1

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta

2

Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (EUVL 2008, L 348, s. 98) 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on otettava tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan asianmukaisesti huomioon

ja noudatettava palauttamiskiellon periaatetta.”

3

Kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltion on tehtävä palauttamispäätös sen alueella laittomasti oleskelevista kolmansien maiden kansalaisista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2–5 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamista.”

4

Direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Palauttamispäätökset sekä mahdollisesti annetut maahantulokieltoa ja maastapoistamista koskevat päätökset on annettava kirjallisina, ja niissä on mainittava ratkaisun tosiseikkoihin liittyvät ja oikeudelliset perusteet sekä käytettävissä olevat oikeussuojakeinot.

Tosiseikoista annettavia tietoja voidaan rajoittaa, jos kansallisessa lainsäädännössä sallitaan tiedonsaantioikeuden rajoittaminen erityisesti valtion turvallisuuden, puolustuksen ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi tai jos on kyse rikosten torjunnasta, tutkinnasta, selvittämisestä ja syyteharkinnasta.”

5

Saman direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle on annettava mahdollisuus käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotta hän voi hakea muutosta 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun palauttamiseen liittyvään päätökseen tai hakea päätöksen uudelleen käsittelyä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa tai muussa toimivaltaisessa elimessä, jonka jäsenet ovat puolueettomia ja riippumattomia.”

6

Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60) 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kun henkilö tekee kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen viranomaiselle, joka on kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen rekisteröimään tällaiset hakemukset, rekisteröinti tapahtuu kolmen työpäivän kuluessa hakemuksen tekemisestä.

Jos kansainvälistä suojelua koskeva hakemus tehdään muille viranomaisille, jotka todennäköisesti vastaanottavat tällaisia hakemuksia mutta jotka eivät kansallisen lainsäädännön mukaan ole toimivaltaisia rekisteröimään niitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että rekisteröinti tapahtuu kuuden työpäivän kuluessa hakemuksen tekemisestä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä muilla viranomaisilla, jotka todennäköisesti vastaanottavat kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia, kuten poliisilla, rajavartijoilla, maahanmuuttoviranomaisilla ja säilöönottoyksiköiden henkilöstöllä, on asiaankuuluvat tiedot ja että niiden henkilöstö saa tehtäviään ja vastuualueitaan vastaavan koulutuksen sekä ohjeet tiedottaa hakijoille, minne ja miten kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset voidaan jättää.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöllä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, on tosiasiallinen mahdollisuus jättää se mahdollisimman pian. Jos hakija ei jätä hakemustaan, jäsenvaltiot voivat soveltaa 28 artiklaa.

3.   Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset jätetään henkilökohtaisesti ja/tai määrättyyn paikkaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

4.   Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, kansainvälistä suojelua koskeva hakemus katsotaan jätetyksi, kun asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet hakijan jättämän lomakkeen tai virallisen raportin, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään.

5.   Kun 1 kohdassa säädettyä määräaikaa on käytännössä erittäin vaikea noudattaa sen takia, että suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee samanaikaisesti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jäsenvaltiot voivat säätää, että kyseistä määräaikaa pidennetään kymmeneen työpäivään.”

7

Direktiivin 24 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun hakijoiden on todettu olevan hakijoita, jotka tarvitsevat erityisiä menettelyllisiä takeita, heille annetaan asianmukaista tukea, jotta he pystyvät hyötymään tämän direktiivin mukaisista oikeuksista ja noudattamaan tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksia koko turvapaikkamenettelyn ajan.

Kun tätä asianmukaista tukea ei pystytä antamaan 31 artiklan 8 kohdassa ja 43 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen puitteissa ja erityisesti kun jäsenvaltiot katsovat hakijan tarvitsevan erityisiä menettelyllisiä takeita kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan henkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan seurauksena, jäsenvaltiot eivät sovella 31 artiklan 8 kohtaa ja 43 artiklaa tai lopettavat niiden soveltamisen. Kun jäsenvaltiot soveltavat 46 artiklan 6 kohtaa niihin hakijoihin, joihin ei tämän alakohdan nojalla voida soveltaa 31 artiklan 8 kohtaa ja 43 artiklaa, jäsenvaltioiden on annettava vähintään 46 artiklan 7 kohdassa säädetyt takeet.”

8

Kyseisen direktiivin 43 artiklassa, jonka otsikko on ”Rajamenettelyt”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat säätää II luvussa esitettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti menettelyistä, joita noudattaen jäsenvaltion rajalla tai kauttakulkualueilla voidaan ratkaista

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetuissa menettelyissä päätökset tehdään kohtuullisessa ajassa. Jos päätöstä ei ole tehty neljän viikon kuluessa, hakijan on annettava tulla kyseisen jäsenvaltion alueelle, jotta hänen hakemuksensa voidaan käsitellä tämän direktiivin muiden säännösten mukaisesti.

3.   Jos maahan saapuu suuria määriä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä, jotka jättävät kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset rajalla tai kauttakulkualueella, minkä vuoksi 1 kohdan säännöksiä on mahdotonta soveltaa käytännössä kyseisissä paikoissa, näitä menettelyjä voidaan soveltaa myös silloin ja niin kauan kuin nämä kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt majoitetaan tavanomaiseen tapaan rajan tai kauttakulkualueen läheisyydessä sijaitseviin tiloihin.”

9

Saman direktiivin 46 artiklan 5 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”5.   Jäsenvaltion on sallittava hakijoiden jäädä alueelleen siihen asti, kun määräaika, jonka kuluessa näiden on käytettävä oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, on päättynyt, ja silloin, kun tällaista oikeutta on käytetty määräajassa, odottamaan muutoksenhaun tulosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista.

6.   Kun kyseessä on

tuomioistuimella on oltava valtuudet ratkaista joko hakijan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, saako hakija jäädä jäsenvaltion alueelle, jos päätöksen seurauksena hakijan oikeus jäädä jäsenvaltioon lakkaa ja kun kansallisessa lainsäädännössä ei ole tällaisissa tapauksissa säädetty oikeudesta jäädä jäsenvaltion alueelle odottamaan muutoksenhaun tulosta.”

10

Turvapaikkaoikeudesta vuonna 2007 annetun 29.6.2007 päivätyn lain nro LXXX (menedékjogról szóló 2007. évi LXXX. törvény) (Magyar Közlöny 2007/83; jäljempänä turvapaikkalaki) 5 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Turvapaikanhakijalla on oikeus

– –”

11

Turvapaikkalain 80/H §:ssä säädetään seuraavaa:

”Laajamittaisen maahantulon aiheuttamassa kriisitilanteessa on sovellettava I–IV ja V/A–VIII luvun säännöksiä 80/I–80/K §:ssä säädetyin poikkeuksin.”

12

Turvapaikkalain 80/J §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Turvapaikkahakemus on jätettävä toimivaltaiselle viranomaiselle henkilökohtaisesti ja yksinomaan kauttakulkualueella, paitsi jos turvapaikanhakija

13

Valtion rajoista vuonna 2007 annetun 4.7.2007 päivätyn lain nro LXXXIX (az államhatárról szóló 2007. évi LXXXIX. törvény) (Magyar Közlöny 2007/88; jäljempänä valtion rajoista annettu laki) 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän lain mukaisesti Unkarin alueella on mahdollista käyttää ulkorajasta, sellaisena kuin se määritellään [henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL 2006, L 105, s. 1)] 2 artiklan 2 kohdassa, tai rajamerkeistä laskettavaa 60 metrin maakaistaletta sellaisten laitosten – – rakentamiseen, sijoittamiseen ja hyödyntämiseen, jotka on tarkoitettu järjestyksen turvaamiseen rajalla sekä kansalliseen puolustukseen ja kansalliseen turvallisuuteen, katastrofien hallintaan, rajavalvontaan sekä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin liittyvien tehtävien hoitamiseen.

– –

1 ter.   Laajamittaisen maahantulon aiheuttamassa kriisitilanteessa poliisi voi ottaa Unkarin alueella kiinni tällä alueella laittomasti oleskelevat ulkomaalaiset ja viedä heidät lähimmän edellä 1 momentissa tarkoitetun laitoksen portin läpi, jollei heitä epäillä rikoksesta.

– –”

14

Vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari unionin tuomioistuin on todennut Unkarin jättäneen noudattamatta direktiivin 2008/115 5 artiklan, 6 artiklan 1 kohdan, 12 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan, direktiivin 2013/32 6 artiklan, 24 artiklan 3 kohdan, 43 artiklan ja 46 artiklan 5 kohdan sekä kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU (EUVL 2013, L 180, s. 96) 8, 9 ja 11 artiklan mukaisia velvoitteitaan,

15

Komission muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston pääjohtaja kehotti 26.1.2021 päivätyllä kirjeellä Unkarin hallitusta ilmoittamaan komissiolle toimenpiteistä, jotka oli toteutettu vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari kattavaksi noudattamiseksi.

16

Unkarin hallitus vastasi tähän kirjeeseen 26.2.2021 ja ilmoitti, että Röszken ja Tompan kauttakulkualueet oli suljettu 14.5.2020 annetun tuomion Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság (C‑924/19 PPU ja C‑925/19 PPU, EU:C:2020:367) julistamisen seurauksena. Unkari väittää siis noudattaneensa vuoden 2020 tuomiota komissio v. Unkari turvapaikanhakijoiden säilöönoton osalta.

17

Siltä osin kuin kyse on laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten pääsystä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn ja heidän maastapoistamisestaan, Unkarin hallitus katsoi joutuneensa vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanon yhteydessä ”perustuslailliseen pulmaan” Unkarille unionin oikeuden nojalla kuuluvien velvoitteiden täytäntöönpanossa. Niinpä Unkarin hallitus pyysi 25.2.2021 Alkotmánybíróságia (perustuslakituomioistuin, Unkari) selvittämään, voitiinko Unkarin perustuslakia (Magyarország Alaptörvénye) tulkita siten, että Unkari voi panna täytäntöön sellaisen unionin oikeudesta johtuvan velvoitteen, joka unionin lainsäädännön tehokkaan vaikutuksen puuttuessa voi johtaa siihen, että Unkarin alueella laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen oleskelee siellä määräämättömän ajan ja siten kuuluu tosiasiallisesti sen väestöön.

18

Komissio osoitti 9.6.2021 Unkarille virallisen huomautuksen (jäljempänä virallinen huomautus), jossa se katsoi, ettei kyseinen jäsenvaltio ollut toteuttanut vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, ja kehotti sitä esittämään huomautuksensa SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla kahden kuukauden määräajassa. Virallisessa huomautuksessa viitattiin kyseisessä tuomiossa yksilöityihin neljään rikkomiseen.

19

Unkarin hallitus vastasi viralliseen huomautukseen 9.8.2021 ja totesi, ettei se voinut lausua vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanokelpoisuudesta ennen kuin tämän tuomion 17 kohdassa mainittu Alkotmánybíróságissa käyty menettely on päättynyt. Unkarin hallitus pyysi komissiota katsomaan, että vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanomenettelyn jatkaminen riippuu siitä, miten menettely Alkotmánybíróságissa päättyy, ”perustuslaillisen vuoropuhelun kunnioittamisen varmistamiseksi”. Kyseinen hallitus totesi myös, että – toisin kuin komissio väittää korostaessaan unionin oikeuden ”rajatonta ensisijaisuutta” – perustuslailliset säännöt ovat ensisijaisia unionin oikeuteen nähden.

20

Alkotmánybíróság antoi 7.12.2021 ratkaisun nro 32/2021 (XII.20), jossa se katsoi ensinnäkin, että niin kauan kuin Euroopan unioni ei tosiasiallisesti käytä jaettua toimivaltaa, Unkari voi sitä käyttää; toiseksi, että jos se, ettei unioni riittävästi käytä jaettua toimivaltaa, on omiaan johtamaan Unkarin alueella asuvien henkilöiden identiteettiä koskevan oikeuden loukkaamiseen, Unkarin valtiolla on velvollisuus varmistaa kyseisen oikeuden suoja, ja kolmanneksi, että sen luovuttamattoman oikeuden, joka Unkarilla on määrittää alueensa, väestönsä, hallintomuotonsa ja valtiorakenteensa, suoja on osa sen perustuslaillista identiteettiä.

21

Komission mielestä vuoden 2020 tuomiota komissio v. Unkari ei ollut edelleenkään noudatettu, joten se nosti nyt käsiteltävän kanteen 21.2.2022.

22

Unionin tuomioistuimen presidentin 1.4.2022 tekemällä päätöksellä asian käsittelyä lykättiin komission pyynnöstä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 55 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. Unionin tuomioistuimen presidentti päätti 21.9.2022 tekemällään päätöksellä samoin komission pyynnöstä jatkaa asian käsittelyä työjärjestyksen 55 artiklan 2 kohdan nojalla.

23

Komissio myöntää aluksi, että Röszken ja Tompan kauttakulkualueet on suljettu. Näin ollen kannekirjelmässä ei käsitellä vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari todettua toista rikkomista, joka koskee kansainvälisen suojelun hakijoiden yleistä säilöönottoa kyseisillä kauttakulkualueilla.

24

Samoin siltä osin kuin kyse on mainitussa tuomiossa todetusta neljännestä rikkomisesta eli siitä, että on loukattu kansainvälisen suojelun hakijoiden oikeutta jäädä Unkarin alueelle siihen asti, kun määräaika, jonka kuluessa heidän on käytettävä oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, on päättynyt, ja silloin, kun tällaista oikeutta on käytetty määräajassa, jäädä odottamaan muutoksenhaun tulosta, kannekirjelmä koskee vain muuta tilannetta kuin laajamittaisen maahantulon aiheuttamaa kriisitilannetta. Komission mielestä nimittäin unionin tuomioistuin totesi vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari 290 ja 291 kohdassa laajamittaisen maahantulon aiheuttaman kriisitilanteen osalta rikkomisen vain Röszken ja Tompan kauttakulkualueilla toteutetun yleisen säilöönoton järjestelmän johdosta, ja tämä järjestelmä on lakannut, koska kyseiset alueet on suljettu.

25

Komissio katsoo kuitenkin, että Röszken ja Tompan kauttakulkualueiden sulkeminen ei riitä varmistamaan vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanoa. Sama pätee muutoksiin, jotka covid-19-pandemian yhteydessä tehtiin kesäkuussa 2020 turvapaikkalakiin hätätilan lakkauttamiseen liittyvistä väliaikaisista säännöistä ja epidemiologisesta varoitustilanteesta 17.6.2020 annetulla vuoden 2020 lailla nro LVIII (a veszélyhelyzet megszűnésével összefüggő átmeneti szabályokról és a járványügyi készültségről szóló 2020. évi LVIII. törvény) (Magyar Közlöny 2020/144; jäljempänä vuoden 2020 laki). Kyseiset muutokset nimittäin ovat unionin oikeuden vastaisia, kuten komissio väitti asiassa, joka johti 22.6.2023 annettuun tuomioon komissio v. Unkari (Ennakkoilmoitus aikomuksesta hakea turvapaikkaa) (C‑823/21, EU:C:2023:504; jäljempänä vuoden 2023 tuomio komissio v. Unkari).

26

Komissio väittää Unkarin hallituksen sitä paitsi myöntäneen implisiittisesti, että vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari todetut rikkomiset jatkuivat, koska kyseinen hallitus on todennut, ettei se voinut ottaa kantaa kyseisen tuomion täytäntöönpanokelpoisuuteen ennen kuin Alkotmánybíróság on antanut tämän tuomion 20 kohdassa mainitun ratkaisunsa.

27

Ensinnäkin siltä osin kuin kyse on tosiasiallisesta pääsystä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn, vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari 104 ja 106 kohdasta sekä sen tuomiolauselman 1 kohdan ensimmäisestä luetelmakohdasta ilmenee, että kyseisen tuomion noudattamiseksi Unkarin on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt voivat tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus sen alueella, myös sen rajoilla.

28

Komissio väittää erityisesti, että vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpano edellyttää, että muutetaan turvapaikkalain 80/J §:n 1 momenttia, jonka nojalla laajamittaisen maahantulon aiheuttamassa kriisitilanteessa kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset voidaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta jättää ainoastaan asianomaisilla kauttakulkualueilla. Unkari ei kuitenkaan ole kumonnut eikä muuttanut mainittua säännöstä. Koska Röszken ja Tompan kauttakulkualueet on suljettu, kyseisiä hakemuksia on mahdotonta tehdä Unkarin alueella.

29

Lisäksi virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymispäivänä laajamittaisen maahantulon aiheuttama kriisitilanne jatkui koko Unkarin alueella. Komissio nimittäin väittää, että Unkarin hallitus jatkoi laajamittaisen maahantulon aiheuttaman kriisitilanteen julistamisesta koko Unkarin alueella sekä kriisitilanteen julistamista, olemassaoloa ja lakkaamista koskevista säännöistä 9.3.2016 antamansa asetuksen nro 41/2016 (a tömeges bevándorlás okozta válsághelyzet Magyarország egész területére történő elrendeléséről, valamint a válsághelyzet elrendelésével, fennállásával és megszüntetésével összefüggő szabályokról szóló 41/2016. (III. 9.) Korm. rendelet) (Magyar Közlöny 2016/33.) voimassaoloa 7.3.2022 saakka laajamittaisen maahantulon aiheuttaman kriisitilanteen julistamisesta Unkarin alueella sekä kriisitilanteen julistamista, olemassaoloa ja lakkaamista koskevista säännöistä annetun asetuksen nro 41/2016 (III. 9.) muuttamisesta 3.9.2021 annetun asetuksen nro 509/2021 (a tömeges bevándorlás okozta válsághelyzet Magyarország egész területére történő elrendeléséről, valamint a válsághelyzet elrendelésével, fennállásával és megszüntetésével összefüggő szabályokról szóló 41/2016. (III. 9.) Korm. rendelet módosításáról szóló 509/2021. (IX. 3.) Korm. rendelet) (Magyar Közlöny 2021/162.) 1 §:n nojalla. Tämän jälkeen laajamittaisen maahantulon aiheuttamaa kriisitilannetta koskevan oikeudellisen järjestelmän voimassaoloa jatkettiin ainakin 7.3.2024 saakka.

30

Vuoden 2020 laista komissio väittää, että sillä vain otetaan käyttöön erillinen siirtymäjärjestelmä covid-19-pandemian takia. Joka tapauksessa on niin, ettei kyseistä lakia voida pitää vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanotoimenpiteenä, sillä se annettiin ennen mainitun tuomion julistamista kyseisen pandemian erityisessä asiayhteydessä; sitä oli aluksi tarkoitus soveltaa vain 31.12.2020 saakka mutta sitten sen voimassaoloa jatkettiin 31.12.2023 asti.

31

Unkari ei myöskään väitä, että vuoden 2020 lailla olisi tarkoitus noudattaa vuoden 2020 tuomiota komissio v. Unkari. Näin ollen se, että kyseinen laki oli Unkarin turvapaikkajärjestelmän monimutkaisuuden takia SEUT 258 artiklan mukaisen menettelyn kohteena vuoden 2023 tuomioon komissio v. Unkari johtaneessa asiassa, ei ole loukannut Unkarin puolustautumisoikeuksia nyt käsiteltävässä asiassa.

32

Toiseksi komissio väittää Unkarissa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maastapoistamisesta, että valtion rajoista annetun lain 5 §:n 1 ter momenttia ei ole kumottu eikä muutettu. Niinpä Unkarin säännöstö mahdollistaa edelleen Unkarin alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maastapoistamisen, paitsi niiden, joiden epäillään syyllistyneen rikokseen, mikä ei sovi yhteen vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari 253 ja 254 kohdan eikä sen tuomiolauselman 1 kohdan kolmannen luetelmakohdan kanssa. Tältä osin Unkarin poliisin internetsivustolta ilmenee, että Unkari ei ole lopettanut alueellaan laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten laitonta maastapoistamista, mitä kyseinen jäsenvaltio ei kiistä.

33

Kolmanneksi kansainvälisen suojelun hakijoiden oikeudesta jäädä Unkarin alueelle muussa tilanteessa kuin laajamittaisen maahantulon aiheuttamassa kriisitilanteessa komissio väittää, ettei Unkari ole muuttanut turvapaikkalain 5 §:n 1 momentin a kohtaa, jota sovelletaan muussa tilanteessa kuin laajamittaisen maahantulon aiheuttamassa kriisitilanteessa.

34

Näin ollen komissio pitää edellytyksiä, joilla Unkarin oikeuden mukaan voidaan käyttää direktiivin 2013/32 46 artiklan 5 kohdassa säädettyä oikeutta jäädä Unkarin alueelle, edelleen ”epämääräisinä”, toisin kuin vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari 288 ja 289 kohdassa sekä sen tuomiolauselman 1 kohdan neljännessä luetelmakohdassa vaaditaan. Mainitun tuomion 297–301 kohdan perusteella on tarpeen muuttaa kansallista lainsäädäntöä, koska unionin tuomioistuimen toteama rikkominen ei koske unionin oikeuden vastaista käytäntöä vaan unionin oikeuden riittämätöntä saattamista osaksi Unkarin oikeusjärjestystä.

35

Unkari vaatii unionin tuomioistuinta jättämään kanteen tutkimatta siltä osin kuin se koskee pääsyä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn ja hylkäämään sen perusteettomana muilta osin.

36

Kyseinen jäsenvaltio katsoo aluksi, että vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari ”keskeiset seikat” eivät enää ole merkityksellisiä, koska Röszken ja Tompan kauttakulkualueita ei ole enää käytetty 20.5.2020 jälkeen. Lisäksi muuttoliiketilanteen kehittyminen Länsi-Balkanin reitillä ja Ukrainasta siirtymään joutuneiden henkilöiden suuri määrä tekevät komission väitteistä epätarkoituksenmukaisia ja perusteettomia.

37

Ensinnäkin siltä osin kuin kyse on pääsystä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn, kanne ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

38

Unkarin mukaan nimittäin kaikki vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari tehdyt Röszken ja Tompan kauttakulkualueita koskevat toteamukset ovat menettäneet kohteensa, koska nämä alueet on suljettu. Ei ole järkeä puhua kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn pääsyn ”rajoituksista” kyseisillä kauttakulkualueilla, sillä niillä ei enää ole mahdollista tehdä ”rajallista määrää” hakemuksia.

39

Unkari toteaa säännöstönsä tosin edelleen sisältävän säännöksiä kauttakulkualueista, mutta näitä säännöksiä ei ole voitu soveltaa 26.5.2020 lähtien vuoden 2020 lain voimaantulon johdosta. Tällä lailla otetaan käyttöön turvapaikkalaista poikkeava siirtymäjärjestelmä, jonka nojalla pääsy kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn Unkarin alueella edellyttää ennakkomenettelyn aloittamista kolmannessa maassa olevassa Unkarin diplomaattiedustustossa.

40

Koska vuoden 2020 lain yhteensopivuus direktiivin 2013/32 6 artiklan kanssa oli vuoden 2023 tuomioon komissio v. Unkari johtaneen asian kohteena, komissio ei Unkarin mukaan voinut aloittaa samanaikaisesti toista SEUT 260 artiklan 2 kohtaan perustuvaa menettelyä, joka koskee samaa väitettyä rikkomista, loukkaamatta Unkarin puolustautumisoikeuksia ja oikeusvarmuuden periaatetta.

41

Unkari pitää tältä osin perusteltuna, että unionin tuomioistuin tarkastelee kyseistä lakia SEUT 258 artiklan mukaisessa menettelyssä, koska se liittyy uuteen asiayhteyteen, jota ei tutkittu vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari. Vuoden 2023 tuomioon komissio v. Unkari johtanut asia koski kuitenkin myös sitä, jatkuiko vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari todettu direktiivin 2013/32 6 artiklan noudattamatta jättäminen edelleen. On siis niin, että jos unionin tuomioistuin toteaisi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen nyt käsiteltävässä asiassa, Unkarin SEUT 258 artiklaan perustuvassa menettelyssä esittämillä argumenteilla, jotka koskevat direktiivin 2013/32 6 artiklan noudattamatta jättämistä, ei voisi olla vaikutusta, mikä loukkaisi Unkarin puolustautumisoikeuksia kyseisessä asiassa.

42

Kannekirjelmässä ei myöskään esitetä niiden säännösten sisältöä, jotka on annettu vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari julistamisen seurauksena, mikä estää unionin tuomioistuinta lausumasta asiakysymyksestä.

43

Unkari väittää toissijaisesti, että kanteen tämä osa on perusteeton. Yhtäältä Unkarin lainsäätäjä on antanut säännöstön, joka poikkeaa turvapaikkalain 80/J §:stä. Toisaalta vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari mainitaan nimenomaisesti Röszken ja Tompan kauttakulkualueita koskeva säännöstö ja käytäntö. Vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari tässä osassa tarkasteltua tilannetta ei kuitenkaan enää ole.

44

Toiseksi siltä osin kuin kyse on laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maastapoistamisesta toiselle puolelle raja-aitaa, valtion rajoista annetun lain 5 §:n 1 ter momentin voimassa pitäminen on Unkarin mielestä perusteltua, kun otetaan huomioon kasvava muuttoliikepaine Länsi-Balkanin muuttoliikereitillä ja Ukrainasta tulevien pakolaisten suuri määrä helmikuusta 2022 lähtien. Lisäksi ennen kyseisen säännöksen muuttamista on odotettava, että Alkotmánybíróság antaa ratkaisunsa asiassa, joka oli vireillä asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättyessä ja joka koskee Fővárosi Törvényszékin (Budapestin alioikeus, Unkari) aloitteesta kyseisen säännöksen perustuslainmukaisuutta.

45

Kolmanneksi siltä osin kuin kyse on kansainvälisen suojelun hakijoiden oikeudesta jäädä Unkarin alueelle muussa tilanteessa kuin laajamittaisen maahantulon aiheuttamassa kriisitilanteessa, Unkari väittää unionin tuomioistuimen todenneen vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari, että turvapaikkalain 5 §:n 1 momentin a kohdan yhteydessä oikeudelle jäädä Unkarin alueelle voidaan asettaa ehtoja.

46

Unkarin mukaan asianomaisessa lainsäädännössä ei kuitenkaan ole pantu täytäntöön harkinnanvaraista mahdollisuutta asettaa ehtoja oikeudelle jäädä Unkarin alueelle. Niinpä ei ole tarpeen antaa uutta lainsäädäntöä. Käytännössä Unkarin viranomaiset eivät toteuta yhtäkään maastapoistamista niin kauan kuin turvapaikkahakemuksen hylkäävästä viranomaisten päätöksestä ei ole tullut lainvoimainen. Tältä osin komissio ei ole viitannut mihinkään hallinnolliseen päätökseen tai tuomioistuimen ratkaisuun, jossa tällainen toteamus asetettaisiin kyseenalaiseksi.

47

Unkari katsoo, ettei kanne täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä siltä osin kuin se koskee pääsyä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn.

48

Ensinnäkin Unkari väittää, että Röszken ja Tompan kauttakulkualueiden sulkeminen on vienyt näistä kauttakulkualueista vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari esitetyiltä toteamuksilta kohteen ja että vuoden 2020 lailla on otettu käyttöön turvapaikkalaista poikkeava siirtymäjärjestelmä, ja näin se katsoo pääasiallisesti toteuttaneensa kyseisen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet siltä osin kuin kyse on pääsystä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn; tämä on argumentti, joka ei kuulu kanteen tutkittavaksi ottamisen vaan sen perusteltavuuden tutkimiseen.

49

Toiseksi argumentaatio, jonka mukaan oikeusvarmuuden periaatetta ja Unkarin puolustautumisoikeuksia on loukattu niiden kysymysten johdosta, jotka on samanaikaisesti esitetty vuoden 2023 tuomioon komissio v. Unkari johtaneessa asiassa, on hylättävä, koska kyseinen asia on johtanut lainvoimaiseksi tulleeseen tuomioon, joka siten on oikeusvoimainen.

50

Kolmanneksi Unkari moittii komissiota siitä, ettei tämä ole esittänyt kannekirjelmässään vuoden 2020 lain säännösten sisältöä.

51

Tältä osin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 120 artiklan c alakohtaan liittyvästä vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että kannekirjelmässä on mainittava selvästi ja täsmällisesti oikeudenkäynnin kohde ja esitettävä yhteenveto kanteen tueksi esitetyistä perusteista, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. Tästä johtuu muun muassa, että niiden oleellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin kanne perustuu, on ilmettävä johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä (tuomio 21.12.2023, komissio v. Tanska (Enimmäispysäköintiaika), C‑167/22, EU:C:2023:1020, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Nyt käsiteltävässä asiassa näitä vaatimuksia on noudatettu. Komissio on nimittäin esittänyt kannekirjelmässään johdonmukaisesti ja täsmällisesti syyt, jotka ovat saaneet sen katsomaan, ettei Unkari ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanon varmistamiseksi. Komissio on muun muassa maininnut turvapaikkalakiin kesäkuussa 2020 covid-19-pandemian yhteydessä tehdyt muutokset ja täsmentänyt, että sen mielestä kyseiset säännökset eivät ole johtaneet vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanoon ja että ne ovat unionin oikeuden vastaisia, kuten se väitti vuoden 2023 tuomioon komissio v. Unkari johtaneessa asiassa.

53

Näin ollen Unkari ja unionin tuomioistuin voivat kannekirjelmän perusteella ymmärtää tarkasti komission kannan, mikä on välttämätön edellytys sille, että kyseinen jäsenvaltio voi käyttää tehokkaasti puolustautumiskeinojaan ja että unionin tuomioistuin voi selvittää, onko kyseinen jäsenvaltio toteuttanut vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet.

54

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että kanne täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

55

SEUT 260 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos komissio katsoo, ettei asianomainen jäsenvaltio ole toteuttanut sellaisen tuomion täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, jolla unionin tuomioistuin on katsonut kyseisen jäsenvaltion jättäneen noudattamatta perussopimusten mukaista velvoitettaan, komissio voi saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi varattuaan ensin kyseiselle jäsenvaltiolle tilaisuuden esittää huomautuksensa, ja se ilmoittaa samalla sen olosuhteisiin soveltuvaksi katsomansa kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon määrän, joka mainitun jäsenvaltion on suoritettava.

56

SEUT 260 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kannalta ratkaisevana ajankohtana on pidettävä kyseisen määräyksen nojalla annetussa virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymisajankohtaa (tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Tältä osin on korostettava, että asianomaisessa jäsenvaltiossa lainsäädäntövaltaa käyttävien elinten on muutettava jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion kohteena olleita kansallisia säännöksiä saattaakseen ne unionin oikeuden vaatimusten mukaisiksi (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

On myös muistutettava, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion tuomiolauselmalla, jossa unionin tuomioistuimen toteama jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen kuvaillaan, on erityinen merkitys määritettäessä toimenpiteitä, jotka kyseisen jäsenvaltion on toteutettava pannakseen kyseisen tuomion täysimääräisesti täytäntöön. Kyseisen tuomion tuomiolauselma on ymmärrettävä saman tuomion perustelujen valossa (ks. vastaavasti tuomio 22.10.2013, komissio v. Saksa, C‑95/12, EU:C:2013:676, 37 ja 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari unionin tuomioistuin katsoi, että Unkari oli jättänyt noudattamatta velvoitteitaan, jotka koskivat ensinnäkin pääsyä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn, toiseksi kansainvälisen suojelun hakijoiden säilöönottoa Röszken ja Tompan kauttakulkualueilla, kolmanneksi laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maastapoistamista ja neljänneksi kansainvälisen suojelun hakijoiden oikeutta jäädä Unkarin alueelle siihen saakka, kun määräaika, jonka kuluessa heidän on käytettävä oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, on päättynyt, ja jos tätä oikeutta on käytetty säädetyssä määräajassa, jäädä odottamaan muutoksenhaun tulosta.

60

Aluksi on huomattava, että komission kannekirjelmä ei koske kansainvälisen suojelun hakijoiden säilöönottoa Röszken ja Tompan kauttakulkualueilla ja että siltä osin kuin kyse on kansainvälisen suojelun hakijoiden oikeudesta jäädä Unkarin alueelle, kyseinen kannekirjelmä koskee vain muuta tilannetta kuin laajamittaisen maahantulon aiheuttamaa kriisitilannetta.

61

Ensinnäkin siltä osin kuin kyse on pääsystä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn, kuvaus kyseessä olevasta rikkomisesta ilmenee vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari tuomiolauselman 1 kohdan johdantotekstistä ja ensimmäisestä luetelmakohdasta.

62

Kyseisen tuomiolauselman 1 kohdan johdantotekstistä ilmenee, että kyseessä olevana rikkomisena on se, ettei Unkari ole noudattanut direktiivin 2013/32 6 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

63

Tämä rikkominen on todettu kyseisen tuomiolauselman 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa mainitun tilanteen johdosta, eli yhtäältä sen vaatimuksen johdosta, että Serbiasta saapuvilta kolmansien maiden kansalaisilta tai kansalaisuudettomilta henkilöiltä peräisin olevat kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset tehdään Röszken ja Tompan kauttakulkualueilla, ja toisaalta sellaisen vakiintuneen ja yleisen hallintokäytännön johdosta, jossa rajoitetaan jyrkästi niiden hakijoiden määrää, joiden sallitaan tulla päivittäin näille kauttakulkualueille.

64

Tältä osin unionin tuomioistuin on erityisesti katsonut kyseisen tuomion 106 kohdassa, että direktiivin 2013/32 6 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus taata, että asianomaiset henkilöt voivat käyttää tehokkaasti oikeutta tehdä hakemus kansainvälisestä suojelusta, myös niiden rajoilla, heti kun nämä ilmaisevat halunsa siihen, ja asia on näin, jotta hakemus rekisteröidään sekä voidaan jättää ja tutkia kyseisessä direktiivissä säädettyjä määräaikoja tosiasiallisesti noudattaen. Kuten mainitun tuomion 104 kohdassa on todettu, kyseisen direktiivin varsinainen tavoite ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan tavoite nimittäin on tosiasiallisen, helpon ja nopean pääsyn takaaminen kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn.

65

Näin ollen kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn pääsyn osalta kyseisen tuomion täytäntöönpano edellyttää, että Unkari toteuttaa kaikki toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tosiasiallisen, helpon ja nopean pääsyn takaamiseksi kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn.

66

Virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymispäivänä eli 9.8.2021 Unkari ei kuitenkaan ollut noudattanut kyseistä vaatimusta.

67

Tältä osin on todettava, että – toisin kuin Unkari väittää – Röszken ja Tompan kauttakulkualueiden sulkeminen ei riitä takaamaan tosiasiallista, helppoa ja nopeaa pääsyä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn. Asianosaisten kesken on nimittäin riidatonta, että virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymispäivänä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn pääsyyn sovellettiin vuoden 2020 lakiin perustuvaa järjestelmää.

68

Tältä osin vuoden 2023 tuomion komissio v. Unkari tuomiolauselman 1 kohdassa unionin tuomioistuin on todennut, että Unkari ei ole noudattanut direktiivin 2013/32 6 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on edellyttänyt, että tiettyjen Unkarin alueella tai kyseisen jäsenvaltion rajoilla olevien kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden on voidakseen tehdä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ensin jätettävä kolmannessa maassa sijaitsevaan Unkarin suurlähetystöön ilmoitus tätä koskevasta aikomuksestaan ja saatava matkustusasiakirja, joka oikeuttaa heidät saapumaan Unkarin alueelle.

69

Kyseisen tuomion 8–13 ja 37 kohdasta ilmenee, että mainittu toteamus koskee vuoden 2020 lain säännöksiä, joissa on kyse pääsystä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn ja joiden soveltamista ei näin ollen voida pitää vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari pätevänä täytäntöönpanona.

70

On täsmennettävä, että unionin tuomioistuimen tuomion, jossa todetaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, täytäntöönpanon edellyttämien toimenpiteiden on välttämättä oltava yhteensopivia niiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten kanssa, joiden rikkominen kyseisessä tuomiossa on todettu, eli nyt käsiteltävässä asiassa direktiivin 2013/32 6 artiklan kanssa, ja niiden on mahdollistettava näiden säännösten ja määräysten asianmukainen soveltaminen. Kuten unionin tuomioistuin on todennut vuoden 2023 tuomiossa komissio v. Unkari, näin ei kuitenkaan ole nyt käsiteltävässä asiassa niiden vuoden 2020 lain säännösten osalta, jotka koskevat pääsyä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn.

71

Tässä tilanteessa on todettava, ettei Unkari ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä pannakseen täytäntöön vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari siltä osin kuin kyse on pääsystä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn.

72

Toiseksi Unkarissa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maastapoistamisesta unionin tuomioistuin on todennut vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari tuomiolauselman 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa, että Unkari ei ole noudattanut direktiivin 2008/115 5 artiklan, 6 artiklan 1 kohdan, 12 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut kaikkien alueellaan laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten – paitsi heistä niiden, joiden epäillään syyllistyneen rikokseen – poistamisen maasta noudattamatta mainituissa säännöksissä säädettyjä menettelyjä ja takeita.

73

Unkari ei kiistä sitä, että valtion rajoista annetun lain 5 §:n 1 ter momentti, joka kyseisen tuomion 254 kohdassa on yksilöity kyseisen toteamuksen oikeuttavaksi kansalliseksi säännökseksi, oli edelleen voimassa virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymispäivänä eli 9.8.2021. Kyseinen jäsenvaltio kuitenkin pitää tätä tilannetta perusteltuna ”Länsi-Balkanin muuttoliikereitille” kohdistuvan muuttoliikepaineen ja Ukrainasta siirtymään joutuneiden henkilöiden lukumäärän johdosta.

74

Jäsenvaltio ei kuitenkaan voi vedota käytännöllisiin, hallinnollisiin, taloudellisiin tai sisäisiin vaikeuksiin unionin oikeudesta johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättämisen perusteeksi (ks. vastaavasti tuomio 8.6.2023, komissio v. Slovakia (Peruuttamisoikeus ilman kuluja), C‑540/21, EU:C:2023:450, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Kolmanneksi siltä osin kuin kyse on kansainvälisen suojelun hakijoiden oikeudesta jäädä muussa tilanteessa kuin laajamittaisen maahantulon aiheuttamassa kriisitilanteessa Unkarin alueelle heidän tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeutensa käyttämiselle säädetyn määräajan päättymiseen saakka ja, jos tätä oikeutta on käytetty säädetyssä määräajassa, jäädä odottamaan muutoksenhaun tulosta, vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari tehty päätelmä, jonka mukaan Unkari ei ole noudattanut direktiivin 2013/32 46 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan, ilmenee kyseisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdan neljännestä luetelmakohdasta.

76

Tämä päätelmä perustuu kyseisen tuomion 289 ja 301 kohdassa tehtyyn toteamukseen, jonka mukaan on niin, että kun jäsenvaltio päättää vahvistaa yksityiskohtaisia sääntöjä sille, miten voidaan käyttää sen alueelle jäämistä koskevaa oikeutta, sellaisena kuin se vahvistetaan direktiivin 2013/32 46 artiklan 5 kohdassa, nämä säännöt on määriteltävä riittävän selvästi ja täsmällisesti, jotta kansainvälisen suojelun hakija voi saada selville tällaisen oikeuden täsmällisen laajuuden ja jotta voidaan arvioida, sopivatko tällaiset säännöt yhteen erityisesti direktiivien 2013/32 ja 2013/33 kanssa.

77

Saman tuomion 297 kohdasta ilmenee, että Unkarin mukaan edellytyksissä, joihin turvapaikkalain 5 §:n 1 momentissa viitataan, vaaditaan, että asianomaisen tilanne vastaa laissa määriteltyä hakijan asemaa ja että hän lisäksi noudattaa hänelle mahdollisesti asetettua velvollisuutta asua tietyssä paikassa.

78

Yhtäältä on huomattava, että – kuten vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari 298 kohdassa on todettu – Unkari ei erittele turvapaikkalaista säännöstä, jossa säädettäisiin nimenomaisesti, että oikeus jäädä jäsenvaltion alueelle edellyttää asumisedellytyksen noudattamista.

79

Toisaalta on katsottava, että – kuten kyseisen tuomion 300 kohdassa on todettu – edellytystä, jonka mukaan on noudatettava laissa määriteltyä kansainvälisen suojelun hakijan asemaa ja joka Unkarin omien toteamusten mukaan myös on turvapaikkalain 5 §:n 1 momentin a kohdasta johtuvan oleskeluoikeuden edellytyksenä, on mahdollista tulkita eri tavoin ja siinä viitataan muihin edellytyksiin, joita kyseinen jäsenvaltio ei ole eritellyt.

80

Näin ollen vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpano edellyttää kyseessä olevan rikkomisen osalta muutoksia kansalliseen säännöstöön riippumatta siitä Unkarin mainitsemasta seikasta, että käytännössä Unkarin viranomaiset eivät toteuta maastapoistamista niin kauan kuin turvapaikkahakemuksen hylkäävästä viranomaisten päätöksestä ei ole tullut lainvoimaista.

81

Tässä yhteydessä on muistutettava, että pelkkää hallintokäytäntöä, jolle on ominaista se, että hallintoelimet voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei riittävällä tavalla tehdä julkiseksi, ei voida pitää unionin oikeuteen perustuvien velvoitteiden pätevänä täyttämisenä (tuomio 24.10.2013, komissio v. Espanja, C‑151/12, EU:C:2013:690, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82

Virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymispäivänä eli 9.8.2021 turvapaikkalain 5 §:n 1 momentin a kohta oli edelleen voimassa muutoksitta, mitä Unkari ei kiistä.

83

Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei Unkari ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä.

84

Koska komissio katsoo, ettei Unkari ole vieläkään noudattanut vuoden 2020 tuomiota komissio v. Unkari, se vaatii unionin tuomioistuinta velvoittamaan kyseisen jäsenvaltion maksamaan kiinteämääräisen hyvityksen, jonka määrä on 5468,45 euroa kerrottuna niiden päivien lukumäärällä, jotka ovat kuluneet kyseisen tuomion julistamispäivän ja joko sen päivän, jona Unkari on pannut mainitun tuomion täytäntöön, tai tämän tuomion julistamispäivän välillä, jos tämä viimeksi mainittu päivä on aikaisempi kuin vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanopäivä, mutta kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäismäärän on sen mukaan oltava 1044000 euroa.

85

Komissio vaatii unionin tuomioistuinta myös velvoittamaan Unkarin maksamaan uhkasakkoa 16393,16 euroa päivässä tämän tuomion julistamispäivästä siihen päivään saakka, kun Unkari on pannut vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöön.

86

Komissio viittaa 12.12.2005 antamaansa tiedonantoon SEC(2005) 1658, jonka otsikko on ”[SEUT 260] artiklan soveltaminen”, sellaisena kuin se on ajan tasalle saatettuna muun muassa komission 13.4.2021 antamalla tiedonannolla, jonka otsikko on ”Komission Euroopan unionin tuomioistuimelle rikkomusmenettelyjen yhteydessä ehdottamien kiinteämääräisten hyvitysten ja uhkasakkojen laskennan mukauttaminen Yhdistyneen kuningaskunnan eron johdosta” (EUVL 2021, C 129, s. 1), ja ehdottaa, että tämän tuomion 84 kohdassa mainitun kiinteämääräisen hyvityksen määrä määritetään kertomalla 895 euron yhtenäinen kiinteämääräinen perusmaksu rikkomisen vakavuutta ilmaisevalla kertoimella. Saatu tulos on sen mukaan kerrottava kertoimella n, jossa otetaan huomioon muun muassa asianomaisen jäsenvaltion maksukyky, ja niiden päivien lukumäärällä, joina kyseinen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut. Tämän tuomion 85 kohdassa mainitun päiväkohtaisen uhkasakon määrän laskemisen osalta kiinteämääräiseksi perusmääräksi on sen mukaan vahvistettava 2683 euroa päivältä, ja se on kerrottava kyseisellä rikkomisen vakavuutta ilmaisevalla kertoimella, kestoon perustuvalla kertoimella ja kyseisellä kertoimella n.

87

Ensinnäkin kyseessä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen vakavuuden osalta komissio ehdottaa sovellettavaksi rikkomisen vakavuutta ilmaisevaa kerrointa 13 asteikolla 1–20.

88

Komission mukaan kyseessä olevien rikkomisten kohteena olevien unionin sääntöjen merkitys on suuri. Yhtäältä direktiivin 2013/32 6 ja 46 artikla ovat olennaisia Genevessä 28.7.1951 allekirjoitetussa ja 22.4.1954 voimaan tulleessa pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 189, s. 150, nro 2545 (1954)), sellaisena kuin se on täydennettynä New Yorkissa 31.1.1967 tehdyllä ja 4.10.1967 voimaan tulleella pakolaisten oikeusasemaa koskevalla pöytäkirjalla, ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja) taattujen oikeuksien, erityisesti turvapaikkaoikeuden, palauttamiskiellon periaatteen noudattamisen ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden, tehokkuuden varmistamiseksi. Toisaalta laittomiin maastapoistamisiin liittyvä rikkominen vaikuttaa useisiin perustavanlaatuisiin direktiivin 2008/115 säännöksiin.

89

Komission mielestä vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanon laiminlyönnillä on merkittäviä vaikutuksia yleiseen intressiin ja yksityisten intresseihin. Yhtäältä komissio ilmoittaa kohdistaneensa vuodesta 2015 lähtien Unkariin turvapaikka-asioissa seitsemän rikkomismenettelyä, joista neljä on saatettu vireille unionin tuomioistuimessa. Unionin oikeuden jatkuva noudattamatta jättäminen saattaa luoda ennakkotapauksen muille jäsenvaltioille ja heikentää Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää, koska vastuu kansainvälisen suojelun hakijoiden vastaanotosta siirtyy muille jäsenvaltioille ja laiton ihmiskauppa kasvaa. Toisaalta kyseessä olevilla rikkomisilla on vakava vaikutus kolmansien maiden kansalaisiin.

90

Lisäksi komissio yksilöi raskauttavia seikkoja. Unkari ei tehnyt yhteistyötä komission kanssa oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana, sillä se ei ilmoittanut yhdestäkään unionin oikeuden vastaisiksi katsottujen säännösten muuttamisesta tai kumoamisesta. Lisäksi muuttoliike- ja turvapaikka-asioita koskevan unionin oikeuden toistuvat rikkomiset, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen ilmeinen loukkaaminen ja nimenomainen kieltäytyminen noudattamasta unionin tuomioistuimen tuomiota ovat äärimmäisen vakavia raskauttavia tekijöitä.

91

Toiseksi rikkomisen keston osalta komissio ehdottaa, että sovelletaan kestoon perustuvaa kerrointa 1 asteikolla 1–3, kun otetaan huomioon, että tuomion komissio v. Unkari julistamispäivästä kului kymmenen kuukautta siihen, kun komissio päätti 12.11.2021 saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

92

Kolmanneksi kertoimesta n komissio toteaa, että se ottaa huomioon päätelmät 20.1.2022 annetusta tuomiosta komissio v. Kreikka (Valtiontuen takaisinperintä – Ferronickel) (C‑51/20, EU:C:2022:36), josta ilmenee, että asianomaisen jäsenvaltion bruttokansantuote (BKT) on hallitseva tekijä, kun taas sen institutionaalisen painoarvon huomioon ottaminen ei sitä vastoin ole välttämätöntä, mutta komissio perustaa kuitenkin vaatimuksensa tämän tuomion 86 kohdassa mainituissa tiedonannoissa esitettyihin parametreihin. Tässä asiayhteydessä komissio ehdottaa, että kertoimeksi n vahvistetaan Unkarin osalta 0,47.

93

Unkarin mielestä komissio on arvioinut kyseessä olevan rikkomisen vakavuuden virheellisesti, kun se ei ole ottanut huomioon Röszken ja Tompan kauttakulkualueiden sulkemista, Unkarin uutta turvapaikkasäännöstöä, laittoman muuttoliikkeen kasvavaa painetta ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen seurauksia. Erityisesti kyseisten kauttakulkualueiden sulkemisen johdosta on niin, että Unkarin syyksi luettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on paljon rajallisempi kuin vuoden 2020 tuomioon komissio v. Unkari johtaneessa asiassa kyseessä ollut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, minkä pitäisi olla perustavanlaatuinen seikka arvioitaessa kyseessä olevan rikkomisen vakavuutta. Unkari katsoo lisäksi, että vuoden 2023 tuomioon komissio v. Unkari johtaneessa asiassa käydyn menettelyn johdosta kysymystä vuoden 2020 lain säännösten yhteensopivuudesta direktiivin 2013/32 6 artiklan kanssa ei voida ottaa huomioon arvioitaessa kyseisen rikkomisen vakavuutta.

94

Unkari ei myöskään katso loukanneensa unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta. Tältä osin on niin, että tämän tuomion 17 kohdassa mainitun menettelyn aloittamista Alkotmánybíróságissa Unkarin perustuslain noudattamisen varmistamiseksi ei voida pitää raskauttavana seikkana. Unkarin hallitus ei katsonut, että vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpano riippuu Alkotmánybíróságin antamasta tämän tuomion 20 kohdassa mainitusta ratkaisusta, vaan se ainoastaan odotti kyseistä ratkaisua. Kyseinen hallitus ei myöskään ole nimenomaisesti kieltäytynyt noudattamasta vuoden 2020 tuomiota komissio v. Unkari, vaan se on ainoastaan ottanut huomioon ulkoisia olosuhteita, toisin kuin komissio.

95

Lopuksi Unkari viittaa 30.5.2013 annetun tuomion komissio v. Ruotsi (C‑270/11, EU:C:2013:339) 55 kohtaan ja pyytää unionin tuomioistuinta ottamaan huomioon lieventävänä seikkana sen, ettei se ole tähän mennessä koskaan laiminlyönyt unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanoa.

96

Aluksi on palautettava mieleen, että SEUT 260 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn päämääränä on kannustaa velvoitteensa laiminlyönyttä jäsenvaltiota panemaan täytäntöön jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva tuomio ja siten varmistaa unionin oikeuden tehokas soveltaminen ja että molemmilla tässä määräyksessä määrätyillä toimenpiteillä eli uhkasakolla ja kiinteämääräisellä hyvityksellä pyritään tähän samaan päämäärään (tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97

On myös muistutettava, että unionin tuomioistuimen on päätettävä kussakin asiassa sen käsiteltäväksi saatettuun tapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella ja sen mukaisesti, minkä verran sen mielestä tarvitaan taivuttelua ja ennaltaehkäisevyyttä, niistä rahamääräisistä seuraamuksista, jotka ovat asianmukaisia muun muassa vastaavien unionin oikeuden rikkomisten toistumisen ehkäisemiseksi (tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

98

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kiinteämääräisen hyvityksen maksamiseen velvoittaminen ja hyvityksen mahdollisen määrän vahvistaminen on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa kaikkien niiden asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella, jotka liittyvät sekä todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen piirteisiin että sen jäsenvaltion asenteeseen, jota SEUT 260 artiklan nojalla aloitettu menettely koskee. Kyseisellä määräyksellä annetaan tältä osin unionin tuomioistuimelle laaja harkintavalta päättää tällaisen seuraamuksen määräämisestä tai määräämättä jättämisestä ja määrittää tarvittaessa sen suuruus (tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

99

Nyt käsiteltävässä asiassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamiseen johtaneiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen kokonaisuus on osoitus siitä, että se, että vastaavanlaisten unionin oikeuden rikkomisten toistuminen tulevaisuudessa tosiasiallisesti estetään, voi edellyttää kiinteämääräisen hyvityksen määräämisen kaltaisen varoittavan toimenpiteen toteuttamista.

100

Tässä tilanteessa unionin tuomioistuimen on harkintavaltaansa käyttäen vahvistettava kyseisen kiinteämääräisen hyvityksen määrä siten, että se on yhtäältä asianmukainen olosuhteiden kannalta ja toisaalta oikeassa suhteessa rikkomiseen (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

101

Tältä osin merkityksellisiin tekijöihin kuuluvat todettujen rikkomisten vakavuuden ja keston sekä kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyvyn kaltaiset seikat (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

102

Ensinnäkin kyseessä olevien rikkomisten vakavuudesta on todettava, että unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon pitkittynyt laiminlyönti loukkaa sellaisenaan vakavasti laillisuusperiaatetta ja oikeusvoimaa oikeusunionissa.

103

Tältä osin on huomattava, että Röszken ja Tompan kauttakulkualueiden sulkemisesta huolimatta Unkari ei ole toteuttanut vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä kyseisen tuomion useiden olennaisten seikkojen osalta; näitä ovat pääsy kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn, laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maastapoistaminen ja kansainvälisen suojelun hakijoiden oikeus jäädä Unkarin alueelle siihen saakka, kun määräaika, jonka kuluessa heidän on käytettävä oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, on päättynyt, ja jos tätä oikeutta on käytetty määräajassa, jäädä odottamaan muutoksenhaun tulosta.

104

Tässä asiayhteydessä on korostettava tämän tuomion 83 kohdassa todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kohteena olevien säännösten merkitystä.

105

Ensinnäkin direktiivin 2013/32 6 artiklan noudattaminen on tarpeen, jotta voidaan perusoikeuskirjan 18 artiklassa tunnustetun turvapaikkaoikeuden mukaisesti varmistaa kyseisen direktiivin muiden säännösten ja näin ollen turvapaikkaa, toissijaista suojelua ja tilapäistä suojelua koskevan yhteisen politiikan tehokkuus kokonaisuudessaan.

106

Kyseisen perustavanlaatuisen säännöksen rikkominen nimittäin estää järjestelmällisesti kaiken pääsyn kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn, mikä tekee asianomaisen jäsenvaltion osalta mahdottomaksi soveltaa kyseistä politiikkaa kokonaisuudessaan, sellaisena kuin siitä määrätään SEUT 78 artiklassa.

107

On korostettava, että se, että jäsenvaltio tarkoituksellisesti kiertää koko yhteisen politiikan soveltamista, merkitsee unionin oikeuden ennennäkemätöntä ja poikkeuksellisen vakavaa rikkomista, joka tarkoittaa merkittävää uhkaa unionin oikeuden yhtenäisyydelle ja SEU 4 artiklan 2 kohdassa mainitulle periaatteelle jäsenvaltioiden yhdenvertaisuudesta.

108

Turvapaikka-asioita, toissijaista suojelua ja tilapäistä suojelua koskevan yhteisen politiikan erityistapauksessa tällainen rikkominen vahingoittaa erityisen vakavasti sekä yleistä intressiä että sellaisten kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden intressejä, jotka haluavat hakea kansainvälistä suojelua. Erityisesti kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tekemisen järjestelmällinen estäminen tekee asianomaisen jäsenvaltion osalta pääosiltaan vaikutuksettomaksi pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on täydennettynä pakolaisten oikeusasemaa koskevalla pöytäkirjalla; kaikki jäsenvaltiot ovat kyseisen yleissopimuksen, joka on pakolaisten suojelua koskevan kansainvälisen oikeudellisen järjestelmän kulmakivi, sopimuspuolia (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2024, Intervyuirasht organ na DAB pri MS (Perheväkivallan uhreiksi joutuvat naiset), C‑621/21, EU:C:2024:47, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi se, että kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden on mahdoton tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus Unkarin rajalla, estää näitä henkilöitä käyttämästä tehokkaasti oikeuttaan hakea turvapaikkaa Unkarista, sellaisena kuin tämä oikeus taataan perusoikeuskirjan 18 artiklassa (ks. vastaavasti vuoden 2023 tuomio komissio v. Unkari, 52 kohta).

109

Toiseksi direktiivin 2013/32 46 artiklan 5 kohdan noudattaminen on puolestaan välttämätöntä, jotta voidaan kansainvälisen suojelun hakijoiden osalta varmistaa yksityisille unionin oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien tehokkaan oikeussuojan periaatteen tehokkuus; tämä periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa ja joka vahvistetaan nykyään perusoikeuskirjan 47 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2023, Asociaţia Forumul Judecătorilor din România, C‑216/21, EU:C:2023:628, 59 kohta).

110

Kolmanneksi direktiivin 2008/115 5, 6, 12 ja 13 artiklassa säädetään tämän direktiivin soveltamiseksi perustavanlaatuisista takeista, jotka koskevat muun muassa perusoikeuskirjan 19 artiklassa vahvistettua oikeutta suojaan palauttamis- ja karkottamistapauksissa.

111

Salliessaan kyseisiä takeita noudattamatta kaikkien alueellaan laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maastapoistamisen, paitsi heistä niiden, joiden epäillään syyllistyneen rikokseen, jäsenvaltio jättää noudattamatta pääosaa vaatimuksista, jotka koskevat laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseen sovellettavia menettelyjä; tämä kysymys on SEUT 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla yhteisen maahanmuuttopolitiikan keskeinen osa.

112

Lisäksi se, että asia koskee sellaisen tuomion täytäntöönpanon laiminlyöntiä, joka koskee luonteeltaan yleistä ja jatkuvaa käytäntöä, on omiaan vahvistamaan kyseessä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen vakavuutta (tuomio 2.12.2014, komissio v. Italia, C‑196/13, EU:C:2014:2407, 100 kohta).

113

On korostettava, että jättäessään toteuttamatta vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet Unkari kiertää järjestelmällisesti ja tarkoituksellisesti turvapaikka-asioita, toissijaista suojelua ja tilapäistä suojelua koskevan yhteisen politiikan soveltamista sekä sääntöjä, jotka yhteisen maahanmuuttopolitiikan yhteydessä koskevat laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden palauttamista, mikä merkitsee poikkeuksellisen vakavaa unionin oikeuden rikkomista.

114

On lisättävä, että Unkarin käyttäytymisestä seuraa muun muassa se, että sille kuuluva vastuu, mukaan lukien taloudellinen vastuu, varmistaa unionissa kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanotto, tutkia hakemukset kyseisen suojelun myöntämis- ja peruuttamismenettelyjen mukaisesti ja taata, että laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat unionin oikeuden mukaisia, siirtyy muille jäsenvaltioille.

115

Kyseinen käyttäytyminen loukkaa äärimmäisen vakavasti jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, myös taloudellisella tasolla; tätä periaatetta on SEUT 80 artiklan mukaan noudatettava turvapaikka-asioita, toissijaista suojelua ja tilapäistä suojelua koskevassa yhteisessä politiikassa sekä yhteisessä maahanmuuttopolitiikassa (ks. erityisesti tuomio 2.4.2020, komissio v. Puola, Unkari ja Tšekki (Tilapäinen mekanismi kansainvälisen suojelun hakijoiden siirtämiseksi), C‑715/17, C‑718/17 ja C‑719/17, EU:C:2020:257, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

116

Tässä yhteydessä on muistutettava, että yhteisvastuun periaate on yksi unionin oikeuden perusperiaatteista ja kuuluu jäsenvaltioille yhteisiin arvoihin, joihin unioni perustuu SEU 2 artiklan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2022, Unkari v. parlamentti ja neuvosto, C‑156/21, EU:C:2022:97, 129 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117

Se, että jäsenvaltio yksipuolisesti rikkoo unioniin kuulumisestaan johtuvien etujen ja velvoitteiden välisen tasapainon, kyseenalaistaa sen periaatteen noudattamisen, jonka mukaan jäsenvaltiot ovat yhdenvertaisia unionin oikeudessa. Tällainen yhteisvastuuvelvoitteiden, jotka jäsenvaltiot hyväksyvät liittyessään unioniin, noudattamatta jättäminen vahingoittaa unionin oikeusjärjestystä aina sen keskeisiä perustoja myöten (ks. vastaavasti tuomio 7.2.1979, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, 128/78, EU:C:1979:32, 12 kohta).

118

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanon laiminlyönti vahingoittaa poikkeuksellisen vakavasti niin yleistä intressiä kuin yksityisiäkin intressejä, erityisesti sellaisten kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden intressejä, jotka haluavat hakea kansainvälistä suojelua.

119

On kyllä otettava huomioon se, ettei Unkariin ole aikaisemmin kohdistettu yhtäkään SEUT 260 artiklaan perustuvaa menettelyä (ks. analogisesti tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

120

Kyseessä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen poikkeuksellisen vakavuuden lisäksi on kuitenkin raskauttavana seikkana otettava huomioon myös se, että kyseinen jäsenvaltio on toistuvasti syyllistynyt rikkomiseen (ks. analogisesti tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontuen takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 103 kohta), mikä on johtanut useisiin muihinkin langettaviin tuomioihin kansainvälisen suojelun alalla (tuomio 2.4.2020, komissio v. Puola, Unkari ja Tšekki (Tilapäinen mekanismi kansainvälisen suojelun hakijoiden siirtämiseksi), C‑715/17, C‑718/17 ja C‑719/17, EU:C:2020:257; tuomio 16.11.2021, komissio v. Unkari (Turvapaikanhakijoiden avustamisen kriminalisointi), C‑821/19, EU:C:2021:930 ja vuoden 2023 tuomio komissio v. Unkari).

121

Lisäksi on otettava huomioon se, että Unkarin hallitus on todennut olleen perusteltua, että ennen vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanoa odotetaan tämän tuomion 17 kohdassa mainitun menettelyn, jonka se oli pannut vireille Alkotmánybíróságissa, päättymistä ja tämän antamaa ratkaisua, joka mainittiin tämän tuomion 44 kohdassa.

122

Tältä osin on palautettava mieleen, että unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen nojalla se, että jäsenvaltio vetoaa kansallisen oikeuden säännöksiin, vaikka ne olisivatkin perustuslain tasoisia, ei saa vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja tehokkuutta. Kyseisestä periaatteesta johtuvien velvollisuuksien kunnioittaminen on tarpeen myös sen varmistamiseksi, että kunnioitetaan jäsenvaltioiden yhdenvertaisuutta perussopimuksiin nähden, ja se ilmentää SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrättyä vilpittömän yhteistyön periaatetta (tuomio 5.6.2023, komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä), C‑204/21, EU:C:2023:442, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

123

Lisäksi vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari jälkeen Unkari jatkoi – sen sijaan, että se olisi varmistanut kyseisen tuomion kattavan täytäntöönpanon – vuoden 2020 lain säännösten ajallista sovellettavuutta; nämäkin säännökset olivat ristiriidassa direktiivin 2013/32 6 artiklan kanssa, kuten vuoden 2023 tuomiossa komissio v. Unkari todettiin.

124

Niinpä Unkarin käyttäytyminen osoittaa, ettei se ole toiminut vilpittömän yhteistyön velvoitteensa mukaisesti lopettaakseen unionin tuomioistuimen vuoden 2020 tuomiossa komissio v. Unkari toteaman jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, mikä on raskauttava lisäseikka (ks. analogisesti tuomio 12.11.2019, komissio v. Irlanti (Derrybrienin tuulivoimala), C‑261/18, EU:C:2019:955, 120 kohta).

125

Lopuksi on täsmennettävä, että viime vuosien muuttoliikkeitä ja erityisesti Venäjän Ukrainaan kohdistamaa hyökkäystä seuranneita muuttoliikkeitä ei voida nyt käsiteltävässä asiassa pitää lieventävänä seikkana, koska Unkari ei ole kirjallisissa huomautuksissaan tai istunnossa osoittanut, millä tavalla kyseiset muuttoliikkeet ovat estäneet sitä toteuttamasta vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä.

126

Toiseksi kyseessä olevien rikkomisten kestosta on muistutettava, että sitä on arvioitava ottamalla huomioon ajankohta, jolloin unionin tuomioistuin arvioi tosiseikat (tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä) – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

127

Jotta voitaisiin selvittää, onko jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, josta vastaajaa moititaan, jatkunut siihen saakka, kun unionin tuomioistuin tutkii käsiteltävän asian tosiseikat, on tutkittava toimet, jotka kyseisen asianosaisen mukaan on toteutettu virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan jälkeen (tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

128

Unkari ei ole ilmoittanut mitään toimenpidettä, joka olisi toteutettu kyseisen määräajan päättymispäivän ja asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen välisenä aikana ja joka voisi kyseenalaistaa tämän tuomion 83 kohdassa esitetyn toteamuksen. Se totesi istunnossa, ettei asian kannalta merkitykselliseen kansalliseen säännöstöön ollut tehty mitään muutosta asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen jälkeen.

129

On siis selvää, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut yli kolme vuotta vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari julistamispäivän jälkeen, mikä on huomattavan pitkä kesto.

130

Vaikka SEUT 260 artiklan 1 kohdassa ei ilmoiteta täsmällisesti määräaikaa, jossa tuomio on pantava täytäntöön, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden välittömään ja yhtenäiseen soveltamiseen liittyvä intressi edellyttää, että tämä täytäntöönpano aloitetaan välittömästi ja saatetaan loppuun niin pian kuin mahdollista (tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

131

Kolmanneksi asianomaisen jäsenvaltion maksukyvyn osalta on tukeuduttava sen BKT:hen tärkeimpänä tekijänä ottamatta huomioon sen institutionaalista painoarvoa. Tämän osalta on myös otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion BKT:n viimeaikainen kehitys, sellaisena kuin se on ajankohtana, jolloin unionin tuomioistuin tutkii asian tosiseikat (tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

132

Kun otetaan huomioon edellä esitetyt seikat ja aivan erityisesti kyseessä olevien rikkomisten poikkeuksellinen vakavuus sekä se, ettei Unkari ole tehnyt vilpitöntä yhteistyötä rikkomisten lopettamiseksi, unionin tuomioistuin katsoo, että on asianmukaista määrätä kiinteämääräisestä hyvityksestä, jonka määräksi on vahvistettava 200000000 euroa.

133

Unkari on näin ollen velvoitettava maksamaan komissiolle 200000000 euron suuruinen kiinteämääräinen hyvitys.

134

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin on sille kyseessä olevalla alalla myönnettyä harkintavaltaa käyttäessään toimivaltainen määräämään kumulatiivisesti uhkasakon ja kiinteämääräisen hyvityksen (tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

135

Uhkasakon määrääminen on lähtökohtaisesti perusteltua ainoastaan siltä osin kuin aikaisemman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönnistä johtuva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu siihen saakka, kun unionin tuomioistuin tutkii asian tosiseikat (tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

136

Kuten tämän tuomion 129 kohdassa todettiin, nyt käsiteltävässä asiassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, johon Unkarin katsotaan syyllistyneen, on jatkunut siihen saakka, kun unionin tuomioistuin on tutkinut nyt käsiteltävän asian tosiseikat.

137

Tässä tilanteessa Unkarin velvoittaminen maksamaan uhkasakko on asianmukainen taloudellinen keino kannustaa kyseinen jäsenvaltio toteuttamaan toimet, jotka ovat tarpeen todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen lopettamiseksi ja vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi (ks. analogisesti tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

138

Tämän osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että uhkasakko on tuomittava sen mukaisesti, minkä verran tarvitaan taivuttelua, jotta asianomainen jäsenvaltio muuttaa toimintaansa ja lopettaa moititun toiminnan (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

139

Unionin tuomioistuimen on asiaa koskevaa harkintavaltaansa käyttäessään vahvistettava kyseinen uhkasakko siten, että se yhtäältä on mukautettu olosuhteisiin ja toisaalta on oikeassa suhteessa sekä todettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen että asianomaisen jäsenvaltion maksukykyyn (tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

140

Komission uhkasakon määrää koskevat ehdotukset eivät voi sitoa unionin tuomioistuinta, vaan ne ovat vain hyödyllinen viiteperusta. Unionin tuomioistuimella on edelleen oltava vapaus vahvistaa määrättävä uhkasakko siten, että se on sen mielestä määrältään ja muodoltaan tarkoituksenmukainen asianomaisen jäsenvaltion kannustamiseksi lopettamaan unionin oikeuden mukaisten velvoitteidensa täytäntöönpanon laiminlyönti (tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

141

Uhkasakon määrän vahvistamiseksi peruskriteerit, jotka on otettava huomioon, jotta varmistetaan uhkasakon pakottava luonne unionin oikeuden yhtenäisen ja tosiasiallisen soveltamisen takaamiseksi, ovat lähtökohtaisesti rikkomisten vakavuus, niiden kesto ja kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyky. Näiden kriteerien soveltamisessa on otettava erityisesti huomioon seuraukset, joita täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu yksityisille ja julkisille intresseille, ja se, miten kiireellisesti kyseisen jäsenvaltion on noudatettava velvoitteitaan (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2023, komissio v. Romania (Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen), C‑109/22, EU:C:2023:991, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142

Kun nyt käsiteltävässä asiassa otetaan huomioon kaikki ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, jotka johtivat jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamiseen, sekä tämän tuomion 102–131 kohdassa esitetyt seikat, unionin tuomioistuin pitää asianmukaisena määrätä 900000 euron päiväkohtainen uhkasakko direktiivin 2013/32 6 artiklan ja 46 artiklan 5 kohdan osalta sekä 100000 euron päiväkohtainen uhkasakko direktiivin 2008/115 5, 6, 12 ja 13 artiklan osalta.

143

Unkari on siis velvoitettava maksamaan komissiolle 900000 euron suuruinen uhkasakko kultakin päivältä, jolla vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari noudattamisen edellyttämien toimenpiteiden toteuttaminen viivästyy, tämän tuomion julistamispäivästä siihen saakka, kun ensin mainittu tuomio on pantu täysimääräisesti täytäntöön, siltä osin kuin se koskee direktiivin 2013/32 6 artiklaa ja 46 artiklan 5 kohtaa. Unkari on myös velvoitettava maksamaan komissiolle 100000 euron suuruinen uhkasakko kultakin päivältä, jolla vuoden 2020 tuomion komissio v. Unkari noudattamisen edellyttämien toimenpiteiden toteuttaminen viivästyy, tämän tuomion julistamispäivästä siihen saakka, kun ensin mainittu tuomio on pantu täysimääräisesti täytäntöön, siltä osin kuin se koskee direktiivin 2008/115 5, 6, 12 ja 13 artiklaa.

144

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Unkari on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: