Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA

6 päivänä heinäkuuta 2023 (1)

Asia C‑354/22

Weingut A

vastaan

Land Rheinland-Pfalz

(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesverwaltungsgericht (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa))

Ennakkoratkaisupyyntö – Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Viinit – Viinien kuvaus ja esillepano – Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät – Delegoitu asetus (EU) 2019/33 – 54 artiklan 1 kohta – Merkinnät – Maininta viinitilasta – Tilan käsite – Alueellinen liittymä – Kokonaisuudessaan viinitilalla suoritettu viininvalmistus – Viinitilan ulkopuolisten tahojen osallistuminen viininvalmistukseen – Nimen antavan viinitilan päätoimipaikan ulkopuolella sijaitsevan puristamon vuokraaminen puristamista varten

1.        Unionin oikeudessa säännellään yksityiskohtaisesti viinialan alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja perinteisiä merkintöjä sekä viinien merkintöjä ja esillepanoa.

2.        Suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän saaneiden viinialan tuotteiden merkintöihin ja esillepanoon voidaan vapaaehtoisesti sisällyttää tiettyjä merkintöjä, joista ilmenee viinitila, josta ne ovat peräisin. Tästä säädetään delegoidun asetuksen (EU) 2019/33(2) 54 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, ja asetuksen liitteessä VI luetellaan nämä merkinnät tiettyjen jäsenvaltioiden osalta.

3.        Tämän ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevassa oikeusriidassa saksalainen viininviljelijä haluaa käyttää viiniensä esillepanossa ilmausta ”Weingut” (viinitila), vaikka viinien valmistuksessa käytetyt rypäleet viljellään, korjataan ja puristetaan ulkopuolisen omistuksessa olevalla tilalla, joka sijaitsee 70 kilometrin päässä viininviljelijän tilasta ja jota viininviljelijä vuokraa.

4.        Oikeusriidassa, joka pantiin vireille hallintoviranomaisen kieltäydyttyä hyväksymästä ilmauksen ”Weingut” käyttöä näiden viinien esillepanossa, on selvitettävä lähinnä seuraavat seikat:

–      Tarkoitetaanko tilalla tiettyä fyysistä paikkaa, johon kuuluvat ainoastaan sellaiset viinitarhat sekä viininvalmistuksessa käytettävät rakennukset ja laitteistot, jotka eivät sijaitse erillään viinintuottajan maa-alueista?

–      Voidaanko hyväksyä se, että viininvalmistus on tapahtunut kokonaisuudessaan viinitilalla, kun rypäleet puristetaan tuottajan vuokraamassa puristamossa, joka sijaitsee hänen oman tilansa alueen ulkopuolella? Jos näin on, herää kysymys siitä, missä määrin tuottajan edellytetään valvovan viininvalmistusprosessia.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

1.     Asetus (EU) N:o 1308/2013(3)

5.        Asetuksen 3 artiklassa (”Määritelmät”) säädetään seuraavaa:

”– –

3.      Tässä asetuksessa sovelletaan – – asetuksessa (EU) N:o 1307/2013^[(4)^] – – vahvistettuja määritelmiä – –.”

6.        Asetuksen 122 artiklassa (”Siirretty säädösvalta”) säädetään seuraavaa:

”1.      Viinialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti säännöistä ja rajoituksista, jotka koskevat

– –

c)      vapaaehtoisia tietoja seuraavista:

– –

iii)      tilaan liittyvät ilmaisut ja niiden käyttöedellytykset

– –”.

2.     Asetus N:o 1307/2013

7.        Asetuksen 4 artiklassa (”Määritelmät ja niihin liittyvät säännökset”) säädetään seuraavaa:

”1.      Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

b)      ’tilalla’ kaikkia viljelijän johtamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia maataloustoimintaan käytettäviä yksiköitä;

– –”.

3.     Delegoitu asetus 2019/33

8.        Asetuksen johdanto-osan 48 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Maininta tilasta, jonka hyödyntämistä viinitarhoista rypäletuotteet ovat peräisin ja jolla kaikki viininvalmistusprosessin vaiheet tapahtuvat, saattaa tuoda lisäarvoa tuottajille ja olla kuluttajille merkki paremmasta laadusta. Tuottajien olisi sen vuoksi saatava ilmoittaa viinitilan nimi etiketissä niillä tuotteilla, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä.”

9.        Asetuksen 1 artiklassa (”Kohde”) säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joilla täydennetään asetusta (EU) N:o 1308/2013 – – seuraavien seikkojen suhteen:

– –

f)      merkinnät ja esillepano”.

10.      Asetuksen IV luvun (”Merkinnät ja esillepano”) 2 jaksossa (”Vapaaehtoiset merkinnät”) olevassa 54 artiklassa (”Tilan ilmoittaminen”) säädetään seuraavaa:

”1. Liitteessä VI luetellut viinitilaan liittyvät merkinnät, muut kuin pullottajan, tuottajan tai myyjän nimi, varataan suojatuilla alkuperänimityksillä tai maantieteellisillä merkinnöillä varustetuille rypäletuotteille.

Merkintöjä saa käyttää vain, jos rypäletuote on valmistettu yksinomaan kyseisen tilan viinitarhoista korjatuista rypäleistä ja viininvalmistus on suoritettu kokonaisuudessaan kyseisellä tilalla.

– –”.

11.      Asetuksen 55 artiklassa (”Viittaukset suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa aluetta pienempien tai suurempien maantieteellisten yksiköiden nimiin”) säädetään seuraavaa:

”1.      Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 120 artiklan 1 kohdan g alakohdan nojalla ainoastaan suojatulla alkuperänimityksellä, suojatulla maantieteellisellä merkinnällä tai kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustetun rypäletuotteen etiketissä saa olla viittaus kyseisen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän aluetta pienemmän tai suuremman maantieteellisen yksikön nimeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 45 ja 46 artiklan soveltamista.

2.      Jos alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa aluetta pienempien tai suurempien maantieteellisten yksiköiden nimiin viitataan, hakijan on määriteltävä kyseessä olevan maantieteellisen yksikön alue selkeästi tuote-eritelmässä ja yhtenäisessä asiakirjassa. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa kyseisten maantieteellisten yksiköiden käyttöä koskevat säännöt.

– –”.

12.      Liitteessä VI (”Asetuksen 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut merkinnät”) mainitaan Saksan osalta seuraavat ilmaisut: ”Burg, Domäne, Kloster, Schloss, Stift, Weinbau, Weingärtner, Weingut, Winzer”.

B       Saksan oikeus: Viiniasetus (Weinverordnung)(5)

13.      Viiniasetuksen 38 §:n 1 momentissa hyväksytään tilan ilmoittaminen Federweißer-, Landwein- (maaviinit), Qualitätswein- (laatuviinit), Prädikatswein- (ensiluokkaista laatua olevat viinit), Sekt- (kuohuviinit), Qualitätsperlwein- (laatukuohuviinit) ja Qualitätslikörwein- (väkevät laatuviinit) ‑viineissä yksinomaan delegoidun asetuksen 2019/33 54 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen liitteen VI kanssa, mukaisesti. Viiniasetuksen 38 §:n 3 ja 5 momentissa viitataan merkintään ”Gutsabfüllung”.

II     Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

14.      Zellissä, Moselin alueella Saksassa, sijaitsevan viinitilan omistaja (jäljempänä viininviljelijä A) tuottaa viiniä sekä omissa että muualta vuokraamissaan viinitarhoissa viljellyistä rypäleistä.

15.      Yksi vuokratuista viinitarhoista, joka on suuruudeltaan 2,15 hehtaaria, sijaitsee noin 70 kilometrin päässä Zellistä viininviljelijä B:lle kuuluvalla viinitilalla.

16.      Viininviljelijät A ja B ovat tehneet keskenään sopimuksen, jonka mukaan B viljelee viiniköynnöksiään A:n ohjeiden mukaisesti ja vuokraa vuosittain tämän yksinomaiseen käyttöön puristuslaitteiston 24 tunnin ajaksi vuokratun viljelyalueen sadon korjaamisesta.

17.      Korjatut rypäleet puristetaan viininviljelijä B:n tilalla viininviljelijä A:n viininvalmistusta koskevien menetelmien mukaisesti. Niistä saatu viini siirretään säiliöihin, joiden kuljettamisesta viininviljelijä A:n omistuksessa olevan viinitilan päätoimipaikkaan huolehtivat hänen palveluksessaan olevat työntekijät.

18.      Viininviljelijä A haluaa käyttää ilmaisuja ”Weingut” (viinitila) ja ”Gutsabfüllung” (tilapullotus) viineissä, joiden rypäleet puristetaan hänen viininviljelijä B:ltä vuokraamassaan puristamossa.

19.      Land Rheinland-Pfalz (Rheinland-Pfalzin osavaltio, Saksa; jäljempänä osavaltio) katsoo, että tässä tilanteessa viininviljelijä A ei voi käyttää näitä kahta ilmaisua.

20.      Verwaltungsgericht Trier (Trierin hallintotuomioistuin, Saksa), jonka käsiteltäväksi oikeusriita saatettiin, hyväksyi 16.5.2019 antamallaan tuomiolla viininviljelijä A:n nostaman kanteen ja totesi, että hänellä oli oikeus käyttää ilmaisuja ”Weingut” ja ”Gutsabfüllung”. Verwaltungsgericht Trier piti merkityksellisenä sitä, että viininvalmistus tapahtui viininviljelijä A:n tosiasiallisella johdolla, jatkuvassa valvonnassa ja yksinomaisella vastuulla.

21.      Osavaltio valitti tuomiosta Oberverwaltungsgericht Rheinland-Pfalziin (Rheinland-Pfalzin osavaltion ylempi hallintotuomioistuin, Saksa), joka kumosi 12.8.2020 antamallaan tuomiolla ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion ja hylkäsi viininviljelijä A:n vaatimuksen.

22.      Ylempi hallintotuomioistuin perusti tuomionsa lähinnä seuraaviin väitteisiin:

–      Delegoidun asetuksen 2019/33 54 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä liitteen VI kanssa, mukaan merkintä ”Weingut” edellyttää, että viininvalmistus tapahtuu tilalla, jolla ei tarkoiteta organisatorista yksikköä vaan toiminnallista kokonaisuutta, johon kuuluu kiinteä toimipaikka, jonka jatkuvaksi käyttötarkoitukseksi omistaja on määritellyt viinintuotannon ja jossa työskentelee hänen johto-oikeutensa alaisuudessa olevaa henkilöstöä. Viininvalmistuksen vaiheiden, kuten puristamisen, erottaminen toisistaan on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että ”valmistus on keskitetty yhdelle toimijalle”.

–      Puristamon vuokrasopimuksella ei taata, että kaikki viinin tuotantovaiheet suoritetaan saman henkilön johdolla ja vastuulla. Sopimus päinvastoin mahdollistaa sen, että puristaminen voidaan suorittaa sekä tuottajan että puristamon omistajan palveluksessa olevan työntekijän läsnä ollessa, mikä ei takaa sitä, että se tapahtuu viininviljelijä A:n johdolla ja että hän on siitä jatkuvassa vastuussa.

23.      Viininviljelijä A on tehnyt Oberverwaltungsgericht Rheinland-Pfalzin tuomiosta Revision-valituksen Bundesverwaltungsgerichtiin (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa), joka esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko viininvalmistus voitu suorittaa kokonaisuudessaan nimen antaneella viinitilalla delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 54 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, jos puristaminen suoritetaan 24 tunnin ajaksi toiselta viinitilalta vuokratussa puristimessa, joka on tänä aikana yksinomaan nimen antaneen viinitilan käytettävissä?

2)      Jos kysymykseen vastataan myöntävästi, onko välttämätöntä, että puristamisen suorittavat nimen antaneen viinitilan työntekijät tai että sitä joka tapauksessa valvotaan paikan päällä, vai voivatko puristamisen suorittaa myös puristimen vuokranneen viinitilan työntekijät nimen antaneen viinitilan ohjeiden mukaisesti?

3)      Jos puristamisen voivat suorittaa myös puristimen vuokranneen viinitilan työntekijät, voidaanko heille antaa valtuudet puuttua puristamiseen itsenäisellä päätöksellä, jos yllättäviä ongelmia ilmenee?

4)      Onko katsottava, ettei viiniä ole valmistettu nimen antaneella viinitilalla, jos puristimen vuokraavalla ja puristamisen suorittavalla viinitilalla on oma intressi siihen, miten puristaminen suoritetaan, koska kyseisen tilan kanssa on tehty viinitarhojen viljelyä koskeva sopimus, jossa on sovittu tuotosta ja laadusta riippuvasta lisämaksusta Kabinett-, Spätlese- ja Auslese-viinien hehtolitralta pinta-alaan perustuvan viljelykorvauksen lisäksi?”

III  Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

24.      Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 1.6.2022.

25.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet viininviljelijä A ja Euroopan komissio. Näiden molempien lisäksi osavaltio osallistui 3.5.2023 pidettyyn istuntoon.

IV     Asian arviointi

A       Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

26.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko viininvalmistus voitu suorittaa kokonaisuudessaan nimen antaneella viinitilalla, jos puristaminen suoritetaan toisen viinitilan 24 tunnin ajaksi vuokralle antamassa puristamossa.(6)

27.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa seuraavaa:

–      Sääntelyn kehityksestä ilmenee, että asetuksen (EY) N:o 607/2009(7) 57 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodolla on otettu käyttöön rajoitus, koska siitä alkaen viininvalmistus on ollut suoritettava ”kokonaisuudessaan” viinitilalla.

