—

kumoaa vastaajan valituslautakunnan 28.5.2021 antaman päätöksen nro A-001-2021 (konsolidoitu)

—

toissijaisesti siltä varalta, että unionin yleinen tuomioistuin ei kumoaisi riidanalaista päätöstä kokonaisuudessaan, kumoaa kyseisen päätöksen siltä osin kuin siinä vahvistetaan vastaajan 30.11.2020 antaman päätöksen nro 30/2020 seuraavat osat ja säännökset:

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste: kustannustenjakomenetelmän laajentaminen muihin kuin alueiden välisiin verkkoelementteihin on ristiriidassa asetuksen (EU) 2019/943 (1) 16 artiklan 13 kohdan ja asetuksen (EU) 2015/1222 (2) 74 artiklan säännösten kanssa. Joka tapauksessa välttämätön oikeusperusta puuttuu. Vähintään tehtiin oikeudellinen virhe, kun kustannustenjakomenetelmän soveltamisala johdettiin toimintavarmuuden ja aiheuttajaperiaatteen vaatimuksista.

2.

Toinen kanneperuste: netotuskiellolla rikotaan erityisesti asetuksen (EU) 2019/943 16 artiklan 11 ja 13 kohtaa. Tämän lisäksi sillä tehdään kustannustenjakomenetelmä itsessään epäjohdonmukaiseksi.

3.

Kolmas kanneperuste: Valittajan omien kriteeriensä perusteella suorittama alustavan toleranssitason vahvistaminen laillisille kiertovirroille on muodollisesti ja asiallisesti unionin oikeuden vastainen. Muodollisesti vastaaja loukkaa siirtoverkonhaltijan ja kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaa vahvistaa toleranssitasot. Sen lisäksi vastaaja vahvistaa alustavan toleranssitason ilman asetuksen (EU) 2019/943 16 artiklan 13 kohdan toisessa alakohdassa edellytettyä siirtoverkonhaltijoiden analyysiä laillisten kiertovirtojen tasoista. Aineellisesti kustannustenjakomenetelmällä laiminlyödään asetuksen (EU) 2019/943 16 artiklan 13 kohdan toisessa alakohdassa asetettua velvoitetta määrittää erilliset toleranssitasot ”kullekin yksittäiselle tarjousalueen rajalle”, kun siinä vahvistetaan yhtenäinen toleranssitaso, joka jaetaan yhtä suuriin osiin kiertovirtoja aiheuttavien tarjousalueiden kesken. Vahvistetulla alustavalla toleranssitasolla ei ole ainakaan tarvittavaa oikeusperustaa.

4.

Neljäs kanneperuste: kustannustenjakomenetelmän perustana oleva kiertovirtojen etusijalle asettaminen sisäisiin virtoihin nähden määritettäessä verkkojen ylikuormittumisen syitä on asetuksen (EU) 2019/943 16 artiklan 13 kohdan vastaista. Lisäksi siinä asetetaan vääriä kannustimia. Se on ristiriidassa myös yhdenvertaisuusvaatimuksen ja syrjintäkiellon kanssa.

5.

Viides kanneperuste: kustannustenjakomenetelmä on unionin oikeuden vastainen ainakin vaaditun kokonaisarvioinnin yhteydessä. Laaja soveltamisala, netotuskielto, virheellinen toleranssitaso ja kiertovirtojen etusijalle asettaminen sisäisiin virtoihin nähden liittyvät toisiinsa ja vahvistavat toisiaan. Ainakin yhdessä tarkasteltuina ne johtavat aiheuttajaperiaatteen, syrjintäkiellon ja yhdenvertaisuusvaatimuksen loukkaamiseen. Lisäksi kustannustenjakomenetelmä on ainakin yhteisvaikutukseltaan ristiriidassa uusiutuvien energiamuotojen osuuden kasvattamista koskevan unionin tavoitteen kanssa. Kustannustenjakomenetelmä on kokonaisuutena tarkasteltuna suhteellisuusperiaatteen vastainen eikä sillä ainakaan ole tarvittavaa oikeusperustaa.

6.

Kuudes kanneperuste: kustannustenjakomenetelmään sisältyvä siirtoverkonhaltijalle asetettu ehdoton velvollisuus kahdentoista kuukauden kuluessa kustannustenjakomenetelmän käyttöönotosta laatia muutosehdotuksia ja esittää ne säääntelyviranomaisten hyväksyttäväksi on asetuksen (EU) 2019/943 16 artiklan 13 kohdan ja ja asetuksen (EU) 2015/1222 74 artiklan 6 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä sen 9 artiklan 13 kohdan kanssa, vastainen.