1.

Käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 ( 2 ) 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäisen alakohdan tulkintaa.

2.

Kyseinen pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Saksassa asuva EM ja Roompot Service BV, jonka kotipaikka on Alankomaissa ja joka ylläpitää kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa matkailuasunnoista koostuvaa lomakylää, ja joka koskee erään kyseisessä lomakylässä sijaitsevan huvilan lyhytaikaisesta käytöstä maksetun hinnan takaisinmaksua korkoineen ja kuluineen.

3.

Esitän syyt, joiden vuoksi katson pääasiassa, että riita koskee sekamuotoista sopimusta, joka ei näin ollen kuulu kiinteän omaisuuden vuokrasopimusten osalta asetuksessa N:o 1215/2012 tarkoitetun yksinomaisen toimivallan piiriin. Jos unionin tuomioistuin toteaisi, että kyseinen sopimus kuuluu kyseisen asetuksen 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisalaan, katsoisin toissijaisesti, että pääasiassa esitetty vaatimus on sidoksissa tähän sopimukseen ja kuuluu myös kyseisen säännöksen soveltamisalaan.

4.

Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 6 jaksossa, jonka otsikkona on ”Yksinomainen toimivalta”, olevan 24 artiklan 1 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Seuraavilla jäsenvaltion tuomioistuimilla on asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta:

5.

Saksassa asuva EM varasi 23.6.2020 internetissä Roompot Service ‑verkkosivustolla, ( 3 ) jonka kotipaikka on Alankomaissa, huvilan kyseisessä jäsenvaltiossa Noardburgumissa sijaitsevasta Waterpark Zwartkruis ‑lomakylästä ( 4 ) ajanjaksolle 31.12.2020–4.1.2021 yhdeksän hengen ryhmälle, johon kuuluu henkilöitä useammasta kuin kahdesta kotitaloudesta.

6.

EM:n täysimääräisesti maksamaan 1902,80 euron hintaan tehtyyn varaukseen sisältyi liinavaatteiden toimittaminen ja loppusiivous.

7.

Waterpark Zwartkruis on lomakylä, joka koostuu aivan järven rannalla sijaitsevista huviloista, ja kullakin asunnolla on oma venelaiturinsa. Lisämaksusta voi vuokrata veneitä ja kanootteja.

8.

Roompot Service ilmoitti EM:lle sähköpostitse ennen hänen saapumistaan ja hänen pyynnöstään, että Waterpark Zwartkruis oli varattuna ajanjaksona avoinna covid-19-pandemiasta huolimatta mutta että Alankomaiden säädösten mukaan huvilaan oli mahdollista majoittua vain hänen perheensä ja enintään kahden toiseen kotitalouteen kuuluvan henkilön kanssa. Lisäksi hänelle tarjottiin mahdollisuutta siirtää majoitusvaraus myöhempään ajankohtaan.

9.

EM ei saapunut majapaikkaan eikä muuttanut varaustaan. Roompot Service palautti hänelle 300 euroa.

10.

EM nosti Roompot Serviceä vastaan Amtsgericht Neussissa (Neussin alioikeus, Saksa) kanteen, jossa vaadittiin 1602,80 euron suuruisen hinnan loppuosan takaisinmaksua korkoineen ja kuluineen. Vastapuoli kiisti Saksan tuomioistuinten kansainvälisen toimivallan. Kanne hylättiin 1.10.2021 tehdyllä ratkaisulla perusteettomana.

11.

EM teki valituksen Landgericht Düsseldorfiin (Düsseldorfin alueellinen alioikeus, Saksa), joka tiedustelee, onko Alankomaiden tuomioistuimilla asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti yksinomainen kansainvälinen toimivalta käsitellä pääasia.

12.

Kyseinen tuomioistuin esittää, että yhteisöjen tuomioistuimen kolmesta merkityksellisestä tuomiosta, jotka koskevat loma-asuntojen vuokraamista ulkomailla ja joissa tulkitaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehdyn yleissopimuksen ( 5 ) 16 artiklan 1 kohtaa, jonka sisältö pysyi olennaisin osin samanlaisena asetuksessa N:o 1215/2012, eli 15.1.1985 annetusta tuomiosta Rösler, ( 6 )26.2.1992 annetusta tuomiosta Hacker ( 7 ) ja 27.1.2000 annetusta tuomiosta Dansommer, ( 8 ) ilmenee, että kyseiset sopimukset kuuluvat lähtökohtaisesti sen jäsenvaltion tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan, jossa kiinteistö sijaitsee. Unionin tuomioistuimen mukaan tästä voidaan poiketa vain, kun sopimus on luonteeltaan sekamuotoinen, koska se käsittää useita palveluita asiakkaan maksamaa kokonaishintaa vastaan. ( 9 )

13.

Kansallinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että nyt käsiteltävässä asiassa muita palveluita ovat Roompot Servicen verkkosivustolla otsikon ”Tiedot ja neuvot” alla monenlaisten, varustelultaan vaihtelevien huviloiden tarjoaminen, EM:lle tehty varaus, vastaanotto paikan päällä ja avainten luovuttaminen, liinavaatteiden toimittaminen ja loppusiivouksen tekeminen. Sen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä omaksuman käsityksen mukaan näiden palvelujen on oltava kokonaisuutta tarkasteltaessa merkittäviä, jotta sopimus on niiden perusteella sekamuotoinen.

14.

Toisaalta osassa saksalaista oikeuskirjallisuutta esitetyn näkemyksen mukaan alisteisilla liitännäisillä suorituksilla, kuten kohteen kunnossapidolla ja puhdistamisella, liinavaatteiden vaihtamisella tai vastaanotolla paikan päällä, ei ole riittävästi painoarvoa, joten pääasiassa kyseessä olevat muut palvelut eivät riitä osoittamaan, että sekamuotoista sopimusta koskevat vaatimukset täyttyvät.

15.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää myös, että Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) on tulkinnut yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita toisin. ( 10 ) Tuomioon Hacker ja tuomioon Dansommer tukeutuen Bundesgerichtshof katsoo, että toimivallan määräytyminen asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäisen alakohdan perusteella riippuu yksinomaan siitä, onko ammattimainen matkanjärjestäjä velvollinen luovuttamaan käyttöön kolmannen osapuolen omistaman loma-asunnon. Tällaisessa tilanteessa kyseistä säännöstä ei voida soveltaa. Toisaalta, jos ammattimainen matkanjärjestäjä toimii ainoastaan välittäjänä omistajan kanssa tehtävässä vuokrasopimuksessa, kyseistä säännöstä voidaan soveltaa.

16.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee, onko kyseinen tulkinta yhdenmukainen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.

17.

Näin ollen Landgericht Düsseldorf päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [asetuksen N:o 1215/2012] 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäistä [alakohtaa] tulkittava siten, että yksinomainen toimivalta on sen paikkakunnan tuomioistuimilla, jossa vuokrakiinteistö sijaitsee, kun kyseessä on yksityishenkilön ja loma-asuntojen ammattimaisen vuokranantajan välinen sopimus, joka koskee huvilan lyhytaikaista käyttöoikeuden luovuttamista vuokranantajan ylläpitämässä lomakylässä ja jossa pelkän käyttöoikeuden luovuttamisen lisäksi sovitaan muista palveluista kuten loppusiivouksesta ja liinavaatteiden toimittamisesta, riippumatta siitä, omistaako lomahuvilan vuokranantaja vai kolmas henkilö?”

18.

EM ja Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia.

19.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, mitkä kriteerit on otettava huomioon, jotta lomakylän huvilan lyhytaikaista käyttöä koskeva sopimus voidaan luokitella asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuksi kiinteän omaisuuden vuokrasopimukseksi tai palvelukokonaisuutta koskevaksi sekamuotoiseksi sopimukseksi.

20.

Kyseisen asetuksen 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäisen alakohdan säännökset vastaavat Brysselin yleissopimuksen 16 artiklan 1 kohdan, josta on tullut sen 16 artiklan 1 kohdan a alakohta, ( 11 ) ja asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 12 ) 22 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan säännöksiä, joten unionin tuomioistuimen viimeksi mainittujen määräysten ja säännösten osalta esittämä tulkinta koskee myös ensin mainittujen säännösten tulkintaa. ( 13 )

21.

On syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan

22.

Asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 4 kohdan mukaan kyseistä yksinomaista toimivaltaa ei voida sulkea pois sopimuksin.

23.

Kansallisten tuomioistuinten toimivallan määrittelystä on loma-asuntojen vuokrauksen osalta annettu kolme tuomiota, nimittäin tuomio Rösler, tuomio Hacker ja tuomio Dansommer, ( 15 ) sekä kaksi lainsäädäntömuutosta. ( 16 ) Niillä poikettiin kyseisen asetuksen 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä yksinomaisesta toimivallasta silloin, kun riidan molempien osapuolten kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa. ( 17 ) On kuitenkin huomattava, että lainsäädäntömuutos, jolla kyseisen asetuksen 24 artiklan 1 alakohtaan lisättiin toinen alakohta, ei asuntojen vuokrasopimusten osalta täysin vastaa periaatteellisen säännön perusteluja, jotka unionin tuomioistuin on pyrkinyt vahvistamaan ja joista on muistutettu tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohdassa. ( 18 )

24.

Kyseessä on siis sääntely, jota on sovellettu lähes kahdenkymmenen vuoden ajan lyhytaikaiseen matkailuvuokraukseen ilman, että kansalliset tuomioistuimet olisivat tähän saakka saattaneet unionin tuomioistuimen tietoisuuteen uusia tulkintaan liittyviä vaikeuksia.

25.

Unionin tuomioistuimen kyseisestä oikeuskäytännöstä seuraa, että asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäisen alakohdan soveltaminen edellyttää kahden ehdon täyttymistä. Ensinnäkin riidan täytyy koskea kyseisessä säännöksessä tarkoitettua kiinteistön vuokrasopimusta. Toiseksi, jos näin on, kyseisestä sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien on oltava riidan kohteena. Jos ensimmäinen ehto ei täyty, toista ehtoa ei ole tarpeen tutkia.

26.

Yhteisöjen tuomioistuimen kahdesta viimeisestä tuomiosta eli tuomiosta Hacker ja tuomiosta Dansommer käy ilmi, että vuokrasopimukseksi luokittelu edellyttää, että loma-asunnon käyttöä koskevaan päävelvoitteeseen ei liity lisäsuorituksia. ( 19 )

27.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset johtuvat pääasian sopimussitoumusten arvioinnista verrattuna tuomiossa Hacker kyseessä olleisiin sitoumuksiin. Niistä muistutetaan tuomion Dansommer 31 kohdassa seuraavasti: ”Tässä asiassa[, joka johti tuomioon Hacker,] kyseessä olleen sopimuksen oli tehnyt ammattimainen matkanjärjestäjä asiakkaansa kanssa paikkakunnalla, jolla heillä oli kotipaikka, ja vaikka sopimuksessa sovittiin suorituksesta, joka oli loma-asunnon käyttö tietyn lyhyen ajan, siinä sovittiin myös muista suorituksista, joita olivat matkanjärjestäjän antamat tiedot ja neuvot, jotka koskivat asiakkaalle tarjottuja lomavaihtoehtoja, asunnon varaaminen asiakkaan valitsemaksi ajankohdaksi, paikkojen varaaminen matkaa varten, vastaanotto paikan päällä ja mahdollinen vakuutus matkan peruuttamisen varalta (– – [tuomio] Hacker, 14 kohta).”

28.

Näistä kahdesta tuomiosta seuraa mielestäni, että ratkaistakseen kysymyksen toimivallastaan tuomioistuimen on arvioitava kyseistä sopimussuhdetta kokonaisuudessaan ja asiayhteydessään sen määrittämiseksi, onko sen yksinomaisena tarkoituksena asunnon käyttö vai sitoumus luovuttaa asunto henkilön käyttöön lomamatkalle ominaisin palveluin. ( 20 ) Siivouksella, liinavaatteilla tai niiden kaltaisilla muilla palveluilla, joita voidaan tarjota missä tahansa yksityishenkilön tai ammatinharjoittajan vuokraamassa kiinteistössä, ei mielestäni ole vaikutusta sopimuksen luokitteluun, jos ne liittyvät kiinteistön käyttöön.

29.

Sama koskee kysymystä siitä, onko loma-asunnon vuokrannut suoraan omistaja vai onko se vuokrattu hänen nimissään. Yhteisöjen tuomioistuimen tarkoituksena ei mielestäni ollut muuttaa kansainvälisen toimivallan määrittelyssä käytettäviä perusteita tuomiossa Dansommer. ( 21 ) Sopimukseen perustuva sitoumus, jonka tarkoituksena on kiinteistön käyttö, on riittävä. ( 22 ) Oletuksena nimittäin on, että vuokranantaja on siihen oikeutettu. Loma-asunnon vuokralaisen ei pitäisi joutua selvittämään, kuka asunnon omistaja on, etenkään jos hän päättää nostaa kanteen.

30.

Toisaalta, kuten järjestetyn lomamatkan yhteydessä, ( 23 ) majoituksen antamisella käyttöön erityisesti lomailuun tarkoitetuissa paikoissa, kuten Roompot Servicen ( 24 ) ylläpitämässä Waterpark Zwartkruis ‑lomakylässä, on erityispiirteitä, jotka oikeuttavat mielestäni kyseessä olevan sopimuksen luokittelemisen sekamuotoiseksi sopimukseksi, jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että niistä on kyse.

31.

Ensiksi on nimittäin tarkistettava, millä perusteella sopimussuhde on syntynyt. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole viitannut sellaisen vuokrasopimuksen olemassaoloon, joka tehdään kirjallisesti, kun kyseessä on majoitus omakotitalossa, ( 25 ) eikä sen sisältöön, etenkään täysimääräisen hinnan maksamista koskevien ehtojen osalta. Etenkään ei ole täsmennetty, koskiko varaus ennalta määriteltyä huvilaa. ( 26 ) Kiinteistökokonaisuudessa, johon kuuluu yhtenäisen kokonaisuuden muodostavia vakiomuotoisia majoitusrakenteita ja tarvittaessa yhteiskäyttöön tarkoitettuja rakennuksia, näyttää kuitenkin siltä, että jonkin kalustetun asunnon käyttöä koskevat sitoumukset tehdään, kuten hotellikompleksissa, lomakylän ylläpitäjän omalla vastuulla; se yleensä esiintyy yhteyshenkilönä valitusten osalta.

32.

Toiseksi on todettava, että tämäntyyppinen lomamajoitus on suunniteltu oleskelun järjestämistä koskeva tarjouskokonaisuus huomioon ottaen. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, että vuokrattu asunto sijaitsee rannalla sijaitsevassa lomakylässä, joka on nimenomaan suunniteltu tarjoamaan paikan päällä majoittuville henkilöille vapaa-aikaan liittyviä palveluja. ( 27 ) Näin ollen voidaan päätellä, että lomailija odottaa myös tietyntasoista mukavuutta ja neuvontaa, ja sitä mainostetaan tällaista majoitusta varattaessa. Kyseisessä yhteydessä ratkaisevaa ( 28 ) on mielestäni se, että lomakylän matkanjärjestäjä katsotaan elinkeinonharjoittajaksi, samoin kuin se, että on mahdollista todeta, että majoitustarjonta on saatavilla ympärivuotisesti rajoittamattoman ajan, ja kyseiset kriteerit erottavat sen kausiluonteisesta vuokrauksesta.

33.

Kolmanneksi myös majoituksen kokonaishinta ( 29 ) on arvioinnissa huomioon otettava tekijä. Mielestäni on nimittäin tarpeen tietää, sisältyykö siihen useiden palvelujen hinta tai tällaisessa lomakylässä tarjottava palveluvalikoima niiden laatu tai merkitys huomioon ottaen, mikä oikeuttaisi sen, että kyseisellä hinnalla ei ole välitöntä yhteyttä yksittäisen asunnon vuokrahintaan yksityisomistuksessa olevien loma-asuntojen paikallisilla vuokramarkkinoilla ( 30 ) vaan että se on pikemminkin vahvistettu vakioidun mukavuustason mukaan, kuten hotellissa. Näin ollen siihen ei sovellettaisi pakottavaa säännöstöä, joka olisi verrattavissa siihen, jolla voidaan säännellä asuntojen vuokrasopimuksia.

34.

Näin ollen kansallisen tuomioistuimen asiana on mielestäni selvittää kaikki sopimusehdot ja lyhytaikaista majoittumista koskevan majoitustarjonnan erityispiirteet lomakylässä, kuten käsiteltävässä asiassa Waterpark Zwartkruis ‑lomakylässä. Selvitettäessä osatekijöitä, jotka koskevat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ”loma-asuntojen ammattimaiseksi vuokranantajaksi” kuvaileman lomakylän ylläpitäjän tarjoamia palveluja, voidaan ylittää rajat, jotka asetetaan unionin tuomioistuimelle arvioitavaksi toimitetun tai oikeuskirjallisuudessa käsitellyn tapauskohtaisen analyysin kaltaiselle analyysille. ( 31 ) Se takaa myös riittävän ennakoitavuuden.

35.

Tällainen lähestymistapa soveltuu myös monissa jäsenvaltioissa kehittyneeseen monimuotoiseen majoitustarjontaan. ( 32 ) Totean tältä osin, että se ilmenee tällä alalla ranskan kielen terminologiasta. Näin ollen toisistaan erotetaan vapaa-ajan asuinkiinteistöt, huoneistohotellit ja lomakylät sen mukaan, mikä majoituksen tai kalustetun matkailuasunnon tyyppi, kuten talo, huoneisto, huvila, siirrettävä vapaa-ajan asunto tai kevyt vapaa-ajan asunto, on kyseessä ja minkä tyyppisiä vapaa-ajan palveluita tarjotaan.

36.

Moninaisen tarjonnan saatavuus on myös lisääntynyt huomattavasti, koska varaukset tehdään yhä useammin verkkosivustoilla. ( 33 ) Lopuksi on otettava huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa Rösler, Hacker ja Dansommer tekemien ratkaisujen jälkeen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö on muuttunut unionin oikeudessa perusteellisesti kuluttajansuojan alalla, ( 34 ) etenkin lomamatkojen osalta. ( 35 ) Myös kansallisessa lainsäädännössä on otettu käyttöön erityisiä matkailumajoitusta koskevia oikeudellisia järjestelmiä. ( 36 )

37.

Näin ollen asuntojen vuokraamista lomakylissä koskevassa erityisessä asiayhteydessä perustelu, jonka mukaan sen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat yksinomaisesti toimivaltaisia, jossa sijaitsee kiinteistö, jonka käyttöoikeus on luovutettu lyhyeksi ajaksi, ( 37 ) ei vaikuta minusta merkitykselliseltä, mikä puoltaa sitä, että ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle annetaan vastaus asetuksen N:o 1215/2012 ( 38 ) 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäisen alakohdan suppeaa tulkintaa koskevan periaatteen mukaisesti.

38.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin päättää, kuten tuomiossa Hacker, että kyseisen asetuksen 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, kun matkailualan ammattilainen antaa lomakyläasunnon lyhytaikaiseen yksityiskäyttöön, koska sopimussuhde on luokiteltava kyseisessä oikeuskäytännössä tarkoitetuksi sekamuotoiseksi sopimukseksi.

39.

Jos unionin tuomioistuin kuitenkin katsoo, että kyseessä oleva sopimus koskee yksinomaan loma-asunnon vuokrausta, kuten tuomiossa Dansommer, on syytä tarkastella EM:n ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa nostamaa kannetta.

40.

EM:n kanne perustuu siihen, että hän varasi kesäkuussa 2020 asunnon useammalle kuin kahdelle kotitaloudelle, joihin kuului yhteensä yhdeksän henkilöä, mutta Roompot Service antoi hänelle luvan majoittua siellä 31.12.2020 alkaen vain perheensä ja kahden toiseen kotitalouteen kuuluvan henkilön kanssa. ( 39 ) Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä todetaan, että EM hakee ”vuokran loppusumman” takaisinmaksua sen jälkeen, kun Roompot Service palautti vuokran osasumman. ( 40 )

41.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa vuokralla tarkoitetaan majoituksen hintaa, joka maksettiin täysimääräisesti. Ei ole täsmennetty, kattoiko kyseinen hinta erityiskustannukset, jotka eivät liittyneet suoraan asunnon käyttöön, esimerkiksi varausmaksut, kuten EM:lle tehty osittainen takaisinmaksu voisi antaa ymmärtää. ( 41 )

42.

Kun kanteen kohteena on vuokran maksaminen vastikkeeksi kiinteistön käyttöoikeudesta, unionin tuomioistuin on katsonut, että yksinomainen toimivalta kiinteän omaisuuden vuokrasopimusten osalta on sovellettavissa, jos riidan kohde liittyy suoraan vuokratun kiinteistön käyttöön. ( 42 )

43.

Kyseisessä oikeudellisessa järjestelmässä on kiinnitettävä erityistä huomiota kahteen käsiteltävään asiaan liittyvään seikkaan. Ensinnäkään vuokratun kiinteistön käyttämättä jättäminen ei mielestäni muuta EM:n nostaman kanteen luokitusta. Tämä seikka ei periaatteessa vapauta häntä velvollisuuksistaan Roompot Servicea kohtaan. Toiseksi kiinteistön vuokrasopimusehtojen muutosta on arvioitava siten, että Roompot Service on laiminlyönyt sopimussitoumuksensa, vaikka se olisikin perusteltua covid-19-pandemian torjunnan asettamien rajoitusten vuoksi. ( 43 )

44.

Näin ollen pääasian riidan kohde kuuluu mielestäni sen jäsenvaltion tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan, jossa vuokrattu kiinteistö sijaitsee. Asia voisi olla toisin ainoastaan, jos EM olisi pyytänyt vaaditun summan suuruisena korvausta vahingosta, joka liittyy välillisesti vuokratun kiinteistön käyttöön. ( 44 )

45.

Näin ollen, jos unionin tuomioistuin toissijaisesti katsoisi, että EM:n ja Roompot Servicen välinen sopimus koskee loma-asuntojen käyttöoikeuden luovuttamista, katson toissijaisesti, että asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä yksinomaista toimivaltaa koskevaa sääntöä sovellettaisiin myös sillä perusteella, että riidan kohteena ovat tällaisesta sopimuksesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet.

46.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landgericht Düsseldorfin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäistä alakohtaa

on tulkittava siten, että

sopimus, jonka nojalla matkailualan ammattilainen antaa loma-asunnon lomakylässä lyhytaikaiseen yksityiskäyttöön, ei kuulu sen soveltamisalaan

toissijaisesti vaatimus maksetun hinnan osittaisesta takaisinmaksusta sen jälkeen, kun toinen osapuoli on muuttanut loma-asunnon vuokraamista koskevan sopimuksen ehtoja, kuuluu sen soveltamisalaan.