Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

ATHANASIOS RANTOS

11 päivänä huhtikuuta 2024 (1)

Asia C‑792/22

Parchetul de pe lângă Judecătoria Rupea,

LV,

CRA ja

LCM

Rikosasia,

jossa vastaajana on

MG

ja jossa asian käsittelyyn osallistuu

SC Energotehnica SRL Sibiu

(Curtea de Apel Braşovin (Braşovin ylioikeus, Romania) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 89/391/ETY – Toimenpiteet työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä – Unionin oikeuden tehokkuusperiaate – Työntekijän kuolema työtehtävän yhteydessä – Rinnakkaiset rikosoikeudellinen menettely ja hallintolainkäyttömenettely kansallisissa tuomioistuimissa – Hallintotuomioistuimen lainvoimainen tuomio, jonka mukaan tapahtuma ei ole työtapaturma – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tällainen lainvoimainen tuomio on oikeusvoimainen rikostuomioistuimessa – Kyseisen rikostuomioistuimen mahdollisuus luonnehtia samaa tapahtumaa työtapaturmaksi ja määrätä rikos- ja siviilioikeudellisia seuraamuksia

I       Johdanto

1.        Sähköasentajan kuoltua sähkölaitteistoon liittyvää työtehtävää suorittaessaan uhrin työnantajana toiminutta yritystä vastaan aloitettiin hallinnollinen menettely ja samanaikaisesti kyseisen yrityksen sähkötöiden esimiestä vastaan aloitettiin rikosoikeudellinen menettely, joka koski lakisääteisten työturvallisuus- ja työterveystoimenpiteiden laiminlyöntiä ja kuolemantuottamusta ja jossa kuolleen sähköasentajan perhe esitti yksityisoikeudellisen vaatimuksen kyseistä yritystä ja sähkötöiden esimiestä vastaan.

2.        Hallinnollisen menettelyn päätteeksi hallintotuomioistuin katsoi lainvoimaisessa tuomiossaan, ettei kyseinen tapahtuma ollut työtapaturma, mistä seurasi, että mainitulle yritykselle määrätyt hallinnolliset seuraamukset peruttiin. Lisäksi kyseisen jäsenvaltion perustuslakituomioistuimen tulkinnan mukaan kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että muun tuomioistuimen kuin rikostuomioistuimen alustavaa kysymystä koskeva lainvoimainen tuomio on oikeusvoimainen rikostuomioistuimessa. Kyseessä olevan tapahtuman luonnehdinta työtapaturmaksi on hallintotuomioistuimen mukaan tällainen alustava kysymys.

3.        Onko direktiivi 89/391/ETY,(2) jonka tarkoituksena on parantaa työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä työssä, esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, joka estää asiaa käsittelevää rikostuomioistuinta tutkimasta, voidaanko samaa tapahtumaa luonnehtia työtapaturmaksi, ja näin ollen määräämästä esimiehelle ja työnantajalle rikos- tai siviilioikeudellisia seuraamuksia? Tämä on asiasisällöltään kysymys, jonka pääasiaa käsittelevä rikostuomioistuin, Curtea de Apel Braşov (Braşovin ylioikeus, Romania) on esittänyt.

4.        Käsiteltävä asia on uudenlainen ja tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden täsmentää, miten kansalliset oikeussuojakeinot on sovitettava yhteen, jotta direktiiviä 89/391 sovellettaessa varmistetaan unionin oikeuden tehokkuusperiaatteen noudattaminen asianosaisten osalta sekä erityisesti puolustautumisoikeuden kunnioittaminen.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

5.        Direktiivin 89/391 I jakso, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, sisältää direktiivin 1–4 artiklan. Kyseisen direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus”, säädetään seuraavaa:

”1.      Tämän direktiivin tarkoituksena on toteuttaa työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi työssä tarpeelliset toimenpiteet.

2.      Tämän vuoksi direktiivissä on yleisiä periaatteita, jotka koskevat työssä ilmenevien vaarojen ehkäisemistä, turvallisuuden ja terveyden suojelua, vaarojen ja tapaturman aiheuttajien poistamista, tiedottamista työntekijöille ja heidän edustajilleen, heidän kuulemistaan, heidän tasapuolista osallistumistaan kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti ja heidän kouluttamistaan, sekä lisäksi yleisiä ohjeita näiden periaatteiden täytäntöön panemiseksi.

3.      Tällä direktiivillä ei estetä sellaisten nykyisten tai tulevien kansallisten ja yhteisön säännösten soveltamista, joilla paremmin suojataan työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä työssä.”

6.        Saman direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että työnantajat, työntekijät ja työntekijöiden edustajat ovat niiden oikeussääntöjen alaisia, jotka ovat tarpeellisia tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi.

2.      Erityisesti jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaiset tarkastukset ja valvonta.”

7.        Kyseisen direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset” ja joka sisältyy direktiivin II jaksoon, jonka otsikko on ”Työnantajien velvollisuudet”, säädetään seuraavaa:

”1.      Työnantajan velvollisuutena on huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa.

– –

3.      Työntekijöiden velvollisuudet työsuojeluasioissa eivät vaikuta periaatteeseen työnantajan vastuusta.

4.      Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta säätää työnantajan vastuun poistamisesta tai sen rajoittamisesta tapauksissa, joissa tapahtumat johtuvat epätavallisista ja ennalta arvaamattomista olosuhteista, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, tai poikkeuksellisista tapahtumista, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista aiheellisista varotoimenpiteistä.

Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia käyttämään edellisessä alakohdassa tarkoitettuja mahdollisuuksia.”

B       Romanian oikeus

1.     Rikoskoodeksi

8.        Rikoskoodeksista 17.7.2009 annetun lain nro 286/2009 (Legea nr. 286/2009, privind Codul penal(3)), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan (jäljempänä rikoskoodeksi), 192 §:n, jonka otsikko on ”Kuolemantuottamus”, 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kuolemantuottamuksesta, joka johtuu säännösten noudattamatta jättämisestä taikka tietyn ammatin tai toiminnan harjoittamista koskevien varotoimenpiteiden laiminlyönnistä, on tuomittava vankeuteen 2–7 vuodeksi. Kun säännösten rikkominen tai varotoimenpiteiden laiminlyönti on itsessään rangaistava teko, sovelletaan rikoskonkurrenssia koskevia säännöksiä.”

9.        Rikoskoodeksin 350 §:n, jonka otsikko on ”Lakisääteisten työturvallisuus- ja työterveystoimenpiteiden laiminlyönti”, 1 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”1)      Jos henkilö työturvallisuutta ja ‑terveyttä koskevia velvollisuuksia ja toimenpiteitä noudattamatta jättämällä aiheuttaa välittömän työtapaturmaa tai työperäistä sairautta koskevan vaaran, hänet on tuomittava vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi tai sakkoon.

– –

3)      Jos edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot tehdään tuottamuksellisesti, niistä on tuomittava vankeuteen vähintään kolmeksi kuukaudeksi ja enintään yhdeksi vuodeksi tai sakkoon.”

2.     Rikosprosessikoodeksi

10.      Rikosprosessikoodeksista 1.7.2010 annetun lain nro 135/2010 (Legea nr. 135/2010, privind Codul de procedură penală(4)), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan (jäljempänä rikosprosessikoodeksi), 52 §:ssä, jonka otsikko on ”Alustavat kysymykset”, säädetään seuraavaa:

”1)      Rikostuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan kaikki asian ratkaisemisen kannalta alustavat kysymykset, vaikka kysymys kuuluisi luonteensa vuoksi toisen tuomioistuimen toimivaltaan, paitsi jos toimivalta ratkaista kysymys ei kuulu oikeuslaitokselle.

2)      Rikostuomioistuin ratkaisee alustavan kysymyksen sitä alaa koskevien sääntöjen ja todistelukeinojen mukaisesti, johon kysymys kuuluu.

3)      Muiden tuomioistuinten kuin rikostuomioistuinten rikosoikeudenkäynnin alustavaa kysymystä koskevat lainvoimaiset tuomiot ovat rikostuomioistuimessa oikeusvoimaisia, lukuun ottamatta rikoksen olemassaoloa koskevia seikkoja.”

3.     Laki nro 319/2006

11.      Direktiivi 89/391 on saatettu osaksi Romanian lainsäädäntöä työturvallisuudesta ja ‑terveydestä 14.7.2006 annetulla lailla nro 319/2006 (Legea nr. 319/2006 a securităţii şi sănătăţii în muncă,(5) jäljempänä laki nro 319/2006). Kyseisen lain 5 §:n g kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä laissa tarkoitetaan

– –

g)      työtapaturmalla – väkivaltaista ruumiinvammaa ja akuuttia työperäistä myrkytystä, joka sattuu työssä tai työtehtäviä suoritettaessa ja aiheuttaa tilapäisen työkyvyttömyyden vähintään kolmen kalenteripäivän ajaksi, työkyvyttömyyden tai kuoleman.”

12.      Saman lain 7 §:n 4 momentin c kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän lain muiden säännösten lisäksi työnantajan on, ottaen huomioon yrityksen ja/tai laitoksen toiminnan luonne:

– –

c)      otettava huomioon työntekijän kyvyt terveyden ja turvallisuuden kannalta antaessaan työntekijälle työtehtävän.”

13.      Saman lain 20 §:n 1 momentin b kohdassa säädetään seuraavaa:

”Työnantajan on huolehdittava, että jokainen työntekijä saa riittävästi asianmukaista koulutusta työturvallisuus- ja työterveysasioissa erityisesti juuri omaa työpistettään tai työtään koskevan tiedon ja ohjeiden muodossa

– –

b)      vaihdettaessa työtä tai siirrettäessä työntekijä toiseen työhön.”

14.      Lain nro 319/2006 22 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Työntekijöiden on suoritettava työnsä koulutuksensa ja valmennuksensa mukaisesti ja noudatettava työnantajalta saamiaan ohjeita siten, etteivät he aiheuta työtapaturmien tai työperäisten sairauksien vaaraa itselleen tai muille henkilöille, joihin heidän työhön liittyvät toimensa tai laiminlyöntinsä vaikuttavat.”

4.     Päätös nro 1146/2006

15.      Työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista 30.8.2006 annetun hallituksen päätöksen nro 1146/2006 (Hotărârea Guvernului nr. 1146/2006, privind cerințele minime de securitate și sănătate pentru utilizarea în muncă de către lucrători a echipamentelor de muncă,(6) jäljempänä päätös nro 1146/2006) liitteessä I säädetään seuraavaa:

”3.3.2.1.      Sähkötyölaitteistoissa ja ‑välineissä työntekijä suojataan suoran kosketuksen aiheuttamalta sähköiskulta teknisillä toimenpiteillä ja niitä täydentävillä organisatorisilla toimenpiteillä.

– –

3.3.2.3.      Työntekijä suojataan suoran kosketuksen aiheuttamalta sähköiskulta seuraavilla organisatorisilla toimenpiteillä:

a)      sähkölaitteistoihin kohdistuvia työtehtäviä (esim. vianpoistot, korjaukset ja liitännät) saavat tehdä vain sähköalan ammattilaiset, jotka on valtuutettu ja koulutettu kyseiseen työhön;

b)      työtehtäviä saa suorittaa vain tiettyjen työmääräysten perusteella;

– –

e)      jokaista sähkölaitteistoon liittyvää työtehtävää varten on laadittava työohjeet.

– –

3.3.2.4.      Sähköllä toimivia laitteistoja, koneita, välineitä ja laitteita saa käsitellä vain seuraavien työmääräysten perusteella:

– –

d)      suulliset määräykset (SM);

– –

3.3.23.1.      Jos sähkölaitteistoihin tai ‑laitteisiin kohdistuvia töitä tehdään jännitteen ollessa pois kytkettynä tai kytkettynä, on käytettävä sähköeristäviä suojavälineitä.

– –

3.3.23.4.      Sähkölaitteistoihin ja ‑laitteisiin kohdistuvia töitä jännitteen ollessa kytkettynä saa tehdä vain henkilöstö, joka on valtuutettu työskentelemään jännitteen ollessa kytkettynä.

– –”

III  Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa

16.      Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Energotehnicalle työskennellyt sähköasentaja (jäljempänä uhri) kuoli 5.9.2017 sähköiskuun vaihtaessaan ulkovalaisinta pienjännitepylvääseen eläintilalla, joka sijaitsee Ticușun kunnassa Brașovin piirikunnassa (Romania) (jäljempänä kyseinen työtehtävä tai kyseinen tapahtuma).

