–

GR, edustajinaan J. Grlić, odvjetnik, ja B. Wiesinger, Rechtsanwalt,

–

HS, edustajanaan V. Drenški-Lasan, odvjetnica,

–

Županijsko državno odvjetništvo u Puli-Pola, edustajanaan E. Putigna, odvjetnik,

–

Kroatian hallitus, asiamiehenään G. Vidović Mesarek,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch, J. Schmoll ja F. Zeder,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään H. Dockry, M. Mataija ja M. Wasmeier,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (EYVL 2000, L 239, s. 19), joka allekirjoitettiin Schengenissä 19.6.1990 ja joka tuli voimaan 26.3.1995 (jäljempänä Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus), 54 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 50 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, jossa vastaajina ovat GR, HS ja IT, joiden väitetään syyllistyneen Kroatiassa luottamusaseman väärinkäyttöön liiketoiminnassa taikka siihen yllyttämiseen tai siinä auttamiseen.

3

Yleissopimus Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtiin tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn sopimuksen (EYVL 2000, L 239, s. 13), joka allekirjoitettiin Schengenissä 14.6.1985, soveltamisen varmistamiseksi.

4

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artikla sisältyy yleissopimuksen 3 lukuun, jonka otsikko on ”Ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisesta”. Kyseisessä artiklassa määrätään seuraavaa:

”Henkilöä, jota koskevassa asiassa sopimuspuoli on antanut lainvoimaisen tuomion, ei voida syyttää samasta teosta toisen sopimuspuolen toimesta edellyttäen, että tämä henkilö on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä taikka että sitä ei voida tuomion antaneen sopimuspuolen lain mukaan enää suorittaa.”

5

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 57 artiklan 1 ja 2 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”1.   Jos sopimuspuoli syyttää henkilöä rikoksesta ja jos tämän sopimuspuolen toimivaltaisilla viranomaisilla on syytä epäillä, että syyte koskee samaa tekoa, josta toinen sopimuspuoli on hänet jo kerran lainvoimaisesti tuominnut, näiden viranomaisten on tarpeelliseksi katsoessaan pyydettävä asianomaiset tiedot sen sopimuspuolen toimivaltaisilta viranomaisilta, jonka alueella tuomio on annettu.

2.   Pyydetyt tiedot on annettava mahdollisimman pikaisesti, ja ne on otettava huomioon päätettäessä meneillään olevan käsittelyn jatkamisesta.”

6

Kroatian tasavallan perustuslain (Ustav Republike Hrvatske) 31 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Ketään ei voida tuomita uudestaan eikä kehenkään voida kohdistaa rikosoikeudellista menettelyä teosta, jonka osalta hänet on jo vapautettu tai tuomittu tuomioistuimen lainmukaisesti antamalla lainvoimaisella ratkaisulla.”

7

Rikoslain (Kazneni zakon), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 246 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään, että luottamusaseman väärinkäyttö liiketoiminnassa on luonteeltaan taloudellinen rikos.

8

Rikosprosessilain (Zakon o kaznenom postupku) 12 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Ketään ei saa panna uudestaan syytteeseen teosta, josta hänet on jo tuomittu lainvoimaisella tuomioistuinratkaisulla.”

9

Rikosprosessilain (Strafprozessordnung; jäljempänä Itävallan rikosprosessilaki) 190 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Syyttäjän on luovuttava rikosoikeudellisesta menettelystä ja lopetettava esitutkinta, jos

1.   tuomioistuin ei voi määrätä seuraamusta esitutkinnan kohteena olevasta teosta tai rikosoikeudellisen menettelyn jatkaminen asianomaista vastaan olisi oikeudellisista syistä kiellettyä taikka

2.   ei ole mitään tosiseikkaperustaa jatkaa rikosoikeudellista menettelyä asianomaista vastaan.”

10

Itävallan rikosprosessilain 193 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Syyttäjä voi määrätä 190 §:n tai 191 §:n nojalla lopetetun esitutkinnan jatkamisesta, kunhan syyteoikeus ei ole vanhentunut ja jos

1.   asianomaista ei ole kuulusteltu (164 § ja 165 §) tästä rikoksesta eikä häntä vastaan ole käytetty pakkokeinoja tai

2.   asiassa ilmenee tai tulee tietoon uusia tosiseikkoja tai todisteita, jotka yksin tai yhdessä menettelyn muiden tulosten kanssa voivat olla perustana rangaistuksen määräämiselle asianomaiselle tai 11 luvun mukaisiin toimenpiteisiin ryhtymiselle.”

11

Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan GR oli Skiper Hoteli d.o.o:n ja Interco Umag d.o.o., Umagin (jäljempänä Interco), josta sittemmin tuli INTER Consulting d.o.o., hallituksen jäsen. Hän oli myös osakkaana Rezidencija Skiper d.o.o:ssa ja omisti Alterius d.o.o:n yhtiöosuuksia. HS oli puolestaan Intercon hallituksen puheenjohtaja, ja myös hän omisti yhtiöosuuksia Alteriusissa, kun taas IT teki kiinteän omaisuuden arvon määrityksiä.

12

Županijsko državno odvjetništvo u Puli-Pola (Pulan maakunnallinen syyttäjänvirasto, Kroatia; jäljempänä Pulan syyttäjänvirasto) esitti 28.9.2015 syytekirjelmän GR:ää, HS:ää, IT:tä ja Intercoa vastaan (jäljempänä kroatialainen syytekirjelmä). Se syytti tässä kirjelmässä yhtäältä GR:ää ja Intercoa Kroatian rikoslain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 246 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta luottamusaseman väärinkäytöstä liiketoiminnassa ja toisaalta HS:ää yllyttämisestä kyseiseen rikokseen ja IT:tä avunannosta siinä.

13

Kroatialaisesta syytekirjelmästä, sellaisena kuin se on esitetty ennakkoratkaisupyynnössä, ilmenee, että GR ja HS ovat vuoden 2004 joulukuun ja vuoden 2006 kesäkuun välisenä aikana työskennelleet sen eteen, että Interco ostaa kiinteää omaisuutta, joka sijaitsee useilla vierekkäisillä tonteilla Savudrijan kunnassa (Kroatia), ja tälle paikalle Skiper Hoteli suunnitteli toteuttavansa turistien majoitukseen tarkoitetun kiinteistöhankkeen. Tämän jälkeen nämä samat henkilöt ovat toimineet niin, että Skiper Hoteli ostaa kyseisen kiinteän omaisuuden selvästi markkinahintaa korkeampaan hintaan siten, että Interco saa lainvastaista etua Skiper Hotelin kustannuksella.

