–

M.A., edustajanaan I. Botyrienė, advokatė,

–

Liettuan hallitus, asiamiehinään K. Dieninis ja V. Vasiliauskienė,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Azema, S. L. Kalėda ja A. Steiblytė,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (EUVL 2011, L 337, s. 9) 4 artiklan 1 kohdan, kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60) 7 artiklan 1 kohdan sekä kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU (EUVL 2013, L 180, s. 96) 8 artiklan 2 ja 3 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat kolmannen maan kansalainen M.A. ja Valstybės sienos apsaugos tarnyba (Liettuan tasavallan sisäministeriön rajavartiolaitos) (jäljempänä VSAT) ja jossa on kyse viimeksi mainitun vaatimuksesta ottaa M.A. säilöön.

3

Direktiivin 2011/95 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.”

4

Direktiivin 2013/32 2 artiklan c alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

5

Direktiivin 2013/32 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kun henkilö tekee kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen viranomaiselle, joka on kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen rekisteröimään tällaiset hakemukset, rekisteröinti tapahtuu kolmen työpäivän kuluessa hakemuksen tekemisestä.

Jos kansainvälistä suojelua koskeva hakemus tehdään muille viranomaisille, jotka todennäköisesti vastaanottavat tällaisia hakemuksia mutta jotka eivät kansallisen lainsäädännön mukaan ole toimivaltaisia rekisteröimään niitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että rekisteröinti tapahtuu kuuden työpäivän kuluessa hakemuksen tekemisestä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä muilla viranomaisilla, jotka todennäköisesti vastaanottavat kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia, kuten poliisilla, rajavartijoilla, maahanmuuttoviranomaisilla ja säilöönottoyksiköiden henkilöstöllä, on asiaankuuluvat tiedot ja että niiden henkilöstö saa tehtäviään ja vastuualueitaan vastaavan koulutuksen sekä ohjeet tiedottaa hakijoille, minne ja miten kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset voidaan jättää.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöllä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, on tosiasiallinen mahdollisuus jättää se mahdollisimman pian. Jos hakija ei jätä hakemustaan, jäsenvaltiot voivat soveltaa 28 artiklaa.

3.   Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että kansainvälistä suojelua koskeva[t] hakemukset jätetään henkilökohtaisesti ja/tai määrättyyn paikkaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

4.   Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, kansainvälistä suojelua koskeva hakemus katsotaan jätetyksi, kun asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet hakijan jättämän lomakkeen tai virallisen raportin, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään.

5.   Kun 1 kohdassa säädettyä määräaikaa on käytännössä erittäin vaikea noudattaa sen takia, että suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee samanaikaisesti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jäsenvaltiot voivat säätää, että kyseistä määräaikaa pidennetään kymmeneen työpäivään.”

6

Kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisella oikeustoimikelpoisella aikuisella on oikeus tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus omasta puolestaan.”

7

Mainitun direktiivin 43 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat säätää II luvussa esitettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti menettelyistä, joita noudattaen jäsenvaltion rajalla tai kauttakulkualueilla voidaan ratkaista

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetuissa menettelyissä päätökset tehdään kohtuullisessa ajassa. Jos päätöstä ei ole tehty neljän viikon kuluessa, hakijan on annettava tulla kyseisen jäsenvaltion alueelle, jotta hänen hakemuksensa voidaan käsitellä tämän direktiivin muiden säännösten mukaisesti.

3.   Jos maahan saapuu suuria määriä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä, jotka jättävät kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset rajalla tai kauttakulkualueella, minkä vuoksi 1 kohdan säännöksiä on mahdotonta soveltaa käytännössä kyseisissä paikoissa, näitä menettelyjä voidaan soveltaa myös silloin ja niin kauan kuin nämä kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt majoitetaan tavanomaiseen tapaan rajan tai kauttakulkualueen läheisyydessä sijaitseviin tiloihin.”

8

Direktiivin 2013/33 johdanto-osan 15 ja 20 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

9

Kyseisen direktiivin 2 artiklan h alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

10

Mainitun direktiivin 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Jäsenvaltiot voivat tarpeen mukaan kunkin tapauksen yksilöllisen arvioinnin perusteella ottaa hakijan säilöön, jos lievempiä vaihtoehtoisia keinoja ei voida soveltaa tehokkaasti.

3.   Hakija voidaan ottaa säilöön ainoastaan

– –

– –”

11

Saman direktiivin 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Hakijan säilöönoton on oltava mahdollisimman lyhytkestoinen, ja hakijaa on pidettävä säilöön otettuna ainoastaan niin kauan kuin 8 artiklan 3 kohdassa säädetyt perusteet ovat sovellettavissa.

Edellä 8 artiklan 3 kohdassa säädettyjen säilöönottoperusteiden vuoksi tärkeät hallinnolliset menettelyt on hoidettava asianmukaisella huolellisuudella. Säilöönoton jatkamista ei voida perustella hallinnollisten menettelyjen viivästymisellä, joka ei johdu hakijasta.

2.   Oikeus- tai hallintoviranomaisten on annettava hakijoiden säilöönottomääräykset kirjallisina. Säilöönottomääräyksessä on ilmoitettava määräyksen perusteena olevat tosiseikat ja oikeudelliset seikat.

3.   Kun hallintoviranomaiset antavat säilöönottomääräyksen, jäsenvaltioiden on varmistettava viran puolesta tai hakijan pyynnöstä, että oikeusviranomainen tutkii viipymättä säilöönoton laillisuuden. Viran puolesta tehtävän säilöönoton laillisuuden tutkimisesta on päätettävä mahdollisimman nopeasti säilöönoton alkamisesta. Hakijan pyynnöstä siitä on päätettävä mahdollisimman nopeasti asiaankuuluvien menettelyjen aloittamisesta. Jäsenvaltioiden on tätä varten määritettävä kansallisessa lainsäädännössä määräaika laillisuuden tutkimiselle joko viran puolesta ja/tai hakijan pyynnöstä.