17.      Inspectoratul Teritorial de Muncă Brașov (Brașovin alueellinen työsuojelutarkastusvirasto, Romania; jäljempänä ITM) suoritti hallinnollisen menettelyn yhteydessä tapahtumasta tutkinnan, joka koostui todistajien kuulemisesta ja työturvallisuuteen ja ‑terveyteen liittyvien merkityksellisten asiakirjojen hankkimisesta. ITM laati tutkinnan päätteeksi 9.9.2019 päivätyn tutkintapöytäkirjan (jäljempänä tutkintapöytäkirja), jossa kyseistä tapahtumaa luonnehdittiin kuolemaan johtaneeksi työtapaturmaksi.

18.      ITM määräsi tutkintapöytäkirjassa Energotehnicalle hallinnollisia seuraamusmaksuja, koska se oli sallinut työntekijän, jolla ei ollut asiaan kuuluvaa valtuutusta tai koulutusta, suorittaa toiminnassa olevaan sähkölaitteistoon kohdistuvan työtehtävän kytkemättä laitteistoa pois sähköverkosta, ja koska se ei ollut saattanut kyseisen työntekijän tietoon koulutuksen erityisaiheita koskevaa aineistoa. Näiden seuraamusten täytäntöönpanoa on lykätty siihen asti, että rikosoikeudellinen menettely saadaan päätökseen. Hallinnollisia seuraamuksia ei määrätty kyseisen yrityksen palveluksessa oleville henkilöille, koska lain nro 319/2006 39 §:n 1 momentin mukaan työntekijöiden toimet eivät ole hallinnollisia rikkomuksia, vaan niitä ovat vain sellaisten työnantajien toimet, jotka ovat jossakin kyseisessä laissa säädetyistä tilanteista.

19.      Energotehnica teki Tribunalul Sibiuun (alioikeus, Sibiu, Romania) ITM:ää vastaan hallintovalituksen, jossa se vaati tutkintapöytäkirjan kumoamista. Vain kahta todistajaa, jotka olivat uhrin työtovereita, kuultiin. Tuomioistuin hyväksyi valituksen 10.2.2021 antamallaan ratkaisulla ja kumosi kyseisen pöytäkirjan Energotehnicaa koskevien toteamusten osalta. Tuomioistuin katsoi tältä osin yhtäältä, että kyseinen työtehtävä suoritettiin työajan ulkopuolella, ja toisaalta, ettei ollut näyttöä siitä, että uhrille olisi annettu suullinen määräys suorittaa kyseinen työtehtävä. ITM valitti tästä ratkaisusta Curtea de Apel Alba Iuliaan (ylioikeus, Alba Iulia, Romania), joka hyväksyi 14.6.2021 antamassaan tuomiossa Energotehnican esittämän mitättömyysväitteen ja hylkäsi valituksen, koska sitä ei ollut perusteltu.

20.      Parchetul de pe lângă Judecătoria Rupea (Rupean ensimmäisen asteen tuomioistuimen yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto, Romania) aloitti rikosoikeudellisen menettelyn samanaikaisesti hallinnollisen menettelyn kanssa. Energotehnican sähkötöiden esimiehenä toiminutta MG:tä vastaan nostettiin 31.7.2020 syyte Judecătoria Rupeassa (ensimmäisen asteen tuomioistuin, Rupea, Romania) yhtäältä rikoskoodeksin 350 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettujen lakisääteisten työturvallisuus- ja työterveystoimenpiteiden laiminlyönnistä ja toisaalta kuolemantuottamuksesta sellaisena kuin siitä säädetään rikoskoodeksin 192 §:n 2 momentissa, ja tällöin sovellettiin rikosten reaalikonkurrenssia koskevaa rikoskoodeksin 38 §:n 1 momenttia. Syytteessä todettiin, että 5.9.2017 noin klo 18.00, työajan päättyessä, työntekopaikan vastaavana toiminut MG, jonka erityistehtäviin kuuluivat töiden organisointi, suorittavan henkilöstön kouluttaminen sekä työturvallisuusjärjestelyjä ja kutakin työkohdetta koskevissa ohjeissa määrättyjä suojalaitteita koskevien toimenpiteiden toteuttaminen, antoi alaisuudessaan toimivalle uhrille suullisen työmääräyksen, joka koski kyseisen työtehtävän suorittamista, toteuttamatta vaadittavia työturvallisuus- ja työterveystoimenpiteitä (joiden mukaisesti tällainen tehtävä olisi pitänyt antaa vain pätevälle sähköasentajalle, joka on valtuutettu ja koulutettu suorittamaan kyseisiä töitä esimiehen valvonnassa); työtehtävä suoritettiin näin ollen kytkemättä toiminnassa olevaa laitteistoa pois sähköverkosta ja käyttämättä sähköä eristäviä suojakäsineitä.

21.      MG:tä vastaan käydyssä rikosoikeudenkäynnissä kuultiin silminnäkijöitä ja liitettiin asiakirja-aineistoon työturvallisuuteen ja ‑terveyteen liittyvät merkitykselliset asiakirjat. Menettelyssä esitettiin myös kyseiseen tapahtumaan liittyvät tutkinta-asiakirjat ja tutkintapöytäkirja. LV, CRA ja LCM (uhrin aviopuoliso, tytär ja poika) osallistuivat rikosoikeudenkäyntiin asianomistajina (jäljempänä asianomistajat) ja vaativat, että MG ja Energotehnica määrätään maksamaan korvauksia uhrin kuoleman aiheuttamasta vahingosta. Rikostutkintaa ei kohdistettu Energotehnicaan, joka on ainoastaan yksityisoikeudellisesti vastuussa oleva osapuoli, sillä Romanian siviilioikeuden mukaan kyseisellä yrityksellä on lakisääteinen tai sopimuspohjainen velvoite korvata kokonaan tai osittain, joko yksin tai yhteisvastuullisesti, rangaistavasta teosta aiheutunut vahinko, ja sitä pidetään menettelyssä vastuullisena.

22.      Judecătoria Rupea katsoi 24.12.2021 antamassaan rikostuomiossa, että MG oli vapautettava syytteistä, jotka koskivat lakisääteisten työturvallisuus- ja työterveystoimenpiteiden laiminlyöntiä ja kuolemantuottamusta. Lisäksi kyseinen tuomioistuin hylkäsi perusteettomana yksityisoikeudellisen vaatimuksen, jonka asianomistajat olivat esittäneet MG:tä ja Energotehnicaa vastaan. Judecătoria Rupea totesi ensinnäkin, ettei ollut todistettu ilman varteenotettavaa epäilystä, että MG oli antanut suullisen työmääräyksen, koska tämä työmääräys vahvistettiin suoraan ainoastaan yhden silminnäkijän lausunnossa eikä siitä ollut muuta välitöntä näyttöä ja koska muut paikalla niin ikään olleet työntekijät kielsivät kuulleensa kyseistä työmääräystä. Sama tuomioistuin totesi toiseksi, että kyseisen tapahtuman ajankohta oli noin klo 18.30–18.40, eli työajan päättymisen jälkeen (työajan katsottiin päättyvän noin klo 17–18), eikä sitä näin ollen voitu luonnehtia työtapaturmaksi.

23.      Syyttäjä ja asianomistajat valittivat tästä tuomiosta Curtea de Apel Brașoviin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Syyttäjä on tässä tuomioistuimessa väittänyt, että on olemassa kiistattomia todisteita MG:n uhrille antamasta suullisesta määräyksestä, joka koski kyseisen työtehtävän suorittamista, ja viitannut tässä silminnäkijän lausuntoon, jonka muut paikalla olleet työntekijät hänen mukaansa ovat vahvistaneet. Asianomistajat ovat väittäneet, että syytteen tueksi on olemassa näyttöä, vedoten saman silminnäkijän lausuntoon sekä tutkintapöytäkirjaan.

24.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että käsitellessään valitusta MG:tä koskevassa rikosasiassa sen on tarkasteltava asiaa kaikkien siihen liittyvien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen kannalta, koska valitus on muutoksenhakukeino, jolla on täysi devolutiivinen vaikutus. Se katsoo näin ollen voivansa tarkastella uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjä todisteita ja tarkastella uusia todisteita sekä arvioida uudelleen kaikkea näyttöä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin Tribunalul Sibiun jo lausuneen pääasian tosiseikoista ja katsoneen, ettei kyseinen tapahtuma ollut työtapaturma. Se korostaa, että Tribunalul Sibiun ratkaisun oikeusvoima voi sitoa sitä, koska kyseessä oleva prosessuaalinen tilanne muodostaa rikosasiassa alustavan kysymyksen, jota tarkoitetaan rikosprosessikoodeksin 52 §:ssä.

25.      Kyseinen tuomioistuin toteaa tältä osin, että Curtea Constituțională (perustuslakituomioistuin, Romania) on 17.2.2021 antamassaan ratkaisussa nro 102/2021 hyväksynyt väitteen rikosprosessikoodeksin 52 §:n 3 momentin perustuslainvastaisuudesta; kyseisen säännöksen mukaan muiden tuomioistuinten kuin rikostuomioistuinten alustavaa kysymystä koskevat lainvoimaiset tuomiot ovat rikosoikeudenkäynnissä oikeusvoimaisia lukuun ottamatta rikoksen olemassaoloa koskevia seikkoja. Curtea Constituțională on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan näin ollen todennut, että kyseisen säännöksen sisältämä ilmaus ”lukuun ottamatta rikoksen olemassaoloa koskevia seikkoja” on perustuslain vastainen. Curtea Constituțională on erityisesti todennut, että alustavat kysymykset ovat luonteeltaan muita kuin rikosoikeudellisia näkökohtia, että ne on ratkaistava ennen rikosasian asiasisältöä koskevien kysymysten ratkaisemista ja että ne koskevat rikoksen rakenteeseen kuuluvan olennaisen tekijän olemassaoloa, jollainen voi olla rikoksen lähtötilanne tai rikoksen sisällön olennainen osatekijä.

26.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan käsiteltävässä asiassa kyseisen tapahtuman luonnehdinta työtapaturmaksi on rikoksen rakenteeseen kuuluva olennainen tekijä, joka on luonteeltaan tosiseikka tai oikeudellinen seikka, jonka olemassaolo on selvitettävä, jotta rikosoikeudenkäynti voidaan ratkaista asianmukaisesti, ja jota voidaan pitää rikosprosessikoodeksin 52 §:n 3 momentissa tarkoitettuna alustavana kysymyksenä.

27.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa lisäksi, että Tribunalul Sibiu tai Curtea de Apel Alba Iulia olisivat voineet lykätä pääasian käsittelyä erilaisin menettelyllisin keinoin, erityisesti soveltamalla sääntöä, jonka mukaan riita-asioiden oikeudenkäynnissä on odotettava rikosoikeudenkäynnin ratkaisua, sellaisena kuin siitä säädetään Romanian siviiliprosessikoodeksissa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan käsiteltävässä asiassa hallintotuomioistuimissa ei lykätty asian käsittelyä käynnissä olevan rikosoikeudenkäynnin perusteella, mistä ei ole säädetty menettelyllistä seuraamusta, koska kyseisen siviiliprosessikoodeksin säännösten mukaan asian käsittelyn lykkääminen on siviilituomioistuimille vapaaehtoista.

28.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että tilanteessa, jossa rikosoikeudenkäynnin asianomistajat eivät ole osallistuneet hallinnolliseen menettelyyn ja työnantaja on tässä menettelyssä voittanut asian ainoastaan toimivaltaista hallintoviranomaista (eli ITM:ää) vastaan, sen pitäisi vapauttaa MG rikossyytteistä, jolloin asianomistajien nostama siviilikanne olisi hylättävä perusteettomana, jos se katsoisi hallintotuomioistuimen ratkaisulla, jonka mukaan kyseistä tapahtumaa ei voida luonnehtia työtapaturmaksi, olevan täysi oikeusvoima, kuten Curtea Constituționalăn tuomiossa nro 102/2021 edellytetään. Tällainen tilanne olisi kuitenkin työntekijöiden suojelua ja työnantajan vastuuta koskevien periaatteiden vastainen, joista säädetään direktiivin 89/391 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa, luettuina yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 31 artiklan 1 kohdan kanssa.

29.      Curtea de Apel Braşov on päättänyt tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Ovatko työntekijöiden suojelun periaate ja työnantajan vastuuta koskeva periaate, jotka on vahvistettu direktiivin [89/391], joka on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä [lailla nro 319/2006], 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa, luettuina [perusoikeuskirjan] 31 artiklan 1 kohdan valossa, esteenä pääasian oikeudenkäynnissä sovellettavan kaltaiselle sääntelylle sellaisena kuin kansallinen perustuslakituomioistuin [on sitä ratkaisussaan tulkinnut] ja jonka mukaan hallintotuomioistuin voi työnantajan pyynnöstä ja kontradiktorisessa menettelyssä, johon ainoastaan valtion hallintoviranomaisen osallistuu, lopullisesti todeta, ettei tapahtuma ole direktiivissä tarkoitettu työtapaturma, ja siten estää rikostuomioistuinta, jonka puoleen on kääntynyt sekä syyttäjä, joka on nostanut syytteen vastuussa olevaa työntekijää vastaan, että asianomistaja, joka on esittänyt yksityisoikeudellisen vaatimuksen samaa työnantajaa, joka on yksityisoikeudellisesti vastuussa oleva osapuoli rikosasiassa, sekä tämän työntekijää vastaan, antamasta erilaista ratkaisua siitä, onko samaa tapahtumaa luonnehdittava työtapaturmaksi, joka täyttää rikosoikeudenkäynnissä käsiteltävän rikoksen tunnusmerkistön (jonka puuttuessa ei voida todeta rikosoikeudellista vastuuta eikä rikosoikeudelliseen vastuuseen liittyvää yksityisoikeudellista vastuuta), kun otetaan huomioon hallintotuomioistuimen lainvoimaisen tuomion oikeusvoimaisuus?

2)      Jos [ensimmäiseen kysymykseen] vastataan myöntävästi, onko unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle sääntelylle tai käytännölle, jonka mukaan kansallisen perustuslakituomioistuimen ratkaisut sitovat kansallisia yleisiä tuomioistuimia eivätkä nämä voi tästä syystä ja syyllistymättä kurinpidolliseen rikkomukseen omasta aloitteestaan jättää soveltamatta mainituista ratkaisuista johtuvaa oikeuskäytäntöä, vaikka ne unionin tuomioistuimen tuomion perusteella katsoisivat, että tämä oikeuskäytäntö on ristiriidassa direktiivin 89/391, joka on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä lailla nro 319/2006, 1 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan kanssa, luettuina [perusoikeuskirjan] 31 artiklan 1 kohdan valossa?

30.      Parchetul de pe lângă Judecătoria Rupea, Romanian hallitus sekä Euroopan komissio ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia.

31.      Unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkasteluun.

IV     Asian tarkastelu

32.      Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko direktiiviä 89/391 tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle sääntelylle, jonka mukaan hallintotuomioistuin voi päättää lainvoimaisella tuomiolla, joka on oikeusvoimainen rikostuomioistuimessa, ettei tietty tapahtuma ole työtapaturma, jolloin asiaa käsittelevä rikostuomioistuin ei voi määrätä rikos- tai siviilioikeudellisia seuraamuksia työntekopaikoista vastuussa olleelle työntekijälle ja työnantajalle.

A       Ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottaminen

33.      Romanian hallitus on kirjallisissa huomautuksissaan katsonut, ettei ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä eikä siten toistakaan ennakkoratkaisukysymystä voida ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että ensinnäkin kansallisen oikeuden säännös, jonka yhdenmukaisuudesta direktiivin 89/391 kanssa on kyse, eli rikosprosessikoodeksin 52 §, koskee oikeusvoimaa. Toiseksi sen mukaan kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan työnantajalle kuuluva yleinen velvollisuus huolehtia turvallisuudesta, mutta siinä ei säädetä vastuun tarkemmasta muodosta. Romanian hallitus katsoo, että pääasian kohteena on työntekijän rikosoikeudellinen vastuu toisen työntekijän kuolemasta, kun kyseinen direktiivi, jonka tulkintaa pyydetään, koskee sen sijaan työnantajan velvollisuuksia työntekijöitään kohtaan. Tästä syystä ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ei sen mukaan ole pyydetty lausumaan kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta oikeussuhteesta.

34.      Käsiteltävässä asiassa on todettava, että uhrin perhe esiintyy asianomistajana MG:tä ja Energotehnicaa vastaan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. On näin ollen todettava, että kyseisen tuomioistuimen käsiteltävänä on syyte työnantajaa vastaan, joka voi olla yksityisoikeudellisessa vastuussa, jos kyseistä tapahtumaa luonnehditaan työtapaturmaksi. Lisäksi kysymys työnantajalle määrättävistä siviilioikeudellisista seuraamuksista liittyy hallintotuomioistuimen tuomion oikeusvoimaa koskevan periaatteen ulottuvuuteen. Näin ollen muutoksenhakukeinoja koskevilla yksityiskohtaisilla menettelysäännöillä, joista säädetään Romanian lainsäädännössä, on yhteys työnantajan vastuun syntymiseen silloin, kun tämä ei ole huolehtinut työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä siinä yhteydessä, jossa asianomainen jäsenvaltio on pannut täytäntöön direktiivin 89/931.

35.      Olen tästä syystä sitä mieltä, että ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys on otettava tutkittavaksi.

B       Vastaus ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen

36.      On pidettävä mielessä, että direktiivi 89/391 annettiin ETY-sopimuksen 118 a artiklan (josta on muutettuna tullut SEUT 153 artikla) perusteella, jonka mukaan jäsenvaltiot pyrkivät parantamaan työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä työssä ja niiden tavoitteena on tämän alan olojen yhdenmukaistaminen niitä parannettaessa. Tämän direktiivin 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetäänkin, että direktiivin tarkoituksena on toteuttaa työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi työssä tarpeelliset toimenpiteet ja että tämän vuoksi siinä on yleisiä periaatteita, jotka koskevat työssä ilmenevien vaarojen ehkäisemistä, turvallisuuden ja terveyden suojelua, vaarojen ja tapaturman aiheuttajien poistamista, tiedottamista työntekijöille ja heidän edustajilleen, heidän kuulemistaan, heidän tasapuolista osallistumistaan kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti ja heidän kouluttamistaan, sekä lisäksi yleisiä ohjeita näiden periaatteiden täytäntöön panemiseksi.

37.      Saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että työnantajat, työntekijät ja työntekijöiden edustajat ovat niiden oikeussääntöjen alaisia, jotka ovat tarpeellisia direktiivin täytäntöönpanemiseksi, ja saman artiklan 2 kohdassa, että jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava asianmukaiset tarkastukset ja valvonta.(7) Direktiivin 89/391 5 artiklan 1 kohdassa säädetään myös, että työnantajan velvollisuutena on huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ei voida katsoa, että työnantaja on pelkästään kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan nojalla asetettava tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen, sillä kyseisellä säännöksellä rajoitutaan säätämään työnantajalle asetettavasta yleisestä turvallisuusvelvollisuudesta ottamatta kantaa tämän vastuun muotoon.(8)

38.      Kyseisen 5 artiklan 3 ja 4 kohdassa täsmennetään, että työntekijöiden velvollisuudet työsuojeluasioissa eivät vaikuta periaatteeseen työnantajan vastuusta, ja että direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta säätää työnantajan vastuun poistamisesta tai sen rajoittamisesta tapauksissa, joissa tapahtumat johtuvat epätavallisista ja ennalta arvaamattomista olosuhteista, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, tai poikkeuksellisista tapahtumista, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista aiheellisista varotoimenpiteistä.

39.      Direktiivin 89/391 tekstistä ilmenee, että vaikka siinä viitataan periaatteeseen työnantajan vastuusta ja vahvistetaan, että työnantajalla on yleisiä velvollisuuksia huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa, se ei sisällä erityistä säännöstä seuraamuksista, joita jäsenvaltiot voisivat määrätä velvollisuuksiaan laiminlyöville työnantajille. Lisäksi unionin lainsäätäjä on antanut useita direktiivin 89/391 16 artiklan 1 kohdassa(9) tarkoitettuja erityisdirektiivejä, joista mainittakoon direktiivit 89/654/ETY(10), 89/656/ETY(11) ja 2009/104/EY(12). Myöskään nämä direktiivit eivät kuitenkaan sisällä erityissäännöksiä, jotka koskisivat seuraamusten määräämistä työnantajille, jotka eivät ole huolehtineet työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä.(13)

40.      Lisäksi perusoikeuskirjan 31 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeudenmukaiset ja kohtuulliset työolot ja työehdot”, 1 kohdassa määrätään, että ”jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin”. Tämä määräys, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessään, ei näin ollen koske seuraamuksia, joita voitaisiin määrätä, kun työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä ei ole huolehdittu.

41.      Totean erityisesti kyseisestä tapahtumasta, jonka luonnehdinta työtapaturmaksi on pääasian kohteena, että perusoikeuskirjan 34 artiklan 1 kohdan mukaan unioni tunnustaa oikeuden sosiaaliturvaetuuksiin ja sosiaalipalveluihin, joilla taataan suoja muun muassa työtapaturman varalta, ja kunnioittaa tätä oikeutta. Sen sijaan unionin oikeudessa ei tällä hetkellä säädetä kriteereistä, joiden perusteella tapahtumaa voidaan luonnehtia työtapaturmaksi, tällaisen tapaturman seurauksena työnantajaan sovellettavista seuraamuksista tai uhrille myönnettävien korvausten määrittelemistä koskevista yksityiskohdista.

42.      Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kansallisen lainsäädännön menettelysääntöä, jonka mukaan hallintotuomioistuimen lainvoimainen tuomio, jossa katsotaan, ettei kyseinen tapahtuma ole työtapaturma, on oikeusvoimainen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, eli rikostuomioistuimessa, mikä estää tätä määräämästä MG:lle rikosoikeudellista seuraamusta ja siviilioikeudellisia seuraamuksia MG:lle ja/tai Energotehnicalle.(14)

43.      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla antaa hallinnollista menettelyä ja tuomioistuinmenettelyä koskevat säännöt, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuteen perustuvien yksityisten oikeuksien korkeatasoinen suoja.(15) Nämä säännöt eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia oikeussuojakeinoja jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen perustuvien oikeuksien suojaamiseksi (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä tunnustettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).(16)Erityisesti oikeusvoimasta on todettava, että silloin kun unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, on samoin jäsenvaltioiden asiana säätää sisäisessä oikeusjärjestyksessään oikeusvoiman periaatteen toteuttamistavoista jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian periaatteen nojalla, ja tällöin on kuitenkin noudatettava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita.(17)

44.      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tehokkuusperiaatteesta on todettava, että kaikkia sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysääntö unionin oikeuden soveltamisen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, on tarkasteltava siten, että huomioon otetaan tämän säännön merkitys koko menettelyssä, menettelyn kulku sekä sen erityispiirteet eri kansallisissa elimissä. Huomioon on tällöin tarvittaessa otettava kansallisen tuomioistuinjärjestelmän perustana olevat periaatteet, joita ovat muun muassa puolustautumisoikeuksien suojaaminen, oikeusvarmuuden periaate sekä menettelyn moitteeton kulku.(18)

45.      Kun jäsenvaltiot määrittelevät direktiivillä 89/931 myönnettyjen oikeuksien suojaamisen varmistamiseksi tarkoitettuja oikeussuojakeinoja koskevat menettelysäännöt, niiden on toisin sanoen taattava tehokkaita oikeussuojakeinoja ja puolueetonta tuomioistuinta koskevan oikeuden kunnioittaminen; kyseinen oikeus vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa, jossa toistetaan tehokasta tuomioistuimen antamaa oikeussuojaa koskeva periaate.(19)

46.      Jäsenvaltioiden on seuraamuksia valitessaan näin ollen noudatettava tehokkuusperiaatetta, joka edellyttää, että käyttöön otetaan tehokkaita ja varoittavia seuraamuksia, mutta joka ei lähtökohtaisesti edellytä, että näiden seuraamusten olisi oltava luonteeltaan tietyntyyppisiä.(20) Seuraamukset voivat siis olla rikos- ja/tai siviilioikeudellisia. Jos työnantajalle, joka ei noudata kansallisia säännöksiä, joilla direktiivi 89/391 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, eli käsiteltävässä asiassa lakia nro 319/2006, ei määrätä seuraamuksia, kyseisen direktiivin tehokas vaikutus ja siinä vahvistettujen oikeuksien tehokas suojelu vaarantuvat, vaikka SEUT 153 artiklan 1 kohdan a alakohdan tarkoituksena on työympäristön parantaminen työntekijöiden terveyden ja turvallisuudensuojelemiseksi.

47.      Pääasiassa on kyse mahdollisuudesta määrätä rikos- ja siviilioikeudellisia seuraamuksia sovellettaessa oikeusvoiman periaatetta, ei ne bis in idem ‑periaatetta,(21) sillä hallintotuomioistuin on jo katsonut, ettei kyseistä tapahtumaa voida luonnehtia työtapaturmaksi. Tältä osin totean, että silloin, kun samoista tosiseikoista on vireillä sekä siviili- että rikosoikeudenkäynti, periaate, jonka mukaan siviilioikeudenkäynnissä on odotettava rikosoikeudenkäynnin ratkaisua, velvoittaa siviilituomioistuinta lykkäämään asian käsittelyä, kunnes rikostuomioistuin on antanut lopullisen ratkaisunsa.(22) Käsiteltävässä asiassa Romanian oikeudessa sovelletaan päinvastaista periaatetta: rikosoikeudenkäynnissä on odotettava siviilioikeudenkäynnin(23) ratkaisua. Ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, että hallintotuomioistuin olisi pääasiassa voinut lykätä asian käsittelyä rikostuomioistuimen lopulliseen ratkaisuun asti mutta että tällainen lykkääminen on hallintotuomioistuimille vapaaehtoista, mistä seurasi, että oli sovellettava rikosprosessikoodeksin 52 §:n 3 momenttia, jonka mukaisesti muiden tuomioistuinten kuin rikostuomioistuinten lainvoimaiset tuomiot rikosasiassa alustavasta kysymyksestä ovat oikeusvoimaisia asiaa käsittelevässä rikostuomioistuimessa.(24)

48.      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön nojalla on todettava, ettei tällainen säännös ole unionin oikeuden vastainen, koska se estää erityisesti sellaisten ristiriitaisten ratkaisujen antamisen, joilla voidaan vaarantaa oikeusvarmuus,(25) kunhan – kuten tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohdassa todetaan – unionin oikeuden tehokkuusperiaatetta noudatetaan.

49.      Lisään, että kun hallintotuomioistuin tarkastelee asian sisältöä arvioiden yksityiskohtaisesti kaikkia todisteita, jotka koskevat tapahtuman luonnehtimista työtapaturmaksi, pelkästään se, että hallintotuomioistuin on ensisijainen rikostuomioistuimeen nähden, ei sellaisenaan voi tarkoittaa, että oikeudenhoito olisi vähemmän hyvää. Rikosoikeudellista menettelyä ei voida lähtökohtaisesti pitää uhrille ja/tai asianomistajille hallinnollista menettelyä suotuisampana, koska, kuten perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa, jonka sisältö vastaa Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohtaa, jokaista syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.(26) Henkilöllä, jota vastaan on nostettu syyte rikostuomioistuimessa, on näin ollen oikeus syyttömyysolettamaan.

50.      Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että hallinnollisessa menettelyssä vastakkain olivat ainoastaan Energotehnica ja ITM ilman, että menettelyyn olisivat osallistuneet syyttäjä tai asianomistajat, jotka olivat edustettuina rikosoikeudellisessa menettelyssä.

51.      Ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene selvästi, olisiko asianomistajilla ollut tosiasiallinen mahdollisuus osallistua menettelyyn hallintotuomioistuimessa erityisesti esittääkseen siellä kyseisen tapahtuman työtapaturmaksi luonnehdintaa puoltavaa näyttöä. Jos näin olisi ollut, ja mukaan lukien siinä tapauksessa, että he eivät tosiasiassa olisi osallistuneet menettelyyn, direktiivi 89/391 ei ole esteenä sellaiselle lainsäädännölle, jonka mukaan hallintotuomioistuin voi päättää lopullisesti, ettei tapahtuma ole työtapaturma, ratkaisulla, joka on oikeusvoimainen rikostuomioistuimessa.

52.      Jos asianomistajilla ei sen sijaan ollut mitään mahdollisuutta osallistua menettelyyn hallintotuomioistuimessa, unionin oikeuden tehokkuusperiaatetta ei mielestäni noudatettu. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 44 kohdassa on todettu, tämä periaate tarkoittaa puolustautumisoikeuksien kunnioittamista ja erityisesti sitä, että asianomaisille on annettava tilaisuus esittää kantansa asianmukaisesti. Käsiteltävässä asiassa ei vaikuta mahdottomalta, että uhrin perhe olisi jäänyt vaille perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan eli että se ei olisi saanut asiaansa käsitellyksi tuomioistuimissa.(27)

53.      Kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan todennut, käsiteltävässä asiassa asianomistajilla täytyy näin ollen olla takeet siitä, että he voivat esittää rikostuomioistuimessa uutta näyttöä, jota ei ole voitu käsitellä hallintotuomioistuimessa, erityisesti siitä, onko kyseistä tapahtumaa luonnehdittava työtapaturmaksi. Hallintotuomioistuimen lainvoimainen tuomio ei tällaisessa tilanteessa voi olla oikeusvoimainen rikostuomioistuimessa, ja rikostuomioistuimen on annettava asianomistajille mahdollisuus osallistua siinä käytävään menettelyyn, vaikka tilanne on pohjimmiltaan vaikeasti sovitettavissa yhteen oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, koska tällainen osallistuminen voi johtaa siihen, että hallintotuomioistuimen ja rikostuomioistuimen tuomiot ovat keskenään ristiriitaiset. Jos näin käy, on kyseisen jäsenvaltion tehtävänä päättää, millä menettelyllisillä mekanismeilla voidaan parhaiten turvata tällaisten ristiriitaisten tuomioiden yhteensovittaminen.(28)

54.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan seuraavasti: direktiiviä 89/391 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle sääntelylle, jonka mukaan hallintotuomioistuin voi lainvoimaisella tuomiolla, joka on oikeusvoimainen rikostuomioistuimessa, päättää, ettei tietty tapahtuma ole työtapaturma, mistä seuraa, ettei rikostuomioistuin voi määrätä työntekopaikoista vastuussa olleelle työntekijälle ja työnantajalle rikos- tai siviilioikeudellisia seuraamuksia, kunhan taataan unionin oikeuden tehokkuusperiaatteen noudattaminen, mikä tarkoittaa, että asianomistajilla täytyy olla tosiasiallinen mahdollisuus esittää rikostuomioistuimessa näyttöä, joka koskee kyseisen tapahtuman luonnehdintaa työtapaturmaksi, jos heillä ei ole ollut mitään mahdollisuutta esittää tällaista näyttöä hallintotuomioistuimessa.

V       Ratkaisuehdotus

55.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Curtea de Apel Braşovin (Braşovin ylioikeus, Romania) ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12.6.1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/391/ETY

on tulkittava siten, että

se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan hallintotuomioistuin voi lainvoimaisella tuomiolla, joka on oikeusvoimainen rikostuomioistuimessa, päättää, ettei tietty tapahtuma ole työtapaturma, mistä seuraa, ettei rikostuomioistuin voi määrätä työntekopaikoista vastuussa olleelle työntekijälle ja työnantajalle rikos- tai siviilioikeudellisia seuraamuksia, kunhan taataan unionin oikeuden tehokkuusperiaatteen noudattaminen, mikä tarkoittaa, että asianomistajilla täytyy olla tosiasiallinen mahdollisuus esittää rikostuomioistuimessa näyttöä, joka koskee kyseisen tapahtuman luonnehdintaa työtapaturmaksi, jos heillä ei ole ollut mitään mahdollisuutta esittää tällaista näyttöä hallintotuomioistuimessa.

1      Alkuperäinen kieli: ranska.

2      Toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12.6.1989 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 183, s. 1).

3      Romanian virallinen lehti, osa I, nro 510, 24.7.2009.

4      Romanian virallinen lehti, osa I, nro 486, 15.7.2010.

5      Romanian virallinen lehti, osa I, nro 646, 26.7.2006.

6      Romanian virallinen lehti, osa I, nro 815, 3.10.2006.

7      Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole maininnut ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessään direktiivin 89/391 4 artiklaa, on todettava, että unionin tuomioistuin voi SEUT 267 artiklassa määrätyn yhteistyön puitteissa esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin kysymyksiään esittäessään viitannut niihin. Unionin tuomioistuimen on poimittava kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon pääasian kohde (ks. erityisesti tuomio 16.11.2023, Ministerstvo vnútra Slovenskej republiky, C‑283/22, EU:C:2023:886, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

8      Tuomio 14.6.2007, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C‑127/05, EU:C:2007:338, 42 kohta).

9      Tässä säännöksessä säädetään, että ”neuvosto antaa komission ehdotuksesta perustamissopimuksen 118 a artiklan mukaisesti erityisdirektiivejä muun muassa liitteessä luetelluilta aloilta”.

10      Työpaikoille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista 30.11.1989 annettu direktiivi (ensimmäinen direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL 1989, L 393 s. 1).

11      Työntekijöiden työpaikalla käyttämille henkilönsuojaimille turvallisuutta ja terveyttä varten asetettavista vähimmäisvaatimuksista 30.11.1989 annettu direktiivi (kolmas direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL 1989, L 393, s. 18).

12      Työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista 16.9.2009 annettu direktiivi (toinen direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EUVL 2009, L 260, s. 5).

13      Sen sijaan eräät muut unionin sosiaalipolitiikkaa täytäntöön panevat direktiivit sisältävät erityissäännöksiä sovellettavista seuraamuksista, esimerkiksi yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16), jonka 17 artiklassa säädetään seuraavasti: ”Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. Seuraamusten, joihin saattaa kuulua korvausten maksaminen uhrille, on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.”

14      Huomautan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, kattaako hallintotuomioistuimen tuomion oikeusvoima kansallisen oikeuden mukaan nyt käsiteltävään asiaan liittyvät seikat, ja tarvittaessa tutkittava kyseisessä oikeudessa säädetyt seuraukset (ks. analogisesti tuomio 7.4.2022, Avio Lucos, C‑116/20, EU:C:2022:273, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

15      Tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság (C‑132/21, EU:C:2023:2, 45 kohta).

16      Tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság (C‑132/21, EU:C:2023:2, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vastaavuusperiaate edellyttää, että unionin oikeuteen kuuluvia tilanteita sääntelevät kansalliset menettelysäännöt eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia kansallisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvia tilanteita (ks. tuomio 3.6.2021, Bankia, C‑910/19, EU:C:2021:433, 46 kohta). Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole kyseenalaistanut tätä periaatetta eikä unionin tuomioistuimella ole tiedossaan mitään, mikä voisi antaa aiheen epäillä pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön yhdenmukaisuutta sen kanssa, periaatetta ei enää jäljempänä mainita.

17      Määräys 7.3.2023, Willy Hermann Service (C‑561/22, EU:C:2023:167, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18      Ks. tuomio 25.1.2024, Caixabank (Kiinnelainakulujen takaisinmaksua koskeva vanhentumisaika) (C‑810/21–C‑813/21, EU:C:2024:81, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19      Ks. analogisesti tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság (C‑132/21, EU:C:2023:2, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20      Ks. vastaavasti tuomio 2.5.2018, Scialdone (C‑574/15, EU:C:2018:295, 33 kohta) ja tuomio 17.5.2023, Cezam (C‑418/22, EU:C:2023:418, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ne bis in idem ‑periaatteella kielletään perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitettujen syytteiden ja luonteeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten päällekkäisyys, kun kyse on samasta teosta ja samasta henkilöstä (tuomio 25.1.2024, Parchetul de pe lângă Curtea de Apel Craiova ym., C‑58/22, EU:C:2024:70, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Käsiteltävässä tapauksessa hallinnollinen ja rikosoikeudellinen menettely kuitenkin kohdistuvat eri henkilöihin.

22      Ks. julkisasiamies Saugmandsgaard Øen ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa CRPNPAC ja Vueling Airlines (C‑370/17 ja C‑37/18, EU:C:2019:592, alaviite 106).

23      Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, hallintotuomioistuin on siviilituomioistuin sanan laajassa merkityksessä.

24      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 27 kohta.

25      Ks. vastaavasti arvonlisäverosta tuomio 24.2.2022, SC Cridar Cons (C‑582/20, EU:C:2022:114, 38 kohta).

26      Mainitsen, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tätä periaatetta sovelletaan, kun on kyse sellaisen rikkomisen objektiivisten tunnusmerkkien määrittämisestä, joka voi johtaa luonteeltaan rikosoikeudellisten hallinnollisten seuraamusten määräämiseen (ks. tuomio 10.11.2022, DELTA STROY 2003, C‑203/21, EU:C:2022:865, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27      Ks. vastaavasti tuomio 30.1.2024, Agentsia ”Patna infrastruktura” (Unionin rahoitus tieinfrastruktuurille) (C‑471/22, EU:C:2024:99, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28      Ks. analogisesti julkisasiamies Richard de la Tourin ratkaisuehdotus Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság (C‑132/21, EU:C:2022:661, 67 kohta).