14

Kroatialaisessa syytekirjelmässä todetaan lisäksi, että vuoden 2004 marraskuun ja vuoden 2005 marraskuun välisenä aikana GR ja HS ovat toimineet myös siinä tarkoituksessa, että GR ja muut yhtiöt, joita GR edustaa, myyvät Skiper Hotelille GR:n ja kyseisten muiden yhtiöiden Alteriusista omistamat yhtiöosuudet niiden todellista arvoa huomattavasti korkeampaan hintaan; Alteriusin alkuperäinen varallisuus muodostui kiinteästä omaisuudesta, joka sijaitsi Savudrijan kunnan alueella sijaitsevilla vierekkäisillä tonteilla. Tätä tarkoitusta varten GR ja HS olivat teettäneet Rezidencija Skiperin välityksellä ja IT:n avulla arvion, jossa yliarvostettiin kyseisen kiinteän omaisuuden arvo.

15

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen eli Županijski sud u Puli-Polan (Pulan maakunnallinen tuomioistuin, Kroatia) rikosjaosto hyväksyi kroatialaisen syytekirjelmän 5.5.2016 antamallaan ratkaisulla.

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää Itävallassa samoista teoista aloitetun rikosoikeudellisen menettelyn osalta, että Itävallan rikosasioissa toimivaltaiset viranomaiset ovat todella nostaneet syytteet kahta Hypo Alpe-Adria-Bank International AG:n (jäljempänä Hypo Alpe Adria Bank), joka on Itävallassa sijaitseva pankkilaitos, johtokunnan entistä jäsentä vastaan sekä GR:ää ja HS:ää vastaan näiden kahden johtokunnan entisen jäsenen rikoskumppaneina. Staatsanwaltschaft Klagenfurtin (Klagenfurtin syyttäjä, Itävalta) laatiman syytekirjelmän, joka toimitettiin Landesgericht Klagenfurtille (Klagenfurtissa sijaitseva osavaltion tuomioistuin, Itävalta) 9.1.2015 (jäljempänä itävaltalainen syytekirjelmä), mukaan näitä entisiä johtokunnan jäseniä syytettiin rikoslaissa (Strafgesetzbuch) tarkoitetusta luottamusaseman väärinkäytöstä sen vuoksi, että he olivat hyväksyneet vuoden 2002 syyskuun ja vuoden 2005 heinäkuun välisenä aikana yhteismäärältään vähintään 105 miljoonan euron luottojen myöntämisen Rezidencija Skiperille ja Skiper Hotelille noudattamatta vaatimuksia, jotka koskevat asianmukaista oman pääoman sijoittamista ja varojen käytön valvontaa, ja ottamatta huomioon yhtäältä sitä, että sellaiset asiakirjat puuttuivat, jotka koskivat hankkeiden konkretisointia ja oikeuttivat mainittujen luottojen myöntämisen, ja toisaalta sitä, että maksun vakuudeksi asetetut välineet ja kyseisten yhtiöiden takaisinmaksukyky olivat riittämättömiä. GR:ää ja HS:ää syytettiin lisäksi siitä, että hakiessaan näiden luottojen myöntämistä he olivat yllyttäneet johtokunnan entisiä jäseniä tekemään syytteen kohteena olevan rikoksen tai myötävaikuttaneet siihen.

17

HS:n pyynnöstä Klagenfurtin syyttäjä on lisäksi vahvistanut 16.7.2015 päivätyllä kirjeellä, joka on osoitettu HS:n asianajajille, että siltä osin kuin on kyse GR:ää ja HS:ää vastaan nostetuista syytteistä, itävaltalainen syytekirjelmä kattoi myös kiinteän omaisuuden myynnin Skiper Hotelille Alteriusin välityksellä liian korkeaan hintaan ja epäilyttävän maksun hankkeen hallintokuluista.

18

Landesgericht Klagenfurtin 3.11.2016 antamalla tuomiolla (jäljempänä itävaltalainen lainvoimainen tuomio) nämä kaksi Hypo Alpe Adria Bankin johtokunnan entistä jäsentä katsottiin osittain syyllisiksi tekoihin, joista heitä syytettiin, ja tuomittiin siitä, että he olivat hyväksyneet yhden Skiper Hotelille myönnetyistä luotoista, jonka määrä oli yli 70 miljoonaa euroa (jäljempänä kyseessä oleva luotto). GR ja HS vapautettiin sitä vastoin syytteestä, jonka mukaan he olivat yllyttäneet tai myötävaikuttaneet niiden rikosten tekemiseen, joista Hypo Alpe Adria Bankin johtokunnan entisiä jäseniä syytettiin. Tämä tuomio tuli lainvoimaiseksi sen jälkeen, kun siitä Oberster Gerichtshofiin (ylin yleinen tuomioistuin, Itävalta) tehty valitus hylättiin 4.3.2019.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa lisäksi, että Pulan syyttäjänvirasto, jonka käsiteltävänä on myös muita Hypo Alpe Adria Bankiin liittyviä rikosasioita, on pyytänyt useita kertoja vuoden 2014 kuluessa Klagenfurtin syyttäjää tarkastamaan, hoitaako tämä Itävallassa Kroatiassa aloitettuun menettelyyn nähden rinnakkaista menettelyä. Klagenfurtin syyttäjän toimittamien tietojen, jotka olivat olennaisilta osin samat kuin tiedot, jotka on myöhemmin esitetty itävaltalaisen syytekirjelmän syytevaatimuksessa, perusteella Pulan syyttäjänvirasto katsoi, että tosiseikat, joita Klagenfurtin syyttäjä ja Landesgericht Klagenfurt olivat tutkineet, eivät olleet oikeudellisesti merkityksellisiä pääasian rikosprosessin kohteena olevaa rikosta luonnehdittaessa, ne eivät liittyneet kroatialaisessa syytekirjelmässä kuvattuihin tosiseikkoihin eikä niistä siis ollut katsottava jo annetun tuomiota.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että Kroatian oikeuskäytännön mukaan pelkästään menettelyllisten asiakirjojen päätösosissa kuten tutkinnan aloittamisesta tehdyn päätöksen päätösosassa, tutkinnan keskeyttämisestä tehdyn päätöksen päätösosassa ja syytekirjelmän syytevaatimuksessa ja tuomion tuomiolauselmassa todetut teot ovat oikeusvoimaisia. Ne bis in idem ‑periaatetta sovellettaessa on verrattava siis yksinomaan näiden menettelyllisten asiakirjojen ratkaisuosissa mainittuja tekoja.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tässä tilanteessa, että GR:n ja HS:n osalta voisi olla kyse siitä, että yhtäältä kroatialaisen syytekirjelmän syytevaatimuksessa tarkoitetut teot ja toisaalta itävaltalaisen syytekirjelmän syytevaatimuksessa tarkoitetut teot, itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmassa ja perusteluissa tarkoitetut teot sekä teot, joiden osalta Klagenfurtin syyttäjä on toimittanut esitutkinnan muun muassa GR:n ja HS:n osalta ja jotka on sittemmin jätetty pois itävaltalaisesta syytekirjelmästä, liittyvät erottamattomasti toisiinsa ”aineellisesti, alueellisesti ja ajallisesti”.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa aluksi siitä, ovatko nämä teot konkreettisesti samoja, että itävaltalaisella lainvoimaisella tuomiolla HS vapautettiin syytteestä, jonka mukaan hän olisi vuoden 2002 alun ja vuoden 2005 heinäkuuhun välisenä aikana yllyttänyt kahta Hypo Alpe Adria Bankin johtokunnan entistä jäsentä – hakemalla toistuvasti luottojen myöntämistä ja toimittamalla luottoon liittyvät asiakirjat – tekemään tiettyjä rikoksia ja etenkin myöntämään kyseessä olevan luoton ilman riittäviä hankeasiakirjoja ja selvittämättä luoton takaisinmaksukykyä, kun taas GR vapautettiin syytteestä, jonka mukaan hän olisi 9.8.2003 ja vuoden 2005 heinäkuun alun välisen ajanjakson aikana myötävaikuttanut siihen, että kyseiset henkilöt tekevät rikoksia, koska hän oli Rezidencija Skiperin ja Skiper Hotelin johtajana hakenut luottojen ja myös kyseessä olevan luoton myöntämistä hoitamalla tähän liittyviä neuvotteluja, toimittanut luottoon liittyvät asiakirjat ja allekirjoittanut luottosopimukset, mikä oli johtanut Hypo Alpe Adria Bankille aiheutuneeseen vahinkoon. Itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion perusteluista ilmenee tältä osin, että Skiper Hoteli on käyttänyt kyseessä olevan luoton hankkiakseen omaisuutta ja yhtiöosuuksia markkinahintaa huomattavasti korkeampaan hintaan.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että nämä itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmassa ja perusteluissa esitetyt seikat liittyvät Klagenfurtin syyttäjän GR:n ja HS:n osalta toimittamaan esitutkintaan, joka koskee muita kuin niitä itävaltalaisen syytekirjelmän kohteena olevia tekoja, joita koskevista syytteistä GR ja HS on vapautettu kyseisellä tuomiolla. Koska nämä teot ovat samoja kuin kroatialaisessa syytekirjelmässä esitetyt teot, Klagenfurtin syyttäjä on näet selvittänyt, oliko kyseessä olevat kiinteä omaisuus ja yhtiöosuudet, jotka kyseessä olevalla luotolla oli ostettu, ostettu liian korkeaan hintaan Skiper Hotelin suunnittelemaa kiinteistöhanketta toteutettaessa.

24

Klagenfurtin syyttäjä on siis toimittanut esitutkinnan näistä seikoista mutta lopettanut sen GR:n ja HS:n osalta. Tässä tarkoituksessa Klagenfurtin syyttäjä vain ilmoitti viimeksi mainituille tiedonannolla, että esitutkinta ”Skiper-asiassa” on Itävallan rikosprosessilain 190 §:n 2 momentin nojalla lopetettu heidän osaltaan Itävallan rikoslain 153 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun luottamusaseman väärinkäyttöön liittyen, eikä kyseinen rikos sisälly itävaltalaiseen syytekirjelmään sen vuoksi, ettei näyttöä ole erityisesti aikomuksesta aiheuttaa vahinkoa tai ettei riittäviä konkreettisia todisteita ole rikosoikeudellisesti rangaistavasta käyttäytymisestä. Klagenfurtin syyttäjä lopetti siis esitutkinnan sellaisten tosiseikkojen perusteella, joita ei ole mainittu itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmassa.

25

Tämän tuomion 22 kohdassa tarkoitettujen tekojen välisestä ajallisesta yhteydestä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tämän jälkeen, että ajankohdat, jolloin yhtäältä kyseessä oleva luotto myönnettiin ja toisaalta teot tehtiin Kroatiassa, ovat osittain samat, koska itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion tuomiolauselman mukaan rikos, johon liittyvästä syytteestä GR ja HS on vapautettu, on tehty vuoden 2002 ja vuoden 2005 heinäkuun välisenä aikana, kun taas kroatialaisessa syytekirjelmässä kyseessä olevat teot koskevat vuosia 2004–2006. Tämä ajallinen päällekkäisyys selittyy sillä, että kyseessä oleva luotto on välttämättä pitänyt myöntää ennen Kroatiassa tehtyjä tekoja. Ilman kyseistä luottoa Skiper Hoteli ei näet olisi voinut ostaa kiinteää omaisuutta ja yhtiöosuuksia Kroatiassa.

26

Mainittujen tekojen välistä alueellista yhteyttä osoittaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se, että itävaltalaisessa lainvoimaisessa tuomiossa mainitaan, että kyseessä olevalla luotolla oli tarkoitus ostaa Kroatiassa kiinteää omaisuutta ja yhtiöosuuksia Skiper Hotelin suunnitteleman kiinteistöhankkeen toteuttamiseksi niin ikään Kroatiassa.

27

Tässä tilanteessa Županijski sud u Puli-Pola päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko arvioitaessa sitä, onko ne bis in idem ‑periaatetta loukattu, tosiseikkoja, jotka mainitaan [kroatialaisen] syytekirjelmän syytevaatimuksessa, verrattava vain keskeisiin tosiseikkoihin, jotka esitetään [itävaltalaisen] syytekirjelmän syytevaatimuksessa ja [itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion] tuomiolauselmassa, vai

onko [kroatialaisen] syytekirjelmän syytevaatimuksessa mainittuja tosiseikkoja verrattava myös [itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion] perusteluista ilmeneviin tosiseikkoihin ja tosiseikkoihin, joiden perusteella Klagenfurtin syyttäjä on toimittanut esitutkinnan useiden henkilöiden, muun muassa GR:n ja HS:n, osalta ja jotka on sittemmin jätetty pois [itävaltalaisesta] syytekirjelmästä (ja joita ei ole mainittu konkreettisesti vaatimuksessa)?”

28

Itävallan hallitus väittää, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi, koska esitetyllä kysymyksellä ei ole merkitystä pääasian ratkaisun kannalta ja se on luonteeltaan hypoteettinen.

29

Itävallan hallitus katsoo, että rikosprosessi Itävallassa ja ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä oleva prosessi eivät perustu Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitettuun ”samaan tekoon”, ja näin on siitä riippumatta, onko vertailun kohteeksi otettava yksinomaan itävaltalaisen syytekirjelmän syytevaatimus tai itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion tuomiolauselma vai onko tehtävä kattavampi tutkinta ottamalla huomioon myös kyseisen tuomion perustelut ja mahdollisesti kyseisen tuomion antamiseen johtaneen esitutkinnan sisältö.

30

Yhtäältä itävaltalaisen syytekirjelmän syytevaatimuksen ja toisaalta kroatialaisen syytekirjelmän syytevaatimuksen vertailusta näet ilmenee, että rikosprosesseilla Itävallassa ja Kroatiassa on eri kohde ja ne koskevat eri uhreja. Tätä toteamusta tukee myös kroatialaisen syytekirjelmän vertaaminen itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion perusteluihin ja Klagenfurtin syyttäjän muissa rikosoikeudellisissa menettelyissä toimittamiin esitutkintoihin.

31

Itävallan hallitus toteaa erityisesti, että Itävallassa käydyn rikosprosessin kohteena oli GR:n ja HS:n rikosoikeudellinen vastuu suhteessa siihen varallisuusvahinkoon, jota Hypo Alpe Adria Bankille oli aiheutunut kestämättömien luottojen myöntämisestä, kun taas Kroatiassa käydyn rikosprosessin kohteena on GR:n ja HS:n rikosoikeudellinen vastuu sellaisen varallisuusvahingon osalta, jota Skiper Hotelille on aiheutunut kiinteän omaisuuden ja kiinteän omaisuuden omistavien yhtiöiden yhtiöosuuksien ostamisesta hintaan, jonka väitetään olleen liian korkea. Rikosprosessissa Itävallassa ei myöskään ole voinut olla kyse GR:n Skiper Hoteliin mahdollisesti kohdistamista teoista, koska Itävallan viranomaisilla ei ole tältä osin toimivaltaa sen vuoksi, että GR on Kroatiassa asuva Kroatian kansalainen ja Skiper Hoteli on puolestaan Kroatiassa rekisteröity yhtiö.

32

Tältä osin on muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset näin ollen koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on lähtökohtaisesti ratkaistava ne (tuomio 4.6.2020, Kancelaria Medius, C‑495/19, EU:C:2020:431, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Tästä seuraa, että olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen sen säännöstön ja niiden tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 4.6.2020, Kancelaria Medius, C‑495/19, EU:C:2020:431, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Unionin tuomioistuimen tehtävänä on lisäksi Euroopan unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivallanjaon mukaisesti ottaa huomioon ennakkoratkaisukysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat sellaisina kuin ne on ennakkoratkaisupyynnössä esitetty. On siis niin, että riippumatta arvostelusta, jota Itävallan hallitus on esittänyt ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevista arvioista, ennakkoratkaisukysymys on tutkittava näiden arvioiden valossa (ks. analogisesti tuomio 7.4.2022, Caixabank, C‑385/20, EU:C:2022:278, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevana olettamana on, että on mahdollista, että GR:n ja HS:n osalta kroatialaisen syytekirjelmän syytevaatimukseen sisältyvät teot, itävaltalaisen syytekirjelmän syytevaatimukseen sisältyvät teot ja itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmaan ja perusteluihin sisältyvät teot sekä teot, joiden osalta Klagenfurtin syyttäjä on toimittanut esitutkinnan muun muassa GR:n ja HH:n osalta ja jotka on sittemmin jätetty pois itävaltalaisesta syytekirjelmästä, liittyvät erottamattomasti toisiinsa aineellisesti, alueellisesti ja ajallisesti.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo lisäksi, että kysymys siitä, otetaanko itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion perusteluissa mainitut tosiseikat ja tosiseikat, joiden johdosta Klagenfurtin syyttäjä toimitti esitutkinnan GR:n ja HS:n osalta ja jotka on sittemmin jätetty pois itävaltalaisesta syytekirjelmästä, huomioon vai ei, on keskeinen tutkittaessa sitä, onko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa sovellettaessa kyse ”erottamattomasti toisiinsa aineellisesti, alueellisesti ja ajallisesti” liittyvistä teoista. Ennakkoratkaisupyyntö ei siis ole hypoteettinen.

37

Edellä esitetystä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi.

38

Heti alkuun on muistutettava, että ne bis in idem ‑periaate on unionin oikeuden perusperiaate, joka on sittemmin vahvistettu perusoikeuskirjan 50 artiklassa (tuomio 28.10.2022, Generalstaatsanwaltschaft München (Luovutus ja ne bis in idem), C‑435/22 PPU, EU:C:2022:852, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Lisäksi tämä periaate, joka on vahvistettu myös Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa, perustuu jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen. Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa on siis tulkittava perusoikeuskirjan 50 artiklan, jonka keskeisen sisällön kunnioittaminen sillä taataan, valossa (tuomio 28.10.2022, Generalstaatsanwaltschaft München (Luovutus ja ne bis in idem), C‑435/22 PPU, EU:C:2022:852, 65 kohta).

40

Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 50 artiklan valossa, tulkittava siten, että ne bis in idem ‑periaatteen noudattamista arvioitaessa on otettava huomioon yksinomaan toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten laatiman syytekirjelmän syytevaatimuksessa ja viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa annetun lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmassa mainitut tosiseikat, vai onko huomioon otettava myös kaikki kyseisen tuomion perusteluissa mainitut tosiseikat, mukaan lukien tosiseikat, joita esitutkinta on koskenut mutta joita ei ole mainittu syytekirjelmässä.

41

Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät epäilyt, jotka on esitetty tämän tuomion 20–26 kohdassa, on aluksi tulkittava Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa asetettuja edellytyksiä ennen kuin tämän jälkeen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle annetaan ohjeita siitä, miten niitä on arvioitava pääasian oikeudenkäynnissä.

42

Ennakkoratkaisupyyntöä on perusteltu sillä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Kroatian tuomioistuinkäytännön mukaan arvioidessaan sitä, sovelletaanko ne bis in idem ‑periaatetta, kroatialaiset tuomioistuimet voivat ottaa huomioon vain menettelyllisten asiakirjojen ratkaisuosissa, kuten tutkinnan aloittamisesta tehdyn päätöksen päätösosassa, tutkinnan keskeyttämisestä tehdyn päätöksen päätösosassa ja syytekirjelmän syytevaatimuksessa ja tuomion tuomiolauselmassa todetut tosiseikat. Kyseinen tuomioistuin kuitenkin katsoo, että on mahdollista, että toisesta jäsenvaltiosta eli nyt käsiteltävässä asiassa Itävallan tasavallasta peräisin olevien menettelyllisten asiakirjojen perusteluissa mainitut tosiseikat, mukaan lukien tosiseikat, joista on toimitettu esitutkinta mutta joita ei ole mainittu syytekirjelmässä, voivat johtaa siihen, että pääasiassa päätellään, että kyse on Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitetusta ”samasta teosta”.

43

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 28.10.2022, Generalstaatsanwaltschaft München (Luovutus ja ne bis in idem), C‑435/22 PPU, EU:C:2022:852, 67 kohta).

44

Kuten Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan sanamuodosta ilmenee, ketään ei saa syyttää jäsenvaltiossa samasta teosta, josta toisessa jäsenvaltiossa on jo annettu häntä koskeva lainvoimainen tuomio, edellyttäen, että tämä henkilö on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä taikka sitä ei voida tuomion antaneen jäsenvaltion lain mukaan enää suorittaa.

45

Ne bis in idem ‑periaatteen soveltaminen edellyttää siten kahden edellytyksen täyttymistä: yhtäältä on oltava olemassa aikaisempi lainvoimainen ratkaisu (bis-edellytys), ja toisaalta aikaisemman ratkaisun ja myöhempien menettelyjen tai ratkaisujen on koskettava samoja tosiseikkoja (idem-edellytys) (tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 28 kohta).

46

Tältä osin on huomautettava aluksi, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan sanamuodossa ei vahvisteta edellytyksiä, jotka koskevat huomioon otettavia seikkoja arvioitaessa sitä, onko asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevassa menettelyssä kyse samasta teosta kuin lainvoimaisella ratkaisulla toisessa jäsenvaltiossa päätöksen saatetussa aiemmassa menettelyssä.

47

Kyseisen yleissopimuksen määräyksen sanamuodosta ei siis voida päätellä, että idem-edellytystä arvioitaessa olisi otettava huomioon yksinomaan kansallisten menettelyllisten asiakirjojen ratkaisuosissa mainitut teot ja että tässä arvioinnissa ei saisi ottaa huomioon toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien menettelyllisten asiakirjojen perusteluissa mainittuja tekoja.

48

Tämän jälkeen on todettava, että tätä toteamusta tukee kyseisen yleissopimuksen määräyksen asiayhteys.

49

Ensinnäkin näet perusoikeuskirjan 50 artiklassa, jonka valossa Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa on tulkittava, määrätään, että ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti. Perusoikeuskirjan 50 artiklaan ei siis sisälly erityistä ohjeistusta niistä seikoista, jotka on otettava huomioon tutkittaessa idem-edellytystä, joten toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien menettelyllisten asiakirjojen perusteluissa mainittujen tosiseikkojen huomioon ottamista ei suoralta käsin voida sulkea pois tällaisen tutkinnan yhteydessä.

50

Toiseksi Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 57 artiklan 1 kappaleen mukaan on niin, että jos henkilöä syytetään rikoksesta jäsenvaltiossa ja jos tämän valtion toimivaltaisilla viranomaisilla on syytä epäillä, että syyte koskee samaa tekoa, josta hänet on jo kerran tuomittu lainvoimaisesti toisessa jäsenvaltiossa, näiden viranomaisten on tarpeelliseksi katsoessaan pyydettävä asianomaiset tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, jonka alueella tuomio on annettu. Kyseisen määräyksen 2 kappaleen mukaan pyydetyt tiedot on annettava mahdollisimman pikaisesti, ja ne on otettava huomioon päätettäessä meneillään olevan käsittelyn jatkamisesta.

51

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 57 artiklassa määrätään tältä osin yhteistyöstä, jonka avulla toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää ensimmäisen jäsenvaltion viranomaisilta merkityksellisiä oikeudellisia tietoja selvittääkseen esimerkiksi sen ratkaisun täsmällisen luonteen, joka ensimmäisen jäsenvaltion alueella on annettu, tai ne nimenomaiset teot, joita kyseinen ratkaisu koskee (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, Turanský, C‑491/07, EU:C:2008:768, 37 kohta).

52

On todettava, että kyseisessä yleissopimuksen määräyksessä edellytetään, että nämä tiedot otetaan huomioon arvioitaessa ne bis in idem ‑periaatteen mahdollista loukkaamista. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 42 kohdassa huomauttanut, kansallisella tuomioistuinkäytännöllä, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin saa ottaa huomioon ainoastaan menettelyllisten asiakirjojen tiettyihin osiin sisältyvät tiedot ja tässä tapauksessa näiden asiakirjojen ratkaisuosaan sisältyvät tiedot ja sen on jätettävä huomiotta kaikki muut tiedot, joita kyseinen tuomioistuin voisi saada jäsenvaltion viranomaisilta, joille on esitetty pyyntö merkityksellisten tietojen saamiseksi, ei kuitenkaan voida taata Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 57 artiklan tehokasta vaikutusta.

53

Toisin kuin Kroatian tuomioistuinkäytännössä näytetään katsottavan, ei siis voida edellyttää, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kaltainen kansallinen tuomioistuin ottaa Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa esitetyn ne bis in idem ‑periaatteen tutkinnan yhteydessä huomioon yksinomaan toiselta jäsenvaltiolta peräisin olevien menettelyllisten asiakirjojen ratkaisuosissa mainitut teot.

54

Vain tulkitsemalla Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa siten, että toisen jäsenvaltion kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon myös näiden asiakirjojen perusteluissa mainitut teot ja kaikki merkitykselliset tiedot, jotka koskevat ensimmäisessä jäsenvaltiossa käydyssä aiemmassa rikosprosessissa, joka on saatettu päätökseen lainvoimaisella ratkaisulla, kyseessä olleita konkreettisia tekoja, kyseisen määräyksen tarkoitus ja tavoitteet voidaan asettaa menettelyllisten tai puhtaasti muodollisten vaatimusten edelle, jotka lisäksi vaihtelevat jäsenvaltioittain, ja kyseisen artiklan tehokas soveltaminen voidaan taata (ks. analogisesti tuomio 10.3.2005, Miraglia, C‑469/03, EU:C:2005:156, 31 kohta).

55

Tämän määräyksen tarkoituksena on näet estää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella se, että henkilöä, jota koskevassa asiassa on annettu lainvoimainen tuomio, voitaisiin syyttää samoista teoista useiden jäsenvaltioiden alueella, koska hän käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, jotta taataan oikeusvarmuus noudattamalla lainvoimaisiksi tulleita julkisten elinten ratkaisuja, kun jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöjä ei ole yhdenmukaistettu tai lähennetty (tuomio 29.6.2016, Kossowski, C‑486/14, EU:C:2016:483, 44 kohta).

56

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artikla edellyttää välttämättä sitä, että jäsenvaltioiden välillä vallitsee vastavuoroinen luottamus toistensa rikosoikeudelliseen järjestelmään ja että kukin jäsenvaltio hyväksyy muiden jäsenvaltioiden voimassa olevien rikosoikeuden sääntöjen soveltamisen, vaikka niiden kansallista oikeutta soveltamalla päädyttäisiinkin toisenlaiseen tulokseen. Tämä vastavuoroinen luottamus edellyttää, että toisen jäsenvaltion asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät sen, että sellaiset merkitykselliset oikeudelliset tiedot, jotka ne voivat saada ensimmäiseltä jäsenvaltiolta, otetaan huomioon (ks. analogisesti tuomio 28.10.2022, Generalstaatsanwaltschaft München (Luovutus ja ne bis in idem), C‑435/22 PPU, EU:C:2022:852, 93 kohta).

57

Vastavuoroinen luottamus voi kuitenkin vallita vain, jos toinen jäsenvaltio voi ensimmäisen jäsenvaltion toimittamien asiakirjojen perusteella varmistua yhtäältä siitä, että ensimmäisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama ratkaisu on todellakin lainvoimainen ratkaisu, ja toisaalta siitä, että kyseisen ratkaisun kohteena olevat teot voidaan luonnehtia Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitetuksi ”samaksi teoksi” (ks. analogisesti tuomio 29.6.2016, Kossowski, C‑486/14, EU:C:2016:483, 52 kohta).

58

Tästä seuraa, että on katsottava, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa esitetyn ne bis in idem ‑periaatteen noudattamista arvioitaessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kaltaisen toisen jäsenvaltion kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon paitsi ensimmäisen jäsenvaltion toimittamien menettelyllisten asiakirjojen ratkaisuosissa mainitut teot myös näiden asiakirjojen perusteluissa mainitut teot sekä kaikki muut merkitykselliset tiedot, jotka koskevat lainvoimaisella ratkaisulla päätökseen saatetun, ensimmäisessä jäsenvaltiossa käydyn aiemman rikosprosessin kohteena olleita konkreettisia tekoja.

59

Mahdollisimman hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on vielä arvioitava unionin tuomioistuimen käytössä olevan asiakirja-aineiston perusteella – ja jollei niistä tarkastuksista muuta johdu, jotka kyseisen tuomioistuimen on suoritettava –, onko ne bis in idem ‑periaatetta sovellettaessa käsiteltävässä asiassa tämän tuomion 45 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenevin tavoin niin, että yhtäältä on olemassa aikaisempi lainvoimainen ratkaisu (bis-edellytys) ja toisaalta aikaisempi ratkaisu sekä myöhemmät menettelyt tai ratkaisut koskevat samoja tosiseikkoja (idem-edellytys).

60

Bis-edellytyksestä on todettava, että jotta henkilöä koskevassa asiassa voitaisiin katsoa annetun Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitettu ”lainvoimainen tuomio” niiden tekojen osalta, joihin hänen väitetään syyllistyneen, syyteoikeuden on ensiksikin täytynyt raueta lainvoimaisesti (tuomio 29.6.2016, Kossowski, C‑486/14, EU:C:2016:483, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Tätä ensimmäistä edellytystä on arvioitava sen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, jossa kyseessä oleva ratkaisu rikosoikeudellisessa menettelyssä on tehty. Sellaista ratkaisua näet, joka ei esitutkinta- ja syytemenettelyn henkilöä vastaan aloittaneen jäsenvaltion oikeuden mukaan johda kansallisesti syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen, ei lähtökohtaisesti voida pitää menettelyllisenä esteenä sille, että toisessa jäsenvaltiossa mahdollisesti aloitetaan kyseistä henkilöä vastaan samasta teosta esitutkinta- ja syytemenettely tai jatketaan tällaista menettelyä (tuomio 29.6.2016, Kossowski, C‑486/14, EU:C:2016:483, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Siltä osin kuin nyt käsiteltävässä asiassa on kyse itävaltalaisesta lainvoimaisesta tuomiosta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Itävallan oikeuden mukaan tällainen ratkaisu on oikeusvoimainen ja se estää uuden menettelyn samojen tekojen osalta, mitä Itävallan hallitus ei ole kieltänyt kirjallisissa huomautuksissaan eikä unionin tuomioistuimessa järjestetyssä istunnossa. Tästä seuraa, että kyseisen tuomion johdosta syyteoikeus GR:n ja HS:n osalta raukeaa lainvoimaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa, koska GR ja HS on vapautettu syytteistä, joiden mukaan he ovat yllyttäneet tai myötävaikuttaneet niihin rikoksiin, joista Hypo Alpe Adria Bankin johtokunnan entisiä jäseniä on syytetty.

63

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkastettava, tarvittaessa turvautumalla Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 57 artiklassa määrättyyn yhteistyömekanismiin, onko itävaltalaisella lainvoimaisella tuomiolla todellakin tällainen vaikutus.

64

Klagenfurtin syyttäjän päätöksestä päättää Itävallan rikosprosessilain 190 §:n 2 momentin nojalla riittämättömän näytön takia osittain esitutkinta, joka oli kohdistettu muun muassa GR:ään ja HS:ään luottamusaseman väärinkäytön perusteella, on todettava yhtäältä, että ennakkoratkaisupyynnössä ei täsmennetä kyseisen päätöksen oikeudellista luonnetta.

65

Toisaalta on huomautettava, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklalla, jonka tavoitteena on estää se, että henkilöä voitaisiin syyttää samoista teoista useiden eri jäsenvaltioiden alueella, koska hän käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ei voida myötävaikuttaa tehokkaasti tämän tavoitteen saavuttamiseen, ellei sitä voida soveltaa myös päätöksiin, joilla rikosoikeudellisista toimenpiteistä luovutaan lopullisesti yhdessä jäsenvaltiossa, vaikka tällaiset päätökset tehdäänkin ilman tuomioistuimen osallistumista ja vaikka ne eivät olekaan muodoltaan tuomioita (tuomio 11.2.2003, Gözütok ja Brügge, C‑187/01 ja C‑385/01, EU:C:2003:87, 38 kohta).

66

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tältä osin tarkastettava, onko syyteoikeus Itävallassa rauennut lainvoimaisesti tällaisen Itävallan rikosprosessilain 190 §:n 2 momentin nojalla tehdyn Klagenfurtin syyttäjän päätöksen nojalla, turvautumalla tarvittaessa Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 57 artiklassa määrättyyn yhteistyömekanismiin.

67

Sen selvittämiseksi, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa syyttäjäviranomaisen päätöksessä lopettaa esitutkinta osittain riittämättömän näytön takia kyse Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitetusta henkilöä koskevassa asiassa annetusta lainvoimaisesta tuomiosta, on toiseksi varmistuttava siitä, että kyseinen päätös on annettu asiasta tehdyn aineellisen arvioinnin perusteella (ks. analogisesti tuomio 29.6.2016, Kossowski, C‑486/14, EU:C:2016:483, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä todennut, että jäsenvaltion lainkäyttöelinten antaman ratkaisun, jolla syytetty on vapautettu lainvoimaisesti syytteestä riittämättömän näytön takia, on katsottava perustuvan tällaiseen arviointiin (tuomio 5.6.2014, M, C‑398/12, EU:C:2014:1057, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että GR ja HS ovat olleet Itävallassa esitutkinnan kohteena muiden kuin niiden tekojen osalta, joista heitä on lopulta syytetty itävaltalaisessa syytekirjelmässä. Kuten tämän tuomion 24 kohdasta ilmenee, tässä yhteydessä Klagenfurtin syyttäjä vain ilmoitti GR:lle ja HS:lle, että esitutkinta ”Skiper-asiassa” on Itävallan rikosprosessilain 190 §:n 2 momentin nojalla lopetettu heidän osaltaan Itävallan rikoslain 153 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun luottamusaseman väärinkäyttöön liittyen, ja kyseistä rikosta ei siis sisällytetty itävaltalaiseen syytekirjelmään, koska ei ollut riittävää näyttöä erityisesti aikomuksesta aiheuttaa vahinkoa tai riittäviä konkreettisia todisteita rikosoikeudellisesti rangaistavasta käyttäytymisestä. Klagenfurtin syyttäjä on siis ennakkoratkaisupyynnön mukaan lopettanut tämän esitutkinnan sellaisten tosiseikkojen perusteella, joita ei mainita itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmassa.

70

Jotta tässä yhteydessä päätöksen, jonka syyttäjäviranomainen on tehnyt esitutkinnan osittaisesta päättämisestä riittämättömän näytön takia sellaisen esitutkinnan jälkeen, jonka aikana on koottu yhteen ja tutkittu monenlaista näyttöä, voitaisiin katsoa perustuvan asiasta tehtyyn aineelliseen arviointiin, tähän päätökseen on sisällyttävä lopullinen arviointi kyseisen näytön riittämättömyydestä ja siinä on suljettava pois mahdollisuus menettelyn aloittamiseksi uudelleen saman selvityskokonaisuuden perusteella (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2014, M, C‑398/12,EU:C:2014:1057, 30 kohta). Koska unionin tuomioistuimen käytettävissä olevat tiedot tältä osin ovat puutteellisia, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on nyt käsiteltävässä asiassa tarkastettava, onko tilanne tämä pääasiassa.

71

Idem-edellytyksestä, jota on tutkittava tämän tuomion 38 ja 39 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla, on todettava, että perusoikeuskirjan 50 artiklan sanamuodostakin ilmenee, että siinä kielletään saman henkilön syytteeseen paneminen tai rankaiseminen useamman kuin yhden kerran samasta rikoksesta (tuomio 23.3.2023, Generalstaatsanwaltschaft Bamberg (Ne bis in idem ‑periaatetta koskeva poikkeus), C‑365/21, EU:C:2023:236, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Tältä osin on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko kyseessä perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitettu sama rikos, merkityksellinen kriteeri on konkreettisten tekojen samuus, ymmärrettynä joukkona konkreettisia ja toisiinsa erottamattomasti liittyviä seikkoja, jotka ovat johtaneet kyseisen henkilön lainvoimaiseen vapauttamiseen tai tuomitsemiseen. Tässä artiklassa kielletään siis määräämästä useita luonteeltaan rikosoikeudellisia seuraamuksia samoista teoista tässä tarkoituksessa vireille pantujen eri menettelyjen päätteeksi (tuomio 23.3.2023, Generalstaatsanwaltschaft Bamberg (Ne bis in idem ‑periaatetta koskeva poikkeus), C‑365/21, EU:C:2023:236, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73

Lisäksi on todettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että tekojen tai suojatun oikeushyvän oikeudellisella luonnehdinnalla kansallisessa oikeudessa ei ole merkitystä todettaessa, että kyseessä on sama rikos, koska perusoikeuskirjan 50 artiklassa annetun suojan ulottuvuus ei voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen (tuomio 23.3.2023, Generalstaatsanwaltschaft Bamberg (Ne bis in idem ‑periaatetta koskeva poikkeus), C‑365/21, EU:C:2023:236, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Tältä osin on täsmennettävä, että idem-edellytyksen mukaan konkreettisten tekojen on oltava samat. Ne bis in idem ‑periaatetta ei näin ollen sovelleta, kun kyseessä olevat teot eivät ole samoja vaan ainoastaan samankaltaisia (tuomio 23.3.2023, Generalstaatsanwaltschaft Bamberg (Ne bis in idem ‑periaatetta koskeva poikkeus), C‑365/21, EU:C:2023:236, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Konkreettisten tekojen samuudella on näet ymmärrettävä tarkoitettavan sellaisten konkreettisten olosuhteiden kokonaisuutta, jotka johtuvat pääosin samoista tapahtumista siltä osin kuin niissä on kyse samasta tekijästä ja ne liittyvät erottamattomasti toisiinsa ajallisesti ja alueellisesti (tuomio 23.3.2023, Generalstaatsanwaltschaft Bamberg (Ne bis in idem ‑periaatetta koskeva poikkeus), C‑365/21, EU:C:2023:236, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76

Jos sitä vastoin konkreettiset teot eivät muodosta tällaista kokonaisuutta, unionin tuomioistuin on jo todennut, että pelkästään se, että toista asiaa käsittelevä tuomioistuin toteaa näiden tekojen oletetun tekijän toimineen samassa rikollisessa tarkoituksessa, ei voi riittää sen varmistamiseen, että kyse on Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitetun saman teon käsitteen soveltamisalaan kuuluvasta konkreettisten ja toisiinsa erottamattomasti liittyvien olosuhteiden kokonaisuudesta (tuomio 18.7.2007, Kraaijenbrink, C‑367/05, EU:C:2007:444, 29 kohta).

77

Nyt käsiteltävässä asiassa yhtäältä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kroatialainen syytekirjelmä koskee rikoksia, joihin GR:n ja HS:n väitetään syyllistyneen vuosina 2004–2006. Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että GR:n ja HS:n osalta Itävallassa toimitettu rikostutkinta, jonka Klagenfurtin syyttäjä on lopettanut, koski konkreettisia tekoja, jotka olivat tapahtuneet vuoden 2002 ja vuoden 2005 heinäkuun välisenä aikana ja jotka ovat samoja kuin kroatialaisessa syytekirjelmässä tarkoitetut teot. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa siis, että rikostutkinta koski osittain tekoja, jotka ovat kroatialaisen syytekirjelmän kohteena, mikä selittyy sen mukaan sillä, että kyseessä oleva luoton myöntäminen Itävallassa edelsi Kroatiassa tapahtuneita tekoja. Jollei kyseistä luottoa olisi saatu, pääasiassa kyseessä olevan kiinteän omaisuuden ja yhtiöosuuksien ostaminen Kroatiassa ei näet olisi ollut mahdollista.

78

Esitetyssä kysymyksessä nojaudutaan kuitenkin olettamaan, jonka mukaan kroatialaisessa syytekirjelmässä tarkoitetut teot ovat samoja, joista itävaltalainen lainvoimainen tuomio on annettu, siltä osin kuin myös Itävallassa toteutettujen menettelyllisten toimien perustelut olisi otettava huomioon.

79

Tältä osin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, joka on tältä osin yksin toimivaltainen, on selvitettävä, ovatko kroatialaisen syytekirjelmän kohteena olevat teot samat kuin ne, joista Itävallassa on annettu lainvoimainen tuomio. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin esittää mainitulle tuomioistuimelle unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja näiden tekojen samuuden arvioinnin osalta (ks. analogisesti tuomio 23.3.2023, Generalstaatsanwaltschaft Bamberg (Ne bis in idem ‑periaatetta koskeva poikkeus), C‑365/21, EU:C:2023:236, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80

Tältä osin yhtäältä tämän tuomion 58 kohdasta ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava idem-edellytystä tutkittaessa huomioon paitsi ensimmäisen jäsenvaltion toimittamien menettelyllisten asiakirjojen ratkaisuosissa mainitut teot myös näiden asiakirjojen perusteluissa mainitut teot sekä kaikki muut merkitykselliset tiedot, jotka koskevat lainvoimaisella ratkaisulla päätökseen saatetun, ensimmäisessä jäsenvaltiossa käydyn aiemman rikosprosessin kohteena olleita konkreettisia tekoja.

81

Toisaalta ne bis in idem ‑periaate ei voi kattaa mahdollisia rikoksia, jotka siitä huolimatta, että ne on tehty saman ajanjakson kuluessa kuin toisessa jäsenvaltiossa annetun lainvoimaisen ratkaisun kohteena olleet rikokset, koskevat muita kuin mainitun ratkaisun kohteena olleita konkreettisia tekoja (ks. analogisesti tuomio 28.10.2022, Generalstaatsanwaltschaft München (Luovutus ja ne bis in idem), C‑435/22 PPU, EU:C:2022:852, 135 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tältä osin tarkastettava kaikkia merkityksellisiä seikkoja arvioimalla, ovatko itävaltalainen lainvoimainen tuomio ja Klagenfurtin syyttäjän mahdollinen lopullinen päätös lopettaa esitutkinta Skiper-asiassa koskeneet yhtäältä samaa tekoa eli varallisuusvahinkoa, jota GR:n ja HS:n väitetään aiheuttaneen Skiper Hotelille siitä syystä, että maa-alueet on ostettu liian korkeaan hintaan, ja toisaalta samaa rikkomisajanjaksoa, jonka kroatialainen syytekirjelmä kattaa.

83

Jos tässä arvioinnissa päädytään siihen, ettei tilanne ole tämä, kyseisen tuomioistuimen on todettava, että siinä vireillä oleva menettely ei koske samoja tekoja, jotka ovat olleet itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion ja Klagenfurtin syyttäjän mahdollisen lopullisen päätöksen taustalla, jolloin Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 50 artiklan valossa, tarkoitettu ne bis in idem ‑periaate ei ole esteenä uudelle rikosprosessille.

84

Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sitä vastoin katsottava, että itävaltalaisessa lainvoimaisessa tuomiossa ja Klagenfurtin syyttäjän mahdollisessa lopullisessa päätöksessä on todettu samat teot, jotka ovat kroatialaisen rikosprosessin kohteena, ja GR:lle ja HS:lle on määrätty niistä seuraamus tai heidät on vapautettu niitä koskevista syytteistä, kyseisen tuomioistuimen on todettava, että siinä vireillä oleva menettely koskee samoja tekoja, jotka ovat olleet kyseisten itävaltalaisen lainvoimaisen tuomion ja mahdollisen lopullisen päätöksen taustalla. Tällainen syytemenettelyjen ja mahdollisesti seuraamusten päällekkäisyys olisi ristiriidassa Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa, luettuna perusoikeuskirjan 50 artiklan valossa, tarkoitetun ne bis in idem ‑periaatteen kanssa.

85

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 50 artiklan valossa, on tulkittava siten, että ne bis in idem ‑periaatteen noudattamista arvioitaessa on otettava huomioon paitsi toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten laatiman syytekirjelmän syytevaatimuksessa ja viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa annetun lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmassa mainitut teot myös kyseisen tuomion perusteluissa mainitut teot ja teot, joita esitutkinta on koskenut mutta joita ei ole otettu syytekirjelmään, sekä kaikki muut merkitykselliset tiedot, jotka koskevat lainvoimaisella tuomiolla päätökseen saatetun, tässä toisessa jäsenvaltiossa käydyn aiemman rikosprosessin kohteena olleita konkreettisia tekoja.

86

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Schengenissä 19.6.1990 ja joka tuli voimaan 26.3.1995, 54 artiklaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklan valossa,

on tulkittava siten, että

ne bis in idem ‑periaatteen noudattamista arvioitaessa on otettava huomioon paitsi toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten laatiman syytekirjelmän syytevaatimuksessa ja viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa annetun lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmassa mainitut teot myös kyseisen tuomion perusteluissa mainitut teot ja teot, joita esitutkinta on koskenut mutta joita ei ole mainittu syytekirjelmässä, sekä kaikki muut merkitykselliset tiedot, jotka koskevat lainvoimaisella tuomiolla päätökseen saatetun, tässä toisessa jäsenvaltiossa käydyn aiemman rikosprosessin kohteena olleita konkreettisia tekoja.