–

Instrubel NV ja Heerema Zwijndrecht BV, edustajinaan S. Bonifassi ja F. Boucard, avocats,

–

Montana Management Inc., edustajinaan D. Célice ja B. Périer, avocats,

–

BNP Paribas Securities Services, edustajanaan J. Martinet, avocat,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään R. Bénard ja J.-L. Carré,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään J.-F. Brakeland ja M. Carpus Carcea,

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat tietyistä Euroopan yhteisön ja Irakin talous- ja rahoitussuhteita koskevista erityisrajoituksista ja asetuksen (EY) N:o 2465/1996 kumoamisesta 7.7.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1210/2003 (EUVL 2003, L 169, s. 6), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 31.1.2013 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 85/2013 (EUVL 2013, L 32, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1210/2003), 4 artiklan 2–4 kohdan ja 6 artiklan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty kahdessa asiassa, joista ensimmäisessä asianosaisina ovat yhtäältä Instrubel NV ja toisaalta Montana Management Inc. ja BNP Paribas Securities Services (jäljempänä BNP Paribas) (C-753/21) ja toisessa yhtäältä Montana Management ja toisaalta Heerema Zwijndrecht BV (jäljempänä Heerema) ja BNP Paribas (C-754/21) ja joissa on kyse Instrubelin ja Heereman aloitteesta toteutettujen jäädytettyjä varoja koskevien turvaamistoimien ja takavarikkojen, joiden perusteena olivat kyseisten yritysten saatavat Irakin valtiolta, pätevyyttä.

3

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 22.5.2003 hyväksymän päätöslauselman 1483 (2003) 12 kohdan mukaan turvallisuusneuvosto ”panee merkille Irakin keskuspankin hallinnassa olevan Irakin kehitysrahaston perustamisen”.

4

Kyseisen päätöslauselman 14 kohdassa todetaan seuraavaa:

”– – Irakin kehitysrahastoa käytetään avoimesti Irakin kansan humanitaarisiin tarpeisiin vastaamiseksi, Irakin infrastruktuurin taloudelliseen uudelleenjärjestelyyn ja kunnostamiseen, Irakin aseistariisunnan jatkamiseen, Irakin siviilihallinnon menoihin ja muihin Irakin kansan etuja palveleviin tarkoituksiin.”

5

Mainitun päätöslauselman 23 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Kaikki jäsenvaltiot, joissa on

ovat velvollisia jäädyttämään viipymättä tällaiset varat tai muun rahoitusomaisuuden tai taloudelliset resurssit ja, ellei näiden varojen tai muun rahoitusomaisuuden tai taloudellisten resurssien osalta ole toteutettu tuomioistuimen, viranomaisen tai välimiesoikeuden toimenpidettä tai annettu niiden päätöstä, siirtämään ne välittömästi Irakin kehitysrahastolle, minkä yhteydessä yksityishenkilöiden tai kansalaisjärjestöjen esittämät, kyseisiä siirrettäviä varoja tai muuta rahoitusomaisuutta koskevat vaatimukset – ellei niitä ole esitetty muulla tavoin – voidaan esittää kansainvälisesti tunnustetulle Irakin edustavalle hallitukselle – –”

6

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 15.12.2010 päätöslauselman 1956 (2010), jonka 5 kohdassa todetaan seuraavaa:

”[Turvallisuusneuvosto päättää], että kaikki Irakin kehitysrahaston tulot siirretään Irakin hallituksen seuraajajärjestelyjen tilille tai tileille ja että Irakin kehitysrahasto lopetetaan viimeistään 30.6.2011, ja se pyytää saada kirjallisen vahvistuksen, kun siirto ja lopettaminen on suoritettu.”

7

Asetuksen N:o 1210/2003 viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Jotta jäsenvaltiot voisivat siirrättää jäädytetyt varat, muut taloudelliset resurssit ja niistä saadut tulot Irakin kehitysrahastolle, olisi säädettävä kyseisten varojen ja muiden taloudellisten resurssien vapauttamisesta.”

8

Kyseisen asetuksen 1 artiklan 4 ja 5 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

9

Mainitun asetuksen 4 artiklan 2–4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Jäädytetään kaikki varat ja muut taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat seuraaville pakotekomitean ilmoittamille ja liitteessä IV luetelluille henkilöille tai tahoille, tai jotka ovat niiden omistuksessa tai hallussa:

3.   Varoja ei saa luovuttaa suoraan tai välillisesti liitteessä IV lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, elinten tai yhteisöjen käyttöön tai niiden hyväksi.

