1.

Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Amtsgericht Nürnberg (Nürnbergin alioikeus, Saksa), koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen (EU) N:o 1215/2012 ( 2 ) (jäljempänä Bryssel I a ‑asetus) tulkintaa.

2.

Tämä pyyntö on esitetty sellaisen kanteen yhteydessä, jonka Saksassa asuva kuluttaja on nostanut samaan jäsenvaltioon sijoittautunutta matkanjärjestäjää vastaan ja joka koskee sopimusta matkapalvelujen kokonaisuudesta, jonka tämä kuluttaja oli varannut ulkomaanmatkaa varten. Kuluttaja koki tältä osin vastoinkäymisiä väitetysti sen vuoksi, että matkanjärjestäjä laiminlöi lakisääteiset velvollisuutensa. Kyseinen tuomioistuin pohtii, sovelletaanko Bryssel I a ‑asetusta tällaiseen riita-asiaan niin, että kuluttaja voi vedota siinä vahvistettuihin suojaaviin toimivaltasääntöihin.

3.

Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on tärkeä kahdesta syystä. Ensinnäkin se antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden esittää hyödyllisiä selvennyksiä Bryssel I a ‑asetuksen soveltamisalaan ja näiden erityissääntöjen tehtävään. Toiseksi unionin tuomioistuimen antama vastaus on merkityksellinen matkustajille ja matkailualalla, jolla tällaisia riitoja usein syntyy, toimiville yrityksille.

4.

Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaan ”kuluttaja voi nostaa kanteen toista sopimuspuolta vastaan joko sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä sopimuspuolella on kotipaikka, tai toisen sopimuspuolen kotipaikasta riippumatta sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kuluttajalla on kotipaikka”.

5.

Siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, jäljempänä ZPO) 12 §:ssä, jonka otsikko on ”Yleinen oikeuspaikka; käsite”, säädetään, että ”tuomioistuin, joka on henkilön yleinen oikeuspaikka, on toimivaltainen ratkaisemaan kaikki häntä vastaan nostettavat kanteet, paitsi jos kanteen osalta on säädetty yksinomaisesta oikeuspaikasta”.

6.

ZPO:n 17 §:n, jonka otsikko on ”Oikeushenkilöiden yleinen oikeuspaikka”, 1 momentin mukaan ”– – yhtiöiden – – yleinen oikeuspaikka määräytyy niiden kotipaikan perusteella. Kotipaikkana pidetään, jos muuta ei ilmene, paikkaa, jossa hallintoa johdetaan”.

7.

JX on yksityishenkilö, joka asuu Nürnbergissä (Saksa). Hän teki 15.12.2021 FTI Touristik GmbH:n (jäljempänä FTI), joka on Müncheniin (Saksa) sijoittautunut matkanjärjestäjä, kanssa Nürnbergiin sijoittautuneen matkatoimiston välityksellä matkapakettisopimuksen ulkomaille suuntautuvaa matkaa varten.

8.

JX nosti myöhemmin kanteen FTI:tä vastaan Amtsgericht Nürnbergissä. JX väittää, että hänelle ei tiedotettu asianmukaisesti kyseisen maan maahantulosäännöistä ja viisumivaatimuksista, ja vaatii 1499,86 euron suuruista vahingonkorvausta.

9.

JX katsoo, että tuomioistuin, jossa kanne on nostettu, on hänen kotipaikkansa tuomioistuimena sekä kansainvälisesti että alueellisesti toimivaltainen käsittelemään hänen kanteensa Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan nojalla. FTI kiistää vastauksessaan tämän tuomioistuimen alueellisen toimivallan ja vaatii, että kanne on sen vuoksi jätettävä tutkimatta. Tämän asetuksen säännöksiä ei sovelleta puhtaasti kansallisiin tilanteisiin. Käsiteltävässä asiassa on kyse tällaisesta tilanteesta, koska molempien osapuolten kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa. Sen sijaan sovelletaan ZPO:n säännöksiä, joiden mukaan toimivaltaisia ovat muut tuomioistuimet.

10.

Tässä tilanteessa Amtsgericht Nürnberg päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [Bryssel I a ‑asetuksen] 18 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä säädetään, siltä osin kuin on kyse matkasopimusasioista, kansainvälisen toimivallan lisäksi kansallisten tuomioistuinten alueellisesta toimivallasta, joka pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen on otettava huomioon, mikäli kuluttajan, joka on matkustaja, ja hänen sopimuspuolensa, joka on matkanjärjestäjä, kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa, mutta matkakohde ei sijaitse tässä jäsenvaltiossa vaan ulkomailla (niin kutsutut ’epäaidot kansalliset tilanteet’), mistä seuraa, että kuluttaja voi paitsi vedota kansallisiin toimivaltasääntöihin myös nostaa sopimukseen perustuvia vaatimuksia koskevan kanteen matkanjärjestäjää vastaan kotipaikkansa tuomioistuimessa?”

11.

FTI, Tšekin hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Käsiteltävässä asiassa ei ole järjestetty istuntoa.

12.

Käsiteltävän asian taustalla on kuluttajan kokema vastoinkäyminen, joka liittyy matkanjärjestäjän hänelle ”pakettilomana” ( 3 ) myymään matkaan. Tämä tilanne on valitettavasti melko yleinen. Noin kolmen viime vuosikymmenen aikana matkailusta on tullut massaturismia, ja nämä ”matkapaketit” muodostavat merkittävän osan matkailumarkkinoista. Tällaisen matkajärjestelyjä sisältävän paketin tarjoama mukavuus houkuttelee monia kuluttajia, mutta siihen sisältyviä lupauksia ei aina pidetä. Matkustajat (kuten ilmeisesti JX ( 4 )) kohtaavat aivan liian usein ongelmia matkustaessaan lomakohteeseensa tai huomaavat sinne päästyään, että hotelli on ala-arvoinen, tai mikä vielä pahempaa, joutuvat kohteessa onnettomuuksiin huonosti valittujen paikallisten toimijoiden huolimattomuuden vuoksi. ( 5 )

13.

Unionin lainsäätäjä on antanut matkapakettidirektiivin suojellakseen matkustajia tällaisilta vastoinkäymisiltä. Kyseisessä säädöksessä vahvistetaan näihin matkapaketteihin liittyvät kuluttajien oikeudet ja vastaavat matkanjärjestäjien velvollisuudet. Siinä esimerkiksi velvoitetaan matkanjärjestäjät ennen sopimuksen tekemistä toimittamaan matkustajille tiedot muun muassa suunnitellun kohdemaan passi- ja viisumimääräyksistä. ( 6 ) Pääasiassa JX katsoo, että FTI on laiminlyönyt tämän tiedonantovelvollisuuden hänen vahingokseen, ja vaatii korvausta. Hän nosti tässä tarkoituksessa kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, joka on hänen kotipaikkansa tuomioistuin Nürnbergissä.

14.

Pääasian oikeudenkäynnin tämänhetkisessä valmisteluvaiheessa tämän tuomioistuimen on selvitettävä, onko se todellakin toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan tämän asian. Se pohtii, voidaanko Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohtaa soveltaa tässä yhteydessä. Tämä säännös, joka kuuluu kyseisen asetuksen jaksoon, joka koskee tiettyjä kuluttajasopimuksia koskevia menettelyjä, nimittäin II luvun 4 jaksoon (jäljempänä 4 jakso), sisältää kaksi toimivaltasääntöä kantajana olevan kuluttajan eduksi. Tarkemmin sanottuna kuluttaja voi 18 artiklan 1 kohdan mukaan nostaa kanteen ”toista sopimuspuolta vastaan” (elinkeinonharjoittajaa vastaan) joko i) ”sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä sopimuspuolella on kotipaikka” (forum rei), tai ii) ”sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kuluttajalla on kotipaikka” (forum actoris).

15.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys koskee pääasiallisesti Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa vahvistettua forum actoris ‑sääntöä ja tuo tältä osin esiin kaksi ongelmaa. Kyseinen tuomioistuin haluaa ensinnäkin tietää, voidaanko tätä sääntöä soveltaa JX:n FTI:tä vastaan nostaman kaltaiseen kanteeseen. Jos oletetaan, että näin on, tämä tuomioistuin kysyy lisäksi, annetaanko tällä säännöllä ainoastaan (kansainvälinen) toimivalta sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa kuluttajan kotipaikka on, jolloin tämän jäsenvaltion menettelysääntöjen mukaan määräytyy se, millä tuomioistuimella on sen alueella (alueellinen) toimivalta ratkaista kanne, vai annetaanko sillä suoraan (sekä kansainvälinen että alueellinen) toimivalta kyseisen kotipaikan tuomioistuimelle.

16.

Näiden kysymysten taustalla on pragmaattisia näkökohtia. Jos kyseistä sääntöä voidaan soveltaa JX:n FTI:tä vastaan nostamaan kanteeseen ja jos sillä määritetään sekä kansainvälinen että alueellinen toimivalta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tämän säännön perusteella toimivaltainen ratkaisemaan asian (koska se siis on kyseisen kuluttajan kotipaikan tuomioistuin). Jos sitä vastoin kyseistä sääntöä ei voida soveltaa tähän kanteeseen tai jos sillä annetaan ainoastaan kansainvälinen toimivalta Saksan tuomioistuimille, ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella ei ole tällaista toimivaltaa. Kummassakin tapauksessa Saksan menettelysäännöissä annettaisiin alueellinen toimivalta vastaajan kotipaikan tuomioistuimelle Münchenissä. ( 7 )

17.

Kuten seuraavissa kohdissa selitän, on selvää, että Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa vahvistetulla forum actoris ‑säännöllä annetaan suoraan sekä kansainvälinen että alueellinen toimivalta kuluttajan kotipaikan tuomioistuimelle (A jakso). Tätä sääntöä sovelletaan kuitenkin vain tapauksiin, joihin sisältyy kansainvälinen tekijä (B jakso). Tämä on käsiteltävän asian ydin. On nimittäin epävarmaa, täyttyykö tämä vaatimus silloin, kun molempien osapuolten (kuluttaja ja elinkeinonharjoittaja) kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa ja ainoa kansainvälinen tekijä on matkakohde, jota varten kyseinen matkapakettisopimus tehtiin (C jakso).

18.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyyn kuluttajia koskevan forum actoris ‑säännön tehtävästä on vastattava nopeasti. Se perustuu Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan sanamuotoon. Tähän säännökseen sisältyvien kahden säännön vertailu on tältä osin valaisevaa. Forum rei ‑säännössä viitataan sen jäsenvaltion tuomioistuimiin, jossa elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka. Sitä vastoin forum actoris ‑säännössä viitataan sen paikkakunnan tuomioistuimeen, jossa kuluttajalla on kotipaikka. Tämä terminologinen ero ei ole merkityksetön. Sen tarkoituksena on nimenomaan osoittaa, että kun ensimmäisellä säännöllä annetaan ainoastaan kansainvälinen toimivalta määrätyn jäsenvaltion tuomioistuimille kokonaisuudessaan, toisella säännöllä annetaan sekä kansainvälinen että alueellinen toimivalta kuluttajan kotipaikan tuomioistuimelle riippumatta siitä, miten toimivalta muuten jaetaan kyseisen jäsenvaltion menettelysäännöissä. ( 8 )

19.

Toisin kuin FTI väittää, tämä tulkinta vastaa täsmälleen unionin lainsäätäjän tarkoitusta. Unionin lainsäätäjä pyrki kyseisellä säännöllä mahdollistamaan sen, että kuluttaja voi nostaa kanteen ”mahdollisimman lähellä kotipaikkaansa”. ( 9 ) Jos sen jäsenvaltion menettelysäännöissä, jossa kuluttajalla on kotipaikka, määritettäisiin, mikä kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitseva tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään hänen kanteensa, tätä tavoitetta ei usein saavutettaisi erityisesti sen vuoksi, että jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, näissä säännöissä annettaisiin toimivalta elinkeinonharjoittajan kotipaikan tuomioistuimelle, joka saattaisi olla kaukana kuluttajan kotipaikasta (seikka, johon palaan jäljempänä). ( 10 )

20.

Jotta Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa vahvistettua forum actoris ‑sääntöä voidaan soveltaa ja toimivalta määrittää tietyssä menettelyssä, kahden kumulatiivisen vaatimuksen on täytyttävä. Ensinnäkin on loogista, että tämän menettelyn pitää kuulua sen toimivaltajärjestelmän (jäljempänä Brysselin järjestelmä) aineelliseen soveltamisalaan, johon tämä sääntö kuuluu. Toiseksi tiettyjen tälle säännölle ominaisten edellytysten on täytyttävä.

21.

Jälkimmäisestä vaatimuksesta ei ole erimielisyyttä nyt käsiteltävässä asiassa. Bryssel I a ‑asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa, kun sitä luetaan yhdessä 18 artiklan 1 kohdan kanssa, säädetyt edellytykset täyttyvät selvästi: kantaja on kuluttaja, jonka kanne koskee sopimusta, ( 11 ) jonka hän on tehnyt elinkeinonharjoittajan kanssa sellaista tarkoitusta varten, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, sopimus kuuluu 17 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin ryhmiin (seikka, jota tarkastelen yksityiskohtaisemmin jäljempänä) ( 12 ) ja kanteen vastaajana on toinen sopimuspuoli.

22.