Mikäli laillisuuden tutkimisen yhteydessä osoittautuu, että säilöön ottamista on pidettävä laittomana, asianomainen hakija on vapautettava välittömästi.

4.   Säilöön otetulle hakijalle on ilmoitettava välittömästi kirjallisesti kielellä, jota hän ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän, säilöönoton perusteet ja kansallisen lainsäädännön mukaiset menettelyt, joilla säilöönottomääräykseen voidaan hakea muutosta, sekä mahdollisuudesta vaatia maksutonta oikeusapua ja edustusta.

5.   Oikeusviranomaisen on tarkasteltava säilöönoton perusteita säännöllisin väliajoin viran puolesta ja/tai hakijan pyynnöstä, varsinkin jos säilöönotto pitkittyy, ilmenee merkityksellisiä seikkoja tai saadaan uusia tietoja, jotka saattavat vaikuttaa säilöönoton laillisuuteen.

6.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetuissa säilöönottomääräystä koskevissa laillisuuden tutkimistapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on mahdollisuus saada oikeusapua ja oikeudellinen edustaja maksutta. Tällainen oikeusapu ja oikeudellinen edustus tarkoittaa vähintäänkin tarvittavien menettelyä koskevien asiakirjojen laatimista ja osallistumista kuulemiseen oikeusviranomaisissa hakijan puolesta.

Maksutonta oikeusapua ja oikeudellista edustusta saavat antaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytyt tai luvan saaneet riittävän pätevät henkilöt, joiden edut eivät ole tai voi mahdollisesti olla ristiriidassa hakijan etujen kanssa.

7.   Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että maksuton oikeusapu ja oikeudellinen edustus voidaan myöntää:

8.   Jäsenvaltiot voivat lisäksi:

9.   Jäsenvaltiot voivat vaatia kaikkien hakijan puolesta suoritettujen kulujen maksamista takaisin kokonaan tai osittain, jos ja kun hakijan taloudellinen tilanne on merkittävästi parantunut tai jos päätös kyseisten etuuksien myöntämisestä tehtiin hakijan toimittamien väärien tietojen perusteella.

10.   Oikeusavun ja oikeudellisen edustajan saatavuutta koskevista menettelyistä on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä.”

12

Ulkomaalaisten oikeusasemasta annetun Liettuan tasavallan lain (Lietuvos Respublikos įstatymas ”Dėl užsieniečių teisinės padėties”), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä ulkomaalaislaki), 2 §:n 20 momentissa säädetään, että turvapaikanhakijalla tarkoitetaan ulkomaalaista, joka on jättänyt samassa laissa vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti turvapaikkahakemuksen, josta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä.

13

Ulkomaalaislain X2 luvussa säädetään tämän lain soveltamisesta, jos julistetaan sotatila tai poikkeustila tai jos julistetaan hätätilanne, joka johtuu ulkomaalaisten joukoittaisesta maahantulosta. Kyseisessä luvussa olevassa 14012 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Ulkomaalainen voi jättää turvapaikkahakemuksen

2.   Ulkomaalaisen turvapaikkahakemusta, joka on jätetty tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetun menettelyn vastaisesti, ei oteta tutkittavaksi ja turvapaikkahakemuksen jättämistä koskevat yksityiskohtaiset määräykset selitetään hakijalle. [VSAT] voi ulkomaalaisen haavoittuvan aseman tai muiden henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella ottaa tutkittavaksi sellaisen ulkomaalaisen turvapaikkahakemuksen, joka on ylittänyt Liettuan tasavallan rajan laittomasti.

– –”

14

Ulkomaalaislain 14017 §:n, joka koskee turvapaikanhakijan säilöönoton perusteita tapauksessa, jossa julistetaan sotatila tai poikkeustila ja hätätilanne, joka johtuu ulkomaalaisten joukoittaisen maahantulon tilanteesta, 2 momentissa säädetään, että turvapaikanhakija voidaan ottaa säilöön, jos hän on saapunut Liettuan tasavallan alueelle ylittämällä laittomasti tämän jäsenvaltion rajan.

15

Turvapaikan myöntämistä ja peruuttamista Liettuassa koskeva menettely on hyväksytty Liettuan tasavallan sisäministerin 24.2.2016 antamalla määräyksellä nro IV-131 (sellaisena kuin se on muutettuna Liettuan tasavallan sisäministerin 27.7.2021 antamalla määräyksellä nro 1V-626) (jäljempänä menettelyn kuvaus), jonka 23 kohdassa määrätään, että jos turvapaikkahakemus jätetään viranomaiselle, jota ei ole mainittu ulkomaalaislain 67 §:n 1 momentissa, tai se jätetään saman pykälän 2 momentissa tai menettelyn kuvauksen 22 kohdassa vahvistettujen määräysten vastaisesti, tämä hakemus palautetaan ulkomaalaiselle viimeistään kahden työpäivän kuluessa siitä ajankohdasta, jona todetaan, että viranomaisen vastaanottama hakemus on turvapaikkahakemus, ja hakijalle on samalla ilmoitettava turvapaikkahakemuksen jättämistä koskevista yksityiskohtaisista määräyksistä. Nämä tiedot esitetään ulkomaalaiselle kirjallisesti kielellä, jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän. Ulkomaalaiselle annetusta vastauksesta toimitetaan jäljennös ulkomaalaislain 67 §:n 1 momentissa tarkoitetulle ulkomaalaisen asuinpaikan mukaan määräytyvälle viranomaiselle, jos tämä asuinpaikka on tiedossa.

16

Liettuan tasavallan hallitus julisti 2.7.2021 antamallaan määräyksellä nro 517, jonka otsikko on ”Kansallisen hätätilanteen julistaminen ja päällikön nimittäminen kansalliseen hätätilanteeseen liittyviin operaatioihin” (TAR, 2021, nro 2021-15235; jäljempänä määräys nro 517/21), hätätilanteen koko alueellaan. Osalla alueesta julistettiin poikkeustila 10.11.2021, koska kyseinen jäsenvaltio katsoi, että sitä kohtasi joukoittainen maahantulo erityisesti Valko-Venäjältä.

17

Kolmannen maan kansalainen M.A. pidätettiin 17.11.2021 Puolassa yhdessä Liettuasta saapuvien henkilöiden kanssa, koska heillä ei ollut matkustusasiakirjoja eikä Liettuassa ja unionissa oleskelua varten tarvittavia viisumeita. M.A. luovutettiin VSAT:n virkamiehille 19.11.2021 Liettuan alueella. Kyseinen viranomainen otti samana päivänä M.A:n säilöön enintään 48 tunnin ajaksi ja vaati Alytaus apylinkės teismasia (Alytusin alioikeus, Liettua) määräämään, että hänet otetaan säilöön enintään kuudeksi kuukaudeksi.

18

VSAT ilmoitti kyseisessä tuomioistuimessa, että liettualaisissa tietokannoissa ei ollut tietoja asianomaisesta henkilöstä ja että tämä oleskeli laittomasti Liettuassa. Kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat huomioon ottaen VSAT katsoi, että M.A. saattaisi paeta välttääkseen säilöönoton tai mahdollisen maastapoistamisen kyseistä jäsenvaltiosta. Näin ollen VSAT vaati, että M.A. otetaan säilöön enintään kuudeksi kuukaudeksi hänen oikeudellisen tilanteensa ratkaisemiseksi.

19

M.A. teki Alytaus apylinkės teismasissa pidetyssä istunnossa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Kyseinen tuomioistuin määräsi 20.11.2021 tekemällään päätöksellä toimenpiteestä M.A:n ottamiseksi säilöön siihen saakka, kunnes hänen oikeusasemastaan Liettuassa tehtäisiin päätös, ja enintään 18.2.2022 saakka, koska oli olemassa pakenemisen vaara ja koska ilman tällaista toimenpidettä ei ollut mahdollista selvittää, millä perusteella hän haki turvapaikkaa.

20

M.A. valitti tästä päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasiin (ylin hallintotuomioistuin, Liettua). Kyseisessä tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa M.A. toisti turvapaikkahakemuksensa ja väitti tehneensä turvapaikkahakemuksen jo 20.11.2021 VSAT:n yksilöimättömälle virkamiehelle. Kyseinen viranomainen väittää kuitenkin, ettei sillä ole tietoja kyseisestä hakemuksesta.

21

M.A. teki 24.1.2022 VSAT:lle kirjallisesti turvapaikkahakemuksen. Maahanmuuttoyksikkö jätti hakemuksen tutkimatta muun muassa ulkomaalaislain 14012 §:n 1 momentin nojalla.

22

M.A. väitti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, ettei hänellä ollut tietoja siitä, miten turvapaikkahakemuksen käsittely oli edennyt, ja ettei hänelle ollut ilmoitettu hakemuksen tekemistä koskevista yksityiskohtaisista määräyksistä. M.A:n edustaja ja VSAT:n edustaja vaativat kumpikin 1.2.2022 pidetyssä uudessa istunnossa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kyseistä tuomioistuinta määräämään maahanmuuttoyksikön tutkimaan asianomaisen esittämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että määräyksellä nro 517/21 julistetun kaltaisessa ulkomaalaisten joukoittaisen maahantulon aiheuttamassa hätätilanteessa turvapaikkahakemuksen on täytettävä ulkomaalaislain 14012 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset, tai muuten se jätetään tutkimatta. Ulkomaalaislain 14017 §:n mukaan Liettuan alueelle laittomasti saapunut ulkomaalainen voidaan myös ottaa säilöön tällaisessa hätätilanteessa.

24

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseisten ulkomaalaislain säännösten soveltamisesta yhdessä seuraa, että sen vuoksi, että M.A. saapui laittomasti Liettuan alueelle ja hänet otettiin säilöön, hänen oli mahdotonta tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus eikä häntä siten voitu pitää turvapaikanhakijana.

25

Määräyksessä nro 517/21 julistetun hätätilanteen vuoksi vähemmän rajoittava toimenpide kuin säilöönotto voidaan kohdistaa ainoastaan turvapaikanhakijoihin.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo näin ollen, että Liettuaan laittomasti saapuvaan ja siellä laittomasti oleskelevaan kolmannen maan kansalaiseen ei voida kohdistaa säilöönottoa vähemmän rajoittavaa toimenpidettä.

27

Ulkomaalaislain 14012 §:n 2 momentin mukaan VSAT:llä tosin on harkintavaltaa myöntää turvapaikanhakijan asema Liettuan rajan laittomasti ylittäneille kolmannen maan kansalaisille heidän haavoittuvan asemansa tai muiden henkilökohtaisten olosuhteidensa perusteella. Koska tämän harkintavallan käyttämisen edellytyksistä ei kuitenkaan ole säädetty täsmällisesti, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei se voi lausua VSAT:n tässä tapauksessa toteuttamien toimenpiteiden sääntöjenmukaisuudesta.

28

Tässä tilanteessa kyseinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, ovatko direktiivit 2011/95 ja 2013/32 esteenä kansallisille säännöksille, joiden mukaan jäsenvaltion alueelle laittomasti saapuneelta ja siellä laittomasti oleskelevalta ulkomaalaiselta viedään tosiasiallisesti mahdollisuus tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, kun maassa on julistettu hätätilanne ulkomaalaisten joukoittaisen maahantulon vuoksi.

29

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee sellaisten säännösten yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, joiden nojalla Liettuan viranomaiset voivat ulkomaalaisten joukoittaisen maahantulon vuoksi julistetussa hätätilanteessa ottaa M.A:n tilanteen kaltaisessa tilanteessa olevan henkilön säilöön pelkästään siitä syystä, että hän on saapunut laittomasti Liettuan alueelle. Kyseinen tuomioistuin pohtii, ovatko nämä säännökset yhteensopivia direktiivin 2013/33 johdanto-osan 15 perustelukappaleen sekä 8 artiklan 2 ja 3 kohdan kanssa, joiden mukaan kansainvälisen suojelun hakijat voidaan ottaa säilöön ainoastaan tarkasti määritellyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen.

30

Koska ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella oli epäilyjä M.A:n alkuperäisen säilöönoton laillisuudesta, se määräsi ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessään, että VSAT:n oli väliaikaisesti sijoitettava M.A. majoituskeskukseen tai muuhun sopivaan paikkaan 18.2.2022 saakka ja että hänen liikkumisvapautensa oli rajattava kyseiseen alueeseen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin määräsi lisäksi, että maahanmuuttoyksikkö ei saa poistaa M.A:ta maasta tai palauttaa häntä kolmanteen maahan ennen kuin pääasiassa on annettu lopullinen ratkaisu.

31

Tässä tilanteessa Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

32

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisessa kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

33

Pyyntönsä tueksi se totesi, että M.A. oli säilöön otettuna 17.11.2021 alkaen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen tekemiseen eli 2.2.2022 saakka. Kyseisen päätöksen nojalla M.A. sijoitettiin VSAT:n majoituskeskukseen tämän tuomion 30 kohdassa mainituin ehdoin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisäsi, että sovellettavan säännöstön mukaan VSAT voi kyseisen väliaikaisen toimenpiteen voimassaolon päätyttyä 18.2.2022 esittää uudelleen ensimmäisen asteen tuomioistuimelle vaatimuksen asianomaisen henkilön ottamisesta säilöön tai siitä, että häneen kohdistetaan muu toimenpide.

34

Unionin tuomioistuimen ensimmäinen jaosto pyysi 21.2.2022 ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta yhtäältä tietoja M.A:n tilanteesta sen jälkeen, kun kansallisen tuomioistuimen määräämän toimenpiteen voimassaolo oli päättynyt, ja toisaalta tietoja muun muassa tämän toimenpiteen aiheuttamista rajoituksista henkilökohtaiseen vapauteen.

35

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vastauksesta ilmenee, että Marijampolės apylinkės teismas (Marijampolėn alioikeus, Liettua) määräsi M.A:lle 11.2.2022 toimenpiteen, joka vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen määräämää ja tämän tuomion 30 kohdassa mainittua toimenpidettä. Tämä toimenpide määrättiin siihen saakka, kunnes M.A:n oikeusasema olisi selvitetty, mutta enintään 11.5.2022 asti.

36

Ensiksi on todettava, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivien 2011/95, 2013/32 ja 2013/33 tulkintaa; nämä direktiivit kuuluvat EUT-sopimuksen kolmannen osan V osaston, joka koskee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, soveltamisalaan. Ennakkoratkaisupyyntö voidaan siis käsitellä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

37

Toiseksi kiireellisyysedellytyksestä on korostettava, että tämä edellytys täyttyy erityisesti silloin, kun pääasiassa kyseessä olevaan henkilöön kohdistuu parhaillaan vapaudenmenetys ja kun hänen säilössä pitämisensä riippuu pääasian ratkaisusta. Tältä osin asianomaisen tilannetta on arvioitava sellaisena kuin se on ajankohtana, jolloin tutkitaan pyyntö ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä menettelyssä (tuomio 14.5.2020, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság, C‑924/19 PPU ja C‑925/19 PPU, EU:C:2020:367, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kolmannen maan kansalaisen sijoittaminen säilöönottoyksikköön joko hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa aikana tai hänen poistamisekseen maasta on vapaudenmenetyksen käsittävä toimenpide (tuomio 14.5.2020, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság, C‑924/19 PPU ja C‑925/19 PPU, EU:C:2020:367, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Siltä osin kuin on kyse direktiivin 2013/33 2 artiklan h alakohdassa tarkoitetusta säilöönoton käsitteestä, unionin tuomioistuin on jo todennut, että kyseisen säännöksen sanamuodosta ja syntyhistoriasta sekä asiayhteydestä, johon se kuuluu, ilmenee, että kansainvälisen suojelun hakijan säilöönotto on pakkokeino, jolla kyseiseltä hakijalta viedään hänen liikkumisvapautensa ja jolla hänet eristetään muusta väestöstä määräämällä hänet pysymään rajoitetulla ja suljetulla alueella jatkuvasti (ks. vastaavasti tuomio 14.5.2020, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság, C‑924/19 PPU ja C‑925/19 PPU, EU:C:2020:367, 223 kohta).

40

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava ensinnäkin, että sinä ajankohtana, jona pyyntö ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä menettelyssä tutkittiin, M.A:han kohdistettiin Liettuan lainsäädännössä tarkoitettu ”muu” toimenpide kuin säilöönotto eli majoittaminen VSAT:n keskukseen siten, että liikkuminen rajoitettiin kyseisen keskuksen alueelle.

41

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee tältä osin, että vaikka M.A. saattoi tosiasiallisesti liikkua VSAT:n kyseessä olevan keskuksen sisällä, hän ei voinut poistua sen alueelta ilman lupaa ja saattajaa. Näin ollen asianomainen henkilö oli eristetty muusta väestöstä ja häneltä oli viety hänen liikkumisvapautensa.

42

Tässä tilanteessa on katsottava, että kyseinen henkilö on otettu säilöön direktiivin 2013/33 2 artiklan h alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

43

Siltä osin kuin on toiseksi kyse säilössä pitämisen ja pääasian ratkaisun välisestä yhteydestä, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee yhtäältä, että ensimmäinen kysymys koskee pääasian valittajan mahdollisuutta tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ja saada siten turvapaikanhakijan asema. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan tämä luokittelu turvapaikanhakijaksi on edellytyksenä sille, että voidaan soveltaa toimenpidettä, joka ei merkitse säilöönoton käsitteelle ominaista liikkumisvapauden rajoittamista.

44

Toisaalta toisella ennakkoratkaisukysymyksellä pyritään lähinnä selvittämään, sallitaanko direktiivin 2013/33 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa M.A:n säilöönotto pelkästään sillä perusteella, että hän oleskelee laittomasti Liettuan alueella.

45

Edellä esitetyn perusteella unionin tuomioistuimen ensimmäinen jaosto päätti 3.3.2022 esittelevän tuomarin ehdotuksesta julkisasiamiestä kuultuaan hyväksyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnön tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä menettelyssä.

46

Liettuan hallitus totesi istunnossa, että M.A. teki 18.3.2022 kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jota toimivaltaiset viranomaiset tutkivat parhaillaan. Liettuan hallitus ei siis suoraan väitä, että ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys on jätettävä tutkimatta, mutta se toteaa, että unionin tuomioistuimen ei ole enää tarpeen vastata tähän kysymykseen, koska se on menettänyt kohteensa.

47

SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 69 kohta).

48

Tältä osin on muistutettava, että ennakkoratkaisupyynnön esittämisen perusteena ei ole neuvoa-antavien lausuntojen esittäminen yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä vaan riita-asian todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve. Jos siis ilmenee, että esitetty kysymys ei selvästikään ole enää merkityksellinen kyseisen asian ratkaisemisen kannalta, unionin tuomioistuimen on todettava, että lausunnon antaminen raukeaa (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 70 kohta).

49

Vaikka oletettaisiin, että M.A. on todella tehnyt 18.3.2022 kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jota parhaillaan tutkitaan, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään selvittämään kyseiseen henkilöön siitä alkaen kohdistettujen toimenpiteiden laillisuuden, kun hän pyrki ensimmäisen kerran tekemään kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, mikä tapahtui 20.11.2021.

50

Tästä seuraa, että ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys on edelleen hyödyllinen pääasian ratkaisun kannalta ja että tähän kysymykseen on näin ollen vastattava.

51

Tämän tuomion 47 kohdassa mainitun SEUT 267 artiklassa määrätyn yhteistyön puitteissa on niin, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muodollisesti rajoittanut kysymyksensä koskemaan vain tietyn unionin oikeuden säännöksen tulkintaa, tämä seikka ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä sille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin viitannut niihin kysymyksissään. Unionin tuomioistuimen on tällaisessa tilanteessa poimittava kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon pääasian kohde (tuomio 15.7.2021, DocMorris, C‑190/20, EU:C:2021:609, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että ensimmäistä kysymystä, joka koskee muun muassa direktiivin 2011/95 4 artiklan 1 kohdan tulkintaa, on perusteltu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämillä epäilyillä, jotka koskevat edellytyksiä, joiden täyttyessä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan tehdä Liettuassa. Kyseinen säännös koskee kuitenkin sitä, miten kyseessä oleva jäsenvaltio arvioi tällaisen hakemuksen kannalta merkityksellisiä seikkoja, eikä se näin ollen ole merkityksellinen pääasian ratkaisun kannalta.

53

Koska ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä on lisäksi kyse kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemistä koskevista edellytyksistä, on tulkittava myös direktiivin 2013/32 6 artiklaa, jossa säädetään tällaisten hakemusten tutkintamenettelyyn pääsyä koskevista säännöistä.

54

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan on niin, että silloin, kun ulkomaalaisten joukoittaisen maahantulon vuoksi on julistettu hätätilanne, ulkomaalaislain 14012 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten, jotka liittyvät kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemiseen, noudattamatta jättäminen johtaa siihen, että hakemusta ei hyväksytä ja se palautetaan tutkimatta sitä asianomaiselle henkilölle menettelyn kuvauksen 23 kohdan mukaisesti.

55

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa, tämä merkitsee sitä, että kolmannen maan kansalaiset, jotka eivät täytä Liettuaan saapumisen edellytyksiä, voivat pätevästi hakea turvapaikkaa kyseisessä jäsenvaltiossa lähtökohtaisesti vain ulkomailta tai tämän valtion rajalla. Kyseiset kansalaiset menettävät sen sijaan tämän mahdollisuuden saavuttuaan laittomasti kyseisen jäsenvaltion alueelle. Tällaisissa tapauksissa kansalliset viranomaiset eivät nimittäin ota heidän hakemustaan huomioon.

56

Jotta ensimmäiseen kysymykseen voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus, on tässä tilanteessa katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2013/32 6 artiklaa ja 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan tapauksessa, jossa julistetaan sotatila tai poikkeustila taikka hätätilanne, joka johtuu joukoittaisesta maahantulosta, laittomasti maassa oleskelevilta kolmannen maan kansalaisilta viedään tosiasiallisesti mahdollisuus päästä kyseisen jäsenvaltion alueella menettelyyn, jossa tutkitaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.

57

Direktiivin 2013/32 6 artiklan 1, 3 ja 4 kohdasta ilmenee, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ”tekeminen” ei edellytä mitään hallinnollista muodollisuutta, koska näitä muodollisuuksia on noudatettava hakemuksen ”jättämisen” aikana. Hakemuksen jättäminen edellyttää nimittäin lähtökohtaisesti, että kansainvälisen suojelun hakija täyttää kyseisen direktiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti tätä varten tarkoitetun lomakkeen (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, Ministerio Fiscal (Viranomainen, joka todennäköisesti vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen), C‑36/20 PPU, EU:C:2020:495, 93 kohta).

58

Siltä osin kuin on kyse erityisesti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ”tekemisestä”, on täsmennettävä, että direktiivin 2013/32 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jokaisella oikeustoimikelpoisella aikuisella on oikeus tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus omasta puolestaan. Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että jokaisella kolmannen maan kansalaisella tai kansalaisuudettomalla henkilöllä on oikeus tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus jäsenvaltion alueella, myös jäsenvaltion rajoilla tai sen kauttakulkualueilla, vaikka hän oleskelisi laittomasti kyseisessä maassa. Hänelle on myönnettävä tämä oikeus riippumatta siitä, minkälaiset menestymismahdollisuudet tällaisella hakemuksella on (tuomio 16.11.2021, komissio v. Unkari (Turvapaikanhakijoiden avustamisen kriminalisointi), C‑821/19, EU:C:2021:930, 136 kohta).

59

Direktiivin 2013/32 6 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että henkilöllä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, on tosiasiallinen mahdollisuus jättää se mahdollisimman pian (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, Ministerio Fiscal (Viranomainen, joka todennäköisesti vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen), C‑36/20 PPU, EU:C:2020:495, 63 kohta).

60

Tältä osin on korostettava yhtäältä, että hakemuksen tekemisen, rekisteröinnin ja jättämisen yhteydessä on noudatettava direktiivin 2013/32 tavoitetta taata tosiasiallinen eli mahdollisimman helppo pääsy kansanvälisen suojelun myöntämistä koskevaan menettelyyn (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, Ministerio Fiscal (Viranomainen, joka todennäköisesti vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen), C‑36/20 PPU, EU:C:2020:495, 63 kohta).

61

Toisaalta oikeus tehdä tällainen hakemus on edellytyksenä ensinnäkin sille, että kunnioitetaan oikeuksia siihen, että kyseinen hakemus rekisteröidään ja voidaan jättää ja tutkia direktiivissä 2013/32 säädetyissä määräajoissa, ja toiseksi viime kädessä turvapaikkaoikeuden, sellaisena kuin se taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 18 artiklassa, tehokkuudelle (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, komissio v. Unkari (Kansainvälisen suojelun hakijoiden vastaanotto), C‑808/18, EU:C:2020:1029, 102 kohta).

62

Vaikka kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekeminen ja jättäminen tapahtuvat peräkkäin ja erikseen (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, Ministerio Fiscal (Viranomainen, joka todennäköisesti vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen), C‑36/20 PPU, EU:C:2020:495, 93 kohta), kyseiset toimet ovat kuitenkin tiiviisti yhteydessä toisiinsa, koska niiden tarkoitus on varmistaa yhtäältä tosiasiallinen pääsy menettelyyn, jossa tutkitaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, ja toisaalta perusoikeuskirjan 18 artiklan tehokkuus.

63

Näin ollen on todettava, että ulkomaalaislain 14012 §:n 1 momentin kaltaisen kansallisen lainsäädännön, jonka mukaan laittomasti maassa oleskelevalta kolmannen maan kansalaiselta viedään Liettuan alueelle saapumisen jälkeen jo pelkän laittoman oleskelun vuoksi mahdollisuus tehdä tai jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, soveltaminen estää siten kyseistä kansalaista käyttämästä tehokkaasti perusoikeuskirjan 18 artiklassa vahvistettua oikeutta.

64

Tällaisten ulkomaalaislain 14012 §:n 1 momentissa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen, jotka koskevat pääsyä menettelyyn, jossa tutkitaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, ei voida katsoa olevan direktiivin 2013/32 6 artiklassa ja 7 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

65

Direktiivin 2013/32 6 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot tosin voivat edellyttää, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset jätetään henkilökohtaisesti ja/tai määrättyyn paikkaan. Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 75 kohdassa, jäsenvaltiot eivät voi kuitenkaan käyttää tätä toimivaltaa tavalla, jolla käytännössä estetään näitä kansalaisia tai joitain heistä jättämästä hakemustaan tai jättämästä sitä ”mahdollisimman pian”. Päinvastainen tulkinta olisi vastoin direktiivin 2013/32 tavoitetta, joka on tosiasiallisen, helpon ja nopean pääsyn takaaminen kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn, ja se vaarantaisi vakavalla tavalla kaikille kolmannen maan kansalaisille kyseisen direktiivin 7 artiklassa taatun turvapaikan hakemista koskevan oikeuden tehokkaan vaikutuksen.

66

Tämä pätee myös silloin, kun kolmannen maan kansalaisen pääsy direktiivin 2013/32 6 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn voidaan varmistaa myös käyttämällä ulkomaalaislain 14012 §:n 2 momentissa säädettyä harkintavaltaa, jonka nojalla vastuuviranomainen voi tutkia kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hakijan haavoittuvan aseman tai muiden poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella.

67

Tältä osin on riittävää todeta, että – kuten tämän tuomion 58 kohdasta ilmenee – direktiivin 2013/32 7 artiklan 1 kohdan sanamuodon ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ”jokaisella aikuisella” ja ”jokaisella kolmannen maan kansalaisella” on oikeus tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Ulkomaalaislain 14012 §:n 2 momentin kaltainen kansallinen säännös, jossa säädetään toimivaltaisen viranomaisen harkintavallasta, jonka nojalla se voi ottaa huomioon ainoastaan tiettyjen maassa laittomasti oleskelevien henkilöiden hakemukset, koska he ovat haavoittuvassa asemassa, ei täytä direktiivin 2013/32 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

68

Perustellakseen ulkomaalaislain 14012 §:n 1 momentista johtuvat rajoitukset, jotka koskevat oikeutta tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, Liettuan hallitus vetoaa kuitenkin yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvaan uhkaan, joka Liettuan tasavaltaan kohdistuu sen rajoilla erityisesti Valko-Venäjältä tulevien ulkomaalaisten joukoittaisen maahantulon vuoksi.

69

Näissä olosuhteissa on todettava, että SEUT 72 artiklan mukaan kyseisen sopimuksen kolmannen osan V osaston määräykset eivät vaikuta niihin velvollisuuksiin, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi.

70

Tässä yhteydessä on muistutettava, että vaikka jäsenvaltioiden asiana on toteuttaa alueellaan yleisen järjestyksen sekä niiden sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden varmistamiseen soveltuvat toimenpiteet, tästä ei kuitenkaan seuraa, että tällaiset toimenpiteet jäävät kokonaan unionin oikeuden soveltamisen ulkopuolelle. Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, EUT-sopimuksessa määrätään sellaisissa tilanteissa, joissa yleinen järjestys tai yleinen turvallisuus voi vaarantua, sovellettavista nimenomaisista poikkeuksista ainoastaan tietyissä tarkoin määritellyissä tapauksissa. Niistä ei voida päätellä, että EUT-sopimukseen luonnostaan kuuluisi yleinen varaus, jolla suljettaisiin unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle kaikki yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden vuoksi toteutettavat toimenpiteet. Tällaisen varauksen tunnustaminen kyseisen perussopimuksen määräysten erityisedellytyksistä riippumatta voisi vaarantaa unionin oikeuden sitovuuden ja yhtenäisen soveltamisen (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, komissio v. Unkari (Kansainvälisen suojelun hakijoiden vastaanotto),C‑808/18, EU:C:2020:1029, 214 kohta).

71

Lisäksi SEUT 72 artiklassa määrättyä poikkeusta on tulkittava suppeasti. Tästä seuraa, että kyseistä 72 artiklaa ei voida tulkita siten, että siinä annettaisiin jäsenvaltioille valta poiketa unionin oikeuden määräyksistä ja säännöksistä ainoastaan viittaamalla velvollisuuksiin, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, komissio v. Unkari (Kansainvälisen suojelun hakijoiden vastaanotto),C‑808/18, EU:C:2020:1029, 215 kohta).

72

Näissä olosuhteissa ja kun otetaan huomioon tämän tuomion 70 ja 71 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, sillä, että vedotaan yleisesti uhkaan, jonka kolmannen maan kansalaisten joukoittainen maahantulo aiheuttaa yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle, ei voida SEUT 72 artiklan mukaan oikeuttaa ulkomaalaislain 14012 §:n kaltaista säännöstä, joka johtaa siihen, että jäsenvaltiossa laittomasti oleskelevalta kolmannen maan kansalaiselta evätään tosiasiallisesti oikeus tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus kyseisen jäsenvaltion alueella.

73

Liettuan hallitus ei ole myöskään täsmentänyt, mikä vaikutus tällaisella toimenpiteellä olisi yleisen järjestyksen ylläpitämiseen ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseen kyseessä olevassa hätätilanteessa, joka liittyy ulkomaalaisten joukoittaiseen maahantuloon.

74

Kuten julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 125–127 ja 130 kohdasta ilmenee, direktiivin 2013/32 ja erityisesti sen 43 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön rajoillaan sovellettavia erityismenettelyjä, joiden tarkoituksena on arvioida kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä tilanteissa, joissa hakijan käyttäytyminen viittaa siihen, että hänen hakemuksensa on ilmeisen perusteeton tai merkitsee väärinkäyttöä. Jäsenvaltiot voivat näiden menettelyjen avulla hoitaa unionin ulkorajoilla yleisen järjestyksen ylläpitämistä ja sisäisen turvallisuuden suojaamista koskevat velvollisuutensa ilman, että olisi tarpeen soveltaa SEUT 72 artiklan mukaista poikkeusta.

75

Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että direktiivin 2013/32 6 artiklaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan tapauksessa, jossa julistetaan sotatila tai poikkeustila taikka hätätilanne, joka johtuu joukoittaisesta maahantulosta, laittomasti maassa oleskelevilta kolmannen maan kansalaisilta viedään tosiasiallisesti mahdollisuus päästä kyseisen jäsenvaltion alueella menettelyyn, jossa tutkitaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.

76

Liettuan hallitus väitti istunnossa pääasiallisesti, ettei toisesta ennakkoratkaisukysymyksestä ole tarpeen lausua, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin määräsi 2.2.2022, että M.A:han kohdistetaan Liettuan lainsäädännössä tarkoitettu ”muu” toimenpide kuin säilöönotto ja että kyseinen toimenpide on olennaisilta osin uusittu 11.5.2022 saakka.

77

Tältä osin on riittävää muistuttaa, että tämän tuomion 42 kohdasta ilmenee, että M.A:han kohdistettu toimenpide on direktiivin 2013/33 2 artiklan h alakohdassa tarkoitettu säilöönotto.

78

Tässä tilanteessa on todettava, että toiseen kysymykseen, joka on otettava tutkittavaksi, on vastattava.

79

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2013/33 8 artiklan 2 ja 3 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan tapauksessa, jossa julistetaan sotatila tai poikkeustila taikka hätätilanne, joka johtuu joukoittaisesta maahantulosta, turvapaikanhakija voidaan ottaa säilöön jo pelkästään sillä perusteella, että hän oleskelee kyseisen jäsenvaltion alueella laittomasti.

80

Aluksi on täsmennettävä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kolmannen maan kansalainen saa direktiivin 2013/32 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetun kansainvälisen suojelun hakijan aseman heti, kun hän ”tekee” tällaisen hakemuksen (tuomio 25.6.2020, Ministerio Fiscal (Viranomainen, joka todennäköisesti vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen), C‑36/20 PPU, EU:C:2020:495, 92 kohta).

81

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että direktiivin 2013/33 8 ja 9 artiklassa, luettuina yhdessä direktiivin johdanto-osan 15 ja 20 perustelukappaleen kanssa, rajoitetaan merkittävästi jäsenvaltioille annettua säilöönottoa koskevaa toimivaltaa (tuomio 25.6.2020, Ministerio Fiscal (Viranomainen, joka todennäköisesti vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen), C‑36/20 PPU, EU:C:2020:495, 101 kohta).

82

Niinpä kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaan kansainvälisen suojelun hakija voidaan ottaa säilöön vain tarpeen mukaan kunkin tapauksen yksilöllisen arvioinnin perusteella ja jos lievempiä vaihtoehtoisia keinoja ei voida soveltaa tehokkaasti. Tästä seuraa, että kansalliset viranomaiset voivat ottaa kansainvälisen suojelun hakijan säilöön vasta sen jälkeen, kun ne ovat selvittäneet tapauskohtaisesti, onko säilöönotto oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuihin päämääriin (tuomio 25.6.2020, Ministerio Fiscal (Viranomainen, joka todennäköisesti vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen), C‑36/20 PPU, EU:C:2020:495, 102 kohta).

83

Siltä osin kuin on kyse direktiivin 2013/33 8 artiklan 3 kohdasta, unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseisessä säännöksessä luetellaan tyhjentävästi ne eri perusteet, joilla säilöönotto voidaan oikeuttaa, ja kukin näistä perusteista vastaa tiettyä tarvetta ja on luonteeltaan itsenäinen. Kun perusoikeuskirjan 6 artiklassa vahvistetun vapautta koskevan oikeuden tärkeys ja tähän oikeuteen puuttumisen, jota kyseinen säilöönottotoimenpide merkitsee, vakavuus otetaan huomioon, mainitun oikeuden käytön rajoitukset on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, Ministerio Fiscal (Viranomainen, joka todennäköisesti vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen), C‑36/20 PPU, EU:C:2020:495, 104 ja 105 kohta).

84

On todettava, että se, että kansainvälisen suojelun hakija oleskelee laittomasti jäsenvaltion alueella, ei kuulu niihin perusteisiin, joilla tällaisen hakijan säilöönotto voitaisiin oikeuttaa direktiivin 2013/33 8 artiklan 3 kohdan nojalla. Kolmannen maan kansalaiseen ei näin ollen voida kohdistaa säilöönottotoimenpidettä pelkästään tällä perusteella.

85

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on kuitenkin tarpeen selvittää, voiko tällainen seikka oikeuttaa turvapaikanhakijan säilöönoton mainitun 8 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetuilla kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen suojeluun liittyvillä perusteilla, kuten Liettuan hallitus pääasiallisesti katsoo. Liettuan hallitus katsoo erityisesti, että Valko-Venäjältä tulevien ulkomaalaisten joukoittaisen maahantulon muodostamassa poikkeuksellisessa tilanteessa M.A:n kaltaisessa tilanteessa olevan henkilön käyttäytyminen uhkaa Liettuan tasavallan yleistä järjestystä ja kansallista turvallisuutta. Kyseisen jäsenvaltion hallitus vetosi istunnossa myös uhkaan, jonka M.A:n tilanteessa oleva ulkomaalainen muodostaa unionin muiden jäsenvaltioiden yleiselle järjestykselle ja yleiselle turvallisuudelle.

86

Tässä yhteydessä on muistutettava, että tiukat rajat, jotka on asetettu toimivaltaisten kansallisten viranomaisten toimivallalle ottaa hakija säilöön direktiivin 2013/33 8 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan nojalla, varmistetaan myös tulkinnalla, joka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä annetaan muihin direktiiveihin sisältyvistä käsitteistä ”kansallinen turvallisuus” ja ”yleinen järjestys” ja jota sovelletaan myös direktiiviin 2013/33 (tuomio 15.2.2016, N., C‑601/15 PPU, EU:C:2016:84, 64 kohta).

87

Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että käsite ”yleinen järjestys” edellyttää joka tapauksessa, että kyse on – paitsi yhteiskuntajärjestyksen häiriintymisestä, jota kaikki lain rikkominen merkitsee – yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta (tuomio 15.2.2016, N., C‑601/15 PPU, EU:C:2016:84, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

88

Käsitteen ”kansallinen turvallisuus” piiriin kuuluvat jäsenvaltion sisäinen turvallisuus ja sen ulkoinen turvallisuus, ja näin ollen valtion elinten tai sen julkisten peruspalvelujen toimintaan tai väestön eloonjäämiseen kohdistuva uhka, ulkosuhteiden tai kansojen rauhanomaisen rinnakkaiselon vakavan häiriintymisen vaara tai sotilaallisiin etuihin kohdistuva uhka voivat vaikuttaa yleiseen turvallisuuteen (ks. vastaavasti tuomio 15.2.2016, N., C‑601/15 PPU, EU:C:2016:84, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89

Edellä esitetystä seuraa, että kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuva uhka voi oikeuttaa tarpeellisuusvaatimuksen kannalta hakijan säilöönoton tai säilössä pitämisen direktiivin 2013/33 8 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan nojalla vain sillä edellytyksellä, että hänen oma käyttäytymisensä merkitsee yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun tai asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttavaa todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa (tuomio 15.2.2016, N., C‑601/15 PPU, EU:C:2016:84, 67 kohta).

90

Tässä tilanteessa ei voida katsoa, että kansainvälisen suojelun hakijan oleskelun laittomuus olisi sellaisenaan osoitus yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta riittävän vakavasta uhasta tai että se merkitsisi tämän tuomion 89 kohdassa mainittuihin etuihin kohdistuvaa uhkaa. Näin ollen ei voida hyväksyä sitä, että tällainen hakija voisi pelkästään sen perusteella, että hän oleskelee laittomasti jäsenvaltiossa, muodostaa direktiivin 2013/33 8 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetun uhan kyseisen jäsenvaltion kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle.

91

Tämä toteamus ei vaikuta siihen, että jäsenvaltiossa laittomasti oleskelevaa kansainvälisen suojelun hakijaa voidaan pitää tällaisena uhkana sellaisten erityisten olosuhteiden perusteella, jotka laittoman oleskelun lisäksi osoittavat hänen vaarallisuutensa.

92

Siltä osin kuin Liettuan hallituksen istunnossa esittämät väitteet voidaan ymmärtää siten, että kyseinen hallitus vetoaa mahdollisuuteen poiketa SEUT 72 artiklan nojalla kaikista direktiivin 2013/33 säännöksistä ulkomaalaisten joukoittaisen maahantulon aiheuttaman poikkeuksellisen tilanteen vuoksi, on todettava, että kyseinen hallitus tyytyy tältä osin vetoamaan yleisiin näkökohtiin, joilla ei voida perustella kyseisen artiklan soveltamista, kun otetaan huomioon tämän tuomion 70 ja 71 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö.

93

Toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että direktiivin 2013/33 8 artiklan 2 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan tapauksessa, jossa julistetaan sotatila tai poikkeustila taikka hätätilanne, joka johtuu ulkomaalaisten joukoittaisesta maahantulosta, turvapaikanhakija voidaan ottaa säilöön jo pelkästään sillä perusteella, että hän oleskelee kyseisen jäsenvaltion alueella laittomasti.

94

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: