agrindustri v. neuvosto (T‑121/14, ei julkaistu, EU:T:2016:500) (jäljempänä yhdessä 15.9.2016 annetut tuomiot).

16

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lähinnä, että unionin toimielimet eivät olleet onnistuneet osoittamaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, että biodieselin tuotantoon käytettyjen pääraaka‑aineiden hinnoissa Argentiinassa ja Indonesiassa oli tuntuva vääristymä, joka johtui sellaisesta eriytetyn vientiveron järjestelmästä, jossa raaka‑aineisiin ja biodieseliin sovellettiin erilaisia verokantoja. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan unionin toimielinten ei olisi pitänyt katsoa, että raaka‑aineiden hinnat eivät käyneet riittävän hyvin ilmi argentiinalaisten ja indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpidosta, eikä niiden olisi pitänyt jättää huomiotta tätä kirjanpitoa laskiessaan Argentiinassa ja Indonesiassa tuotetun biodieselin normaaliarvoa.

17

Toimenpiteistä, joita unioni voi toteuttaa polkumyyntitoimenpiteitä ja tukien vastaisia toimenpiteitä koskevan WTO:n riitojenratkaisuelimen hyväksymän raportin johdosta, 11.3.2015 annetun Euroopan parlamentin ja komission asetuksen (EU) 2015/476 (EUVL 2015, L 83, s. 6) 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Aina kun [riitojenratkaisuelin] hyväksyy raportin [perusasetuksen] – – nojalla toteutetusta unionin toimenpiteestä, jäljempänä ’kiistanalainen toimenpide’, komissio voi toteuttaa yhden tai useamman seuraavista toimenpiteistä, sen mukaan, mitä se pitää aiheellisena, 4 artiklan 3 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä noudattaen:

– –

3.   Siltä osin kuin on aiheellista suorittaa tarkastelu ennen 1 kohdan mukaisten toimenpiteiden toteuttamista tai niitä toteutettaessa, komissio panee tarkastelun vireille. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tietoja, kun se päättää tarkastelun vireillepanosta.”

18

Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jollei toisin säädetä, tämän asetuksen nojalla toteutettavia toimenpiteitä noudatetaan niiden voimaantulosta alkaen, eikä niiden perusteella palauteta ennen kyseistä ajankohtaa kannettuja tulleja.”

19

Komissio antoi 18.9.2017 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1578 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 muuttamisesta (EUVL 2017, L 239, s. 9).

20

Täytäntöönpanoasetus 2017/1578 on jatkoa erityisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) riitojenratkaisuelimen 26.10.2016 hyväksymälle paneelin raportille riita‑asiassa EU – Biodiesel (Argentiina), jossa todettiin, että unioni oli toiminut WTO:n oikeuden vastaisesti ottaessaan käyttöön polkumyyntitulleja Argentiinasta peräisin olevalle biodieselille. Kuten kyseisen asetuksen johdanto‑osan 12 perustelukappaleesta ilmenee, asetuksella ”pyritään korjaamaan lopullista tullia koskevan [riidanalaisen] asetuksen seikat, jotka eivät ole johdonmukaisia WTO:n sääntöihin nähden, ja saattamaan asetus [paneelin ja valituselimen] raporttien mukaiseksi”.

21

Mainitun täytäntöönpanoasetuksen johdanto‑osan 130, 134 ja 135 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

– –

22

Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuontia koskevan menettelyn päättämisestä ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 kumoamisesta 18.10.2018 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1570 (EUVL 2018, L 262, s. 40) johdanto‑osan 89–94 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

23

Asetuksen 2018/1570 1 artiklassa säädetään, että ”päätetään Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevien rasvahappomonoalkyyliestereiden ja/tai parafiinisten kaasuöljyjen, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää, puhtaassa muodossa tai seokseen sisältyvinä, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä – – koodeihin – – jäljempänä ’biodiesel’, tuontia koskeva polkumyynnin vastainen menettely.”

24

Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään, että ”kumotaan [riidanalainen asetus]”.

25

Pääasian kantaja Vitol on Sveitsin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka on biodieselin tuoja. Sitä ei mainita riidanalaisessa asetuksessa eikä täytäntöönpanoasetuksessa 2017/1578. Kuitenkin COFCO Argentina ‑niminen yhtiö, joka on pääasian kantajan argentiinalainen biodieselintoimittaja, mainitaan viimeksi mainitun asetuksen johdanto‑osan 130 perustelukappaleessa ja se sisältyy luetteloon yrityksistä, joilla on ”muina yhteistyössä toimineina yrityksinä” yksilöllinen tulli.

26

Belgian oikeuden mukaan perustettu yhtiö BVBA Vandevyver teki 6.3.2018 pääasian kantajan nimissä Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonnista kaksi ilmoitusta, joista vain toisesta on kyse pääasiassa. Mainitun ilmoituksen yhteydessä kyseinen kantaja maksoi riidanalaisen asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, perusteella 1272023,58 euron suuruiset polkumyyntitullit.

27

Pääasian kantaja teki 3.4.2018 maksamiensa polkumyyntitullien palauttamista koskevan hakemuksen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Kyseinen palautushakemus hylättiin 22.6.2018 tehdyllä päätöksellä. Kantaja teki kyseisestä päätöksestä 20.9.2018 oikaisuvaatimuksen, joka hylättiin 21.5.2019 tehdyllä päätöksellä. Myös pääasian kantajan tästä viimeksi mainitusta päätöksestä adviseur‑generaalille (yleinen neuvonantaja) tekemä valitus hylättiin 25.8.2020.

28

Pääasian kantaja nosti 13.11.2020 kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Tässä yhteydessä se pyysi kyseistä tuomioistuinta esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen riidanalaisen asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, yhteensopivuudesta tuolloin sovelletun perusasetuksen kanssa.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa ensinnäkin, että vasta, kun on todettu, että henkilön SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostama suora kanne olisi ilman pienintäkään epäilyä voitu ottaa tutkittavaksi, tämä henkilö ei voi vedota asianomaisen toimen pätemättömyyteen toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa. Vaikka unionin tuomioistuin lähtökohtaisesti tekee tämän tarkastuksen ennakkoratkaisun yhteydessä, mikään ei estä ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta jo suorittamasta rajoitettua valvontaa ennakkoratkaisukysymyksen esittämisen tarpeellisuutta koskevan kysymyksen osalta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin käytettävissään olevien asiakirjojen perusteella, ettei voida todeta, että pääasian kantajalla olisi ilman pienintäkään epäilyä ollut oikeus nostaa riidanalaisen asetuksen kumoamista koskeva kanne SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla.

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo toiseksi, että tuomion antamiseksi pääasiassa on merkityksellistä, voidaanko riidanalaisen asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, pätevyys edelleen riitauttaa ja voiko pätevyysongelma mahdollisesti nousta esiin. Se toteaa, että tässä tapauksessa pääasian kantaja on osoittanut uskottavasti, että riidanalaisessa asetuksessa vahvistetut polkumyyntitullit ovat mahdollisesti perusasetuksen vastaisia. Se viittaa tältä osin 15.9.2016 annettuihin tuomioihin ja toteaa, ettei täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, jolla alennettiin polkumyyntitulleja, eikä täytäntöönpanoasetuksella 2018/1570, jolla kumottiin riidanalainen asetus tulevaisuuden osalta, aseteta kyseenalaiseksi viimeksi mainitun asetuksen mahdollista yhteensopimattomuutta perusasetuksen kanssa.

31

Näin ollen Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brussel (Brysselin hollanninkielinen alioikeus, Belgia) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [riidanalainen asetus], sellaisena kuin se on muutettuna [täytäntöönpano]asetuksella 2017/1578, perusasetuksen – – vastainen muun muassa siitä syystä, että

32

Nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön, joka koskee riidanalaisen asetuksen pätevyyden arviointia, tutkittavaksi ottaminen on kyseenalaistettu kahdella perusteella. Yhtäältä Belgian ja Kreikan hallitusten sekä neuvoston huomautusten perusteella nousee esiin kysymys siitä, onko pääasian kantajalla oikeus riitauttaa kyseinen asetus, vaikka se ei ole nostanut siitä kumoamiskannetta. Toisaalta, ottaen huomioon komission esittämät erityiset huomautukset, on lausuttava siitä, tuoko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin riittävästi esiin ne syyt, joiden vuoksi riidanalaisen asetuksen pätevyys osoittautuu ongelmalliseksi nyt käsiteltävässä asiassa.

33

Belgian ja Kreikan hallitukset sekä neuvosto esittävät unionin tuomioistuimelle toimittamissaan kirjallisissa huomautuksissa epäilyjä nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisesta, kun otetaan huomioon muun muassa 9.3.1994 annettuun tuomioon TWD Textilwerke Deggendorf (C‑188/92, EU:C:1994:90) ja 15.2.2001 annettuun tuomioon Nachi Europe (C‑239/99, EU:C:2001:101) perustuva oikeuskäytäntö, koska pääasian kantaja olisi ilman pienintäkään epäilyä voinut nostaa kumoamiskanteen riidanalaisesta asetuksesta unionin tuomioistuimissa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla.

34

Tältä osin oikeuskäytännöstä ilmenee, että ainoastaan sellaisen yksityisen on mahdollista vedota kansallisessa tuomioistuimessa nostetun kanteen yhteydessä sen osalta tehdyn kansallisen päätöksen perustana olevaan unionin toimeen sisältyvien säännösten pätemättömyyteen, joka on myös nostanut asetetuissa määräajoissa kumoamiskanteen tästä unionin toimesta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla tai ei ole tehnyt niin siksi, ettei sillä ilman pienintäkään epäilyä ollut oikeutta nostaa tällaista kannetta (tuomio 25.7.2018, Georgsmarienhütte ym., C‑135/16, EU:C:2018:582, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 21.12.2021Vitkovice Steel, C‑524/20, EU:C:2021:1048, 59 kohta).

35

Näin ollen ainoastaan siinä tapauksessa, että voidaan katsoa, että henkilöllä olisi ilman pienintäkään epäilyä ollut oikeus nostaa unionin toimen kumoamista koskeva kanne unionin tuomioistuimissa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla, hän ei voi vedota kyseisen toimen pätemättömyyteen kansallisessa tuomioistuimessa, eikä siis saada niitä esittämään ennakkoratkaisukysymyksiä unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan nojalla. Jos voi olla epäilyksiä siitä, koskeeko riidanalainen säännös tai riidanalaiset säännökset asianomaista osapuolta suoraan ja erikseen, tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön perustuvaan oikeudenkäyntiväitteeseen ei täten voida vedota.

36

Tässä tapauksessa on niin, että siltä osin kuin on kyse ensinnäkin siitä, olisiko pääasian kantaja voinut selvästi nostaa unionin tuomioistuimissa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosan nojalla kanteen riidanlaisesta asetuksesta sillä perusteella, että se on sääntelytoimi, joka koskee sitä suoraan ja joka kyseisessä määräyksessä tarkoitetulla tavalla ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, on riittävää todeta, että polkumyyntitullit asetettiin sen maksettavaksi 22.6.2018 tehdyllä päätöksellä. Kansallisella tasolla toteutettujen toimenpiteiden mekaanisella luonteella ei nimittäin ole merkitystä sen kannalta, edellyttääkö toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä (ks. vastaavasti tuomio 18.10.2018, Internacional de Productos Metálicos v. komissio,C‑145/17 P, EU:C:2018:839, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen ei voida katsoa, ettei riidanalainen asetus selvästikään edellytä kyseisessä määräyksessä tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2021, Von Aschenbach & Voss, C‑708/19, EU:C:2021:190, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Näissä olosuhteissa pääasian kantaja olisi menettänyt oikeutensa vedota tämän asetuksen pätemättömyyteen kansallisissa tuomioistuimissa ainoastaan siinä tapauksessa, että ilman pienintäkään epäilyä voitaisiin katsoa, että riidanalainen asetus koskee sitä suoraan ja erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

38

Tässä yhteydessä on todettava, että asetukset, joilla otetaan käyttöön polkumyyntitulli, ovat luonteeltaan normatiivisia, koska niitä sovelletaan kaikkiin asianomaisiin talouden toimijoihin (tuomio 10.3.2021, Von Aschenbach & Voss, C‑708/19, EU:C:2021:190, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli, voi koskea toimijaa suoraan ja erikseen (tuomio 10.3.2021, Von Aschenbach & Voss, C‑708/19, EU:C:2021:190, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Ensinnäkin sen kysymyksen osalta, koskiko riidanalainen asetus pääasian kantajaa suoraan, on riidatonta, että kyseinen asetus vaikutti suoraan sen oikeusasemaan muodostaessaan sen osalta käyttöön otetun polkumyyntitullin oikeudellisen perustan.

41

Toiseksi siitä kysymyksestä, koskiko riidanalainen asetus pääasian kantajaa erikseen, on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuin on yksilöinyt tiettyjä talouden toimijoiden ryhmiä, joita asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli, voi koskea erikseen, mikä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että tällainen asetus voi koskea myös muita toimijoita erikseen sellaisten tiettyjen niille tunnusomaisten erityispiirteiden takia, joiden perusteella ne erottuvat kaikista muista henkilöistä (tuomio 10.3.2021, Von Aschenbach & Voss, C‑708/19, EU:C:2021:190, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli, voi koskea erikseen ensinnäkin kyseisen tuotteen tuottajia ja viejiä, joiden osalta päätelmä polkumyyntiin syyllistymisestä on tehty käyttämällä tietoja, jotka koskevat niiden kaupallista toimintaa, toiseksi kyseisen tuotteen tuojia, joiden jälleenmyyntihinnat on otettu huomioon vientihintoja muodostettaessa ja joita toteamukset polkumyynnin olemassaolosta näin ollen koskevat, ja kolmanneksi kyseisen tuotteen viejiin sidoksissa olevia tuojia muun muassa silloin, kun vientihinta on laskettu kyseisten tuojien unionin markkinoilla soveltamien jälleenmyyntihintojen perusteella, ja silloin, kun itse polkumyyntitulli on laskettu näiden jälleenmyyntihintojen perusteella (tuomio 10.3.2021, Von Aschenbach & Voss, C‑708/19, EU:C:2021:190, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että tuojan asema ei yksin riitä siihen, että voitaisiin katsoa, että asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli, koskee tuojaa erikseen. Asetus nimittäin koskee tuojaa, vaikka hän olisi sidoksissa kyseisen tuotteen viejiin, erikseen ainoastaan silloin, kun näytetään, että sen kaupallista toimintaa koskevia tietoja on otettu huomioon polkumyyntiä todettaessa tai, mikäli näin ei ole, että sillä on muita sille tunnusomaisia erityispiirteitä, joiden perusteella se erottuu kaikista muista henkilöistä (tuomio 10.3.2021, Von Aschenbach & Voss, C‑708/19, EU:C:2021:190, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Vaikka ei voida sulkea pois sitä, että polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetun asetuksen voidaan katsoa koskevan kyseisen tuotteen tuojaa erikseen, sen on lisäksi osoitettava, että on olemassa tiettyjä sille tunnusomaisia erityispiirteitä, joiden perusteella se erottuu kaikista muista henkilöistä.

45

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sen käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella ei voida kuitenkaan todeta, että pääasian kantajalla olisi ilman pienintäkään epäilyä ollut oikeus nostaa kanne SEUT 263 artiklan nojalla.

46

Nyt käsiteltävässä asiassa vaikuttaa nimittäin ensinnäkin siltä, ettei ole osoitettu, että pääasian kantajan kaupallista toimintaa koskevia tietoja olisi otettu huomioon polkumyyntiä todettaessa. Ei ole varsinkaan osoitettu, että pääasian kantajan mahdollisesti käyttämät jälleenmyyntihinnat olisi otettu huomioon vientihintoja muodostettaessa ja että näin ollen toteamukset polkumyynnin olemassaolosta koskisivat sitä.

47

Seuraavaksi on todettava, ettei pääasian kantaja ole myöskään ollut osallisena polkumyyntitullin käyttöön ottamiseen johtaneessa hallinnollisessa menettelyssä, kuten 10.3.2021 annettuun tuomioon Von Aschenbach & Voss (C‑708/19, EU:C:2021:190) johtaneessa asiassa oli tapahtunut.

48

Vaikka pitääkin paikkansa, että pääasian kantajan argentiinalainen biodieselin toimittaja COFCO Argentina mainitaan nimeltä täytäntöönpanoasetuksessa 2017/1578 (johdanto‑osan 130 perustelukappale) ja täytäntöönpanoasetuksessa 2018/1570 (johdanto‑osan 90 perustelukappale), tämä seikka ei kuitenkaan ole omiaan yksilöimään pääasian kantajaa oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla siten, että tällä voitaisiin ilman pienintäkään epäilyä katsoa olevan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu asiavaltuus.

49

Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, että pääasian kantaja olisi tarvittaessa voinut yhtyä siihen sidoksissa olevan tuottajan nostamaan kumoamiskanteeseen. Tämä mahdollisuus ei nimittäin osoita, että riidanalainen asetus koskisi ilman pienintäkään epäilyä erikseen pääasian kantajaa.

50

Kaiken edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien seikkojen perusteella ei voida katsoa, että Vitolilla oli ilman pienintäkään epäilyä asiavaltuus vaatia riidanalaisen asetuksen kumoamista unionin tuomioistuimissa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla.

51

Komissio asettaa epäilyksen alaiseksi ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen väittäen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt syitä, joiden takia se on päätynyt pohtimaan riidanalaisen asetuksen pätevyyttä.

52

On huomautettava, että siitä yhteistyön hengestä, jonka on vallittava ennakkoratkaisumenettelyn yhteydessä, ilmenee, että on välttämätöntä, että kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnössään ne täsmälliset syyt, joiden perusteella se katsoo, että vastauksen saaminen sen kysymyksiin, jotka koskevat tiettyjen unionin oikeuden säännösten tai määräysten tulkintaa tai pätevyyttä, on tarpeen oikeusriidan ratkaisemiseksi (tuomio 4.5.2016, Philip Morris Brands ym., C‑547/14, EU:C:2016:325, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

On siis tärkeää, että kansallinen tuomioistuin toteaa erityisesti ne täsmälliset syyt, joiden johdosta se on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä tiettyjen unionin oikeuden säännösten tai määräysten pätevyydestä, ja esittää ne pätemättömyysperusteet, jotka sen mielestä voidaan tämän johdosta hyväksyä (tuomio 4.5.2016, Philip Morris Brands ym., C‑547/14, EU:C:2016:325, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tällainen vaatimus ilmenee myös unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdasta.

54

Tässä yhteydessä on korostettava, että tietojen antamisella ennakkoratkaisupyynnöissä pyritään paitsi siihen, että näiden tietojen perusteella unionin tuomioistuin voi antaa vastauksia, joista on hyötyä, myös siihen, että jäsenvaltioilla ja muilla osapuolilla on mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Unionin tuomioistuimen on valvottava, että tämä mahdollisuus turvataan, ottaen huomioon se, että kyseisen artiklan mukaan ainoastaan ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi kyseisille osapuolille (tuomio 5.5.2022, Universiteit Antwerpen ym., C‑265/20, EU:C:2022:361, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Edellä esitetystä seuraa yhtäältä, että unionin tuomioistuin tutkii ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä unionin toimen tai sen tiettyjen säännösten tai määräysten pätevyyden ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen pätemättömyysperusteiden valossa. Toisaalta se, ettei ennakkoratkaisupyynnössä ole mainittu mitään täsmällistä syytä, jonka johdosta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä kyseisen toimen taikka kyseisten säännösten tai määräysten pätevyydestä, johtaa kyseisen toimen tai kyseisten säännösten tai määräysten pätevyyttä koskevien kysymysten tutkimatta jättämiseen (ks. mm. tuomio 4.5.2016, Philip Morris Brands ym., C‑547/14, EU:C:2016:325, 50 kohta).

56

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnössä on riittävästi tietoja syistä, jotka ovat johtaneet siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle kysymyksen riidanalaisen asetuksen pätevyydestä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tältä osin erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen 15.9.2016 annetuissa tuomioissa tekemiin päätelmiin, joiden mukaan laskiessaan Argentiinassa ja Indonesiassa tuotetun biodieselin normaaliarvoa riidanalaisen asetuksen yhteydessä neuvoston ja komission ei olisi pitänyt katsoa, että argentiinalaisten ja indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpitoasiakirjoista raaka‑aineiden hinnat eivät käyneet riittävän hyvin ilmi, ja joiden mukaan näiden toimielinten ei näin ollen olisi pitänyt jättää näitä asiakirjoja huomiotta tässä laskelmassa. Kyseinen tuomioistuin mainitsee lisäksi sen, että täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578 ei ole oikaistu oikeudellisesti virheellisiä päätelmiä, jotka tekevät riidanalaisen asetuksen alun perin virheelliseksi polkumyyntimarginaalin laskemisen osalta.

57

Näissä olosuhteissa unionin tuomioistuimella on tiedossaan ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka ovat tarpeen, jotta se voi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyyn kysymykseen. Lisäksi komission on näiden tietojen perusteella voinut asianmukaisesti muodostaa kantansa unionin tuomioistuimelle esitetyn kysymyksen asiasisältöön.

58

Se, että kysymys perustuu – komission sanoin – mahdolliseen väärinkäsitykseen 15.9.2016 annettujen tuomioiden ulottuvuudesta, liittyy riidanalaisen asetuksen pätevyyden arviointiin liittyvään asiakysymykseen.

59

Kaikki edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen ennakkoratkaisupyynnön on katsottava täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

60

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään kysymyksellään pääasiallisesti, onko riidanalainen asetus, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, pätemätön, koska se on perusasetuksen vastainen.

61

Tarkemmin sanottuna se tiedustelee, onko riidanalainen asetus, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, ensinnäkin ristiriidassa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan kanssa, koska samankaltaisen tuotteen normaaliarvoa laskettaessa ei ole osoitettu, että edellytykset, joiden täyttyessä voidaan poiketa tutkimuksen kohteena olevien argentiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpitoon kirjattujen kyseisen tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista, täyttyivät. Kyseinen tuomioistuin tiedustelee toiseksi, onko riidanalainen asetus, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, perusasetuksen vastainen, koska tuonnin vaikutukset on arvioitu kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan vastaisesti ja koska näin ollen ei ole osoitettu tyydyttävällä tavalla perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, että tuonti on tapahtunut polkumyynnillä, joka on aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle.

62

Aluksi on muistutettava siitä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että yhteisen kauppapolitiikan ja aivan erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset ja poliittiset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia (tuomio 4.2.2021, eurocylinder systems,C‑324/19, EU:C:2021:94, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Tällaisen harkintavallan käyttöä koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on sekä SEUT 263 artiklaan perustuvan kanteen että SEUT 267 artiklan nojalla esitetyn pätevyyden arviointia koskevan ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin (tuomio 4.2.2021, eurocylinder systems,C‑324/19, EU:C:2021:94, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

Valvonta, jossa vain tutkitaan, ovatko ne seikat, joihin unionin toimielimet perustavat toteamuksensa, omiaan tukemaan toimielinten näistä seikoista tekemiä johtopäätöksiä, ei loukkaa toimielinten laajaa harkintavaltaa kauppapolitiikan alalla (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2012, neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2012:78, 68 kohta).

65

Nyt käsiteltävässä asiassa syyt, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on joutunut pohtimaan kysymystä riidanalaisen asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, pätevyydestä, perustuvat olennaisilta osin unionin yleisen tuomioistuimen 15.9.2016 annetuissa tuomioissa esittämiin arviointeihin ja niihin toteamuksiin, jotka on esitetty sen jälkeen, kun kyseisiä tuotteita koskeva polkumyyntutkimus aloitettiin uudelleen toukokuussa 2018.

66

Kun tarkastellaan ensiksi sitä, onko riidanalainen asetus, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, ristiriidassa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan kanssa, on muistutettava, että tämän viimeksi mainitun säännöksen nojalla voidaan poiketa tutkimuksen kohteena olevien argentiinalaisten ja indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpidossa esitetyistä kustannuksista laskettaessa samankaltaisen tuotteen ”normaaliarvoa”, ja on täsmennettävä, että juuri kyseistä arvoa käytetään määritettäessä, onko kyseessä perusasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu polkumyynti.

67

Kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on todennut, riidanalaisessa asetuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, ei ole osoitettu, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa säädetyt edellytykset samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskemiseksi olisivat täyttyneet.

68

Tämä päätelmä ilmenee muun muassa 15.9.2016 annetuista tuomioista, jotka ovat seurausta useiden argentiinalaisten ja indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien nostamista kumoamiskanteista. Unionin yleinen tuomioistuin oli tarkastelunsa päätteeksi lähinnä katsonut, että toimielimet eivät olleet vahvistaneet oikeudellisesti riittävällä tavalla, että biodieselin tuotantoon käytettyjen pääraaka‑aineiden hinnoissa Argentiinassa ja Indonesiassa oli tuntuva vääristymä, joka johtui eriytetyn vientiveron järjestelmästä, jossa raaka‑aineisiin ja biodieseliin sovellettiin erisuuruisia verokantoja.

69

Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen katsonut, ettei toimielinten olisi pitänyt katsoa, että raaka‑aineiden hinnat eivät käyneet riittävän hyvin ilmi argentiinalaisten ja indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpidosta, eikä niiden olisi pitänyt jättää huomiotta tätä kirjanpitoa laskiessaan Argentiinassa ja Indonesiassa tuotetun biodieselin normaaliarvoa. Näin ollen se kumosi riidanalaisen asetuksen 1 ja 2 artiklan niiden yhtiöiden osalta, jotka riitauttivat tämän asetuksen siinä nostamalla kumoamiskanteen SEUT 263 artiklan nojalla.

70

Neuvoston päätettyä peruuttaa valituksensa asioissa C‑602/16 P–C‑609/16 P 15.9.2016 annetuista tuomioista nämä asiat poistettiin unionin tuomioistuimen rekisteristä unionin tuomioistuimen presidentin 15.2.2018 ja 16.2.2018 antamilla määräyksillä. Näin ollen 15.9.2016 annetuista tuomioista tuli lainvoimaisia ja ne ovat oikeusvoimaisia niiden julistamispäivästä lähtien, ja on täsmennettävä, että unionin tuomioistuinten antamalla kumoamistuomiolla on ehdoton oikeusvoima sekä tuomion tuomiolauselman että niiden perustelujen osalta, jotka ovat tuomiolauselman välttämätön tuki (tuomio 14.11.2017, British Airways v. komissio,C‑122/16 P, EU:C:2017:861, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71

Vaikka 15.9.2016 annetuilla tuomioilla kumotaan riidanalainen asetus ainoastaan siltä osin kuin se koskee kyseessä olevien asioiden kantajia, ja näin tehdään sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan kumoamistuomiossa esitetyn perustelun oikeusvoima ei voi ulottua niiden henkilöiden tilanteeseen, jotka eivät ole olleet asianosaisina oikeudenkäynnissä ja joihin nähden tuomiossa ei siis ole voitu ratkaista mitään (tuomio 14.9.1999, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym.,C‑310/97 P, EU:C:1999:407, 55 kohta), on tarpeen tehdä kaikki päätelmät toteamuksista, joita sekä unionin yleinen tuomioistuin että komissio itse esittivät, kun Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuontia koskeva polkumyyntitutkimus aloitettiin uudelleen toukokuussa 2018.

72

On kuitenkin käynyt selväksi, että neuvoston menettely, jossa se samankaltaisen tuotteen normaaliarvoa laskettaessa poikkesi tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpitoihin merkityistä pääasiallisten raaka‑aineiden kustannuksista, koska eriytetyn vientiveron järjestelmä on vääristänyt näiden raaka‑aineiden hintoja, sekä korvasi nämä kustannukset viitehinnoilla, ei ollut perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukainen.

73

Tätä päätelmää ei voida asettaa kyseenalaiseksi sillä, että täytäntöönpanoasetuksen 2018/1570 johdanto‑osan 94 perustelukappaleessa todetaan, että ”unionin yleinen tuomioistuin kumosi [riidanalaisen asetuksen] vain niiden yritysten osalta, jotka riitauttivat tämän asetuksen kyseisessä tuomioistuimessa [, ja että] polkumyyntitullit, jotka on kannettu muilta yrityksiltä, on kerätty laillisesti unionin oikeuden mukaisesti”. Tällainen toteamus ei voi vaikuttaa kansallisen tuomioistuimen, jossa on riitautettu kansallisten viranomaisten riidanalaisen asetuksen nojalla toteuttamat yksittäistapausta koskevat toimet, mahdollisuuteen kyseenalaistaa kyseisen asetuksen pätevyys ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä, kun ei osoiteta, että kyseessä olevalla henkilöllä olisi ilman pienintäkään epäilyä ollut muutoksenhakuoikeus kyseisen asetuksen kumoamiseksi.

74

Toiseksi sen kysymyksen osalta, onko riidanalainen asetus, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, perusasetuksen vastainen, koska tuonnin vaikutuksia on virheellisesti arvioitu kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan nojalla, joten ei ole osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, että kyse on polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, joka on aiheuttanut kyseisessä asetuksessa tarkoitettua vahinkoa, on viitattava kyseessä olevia tuotteita koskevan polkumyyntitutkimuksen aloittamiseen uudelleen, joka johti täytäntöönpanoasetuksen 2018/1570 antamiseen ja riidanalaisen asetuksen kumoamiseen, jotka molemmat on tehty pääasiassa kyseessä olevien tapahtumien jälkeen.

75

Sen jälkeen, kun tutkimus oli aloitettu uudelleen erityisesti 15.9.2016 annettujen tuomioiden jälkeen, komissio ei todennut täytäntöönpanoasetuksella 2018/1570 ainoastaan, että Indonesian polkumyyntimarginaalit eivät olleet vähimmäistasoa, vaan se totesi myös, että ei voitu katsoa, että Argentiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle perusasetuksessa edellytetyn merkittävän vahingon välillä olisi todellinen ja merkittävä syy‑yhteys (johdanto‑osan 81–89 perustelukappale). On nimittäin niin, että kun tarkastellaan Argentiinasta peräisin olevaa tuontia erillään Indonesiasta, ei voida todeta, että tällainen syy‑yhteys olisi ollut olemassa.

76

Tässä tilanteessa on niin, että riidanalainen asetus, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, on pätemätön perusasetuksen vastaisena sillä perusteella, ettei ole osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, että tuonti on tapahtunut polkumyynnillä, joka on aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle.

77

On siis tehtävä kaikki tarvittavat päätelmät toteamuksesta, joka palautetaan mieliin muun muassa täytäntöönpanoasetuksen 2018/1570 johdanto‑osan 91 perustelukappaleessa ja jonka mukaan ei ollut osoitettu, että Argentiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä oli tosiasiallinen ja merkittävä syy‑yhteys, kuten perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa edellytetään. Tästä seuraa väistämättä, että polkumyynnistä aiheutunutta vahinkoa ei ollut asianmukaisesti näytetty toteen, eikä näin ollen voitu ottaa käyttöön polkumyyntitullia perusasetuksen 1 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

78

Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että riidanalainen asetus, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2017/1578, on pätemätön siltä osin kuin siinä ei oteta huomioon perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdasta sekä 3 artiklan 4, 6 ja 7 kohdasta johtuvia vaatimuksia.

79

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1194/2013, sellaisena kuin se on muutettuna 18.9.2017 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/1578, on pätemätön siltä osin kuin siinä ei oteta huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan [unionin] jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohdasta sekä 3 artiklan 4, 6 ja 7 kohdasta johtuvia vaatimuksia.