Ensimmäisestä vaatimuksesta seuraa kuitenkin yksi lisäedellytys Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi. Vaikka tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa, jossa määritellään Brysselin järjestelmän soveltamisala, ei mainita tästä asiasta mitään, ( 13 ) unionin tuomioistuin on toistuvasti asiassa Owusu ( 14 ) annetusta tuomiosta lähtien todennut, että tätä järjestelmää sovelletaan vain ”luonteeltaan kansainvälisiin” oikeussuhteisiin eli sellaisiin, joilla on yhteyksiä useampaan kuin yhteen maahan. ( 15 )

23.

Tämä kansainvälisyyden implisiittinen edellytys johtuu (väistämättä) Bryssel I a ‑asetuksen oikeusperustasta eli SEUT 81 artiklan 2 kohdasta. Tämän määräyksen nojalla Euroopan unioni voi hyväksyä toimenpiteitä 81 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen sellaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka koskevat ”oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia”. Sitä vastoin Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa säännellä tuomioistuinten toimivaltaa yksityisoikeudellisissa asioissa, joihin ei liity tällaisia vaikutuksia. Kyseistä asetusta on näin ollen tulkittava tämän mukaisesti.

24.

Tämä edellytys vastaa myös Bryssel I a ‑asetuksen tarkoitusta. Unionin kansainvälisen yksityisoikeuden välineenä se on tarkoitettu tilanteeseen, jossa kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava asia, jolla on yhteyksiä muuhun maahan (tai muihin maihin) kuin sen omaan maahan. Tällaiset yhteydet nimittäin tekevät mahdolliseksi sen, että tämän muun maan (tai muiden maiden) tuomioistuin käsittelee ja ratkaisee asian, jolloin herää kysymys siitä, voiko tuomioistuin, jossa kanne on nostettu, tehdä niin. Brysselin järjestelmän pääasiallisena tarkoituksena on ratkaista tällaiset kansainväliset toimivaltaristiriidat. Joissakin sen säännöistä, mukaan lukien kuluttajia koskeva forum actoris ‑sääntö, määritetään tuomioistuimen kansainvälinen ja alueellinen toimivalta (ks. edellä 18 kohta), mutta niillä määritetään jälkimmäinen kysymys toissijaisesti vain sellaisten tapausten osalta, joissa ensimmäinen kysymys voi tulla esiin. Niiden tehtävänä ei ole ratkaista kansallisia toimivaltaristiriitoja puhtaasti sisäisissä tilanteissa. ( 16 )

25.

Edellä esitetystä seuraa, että kuluttajia koskevaa forum actoris ‑sääntöä, kuten kaikkia muitakin Bryssel I a ‑asetuksen toimivaltasääntöjä, sovelletaan vain silloin, kun jäsenvaltion tuomioistuimen on ratkaistava asia, johon sisältyy ”kansainvälinen tekijä” (eli merkityksellinen yhteys toiseen maahan). Tällaisessa tapauksessa tällä säännöllä määritetään sekä kansainvälinen että alueellinen toimivalta. Sillä ei sitä vastoin puututa alueellisen toimivallan jakoon puhtaasti sisäisissä tilanteissa.

26.

Tämän selvennyksen jälkeen voidaan todeta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Saksassa käydään vilkasta keskustelua ( 17 ) siitä, onko Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytyksenä oleva ”kansainvälinen tekijä” olemassa, kun jäsenvaltion tuomioistuimen on ratkaistava tässä jäsenvaltiossa asuvan kuluttajan ja paikallisen matkanjärjestäjän välinen riita-asia, joka liittyy ulkomaanmatkaa varten tehdyn matkapakettisopimuksen täyttämiseen (mikä näyttää olevan melko yleinen tilanne). ( 18 ) Tämän tekniseltä vaikuttavan kysymyksen taustalla on konkreettinen ongelma siitä, voiko kuluttaja myös tällaisessa tilanteessa nostaa kanteen kotipaikkansa tuomioistuimessa kyseisessä säännöksessä vahvistetun forum actoris ‑säännön nojalla.

27.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, että Saksan oikeuskäytännössä ja saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on erilaisia näkemyksiä tällaisista ”epäaidoista kansallisista tilanteista” (kansallinen tuomioistuin käyttää ilmaisua ”unechte Inlandsfälle”). FTI:n ja Tšekin hallituksen unionin tuomioistuimessa puoltaman, vallitsevan näkemyksen mukaan Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta näihin tilanteisiin. Kyseisellä sopimussuhteella ei ole kansainvälistä luonnetta, jos osapuolet (kuluttaja ja matkanjärjestäjä) asuvat samassa jäsenvaltiossa. Sillä, että sen matkan määränpää, jota varten sopimus tehtiin, sijaitsee kolmannessa maassa, ei ole tältä osin merkitystä. Komission käsiteltävässä asiassa puoltaman, vähemmistöön jääneen kannan mukaan tätä sääntöä sovelletaan silloinkin, kun asianosaisten kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa. Ulkomailla sijaitseva matkakohde antaa heidän oikeussuhteelleen kansainvälisen luonteen.

28.

Mielestäni vähemmistöön jäänyt näkemys on itse asiassa oikea. Bryssel I a ‑asetusta sovellettaessa kansainvälisen tekijän käsite on nimittäin ymmärrettävä laajasti (1). Matkapakettisopimuksen täyttämiseen liittyvissä asioissa ulkomailla sijaitseva matkakohde on tältä osin merkityksellinen ”kansainvälinen tekijä” (2). Lopuksi myöskään 4 jakson sanamuoto ja tavoite eivät edellytä erilaista tulkintaa (3).

29.

Aluksi on todettava, että vaikka Bryssel I a ‑asetuksessa ei määritellä sen sääntöjen soveltamisen edellyttämää ”kansainvälistä tekijää”, on selvää, että tätä käsitettä on tulkittava itsenäisesti, ja tällöin perustana on käytettävä mainitun asetuksen järjestelmää ja tavoitteita, jotta taataan sen yhtenäinen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa. ( 19 )

30.

Unionin tuomioistuin on tuomion Owusu jälkeisessä oikeuskäytännössään yleisesti omaksunut pragmaattisen lähestymistavan tässä yhteydessä. Se katsoo edellä 24 kohdassa selitetyn mukaisesti, että jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetulla asialla on merkityksellinen ”kansainvälinen luonne”, kun sen perusteella ”voi herätä kysymyksiä kyseisen tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määrittämisestä”. ( 20 ) Toisin sanoen Brysselin järjestelmän soveltaminen alkaa, kun riita-asiaan sisältyvällä tekijällä on ulkomaille (joko jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan) sellainen yhteys, joka tekee mahdolliseksi sen, että kyseisen maan tuomioistuin käsittelee ja ratkaisee kyseisen asian, ( 21 ) jolloin herää kysymys siitä, voiko jäsenvaltion tuomioistuin, jossa asia on vireillä, tehdä niin. Tällaisessa skenaariossa kyseinen järjestelmä on tarpeen mahdollisen toimivaltaristiriidan ratkaisemiseksi.

31.

Tätä arviointiperustetta olisi mielestäni sovellettava alhaisella kynnyksellä. Jotta Bryssel I a ‑asetus täyttäisi tarkoituksena, sitä olisi sovellettava aina, ( 22 ) kun kansainvälistä toimivaltaa koskevia kysymyksiä ilmenee, jotta voidaan muun muassa välttää se, että mahdolliset toimivaltaristiriidat muuttuvat todellisiksi. Koska kyseisellä säädöksellä tavoitellut oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden tavoitteet ( 23 ) lisäksi edellyttävät, että osapuolet voivat helposti ennakoida, mitä toimivaltajärjestelmää heidän riitaansa sovelletaan, ja että jäsenvaltion tuomioistuin, jossa kanne on nostettu, voi helposti määrittää toimivaltansa, ( 24 ) asiasta ei pidä tehdä liian monimutkaista. Kyse ei ole sen tarkistamisesta, ovatko ulkomaiset tuomioistuimet todella toimivaltaisia ratkaisemaan asian. ( 25 ) Riittää, että asian kyseiseen vieraaseen valtioon yhdistävää seikkaa voidaan pitää uskottavana syynä sille, että sen tuomioistuimet käsittelevät ja ratkaisevat asian.

32.

Asian kansainvälinen luonne johtuu usein siitä, että kantajalla ja vastaajalla on kotipaikka eri valtioissa. Se, että asianosaisen kotipaikka on jommankumman valtion alueella, muodostaa vakuuttavan syyn sille, että kyseisen valtion tuomioistuimet voivat käsitellä ja ratkaista asian (kuten Bryssel I a ‑asetuksen eri säännöksistä, mukaan lukien 18 artiklan 1 kohdasta, käy ilmi). Tämä ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen skenaario. Kuten komissio väittää, kun asianosaisten kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa, asian kansainvälinen luonne voi johtua useista seikoista, jotka liittyvät muun muassa oikeudenkäynnin kohteeseen. ( 26 )

33.

Haluan tarkastella edellä esitetyn arviointiperusteen soveltamista käsiteltävään asiaan seuraavassa jaksossa ja annan tässä yhteydessä joitakin esimerkkejä. Esimerkiksi silloin, kun jäsenvaltion tuomioistuimen on ratkaistava asia, joka yhtäältä koskee kahta tässä jäsenvaltiossa asuvaa asianosaista mutta joka toisaalta liittyy ulkomailla tapahtuneeseen deliktiin tai toisessa maassa sijaitsevan kiinteän omaisuuden vuokrasopimukseen, Bryssel I a ‑asetusta sovelletaan. ( 27 ) Molemmissa esimerkeissä tekijä, joka yhdistää asian vieraaseen valtioon, ”voi herättää kysymyksiä kyseisen tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määrittämisestä”. Se, että delikti on tapahtunut kyseisen vieraan valtion alueella tai että kyseinen kiinteistö sijaitsee siellä, ovat nimittäin perusteltuja syitä sille, että sen tuomioistuimet käsittelevät ja ratkaisevat asian. ( 28 ) Tämä vahvistetaan Bryssel I a ‑asetuksessa, koska nämä seikat mainitaan nimenomaisina toimivaltaperusteita 7 artiklan 2 alakohdassa ja 24 artiklan 1 alakohdassa. ( 29 ) Samalla tavoin unionin tuomioistuin katsoi tuomiossaan IRnova ( 30 ) perustellusti, että kahden samassa jäsenvaltiossa asuvan osapuolen välinen riita-asia, joka koski oikeutta kolmansissa maissa rekisteröityihin patentteihin, oli luonteeltaan ”kansainvälinen”. Kun jokin maa on myöntänyt patentin, sen tuomioistuimet voivat perustellusti haluta käsitellä sitä koskevia riita-asioita. ( 31 )

34.

Unionin tuomioistuin on tosin omaksunut hieman erilaisen lähestymistavan Bryssel I a ‑asetuksessa edellytettyyn ”kansainväliseen tekijään” asioissa Parking ja Interplastics ( 32 ), Generalno konsulstvo na Republika Bulgaria ( 33 ) ja Inkreal ( 34 ) antamissaan tuomioissa.

35.

Yhdessä ensimmäiseen tuomioon johtaneista yhdistetyistä asioista toisessa jäsenvaltiossa asuva kantaja oli nostanut jäsenvaltion tuomioistuimessa kanteen sellaista vastaajaa vastaan, jonka kotipaikka oli tässä jäsenvaltiossa. Komissio epäili Brysselin järjestelmän soveltamisen edellyttämän ”rajat ylittävän tekijän” olemassaoloa. Vaikka tämä seurasi ilmeisesti tuomiosta Owusu, johon unionin tuomioistuin viittasikin, se lisäsi täydentävän perustelun. Unionin tuomioistuin viittasi olennaisilta osin toiseen unionin säädökseen eli eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta annettuun asetukseen (EY) N:o 1896/2006 ( 35 ) (jäljempänä asetus N:o 1896/2006), jota sovelletaan ainoastaan ”valtion rajat ylittäviin asioihin” ja jossa tämä käsite määritellään ”[asiaksi], jossa vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu”. Unionin tuomioistuimen mukaan tätä määritelmää voitaisiin ”lähtökohtaisesti” käyttää asian kansainvälisen luonteen toteamiseen Bryssel I a ‑asetuksen soveltamisen kannalta sillä perusteella, että näissä kahdessa säädöksessä olevien vastaavien käsitteiden johdonmukaisuus olisi varmistettava. Unionin tuomioistuin oli muutamaa kuukautta aikaisemmin luontevasti todennut, että tilanne, jossa kantajan kotipaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa kanne on nostettu, täyttää tämän määritelmän. ( 36 )

36.

Toisessa tuomiossaan unionin tuomioistuin noudatti suorasukaisesti edellistä tuomiotaan ja viittaamatta lainkaan keskeiseen oikeuskäytäntöönsä se totesi soveltamalla asetuksessa N:o 1896/2006 tarkoitetun ”valtion rajat ylittävän asian” määritelmää, että jäsenvaltiossa asuvan henkilön kyseisen jäsenvaltion toisessa maassa sijaitsevaa konsulaattia vastaan nostama kanne, joka liittyy ensiksi mainitun viimeksi mainitulle tässä maassa suorittamiin palveluihin, on luonteeltaan (selvästi) ”rajat ylittävä” Bryssel I a ‑asetuksen soveltamisen kannalta. Kolmannessa tuomiossaan unionin tuomioistuin viittasi ensin tähän määritelmään ja toiseksi edellä 30 kohdassa esitettyyn arviointiperusteeseen todetessaan, että se, että tiettyyn jäsenvaltioon sijoittautuneet asianosaiset tekevät oikeuspaikkasopimuksen toisen jäsenvaltion tuomioistuinten hyväksi, on riittävä ”rajat ylittävä tekijä” kyseisen asetuksen soveltamiseksi. ( 37 )

37.

Olen samaa mieltä kritiikistä, jota kommentoijat ovat esittäneet tästä kansainvälisyyttä koskevasta uudesta lähestymistavasta. ( 38 ) Halu varmistaa unionin oikeuden johdonmukaisuus on toki kannatettava. Tässä yhteydessä unionin toimen sisältämiä määritelmiä ja niiden tulkintaa voidaan toisinaan soveltaa toisen unionin toimen osalta. Näin ei kuitenkaan aina ole. Tältä osin on noudatettava varovaisuutta, koska samankaltaisilla käsitteillä voi eri yhteyksissä olla (hyvinkin) erilaisia merkityksiä. Tällainen menettely on perusteltua vain, kun kyseisten toimien yleiset järjestelmät ja tavoitteet ovat riittävän lähellä toisiaan. Näin ei ole tässä. Vaikka Bryssel I a ‑asetus ja asetus N:o 1896/2006 kuuluvat, kuten unionin tuomioistuin on todennut, oikeudellisen yhteistyön alaan yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, läheisyys loppuu tähän.

38.

Yhtäältä asetus N:o 1896/2006 annettiin sellaisten vaikeuksien poistamiseksi, joita velkojat kohtaavat, kun he pyrkivät perimään riidattomia saatavia muissa jäsenvaltioissa olevilta velallisilta. Sen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa tällaisten saatavien perintää luomalla yhtenäinen menettely, jonka avulla velkoja voi saada tällaisesta saatavasta tuomioistuimen päätöksen, joka voidaan panna helposti täytäntöön jäsenvaltiossa, jossa velallisen varat sijaitsevat, takaamalla samalla tasavertaiset toimintamahdollisuudet puolustautumisoikeuksien osalta kaikkialla Euroopan unionissa. ( 39 ) Tässä asetuksessa annetulla valtion rajat ylittävän asian määritelmällä, joka perustuu asianosaisten kotipaikkaan ja asiaa käsittelevän tuomioistuimen kotipaikkaan, on tietty logiikka tässä yhteydessä. Kun asianosaisten kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimissa käytettävissä olevat prosessuaaliset oikeussuojakeinot riittävät yleensä varmistamaan, että velkoja voi periä saatavansa nopeasti. Sen vuoksi tässä asetuksessa säädetty menettely ei ole tarpeen.

39.

Toisaalta Bryssel I a ‑asetuksella pyritään yhtenäistämään tuomioistuinten toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt. Tämä määritelmä on liian suppea ja soveltuu näin ollen huonosti tähän tarkoitukseen. Kuten edellä 32 ja 33 kohdassa on selitetty, kansainvälistä toimivaltaa koskevia kysymyksiä voi syntyä myös silloin, kun asianosaisten kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa ja asia on pantu vireille tämän jäsenvaltion tuomioistuimissa. ( 40 ) Lisäksi tässä säädöksessä on myös jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamien tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä. Jotta nämä säännöt täyttäisivät tehtävänsä, niitä on sovellettava silloin, kun jäsenvaltion viranomaisten on tunnustettava tai pantava täytäntöön toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama ratkaisu, vaikka se koskisi viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa asuvien kahden henkilön välistä sisäistä riita-asiaa. ( 41 ) Myöskään tämä määritelmä ei sovi tähän tilanteeseen.

40.

Asioissa Parking ja Interplastics, ( 42 ) Generalno konsulstvo na Republika Bulgaria ( 43 ) ja Inkreal ( 44 ) annetut tuomiot voidaan kuitenkin sovittaa yhteen oikeuskäytännön päälinjan kanssa, jos niitä luetaan seuraavalla tavalla. Koska asetuksessa N:o 1896/2006 määritelty käsite ”valtioiden rajat ylittävä asia” on suppeampi kuin käsite ”kansainvälinen tekijä” Bryssel I a ‑asetuksen soveltamiseksi, tästä seuraa, että jos asia on ”rajat ylittävä” ensin mainitun asetuksen merkityksessä, se on sitäkin suuremmalla syyllä ”kansainvälinen” jälkimmäisen asetuksen soveltamisen kannalta. Oikeusriita voi kuitenkin hyvinkin olla ”kansainvälinen”, vaikka se ei täytä määritelmää ”valtioiden rajat ylittävä asia”.

41.

Jotta kuitenkin voitaisiin välttää Brysselin järjestelmän ”kansainvälistä” ulottuvuutta koskevat muut epäselvyydet, kehotan unionin tuomioistuinta jatkossa pidättäytymään viittaamasta tässä yhteydessä asetukseen N:o 1896/2006. Jos unionin tuomioistuin haluaa ottaa mallia muista asiaa koskevista säädöksistä ja varmistaa johdonmukaisuuden niiden kanssa, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista annettu asetus (EY) N:o 593/2008 ( 45 ) (Rooma I) ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista annettu asetus (EY) N:o 864/2007 ( 46 ) (Rooma II) sopivat paremmin tähän tarkoitukseen, kuten jäljempänä käy ilmi. Nämä säädökset ovat Bryssel I a ‑asetuksen vastineita lainvalinnan osalta, ja unionin lainsäätäjän tarkoituksena on, että näiden kolmen asetuksen aineellista soveltamisalaa tulkitaan johdonmukaisesti. ( 47 )

42.

Edellisessä jaksossa selitetyn perusteella on, kuten komissio väittää, mielestäni selvää, että kun jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan asia, jossa yhtäältä on asianosaisia, joiden kotipaikka on tässä jäsenvaltiossa, mutta joka toisaalta liittyy sellaisen matkapakettisopimuksen täyttämiseen, joka on tehty ulkomaanmatkaa varten, matkakohde on merkityksellinen ”kansainvälinen tekijä”, joka johtaa Bryssel I a ‑asetuksessa vahvistettujen toimivaltasääntöjen soveltamiseen. ( 48 )

43.

Matkakohde on myös paikka, jossa (useimmat) palvelut suoritettiin tai olisi pitänyt suorittaa matkustajalle matkapakettisopimuksen mukaisesti (lento laskeutuu lähelle, hotelli sijaitsee siellä jne.). Toisin sanoen kyseinen sopimus on täytetty tai se olisi pitänyt olennaisilta osin täyttää siellä. Mielestäni silloin, kun jäsenvaltion tuomioistuimen on ratkaistava sopimuksen täyttämiseen liittyvä riita ja kun täyttämispaikka on ulkomailla, tämä seikka ”voi herättää kysymyksiä kyseisen tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määrittämisestä”. ( 49 ) Tällainen yhteys tekee mahdolliseksi sen, että kyseisen maan tuomioistuin käsittelee ja ratkaisee asian. Tältä osin FTI:n väite, jonka mukaan tämä yhteys on ”pelkästään tosiasiallinen” eikä ”normatiivinen” (mitä sitten viimeksi mainittu täsmälleen tarkoittaakaan), ( 50 ) on mielestäni hämmentävä. ”Tosiasiallinen” yhteys on nimittäin ainoa syy, jonka vuoksi tämän maan tuomioistuimet voisivat ratkaista kyseisen asian (koska niiden maantieteellinen läheisyys täyttämispaikkaan voisi tehdä tällaisen asian ratkaisemisesta luontevaa erityisesti merkityksellisten todisteiden keräämisen osalta). Juuri tästä syystä täyttämispaikka on Bryssel I a ‑asetuksen 7 artiklan 1 alakohdan mukaan Euroopan unionissa valinnainen toimivaltaperuste sopimusriidoissa, ( 51 ) samoin kuin monissa kolmansissa maissa. ( 52 )

44.

Tuomio Owusu tukee suoraan tätä tulkintaa. Palautan mieliin, että tässä asiassa Owusu, jonka kotipaikka oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa (silloinen jäsenvaltio), oli tehnyt Jamaikalla sijaitsevaa lomahuvilaa koskevan vuokrasopimuksen niin ikään Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuneen Jacksonin kanssa. Owusu joutui siellä erittäin vakavaan onnettomuuteen, jonka väitettiin johtuneen paikan vaarallisista olosuhteista, ja hän haastoi Jacksonin oikeuteen sopimusrikkomuksesta. Yhteisöjen tuomioistuin totesi nopeasti, että asiaan sisältyi merkityksellinen kansainvälinen tekijä Brysselin järjestelmän soveltamisen kannalta. ( 53 ) Tältä osin oli riittävää, että asia liittyi sopimuksen (puutteelliseen) täyttämiseen Jamaikalla, koska se saattoi selvästi mahdollistaa sen, että kyseisen maan tuomioistuimet käsittelevät ja ratkaisevat asian. Nyt käsiteltävässä asiassa tilanne on samankaltainen.

45.

Analogisesti voidaan mielestäni viitata myös Rooma I ‑asetukseen ja unionin tuomioistuimen merkitykselliseen oikeuskäytäntöön. Tässä säädöksessä määritetään – samalla tavoin kuin Bryssel I a ‑asetuksessa toimivallan osalta – sopimukseen sovellettava laki, kun kyseessä on lainvalintatilanne. ( 54 ) Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että Rooma I ‑asetuksen säännöksiä sovelletaan kaikkiin sopimussuhteisiin, joissa on ”valtioiden rajat ylittävä tekijä”. Vain silloin, kun tällaisella sopimuksella on yhteyksiä muuhun maahan (tai muihin maihin) kuin asiaa käsittelevän tuomioistuimen maahan, asiaan saatettaisiin soveltaa erilaisia ja ristiriitaisia kansallisia lakeja, ja tuomioistuin joutuisi pohtimaan, mitä niistä sen on sovellettava riidan ratkaisemiseksi. Saman oikeuskäytännön mukaan tämä valtioiden rajat ylittävän tekijän käsite ei rajoitu sopimuspuolten kotipaikkoihin. Se, että sopimus on täytettävä toisessa maassa, muodostaa tällaisen ”tekijän”. ( 55 ) Tällaiseen yhteyteen nimittäin ilmeisesti liittyy ”sovellettavan lain määräämistä”. Tuomioistuin, jossa asia on vireillä, voi harkita mahdollisuutta, että sen maan lakia, jossa sopimus on täytettävä, voitaisiin soveltaa sen oman maan lain sijaan. ( 56 ) Kyseisen asetuksen säännöt ovat näin ollen tarpeen tämän ristiriidan ratkaisemiseksi. ( 57 )

46.

Toisin kuin FTI väittää, tätä tulkintaa ei kyseenalaista unionin tuomioistuimen asiassa Maletic ( 58 ) antama tuomio, vaikka myönnänkin, että tämä tuomio on tältä osin aiheuttanut tiettyä epävarmuutta.

47.

Kyseisessä tapauksessa Itävallassa asuva kuluttajapariskunta varasi Itävaltaan sijoittautuneelta matkanjärjestäjältä valmismatkan Egyptiin Saksaan sijoittautuneen matkatoimiston verkkosivuston välityksellä. Heidän egyptiläiseen hotelliinsa liittyvän ongelman jälkeen matkustajat nostivat kanteen sekä matkatoimistoa että matkanjärjestäjää vastaan sopimusrikkomuksesta kotipaikkansa tuomioistuimessa (tuolloin) Bryssel I a ‑asetuksen 16 artiklan 1 kohdassa säädetyn forum actoris ‑säännön nojalla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyi, sovelletaanko tätä sääntöä matkanjärjestäjään, koska sen kotipaikka oli samassa jäsenvaltiossa kuin kuluttajien kotipaikka.

48.

Unionin tuomioistuin vastasi, että kyseisiä sääntöjä voitiin soveltaa molempien vastaajien osalta, mutta – ja mikä on olennaista – se omaksui tältä osin hieman monimutkaisen perustelun. Se totesi, että ”vaikka nimittäin oletettaisiinkin, että senkaltainen yksi yhtenäinen toimenpide, jolla [kuluttajat] varasivat ja maksoivat pakettimatkansa [matkatoimiston] verkkosivulla, voidaan jakaa yhtäältä verkossa toimivan – – matkatoimiston ja toisaalta [matkanjärjestäjän] – – kanssa tehdyksi kahdeksi toisistaan erilliseksi sopimussuhteeksi, viimeksi mainittua sopimussuhdetta ei voida pitää ’täysin valtion sisäisenä’, sillä se oli erottamattomasti sidoksissa ensin mainittuun sopimussuhteeseen, koska se solmittiin kyseisen toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan matkatoimiston välityksellä”. ( 59 )

49.

Useat kommentoijat ovat tuoneet esiin tämän päättelyn sekavan luonteen ja olleet hämmentyneitä siitä, ettei unionin tuomioistuin maininnut ulkomailla sijaitsevaa matkakohdetta, koska tämä seikka olisi osoittanut ilmeisellä tavalla asian kansainvälisen luonteen. ( 60 ) Unionin tuomioistuimen vaikenemista tästä asiasta ei kuitenkaan pidä tulkita siten, että tämä seikka ei sen mielestä muodosta merkityksellistä ”kansainvälistä tekijää”. On olemassa yksinkertainen selitys sille, miksi unionin tuomioistuin keskittyi sen sijaan kuluttajien, matkatoimiston ja matkanjärjestäjän välisten siteiden ”erottamattomaan” luonteeseen. Tässä asiassa oli nimittäin kaksi erillistä kysymystä, jotka liittyivät kuluttajia koskevan forum actoris ‑säännön soveltamiseen, eli i) olivatko molempia vastaajia vastaan esitetyt vaatimukset ”kansainvälisiä” ja ii) voitiinko kumpaakin vastaajista pitää ”toisena sopimuspuolena” tämän säännön soveltamisen kannalta. ( 61 ) Unionin tuomioistuin antoi perustelussaan summittaisen vastauksen molempiin kysymyksiin: tämän säännön mukaan oli vain yksi kansainvälinen sopimussuhde, ja matkatoimisto ja matkanjärjestäjä voitiin tämän sopimussuhteen muina osapuolina haastaa yhdessä kuluttajien kotipaikan tuomioistuimeen. Sitä vastoin viittaus matkakohteeseen olisi ratkaissut ensimmäisen kysymyksen mutta jättänyt toisen kysymyksen avoimeksi. Tämä on siis syy siihen, ettei unionin tuomioistuin ”hyödyntänyt” tätä seikkaa ratkaisussaan.

50.

En ole myöskään vakuuttunut Tšekin hallituksen väitteestä, jonka mukaan tässä ratkaisuehdotuksessa ehdotettu tulkinta johtaisi siihen, että matkanjärjestäjiä haastettaisiin odottamattomasti heidän asiakkaidensa kotipaikkojen tuomioistuimiin, mikä olisi vastoin Bryssel I a ‑asetuksessa vahvistettua ennakoitavuuden tavoitetta. On selvää, että kansainvälisellä sektorilla – kuten matkailualalla – toimiva yritys kykenee ”kohtuullisesti ennakoimaan”, että siihen saatetaan soveltaa toimivaltajärjestelmää, joka koskee luonteeltaan kansainvälisiä riitoja, kun se järjestää ja myy matkoja ulkomaille. ( 62 )

51.

Lopuksi haluan täsmentää, ettei mielestäni ole tarpeen tehdä eroa sen mukaan, koskeeko matkustajan vaatimus erityisesti matkakohteessa tapahtunutta onnettomuutta (täysin analogisesti tuomion Owusu kanssa), hotellin ala-arvoisia huoneita tai – kuten pääasiassa – sitä, että matkustaja ei päässyt matkalleen, koska hänelle ei ilmoitettu vaadittavasta viisumista tai koska hän ei koskaan saanut lentolippujaan (jne). Muistutan, että vaikka vaatimuksen ja ulkomaan välinen yhteys voi olla joissakin tapauksissa vahvempi kuin toisissa, sen arviointia, sisältyykö riita-asiaan ”kansainvälinen tekijä”, ei pitäisi tehdä liian monimutkaiseksi (ks. edellä 31 kohta). Jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa asia on pantu vireille, ei tarvitse analysoida perusteellisesti kanteen asiasisältöä tällaisen yksinkertaisen seikan määrittämiseksi. Kaikkia tapauksia, joissa matkustaja esittää matkanjärjestäjälle vaatimuksen, joka koskee matkustajan ongelmia, niiden täsmällisestä luonteesta riippumatta, jotka liittyvät ulkomaanmatkaan, jonka matkanjärjestäjä on järjestänyt ja myynyt ”matkapakettina”, tulisi edellä mainituista syistä pitää kansainvälisinä Bryssel I a ‑asetuksen soveltamisen kannalta. Matkakohde on helposti tarkistettava seikka, ja se tekee sovellettavasta toimivaltajärjestelmästä ennakoitavissa olevan asianosaisten kannalta, kuten edellisessä kohdassa on esitetty.

52.

Toisin kuin FTI väittää, tässä ratkaisuehdotuksessa ehdotettua tulkintaa ei kyseenalaista se, että Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa vahvistettua forum actoris ‑sääntöä on poikkeussääntönä tulkittava suppeasti. ( 63 )

53.

Muistutan aluksi, että (implisiittinen) vaatimus ”kansainvälisestä tekijästä”, joka on käsiteltävän asian ytimessä, määrittelee yleisesti Bryssel I a ‑asetuksen soveltamisalan. Tarkkaan ottaen tämä vaatimus liittyy 1 artiklan 1 kohtaan (ks. edellä 22 kohta) eikä 18 artiklan 1 kohtaan. Loogisesti sitä pitäisi arvioida saman kriteerin perusteella kaikkien tässä asetuksessa säädettyjen toimivaltasääntöjen osalta riippumatta kyseisen erityissäännöksen luonteesta. ( 64 )

54.

Tämän alustavan huomautuksen jälkeen on mielestäni selvää, että tämän vaatimuksen tulkitseminen siten, että Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa vahvistettua forum actoris ‑sääntöä sovelletaan asioihin, jotka koskevat kuluttajaa ja elinkeinonharjoittajaa, joiden kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa, ja jotka liittyvät sopimukseen, joka täytettiin tai oli täytettävä toisessa jäsenvaltiossa, ei ole ristiriidassa 4 jaksossa säädettyjen edellytysten kanssa.

55.

Aloitan Bryssel I a ‑asetuksen 17 artiklan 1 kohdasta ja muistutan, että 4 jakson soveltamiseksi tässä säännöksessä edellytetään, että sopimus on tehty kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä ja että tämä sopimus kuuluu johonkin kyseisen säännöksen a–c alakohdassa tarkoitettuun ryhmään. Näistä a ja b alakohdat liittyvät sopimustyyppeihin (irtaimen kauppaa koskevat sopimukset, joissa hinta on suoritettava maksuerissä, ja vastaavasti luottosopimukset), eikä niissä viitata sopimuspuolten kotipaikkaan. Saman säännöksen c alakohdassa edellytetään kaikkien muiden sopimusten (mukaan lukien matkapakettisopimukset) osalta, että elinkeinonharjoittaja ”harjoittaa kaupallista tai elinkeinotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajalla on kotipaikka, tai joka millä keinoin tahansa suuntaa tällaista toimintaa kyseiseen jäsenvaltioon tai useisiin valtioihin kyseinen jäsenvaltio mukaan lukien, ja sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin”. Tämän säännöksen sanamuodossa ei ole mitään sellaista, mikä osoittaisi tai edes antaisi ymmärtää, että kuluttajalla ja elinkeinonharjoittajalla olisi välttämättä oltava kotipaikka eri jäsenvaltioissa. ( 65 ) Elinkeinonharjoittaja voi luonnollisesti ”harjoittaa kaupallista tai elinkeinotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajalla on kotipaikka”, jos elinkeinonharjoittajalla on siellä kotipaikka.

56.

Toiseksi Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa ei rajoiteta forum actoris ‑säännön soveltamista tapauksiin, joissa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan kotipaikka on eri jäsenvaltioissa. Säännöksessä päinvastoin täsmennetään, että kyseistä sääntöä sovelletaan ”toisen sopimuspuolen kotipaikasta riippumatta”. Olen hyvin tietoinen siitä, että – kuten FTI korostaa – näiden edellytysten lisäämisen tarkoituksena oli antaa kuluttajille mahdollisuus vedota tähän sääntöön sellaisia elinkeinonharjoittajia vastaan, joiden kotipaikka on kolmannessa valtiossa. ( 66 ) Kuten komissio huomauttaa, tosiasia kuitenkin on, että nämä edellytykset ovat riittäjän laajoja kattamaan myös tilanteen, jossa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa.

57.

Lopuksi Bryssel I a ‑asetuksen 19 artiklassa, jossa asetetaan rajoituksia oikeuspaikkasopimusten käytölle kuluttajia koskevissa asioissa, sallitaan nimenomaisesti sopimus, jonka tekevät kuluttaja ja elinkeinonharjoittaja, joista ”kummallakin on kotipaikka tai asuinpaikka sopimusta tehtäessä samassa jäsenvaltiossa”, mikäli tietyt edellytykset täyttyvät (ks. tämän säännöksen 3 alakohta). Unionin lainsäätäjä on ilmeisesti ottanut huomioon mahdollisuuden, että 4 jaksossa, mukaan lukien 18 artiklan 1 kohdassa, vahvistettuja sääntöjä sovelletaan myös tällaisessa tilanteessa (edellyttäen, että asiaan sisältyy muu merkityksellinen kansainvälinen tekijä).

58.

Sillä, että Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa vahvistettua forum actoris ‑sääntöä sovelletaan tapauksiin, joissa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa mutta riidanalainen sopimus täytettiin tai se olisi pitänyt täyttää toisessa maassa, ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen 4 jakson erityisen tavoitteen saavuttamiseksi.

59.

Muistutan, että 4 jakson sääntöjen tarkoituksena on suojata kuluttajaa, jota pidetään taloudellisesti heikommassa asemassa olevana ja juridisesti kokemattomampana sopimuspuolena kuin elinkeinonharjoittajaa. ( 67 ) Kyseisellä forum actoris ‑säännöllä erityisesti parannetaan (huomattavasti) kuluttajien mahdollisuuksia saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa niin, että he eivät luopuisi käyttämästä oikeuksiaan. ( 68 )

60.

Tässä yhteydessä FTI väittää edellä esitetyn vallitsevan näkemyksen mukaisesti, että ainoa tilanne, jonka unionin lainsäätäjä pyrki tällä säännöllä välttämään, oli se, että kuluttajan olisi pakko nostaa kanne jonkin toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa. Lainsäätäjä halusi suojella kuluttajaa siltä, että hän joutuisi turvautumaan vieraaseen oikeusjärjestykseen, jonka kieltä hän ei välttämättä osaa, ja siltä hankalalta etäisyydeltä, joka saattaa erottaa hänet näistä ulkomaisista tuomioistuimista. Tämä erityinen suoja ei ole perusteltu silloin, kun kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa. Tällaisessa tilanteessa tämän jäsenvaltion tuomioistuimet ovat välttämättä toimivaltaisia.

61.

Se, että kuluttajat luopuisivat käyttämästä oikeuksiaan niiden vaikeuksien vuoksi, joita liittyy kanteen nostaminen elinkeinonharjoittajaa vastaan toisessa maassa, oli selvästi lainsäätäjän mielessä ollut tärkein skenaario, ( 69 ) mutta mielestäni se ei ollut ainoa. Jos näin olisi, lainsäätäjä olisi tyytynyt antamaan kuluttajalle mahdollisuuden nostaa kanne sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa hänellä on kotipaikka. Se, että Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa mennään pidemmälle ja annetaan kuluttajalle mahdollisuus nostaa kanne kotipaikkansa tietyssä tuomioistuimessa, osoittaa sen, että lainvalmistelijat olivat huolissaan siitä, että kuluttajat luopuisivat kanteiden nostamisesta myös silloin, kun toimivaltainen tuomioistuin ei olisi heidän kotipaikkansa tuomioistuin, vaikka se sijaitsisikin jäsenvaltiossa, jossa he asuvat. Kuten unionin tuomioistuin on jo toisessa yhteydessä todennut, ( 70 ) kuluttajan ja toimivaltaisen tuomioistuimen välinen etäisyys voi olla hankala myös jäsenvaltion sisällä (esimerkiksi elinkeinonharjoittajan kotipaikan tuomioistuin on kaukana sijaitsevassa kaupungissa), toisinaan jopa hankalampi kuin kahden jäsenvaltion välillä, ( 71 ) mikä voisi vaikeuttaa kuluttajan saapumista tuomioistuimeen. ( 72 ) Lainsäätäjän tarkoituksena oli selvästi välttää myös tällainen tilanne.

62.

FTI:n väite, jonka mukaan jäsenvaltioiden menettelysäännöissä ei aina edellytetä, että kuluttajan on saavuttava tuomioistuimeen henkilökohtaisesti, tai sallitaan etäkäsittely, jolloin tällaisia hankaluuksia ei käytännössä välttämättä aiheudu, ei ole vakuuttava. Voitaisiin myös väittää, että näiden menettelysääntöjen mukaan toimivaltainen tuomioistuin voi joskus olla suhteellisen lähellä kuluttajan kotipaikkaa. ( 73 ) Muissa tapauksissa kuluttaja voi kuitenkin joutua saapumaan tuomioistuimeen henkilökohtaisesti, ja toimivaltainen tuomioistuin voi olla kaukana. Vastaavasti on niin, että jos kuluttajan pitäisi nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa, hän saattaa osata sen kieltä ja tuntea menettelyn sen tuomioistuimessa, joka voisi olla myös lähellä häntä. Sitä vastoin muissa tilanteissa koko menettely voisi olla hänelle täysin vieras. Kaiken kaikkiaan, kuten komissio toteaa, Bryssel I a ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa vahvistetun forum actoris ‑säännön soveltaminen ei voi riippua tällaisesta tapauskohtaisesta arvioinnista, joka koskee käytännön vaikeuksia, joita kuluttaja tosiasiassa kohtaisi käsiteltävässä asiassa. Tällöin kyseisen säännön soveltamisala ei olisi ennustettava. Näitä vaikeuksia oletetaan esiintyvän useimmissa tapauksissa, ja ne käsitellään vastaavasti.

63.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Amtsgericht Nürnbergin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 1 artiklan 1 kohtaa ja 18 artiklan 1 kohtaa on yhdessä luettuna

tulkittava siten, että

18 artiklan 1 kohdassa vahvistettua sääntöä, jonka mukaan kuluttajan kotipaikan tuomioistuin on toimivaltainen, sovelletaan kanteeseen, jonka kuluttaja, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, on nostanut sellaista matkanjärjestäjää vastaan, jonka kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa, ja joka koskee ulkomaanmatkaa varten tehtyä matkapakettisopimusta. Tällä säännöllä annetaan tälle tuomioistuimelle sekä kansainvälinen että alueellinen toimivalta ottamatta huomioon kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevia alueellisen toimivallan jakoa koskevia sääntöjä.