4.   Muita taloudellisia resursseja ei saa luovuttaa suoraan tai välillisesti liitteessä IV lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, elinten tai yhteisöjen käyttöön tai niiden hyväksi siten, että kyseiset henkilöt, elimet tai yhteisöt voisivat hankkia varoja, tavaroita tai palveluita.”

10

Asetuksen N:o 1210/2003 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Poiketen siitä, mitä 4 artiklassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset, jotka nimetään liitteessä V luetelluilla verkkosivuilla, voivat antaa luvan jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamiseen, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

2.   Muissa tapauksissa 4 artiklan nojalla jäädytetyt varat, muut taloudelliset resurssit ja niistä saadut tulot voidaan vapauttaa vain niiden siirtämiseksi Irakin hallituksen perustamille Irakin kehitysrahaston seuraajajärjestelyille Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1483 (2003) ja 1956 (2010) asetettujen edellytysten mukaisesti.”

11

Montana Management ‑yhtiö kirjattiin asetuksen N:o 1210/2003 muuttamisesta 23.5.2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 785/2006 (EUVL 2006, L 138, s. 7) asetuksen N:o 1210/2003 liitteessä IV olevaan luetteloon kyseisen asetuksen 4 artiklan 2–4 kohdassa tarkoitetuista, entiseen presidenttiin Saddam Husseiniin yhteydessä olevista luonnollisista ja oikeushenkilöistä, elimistä ja yhteisöistä.

12

Asetuksen N:o 1210/2003 muuttamisesta 13.10.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1799/2003 (EUVL 2003, L 264, s. 12) johdanto-osan neljännen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”Päätöslausemassa 1483 (2003) esitetään varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen ensimmäisenä askeleena niiden siirtoprosessissa Irakin kehitysrahastoon. Siinä myös jätetään tämän prosessin ulkopuolelle varat ja muut taloudelliset resurssit, joihin kohdistuu panttioikeus tai tuomio, joka on perustettu tai annettu ennen 22 päivää toukokuuta 2003. Jäädyttämistoimenpiteiden jatkaminen ei näin ollen ole asianmukaista, jos varat ja muut taloudelliset resurssit on nimenomaisesti vapautettu vaatimuksesta siirtää ne tuohon rahastoon.”

13

Siviilioikeudellisista täytäntöönpanomenettelyistä annetun lain (code des procédures civiles d’exécution) R. 523-3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Turvaamistoimesta on raukeamisen uhalla ilmoitettava velalliselle kahdeksan päivän kuluessa haastemiehen toimittamalla tiedoksiannolla.

Ilmoituksen on mitättömyyden uhalla sisällettävä seuraavat tiedot:

– –

– –”

14

Sen jälkeen, kun 6.2.1996 ja 22.3.2003 oli annettu kaksi sittemmin lainvoimaiseksi tullutta välimiesoikeuden tuomiota, joilla Irakin valtio oli velvoitettu maksamaan tietty summa Alankomaiden oikeuden mukaisesti perustetulle yhtiölle Instrubelille, tribunal de grande instance de Paris (Pariisin alioikeus, Ranska) antoi kaksi täytäntöönpanomääräystä.

15

Instrubel takavarikoi 20.1.2014 näiden kahden välimiesoikeuden tuomion täytäntöön panemiseksi BNP Paribas’n hallussa olevaa omaisuutta ”Irakin valtiolta ja sen yhteisöiltä, joiden varat kuuluvat Irakille YK:n päätöslauselmien nojalla, eli Montana [Management ‑yhtiöltä]”. Mainituista takavarikoista ilmoitettiin Irakin valtiolle 28.7.2014 tämän riitauttamatta niitä.

16

Montana Management haastoi 26.12.2017 Instrubelin tribunal de grande instance de Bobignyn (Bobignyn alioikeus, Ranska) täytäntöönpanoasioita käsittelevään tuomioistuimeen ja vaati takavarikointien kumoamista vedoten sekä kyseisten takavarikkojen raukeamiseen että niiden mitättömyyteen sillä perusteella, ettei niistä ollut ilmoitettu sille, vaikka se oli mainittujen takavarikkojen kohteena olleiden varojen omistaja.

17

Kyseinen täytäntöönpanotuomioistuin totesi 24.7.2018 antamallaan tuomiolla takavarikoiden raukeamisen ja määräsi niiden kumoamisesta. Se nimittäin katsoi, että koska takavarikkopöytäkirjoissa nimetään velalliseksi Irakin valtio ja sen yhteisöt, muun muassa Montana Management, viimeksi mainittua oli pidettävä siviilioikeudellisista täytäntöönpanomenettelyistä annetun lain R. 523-3 §:ssä tarkoitettuna velallisena. Mainitun täytäntöönpanotuomioistuimen mukaan pöytäkirjat olisi siten pitänyt toimittaa Montana Managementille sillä uhalla, että muuten takavarikot raukeavat ja ne määrätään kumottaviksi. Cour d’appel de Paris (Pariisin ylioikeus, Ranska) pysytti kyseisen tuomion 24.10.2019 antamallaan tuomiolla.

18

Instrubel on tehnyt kassaatiovalituksen Cour de cassationiin (ylin tuomioistuin, Ranska), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja väittää, että takavarikosta on ilmoitettava ainoastaan sen perusteena olevassa täytäntöönpanoperusteessa mainitulle velalliselle, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa tapahtuikin, koska täytäntöönpanoperusteessa mainitaan velallisena Irakin valtio ja koska se annettiin tiedoksi kyseiselle valtiolle.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä turvaamistoimien kohteena olevien varojen omistusta. Kyseisten turvaamistoimien sääntöjenmukaisuus ja niiden tuottamat oikeusvaikutukset edellyttävät sen mielestä Ranskan oikeuden mukaan sitä, että varat, joita kyseiset toimenpiteet koskevat, kuuluvat täytäntöönpanoperusteessa tarkoitetulle velalliselle eli tässä tapauksessa Irakin valtiolle.

20

Nyt käsiteltävässä asiassa kyseiset varat jäädytettiin sen vuoksi, että Montana Management nimettiin asetuksessa N:o 1210/2003. Lisäksi kyseisen asetuksen nojalla tapahtuvan varojen jäädyttämisen tavoitteena on siirtää ne Irakin kehitysrahaston (jäljempänä kehitysrahasto) seuraajajärjestelyille, minkä seurauksena kyseisten varojen omistusoikeus siirtyy sen mukaan Irakin valtiolle.

21

Kyseinen tuomioistuin pohtii siten, pysyvätkö jäädytetyt varat kyseisessä asetuksessa mainittujen henkilöiden – tässä tapauksessa Montana Managementin – omistuksessa siihen saakka, kunnes toimivaltainen kansallinen viranomainen päättää niiden siirtämisestä, vai kuuluvatko jäädytetyt varat kyseiselle kehitysrahastolle eli Irakin valtiolle jo mainitun asetuksen voimaantulosta lähtien, kun otetaan huomioon, että jäädytetyt varat eivät kyseisessä asetuksessa säädetyn siirtämisen vuoksi palaa osaksi samassa asetuksessa nimettyjen henkilöiden varallisuutta.

22

Tässä tilanteessa Cour de cassation on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Gerechtshof’s-Gravenhage (Haagin ylioikeus, Alankomaat) velvoitti 31.10.2000 antamallaan tuomiolla, jonka täytäntöönpanokelpoisuus Ranskassa todettiin tribunal de grande instance de Paris’n presidentin 31.8.2011 antamalla määräyksellä, Irakin valtion ja Irakin keskuspankin maksamaan yhteisvastuullisesti tietyn summan Alankomaiden oikeuden mukaisesti perustetulle yhtiölle Heeremalle.

24

Heerema takavarikoi 28.7.2011 BNP Paribasin hallussa olevia Montana Managementin arvopapereita. Takavarikot muutettiin ulosmittaukseksi ja pakkomyynniksi kesä- ja syyskuussa 2014.

25

Montana Management haastoi 12.12.2014 Heereman tribunal de grande instance de Bobignyn täytäntöönpanotuomioistuimeen ja vaati kyseistä tuomioistuinta toteamaan takavarikot mitättömiksi ja rauenneiksi sekä määräämään niiden kumoamisesta.

26

Kyseinen tuomioistuin hylkäsi Montana Managementin vaatimuksen 12.5.2015 antamallaan tuomiolla menettelyllisistä syistä. Cour d’appel de Paris kumosi kyseisen tuomion 28.2.2019 antamallaan tuomiolla ja vahvisti ulosmittauksen ja pakkomyynnin pätevyyden sillä perusteella, että jäädytettyjen varojen oletettiin kuuluvan Irakin valtiolle.

27

Montana Management, joka on tehnyt kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, kiistää ensinnäkin sen oletuksen sovellettavuuden, jonka mukaan jäädytetyt varat kuuluvat Irakin valtiolle. Se väittää, että kyseiset varat pysyvät sen omistuksessa siihen saakka, kunnes niiden siirtämisestä kehitysrahastoon päätetään, koska varojen jäädyttäminen on väliaikainen toimenpide, joka ei vaikuta omistusoikeuteen.

28

Toiseksi Montana Management väittää, että Heereman olisi pitänyt saada ennakkolupa toimivaltaiselta kansalliselta viranomaiselta asetuksen N:o 1210/2003 6 artiklan mukaisesti, koska muutostoimen tiedoksianto tarkoittaa saatavan välitöntä luovuttamista velkojalle.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, säilyvätkö jäädytetyt varat varojen jäädyttämisen kohteena olevien oikeushenkilöiden omistuksessa siihen saakka, kunnes toimivaltainen kansallinen viranomainen päättää niiden siirtämisestä kehitysrahastoon, vai kuuluvatko kyseiset varat kehitysrahastoon jo siitä lähtien, kun asetus, jossa mainitut henkilöt nimetään, tulee voimaan.

30

Siinä tapauksessa, että jäädytetyt varat kuuluvat kehitysrahastoon heti sen asetuksen voimaantulosta lähtien, jolla Montana Management merkittiin nyt käsiteltävässä tapauksessa jäädyttämisen kohteena olevien yhtiöiden luetteloon, herää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kysymys takavarikkojen pätevyydestä, kun otetaan huomioon se, ettei kansallinen viranomainen ollut antanut ennakkolupaa jäädytettyjen varojen vapauttamiseen.

31

Tässä tilanteessa Cour de cassation on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

32

Unionin tuomioistuimen presidentin 20.1.2022 tekemällä päätöksellä asiat C‑753/21 ja C-754/21 yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

33

Instrubel ja Heerema pyysivät 25.7. ja 7.11.2022 esittämillään pyynnöillä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamista unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan nojalla vedoten tiettyihin uusiin seikkoihin, jotka olivat omiaan vaikuttamaan ratkaisevasti unionin tuomioistuimen ratkaisuun.

34

Tällaisiin uusiin seikkoihin kuului niiden mukaan ensinnäkin se, että Montana Managementin nimi oli poistettu niiden henkilöiden ja yhteisöjen luettelosta, joiden varat jäädytetään, mikä oli tapahtunut Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen asianosaisten ja muiden osapuolten kirjallisten huomautusten jättämisen jälkeen.

35

Ne nimittäin katsovat, että jos unionin tuomioistuin vastaa asioissa C-753/21 ja C‑754/21 esitettyihin ensimmäisiin kysymyksiin, että jäädytetyt varat säilyvät siihen saakka, kunnes niiden siirtämisestä kehitysrahastoon päätetään, niiden yhteisöjen, joita varojen jäädyttäminen koskee, omistuksessa, tämä merkitsisi kyseisen poistamisen vuoksi sitä, että kyseiset varat, joita ei vieläkään ole siirretty kyseiseen kehitysrahastoon, palautetaan kyseiselle yhtiölle. Tällainen seuraus olisi niiden mukaan asetuksella N:o 1210/2003 tavoiteltujen päämäärien vastainen.

36

Toiseksi ne pitävät menettelyn suullisen vaiheen aloittamista perusteltuna siksi, että Montana Managementilla ei enää ollut asiavaltuutta sen toimitusjohtajan ja laillisen edustajan kuoltua vuonna 2020.

37

Kolmanneksi on niiden mukaan tarpeen keskustella siitä, miten varojen ja taloudellisten resurssien siirtämistä Irakin kehitysrahaston seuraajajärjestelyihin koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11.9.2015 annettu asetus nro 2015-1134 ja tribunal judiciaire de Grassen (Grassen alioikeus, Ranska) 12.1.2021 antama tuomio vaikuttavat unionin tuomioistuimen antamaan ennakkoratkaisuun.

38

Tältä osin on mainittava, että unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 83 artiklan mukaisesti julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi tai aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asianosainen on suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia on ratkaistava sellaisella perusteella, josta osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua.

39

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin katsoo julkisasiamiestä kuultuaan ennakkoratkaisupyyntöjen ja kirjallisten huomautusten perusteella, että sillä on käytettävissään kaikki kyseessä olevan ennakkoratkaisupyynnön käsittelemiseksi tarvittavat tiedot ja että ne seikat, joihin Instrubel ja Heerema vetoavat 25.7.2002 ja 7.11.2022 päivätyissä pyynnöissään ja joiden merkitystä pääasioiden kannalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, eivät ole sellaisia uusia seikkoja, jotka voisivat olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen antamaan ennakkoratkaisuun.

40

Asian käsittelyn suullista vaihetta ei ole siten syytä määrätä aloitettavaksi.

41

Nyt käsiteltävissä asioissa esittämillään ensimmäisillä kysymyksillä, jotka on syytä tutkia yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1210/2003 4 artiklan 2–4 kohtaa ja 6 artiklaa tulkittava siten, että jäädytetyt varat ja taloudelliset resurssit säilyvät siihen saakka, kunnes niiden siirtämisestä kehitysrahastoon päätetään, niiden entiseen presidenttiin Saddam Husseiniin yhteydessä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, elinten ja yhteisöjen, joihin jäädyttäminen kohdistuu, omistuksessa, vai kuuluvatko kyseiset varat ja taloudelliset resurssit kehitysrahastolle jo siitä alkaen, kun asetus, jossa kyseiset henkilöt, elimet ja yhteisöt nimetään, tulee voimaan.

42

Tässä yhteydessä on mainittava, että asetuksen N:o 1210/2003 4 artiklan 2 kohdassa säädetään varojen ja muiden taloudellisten resurssien, jotka kuuluvat pakotekomitean ilmoittamille ja kyseisen asetuksen liitteessä IV luetelluille henkilöille tai jotka ovat näiden omistuksessa tai hallussa, jäädyttämisestä.

43

Mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään poikkeuksista, joiden nojalla toimivaltaiset viranomaiset voivat kyseisessä kohdassa luetelluin edellytyksin antaa luvan tiettyjen jäädytettyjen varojen ja muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseen. Kyseisen artiklan 2 kohdassa säädetään, että kaikissa niissä tapauksissa, joita mainittu 1 kohta ei koske, varat ja muut taloudelliset resurssit voidaan vapauttaa vain niiden siirtämiseksi kehitysrahastolle. Siirtämisestä seuraa, että Irakin valtiosta tulee siirrettyjen varojen omistaja.

44

Kun saman asetuksen 4 artiklan 2 kohtaa luetaan yhdessä 6 artiklan kanssa, ilmenee kaksi erillistä vaihetta eli yhtäältä varojen jäädyttäminen ja toisaalta kyseisten varojen siirtäminen kehitysrahastoon.

45

Tarkemmin sanottuna asetuksen N:o 1210/2003 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään päätöslauselman 1483 (2003) 23 kohdan mukaisesti, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat antaa luvan tiettyjen jäädytettyjen varojen ja taloudellisten resurssien vapauttamiseen, jos niihin kohdistuu tuomioistuimen, viranomaisen tai välimiesoikeuden ennen 22.5.2003 perustama panttioikeus tai tuomioistuimen, viranomaisen tai välimiesoikeuden ennen mainittua päivää antama tuomio. Toisin sanoen – ja kuten myös asetuksen N:o 1799/2003 johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ilmenee – jos jäädytettyihin varoihin tai taloudellisiin resursseihin kohdistuu tällainen toimenpide tai tuomio, tämä seikka voisi riittää kyseisten varojen vapauttamiseen niiden käytön mahdollistamiseksi, jolloin ne vapautuisivat myös kehitysrahastoon siirtämisestä koskevasta velvollisuudesta.

46

Jos sitä vastoin katsottaisiin, että siirtäminen kehitysrahastoon tapahtuu automaattisesti jäädyttämishetkellä, asetuksen N:o 1210/2003 6 artiklan 1 kohta menettäisi kokonaan tehokkaan vaikutuksensa.

47

Päätöslauselman 1483 (2003) 23 kohta ei horjuta tätä päätelmää. Vaikka kyseisessä kohdassa puhutaan varojen siirtämisestä kehitysrahastoon viipymättä, jo sen sanamuodossa asetetaan siirtämisen edellytykseksi se, ettei mistään tuomioistuimen, hallinnon tai välimiestuomioistuimen toimenpiteestä tai ratkaisusta seuraa kyseisen siirron lykkääntymistä tai kumoamista.

48

Lisäksi edellä 44 kohdassa mainitut kaksi vaihetta ilmenevät myös asetuksen N:o 1210/2003 johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta, koska siinä todetaan yhtäältä, että jäsenvaltiot siirtävät varat ja taloudelliset resurssit kehitysrahastolle niiden jäädyttämisen jälkeen, ja toisaalta, että varojen ja taloudellisten resurssien siirtämiseksi olisi säädettävä niiden vapauttamisesta. Siirto tapahtuu siten jäsenvaltioiden toteuttamana aktiivisena toimenpiteenä varojen jäädyttämisen jälkeen, ja se voidaan toteuttaa vasta sen jälkeen, kun varat on vapautettu kyseisessä asetuksessa tätä varten säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

49

Niinpä jo kehitysrahastoon siirtämistä koskevaa menettelyä ohjaavien säännösten olemassaolo osoittaa, ettei tällaista siirtoa tehdä automaattisesti pelkällä kyseisten varojen jäädyttämisellä. Vaikka siirto on asetuksen N:o 1210/2003 mukaan pakollinen, se tapahtuu kuitenkin varojen jäädyttämisen jälkeen ja on jäädyttämisestä erillinen vaihe.

50

Jäädyttämisen käsitteestä, sellaisena kuin se määritellään kyseisen asetuksen 1 artiklan 4 ja 5 kohdassa, ja siitä, voiko jäädyttämisestä seurata sellaisenaan jäädytettyjä varoja koskevan omistusoikeuden muuttuminen, on mainittava erityisesti, että unionin tuomioistuin on jo todennut, että jäädyttämistoimenpide on turvaamistoimi, jonka tarkoituksena ei ole, että toimen kohteena olevilta henkilöiltä vietäisiin heidän omaisuuttaan (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 358 kohta), kun otetaan huomioon, että se on luonteeltaan väliaikainen ja peruutettavissa (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2015, Ezz ym. v. neuvosto, C‑220/14 P, EU:C:2015:147, 113 kohta).

51

Tästä seuraa, että jäädyttämistoimenpide ei sellaisenaan vaikuta sen kohteena olevien varojen omistusoikeuteen.

52

Tältä osin on täsmennettävä, että sillä, että asetuksen N:o 1210/2003 tarkoituksena on jäädytettyjen varojen siirtäminen kehitysrahastoon, ei voida oikeuttaa sitä, että varojen jäädyttämisen käsitettä tulkitaan tällaista siirtoa edeltävän vaiheen osalta eri tavalla kuin muissa rajoittavia toimenpiteitä koskevissa asetuksissa, joissa ei säädetä tällaisesta siirtämisestä, varsinkin koska kyseinen käsite määritellään useimmissa näistä asetuksista samalla tavalla.

53

Kun otetaan huomioon edellä esitetyt perustelut, asioissa C-753/21 ja C-754/21 esitettyihin ensimmäisiin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 1210/2003 4 artiklan 2–4 kohtaa ja 6 artiklaa on tulkittava siten, että jäädytetyt varat ja taloudelliset resurssit säilyvät siihen saakka, kunnes niiden siirtämisestä kehitysrahastoon päätetään, niiden entiseen presidenttiin Saddam Husseiniin yhteydessä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, elinten ja yhteisöjen, joihin jäädyttäminen kohdistuu, omistuksessa.

54

Kun otetaan huomioon nyt käsiteltävissä asioissa esitettyihin ensimmäisiin kysymyksiin annettu vastaus, toisiin kysymyksiin ei ole tarpeen vastata.

55

Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:

Tietyistä Euroopan yhteisön ja Irakin talous- ja rahoitussuhteita koskevista erityisrajoituksista ja asetuksen (EY) N:o 2465/1996 kumoamisesta 7.7.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1210/2003, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 31.1.2013 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 85/2013, 4 artiklan 2–4 kohtaa ja 6 artiklaa

on tulkittava siten, että

jäädytetyt varat ja taloudelliset resurssit säilyvät siihen saakka, kunnes niiden siirtämisestä Irakin kehitysrahaston seuraajajärjestelyille päätetään, niiden entiseen presidenttiin Saddam Husseiniin yhteydessä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, elinten ja yhteisöjen, joihin jäädyttäminen kohdistuu, omistuksessa.