–      Sääntelyn merkityksenä ja tarkoituksena näyttää olevan sellaisten viinitilojen merkintöjen suojaaminen, jotka viljelevät viinitarhoja itse ja hoitavat viininvalmistusprosessin alusta loppuun saakka, mihin yhdistyy kuluttajien odotus viinin korkeammasta laadusta.

–      Tämä toteamus ei kuitenkaan ole täysin varma. Jos huomattavan välimatkan päässä nimen antaneen viinitilan päätoimipaikasta sijaitsevien viinitarhojen vuokraamisella ei ole vaikutusta merkintään, on johdonmukaista, että siihen ei vaikuta myöskään puristamon vuokraaminen rypäleiden puristamiseksi paikan päällä, jotta vältetään niiden kuljettaminen. Tilan laitteistojen yhteiskäyttö on viinintuotannossa tavanomaista ja liiketoiminnallisesti järkevää.

28.      Komissio antoi delegoidun asetuksen 2019/33 asetuksen N:o 1308/2013 122 artiklassa sille annetun valtuutuksen nojalla.(8) Niihin näkökohtiin, joita delegoidut säädökset voidaan ulottaa koskemaan, kuuluvat ”tilaan liittyvät ilmaisut ja niiden käyttöedellytykset” (asetuksen N:o 1308/2013 122 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohta).

29.      Tässä yhteydessä delegoidun asetuksen 2019/33 54 artiklassa säädetään viinitilan ilmoittamiseen liittyvien merkintöjen käyttöedellytyksistä. Artiklassa viitataan asetuksen liitteessä VI olevaan luetteloon tuotteen merkinnöissä ja esillepanoss hyväksytyistä merkinnöistä,(9) jotka viittaavat viinitilaan.

30.      Delegoidun asetuksen 54 artiklasta voidaan päätellä seuraavaa:

–      kyseisten merkintöjen on oltava muita kuin pullottajan nimi

–      kyseiset merkinnät varataan suojatuilla alkuperänimityksillä tai maantieteellisillä merkinnöillä varustetuille rypäletuotteille

–      kyseisiä merkintöjä saa ”käyttää vain, jos rypäletuote on valmistettu yksinomaan kyseisen tilan viinitarhoista korjatuista rypäleistä ja viininvalmistus on suoritettu kokonaisuudessaan kyseisellä tilalla”.

31.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt perusteltuja epäilyjä tästä viimeksi mainitusta vaatimuksesta, josta ensimmäisen ja toisen asteen tuomioistuimet ovat tehneet erilaisia mutta kuitenkin perusteltuja tulkintoja. Kahdesta muusta edellytyksestä, joita ei ole riitautettu käsiteltävässä asiassa, ei ole erimielisyyttä.

32.      Vastaukseni ennakkoratkaisukysymyksiin koskee viinitilan käsitettä ja vaatimusta siitä, että viininvalmistuksen on tapahduttava kokonaisuudessaan siellä.

1.     Viinitila

33.      Ensi näkemältä vaikuttaa siltä, että delegoidun asetuksen 2019/33 54 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa yhdistetään ilmaus ”tila” fyysiseen pinta-alaan, jolla viininviljelijä, joka aikoo käyttää tätä ilmaisua (käsiteltävässä asiassa ”Weingut”), viljelee omia viinitarhojaan ja suorittaa viininvalmistusprosessin.

34.      Kuten on jo todettu, säännöksessä edellytetään, että rypäleet on korjattu viinitilaan kuuluvista viinitarhoista ja että viininvalmistus on suoritettu kokonaisuudessaan kyseisellä tilalla.(10) Tämä vahvistetaan delegoidun asetuksen 2019/33 johdanto-osan 48 perustelukappaleessa, jossa viitataan ”[tilaan], jonka hyödyntämistä viinitarhoista rypäletuotteet ovat peräisin ja jolla kaikki viininvalmistusprosessin vaiheet tapahtuvat”.(11)

35.      Säännöksen ensimmäisen tulkinnan mukaan ”tila” rinnastetaan maatilaan, johon kuuluvat viiniköynnöksen viljelyalat sekä rakennukset ja laitteistot, joissa viininvalmistus (tällä tilalla korjatuista) rypäleistä suoritetaan. Tämä on ylemmän hallintotuomioistuimen kanta.

36.      ”Tilalla” voidaan kuitenkin tarkoittaa tuotantoa varten järjestettyjen aineellisten ja henkilöstöön liittyvien tekijöiden kokonaisuutta. Tässä merkityksessä se liittyy pikemminkin yrityksen käsitteeseen kuin tilan maantieteelliseen perustaan. Viinin liittyminen viinitilaan ei välttämättä merkitse, että se on peräisin tilan viininviljelylohkoilla sijaitsevilta viinitarhoilta.

37.      Ilmaukseen ”tila” liittyvät erilaiset mielleyhtymät johtavat erilaisiin lopputuloksiin:

–      Jos tila vastaa maatilaa sen maantieteellisessä merkityksessä, sen alueen ulkopuolella sijaitsevat viinitarhat ja puristamo eivät täytä delegoidun asetuksen 2019/33 54 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

–      Jos tila sitä vastoin ymmärretään yritykseksi, viinitarhojen tai puristamon fyysinen sijainti ei ole ratkaiseva tekijä (edellyttäen, että jäljempänä mainitsemiani määräysvaltaa koskevia vaatimuksia noudatetaan).

38.      Kielellinen lähestymistapa ei suinkaan ole ratkaiseva, sillä vaikka delegoidussa asetuksessa 2019/33 käytetään tilan käsitettä, siinä ei määritellä sitä. Sitä ei tehdä suoraan myöskään asetuksessa N:o 1308/2013, jonka 3 artiklan 3 kohdassa kuitenkin viitataan muun muassa asetukseen (EU) N:o 1307/2013 sisältyviin määritelmiin.(12)

39.      Asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan tilalla tarkoitetaan ”kaikkia viljelijän johtamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia maataloustoimintaan käytettäviä yksiköitä”.

40.      Tällä viittausketjulla on merkitystä, sillä jos asetuksessa N:o 1307/2013 tarkoitettu tilan käsite on pätevä asetuksen N:o 1308/2013 osalta, se on sitä myös siihen perustuvan delegoidun asetuksen 2019/33 osalta. Kyseessä on sama käsite, ja sitä on näin ollen tulkittava yhtenäisesti.(13)

41.      Viinialan sääntelyä on tarkasteltu maataloustukien näkökulmasta: maataloustuotteina viinialan tuotteet kuuluvat asetuksen N:o 1308/2013 soveltamisalaan sen 1 artiklan, luettuna yhdessä asetuksen liitteessä I olevan XII osan kanssa, mukaisesti.

42.      Näin ollen kaikki näyttää viittaavan siihen, että ilmaisua ”tila” ei myöskään delegoidun asetuksen 2019/33 osalta välttämättä samasteta yhden ainoan maatalouskäytössä olevan maa-alan kanssa.

2.     Tilan käsitettä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

43.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa perustellusti, että koska delegoidussa asetuksessa 2019/33 ei esitetä tilan määritelmää, on järkevää turvautua oikeuskäytäntöön, jossa tätä käsitettä on tulkittu maataloustuotannon alalla.

44.      Bundesverwaltungsgericht tuntee perinpohjaisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön. Se toteaa ennakkoratkaisupyynnössään, miten unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään jo ”täsmentänyt olosuhteet, joissa tuotantoyksikön, joka on vain vuokrattu, katsotaan kuuluvan tilaan ja sitä hoitaa viljelijä”.(14)

45.      Se viittaa asiaa koskeviin tuomioihin ja lisää, että unionin tuomioistuimen kannalta

–      ratkaisevaa on erityisesti se, voiko viljelijä harjoittaa maataloustoimintaansa riittävän itsenäisesti.(15)

–      viljelijällä ei välttämättä tarvitse olla rajoittamatonta hallintavaltaa, mutta hänellä on oltava tietty toimintamarginaali harjoittaessaan maataloustoimintaansa.(16)

–      muun kuin maataloustoiminnan samanaikainen harjoittaminen ei saa intensiteetiltään, luonteeltaan, kestoltaan ja ajankohdaltaan haitata merkittävästi viljelijän sen toiminnan harjoittamista, jolla on merkitystä määrittämisen kannalta.(17) Vain tällöin maanviljelijän voidaan katsoa käyttävän tai johtavan vuokrattuja laitteistoja itsenäisesti.(18)

46.      Unionin tuomioistuin on nimittäin lausunut maatalousmaan yhteydestä tilaan ja vahvistanut sen johtamista koskevat perusteet niihin säädöksiin nähden, joissa käytetään ilmausta ”tila” samaan tapaan kuin asetuksessa N:o 1307/2013 (johon viitataan asetuksessa N:o 1308/2013 ja sen perusteella delegoidussa asetuksessa 2019/33).

47.      Tässä oikeuskäytännössä kiinnitetään erityistä huomiota osatekijään, joka muodostuu yksiköistä (tai tuotantoyksiköistä), jotka kuuluvat olennaisina osina tilaan ja liittyvät sen hoitamiseen tai johtamiseen.

48.      Tuomiossa Landkreis Bad Dürkheim unionin tuomioistuin katsoi, että sen oikeudellisen suhteen luonteella, johon maatalousmaan käyttö perustui, ei ollut merkitystä sen kannalta, voitiinko maatalousmaata käyttää osana viljelijän johtamia tuotantoyksiköitä.(19) Se korosti, että ”ala kuuluu viljelijän tilaan, kun viimeksi mainitulla on oikeus hallita alaa maatalouskäyttöä varten[, jonka osalta] viljelijän on voitava toimia – – riittävän itsenäisesti maataloustoimintaansa harjoittaakseen”.(20)

49.      Tuotantoyksiköiden alueellinen etäisyys tulee korostuneemmin esiin tuomiossa Agrargenossenschaft Alkersleben. Kyseisessä oikeusriidassa tuottaja, jonka tila sijaitsi yhdessä Saksan osavaltiossa, siirsi olennaisen osan tuotannostaan toiseen osavaltioon. Unionin tuomioistuimen mielestä hyödynnettyjen tuotantoyksiköiden muuttumisella ei ollut merkitystä: tuottaja voi vapaasti valita tuotantopaikan. Sitä vastoin hänen edellytetään johtavan jäsenvaltion maantieteellisellä alueella sijaitsevien tuotantoyksiköiden kokonaisuutta (vaikka hän ei omistaisi niitä).(21)

50.      Tuomiossa Avio Lucos tulkittiin tilan käsitettä asetukseen N:o 1307/2013 yhteydessä ja korostettiin jälleen kerran yhteyttä tuotantoyksiköiden ja sen välillä, että viljelijä johtaa (ei välttämättä omista) niitä.(22)

51.      Näistä tuomioista ilmenevien ohjeiden mukaan tilan käsitettä on tulkittava siten, että sitä ei rajata pelkästään tuottajan omistuksessa oleviin maa-alueisiin, vaan se voidaan ulottaa koskemaan vuokrattuja maa-alueita (jotka näin ollen sijaitsevat tuottajan maatalousmaasta erillään olevalla maatalousmaalla).

3.     Perusteiden soveltaminen käsiteltävään asiaan

a)     Viinitilaan kuuluvista viinitarhoista korjatut rypäleet

52.      Kun otetaan huomioon tämä periaate, ei ole estettä sille, että tuote, jossa halutaan käyttää merkintää ”Weingut”, on valmistettu rypäleistä, jotka on korjattu viinitarhoista, jotka eivät fyysisesti kuulu viinille nimen antaneeseen tilaan ja sijaitsevat tuottajan vuokraamilla maa-alueilla.(23) Tämä on mahdollista, koska sana ”tila” on toiminnallinen eikä vain sijaintiin liittyvä käsite.

53.      Kaikki istunnossa puheenvuoroja käyttäneet osapuolet, myös osavaltio, olivat yksimielisiä tästä toteamuksesta. Osavaltion kanta on erityisen merkityksellinen, koska se myöntää, että viinitilaan, jonka nimitystä käytetään viinin esillepanossa, voi kuulua muita (ja kaukana sijaitsevia) viinitarhoja, jotka eivät ole kyseisen viinitilan omistajan omistuksessa.

54.      Kuten jo todettiin,(24) ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa tekevän tämän saman päätelmän: huomattavan välimatkan päässä viininviljelijän päätoimipaikasta sijaitsevien viinitarhojen vuokraamisen ei lähtökohtaisesti pitäisi vaikuttaa merkintöihin, joilla viitataan viinitilaan.(25)

55.      Toisin kuin asetuksen (ETY) N:o 997/81(26) 5 artiklassa, delegoidun asetuksen 2019/33 54 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa varataan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat merkinnät ”suojatuilla alkuperänimityksillä tai maantieteellisillä merkinnöillä varustetuille rypäletuotteille”.(27)

56.      Tämä selittää sen, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole ongelmallista se, että vuokratut viinitarhat sijaitsevat noin 70 kilometrin päässä tuottajan päätoimipaikasta Zellistä, koska ne ovat osa samaa suojatun maantieteellisen merkinnän piiriin kuuluvaa aluetta.(28)

57.      Viinialan lainsäädännön mukaan on lisäksi ja nimenomaisesti mahdollista yhdistää laatu pienempiin alueellisiin viinintuotantoyksiköihin. Asetuksen N:o 1308/2013 120 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, sellaisena kuin se on täydennettynä delegoidun asetuksen 2019/33 55 artiklalla, säädetään, että viinien merkinnöissä tai esillepanossa voi olla vapaaehtoisena tietona ”alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa aluetta pienemmän tai suuremman maantieteellisen yksikön nimi”.

58.      Se, että ilmaisua maantieteellinen yksikkö käytetään viitattaessa näihin pienempiin alueisiin ja vastaavasti jätetään käyttämättä tarkoitettaessa viinille nimen antavaa viinitilaa, osoittaa, että viimeksi mainitun tilan maa-alueiden ei välttämättä tarvitse kuulua tuottajan omistuksessa oleviin alueisiin. Viinille nimen antavaan tilaan voi päinvastoin kuulua muiden omistamia maa-alueita, jotka luovutetaan tai vuokrataan tuottajalle, joka harjoittaa niillä maataloustoimintaa.

59.      Edeltävistä seikoista on esitetty vastaväite, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on korostanut:(29) onko viinitilaan viittaavien ilmaisujen sisällyttäminen (viinin merkintöihin tai esillepanoon) sen vuoksi, että ”kuluttajalle annettaisiin parempi tieto rypäletuotteen tuotantopaikasta, erityisesti jos paikka on kuluttajien hyvin tuntema”,(30) kuluttajien harhaanjohtamista, kun tilan käsitettä tulkitaan edellä mainitulla tavalla?

60.      Vastaväite on merkittävä, mutta ei ylitsepääsemätön. Kuluttaja luottaa viinin parempaan laatuun, kun sen esillepanossa käytetään sellaista mainintaa, joka antaa nimen tilalle, ja hänellä on oikeus siihen, että viinin ja tilan välinen yhteys säilyy. Tämä ei kuitenkaan välttämättä edellytä, että viini on peräisin nimenomaan tuottajan omistuksessa olevalta maa-alueelta, vaan riittää, että viini valmistetaan hänen johdollaan, vastuullaan ja valvonnassaan, koska hän on edellä toiminnallisessa merkityksessä määritellyn tilan omistaja.

b)     Puristaminen osana viininvalmistusprosessia

61.      Delegoidun asetuksen 2019/33 54 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa erotetaan toisistaan yhtäältä rypäleiden korjuu ja toisaalta viininvalmistus. Viininvalmistusprosessissa on eri vaiheita, kuten puristaminen.

62.      On siis selvitettävä, onko tähän saakka käytetty viinitilan käsite(31) pätevä silloin, kun viininvalmistuksen on mainitun säännöksen mukaisesti tapahduttava kokonaisuudessaan viinille nimen antavalla tilalla.(32)

63.      Mielestäni tilan käsitteen joustavasta ja toiminnallisesta tulkinnasta (joka ei liity alueelliseen perustaan vaan pikemminkin siihen, että tuottaja hoitaa ja johtaatuotantoon käytettäviä yksiköitä ja vastaa niistä) esitettyjä päätelmiä voidaan soveltaa rypäleiden viljelyn ja korjuun lisäksi puristamiseen osana viininvalmistusprosessia.

64.      Tästä näkökulmasta viininvalmistus suoritetaan kokonaisuudessaan viinille nimen antavalla tilalla, vaikka osa tästä prosessista tapahtuisi tuottajalle kuuluvien maa-alueiden ulkopuolella sijaitsevassa laitteistossa, jos puristamo on osa kyseistä (nimen viinille antavaa) tilaa edellä tarkoitetussa toiminnallisessa merkityksessä.

65.      Kun on todettu, että lopputuloksen kannalta olennaiset viinitarhojen viljely- ja korjuutehtävät eivät edellytä alueellista yhteyttä viininviljelijän omistamiin alueisiin (tämä voi vuokrata muita alueita, jotka muodostavat osan hänen tilastaan), tätä samaa päättelyä voidaan sitäkin suuremmalla syyllä soveltaa viinin puristamiseen.(33)

66.      Istuntoon osallistuneet osapuolet, myös osavaltio, olivat jälleen yhtä mieltä tästä toteamuksesta. Puristamon fyysinen sijainti ei ole merkityksellinen tosiseikka. Viininviljelijän, joka omistaa viinille nimen antavan tilan, on kuitenkin välttämätöntä valvoa asianmukaisesti puristamista, jota muut ennakkoratkaisukysymykset koskevat.

67.      Tämä ratkaisu ei ole ristiriidassa viininvalmistusprosessien kulkua koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, jonka perusteella ei voida tehdä yksiselitteisiä ratkaisuja, koska siinä on keskitytty kunkin yksittäistapauksen erityispiirteisiin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tätä perustellusti todetessaan seuraavaa:

–      Tuomiosta Erzeugergemeinschaft Goldenes Rheinhessen,(34) joka annettiin 18.10.1988, ei voida johtaa nyt käsiteltävään asiaan sovellettavia ohjeita, koska kyseisessä oikeusriidassa oli kyse pullotuksesta eikä viininvalmistuksesta. Lisäksi tuolloin tulkitut oikeussäännöt poikkesivat nyt käsiteltävässä asiassa sovellettavista oikeussäännöistä.

–      Myöskään 29.6.1994 annetun tuomion Baux(35) perustelut eivät tuo paljonkaan lisäselvennystä asiaan. Vaikka siinä todettiin, että sovellettavassa lainsäädännössä ei edellytetty viininviljelijöiden omistavan viininvalmistuslaitteistoja, tällä toteamuksella viitattiin erotteluun suhteessa sen osuuskunnan omistukseen, joka puolestaan toimi tilan muodossa. Osuuskunta viljeli rypäleitä viinitarhoissaan ja valmisti viiniä omissa laitteistoissaan.

68.      Näissä kahdessa tuomiossa tarkastelluista tilanteista tuomion Baux(36) tilanne on tietyssä määrin samankaltainen nyt käsiteltävän asian tilanteen kanssa, koska siinä oli kyse ilmauksen ”château” (linna) käytöstä viinitilan nimen ilmoittavassa merkinnässä. Tuomiossa katsottiin(37) oikeusriitaan sovellettavasta oikeussäännöstä seuraavaa:

–      Yhtäältä siinä taattiin ”kuluttajille, jotka ostivat tiettyjä arvostettuja merkintöjä, kuten ”château”, saaneita viinejä, että kyseisen viinin olennaiset tuotantovaiheet rypäleiden korjaamisesta viininvalmistukseen saakka suoritetaan yhden ainoan viljelijän, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa tuotteen laadusta, tosiasiallisen johdon ja tiiviin ja jatkuvan valvonnan alla sekä yksinomaisella vastuulla”.(38)

–      Toisaalta edellytettiin, että kaikki rypäleet korjataan kyseiseen tilaan kuuluvista viinitarhoista ja että otetaan käyttöön luotettavia menettelyjä, joilla varmistetaan, linnan (château) entisten alueiden mailta korjattujen rypäleiden valmistaminen viiniksi erikseen.(39)

69.      Asiassa Baux annettu tuomio on erityispiirteidensä vuoksi jossain määrin monitulkintainen. Vaikka siinä noudatetaan keskeistä ajatusta siitä, että tuottaja, jonka katsotaan olevan vastuussa viinin laadusta, johtaa tilaa tosiallisesti ja vastaa siitä, siihen liittyy edelleen jonkin verran moniselitteisyyttä siltä osin kuin on kyse alueellisesta yhteydestä linnan alueella tuotettuihin viinirypäleisiin.

70.      Kyseisessä tuomiossa täsmennettiin, että lainsäädännön mukaan viininvalmistuksen ei edellytetä tapahtuvan laitteistoissa, jotka sijaitsevat alueella, jolla myös linna sijaitsee (eikä viininviljelijöiden omistavan itse viininvalmistuslaitteistoja). Sen jälkeen seiinä kuitenkin näytettiin puoltavan alueellista yhteyttä viininvalmistuksen ja sen konkreettisen maa-alueen välillä, jolla viinitarhoja viljellään.

71.      Edellä esitetyn perusteella katson, että rypäleiden puristamisen voidaan katsoa tapahtuvan viinille nimen antavalla tilalla silloin, kun se suoritetaan vuokralle annetussa puristamossa, joka on kyseisen tilan omistajan yksinomaisessa käytössä.

72.      Kun otetaan huomioon korkeat kustannukset, joita puristuslaitteistoista voi aiheutua,(40) tällä tavoin edistetään pientuottajien pääsyä markkinoille tasapuolisin edellytyksin.(41) Jos tilaan viittaavien laatumerkintöjen käyttö rajoitettaisiin viininviljelijöihin, joilla on omilla maa-alueillaan käytettävissään kaikki tuotantoyksiköt, näiden merkintöjen käyttömahdollisuus olisi vain suurilla yrityksillä, mikä vahingoittaisi kilpailukykyä ja aiheuttaisi haittaa pienille tuottajille.(42)

73.      Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, tämä on ollut pääasiallinen ratkaisu toisessa jäsenvaltiossa (Itävalta),(43) jossa sallitaan viinin jalostus-, tuotanto-, puristus- ja suodatustoimien ulkoistaminen sopimuksen nojalla. Itävalta ei näytä vaativan, että kiinteä toimipaikka on tiiviissä yhteydessä viinille nimen antavaan tilaan.(44)

74.      Myöntävä vastaus ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen mahdollistaa muiden kysymysten tarkastelun.

B       Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys

75.      Näissä kahdessa kysymyksessä, jotka voidaan käsitellä yhdessä, lähdetään siitä, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi. Vahvistettuaan tämän lähtökohdan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa siihen, että omat tai vieraat työntekijät osallistuvat viinirypäleiden puristamiseen vuokratulla laitteistossa.

76.      Se tiedustelee erityisesti seuraavaa:

–      ”Onko välttämätöntä, että puristamisen suorittavat nimen antaneen viinitilan työntekijät tai että sitä joka tapauksessa valvotaan paikan päällä, vai voivatko puristamisen suorittaa myös puristimen vuokranneen viinitilan työntekijät nimen antaneen viinitilan ohjeiden mukaisesti?”

–      ”Jos puristamisen voivat suorittaa myös puristimen vuokranneen viinitilan työntekijät, voidaanko heille antaa valtuudet puuttua puristamiseen itsenäisellä päätöksellä, jos yllättäviä ongelmia ilmenee?”

77.      Istunnossa asianosaiset ja komissio keskittyivät huomautuksissaan nimenomaisesti näkökohtiin, jotka liittyvät puristukseen osallistuviin työntekijöihin. Osavaltio ilmaisi huolensa tuottajan johtamiseen, valvontaan ja vastuuseen liittyvistä valvontamenetelmistä silloin, kun tämä on vuokrannut teknisiä laitteistoja ja turvautunut ulkopuolisiin palveluntarjoajiin.

78.      Edempänä mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tuottajan on joka tapauksessa varmistettava, että viininvalmistus, joka tapahtuu vuokratuissa mutta hänen viinitilaansa (edempänä jo mainitussa toiminnallisessa mielessä) kuuluvissa laitteistoissa, vastaa hänen omistamallaan tilalla sovellettavia tekniikoita tai käytäntöjä.

79.      Viininviljelijän, joka puristaa rypäleet vuokratussa puristamossa, on siis tehtävä se siten, että kyseinen viininvalmistusprosessin vaihe (ja sen muut vaiheet) suoritetaan hänen tosiasiallisen johtonsa ja tiiviin ja jatkuvan valvontansa alla sekä hänen yksinomaisella vastuullaan.(45)

80.      Kun tämä vaatimus täyttyy, mikään ei estä sitä, että puristamisen suorittavat puristamoa tavallisesti hoitavat työntekijät(46) eivätkä viinille nimen antavan tilan työntekijät. Jotta viimeksi mainitun tilan omistajan voitaisiin katsoa olevan vastuussa prosessista, puristamoa vuokraavan viininviljelijän on kuitenkin valvottava (joko henkilökohtaisesti tai omien taikka palvelusopimuksella palkkaamiensa työntekijöiden avulla) että puristaminen tehdään hänen määräystensä mukaisesti.

81.      Mielestäni yleisten ohjeiden antaminen puristamon vuokranantajalle ei riitä, koska puristamisessa voi ilmetä yllättäviä tilanteita, jotka edellyttävät välitöntä päätöksentekoa. Tällaisia päätöksiä voivat tehdä ainoastaan tuottaja tai hänen palveluksessaan olevat työntekijät, eikä päätöksentekoa voida siirtää kolmansille osapuolille, sillä vain tuottaja tai hänen työntekijänsä hallitsevat hänen viininvalmistusmenetelmänsä erityispiirteet.

82.      Mielestäni unionin tuomioistuimen on tyydyttävä vain toteamaan tämä peruste. Hallintoviranomaisten (tarvittaessa suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän sääntelyneuvostojen) on laadittava sen perusteella tarkempia sääntöjä.

83.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on viime kädessä ratkaistava, täyttääkö tuottajan osallistuminen hänen vuokraamassaan puristamossa suoritettavaan puristustoimintaan nämä vaatimukset. Laitteistojen vuokraamisesta tehty sopimus on merkityksellinen (ei ainoa) seikka kunkin tahon toiminnan rajojen määrittämisen kannalta.

C       Neljäs ennakkoratkaisukysymys

84.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, miten suuri vaikutus voi olla sillä, että sen puristamon, jossa puristaminen suoritetaan, vuokranantajalla voi olla oma taloudellinen intressi puristamisen suorittamistavan osalta. Tämä intressi voi johtua siitä, että sopimuksessa on määrätty tuottoon ja laatuun liittyvästä lisämaksusta.

85.      Tuomioistuimen, joka kussakin tapauksessa käsittelee tätä aihetta koskevan oikeusriidan, on ratkaistava kysymys siitä, aiheutuuko jostakin sopimusehdosta taloudellinen riski, joka voi olla esteenä viinille nimen antavan viinitilan omistajan yksinomaiselle vastuulle.

86.      Katson kuitenkin, että sopimuksessa määrätyn korvauksen ja siinä määrättyjen kannustimien ei välttämättä tarvitse heikentää tuottajan kykyä tosiasiallisesti päättää puristamista koskevista menetelmistä ja valvoa niitä. Viininvalmistusprosessista vastaavana henkilönä on myös hänen etujensa mukaista, että puristaminen lisää tuottoa tuotteen laatua heikentämättä ja ettei se estä niiden tekniikoiden tai käytäntöjen soveltamista, joilla on ratkaiseva vaikutus hänen viininvalmistuksensa erityispiirteisiin.

V       Ratkaisuehdotus

87.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesverwaltungsgerichtille seuraavasti:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä viinialan alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten merkintöjen suojaa koskevien hakemusten, vastaväitemenettelyn, käyttörajoitusten, tuote-eritelmien muutosten, suojan peruutuksen sekä merkintöjen ja esillepanon osalta 17.10.2018 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 54 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa

on tulkittava siten, että

1)      voidaan katsoa, että viininvalmistus on suoritettu kokonaisuudessaan nimen antaneella viinitilalla, kun rypäleiden puristaminen on suoritettu muualla sijaitsevassa puristamossa, joka on vuokrattu 24 tunnin ajaksi nimen antaneen viinitilan yksinomaiseen käyttöön, edellyttäen, että puristaminen suoritetaan kyseisen viinitilan omistajan tosiasiallisen johdon ja tiiviin ja jatkuvan valvonnan alla sekä yksinomaisella vastuulla.

2)      Samojen edellytysten mukaisesti, jotka koskevat nimen antavan tilan omistajan tosiasiallista johtoa ja tiiviistä ja jatkuvaa valvontaa sekä yksinomaista vastuuta, mikään ei ole esteenä sille, että puristamon vuokralle antavan maatilan työntekijät osallistuvat rypäleiden puristamiseen, eikä sille, että vuokrasopimuksessa on ehtoja, joissa määrätään tuottoon ja laatuun liittyvästä lisämaksusta kultakin hehtolitralta viiniä.

1      Alkuperäinen kieli: espanja.

2      Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä viinialan alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten merkintöjen suojaa koskevien hakemusten, vastaväitemenettelyn, käyttörajoitusten, tuote-eritelmien muutosten, suojan peruutuksen sekä merkintöjen ja esillepanon osalta 17.10.2018 annettu komission delegoitu asetus (EUVL 2019, L 9, s. 2).

3      Maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2013, L 347, s. 671), sellaisena kuin se on muutettuna maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun asetuksen (EU) N:o 1151/2012, maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta annetun asetuksen (EU) N:o 251/2014 sekä unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 228/2013 muuttamisesta 2.12.2021 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/2117 (EUVL 2021, L 435, s. 262).

4      Yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2013, L 347, s. 608).

5      Sellaisena kuin se on julkaistu 21. 4.2009 (BGBl. I s. 827) ja viimeksi muutettuna 21.10.2022 annetun asetuksen(BGBl. I s. 1873) 1 §:llä.

6      On riidatonta, että vuokrattu puristamo on kyseisen ajanjakson ajan yksinomaan nimen antaneen viinitilan käytössä.

7      Neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinialan tuotteiden suojattujen alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten merkintöjen sekä merkintöjen ja esittelyn osalta 14.7.2009 annettu komission asetus (EUVL 2009, L 193, s. 60).

8      Asetuksessa N:o 1308/2013 säännellään myös tiettyjen tuotteiden kaupan pitämistä, ja yhdessä sen jaksossa säännellään merkintöjä ja esillepanoa viinialalla (II osaston (”Kaupan pitämistä ja tuottajaorganisaatioita koskevat säännöt”) I luvussa (”Kaupan pitämistä koskevat säännöt) oleva 3 jakso (”Viinialan merkinnät ja esillepano”)).

9      Saksan osalta luettelossa on mm. ilmaus ”Weingut”. Siihen sisältyvät myös ilmaisut Burg, Domäne, Kloster, Schloss, Stift, Weinbau, Weingärtner ja Winzer. Siinä ei mainita ilmausta ”Gutsabfüllung”, josta säädetään Saksan oikeudessa viiniasetuksen 38 §:ssä. Näin ollen viittaan ainoastaan unionin oikeudessa tarkoitettuun ilmaukseen ”Weingut”.

10      Muissa kieliversioissa ajatus on samankaltainen. Saksankielisen version mukaan ”die Weinbereitung vollständig in diesem Betrieb erfolgt”, englanninkielisen mukaan ”the winemaking is entirely carried out on that holding”, ranskankielisen mukaan ”la vinification est entièrement effectuée dans cette exploitation” tai italiankielisen mukaan ”la vinificazione è interamente effettuata nell’azienda”.

11      Kursivointi tässä.

12      Pääasian ajankohtana voimassa ollut viittaus korvattiin viittauksella määritelmiin, jotka sisältyvät jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta 2.12.2021 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2021/2115 (EUVL 2021, L 435, s. 1).

13      Ks. tuomio 26.10.2006, Kibler (C‑275/05, EU:C:2006:682), 22 kohta: ”[asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maito- ja maitotuotealan maksun soveltamista koskevista yleisistä säännöistä annetun] asetuksen [ETY] N:o 857/84 [(EYVL 1984, L 90, s. 13)] 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta ’tilan’ käsitteestä – – ilmenee, että tila on yksittäisen tuottajan hoitamien tuotantoyksiköiden kokonaisuus. Koska asetuksen N:o 857/84 7 artiklan 1 kohdassa ja [asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 3.6.1988 annetun komission] asetuksen N:o 1546/88 [(EYVL 1988, L 139, s. 12)] 7 artiklan ensimmäisen kohdan 2, 3 ja 4 alakohdassa tarkoitetaan samaa käsitettä, näitä säännöksiä on tulkittava yh[tenäisesti]. Lisäksi sikäli kuin näillä säännöksillä on sama tavoite ja koska jälkimmäinen viitattu säännös on ensiksi mainitun säännöksen soveltamistoimenpide, on todettava, että näille säännöksille on oikeusvarmuuden vuoksi annettava [yhtenäinen] tulkinta”.

14      Ennakkoratkaisupyynnön 18 kohta.

15      Tuomio 14.10.2010, Landkreis Bad Dürkheim (C‑61/09, EU:C:2010:606, 62 kohta) ja tuomio 2.7.2015, Wree (C‑422/13, EU:C:2015:438, 44 kohta).

16      Tuomio 2.7.2015, Demmer (C‑684/13, EU:C:2015:439, 61 ja 62 kohta). Mielestäni tämän tuomion merkitys nyt käsiteltävässä asiassa on vähäisempi: tuolloin kyse oli rajoituksista, joita viljelijälle oli asetettu lentoliikenteen turvallisuuden takaamiseksi.

17      Ibidem, 69 ja 70 kohta.

18      Tuomio 15.1.1991, Ballmann (C‑341/89, EU:C:1991:11, 15 kohta).

19      Tuomio 14.10.2010 (C‑61/09, EU:C:2010:606, 52, 54, 55, 58 ja 62 kohta). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sillä, millä perusteella tuottaja hyödyntää tilaansa, ole merkitystä (tuomio 8.5.2003, Agrargenossenschaft Alkersleben (C‑268/01, EU:C:2003:263, 30 kohta) ja tuomio 24.6.2010, Pontini ym. (C‑375/08, EU:C:2010:365, 62 kohta)).

20      Tuomion Bad Dürkheim oikeuskäytäntöön viitattiin myöhemmin 2.7.2015 annetussa tuomiossa Wree (C‑422/13, EU:C:2015:438, 44 kohta).

21      Tuomio 8.5.2003, Agrargenossenschaft Alkersleben (C‑268/01, EU:C:2003:263, 30–33 kohta). Lainsäädännöllisenä asianyhteytenä oli maito- ja maitotuotealan lisämaksusta 28.12.1992 annettu neuvoston direktiivi (ETY) N:o 3950/92 (EYVL 1992, L 405, s. 1).

22      Tuomio 7.4.2022, Avio Lucos (C‑176/20, EU:C:2022:274, 36 kohta). Tällaisiin viljelijän johtamiin tuotantoyksiköihin voi kuulua esimerkiksi muiden omistamia eläimiä, joita käytetään laiduntamiseen, edellyttäen, että viljelijällä on riittävä valta määrätä näistä eläimistä maataloustoimintaansa harjoittaakseen.

23      Kun oletetaan johdonmukaisesti, että vuokratut viinitarhat kuuluvat suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän piiriin.

24      Ks. edellä 27 kohta.

25      Ennakkoratkaisupyynnön 31 kohta.

26      Viinien ja rypäleen puristemehujen kuvausta ja esittelyä koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 26.3.1981 annettu komission asetus (EYVL 1981, L 106, s. 1).

27      Tämä on johdonmukaista, koska alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen kannalta on olennaista, että tuotteen laatu, ominaisuudet tai maine johtuvat sen maantieteellisestä alkuperästä (asetuksen N:o 1308/2013 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta).

28      Landwein der Mosel (https://ec.europa.eu/info/food-farming-fisheries/food-safety-and-quality/certification/quality-labels/geographical-indications-register/details/EUGI00000004687).

29      Ennakkoratkaisupyynnön 24 kohta.

30      Delegoidun asetuksen 2019/33 johdanto-osan 49 perustelukappale.

31      Kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa, maataloustuotannon alalla yleisesti vahvistettuja perusteita on tulkittava suppeasti silloin, kun niitä sovelletaan viinialan lainsäädäntöön, kun otetaan huomioon pysyvän tuotantolaitoksen ja viinille nimen antavan viinitilan välinen läheinen yhteys.

32      Tämä vaatimus otettiin käyttöön asetuksen N:o 607/2009 57 artiklassa. Siihen asti oli vaadittu, että viininvalmistus suoritetaan kokonaan asianomaisella tilalla (viinien ja rypäleen puristemehujen kuvausta ja esillepanoa koskevista säännöistä 4.6.1976 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1608/76 (EYVL 1976, L 183, s. 1) 4 artiklan 3 kohta).

33      Nyt käsiteltävässä asiassa viininviljelijä A on (ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä koskevien kirjallisten huomautustensa 1 kohdassa) kertonut puristamisen kestävän tosiasiallisesti enintään kolme tuntia.

34      311/87, EU:C:1988:483.

35      C‑403/92, EU:C:1994:269.

36      Asiassa sovellettiin asetuksen N:o 997/81 5 artiklan 1 kohtaa.

37      Tuomio 29.6.1994, Baux (C‑403/92, EU:C:1994:269, 13 kohta). Myös tuolloin viinin oli oltava peräisin ”yksinomaan kyseiseltä tilalta korjatuista rypäleistä, ja – – viininvalmistus oli suoritettava tällä samalla tilalla”.

38      Ibidem, 14 ja 15 kohta. Kursivointi tässä.

39      Ibidem, 19 kohta ja vastaavasti 24 kohta.

40      Istunnossa annettiin esimerkkejä puristuslaitteistojen kustannuksista ja korostettiin, että useiden viininviljelijöiden on taloudellisesti järkevää käyttää niitä yhteisesti (mihin myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa). Komissio mainitsi lisäksi viininvalmistukseen liittyviä syitä, koska korjattujen rypäleiden kuljettaminen kaukana sijaitsevalle puristamolle voi vahingoittaa niiden laatua.

41      Näiden pientilojen taloudellinen elinkelpoisuus on unionin lainsäätäjän huolenaihe. Asetuksen 2021/2117 johdanto-osan 13 perustelukappaleen mukaan ”– – unionin viinialalle on tyypillistä myös pienten perhetilojen hyvin suuri määrä, minkä johdosta tuotetaan monenlaisia viinejä”. Saman johdanto-osan perustelukappaleen mukaan on taattava niiden hankkeiden taloudellinen elinkelpoisuus.

42      SEUT 40 artiklan 1 kohdan mukaan ”edellä 39 artiklassa [yhteinen maatalouspolitiikka] lueteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetaan yhteinen maatalouden markkinajärjestely.” Saman artiklan 2 kohdan mukaan ”[yhteisessä järjestelyssä] – – [ei] saa syrjiä tuottajia – – unionissa”.

43      Viinin ja hedelmäviinin kaupan pitämisestä annetun liittovaltion lain (Bundesgesetz über den Verkehr mit Wein und Obstwein), sellaisena kuin se on julkaistuna 17.11.2009 (BGBl. I, Itävalta, nro 111/2009) ja sellaisena kuin se on muutettuna 29.5.2019 annetulla lailla (BGBl. I, Itävalta, nro 48/2019), 22 §:n 2 momentti, luettuna yhdessä liittovaltion maatalous-, metsätalous-, ympäristö- ja vesitalousministerin viinien nimityksistä antaman asetuksen (Verordnung des Bundesministers für Land - und Forstwirtschaft, Umwelt und Wasserwirtschaft über die Bezeichnung von Weinen), sellaisena kuin se on julkaistuna 1.4.2011 (BGBl. II, Itävalta, nro 111/2011) ja sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 23.7.2018 annetulla muutosasetuksella (BGBl. II, Itävalta, nro 184/2018), 2 §:n 1 momentin ja 2 §:n 2 momentin 1 kohdan kanssa.

44      Ennakkoratkaisupyynnön 32 kohta.

45      Tuomio 29.6.1994, Baux (C‑403/92, EU:C:1994:269, 15 kohta).

46      Kuten komissio korosti istunnossa, juuri he tuntevat parhaiten laitteistojen toiminnan.