Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PRIIT PIKAMÄE

14 päivänä joulukuuta 2023 (1)

Asia C‑432/22

PT

Muu osapuoli:

Spetsializirana Prokuratura

(Ennakkoratkaisupyyntö – Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria))

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Järjestäytynyt rikollisuus – Puitepäätös 2008/841/YOS – Puitepäätös 2004/757/YOS – Huumausaineiden laiton kauppa – Neuvotellun rangaistuksen määräämistä koskeva syyttäjän ja rikoksentekijän välinen sopimus – Unionin tuomioistuimen toimivalta – SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 47 artikla – Sopimuksen hyväksyminen tuomioistuimessa – Edellytykset – Ad hoc ‑ratkaisukokoonpanon nimeäminen – Muiden vastaajien suostumus

1.        Syytetyn mahdollisuus neuvotella syytteestä tai saada lievennystä rangaistukseen myöntämällä syyllisyytensä, vakuuttamalla ennen oikeudenkäyntiä olevansa riitauttamatta tosiseikkoja tai tekemällä täysimääräistä yhteistyötä tutkintaviranomaisten kanssa on yleistynyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan Euroopan valtioiden rikosoikeusjärjestelmissä.(2)

2.        Unionin tuomioistuin puolestaan on ottanut tähän seikkaan kantaa syyllisyyden myöntämistä koskevia sopimuksia koskeneissa asioissa, mutta vain niiltä osin kuin kyseessä on ollut tiettyjä rikosoikeudellisen menettelyn kohteena oleville henkilöille kuuluvia menettelyllisiä oikeuksia, kuten direktiivin (EU) 2016/343(3) mukainen syyttömyysolettama tai direktiivin 2012/13/EU(4) mukainen henkilön oikeus saada tiedot häntä koskevasta syytteestä.

3.        Nyt käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, onko kansallinen säännöstö yhdenmukainen SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa, kun tämä kohta luetaan Europan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan valossa, kun siinä säädetään, että toimivaltainen hyväksymään sopimuksen, jolla yksi vastaajista myöntää alennettua rangaistusta vastaan syyllisyytensä rikoksiin, joista häntä syytetään, on muu tuomioistuin kuin se, jonka käsiteltäväksi asia on alun perin saatettu, ja että tämän sopimuksen hyväksyminen tuomioistuimessa edellyttää, että kaikki muut vastaajat, jotka eivät ole myöntäneet rikosoikeudellista vastuutaan, hyväksyvät kyseisen sopimuksen tekemisen.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

4.        Käsiteltävässä asiassa merkityksellinen on SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.

 Bulgarian oikeus

5.        Bulgarian rikosprosessilain (Nakazatelno protsesualen kodeks, jäljempänä NPK)(5) 381 §:ssä, jonka otsikko on ”Sopimus rangaistuksesta oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Esitutkinnan päätteeksi syyttäjä ja asianajaja voivat tehdä jommankumman ehdotuksesta keskinäisen sopimuksen asian ratkaisemiseksi.

– –

4.      Sopimuksessa voidaan määrittää rangaistus NPK:n 55 §:ssä luetelluin edellytyksin, vaikka asiaan ei liittyisi poikkeuksellisia eikä lukuisia lieventäviä seikkoja.

5.      Sopimus on tehtävä kirjallisesti, ja siinä on päästävä yhteisymmärrykseen seuraavista kysymyksistä:

1.      Onko tehty teko, onko vastaajana oleva henkilö tehnyt teon ja onko teko tuottamuksellinen, onko teko rikos ja mikä on teon oikeudellinen luokittelu?

2.      Mikä on määrättävän rangaistuksen luonne ja ankaruus?

– –

6.      Syyttäjä ja asianajaja allekirjoittavat sopimuksen. Vastaaja allekirjoittaa sopimuksen, jos hän hyväksyy sen, ilmoitettuaan sitä ennen luopuvansa asian käsittelystä tavanomaisessa menettelyssä.

7.      Kun menettelyn kohteena on useita henkilöitä tai siinä on kyse useista rikoksista, sopimuksen voi tehdä osa näistä henkilöistä tai se voidaan tehdä osasta kyseisiä rikoksia.

– –”

6.        NPK:n 382 §:ssä, jonka otsikko on ”Tuomioistuimen päätös sopimuksesta”, säädetään seuraavaa:

”1.      Syyttäjä toimittaa sopimuksen syytteen kanssa toimivaltaiseen alioikeuteen heti sen jälkeen, kun se on tehty.

– –

5.      Tuomioistuin voi ehdottaa sopimukseen muutoksia, joita syyttäjä ja asianajaja tarkastelevat. Syytettyä kuullaan viimeisenä.

– –

7.      Tuomioistuin vahvistaa sopimuksen, jos se ei ole lain tai hyvän tavan vastainen.

– –”

7.        NPK:n 384 §:ssä, jonka otsikko on ”Sovintosopimus tuomioistuinmenettelyn yhteydessä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Alioikeus voi hyväksyä sovintosopimuksen tässä luvussa säädetyin edellytyksin ja siinä säädettyjä menettelysääntöjä noudattaen tuomioistuinmenettelyn alkamisen jälkeen ennen tuomioistuimessa käytävän tutkintavaiheen päättymistä.

– –

3.      Tällöin sopimus rangaistuksesta vahvistetaan vasta, kun kaikki [menettelyn] asianosaiset ovat antaneet siihen suostumuksensa.”

8.        NPK:n 384 a §:ssä, jonka otsikko on ”Päätös sopimuksesta, jonka on tehnyt yksi syytetyistä tai joka koskee yhtä rikoksista”, säädetään seuraavaa:

”1.      Kun sopimuksen on tehnyt tuomioistuinmenettelyn alkamisen jälkeen ennen tuomioistuimessa käytävän tutkintavaiheen päättymistä yksi syytetyistä tai se koskee yhtä rikoksista, tuomioistuimen on lykättävä asian käsittelyä.

2.      Toisen ratkaisukokoonpanon on annettava ratkaisu tehdystä sopimuksesta seitsemän päivän kuluessa asian vireille saattamisesta.

3.      Edellä 1 momentissa tarkoitettu ratkaisukokoonpano jatkaa asian käsittelyä sen jälkeen, kun sopimuksesta on annettu ratkaisu.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

9.        Spetsializirana prokuratura (erikoissyyttäjä, Bulgaria) nosti 25.3.2020 Spetsializiran nakazatelen sadissa (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria) syytteen 41:tä henkilöä vastaan huumausaineiden levittämistä rahallisen hyödyn saamiseksi harjoittaneen järjestäytyneen rikollisryhmän johtamisesta ja/tai sen toimintaan osallistumisesta; SD ja PT olivat näiden syytettyjen joukossa. PT:tä syytettiin kyseiseen rikollisryhmään osallistumisesta sekä huumausaineiden hallussapidosta niiden levittämistä varten.

10.      Oikeudenkäyntiä edeltäneessä vaiheessa syyttäjä ja SD:n asianajaja tekivät 26.8.2020 sopimuksen, jossa SD myönsi syyllisyytensä kaikkiin häntä vastaan nostettuihin syytteisiin ja jonka mukaan SD:lle määrättäisiin lievempi rangaistus kuin mikä hänelle olisi lain mukaan pitänyt määrätä. Kyseisessä sopimuksessa mainittiin muiden syytettyjen nimet ja henkilötunnukset. Näiltä henkilöiltä ei pyydetty suostumusta sopimukseen, ja toinen ratkaisukokoonpano hyväksyi sopimuksen 1.9.2020.

11.      Oikeudenkäyntiä edeltäneessä vaiheessa syyttäjä ja PT:n asianajaja tekivät 17.11.2020 sopimuksen, jossa PT myönsi syyllisyytensä kaikkiin häntä koskeviin syytteisiin ja jossa sovittiin tehdyistä rikoksista määrättävästä ehdollisesta vapausrangaistuksesta (jäljempänä 17.11.2020 tehty sopimus). Sopimusta muutettiin poistamalla siitä muiden syytettyjen nimet ja henkilötunnukset 5.9.2019 annetun tuomion AH ym. (Syyttömyysolettama) (C‑377/18, EU:C:2019:670) huomioon ottamiseksi.

12.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuuli 14.1.2021 pidetyssä suullisessa käsittelyssä muiden syytettyjen huomautukset; osa syytetyistä ei ollut antanut suostumustaan 17.11.2020 tehdyn sopimuksen hyväksymiselle. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin välitti kyseisen sopimuksen 18.1.2021 NPK:n 384 a §:n mukaisesti tuomioistuimen presidentille toisen ratkaisukokoonpanon nimeämiseksi antamaan ratkaisun kyseisestä sopimuksesta. Tämä ratkaisukokoonpano kieltäytyi 21.1.2021 hyväksymästä 17.11.2020 tehtyä sopimusta sillä perusteella, ettei osa syytetyistä ollut antanut suostumustaan sopimuksen hyväksymiseen.

13.      Syyttäjä ja PT:n asianajaja pyysivät 10.5.2022 asian käsittelevää ratkaisukokoonpanoa antamaan ratkaisun kyseisestä sopimuksesta 29.7.2019 annetun tuomion Gambino ja Hyka (C‑38/18, EU:C:2019:628) perusteella muiden syytettyjen suostumusta pyytämättä. Kyseinen ratkaisukokoonpano ei kuitenkaan enää käsitellyt asiaa sen jälkeen, kun asiat jaettiin sattumanvaraisesti 11.5.2022 NPK:n 384 a §:n perusteella ratkaisukokoonpanon nimeämiseksi antamaan ratkaisu kyseisestä sopimuksesta.

14.      Kyseisen säännöksen mukaisesti nimetty ratkaisukokoonpano tutki 17.11.2020 tehdyn sopimuksen 18.5.2022 ja kieltäytyi hyväksymästä sitä sillä perusteella, että sopimuksen hyväksyminen edellytti muiden 39 syytetyn suostumusta. Tämän kieltäytymisen seurauksena syyttäjä, PT ja tämän asianajaja pyysivät samana päivänä uudelleen sitä ratkaisukokoonpanoa, jossa koko todistelu oli suoritettu, hyväksymään kyseisen sopimuksen muiden syytettyjen suostumusta pyytämättä. Syyttäjä ilmoitti kuitenkin epäilevänsä tämän ratkaisukokoonpanon puolueettomuutta, jotta se voisi jatkaa menettelyä muiden henkilöiden osalta, jos se hyväksyisi PT:n kanssa tehdyn sopimuksen. PT katsoo puolestaan, että jos hän ei voi tehdä sopimusta, loukataan oikeuksia, jotka kuuluvat hänelle Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn sopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) perusteella.

15.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo ennakkoratkaisupyynnössään esille, että vastaus esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin on tarpeen, jotta se voi ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian, joka koskee puitepäätöksen 2004/757/YOS(6) ja puitepäätöksen 2008/841/YOS(7) soveltamisalaan kuuluvia rikoksia ja siten ”unionin oikeuteen kuuluvia aloja” SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Se katsoo, että kansallisessa lainsäädännössä säädetyillä menettelysäännöillä, jotka koskevat sopimuksen tekemistä syyttäjän ja vastaajan välillä, sovelletaan perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla puitepäätöksen 2004/757 5 artiklaa ja puitepäätöksen 2008/841 4 artiklaa.

16.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensinnäkin, onko NPK:n 384 a § yhteensopiva SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan kanssa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on vastoin rikosoikeudellisen menettelyn välittömyysperiaatetta ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, jos puolustus joutuu tilanteeseen, jossa todistelu suoritetaan yhdessä ratkaisukokoonpanossa mutta toinen ratkaisukokoonpano antaa sen perusteella ratkaisun.

17.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii toiseksi, onko NPK:n 384 §:n 3 momentti siltä osin kuin siinä säädetään, että tällaisen sopimuksen hyväksyminen edellyttää samassa rikosoikeudellisessa menettelyssä syytettyinä olevien muiden henkilöiden suostumusta, yhteensopiva puitepäätöksen 2004/757 5 artiklan ja puitepäätöksen 2008/841 4 artiklan sekä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 52 artiklan kanssa, kun nämä luetaan yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa. Kyseinen suostumusta koskeva vaatimus rajoittaa näet viimeksi mainitussa määräyksessä tarkoitettujen oikeussuojakeinojen käyttämistä ilman, että tämä rajoittaminen tapahtuisi suhteellisuusperiaatetta noudattaen perusoikeuskirjan 52 artiklassa edellytetyn mukaisesti.

18.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii vielä, onko sen luovuttava nyt esillä olevan asian käsittelystä, kun huomioon otetaan 28.5.2020 annettu määräys UL ja VM (C‑709/18, EU:C:2020:411, 35 kohta), jos se hyväksyy itse syyttäjän ja PT:n välillä tehdyn sopimuksen, jotta muille sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa vastaajina oleville henkilöille taataan oikeus saada asiansa käsiteltyä puolueettomassa tuomioistuimessa perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa määrätyn mukaisesti.

19.      Tässä tilanteessa Spetsializiran nakazatelen sad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Kun kyse on rikosoikeudellisesta menettelystä, joka koskee unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvista teoista nostettua syytettä, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen [alakohdan] ja perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan kanssa yhteensopiva kansallinen laki, jossa edellytetään, että syyttäjän ja vastaajan tekemän sopimuksen sisällöllisestä tutkimisesta ei vastaa asiaa käsittelevä tuomioistuin, jossa on suoritettu koko todistelu, vaan toinen tuomioistuin, jos perusteena tälle edellytykselle on se, että asiassa on myös muita vastaajia, jotka eivät ole tehneet sopimusta?

2)      Onko puitepäätöksen 2004/757 5 artiklan, puitepäätöksen 2008/841 4 artiklan sekä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen [alakohdan] ja perusoikeuskirjan 52 artiklan, luettuina yhdessä sen 47 artiklan kanssa, kanssa yhteensopiva kansallinen laki, jonka mukaan rikosoikeudellisen menettelyn päättävä sopimus voidaan hyväksyä vain, jos kaikki muut vastaajat ja heidän asianajajansa ovat antaneet siihen suostumuksensa?

3)      Edellytetäänkö perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa, että tutkittuaan ja hyväksyttyään sopimuksen tuomioistuin kieltäytyy tutkimasta muita vastaajia vastaan nostettuja syytteitä, sikäli kuin se on antanut kyseisestä sopimuksesta sellaisen ratkaisun, jossa ei todeta, ovatko he osallistuneet tekoon tai ovatko he syyllisiä siihen?”

 Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

20.      Euroopan komissio on esittänyt kirjallisia huomautuksia.

 Asian tarkastelu

21.      Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen on saatava unionin tuomioistuimelta tulkinta SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, perusoikeuskirjan 47 ja 52 artiklasta sekä puitepäätöksen 2004/757 5 artiklasta ja puitepäätöksen 2008/841 4 artiklasta, koska se on epävarma siitä, onko kansallinen lainsäädäntö näiden unionin oikeuteen kuuluvien määräysten ja säännösten mukainen siltä osin kuin siinä määritellään edellytykset, joiden mukaisesti tuomioistuin voi hyväksyä syyttäjän ja rikosasian vastaajan välisen sopimuksen, jossa viimeksi mainittu myöntää syyllisyytensä rikoksiin, joista häntä syytetään, ja jonka perusteella kyseiselle henkilölle määrätään ennalta neuvoteltu rangaistus.

22.      Komissio väittää kirjallisissa huomautuksissaan olennaisin osin, ettei puitepäätöksen 2004/757 5 artiklaa, puitepäätöksen 2008/841 4 artiklaa eikä perusoikeuskirjan 47 artiklaa sovelleta. Komissio väittää niin ikään, etteivät toista ennakkoratkaisukysymystä koskevat ennakkoratkaisupyynnön perustelut täytä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan vaatimuksia. Lisäksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella unionin tuomioistuimen on oman toimivaltaisuutensa taikka sille esitetyn pyynnön tutkittavaksi ottamisen arvioimiseksi itsensä tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyynnön.(8)

 Unionin tuomioistuimen toimivalta

23.      Erittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisukysymykseen, kun on selvää, ettei unionin oikeuden säännöstä tai määräystä, jonka tulkintaa unionin tuomioistuimelta on pyydetty, voida soveltaa.(9) Silloin, kun oikeudellinen tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen arvioimaan tilannetta, eivätkä perusoikeuskirjan määräykset, joihin mahdollisesti tukeudutaan, sellaisinaan voi perustaa kyseistä toimivaltaa.(10)

24.      SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamisesta on muistutettava ensimmäiseksi, että kyseisen määräyksen mukaan jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Jäsenvaltioiden on siis luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla taataan tehokas tuomioistuinvalvonta kyseisillä aloilla. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamisalan osalta, että mainittu määräys koskee ”unionin oikeuteen kuuluvia aloja” riippumatta tilanteesta, jossa jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.(11)

25.      SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa on tarkoitus soveltaa erityisesti kaikkiin kansallisiin elimiin, jotka saattavat tuomioistuimina lausua kysymyksistä, jotka koskevat unionin oikeuden soveltamista tai tulkintaa ja jotka luetaan siten unionin oikeuteen kuuluviin aloihin. Tämä pätee ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, joka voi näet bulgarialaisena yleisenä tuomioistuimena joutua lausumaan unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyvistä kysymyksistä ja joka kuuluu unionin oikeudessa tarkoitettuna ”tuomioistuimena” SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla Bulgarian oikeussuojakeinojen järjestelmään ”unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla”, joten sen on täytettävä tehokkaan oikeussuojan vaatimukset. Lisäksi on huomautettava, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden ja erityisesti SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla kuuluvia velvoitteita.(12)

26.      Edellä esitetyn perusteella unionin tuomioistuimella on nyt käsiteltävässä asiassa toimivalta tulkita SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa.

27.      Toiseksi on todettava, että perusoikeuskirjan soveltamisala on jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita silloin, kun nämä soveltavat unionin oikeutta, ja kyseisellä määräyksellä vahvistetaan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan unionin oikeusjärjestyksessä taatut perusoikeudet on tarkoitettu sovellettaviksi kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin.

28.      Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnössä mainitusta perusoikeuskirjan 47 artiklasta on todettava nimenomaisesti, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäviksi on saatettu 40:tä henkilöä, joista yksi on PT, vastaan nostetut syytteet huumausaineiden levittämistä rahallisen hyödyn saamiseksi harjoittaneen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta, ja lisäksi asianomaista syytetään huumausaineiden hallussapidosta niiden levittämistä varten.

29.      On riidatonta, että edellä mainitut rikokset, joista säädetään Bulgarian rikoslain 321 §:n 3 momentin 2 kohdassa ja 354 a §:n 1 momentissa, kuuluvat puitepäätöksen 2004/757 ja puitepäätöksen 2008/841 soveltamisalaan ja että ensin mainitun puitepäätöksen 5 artiklassa ja jälkimmäisen puitepäätöksen 4 artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että näissä puitepäätöksissä tarkoitettuja rangaistuksia voidaan alentaa, jos rikoksentekijä luopuu näiden puitepäätösten soveltamisalaan kuuluvasta rikollisesta toiminnasta ja antaa hallinto- tai oikeusviranomaisille tietoja, joita nämä eivät olisi voineet muutoin saada ja joiden avulla nämä voivat muun muassa tunnistaa muut rikoksentekijät ja asettaa nämä syytteeseen tai saada todisteita.

30.      Onko edellä mainitusta toteamuksesta mahdollista päätellä, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tekee, että kansallisilla menettelysäännöillä, jotka koskevat syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen hyväksymistä tuomioistuimessa, sovelletaan unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, minkä perusteella perusoikeuskirjan määräyksiä voidaan soveltaa?

31.      Tähän kysymykseen voitaneen vastata kieltävästi soveltamalla siihen analogisesti päättelyä, johon pohjautuu 24.9.2019 annettu määräys Spetsializirana prokuratura (Syyttömyysolettama) (C‑467/19 PPU, EU:C:2019:776), joka koski direktiivin 2016/343 7 artiklan 4 kohdan tulkintaa; kyseisessä kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden oikeusviranomaiset ottavat rangaistusta määrätessään huomioon epäiltyjen ja syytettyjen yhteistyöhalukkuuden”. Unionin tuomioistuin totesi kyseisessä määräyksessä, että kyseistä kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei säännellä kysymystä siitä, voidaanko sen, että tuomioistuin hyväksyy pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön mukaisen neuvotellun rangaistuksen määräämistä koskevan sopimuksen, joka on tehty henkilön, jota syytetään sen vuoksi, että hänen oletetaan kuuluvan rikollisryhmään, ja syyttäjän välillä, edellytykseksi asettaa ehto, että muut tähän rikollisryhmään kuulumisen vuoksi syytetyt henkilöt antavat suostumuksensa tämän sopimuksen tekemiselle, vai eikö voida, ja näin oli siitä huolimatta, että ensin oli todettu, että kyseistä direktiiviä sovellettiin henkilöllisesti ja aineellisesti pääasian menettelyssä.

32.      Tässä tapauksessa on korostettava ensinnäkin, että puitepäätös 2004/757 ja puitepäätös 2008/841 on annettu muun muassa EU 31 artiklan 1 kohdan e alakohdan perusteella; kyseisessä määräyksessä määrättiin erityisesti, että oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevaa yhteistä toimintaa on toimenpiteiden toteuttaminen asteittain järjestäytynyttä rikollisuutta, terrorismia ja laitonta huumausainekauppaa koskevia rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamiseksi.(13) Näissä puitepäätöksissä säädetään EU 31 artiklan 1 kohdan korvanneen SEUT 83 artiklan 1 kohdan perusteella aineellisen rikosoikeuden vähimmäissäännöksistä.

33.      On todettava, että kyseessä oleva kansallisen lainsäädäntö kuuluu rikosprosessioikeuden alaan, eikä yksikään unionin oikeuteen kuuluva oikeussääntö, jolla vahvistetaan epäillyille tai syytetyille koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan kuuluvia oikeuksia ja joka on annettu SEUT 82 artiklan 2 kohdan perustella, koske nimenomaisesti syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen tekemisessä syyttäjän ja rikoksentekijän välillä sovellettavia menettelysääntöjä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitettu käsite ”unionin oikeuden soveltaminen” edellyttää unionin oikeussäännön ja kyseessä olevan kansallisen toimenpiteen välillä yhteyttä, joka ei perustu pelkästään kyseisten alojen läheisyyteen tai niiden välisiin epäsuoriin vaikutuksiin.(14)

34.      Toiseksi on muistettava, että puitepäätökset velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden mutta jättävät kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot.(15) Kuten edellä on huomautettu, puitepäätös 2004/757 ja puitepäätös 2008/841 ovat vain vähimmäistason yhdenmukaistamisvälineitä. Jäsenvaltioilla on siis laaja harkintavalta niiden pannessa nämä säädökset täytäntöön kansallisessa oikeudessaan.(16)

35.      Kolmanneksi on todettava, että puitepäätöksen 2004/757 5 artiklan ja puitepäätöksen 2008/841 4 artiklan sanamuodosta ilmenee, että kyseisissä säännöksissä ainoastaan varataan jäsenvaltioille mahdollisuus sallia se, että niiden oikeusviranomaiset ottavat huomioon syytettyjen yhteistyön määrittäessään seuraamusta rikosoikeudellisen vastuun myöntämisen jälkeen. Koska kyseisissä säännöksissä ei aseteta jäsenvaltioille mitään velvollisuutta taata sitä, että nämä viranomaiset ottavat tämän yhteistyön huomioon, niillä ei anneta vastaajalle oikeutta saada alennettu seuraamus, jos hän tekee yhteistyötä oikeusviranomaisten kanssa esimerkiksi tekemällä syyttäjän kanssa sopimuksen, jossa hän myöntää syyllisyytensä.(17)

36.      On korostettava, että unionin tuomioistuin on todennut, ettei unionin perusoikeuksia voitu soveltaa suhteessa kansalliseen säännöstöön sen vuoksi, ettei kyseisen alan unionin säännöksissä asetettu jäsenvaltioille erityistä velvoitetta pääasiassa kyseessä olleen tilanteen osalta.(18)

37.      Neljänneksi on tosin huomautettava, että puitepäätöksen 2004/757 5 artiklassa ja puitepäätöksen 2008/841 4 artiklassa täsmennetään edellytyksiä, joita sovelletaan tarvittaessa oikeusviranomaisten mahdollisuuteen ottaa huomioon vastaajien yhteistyöhalukkuus ja tässä tapauksessa tällaisen yhteistyön sisältö. Tämä huomautus ei voi tietenkään horjuttaa sitä toteamusta, ettei jäsenvaltioilla ole velvollisuutta tällaiseen huomioon ottamiseen. Lisäksi edellä mainittuihin puitepäätöksen 2004/757 ja puitepäätöksen 2008/841 säännöksiin ei sisälly etenkään mitään mainintaa, joka koskisi menettelysääntöjä, joita sovelletaan oikeusviranomaisen ottaessa huomioon rikoksentekijän yhteistyön, olivatpa kyseessä ratkaisukokoonpanon hyväksymät lieventävät seikat, syyttäjän ja asianomaisen välinen syyllisyyden myöntämistä koskeva sopimus mahdollisesti menettelyn eri vaiheissa tai tällaisen sopimuksen sisältö, sopimuksen hyväksymistä koskeva päätöksentekomenettely useamman syytteen sisältävässä asiassa ja sen vaikutukset. Nämä yksityiskohtaiset säännöt kuuluvat yksinomaan kansallisen lainsäädännön alaan.(19)

38.      Tästä seuraa, että puitepäätöksen 2004/757 5 artikla ja puitepäätöksen 2008/841 4 artikla eivät koske sitä, voidaanko muiden syytettyjen suostumusta ja sopimuksen hyväksymistä muussa ratkaisukokoonpanossa kuin siinä, jonka käsiteltäväksi asia on alun perin saatettu, koskeva vaatimus asettaa neuvotellun rangaistuksen määräämistä koskevan sopimuksen hyväksymisen edellytykseksi vai ei.(20) Koska unionin oikeutta ei sovelleta pääasiassa, perusoikeuskirjan määräyksiä, joihin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa, ei voida soveltaa, minkä perusteella unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen käsittelemään tätä kysymystä.

39.      Minun on kuitenkin todettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön sisältyy esimerkkejä unionin oikeuden soveltamisen käsitteen väljemmästä tulkinnasta,(21) jonka perusteella muiden seikkojen ohessa on tarkastettava se, onko kyseessä olevan kansallisen säännöstön tavoitteena unionin oikeuden säännöksen täytäntöönpano, tämän säännöstön luonne sekä se, tavoitellaanko sillä eri päämääriä kuin niitä, joita unionin oikeus koskee, vaikka se voikin vaikuttaa välillisesti viimeksi mainittuun, sekä se, onko olemassa erityinen alaa koskeva tai siihen mahdollisesti vaikuttava unionin oikeuden säännöstö.(22) Kun puitepäätöksen 2004/757 5 artikla ja puitepäätöksen 2008/841 4 artikla luetaan yhdessä niitä edeltävien säännösten, joiden mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista rikosoikeudellisista seuraamuksista,(23) kanssa, voidaan väittää, että kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä pyritään panemaan unionin oikeus täytäntöön ja että se vastaa todellisuudessa samoihin tavoitteisiin kuin kyseiset puitepäätökset, eli huumausainekaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan.

40.      On kuitenkin syytä suhteuttaa sitä merkitystä, joka annetaan edellä mainittujen johdetun oikeuden säädöksiin sisältyvien säännösten soveltamista tai soveltamatta jättämistä koskevalle toteamukselle sekä sen seurauksille perusoikeuskirjan ja erityisesti perusoikeuskirjan 47 artiklan soveltamiseen tai soveltamatta jättämiseen nyt käsiteltävässä asiassa. Oikeuskäytännössä on näet todettu, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa velvoitetaan kaikki jäsenvaltiot säätämään tarvittavista oikeussuojakeinoista muun muassa perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, joten viimeksi mainittu määräys on otettava asianmukaisesti huomioon tulkittaessa SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa.(24)

 Ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottaminen

41.      Alkuun on muistutettava, että kansallisen säännöstön yhteensopivuuteen liittyvät ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset koskevat erityisesti kahta lainsäädännön vaatimusta: ensinnäkin syyttäjän ja yhden syytetyn välillä tehdyn tai yhtä syytteen kohteena olevaa rikosta koskevan sopimuksen hyväksymiseksi oikeudenkäynnin aikana on nimettävä ad hoc ‑ratkaisukokoonpano, jonka on oltava muu kuin se, jonka käsiteltäväksi asia on alun perin saatettu (ensimmäinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys),(25) ja toiseksi tuomioistuimessa hyväksyminen edellyttää suostumuksen saamista kaikilta asianosaisilta, myös muilta syytetyiltä, kyseisen sopimuksen tekemiseen (toinen ennakkoratkaisukysymys).

42.      Kun huomioon otetaan asian kannalta merkityksellinen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja erityisesti tuomiosta Miasto Łowicz ilmenevä vakiintunut näkemys, on korostettava, että SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat, ja että ennakkoratkaisupyynnön esittämisen perusteena ei ole neuvoa-antavien lausuntojen esittäminen yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä vaan oikeusriidan todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve. SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, että pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ”antaa päätöksen” käsiteltäväkseen saatetussa asiassa. Unionin tuomioistuin on siten toistuvasti muistuttanut, että sekä SEUT 267 artiklan sanamuodon että rakenteen perusteella ennakkoratkaisumenettely edellyttää muun muassa, että kansallisessa tuomioistuimessa todella on vireillä oikeusriita,(26) jossa tämän on annettava ratkaisu, jossa otetaan huomioon ennakkoratkaisuasiassa annettu tuomio. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ennakkoratkaisumenettelyssä on auttaa ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ratkaisemaan siinä vireillä oleva konkreettinen oikeusriita. Tällaisessa menettelyssä mainitun oikeusriidan ja niiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten, joiden tulkintaa pyydetään, välillä on siis oltava sellainen liittymä, että tämä tulkinta on objektiivisesti tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa annettavaa ratkaisua varten.(27)

43.      Tuomion Miasto Łowicz perusteella tämä liittymä voi olla suora tai välillinen sen mukaan, mikä kyseisessä tuomiossa mainituista kolmesta tutkittavaksi ottamista koskevasta tilanteesta on kyseessä. Se on suora silloin, kun kansallisen tuomioistuimen on sovellettava unionin oikeutta, jonka tulkintaa pyydetään pääasian asiakysymyksen ratkaisemiseksi (ensimmäinen tilanne). Se on välillinen silloin, kun ennakkoratkaisu on omiaan antamaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle sellaisten unionin oikeuden menettelysäännösten tulkinnan, joita ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on sovellettava antaakseen tuomionsa (toinen tilanne), tai unionin oikeuden tulkinnan, jonka avulla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista kansallisen oikeuden menettelyllisiä kysymyksiä, ennen kuin sen on mahdollista ratkaista käsiteltäväkseen saatettujen oikeusriitojen asiakysymys (jäljempänä kolmas tilanne).(28) Unionin tuomioistuin tutki tuomiossa Miasto Łowicz esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen sellaisten kolmen erilaisen ja toisistaan riippumattoman tilanteen kannalta, jotka täyttivät tarpeellisuutta koskevan edellytyksen, ja se totesi, ettei ennakkoratkaisukysymyksiä voitu ottaa tutkittavaksi, korostaen kolmannen tilanteen osalta sitä, että kyseinen asia erottui asioista, joissa oli annettu tuomio A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus)(29) ja joissa unionin tuomioistuimelta pyydetty ennakkoratkaisu tulkinnasta oli omiaan vaikuttamaan kysymykseen sen tuomioistuimen määrittämisestä, joka oli toimivaltainen ratkaisemaan asiakysymyksen osalta unionin oikeutta koskevat oikeusriidat.(30)

44.      Ensi näkemältä voidaan katsoa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii saamaan unionin tuomioistuimelle osoittamillaan ennakkoratkaisukysymyksillä ja pyytämällään unionin oikeuden tulkinnalla selvyyden kansallista lainsäädäntöä koskevaan menettelylliseen kysymykseen, joka sen on ratkaistava in limine litis, eli kyseessä on kolmas tilanne. Kyseessä on ad hoc ‑ratkaisukokoonpanon toimivalta antaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuin sijaan ratkaisu syyttäjän ja yhden vastaajan välillä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa tehdyn syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen hyväksymisestä.

45.      Unionin tuomioistuin totesi hiljattain antamassaan tuomiossa yleisesti, että ennakkoratkaisukysymykset, joilla pyritään siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista in limine litis menettelylliset ongelmat, kuten ongelmat, jotka liittyvät sen omaan toimivaltaan ratkaista siinä vireillä oleva asia tai niihin oikeusvaikutuksiin, joita sellaisella tuomioistuinratkaisulla on katsottava olevan tai jotka siltä on katsottava puuttuvan, joka mahdollisesti estää mainittua tuomioistuinta jatkamasta tällaisen asian tutkintaa, voidaan ottaa tutkittavaksi SEUT 267 artiklan nojalla.(31) Tällainen näkemys vaikuttaa tekevän menettelyllisestä ongelmasta sellaisenaan erillisen kysymyksen siten, että se voisi täyttää yksinään SEUT 267 artiklaan perustuvan tarpeellisuutta koskevan edellytyksen. Vaikka on totta, että unionin tuomioistuin on maininnut selkeästi vain kaksi erityistä esimerkkitapausta, ensimmäinen niistä vaikuttaa käsittävän kysymyksen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi kaikkia syytettyjä vastaan nostetut syyteet alun perin saatettiin, toimivallasta tai pikemmin sen toimivallan puuttumisesta antaa ratkaisu yhden syytetyn allekirjoittaman syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen hyväksymisestä.

46.      Sen sijaan muiden syytettyjen yksimielistä suostumusta koskeva vaatimus on hyväksymismenettelyssä sovellettava erityinen sääntö, joka on erillinen siitä kysymyksestä, minkä tuomioistuimen käsiteltäväksi kyseinen seikka kuuluu; tämän toteamuksen perusteella toinen ennakkoratkaisukysymys olisi jätettävä tutkimatta. Tällainen päätelmä voi kuitenkin olla liian abstrakti, sillä sen vuoksi toisistaan jouduttaisiin erottamaan samaan mekanismiin kuuluvat kaksi osaa, jotka vaikuttavat samalla tavalla ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan rikosoikeudellisen menettelyn kulkuun.

47.      Tämän toteamuksen perusteella on pohdittava, onko tuomiossa Miasto Łowicz mainittu ensimmäinen tutkittavaksi ottamista koskeva tilanne merkityksellinen. Huomautan tältä osin, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin aiheellisesti korostaa,(32) että ennakkoratkaisukysymykset viittaavat menettelyä koskeviin ongelmiin, jotka liittyvät erottamattomasti asiakysymyksen ratkaisuun, joka sen on annettava ja joka koskee syytettyjen rikosoikeudellista vastuuta ja tarvittaessa rangaistuksen määräämistä. On korostettava, että ennakkoratkaisupyynnön tietojen mukaan syyttäjän ja yhden syytetyn välillä tehty sopimus, jossa syytetty myöntää syyllisyytensä rikoksiin, joista häntä syytetään, ja jonka perusteella syytetylle määrätään siten ennalta neuvoteltu rangaistus, vaikuttaa kaikkiin seikkoihin, jotka on otettava huomioon asiakysymyksestä annettavassa ratkaisussa, koska sopimuksessa mainitaan asianomaisen tekemä rikos ja sen oikeudellinen luonnehdinta sekä rangaistuksen luonne ja ankaruus.

48.      Tässä tilanteessa unionin tuomioistuimen vastaukset tiedusteluun sellaisen kansallisen säännöstön yhteensopivuudesta, jossa vahvistetaan tällaisen sopimuksen tuomioistuimessa hyväksymistä koskevat edellytykset, kun sopimus korvaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asiakysymystä koskevan ratkaisun, vaikuttavat olevan välttämättömiä, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista käsiteltäväkseen saatetut syytteet. Pääasian ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, jonka tulkintaa pyydetään, välillä siis on sellainen liittymä, että tämä tulkinta on objektiivisesti tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa asiakysymyksestä annettavaa ratkaisua varten.

49.      Toisin kuin komissio väittää, minusta vaikuttaa lisäksi siltä, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan vaatimukset ja erityisesti kyseisen artiklan c alakohdan vaatimus täyttyvät nyt käsiteltävässä asiassa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antaa näet riittävän selostuksen syistä, joiden vuoksi se on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa mainitun tehokasta oikeussuojaa koskevan vaatimuksen tulkinnasta syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen hyväksymistä koskevan, muiden syytettyjen yksimieliseen suostumukseen liittyvän edellytyksen osalta.(33) Se tuo esille, että kyseinen sopimus on syytettynä olevan PT:n oikeussuojakeino, jonka avulla PT voi saada lievemmän rangaistuksen, ja että suostumuksen välttämättömyys rajoittaa aiheettomasti kyseisen oikeussuojakeinon käyttöä, mikä on vastoin edellä mainittua vaatimusta sekä tarkemmin sanottuna oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

50.      Nyt esillä oleva ennakkoratkaisupyyntö on siten mahdollista ottaa tutkittavaksi.

 Asiakysymys

 Ad hoc ‑ratkaisukokoonpanon nimeäminen

51.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii olennaisin osin, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, esteenä kansalliselle menettelysäännölle, jonka mukaan syyttäjän ja yhden vastaajan välillä oikeudenkäynnin aikana tehdyn syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen hyväksyminen annetaan automaattisesti muun ratkaisukokoonpanon kuin sen, jonka käsiteltäväksi kaikkia syytettyjä koskevat syytteet on saatettu ja jossa koko todistelu on suoritettu, ratkaistavaksi, vaikka hyväksymispäätöksessä ei oteta kantaa muiden syytettyjen syyllisyyteen. Nämä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilykset liittyvät sekä asianomaisen tuomioistuimen elimen puolueettomuutta koskevaan vaatimukseen että rikosoikeudellisen menettelyn välittömyysperiaatteeseen.

–       Objektiivisen puolueettomuuden vaatimus

52.      Kuten SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavista muutoksenhakukeinoista ja menettelyistä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Yksityisille unionin oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien tehokkaan oikeussuojan periaate, johon SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa viitataan, on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa, ja se vahvistetaan nykyään perusoikeuskirjan 47 artiklassa.(34)

53.      Kuten on tuotu esille, SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa velvoitetaan kaikki jäsenvaltiot säätämään tarvittavista oikeussuojakeinoista muun muassa perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, joten viimeksi mainittu määräys, samoin kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, on otettava asianmukaisesti huomioon tulkittaessa SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa.(35) Sen takaamiseksi, että elimet, joiden tehtävänä voi olla lausua unionin oikeuden soveltamiseen ja tulkintaan liittyvistä kysymyksistä, voivat antaa tällaista tehokasta oikeussuojaa, onkin ensisijaisen tärkeää suojata niiden riippumattomuus, kuten vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa, jossa mainitaan mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi ”riippumattomassa ja puolueettomassa” tuomioistuimessa yhtenä niistä vaatimuksista, jotka liittyvät tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan perusoikeuteen. Tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus, joka kuuluu erottamattomasti tuomioistuimen tehtävään, on osa tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden keskeistä sisältöä, ja viimeksi mainitulla perusoikeudella on ensisijainen merkitys sen takaajana, että suojataan kaikkia niitä oikeuksia, joita yksityisillä on unionin oikeuden nojalla, ja että turvataan ne jäsenvaltioille yhteiset arvot, jotka on vahvistettu SEU 2 artiklassa ja joihin kuuluu muun muassa oikeusvaltiota koskeva arvo.(36)

54.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mainittu riippumattomuuden vaatimus sisältää kaksi osatekijää. Ensimmäinen, ulkoinen osatekijä edellyttää, että asianomainen elin huolehtii tehtävistään itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta, ja se on siis suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa. Toinen, sisäinen osatekijä liittyy puolestaan puolueettomuuden käsitteeseen ja merkitsee sitä, että tuomioistuin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä oikeusriidan asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä oikeusriidan kohteeseen. Tämä osatekijä edellyttää objektiivisuuden noudattamista ja sitä, ettei elimellä ole muuta intressiä asian ratkaisun lopputulokseen kuin oikeussääntöjen tiukka soveltaminen. Nämä riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet edellyttävät sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat muun muassa elimen kokoonpanoa ja sen jäsenten nimitystä ja toimikauden kestoa sekä perusteita, jotka koskevat elimen jäsenten pidättymistä päätöksenteosta, jääviyttä ja erottamista, ja joiden perusteella yksityisten kaikki perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se neutraali vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa.(37)

55.      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön viitaten unionin tuomioistuin on täsmentänyt myös, että puolueettomuutta koskevaa edellytystä voidaan arvioida eri tavoin. Subjektiivisen lähestymistavan mukaan huomioon on otettava tuomarin henkilökohtainen vakaumus ja toiminta, eli on selvitettävä, onko kyseinen tuomari osoittanut omaksuneensa tietyn kannan tai henkilökohtaisen ennakkoasenteen käsiteltävässä asiassa; on huomattava, että tuomarin oletetaan olevan henkilökohtaisesti puolueeton, kunnes toisin todistetaan. Objektiivisessa arvioinnissa on määritettävä, antoiko tuomioistuin muun muassa kokoonpanonsa muodossa riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilyt sen puolueettomuudesta voidaan sivuuttaa. Objektiivisesta arvioinnista on todettava, että siinä on pohdittava sitä, onko tuomarin henkilökohtaisesta toiminnasta riippumatta hänen puolueettomuuttaan mahdollista epäillä tiettyjen todennettavissa olevien tosiseikkojen perusteella. Tältä osin myös sillä, miltä asiat näyttävät ulospäin, voi olla merkitystä. Kyse on siitä luottamuksesta, jota demokraattisen yhteiskunnan tuomioistuinten on herätettävä yksityisissä ja ennen kaikkea oikeudenkäynnin asianosaisissa.(38)

56.      Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tiedustelu liittyy yksinomaan objektiivista puolueettomuutta koskevaan kysymykseen tilanteessa, jossa sama tuomari tai kollegiaalinen tuomioistuin toimii eri tehtävissä tuomioistuinmenettelyn aikana.

57.      Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen mukaan sen seikan, että tuomarit, jotka ovat joutuneet käsittelemään asian ensimmäisen kerran, kuuluvat toiseen ratkaisukokoonpanoon, joka joutuu käsittelemään saman asian uudelleen, ei sellaisenaan voida katsoa olevan ristiriidassa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin koskevien vaatimusten kanssa. On erityisesti todettava, että se, että yksi tai useampi tuomari, joka on tai jotka ovat mukana kahdessa peräkkäisessä ratkaisukokoonpanossa ja joka hoitaa tai jotka hoitavat niissä samoja tehtäviä, kuten puheenjohtajan tai esittelevän tuomarin tehtäviä, ei sellaisenaan vaikuta puolueettomuusvaatimuksen noudattamista koskevaan arviointiin, koska mainittuja tehtäviä hoidetaan kollegiaalisessa kokoonpanossa. Tällaiset huomiot pätevät sitä suuremmalla syyllä, kun kaksi peräkkäistä ratkaisukokoonpanoa eivät joudu käsittelemään samaa asiaa vaan kahta erillistä asiaa, jotka jossain määrin liittyvät toisiinsa.(39)

58.      Unionin tuomioistuin on vastannut nimenomaan syyllisyyden myöntämistä koskevien menettelyjen osalta erilaisiin kysymyksiin, jotka koskevat direktiivin 2016/343 säännösten tulkintaa, tukeutumalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan monitahoisissa rikosoikeudellisissa menettelyissä, joissa on useita epäiltyjä, joita vastaan ei voida antaa samanaikaisesti tuomiota, saattaa olla välttämätöntä, että kansallisen tuomioistuimen on syytettyjen syyllisyyden arvioimiseksi mainittava sellaisten kolmansien osallisuus, joita vastaan saatetaan myöhemmin antaa tuomio erikseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt, että jos kolmansien osallisuutta koskevia tosiseikkoja on esitettävä, asianomaisen tuomioistuimen pitäisi välttää antamasta enempää tietoja kuin on välttämätöntä siinä käytävässä oikeudenkäynnissä syytteessä olevien henkilöiden oikeudellisen vastuun arvioimiseksi. Kyseinen tuomioistuin on lisäksi korostanut, että tuomioistuinratkaisujen perustelut on muotoiltava siten, että vältetään asianomaisten kolmansien syyllisyyttä koskeva mahdollinen ennenaikainen ratkaisu, joka voi vaarantaa heitä vastaan erillisessä menettelyssä esitettävien syytteiden oikeudenmukaisen tutkimisen.(40)

59.      Unionin tuomioistuin on todennut, että direktiivin 2016/343 4 artiklan 1 kohtaa(41) on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että sopimuksessa, jossa syytetty myöntää syyllisyytensä sitä vastaan, että rangaistusta lievennetään, ja joka kansallisen tuomioistuimen on vahvistettava, mainitaan nimenomaisesti kyseessä olevan rikoksen tekijäkumppaneina paitsi tämä henkilö myös muut syytetyt, jotka eivät ole myöntäneet syyllisyyttään ja joita syytetään erillisessä rikosoikeudellisessa menettelyssä, sillä edellytyksellä, että yhtäältä tämä maininta on tarpeen sopimuksen tehneen henkilön oikeudellisen vastuun luonnehdinnan kannalta ja toisaalta samassa sopimuksessa ilmaistaan selvästi, että näitä muita henkilöitä syytetään erillisessä rikosoikeudellisessa menettelyssä ja että heidän syyllisyyttään ei ole laillisesti näytetty toteen.(42)

60.      Unionin tuomioistuin on katsonut eräässä toisessa asiassa, että direktiivin 2016/343 3 artiklaa(43) ja 4 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä tämän direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappaleen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ja 48 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että kahta henkilöä vastaan aloitetussa rikosoikeudenkäynnissä kansallinen tuomioistuin aluksi hyväksyy määräyksellä ensimmäisen henkilön syyllisyyden tunnustamisen syytteessä mainittuihin rikoksiin, jotka on väitetysti tehty yhdessä toisen henkilön kanssa, joka ei ole tunnustanut syyllisyyttään, ja sen jälkeen lausuu tämän toisen henkilön syyllisyydestä tutkittuaan todisteet niiden tekojen osalta, joista tätä syytetään, sillä edellytyksellä, että yhtäältä toisen henkilön mainitseminen väitettyjen rikosten kanssatekijäksi on välttämätöntä syyllisyytensä tunnustaneen henkilön oikeudellisen vastuun luonnehtimisen kannalta ja että toisaalta tässä samassa määräyksessä ja/tai syytekirjelmässä, johon määräyksessä viitataan, todetaan selvästi, että tämän toisen henkilön syyllisyyttä ei ole laillisesti näytetty toteen ja sen osalta suoritetaan erillinen todisteiden tutkinta ja annetaan erillinen tuomio.(44)

61.      Oikeuskäytäntöä koskevan katsauksen täydentämiseksi on otettava vielä esille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen hiljattain antama tuomio, jossa sovelletaan puolueettomuutta koskevia kyseisen tuomioistuimen yleisiä periaatteita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo tältä osin, että vaikkei pelkästään sitä, että tuomioistuin on antanut aiemman ratkaisun samasta rikoksesta, voida pitää sellaisenaan sen puolueettomuutta koskevien pelkojen perusteena, tuomioistuimen puolueettomuutta koskeva kysymys nousee kuitenkin esille silloin, kun aiempaan ratkaisuun sisältyy jo yksityiskohtainen arvio myöhemmän tuomion kohteena olevan henkilön roolista useamman henkilön tekemässä rikoksessa, ja erityisesti silloin, kun aiemmassa tuomiossa on luonnehdittu konkreettisesti valittajan osuutta tai kun siinä on katsottava toteen näytetyksi, että tuomion kohteena oleva henkilö on täyttänyt a posteriori kaikki tarvittavat rikoksen tunnusmerkistöt. Käsiteltävän asian olosuhteet huomioon ottaen tällaisten seikkojen voidaan katsoa ratkaisevan ennalta tuomion kohteena olevan henkilön syyllisyyttä koskevan kysymyksen myöhemmässä menettelyssä ja voivan siten herättää objektiivisesti perusteltuja epäilyksiä siitä, että kansallisella tuomioistuimella on jo prosessin alkaessa ennakkonäkemys myöhemmin arvioitavaa henkilöä koskevan asian asiakysymyksestä.(45)

62.      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen rikkomisen käsiteltäväkseen saatetussa asiassa, jossa valittaja oli tuomittu samassa tuomioistuimessa, joka oli tuominnut aiemmin valittajan rikoskumppanit syyllisyyden myöntämistä koskevien sopimusten perusteella rikoksista, jotka oli tehty yhdessä valittajan kanssa; Euroopan ihmisoikeustuomioistuin nosti tässä esille seuraavat seikat. Se huomautti, että vaikka sopimusten hyväksymistä koskeviin ratkaisuihin ei sisältynyt sellaisenaan erillistä toteamusta valittajan syyllisyydestä ja vaikka kyseessä olleen rikoksen luonne edellytti rikollisten toimien koordinointia, niihin sisältyi tosiseikastoon perustuva täsmällinen määritelmä valittajan nimenomaisesta roolista rikoksen tekemisessä. Asiakysymyksen ratkaiseva tuomioistuin oli siis täysin tietoinen valittajan henkilöllisyydestä, vaikka häneen viitattiin nimikirjaimilla ja peitenimellä, sekä hänen roolistaan, eikä hänen osallisuudestaan rikokseen jäänyt minkäänlaista mahdollista epäilyä; tässä tilanteessa kyseisen tuomioistuimen oli vain toimittava johdonmukaisesti niin sopimusten hyväksymistä koskeviin aiempiin ratkaisuihinsa kuin valittajan osallisuutta rikokseen koskeviin rikoskumppaneiden aiempiin lausumiin nähden. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi näin ollen, että valittajan rikoskumppaneita koskevien ratkaisujen sanamuoto huomioon ottaen kyseiset ratkaisut olivat loukanneet valittajan oikeutta siihen, että hänen oletetaan olevan syytön, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty toteen, ja että kun huomioon otetaan kyseisten ratkaisujen vaikutus varsinaisessa valittajaa koskeneessa menettelyssä, joka oli käyty samassa tuomioistuimessa, tuomioistuimen puolueettomuutta koskevat epäilyt olivat objektiivisesti perusteltuja.(46)

63.      Tästä oikeuskäytäntökatsauksesta ilmenee, että objektiivisen puolueettomuuden ja syyttömyysolettaman käsitteet ovat oikeudellisesti erilliset mutta liittyvät todellisuudessa läheisesti toisiinsa ja että syyttömyysolettaman loukkaaminen voi johtaa joissakin olosuhteissa puolueettomuusvaatimuksen täyttymättä jäämiseen.

64.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on huomauttanut nyt käsiteltävässä tapauksessa, että PT:n tekemässä syyllisyyden myöntämistä koskevassa sopimuksessa toistetaan syytekirjelmään sisältyvä syyte kokonaisuudessaan, siinä mainitaan syytetyn tekemä teko ja tämän teon oikeudellinen luokittelu sekä rangaistuksen luonne ja ankaruus, mutta siinä ei mainita tuomion AH ym. (Syyttömyysolettama)(47) mukaisesti niiden syytettyjen nimeä ja henkilötunnusta, joiden osalta menettely jatkuu, ja kyseinen sopimus hyväksytään ilman mainintaa muiden syytettyjen osallisuudesta tekoihin, joista heitä syytetään, ja ottamatta kantaa heidän syyllisyyteensä.(48) Ennakkoratkaisupyynnöstä vaikuttaa siis ilmenevän, että kyseessä olevan syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen sanamuotoon ja sopimuksen hyväksymisestä annettavaan tuomioistuimen ratkaisuun ei sisälly minkäänlaista ennakkokäsitystä niiden syytettyjen syyllisyydestä, jotka eivät ole suostuneet myöntämään syyllisyyttään tekoihin, joista heitä syytetään. Tässä tilanteessa se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi hyväksyä syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen ja arvioida tämän jälkeen kyseisten syytettyjen rikosoikeudellista vastuuta, ei vaikuta olevan ristiriidassa objektiivista puolueettomuutta koskevien vaatimusten kanssa.

65.      On kuitenkin huomautettava, että syytettynä olevan PT:n tilanne vaikuttaa vähintäänkin erityiseltä, sillä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on täsmentänyt,(49) että vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella syyllisyyden myöntämistä koskevissa sopimuksissa mainitaan yleisesti edelleen niiden syytettyjen koko nimet ja henkilötunnukset, jotka eivät ole tehneet tällaista sopimusta. Tämän lisäksi kyseisiin sopimuksiin ja niiden hyväksymisestä annettuihin ratkaisuihin ei sisälly välttämättä nimenomaista mainintaa siitä, että kyseisiä syytettyjä syytetään erillisessä rikosoikeudellisessa menettelyssä ja että heidän syyllisyyttään ei ole näytetty laillisesti toteen, vaikka unionin tuomioistuin vaatii selvästi tällaista mainintaa syyttömyysolettaman kunnioittamista koskevassa arvioinnissaan.(50) Arvioitaessa kyseessä olevan Bulgarian säännöstön unionin oikeuden mukaisuutta, sellaisena kuin kansalliset tuomioistuimet kyseistä säännöstöä soveltavat, nämä seikat voivat oikeuttaa objektiivisen puolueettomuuden nimissä ad hoc ‑ratkaisukokoonpanon toimivallan hyväksyä sopimuksia, minkä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin itsekin myöntää.(51)

66.      Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 64 kohtaan sisältyvistä seikoista ei voida nähdäkseni kuitenkaan päätellä, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä kyseessä olevalle kansalliselle säännöstölle. Se, että syyllisyyden myöntämistä koskevien sopimusten hyväksyminen siirretään järjestelmällisesti siltä tuomioistuimelta, jonka käsiteltäväksi asia on alun perin saatettu, ad hoc ‑ratkaisukokoonpanon ratkaistavaksi, ei näet ole lainkaan ristiriidassa edellä mainittujen vaatimusten kanssa, vaan se vahvistaa väistämättä sen tuomioistuimen objektiivista puolueettomuutta, jonka tehtävänä on tutkia niiden muiden syytettyjen syytteet, jotka eivät ole tunnustaneet syyllisyyttään, minkä ansiosta vältetään se, ettei kyseistä tuomioistuinta koeta puolueettomaksi, mikä olisi omiaan heikentämään sitä luottamusta, jota oikeuslaitoksen täytyy herättää yksityisissä demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa.(52)

–       Rikosoikeudellisen menettelyn välittömyysperiaate

67.      Unionin tuomioistuin on viitannut rikosoikeudellisen menettelyn välittömyysperiaatteeseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön tukeutuen, kun siltä on tiedusteltu erinäisten direktiivin 2012/29/EU(53) säännösten ulottuvuudesta silloin, kun kansallisessa säännöstössä säädetään uhrin kuulustelun uusimisesta ratkaisukokoonpanon vaihtuessa siinä tapauksessa, että yksi menettelyn osapuolista kieltää kyseistä kokoonpanoa nojautumasta ensimmäisestä kuulustelusta laadittuun pöytäkirjaan.

68.      Unionin tuomioistuin on tuonut esille, että yksi oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin keskeisistä osatekijöistä on se, että syytetyllä on mahdollisuus kuulla todistajia tuomarin läsnä ollessa, joka viime kädessä ratkaisee asian, ja että tämä välittömyysperiaate on rikosoikeudenkäynnin tärkeä tae, koska tuomarin todistajan käyttäytymisestä ja uskottavuudesta tekemillä havainnoilla voi olla vakavia seurauksia syytetylle. Näin ollen sen, että tuomioistuimen kokoonpano vaihtuu tärkeän todistajan kuulustelemisen jälkeen, on lähtökohtaisesti johdettava viimeksi mainitun uudelleen kuulusteluun.  Välittömyysperiaatetta ei kuitenkaan voida pitää esteenä mille tahansa tuomioistuimen kokoonpanon muutokselle menettelyn aikana. Voi esiintyä erityisen ilmeisiä hallinnollisia tai menettelyllisiä ongelmia, joiden vuoksi jonkin tuomarin on mahdotonta jatkaa menettelyyn osallistumista. Voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, jotta asian käsittelyä jatkavat tuomarit ymmärtävät esitetyt seikat ja väitteet, esimerkiksi antamalla heille pöytäkirjat, kun kyseessä olevan todistajan uskottavuutta ei ole kiistetty, tai järjestämällä uusia asianosaisten kuulemisia tai uusi tärkeiden todistajien kuulustelu tuomioistuimen uuden kokoonpanon edessä.(54)

69.      Käsite ”välittömyys” edellyttää siis tuomarin ja asianomaisen välitöntä suhdetta, joten sellainen tuomari, joka ei ole osallistunut suulliseen käsittelyyn, ei voi osallistua päätösharkintaan.(55)

70.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan välittömyysperiaate toteutetaan NPK:n 18 ja 55 §:llä, joilla taataan puolustuksen osallistuminen menettelyyn asiakysymyksen ratkaisevan tuomarin läsnä ollessa, kun taas NPK:n 384 a §:ssä poiketaan siitä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esille, että oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan loukataan, jos puolustus joutuu tilanteeseen, jossa tuomioistuimen on ratkaistava asiakysymys sellaisten todisteiden perusteella, jotka on tutkittu ja käsitelty toisessa tuomioistuimessa. Kyseinen tuomioistuin tuntee vain oikeudenkäyntiasiakirjat, mutta se ei ole osallistunut näytön kokoamiseen eikä arviointiin puolustuksen läsnä ollessa ja valvonnassa.

71.      Tämän ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemyksen perusteella syyllisyyden myöntämistä koskevaa menettelyä ei voida nähdäkseni pitää erillisenä ja itsenäisenä menettelynä, mihin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo ottanut kantaa. Sen mukaan rikosoikeudellinen sovintomenettely, joka johtaa siihen, että yhdestä syytteestä annetaan ratkaisu yksinkertaistetun tuomioistuinkäsittelyn päätteeksi, merkitsee olennaisin osin tietyistä menettelyllisistä oikeuksista luopumista, mikä ei ole itsessään ongelmallista, koska Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan sanamuoto tai henki ei estä asianomaista luopumasta kyseisistä takeista vapaasta tahdostaan. Oikeuksista luopumisen pätevyyteen liittyvien periaatteiden mukaisesti valittaja voi siis hyväksyä sovinnon seuraavin edellytyksin: ensinnäkin hyväksymisen tulee tapahtua tosiasiallisesti vapaasta tahdosta ja täysin tietoisena asian tosiseikoista sekä tämäntyyppiseen sovintoon liittyvistä oikeudellisista vaikutuksista ja toiseksi riittävää tuomioistuinvalvontaa on voitava kohdistaa osapuolten välisen sovinnon sisältöön ja sovintoon johtaneen menettelyn oikeudenmukaisuuteen.(56)

72.      Tehdessään syyttäjän kanssa sopimuksen, jossa hän myöntää syyllisyytensä tekoihin, joista häntä syytetään, ja jolla hän ilmoittaa hyväksyvänsä ehdollisen vapausrangaistuksen, PT luopuu siitä, että hänen asiansa käsitellään tavanomaisessa menettelyssä NPK:n 381 §:n 6 momentissa säädetyn mukaisesti, ja siten siitä, että hänen asiansa käsitellään asiakysymyksen osalta, mikä merkitsee pääkäsittelyn aikana tapahtuvaa näyttöä koskevaa kontradiktorista näkemystenvaihtoa asiakysymyksen ratkaisevassa tuomioistuimessa. Syyllisyyden myöntämistä koskeva menettely on rikosasioihin liittyvä erityinen lainkäytön muoto, sillä se on yleisen menettelyn vaihtoehto ja perustuu vastaajan asianajajansa avustuksella tekemään valintaan. Vedotessaan välittömyysperiaatteen loukkaamiseen, sellaisena kuin kyseistä periaatetta sovelletaan edellä mainitussa menettelyssä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa sivuuttavan päättelyssään syyllisyyden myöntämistä koskevan menettelyn todellisen oikeudellis-faktuaalisen taustan: kyseinen menettely vastaa rikosasioiden ratkaisemisen yksinkertaistamista ja nopeuttamista koskevaan tavoitteeseen, jota Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pitää hyväksyttävänä.(57)

73.      Tämän perusteella ei voida väittää, että se, että yhden syytetyn tekemän, syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen hyväksyminen siirretään siltä tuomioistuimelta, jonka käsiteltäväksi kaikkia syytettyjä koskevat syytteet on alun perin saatettu, ad hoc ‑ratkaisukokoonpanolle, loukkaa itsessään rikosoikeudellisen menettelyn välittömyysperiaatetta. On kuitenkin välttämätöntä, että tällä kokoonpanolla voidaan varmistaa riittävä tuomioistuinvalvonta siten kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sitä edellyttää,(58) ja on huomattava, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitä mitään muuta seikkaa, joka voisi osoittaa päinvastaista.(59)

 Muiden syytettyjen yksimielistä suostumusta koskeva vaatimus

74.      Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyjä siitä, onko kansallinen oikeussääntö, jonka mukaan syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen hyväksyminen tuomioistuimessa edellyttää muiden syytettyjen yksimielistä suostumusta, yhteensopiva SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa, kun viimeksi mainittu määräys luetaan perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa.(60) Tämän vaatimuksen vuoksi vastaajan mahdollisuutta käyttää ”laissa säädettyä oikeussuojakeinoa”, jonka avulla hän voi saada lievemmän rangaistuksen kuin se, joka hänelle määrättäisiin tavanomaisessa menettelyssä, rajoitetaan aiheettomasti.

75.      Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisupyynnön tavanomaisesta poikkeava muotoilu, on korostettava aluksi, ettei kyseessä olevaa syyllisyyden myöntämistä koskevaa menettelyä voida luonnehtia oikeussuojakeinoksi tai rinnastaa oikeussuojakeinoon eli oikeudelliseen keinoon, jolla voidaan moittia väitetysti sääntöjenvastaista tilannetta ja riitauttaa se tuomioistuimessa.

76.      Kokonaisuuden kannalta tarkastellen ennakkoratkaisupyyntöä on tulkittava nähdäkseni siten, että kyseessä on vastaajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja erityisesti puolustautumisoikeuksia koskeva mahdollinen loukkaus. Muistutan tältä osin, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sisältö ja ulottuvuus määritetään suhteessa perusoikeuskirjan 47 artiklaan. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa edelleen vahvistettu oikeuksia koskevan tehokkaan oikeussuojan perustavanlaatuinen periaate ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsite muodostuvat eri osatekijöistä, joihin kuuluu muun muassa puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen.(61)

77.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan muutamissa puitepäätöksen 2004/757 ja puitepäätöksen 2008/841 säännöksissä säädetään alennetun rangaistuksen mahdollisuudesta syytetyn tekemän yhteistyön perusteella samoin edellytyksin, joilla myös syyllisyyden myöntämistä koskeva sopimus voidaan tehdä. Se, että viimeksi mainitun sopimuksen hyväksyminen tuomioistuimessa edellyttää muiden syytettyjen suostumusta, saattaa loukata rikosoikeudellisen vastuunsa myöntäneen syytetyn oikeutta hyötyä tällaisesta sopimuksesta, joka vastaa rangaistuksen lieventämistä, ilman että kyseisen oikeuden rajoittaminen tapahtuisi suhteellisuusperiaatetta noudattaen,(62) mikä on ristiriidassa puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen kanssa.

78.      Tietääkseni yhdessäkään unionin oikeuden määräyksessä tai säännöksessä – primaarioikeudessa tai johdetun oikeuden säädöksessä – ei taata rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevalle henkilölle oikeutta hyötyä rangaistuksen lieventämisestä tietyssä tilanteessa eikä etenkään syyttäjän kanssa tehdyn syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen yhteydessä. Unionin tuomioistuin on todennut tältä osin, että koska direktiivin 2016/343 7 artiklan 4 kohdassa ei aseteta jäsenvaltioille mitään velvollisuutta taata sitä, että oikeusviranomaiset ottavat syytetyn yhteistyön huomioon, sillä ei anneta syytetylle oikeutta saada alennettu seuraamus, jos hän tekee yhteistyötä oikeusviranomaisten kanssa esimerkiksi tekemällä syyttäjän kanssa sopimuksen, jossa tämä henkilö myöntää syyllisyytensä.(63) Unionin tuomioistuin on todennut niin ikään, ettei direktiivin 2012/13 6 artiklan 4 kohta, jossa säädetään velvollisuudesta ilmoittaa epäillylle tai syytetylle kaikista syytettä koskevien tietojen muutoksista, kun tämä on tarpeen menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi, eikä perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu oikeus puolustautua merkitse syytetyn tiedonsaantioikeuden yhteydessä, että syytetty voisi pääkäsittelyn alettua pyytää neuvotellun rangaistuksen määräämistä syytteen perustana olevia tosiseikkoja koskevan muutoksen johdosta tai kyseisten tosiseikkojen oikeudellista luokittelua koskevan muutoksen johdosta.(64)

79.      Epäiltyjen ja syytettyjen oikeudesta vaieta sen rikoksen osalta, josta häntä epäillään tai syytetään, ja heidän oikeudestaan olla todistamatta itseään vastaan, sellaisina kuin nämä oikeudet vahvistetaan direktiivin 2016/343 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa,(65) ei voida päätellä, että epäillyillä ja syytetyillä olisi oikeus hyötyä rangaistuksen lieventämisestä silloin, kun he myöntävät syyllisyytensä, sillä kyseisen artiklan 4 kohdan yksiselitteinen sanamuoto estää tällaisen tulkinnan.

80.      On kuitenkin todettava, ettei myöskään kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä taata tällaista oikeutta. Neuvotellun rangaistuksen määräämistä koskevan sopimuksen tekemiseen johtava menettely on rikosasioiden ratkaisemisessa noudatettava erityismenettely, jota syyttäjä voi käyttää vapaasti omasta aloitteestaan tai vastaajan asianajajan hakemuksesta edellyttäen, että vastaaja tunnustaa teot, joista häntä syytetään. Vastaajalla ei siis ole oikeutta saada asiansa ratkaistua tätä menettelyä noudattaen edes silloin, kun hän on myöntänyt syyllisyytensä, sillä syyttäjän on allekirjoitettava sopimus, jotta se voidaan toimittaa hyväksyttäväksi.(66) Kun syyttäjä on päättänyt käyttää tätä menettelyä ja vastaaja on hyväksynyt syyttäjän ehdottaman rangaistuksen, vastaajalla ei ole myöskään oikeutta saada toimivaltainen tuomioistuin hyväksymään kyseisen sopimuksen, eikä syyttäjän ehdotus tai se, että vastaaja on hyväksynyt sopimuksen, sido kyseistä tuomioistuinta. NPK:n 382 §:n 8 momentista seuraa, että jos tuomioistuin kieltäytyy hyväksymästä syyllisyyden myöntämistä koskevaa sopimusta, se palauttaa asian syyttäjälle.

81.      Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella suostumusta koskevalla vaatimuksella, joka on neuvotellun rangaistuksen määräämistä koskevan sopimuksen hyväksymisen edellytyksenä, ei voida katsoa loukattavan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin eikä etenkään puolustautumisoikeuksia.

I       Ratkaisuehdotus

82.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sofiyski gradski sadille seuraavasti:

SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa,

on tulkittava siten, että

se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan toimivaltainen hyväksymään sopimuksen, jolla yksi vastaajista myöntää alennettua rangaistusta vastaan syyllisyytensä rikoksiin, joista häntä syytetään, on muu tuomioistuin kuin se, jonka käsiteltäväksi rikosasia on alun perin saatettu, ja sopimuksen hyväksyminen tuomioistuimessa edellyttää, että kaikki muut vastaajat, jotka eivät ole myöntäneet rikosoikeudellista vastuutaan, hyväksyvät kyseisen sopimuksen tekemisen.

1      Alkuperäinen kieli: ranska.

2      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 29.4.2014, Natsvlishvili ja Togonidze v. Georgia (CE:ECHR:2014:0429JUD000904305, 90 kohta).

3      Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2016, L 65, s. 1).

4      Tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.5.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2012, L 142, s. 1).

5      DV nro 86, 28.10.2005.

6      Laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta 25.10.2004 annettu neuvoston puitepäätös (EUVL 2004, L 335, s. 8).

7      Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24.10.2008 annettu neuvoston puitepäätös (EUVL 2008, L 300, s. 42).

8      Tuomio 22.3.2022, Prokurator Generalny ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaosto – Nimeäminen) (C‑508/19, EU:C:2022:201, 59 kohta).

9      Tuomio 24.2.2022, Viva Telecom Bulgaria (C‑257/20, EU:C:2022:125, 123 kohta).

10      Määräys 18.4.2023, Vantage Logistics (C‑200/22, EU:C:2023:337, 27 kohta).

11      Tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny (C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 32 ja 33 kohta; jäljempänä tuomio Miasto Łowicz).

12      Ks. vastaavasti tuomio Miasto Łowicz (34–36 kohta).

13      Ks. puitepäätöksen 2004/757 osalta tuomio 11.6.2020, Prokuratura Rejonowa w Słupsku (C‑634/18, EU:C:2020:455, 32 kohta).

14      Tuomio 10.7.2014, Julián Hernández ym. (C‑198/13, EU:C:2014:2055, 34 kohta).

15      Tuomio 11.6.2020, Prokuratura Rejonowa w Słupsku (C‑634/18, EU:C:2020:455, 39 kohta).

16      Ks. puitepäätöksen 2004/757 osalta tuomio 11.6.2020, Prokuratura Rejonowa w Słupsku (C‑634/18, EU:C:2020:455, 41 kohta).

17      Ks. analogisesti määräys 24.9.2019, Spetsializirana prokuratura (Syyttömyysolettama) (C‑467/19 PPU, EU:C:2019:776, 34 kohta).

18      Määräys 24.9.2019, Spetsializirana prokuratura (Syyttömyysolettama) (C‑467/19 PPU, EU:C:2019:776, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19      Ks. analogisesti määräys 24.9.2019, Spetsializirana prokuratura (Syyttömyysolettama) (C‑467/19 PPU, EU:C:2019:776, 34 ja 35 kohta).

20      Ks. analogisesti määräys 24.9.2019, Spetsializirana prokuratura (Syyttömyysolettama) (C‑467/19 PPU, EU:C:2019:776, 36 kohta).

21      Ks. esim. tuomio 9.3.2017, Milkova (C‑406/15, EU:C:2017:198, erityisesti 52 kohta) ja tuomio 21.12.2011, N. S. ym. (C‑411/10 ja C‑493/10, EU:C:2011:865, 64–69 kohta).

22      Tuomio 10.7.2014, Julián Hernández ym. (C‑198/13, EU:C:2014:2055, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23      Huomautan, että ennakkoratkaisupyynnössä mainitaan puitepäätöksen 2004/757 4 artiklan 1 kohta ja puitepäätöksen 2008/841 3 artikla.

24      Tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus) (C‑430/21, EU:C:2022:99, 37 kohta).

25      Ensimmäinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys on toki muotoiltu erikseen, mutta ne liittyvät kuitenkin samaan ongelmaan eli siihen, mikä tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan vastaajien rikosoikeudellisen vastuun, myös hyväksymällä yhden vastaajan tekemän syyllisyyden myöntämistä koskevan sopimuksen.

26      Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria) on ilmoittanut 5.8.2022 päivätyllä kirjeellä unionin tuomioistuimelle, että 27.7.2022 voimaan tulleen lainsäädäntömuutoksen seurauksena Spetsializiran nakazatelen sad on lakkautettu ja sen käsiteltäväksi saatetut tietyt rikosasiat, mukaan luettuna pääasia, on kyseisestä päivästä lukien siirretty Sofiyski gradski sadin käsiteltäviksi. Pääasian vireilläoloa koskeva tutkittavaksi ottamisen edellytys vaikuttaa siis täyttyvän.

27      Tuomio Miasto Łowicz (44–46 kohta).

28      Ks. tuomio Miasto Łowicz (49–51 kohta).

29      Tuomio 19.11.2019 (C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982).

30      Tuomio Miasto Łowicz (51 kohta).

31      Tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin rikosoikeudellisen koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen) (C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 46 ja 47 kohta).

32      Ennakkoratkaisupyynnön 34 kohta.

33      Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa SEU 19 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan melko vaikeaselkoisen muotoilun yhteydessä, se mainitsee useita kertoja myös perusoikeuskirjan 47 artiklan, joka on otettava unionin tuomioistuimen mukaan huomioon ensin mainittua määräystä tulkittaessa.

34      Tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä) (C‑791/19, EU:C:2021:596, 52 kohta).

35      Ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus) (C‑430/21, EU:C:2022:99, 37 kohta).

36      Ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä) (C‑791/19, EU:C:2021:596, 57 ja 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Ks. vastaavasti tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus) (C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 121–123 kohta).

38      Tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus) (C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 128 kohta).

39      Tuomio 19.2.2009, Gorostiaga Atxalandabaso v. parlamentti (C‑308/07 P, EU:C:2009:103, 43–45 kohta).

40      Tuomio 5.9.2019, AH ym. (Syyttömyysolettama) (C‑377/18, EU:C:2019:670, 44 kohta).

41      Direktiivin 2016/343 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viranomaisen julkisissa lausumissa ja muissa kuin syyllisyyttä koskevissa oikeusviranomaisten päätöksissä ei viitata epäiltyyn tai syytettyyn syyllisenä, niin kauan kuin hänen syyllisyyttään ei ole laillisesti näytetty toteen.

42      Tuomio 5.9.2019, AH ym. (Syyttömyysolettama) (C‑377/18, EU:C:2019:670, 50 kohta). On syytä huomauttaa, että kyseisen tuomion taustalla olleessa asiassa syyttäjän ja yhden syytetyn välillä tehty sopimus oli annettu ad hoc ‑ratkaisukokoonpanoa vastanneen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen hyväksyttäväksi, kuten kyseisen tuomion 22 kohdasta ilmenee.

43      Direktiivin 2016/343 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäiltyä tai syytettyä kohdellaan syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.

44      Määräys 28.5.2020, UL ja VM (C‑709/18, EU:C:2020:411, 35 kohta).

45      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.11.2022, Mucha v. Slovakia (CE:ECHR:2021:1125JUD006370319, 49 kohta).

46      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.11.2022, Mucha v. Slovakia (CE:ECHR:2021:1125JUD006370319).

47      Tuomio 5.9.2019 (C‑377/18, EU:C:2019:670).

48      Tunnistetietojen poistamatta jättäminen on merkittävä seikka ennen kaikkea syyttömyysolettaman kunnioittamista tarkasteltaessa.

49      Ks. ennakkoratkaisupyynnön 31 ja 32 kohta.

50      Tuomio 5.9.2019, AH ym. (Syyttömyysolettama) (C‑377/18, EU:C:2019:670, 45 ja 49 kohta). Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tuonut esille vastatessaan unionin tuomioistuimen kysymyksiin, että tällainen maininta kuuluu sopimuksen hyväksymiseen toimivaltaisen ratkaisukokoonpanon toimivaltaan ehdottaa muutoksia kyseiseen sopimukseen.

51      Ks. ennakkoratkaisupyynnön 31 ja 32 kohta

52      Ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä) (C‑791/19, EU:C:2021:596, 60 kohta).

53      Rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25.10.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2012, L 315, s. 57).

54      Tuomio 29.7.2019, Gambino ja Hyka (C‑38/18, EU:C:2019:628, 43 ja 44 kohta).

55      Ks. julkisasiamies Léger’n ratkaisuehdotus Baustahlgewebe v. komissio (C‑185/95 P, EU:C:1998:37, 82 ja 83 kohta) ja julkisasiamies Saugmandsgaard Øen ratkaisuehdotus Komisia za zashtita ot diskriminatsia (C‑824/19, EU:C:2021:324, 62 kohta). Muistutan niin ikään, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”jos asiassa on pidetty istunto asianosaisten kuulemiseksi, päätösneuvotteluun osallistuvat vain istuntoon osallistuneet tuomarit”.

56      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 29.4.2014, Natsvlishvili ja Togonidze v. Georgia (CE:ECHR:2014:0429JUD000904305, 91 ja 92 kohta).

57      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemyksen mukaan rikosoikeudellisella sovinnolla on merkittävä etu saada rikosasiat ratkaistua nopeasti ja keventää tuomioistuinten, syyttäjien ja asianajajien työkuormaa, ja lisäksi se on silloin, kun sitä käytetään asianmukaisesti, tehokas keino torjua korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta, ja se vähentää määrättävien rangaistusten ja sitä kautta vankien määrää (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 29.4.2014, Natsvlishvili ja Togonidze v. Georgia (CE:ECHR:2014:0429JUD000904305, 90 kohta)).

58      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on täsmentänyt vastatessaan unionin tuomioistuimen kysymyksiin, että toimivaltainen kokoonpano kuulustelee sopimuksen hyväksymisen yhteydessä sopimuksen allekirjoittanutta syytettyä aineellisista seikoista (syyllisyyden tunnustaminen) ja menettelyllisistä seikoista (luopuminen asian käsittelystä tavanomaisessa menettelyssä) ja hyväksyy kyseisen sopimuksen vain, jos asianomainen henkilö hyväksyy nämä seikat.

59      Huomautan, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo vielä esille, että kun huomioon otetaan tuomarin toimivalta ehdottaa sopimukseen muutoksia, jotka ankaroittavat rangaistusta, on ”aina” puolustuksen oikeudellisen edun mukaista, että ratkaisun antaa tuomioistuin, joka on vastaanottanut todistelun puolustuksen läsnä ollessa ja valvonnassa. On korostettava, että nämä huomautukset ovat puhtaasti spekulatiivisia ja jopa ristiriitaisia, sillä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo ennakkoratkaisupyynnön 51 ja 52 kohdassa esille, että syytetyn tekemä syyllisyyden myöntämistä koskeva sopimus johtaa lievempään rangaistukseen kuin se, joka määrättäisiin tavanomaisessa menettelyssä.

60      On täsmennettävä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin (tai sen edeltäjä) tiedustelee unionin tuomioistuimelta nyt jo kolmatta kertaa tästä erityisestä menettelysäännöstä. Unionin tuomioistuin huomautti 5.9.2019 antamassaan tuomiossa AH ym. (Syyttömyysolettama) (C‑377/18, EU:C:2019:670, 28 kohta), ettei siltä tiedusteltu sitä, onko kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tarvittaessa syyllisyyden tunnustamista rangaistuksen alentamisen vastineeksi koskevan sopimuksen vahvistaminen tuomioistuimessa edellyttää sellaisten muiden syytettyjen suostumusta, jotka eivät ole myöntäneet syyllisyyttään, yhteensopiva unionin oikeuden kanssa. Odottamatta, että unionin tuomioistuin antaisi ratkaisunsa nyt käsiteltävässä asiassa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tiedustellut unionin tuomioistuimelta uudelleen tällaisen säännön yhteensopivuudesta unionin oikeuden ja erityisesti perusoikeuskirjan 20 artiklan kanssa (vireillä oleva asia C‑398/23).

61      Tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä) (C‑791/19, EU:C:2021:596, 203 kohta).

62      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa nimenomaisesti perusoikeuskirjan 52 artiklaan.

63      Määräys 24.9.2019, Spetsializirana prokuratura (Syyttömyysolettama) (C‑467/19 PPU, EU:C:2019:776, 34 kohta). Unionin tuomioistuin toteaa kyseisen määräyksen 42 kohdassa viimeksi mainittuun kohtaan viitaten, että unionin oikeudessa ei aseteta jäsenvaltioille mitään velvollisuutta sallia sitä, että niiden oikeusviranomaiset ottavat tuomiota antaessaan huomioon epäiltyjen ja syytettyjen yhteistyöhalukkuuden erityisesti sellaisen syyttäjän kanssa tehdyn sopimuksen perusteella, jossa henkilö myöntää syyllisyytensä saaden vastineeksi alennetun rangaistuksen.

64      Tuomio 13.6.2019, Moro (C‑646/17, EU:C:2019:489, 63 ja 72 kohta).

65      Unionin tuomioistuin on korostanut, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan on niin, että vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ei nimenomaisesti mainita vaikenemisoikeutta, se on yleisesti tunnustettu kansainvälinen normi, joka on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen ytimessä (tuomio 2.2.2021, Consob (C‑481/19, EU:C:2021:84, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)).

66      Ks. NPK:n 381 §:n 1 ja 6 momentti.