1.

Asetuksen (EY) N:o 1370/2007, ( 2 ) jolla otetaan käyttöön yhteinen järjestelmä korvausten maksamiseksi julkisen palvelun velvoitteiden hoitamisesta rautateiden ja maanteiden henkilöliikenteen alalla, 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa säädetään, että julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa ja yleisissä säännöissä on määritettävä etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla parametrit, joiden perusteella mahdollinen korvaus julkisista palveluista lasketaan.

2.

Onko se, että julkisen liikenteen harjoittajalle ei makseta täysimääräistä korvausta julkisen palvelun velvoitteen hoitamisesta siitä syystä, ettei tätä korvausta vastaavia varoja ole ensin vahvistettu valtion talousarviosta annetussa laissa eikä siirretty toimivaltaiselle viranomaiselle, tämän säännöksen mukaista? Tämä on tiivistetysti Okrazhen sad Burgasin (Burgasin alueellinen alioikeus, Bulgaria) käsiteltävässä asiassa esittämä pääkysymys.

3.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Obshtina Pomorie (Pomorien kunta, Bulgaria) ja ”ANHIALO AVTO” OOD ‑yhtiö (jäljempänä Anhialo) ja joka koskee julkisesta palvelusta maksettavan korvauksen myöntämistä sellaisen julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen nojalla, joka koskee julkisten henkilöliikennepalvelujen tarjoamista linja-autolla.

4.

Vaikka unionin tuomioistuimella on jo aikaisemmin ollut tilaisuus tulkita asetuksen N:o 1370/2007 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa 8.9.2022 annetussa tuomiossa Lux Express Estonia (C‑614/20, EU:C:2022:641), käsiteltävässä asiassa se ottaa ensimmäistä kertaa kantaa siihen, onko jäsenvaltiolla oikeus ottaa käyttöön kyseisessä asetuksessa jo säädettyjä edellytyksiä täydentäviä lisäedellytyksiä, jotka koskevat korvauksen maksamista julkisen palvelun velvoitteiden hoitamisesta.

5.

Asetuksen N:o 1370/2007 1 artiklan, jonka otsikko on ”Tarkoitus ja soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen tarkoituksena on määritellä, miten toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisön oikeuden sääntöjä noudattaen toimia julkisen henkilöliikenteen alalla varmistaakseen sellaisten yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen, jotka ovat muun muassa monilukuisempia, luotettavampia, korkealaatuisempia tai edullisempia kuin palvelut, joita voitaisiin tarjota pelkästään markkinoiden ehdoilla.

Tätä varten asetuksessa vahvistetaan ehdot, joiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset julkisen palvelun velvoitteita määrätessään tai niitä koskevia sopimuksia tehdessään korvaavat julkisen liikenteen harjoittajille aiheutuvat kustannukset ja/tai myöntävät yksinoikeuksia vastineena julkisen palvelun velvoitteiden hoitamisesta.”

6.

Kyseisen asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

– –

– –

– –

– –”

7.

Kyseisen asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset ja yleiset säännöt”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kun toimivaltainen viranomainen päättää myöntää valitsemalleen liikenteenharjoittajalle minkä tahansa luonteisen yksinoikeuden ja/tai korvauksen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä, tämän viranomaisen on myönnettävä se julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen puitteissa.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, julkisen palvelun velvoitteista, joiden tarkoituksena on vahvistaa enimmäishinnat kaikille matkustajille tai tietyille matkustajaryhmille, voidaan myös antaa yleisiä sääntöjä. Toimivaltainen viranomainen korvaa julkisen liikenteen harjoittajalle yleisissä säännöissä vahvistettujen hintavelvoitteiden täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ja siitä kertyviä tuloja koskevat positiiviset tai negatiiviset taloudelliset nettovaikutukset 4 ja 6 artiklassa ja liitteessä olevien periaatteiden mukaisesti siten, että vältetään liiallisia korvauksia, sen estämättä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus sisällyttää julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin julkisen palvelun velvoitteita, joilla vahvistetaan enimmäishintoja.”

8.

Kyseisen asetuksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten ja yleisten sääntöjen pakollinen sisältö”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa ja yleisissä säännöissä on

9.

Asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekeminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset tehdään tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. – –

– –

5.   Kun palvelu keskeytyy tai on välittömässä vaarassa keskeytyä, toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa kiireellisiä toimia. Kiireellisenä toimena voi olla sopimuksen tekeminen ilman tarjouskilpailua tai muodollinen sopimus julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen jatkamisesta tai vaatimus tarjota tiettyjä julkisia palveluita. Julkisen liikenteen harjoittajalla on oikeus valittaa päätöksestä, jolla sille asetetaan velvoite tarjota tiettyjä julkisia palveluita. Sopimuksen saa tehdä tai sitä saa jatkaa kiireellisellä toimella tai sopimusta koskevan määräyksen saa tehdä ainoastaan kahdeksi vuodeksi.”

10.

Kyseisen asetuksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Julkisista palveluista maksettavat korvaukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kaikkien korvausten, jotka liittyvät yleiseen sääntöön tai julkisia palveluhankintoja koskevaan sopimukseen, on oltava 4 artiklan säännösten mukaisia riippumatta siitä, kuinka sopimus on tehty. Kaiken luonteisten korvausten, jotka liittyvät 5 artiklan 2, 4, 5 tai 6 kohdan mukaisesti ilman tarjouskilpailua tehtyyn julkisia palveluhankintoja koskevaan sopimukseen tai jotka liittyvät yleiseen sääntöön, on lisäksi oltava liitteen säännösten mukaisia.”

11.

Kyseisen asetuksen liitteen (jäljempänä liite), jonka otsikko on ”Korvaukseen sovellettavat säännöt 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Korvaus ei saa ylittää sitä taloudellisten nettovaikutusten määrää, joka vastaa julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä julkisen liikenteen harjoittajan kustannuksiin ja tuloihin aiheutuvia positiivisia tai negatiivisia kokonaisvaikutuksia. Vaikutukset on arvioitava vertaamalla tilannetta, jossa julkisen palvelun velvoite on täytetty, tilanteeseen, joka olisi vallinnut, jos velvoitetta ei olisi täytetty. – –

3.   Julkisen palvelun velvoitteen täyttämisellä voi olla myönteinen vaikutus liikenteenharjoittajan muuhunkin kuin julkisen palvelun velvoitetta koskevaan liikenteenharjoittamiseen. Liiallisen korvauksen tai riittämättömän korvauksen välttämiseksi on otettava huomioon mitattavissa olevat taloudelliset vaikutukset liikenteenharjoittajan kyseisiin verkkoihin laskettaessa taloudellista nettovaikutusta.”

12.

17.9.1999 annetun tieliikennelain (Zakon za avtomobilnite prevozi), ( 3 ) sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasiaan, loppusäännöksissä olevan 4 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)   Bulgarian tasavallan talousarvioon on vuosittain sisällytettävä varat, jotka on tarkoitettu seuraaviin menoihin:

– –

(3)   Edellytykset ja menettely edellä 1 momentissa tarkoitettujen varojen myöntämiseksi sekä edellytykset matkustusasiakirjojen myöntämiseksi tietyille lainsäädännössä määritetyille matkustajaryhmille määritetään asetuksessa, jonka ministerineuvosto antaa liikenne-, tietotekniikka- ja viestintäministerin ehdotuksesta.”

13.

Edellytyksistä ja menettelystä varojen myöntämiseksi henkilöliikenteen tukemiseen kannattamattomilla linja-autoreiteillä kaupunkiliikenteessä sekä vuoristo- ja muiden alueiden liikenteessä 4.4.2005 annetun asetuksen nro 3 (Naredba no 3 za usloviata i reda za predostavyane na sredstva za subsidirane na prevoza na patnitsite po nerentabilni avtobusni linii vav vatreshnogradskia transport i transporta v planinski i drugi rayoni) ( 4 ) (jäljempänä vuoden 2005 asetus) 1 §:n 1 momentissa säädettiin seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan edellytykset ja menettely valtion talousarviossa vahvistettujen tukien myöntämiseksi kaupunkien sisäiseen ja kaupunkien väliseen henkilöliikenteeseen maan harvaan asutuilla vuoristo- ja rajaseuduilla.”

14.

Edellytyksistä ja menettelystä varojen myöntämiseksi sellaisten tulonmenetysten korvaamiseksi, jotka johtuvat sellaisten tieliikenteen julkisen henkilöliikenteen tariffien soveltamisesta, jotka on vahvistettu lainsäädäntötoimilla tiettyjen matkustajaryhmien osalta, julkisen henkilöliikenteen tukemiseksi kannattamattomilla linja-autoreiteillä kaupunkiliikenteessä sekä vuoristo- ja muiden alueiden liikenteessä ja matkustusasiakirjojen myöntämiseksi liikennepalvelujen tarjoamista varten 29.3.2015 annetun asetuksen (Naredba za usloviata i reda za predostavyane na sredstva za kompensirane na namalenite prihodi ot prilaganeto na tseni za obshtestveni patnicheski prevozi po avtomobilnia transport, predvideni v normativnite aktove za opredeleni kategorii patnitsi, za subsidirane na obstestveni patnicheski prevozi po nerentabilni avtobusni linii vav vatreshnogradskia transport i transporta v planinski i drugi rayoni i za izdavane na prevozni dokumenti za izvarshvane na prevozite) ( 5 ) (jäljempänä vuoden 2015 asetus) 1 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)   Tässä asetuksessa määritellään edellytykset ja menettely varojen myöntämiseksi keskushallinnon talousarviosta korvausten ja tukien maksamiseen liikenteenharjoittajille, jotka hoitavat julkisen palvelun velvoitteita tarjoamalla henkilöliikennepalveluja maksutta ja alennettuun hintaan ja tarjoamalla kaupunkien sisäisiä ja kaupunkien välisiä henkilöliikennepalveluja vuoristoalueilla ja muilla harvaan asutuilla alueilla.

(2)   Edellä 1 momentissa tarkoitetut varat muodostavat asetuksessa [N:o 1370/2007] tarkoitetun henkilöliikenteen julkisista palveluista maksettavan korvauksen, ja ne myönnetään kyseisessä asetuksessa ja voimassa olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti.”

15.

Kyseisen asetuksen 2 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitettuja varoja myönnetään enintään valtion kyseisen vuoden talousarviosta annetussa laissa vahvistettu määrä.”

16.

Kyseisen asetuksen 3 §:n 1 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)   Tässä asetuksessa tarkoitetut varat myönnetään keskushallinnon talousarviosta sähköisten talousarviomaksujen järjestelmän (SEBRA-järjestelmä) kautta tehtävinä kohdennettuina siirtoina. Tätä varten vahvistetaan rajoituksia niille kunnille, jotka ovat noudattaneet julkisia henkilöliikennepalveluja koskevien hankintasopimusten tekemisessä lakisääteistä menettelyä asetuksen N:o 1370/2007 ja julkisia hankintoja koskevan lain tai konsessiosopimuksia koskevan lain mukaisesti, jollei julkisuus- ja avoimuusperiaatteista ja vapaan ja oikeudenmukaisen kilpailun, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteista muuta johdu.

– –

(4)   Kunnanjohtajat määrittävät liikenteenharjoittajille maksettavat korvaukset tosiasiallisesti tarjottujen liikennepalvelujen mukaan.”

17.

Kyseisen asetuksen 55 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilöliikenteeseen tarkoitettua tukea myönnetään liikenteenharjoittajille kuntien talousarvioista enintään määrä, joka vastaa julkisen palvelun velvoitteen hoitamisesta aiheutuvien taloudellisten nettovaikutusten määrää.

2.   Taloudellinen nettovaikutus saadaan laskemalla yhteen kustannukset, jotka aiheutuvat toimivaltaisen viranomaisen määräämästä julkisen palvelun velvoitteesta, joka sisältyy julkisia palveluhankintoja koskevaan sopimukseen ja/tai yleiseen sääntöön, vähentämällä niistä mahdolliset positiiviset taloudelliset vaikutukset, jotka ovat syntyneet kyseessä olevan julkisen palvelun velvoitteen/velvoitteiden täyttämiseen käytetyssä verkossa, sekä tariffiin perustuvat tulot tai muut tulot, jotka on saatu kyseessä olevaa julkisen palvelun velvoitetta täytettäessä, ja lisäämällä niihin kohtuullinen voitto.”

18.

Vuoden 2015 asetuksen 56 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Tukia myönnetään vain sellaisille liikenteenharjoittajille, joiden kanssa kyseinen kunta on tehnyt asetuksessa N:o 1370/2007 säädettyjen edellytysten mukaiset sopimukset.

(2)   Sopimuksissa on välttämättä määritettävä seuraavat ehdot:

– –

(4)   Jos liikenteenharjoittajat eivät noudata sopimusehtoja, kunnanjohtajat voivat pienentää tukien määrää ja myös lykätä niiden myöntämistä.”

19.

Burgasin (Bulgaria) alueen kuvernööri antoi 14.8.2013 tekemällään päätöksellä Pomorien kunnan kunnanjohtajalle luvan tehdä sopimuksen linja-autoliikennepalvelujen tarjoamisesta enintään kuuden kuukauden ajaksi kyseisessä päätöksessä mainitun aikataulun mukaisesti ja erityisesti Pomorien ja Kableshkovon (Bulgaria) kaupunkien välisellä linja-autoreitillä sekä Pomorien kaupungin sisäisillä linja-autoreiteillä nro 1 ja 2. Julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus oli tarkoitus tehdä asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti suorahankintana kiireellisenä toimena, jolla pyrittiin estämään julkisten henkilöliikennepalvelujen keskeytyminen näillä reiteillä sen vuoksi, että olemassa olevat sopimukset olivat päättyneet ja uutta julkisia palveluhankintoja koskevaa sopimusta koskeva sopimuksentekomenettely oli päättynyt samanaikaisesti.

20.

Kyseisen päätöksen perusteella Pomorien kunta toimivaltaisena viranomaisena ja Anhialo julkisen liikenteen harjoittajana tekivät 1.11.2013 sopimuksen, jonka nojalla julkisen henkilöliikenteen harjoittaminen kyseisillä linja-autoreiteillä annettiin tämän yhtiön hoidettavaksi (jäljempänä kyseinen sopimus). Kyseisen sopimuksen 2 artiklassa määrättiin, että sopimus on voimassa siihen asti, kunnes julkisista hankinnoista annetussa laissa säädetty menettely on saatettu päätökseen. Lisäksi sopimuksen 5 artiklassa määrättiin, että viranomainen sitoutuu maksamaan liikenteenharjoittajalle valtiovarainministerin asettamassa määräajassa varat, jotka vastaavat tapauksen mukaan voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti myönnettävää tukea tai tietyille vaatimukset täyttäville kansalaisryhmille kyseisen lainsäädännön mukaisesti tarjotuista maksuttomista ja alennettuun hintaan tarjotuista liikennepalveluista myönnettävää korvausta.

21.

Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että Anhialo tarjosi kyseisessä sopimuksessa tarkoitettuja liikennepalveluja. Kyseinen sopimus irtisanottiin 15.1.2019 julkisista hankinnoista annetun lain mukaisen menettelyn päätteeksi. 1.1.2016 ja 31.12.2018 väliseltä ajalta, jolta Anhialo vaati kyseisen sopimuksen mukaisen korvauksen maksamista, Pomorien kunta maksoi sille 3690 Bulgarian levin (BGN) (kyseessä olevana ajankohtana noin 1886 euroa) suuruisen korvauksen, joka vastasi Pomorien kunnalle Bulgarian tasavallan keskushallinnon talousarviosta kaupunkien sisäisen ja kaupunkien välisen liikenteen tukemiseksi varattujen ja maksettujen varojen kokonaismäärää.

22.

Anhialo nosti Rayonen sad Pomoriessa (Pomorien piirituomioistuin, Bulgaria) kanteen, jolla se riitautti korvauksen määrän. Tilintarkastajalta hankittiin asiantuntijalausunto, jossa määritettiin vuoden 2015 asetuksen liitteen ja 55 §:n mukaisesti kyseiseen yritykseen vuosina 2016–2018 kohdistunut taloudellinen nettovaikutus, joka oli noin 86000 levin (kyseessä olevana ajankohtana noin 43800 euroa). Asiantuntijalausunnosta myös ilmenee, että Anhialon kirjanpito oli organisoitu siten, että menot ja tulot voitiin jakaa selkeästi tuettujen ja tukemattomien toimintojen menoihin ja tuloihin liitteessä vahvistettujen vaatimusten mukaisesti. Anhialo vaati kyseisessä tuomioistuimessa, että sille maksetaan osa maksamatta jääneestä määrästä eli 24931,60 leviä (kyseessä olevana ajankohtana noin 12700 euroa).

23.

Rayonen sad Pomorie hyväksyi kanteen 8.11.2021 antamallaan tuomiolla. Kyseinen tuomioistuin muun muassa katsoi, että asetuksessa N:o 1370/2007 tarkoitetun julkisesta palvelusta maksettavan korvauksen tarkoituksena on kompensoida negatiivista taloudellista nettovaikutusta kattamalla kustannukset, joita liikenteenharjoittajalle aiheutuu julkisen palvelun velvoitteen hoitamisesta, ja että koska kyseinen sopimus tehtiin vuonna 2013, Pomorien kunta ei voi väittää, ettei Anhialolla ole oikeutta julkisesta palvelusta maksettavaan korvaukseen, koska sopimuksessa ei ole vuoden 2015 asetuksen 56 §:n 2 momentissa tarkoitettuja pakollisia ehtoja. Kun nimittäin otetaan huomioon asetuksen antamispäivä, kyseisessä momentissa säädettyä vaatimusta, jonka mukaan sopimuksessa on välttämättä mainittava parametrit, joiden perusteella tuki lasketaan, ei Rayonen sad Pomorien mukaan voida soveltaa kyseiseen sopimukseen, ja koska Anhialo on tarjonnut ne julkiset liikennepalvelut, joista kyseinen sopimus tehtiin, sillä on oikeus tukeen, ja toimivaltaiset viranomaiset ovat velvollisia myöntämään sille julkisesta palvelusta maksettavan korvauksen asetuksen N:o 1370/2007 mukaisesti.

24.

Pomorien kunta valitti tästä tuomiosta Okrazhen sad Burgasiin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja väitti, että vuoden 2015 asetuksessa säädetyistä ehdoista säädetään myös asetuksessa N:o 1370/2007. Jälkimmäisellä on ollut välitön oikeusvaikutus antamispäivästään eli 23.10.2007 lähtien, joten sen 4 artiklan 1 kohdassa mainitut vaatimukset ovat olleet voimassa kyseisestä ajankohdasta lähtien, ja koska sopimuksessa ei näitä vaatimuksia mainita, tuen maksamiselle ei ole mitään perustetta. Pomorien kunta viittasi myös kyseisen sopimuksen 5 artiklaan, josta se päättelee, että kunnan velvollisuus siirtää tuet ei ole ehdoton, vaan edellyttää kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten täyttymistä. Näin ollen Pomorien kuntaa ei voida arvostella siitä, ettei liikenteenharjoittajille maksettu julkisesta palvelusta minkäänlaista korvausta, koska vastaavaa tukea ei ollut siirretty valtion keskushallinnon talousarviosta kunnan talousarvioon. Pomorien kunta täsmensi, ettei sillä ollut lakiin perustuvaa toimivaltaa itse määrittää korvausten ja tukien määrää, vaan ainoastaan toimivalta jakaa sille kohdennetusti siirretyt tuet.

25.

Anhialo väittää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että vuoden 2015 asetuksen 56 §:n 2 momentti on luonteeltaan aineellinen säännös ja ettei sillä sellaisenaan ole taannehtivaa vaikutusta. Näin ollen kyseisen sopimuksen laillisuutta ei voida tutkia vuoden 2015 asetuksen kannalta. Asetuksessa N:o 1370/2007 säädetään julkisen liikenteen harjoittajan luovuttamattomasta oikeudesta julkisesta palvelusta maksettavaan korvaukseen, eikä kyseisessä asetuksessa nimenomaisesti kielletä maksamasta julkisen palvelun korvausta, jos julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus ei muodollisesti täytä siinä säädettyjä vaatimuksia. Kyseisen asetuksen tavoitteena on varmistaa julkisesta palvelusta maksettavan korvauksen määrittämismekanismin avoimuus ja välttää liiallisia korvauksia ilman, että liikenteenharjoittajilta viedään niille kuuluva korvaus. Anhialo myös korosti, että tilintarkastajalta hankitussa asiantuntijalausunnossa esitetyistä toteamuksista ilmenee, että se on noudattanut kaikkia asetuksessa N:o 1370/2007 ja vuoden 2015 asetuksessa julkisesta palvelusta maksettavan korvauksen osalta säädettyjä vaatimuksia. Vuoden 2005 asetuksen 3 §:n 1 momentin huomioon ottaen tukien myöntäminen valtion keskushallinnon talousarviosta riippuu kyseisen yrityksen mukaan yksinomaan kyseisestä kunnasta ja siitä, onko se noudattanut julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekoon liittyviä lakisääteisiä vaatimuksia. Pomorien kunta, jonka on huolehdittava julkisen liikenteen turvaamisesta alueellaan, on siten edelleen velvollinen maksamaan kyseiselle julkisen liikenteen harjoittajalle täysimääräisen korvauksen julkisesta palvelusta riippumatta siitä, onko tukea myönnetty vai ei.

26.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että vuoden 2015 asetus annettiin tieliikennelain ja erityisesti sen loppusäännösten 4 §:n 1 momentin perusteella ja että kyseisen asetuksen 2 §:n 1 momentissa säädetään, että varoja myönnetään enintään valtion kyseisen vuoden talousarviosta annetussa laissa vahvistettu määrä. Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että samanaikaisesti vuoden 2015 asetuksen 56 §:n 1 momentissa säädetään, että tukia myönnetään ainoastaan niille julkisen liikenteen harjoittajille, joiden kanssa kyseinen kunta on tehnyt asetuksessa N:o 1370/2007 säädettyjen vaatimusten mukaiset sopimukset, ja että 56 §:n muissa momenteissa asetetaan liikenteenharjoittajien kanssa tehtävien sopimusten sisältöä koskevia lisävaatimuksia. Kansallisessa lainsäädännössä, sellaisena kuin toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat sitä tulkinneet, edellytetään, että julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta vastaavien varojen on oltava vahvistettu valtion kyseisen vuoden talousarviosta annetussa laissa ja siirretty toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos näin ei ole, viimeksi mainittu ei legitiimisti voi maksaa julkisen liikenteen harjoittajalle tätä korvausta, vaikka julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus olisi tosiasiallisesti täytetty.

27.

Asetukseen N:o 1370/2007 ja etenkään sen 6 artiklan 1 kohtaan ei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kuitenkaan sisälly tällaisia vaatimuksia julkisen palvelun korvauksen maksamisesta. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, sallitaanko kyseisessä asetuksessa se, että jäsenvaltio ottaa kansallisessa lainsäädännössä tai sisäisillä säännöillä käyttöön lisävaatimuksia ja ‑rajoituksia, jotka koskevat korvausten maksamista liikenteenharjoittajalle julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä.

28.

Kyseisessä sopimuksessa ei myöskään määritetä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan parametreja, joiden perusteella julkisesta palvelusta maksettava korvaus lasketaan, vaan viitataan tältä osin kansalliseen lainsäädäntöön. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on niin, että koska asetuksen N:o 1370/2007 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa mainitaan ”julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset ja yleiset säännöt”, konjunktion ”ja” käyttöä voitaisiin tulkita siten, että on riittävää, että parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on vahvistettu yleisissä säännöissä eli vuoden 2015 asetuksen ja sitä ennen vuoden 2005 asetuksen yhteydessä annetuissa säännöissä. Toinen mahdollinen tulkinta on, että nämä parametrit on välttämättä vahvistettava paitsi yleisissä säännöissä myös asetuksessa N:o 1370/2007 tarkoitetussa julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa.

29.

Tässä tilanteessa Okrazhen sad Burgas on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

30.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Pomorien kunta, Bulgarian hallitus sekä Euroopan komissio. Kaksi viimeksi mainittua osapuolta esittivät myös suullisia huomautuksia 21.6.2023 pidetyssä istunnossa.

31.

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa lähinnä selvittää, onko asetusta N:o 1370/2007 tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio antaa säännöksiä, joiden mukaan kyseisessä asetuksessa tarkoitettu julkisesta palvelusta maksettava korvaus voidaan myöntää julkisen liikenteen harjoittajalle vain, jos kyseistä korvausta vastaavat varat on vahvistettu valtion kyseisen vuoden talousarviosta annetussa laissa ja siirretty toimivaltaiselle viranomaiselle.

32.

Aluksi on muistutettava, että SEUT 288 artiklan toisen kohdan mukaan asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan välittömästi kaikissa jäsenvaltioissa. Näin ollen asetusten säännöksillä on niiden luonteen ja niillä unionin oikeuslähteiden järjestelmässä olevan tehtävän vuoksi yleensä välitön oikeusvaikutus kansallisissa oikeusjärjestyksissä ilman, että kansallisten viranomaisten olisi ryhdyttävä täytäntöönpanotoimiin. Siltä osin kuin asetuksen tiettyjen säännösten täytäntöönpano sitä edellyttää, jäsenvaltiot voivat toteuttaa sen täytäntöönpanotoimia, jos toimet eivät haittaa asetuksen välitöntä sovellettavuutta, jos niillä ei peitellä sitä, että kyseessä on unionin oikeuden säädös, ja jos niissä täsmennetään kyseisessä asetuksessa jäsenvaltioille annetun harkintavallan käyttöä asetuksen säännöksissä asetetuissa rajoissa. ( 6 )

33.

Tästä on todettava, että määritettäessä sitä, estävätkö, edellyttävätkö vai sallivatko asianomaisen asetuksen merkitykselliset säännökset sen, että jäsenvaltiot toteuttavat tiettyjä täytäntöönpanotoimia, ja määritettäessä etenkin viimeksi mainitussa tilanteessa sitä, kuuluuko asianomainen toimi kullekin jäsenvaltiolle annetun harkintavallan piiriin, perustana on käytettävä näitä säännöksiä, tulkittuna asetuksen tavoitteiden valossa. On myös muistutettava, että kaikki unionin oikeuden säännökset, jotka täyttävät edellytykset välittömän oikeusvaikutuksen aikaansaamiseksi, velvoittavat jäsenvaltioiden kaikkia viranomaisia eli ei ainoastaan kansallisia tuomioistuimia vaan myös kaikkia julkishallinnon elimiä – hajautetut viranomaiset mukaan lukien – ja näillä viranomaisilla on velvollisuus soveltaa niitä. ( 7 )

34.

Käsiteltävässä asiassa merkityksellisistä asetuksen N:o 1370/2007 säännöksistä on todettava, että kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen asetuksen tarkoituksena on määritellä, miten toimivaltaiset viranomaiset voivat unionin oikeuden sääntöjä noudattaen toimia julkisen henkilöliikenteen alalla varmistaakseen sellaisten yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen, jotka ovat muun muassa monilukuisempia, luotettavampia, korkealaatuisempia tai edullisempia kuin palvelut, joita voitaisiin tarjota pelkästään markkinoiden ehdoilla, ja että tätä varten asetuksessa vahvistetaan ehdot, joiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset julkisen palvelun velvoitteita määrätessään tai niitä koskevia sopimuksia tehdessään korvaavat julkisen liikenteen harjoittajille aiheutuvat kustannukset ja/tai myöntävät yksinoikeuksia vastineena julkisen palvelun velvoitteiden hoitamisesta.

35.

Näin ollen asetuksessa N:o 1370/2007 säädetään julkisen liikenteen harjoittajalle ”julkisesta palvelusta maksettavasta korvauksesta”, jolla asetuksen 2 artiklan g alakohdan mukaan tarkoitetaan kaikkia etuja, erityisesti taloudellisia etuja, joita toimivaltainen viranomainen antaa suoraan tai välillisesti julkisista varoista julkisen palvelun velvoitteen toteuttamisaikana tai tähän aikaan liittyen. Kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 34 perustelukappaleessa todetaan, ”julkisista palveluista maksettavat korvaukset voivat olla tarpeellisia maaliikenteen henkilöliikenteen alalla, jotta julkisista palveluista vastaavat yritykset voivat toimia sellaisten periaatteiden pohjalta ja sellaisissa olosuhteissa, jotka tekevät niiden tehtävien täyttämisen mahdolliseksi”.

36.

Lisäksi asetuksen N:o 1370/2007 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kun toimivaltainen viranomainen päättää myöntää valitsemalleen liikenteenharjoittajalle minkä tahansa luonteisen yksinoikeuden ja/tai korvauksen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä, tämän viranomaisen on myönnettävä se julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen puitteissa. Saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa ja yleisissä säännöissä on a) määriteltävä selkeästi julkisen palvelun velvoitteet, jotka julkisen liikenteen harjoittajan on täytettävä, sekä maantieteelliset alueet, joita sopimus ja säännöt koskevat; b) määritettävä etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla i) parametrit, joiden perusteella mahdollinen korvaus lasketaan, ja ii) mahdollisesti myönnettyjen yksinoikeuksien luonne ja laajuus siten, että vältetään liiallisia korvauksia, ja c) määriteltävä palvelujen tarjoamiseen liittyvien kustannusten jakamista koskevat järjestelyt.

37.

Tältä osin on huomautettava asetuksen N:o 1370/2007 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdasta, että unionin tuomioistuin on todennut ilmaisun ”mahdollinen” osalta, että kyseisen säännöksen asiayhteydestä ilmenee, että tällä ilmaisulla viitataan saman asetuksen 1 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa säädettyyn toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuteen valita julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen puitteissa se, että toimijoille myönnetään yksinoikeuksien lisäksi tai niiden asemesta korvaus vastikkeena julkisen velvoitteen täyttämisestä. ( 8 )

38.

Lisäksi asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklan 5 kohdan mukaan toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa kiireellisiä toimia, ja kiireellisenä toimena voi olla sopimuksen tekeminen ilman tarjouskilpailua, jolla asetuksen 2 artiklan h alakohdan mukaan tarkoitetaan sopimuksen tekemistä tietyn liikenteenharjoittajan kanssa ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä. Tässä tapauksessa kyseisessä asetuksessa säädetään julkisen palvelun korvausta koskevista lisävaatimuksista. ( 9 )

39.

Yhtäältä nimittäin asetuksen N:o 1370/2007 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että muun muassa kyseisen asetuksen 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti tehdyissä julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa parametrit, joiden perusteella mahdollinen korvaus lasketaan, on määritettävä siten, ettei yksikään korvaus voi ylittää määrää, joka on tarpeen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ja siitä kertyviä tuloja koskevien taloudellisten nettovaikutusten kattamiseksi, kun otetaan huomioon julkisen liikenteen harjoittajan kyseisestä toiminnasta saamat tulot ja kohtuullinen voitto.

40.

Toisaalta asetuksen N:o 1370/2007 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kaikkien korvausten, jotka liittyvät yleiseen sääntöön tai julkisia palveluhankintoja koskevaan sopimukseen, on oltava 4 artiklan säännösten mukaisia riippumatta siitä, kuinka sopimus on tehty, ja että kaikenluonteisten korvausten, jotka liittyvät 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti ilman tarjouskilpailua tehtyyn julkisia palveluhankintoja koskevaan sopimukseen tai jotka liittyvät yleiseen sääntöön, on lisäksi oltava liitteen säännösten mukaisia. Liitteen 2 kohdassa säädetään, että ”korvaus ei saa ylittää sitä taloudellisten nettovaikutusten määrää, joka vastaa julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä julkisen liikenteen harjoittajan kustannuksiin ja tuloihin aiheutuvia positiivisia tai negatiivisia kokonaisvaikutuksia”. Liitteen 3 kohdassa täsmennetään, että ”julkisen palvelun velvoitteen täyttämisellä voi olla myönteinen vaikutus liikenteenharjoittajan muuhunkin kuin julkisen palvelun velvoitetta koskevaan liikenteenharjoittamiseen” ja että ”liiallisen korvauksen tai riittämättömän korvauksen välttämiseksi on otettava huomioon mitattavissa olevat taloudelliset vaikutukset liikenteenharjoittajan kyseisiin verkkoihin laskettaessa taloudellista nettovaikutusta”.

41.

Näin ollen asetuksen N:o 1370/2007 merkityksellisistä säännöksistä ilmenee, että julkisesta palvelusta maksettavan korvauksen osalta kyseisellä asetuksella pyritään ennen muuta välttämään sitä, että julkisen liikenteen harjoittajalle maksettaisiin liiallisia korvauksia, ( 10 ) joista tämä saisi perusteetonta etua. On todettava, että pääasia ei koske tilannetta, jossa korvaus on liiallinen, vaan päinvastoin tilannetta, jossa korvaus on riittämätön ja joka niin ikään mainitaan liitteen 3 kohdassa, eli tilannetta, jossa liikenteenharjoittajan on täytettävä julkisen palvelun velvoitteensa julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen mukaisesti saamatta siitä vastinetta. Kummankin tilanteen välttämiseksi julkisia palveluhankintoja koskevaan sopimukseen on sisällyttävä parametrit, joiden perusteella julkisesta palvelusta maksettava korvaus lasketaan, ja ne on määritettävä etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla, ja tämän lisäksi ilman tarjouskilpailua tehdyissä sopimuksissa korvaus on määritettävä ottaen huomioon julkisen liikenteen harjoittajalle aiheutuva taloudellinen nettovaikutus. Näistä säännöksistä myös ilmenee, että – kuten unionin tuomioistuin on korostanut – asetuksessa N:o 1370/2007 velvoitetaan toimivaltaiset viranomaiset myöntämään korvaus julkisen palvelun velvoitteista aiheutuvista kustannuksista. ( 11 )

42.

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Anhialo ja Pomorien kunta tekivät kyseisen sopimuksen asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti ilman tarjouskilpailua. On myöskin riidatonta, että tämä yritys on täyttänyt sopimuksen mukaiset julkisen palvelun velvoitteensa. Kyseinen kunta ei kuitenkaan maksanut täysimääräisesti sitä julkisen palvelun korvausta, johon yritys oli oikeutettu, sellaisena kuin se vahvistettiin tuomioistuimen määräämässä asiantuntijalausunnossa. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kansallisessa lainsäädännössä, siten kuin toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat sitä tulkinneet, edellytetään, että julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta vastaavien varojen on oltava vahvistettu valtion kyseisen vuoden talousarviosta annetussa laissa ja siirretty toimivaltaiselle viranomaiselle. Käsiteltävässä tapauksessa Pomorien kunta maksoi kyseessä olevalta ajanjaksolta Anhialolle ainoastaan 3690 levin (kyseessä olevana ajankohtana noin 1886 euroa), ( 12 ) suuruisen korvauksen, joka vastasi Bulgarian tasavallan keskushallinnon talousarviossa vahvistettujen ja kyseiselle kunnalle kaupunkien sisäiseen ja kaupunkien väliseen liikenteeseen tarkoitettuna tukena siirrettyjen varojen kokonaismäärää. ( 13 )

43.

Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiassa on todettava yhtäältä, että parametreja, joiden perusteella julkisesta palvelusta maksettava korvaus on laskettava, ei ole määritetty etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla. Korvauksen määrä nimittäin riippuu valtion talousarviosta myönnettävistä varoista, jotka voivat vaihdella vuosittain ja sellaisten kriteerien perusteella, jotka eivät liity mitenkään julkisen liikenteen harjoittajan tekemän julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen täyttämiseen. Kuten asetuksen N:o 1370/2007 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan, avoimuusperiaatteen, kilpailevien liikenteenharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että korvauksia tai yksinoikeuksia myönnettäessä toimivaltaisen viranomaisen ja valitun julkisen liikenteen harjoittajan välisessä julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa määritetään julkisen palvelun velvoitteiden luonne sekä sovitut korvaukset.

44.

Toisaalta siltä osin kuin on kyse erityisesti julkisia palveluhankintoja koskevista sopimuksista, jotka on tehty ilman tarjouskilpailua, edellytyksessä, jonka mukaan varat on oltava vahvistettu ja siirretty keskushallinnon talousarviosta, jotta liikenteenharjoittajalle voitaisiin maksaa julkisen palvelun korvaus, ei oteta huomioon julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ja siitä kertyviä tuloja koskevia taloudellisia nettovaikutuksia, kuten asetuksen N:o 1370/2007 6 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä vaaditaan. Julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa ei kuitenkaan voida rajoittaa sellaista julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta, joka toimii ”hyvitysperiaatteella”, ( 14 ) enintään valtion talousarviosta toimivaltaiselle viranomaiselle siirrettyyn määrään, jos julkisen palvelun velvoitteesta on määrätty sopimuksella.

45.

Täsmennän, että – kuten Bulgarian hallitus ja komissio ovat korostaneet – jos jäsenvaltiolla ei ole tarvittavaa talousarviokapasiteettia, se voi tulevaisuuden osalta päättää rajoittaa julkisen palvelun tehtävien antamista tai olla kokonaan tekemättä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia. Sitä vastoin taannehtivasti tarkastellen eli pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa julkisen liikenteen harjoittaja on jo täyttänyt sopimuksen, on mielestäni selvää, että se on oikeutettu julkisesta palvelusta maksettavaan korvaukseen vastineena julkisen palvelun velvoitteista, jotka sen on ollut pakko täyttää asetuksen N:o 1370/2007 mukaisesti. Tämän asetuksen soveltamista laajemmin on muistutettava, että oikeusvarmuuden periaate, joka kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, edellyttää muun muassa, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden seuraukset ovat ennakoitavissa. ( 15 )

46.

Lisäksi kyseisen asetuksen 2 artiklan e alakohdan mukaan julkisen palvelun velvoitteella tarkoitetaan yleisesti vaatimusta, jonka toimivaltainen viranomainen asettaa tai määrittelee sellaisten yleishyödyllisten julkisten henkilöliikennepalvelujen varmistamiseksi, joita liikenteenharjoittaja ei omien taloudellisten etujensa kannalta katsoen ottaisi hoitaakseen tai ei hoitaisi samassa määrin tai samoilla ehdoilla ilman korvausta. Jollei julkisesta palvelusta maksettaisi riittävää korvausta, yksikään liikenteenharjoittaja ei näin ollen olisi valmis tarjoamaan tällaisia yleishyödyllisiä palveluja. Se, että tietyn julkisen palvelun korvauksen maksaminen sidotaan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle myöntämään tukeen, on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa omiaan johtamaan korvauksetta jäämiseen tai liian pieniin korvauksiin, mikä voi vaarantaa julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten ja niihin liittyvien julkisen palvelun velvoitteiden koko olemassaolon.

47.

Näin ollen edellä tämän ratkaisuehdotuksen 32 ja 33 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella on todettava, että kyseinen kansallinen lainsäädäntö ei kuulu sen harkintavallan piiriin, joka kullekin jäsenvaltiolle on annettu asetusten, tässä tapauksessa asetuksen N:o 1370/2007, soveltamistoimenpiteiden toteuttamiseen siltä osin kuin on kyse sen julkisista palveluista maksettavan korvauksen määrittämisestä, johon julkisen liikenteen harjoittaja on oikeutettu.

48.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetusta N:o 1370/2007 on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio antaa säännöksiä, joiden mukaan kyseisessä asetuksessa tarkoitettu julkisesta palvelusta maksettava korvaus voidaan myöntää julkisen liikenteen harjoittajalle vain, jos sitä vastaavat varat on vahvistettu kyseisen valtion kyseisen vuoden talousarviosta annetussa laissa ja siirretty toimivaltaiselle viranomaiselle.

49.

Toisella ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa lähinnä selvittää, onko asetuksen N:o 1370/2007 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan korvauksen maksaminen julkisen liikenteen harjoittajalle julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä silloin, kun parametreja, joiden mukaan korvaus lasketaan, ei ole määritetty julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa vaan ne on määritetty etukäteen yleisissä säännöissä, joissa maksettavan korvauksen suuruus on määritetty kyseisen asetuksen säännösten mukaisesti.

50.

Aluksi on todettava, että asetuksen N:o 1370/2007 2 artiklan l alakohdan mukaan yleisellä säännöllä tarkoitetaan toimenpidettä, jota sovelletaan erotuksetta kaikkiin samantyyppisiin julkisiin henkilöliikennepalveluihin tietyllä maantieteellisellä alueella, josta toimivaltainen viranomainen vastaa.

51.

Esitettyyn kysymykseen vastaamiseksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytäntöön mukaan unionin oikeuden määräyksen tai säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys sekä sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa se on. ( 16 )

52.

Ensinnäkin asetuksen N:o 1370/2007 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan sanamuodosta on todettava, että tässä säännöksessä säädetään, että julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa ”ja” yleisissä säännöissä on määritettävä etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla parametrit, joiden perusteella mahdollinen korvaus lasketaan, siten että vältetään liiallisia korvauksia. Minusta on selvää, että konjunktiolla ”ja” unionin lainsäätäjä on tarkoittanut sisällyttää ”yleiset säännöt” niihin seikkoihin, joiden perusteella korvauksen määrä lasketaan. Toisin sanoen kyseisen säännöksen sanamuodossa ei edellytetä, että kaikki parametrit, joiden perusteella julkisesta palvelusta maksettava korvaus lasketaan, määritetään yhdessä ja samassa asiakirjassa, vaan siinä ainoastaan edellytetään, että nämä parametrit määritetään etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla.

53.

Toiseksi asiayhteydestä, johon asetuksen N:o 1370/2007 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohta kuuluu, on todettava, että asetuksen 2 artiklan i alakohdan mukaan julkisia palveluhankintoja koskevalla sopimuksella tarkoitetaan yhtä tai useampaa oikeudellisesti sitovaa asiakirjaa, jossa vahvistetaan toimivaltaisen viranomaisen ja julkisen liikenteen harjoittajan välinen sopimus, jolla julkisen palvelun velvoitteiden alaisten julkiseen henkilöliikenteeseen liittyvien palvelujen hallinnointi ja toteuttaminen uskotaan kyseiselle julkisen liikenteen harjoittajalle. Lisäksi kyseisessä säännöksessä säädetään, että jäsenvaltion lainsäädännöstä riippuen sopimus voi olla myös toimivaltaisen viranomaisen tekemä päätös, joka on annettu erillisen lainsäädäntötoimen tai sääntelytoimen muodossa tai jossa vahvistetaan ehdot, joiden mukaisesti toimivaltainen viranomainen itse tarjoaa kyseisiä palveluja tai uskoo niiden tarjoamisen sisäiselle liikenteenharjoittajalle. Vastaavasti asetuksen johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan, että sopimuksen muoto tai nimitys voi vaihdella jäsenvaltion oikeudellisen järjestelmän mukaan.

54.

Jäsenvaltioiden oikeudellisten järjestelmien erot huomioon ottaen unionin lainsäätäjä on valinnut antaa asetuksessa N:o 1370/2007 tarkoitetulle julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen käsitteelle laajan ja joustavan merkityksen ( 17 ) siten, että siihen sisältyvät paitsi sopimusluonteiset toimet myös muut, luonteeltaan erilaiset toimet, ( 18 ) ja katsonut, että tällainen sopimus voi olla myös yleisen oikeudellisen asiakirjan, jossa liikenteenharjoittajalle määrätään palvelujen tuottaminen, ja hallinnollisen asiakirjan, jossa asetetaan yksityiskohtaiset vaatimukset tarjottaville palveluille ja määrätään sovellettavasta korvauksen laskentamenetelmästä, yhdistelmä. ( 19 ) Tämä asiayhteys tukee siten tulkintaa, jonka mukaan parametrit, joiden perusteella julkisesta palvelusta maksettava korvaus lasketaan, voidaan määrittää viittaamalla yleisiin sääntöihin, jotka sisältyvät lakeihin tai asetuksiin, kunhan nämä parametrit on määritetty näissä säännöissä etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla.

55.

Kolmanneksi asetuksen N:o 1370/2007 tavoitteista on todettava, kuten sen johdanto-osan 9 ja 30 perustelukappaleesta ilmenee, että avoimuuden tavoitteella on erityinen merkitys määritettäessä parametreja, joiden perusteella julkisesta palvelusta maksettava korvaus lasketaan. Jotta tämä tavoite toteutuisi, kaikkien parametrien, joiden perusteella julkisesta palvelusta maksettava korvaus lasketaan, ei tarvitse sisältyä toimivaltaisen viranomaisen ja julkisen liikenteen harjoittajan välillä tehtyyn sopimukseen. Jos nimittäin korvauksen laskennan perusteena olevia parametreja koskevat yleiset säännöt määritetään etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla, kuten asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa edellytetään, ja jos ne täyttävät liitteessä vahvistetut edellytykset, julkisen liikenteen harjoittaja kykenee itse määrittämään, minkä suuruisen korvauksen se voi saada. Lisäksi tätä säännöstä sovellettaessa näiden yleisten sääntöjen on oltava helposti liikenteenharjoittajien saatavilla. Ne ovat sitä erityisesti silloin, kun ne on julkaistu kyseisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.

56.

Näin ollen ehdotan, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 1370/2007 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan korvauksen maksaminen liikenteenharjoittajalle julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä silloin, kun parametreja, joiden mukaan korvaus lasketaan, ei ole määritetty julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa vaan ne on määritetty etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla yleisissä säännöissä, joissa korvauksen määrä vahvistetaan kyseisen asetuksen säännösten mukaisesti.

57.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Okrazhen sad Burgasin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: