–

E. D. L., edustajinaan N. Canestrini ja V. Manes, avvocati,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan S. Faraci, avvocato dello Stato,

–

Kroatian hallitus, asiamiehenään G. Vidović Mesarek,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja J. M. Hoogveld,

–

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja J. Sawicka,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane, O.-C. Ichim ja A. Wellman,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään M. Pere,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään S. Grünheid ja A. Spina,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (EYVL 2002, L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24) (jäljempänä puitepäätös 2002/584), 1 artiklan 3 kohdan, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 3, 4 ja 35 artiklan valossa, tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa on kyse sellaisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta Italiassa, jonka Općinski sud u Zadru (Zadarin alioikeus, Kroatia) on antanut syytetoimenpiteitä varten E. D. L:ää vastaan.

3

Puitepäätöksen 2002/584 johdanto-osan 6 ja 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Kyseisen puitepäätöksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”, säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.   Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.

3.   Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa [SEU] 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”

5

Mainitun puitepäätöksen 3 artiklassa esitetään eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet. Harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet luetellaan saman puitepäätöksen 4 ja 4 a artiklassa.

6

Puitepäätöksen 2002/584 23 artiklassa, jonka otsikko on ”Määräaika henkilön luovuttamiselle”, säädetään seuraavaa:

”1.   Etsitty henkilö luovutetaan mahdollisimman pian asianomaisten viranomaisten sopimana ajankohtana.

2.   Hänet luovutetaan kymmenen päivän kuluessa lopullisesta päätöksestä panna täytäntöön eurooppalainen pidätysmääräys.

3.   Jos etsittyä henkilöä ei kyetä luovuttamaan 2 kohdan mukaisessa määräajassa jossakin jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen vuoksi, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen ja pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on välittömästi otettava yhteyttä toisiinsa ja sovittava uudesta luovuttamispäivästä. Tällöin luovuttaminen tapahtuu kymmenen päivän kuluessa sovitusta uudesta määräpäivästä.

4.   Poikkeuksellisesti luovuttamista voidaan tilapäisesti lykätä vakavista humanitaarisista syistä, esimerkiksi jos on olemassa perusteltu syy uskoa, että luovuttaminen selvästi vaarantaisi etsityn henkilön hengen tai terveyden. Eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön heti, kun tällaisten syiden olemassaolo on lakannut. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ilmoittaa tästä välittömästi pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle ja sopii uudesta luovuttamisajankohdasta. Luovuttaminen tapahtuu tällöin kymmenen päivän kuluessa näin sovitusta uudesta määräpäivästä.

5.   Jos kyseinen henkilö on 2–4 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen päättyessä edelleen säilöön otettuna, hänet päästetään vapaaksi.”

7

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn puitepäätöksen 2002/584/YOS täytäntöönpanosäännöksistä 22.4.2005 annetun lain nro 69 (legge n. 69 – Disposizioni per conformare il diritto interno alla decisione quadro 2002/584/GAI del Consiglio, del 13 giugno 2002, relativa al mandato d’arresto europeo e alle procedure di consegna tra Stati membri; GURI nro 98, 29.4.2005, s. 6), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä laki nro 69/2005), 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tällä lailla saatetaan eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn [puitepäätöksen 2002/584] säännökset osaksi kansallista oikeusjärjestystä siltä osin kuin nämä säännökset eivät ole ristiriidassa perusoikeuksia, perusvapauksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin koskevien perustuslain ylimpien periaatteiden kanssa.”

8

Općinski sud u Zadru (Zadarin alioikeus, Kroatia) antoi 9.9.2019 Italiassa asuvasta E. D. L:stä eurooppalaisen pidätysmääräyksen syytetoimenpiteitä varten Kroatiassa. Hänen epäillään syyllistyneen vuonna 2014 Kroatian alueella huumausaineiden hallussapitoon jakelu- ja myyntitarkoituksessa.

9

Corte d’appello di Milano (Milanon ylioikeus, Italia) on toimivaltainen oikeusviranomainen panemaan tämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön. E. D. L. esitti kyseisessä tuomioistuimessa useita lääketieteellisiä asiakirjoja osoitukseksi vakavista mielenterveyden häiriöistä. Näiden asiakirjojen perusteella Corte d’appello di Milano määräsi, että E. D. L:stä tehdään psykiatrinen asiantuntijalausunto.

10

Asiantuntijalausunnosta ilmeni muun muassa psykoottinen häiriö, joka edellytti lääkehoidon ja psykoterapian jatkamista, jotta vältettäisiin todennäköiset psyykkiset dekompensaatiojaksot. Asiantuntijalausunnossa tuotiin myös esiin merkittävä itsemurhariski vankeudessa. Lausunnon johtopäätöksen mukaan elämä vankilassa ei sovi E. D. L:lle, kun otetaan huomioon tarve jatkaa hänen hoitoaan.

11

Saman asiantuntijalausunnon perusteella Corte d’appello di Milano katsoi yhtäältä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano keskeyttäisi E D L:n hoidon ja johtaisi hänen yleisen terveydentilansa heikkenemiseen, jonka vaikutukset voisivat olla poikkeuksellisen vakavia, tai jopa itsemurhariskiin. Toisaalta kyseinen tuomioistuin totesi, että asiaan vaikuttavissa lain nro 69/2005 säännöksissä ei säädetä, että tämäntyyppiset terveydelliset syyt voisivat olla perusteena luovuttamisesta kieltäytymiselle eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyissä.

12

Tässä tilanteessa se esitti 17.9.2020 antamallaan määräyksellä Corte costituzionalelle (perustuslakituomioistuin, Italia), joka on nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, tiedustelun näiden säännösten perustuslainmukaisuudesta.

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tältä osin, että sen ratkaistavana olevat kysymykset koskevat paitsi mainittujen säännösten yhteensopivuutta Italian perustuslain kanssa myös unionin oikeuden, jonka täytäntöön panemiseksi ne on säädetty, tulkintaa. Lakiin nro 69/2005 kuten myöskään puitepäätöksen 2002/584 3, 4 ja 4 a artiklaan ei kuitenkaan sisälly eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen ehdottomien tai harkinnanvaraisten perusteiden joukossa tilannetta, jossa luovuttamisesta aiheutuisi vakava vaara asianomaisen terveydelle kroonisten, mahdollisesti pitkäaikaisten sairauksien vuoksi.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, olisiko etsityn henkilön terveydelle aiheutuvan haitan riski mahdollista korjata asianmukaisesti lykkäämällä luovuttamista puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 4 kohdan perusteella. Se täsmentää kuitenkin, ettei tämä ratkaisu sen mielestä sovellu sen kaltaisiin kroonisiin pitkäaikaisiin sairauksiin, jollaisia E. D. L potee.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa lisäksi, että periaate, jonka mukaan puitepäätös 2002/584, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa, ei voi vaikuttaa velvoitteeseen kunnioittaa SEU 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia, vahvistetaan sekä kyseisen puitepäätöksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa että sen 1 artiklan 3 kohdassa.

16

Juuri sen välttämiseksi, että puitepäätöksen 2002/584 täytäntöönpano johtaisi etsityn henkilön perusoikeuksien loukkauksiin, unionin tuomioistuin on määritellyt kyseisessä puitepäätöksessä säädettyjen kieltäytymisperusteiden lisäksi asian tutkimisen puitteet, joilla rikosasioissa annettujen tuomioistuinratkaisujen vastavuoroisen tunnustamisen ja täytäntöönpanon vaatimukset pyritään sovittamaan yhteen näiden perusoikeuksien kunnioittamisen kanssa.

17

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan täytäntöönpano loukkaisi perusoikeuksia silloin, kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano asettaa etsityn henkilön alttiiksi epäinhimillisille ja halventaville vankeusolosuhteille pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa rakenteellisten ja yleisten tai tiettyjä henkilöryhmiä tai vankiloita koskevien puutteiden vuoksi taikka alttiiksi vaaralle joutua perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettujen takeiden vastaisen oikeudenkäynnin kohteeksi pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainkäyttövallan riippumattomuuteen liittyvien rakenteellisten ja yleisten puutteiden vuoksi.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin, että kyseinen oikeuskäytäntö koskee yksinomaan tilanteita, joissa on vaarana, että etsityn henkilön perusoikeuksia loukataan, ja jotka liittyvät pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion rakenteellisiin ja yleisiin puutteisiin, tai tilanteita, jotka koskevat tiettyjä henkilöryhmiä tai vankiloita kokonaisuudessaan. Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa esitetyt kysymykset koskevat kuitenkin erilaista tilannetta eli tilannetta, jossa luovutettavaksi pyydetyllä henkilöllä on vakavia, kroonisia ja pitkäaikaisia sairauksia, jotka voivat pahentua merkittävästi, jos hänet luovutetaan, erityisesti jos pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio päättäisi vangita hänet.

19

Kyseinen tuomioistuin pohtii näin ollen, onko mainitusta oikeuskäytännöstä johtuvat periaatteet ulotettava analogisesti koskemaan tätä tilannetta. Se pohtii erityisesti sitä, onko täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella velvollisuus käydä vuoropuhelua pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen kanssa, ja sitä, onko täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella mahdollisuus päättää luovuttamismenettely silloin, kun etsityn henkilön perusoikeuksien loukkaamisen vaaraa ei voida sulkea pois kohtuullisessa ajassa.

20

Tässä tilanteessa Corte costituzionale päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko – – puitepäätöksen 2002/584 – – 1 artiklan 3 kohtaa, luettuna – – perusoikeuskirjan 3, 4 ja 35 artiklan valossa, tulkittava siten, että mikäli täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen katsoo, että vakavista kroonisista ja mahdollisesti parantumattomista sairauksista kärsivän henkilön luovuttaminen uhkaisi aiheuttaa kyseisen henkilön terveydelle vakavaa haittaa, kyseisen viranomaisen on pyydettävä pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta tietoja, joiden nojalla tällainen riski voidaan sulkea pois, ja kieltäydyttävä luovutuksesta, ellei se saa asiaa koskevia varmistuksia kohtuullisessa ajassa?”

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklassa määrätyssä nopeutetussa ennakkoratkaisumenettelyssä.

22

Kyseinen tuomioistuin myöntää, että E. D. L:ään ei kohdistu mitään vapaudenmenetystä koskevaa toimenpidettä, mutta vetoaa siihen, että esitetty ennakkoratkaisukysymys koskee eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminnan olennaisia näkökohtia. Tällä kysymyksellä voi lisäksi olla yleisiä seurauksia sekä eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä yhteistyötä tekeville viranomaisille että asianomaisten henkilöiden oikeuksille.

23

Työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä kyseisen työjärjestyksen määräyksistä poiketen, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.

24

Tältä osin on muistutettava, että tällainen nopeutettu menettely on menettelyllinen väline, jolla on tarkoitus vastata poikkeuksellisen kiireelliseen tilanteeseen (tuomio 21.12.2021, Randstad Italia, C‑497/20, EU:C:2021:1037, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen presidentti päätti 20.12.2021 esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan hylätä tämän tuomion 21 kohdassa tarkoitetun pyynnön.

26

Se, että asia koskee yhtä tai useampaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminnan olennaista näkökohtaa, ei nimittäin sellaisenaan ole syy, joka osoittaisi poikkeuksellisen kiireen, jollaista nopeutetun menettelyn perusteltavuus edellyttää. Sama pätee siihen, että esitetyt kysymykset mahdollisesti koskevat suurta määrää henkilöitä tai oikeudellisia tilanteita (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Randstad Italia, C‑497/20, EU:C:2021:1037, 39 kohta).

27

Unionin tuomioistuimen presidentti päätti kuitenkin esitettyjen kysymysten luonteen ja merkityksen huomioon ottaen antaa tämän asian käsittelylle etusijan työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 3, 4 ja 35 artiklan valossa, tulkittava siten, että kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, jonka on päätettävä vakavista, kroonisista ja mahdollisesti parantumattomista sairauksista kärsivän henkilön luovuttamisesta eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla, katsoo luovuttamisen voivan asettaa kyseisen henkilön alttiiksi hänen terveyteensä kohdistuvan vakavan haitan vaaralle, sen on pyydettävä pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta tietoja, joiden perusteella tällainen vaara voidaan sulkea pois, ja kieltäydyttävä luovuttamisesta, jos se ei saa kohtuullisessa ajassa tämän vaaran poistamiseksi tarvittavia takeita.

29

Aluksi on korostettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muodollisesti rajannut puitepäätöksen 2002/584 osalta kysymyksensä pelkästään sen 1 artiklan 3 kohdan tulkintaan, tämä seikka ei kuitenkaan estä unionin tuomioistuinta esittämästä sille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin viitannut niihin kysymyksessään (ks. vastaavasti tuomio 12.12.1990, SARPP,C‑241/89, EU:C:1990:459, 8 kohta ja tuomio 5.6.2018, Coman ym., C‑673/16, EU:C:2018:385, 22 kohta).

30

Tämän alustavan täsmennyksen jälkeen on muistutettava, että jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatteella ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella, joka puolestaan perustuu jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen, on unionin oikeudessa perustavanlaatuinen merkitys, koska niiden avulla voidaan luoda ja pitää yllä alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja. Juuri keskinäisen luottamuksen periaate edellyttää etenkin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta sitä, että kukin jäsenvaltio katsoo – jollei kyse ole poikkeuksellisista olosuhteista –, että kaikki muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja aivan erityisesti unionin oikeudessa tunnustettuja perusoikeuksia (tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 40 kohta ja tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym., C‑158/21, EU:C:2023:57, 93 kohta).

31

Kun jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta, ne ovat unionin oikeuden nojalla velvollisia olettamaan, että muut jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuksia, siten, että ne eivät voi vaatia toiselta jäsenvaltiolta perusoikeuksille annettavaa korkeampaa kansallisen suojan tasoa kuin mitä unionin oikeudessa annetaan ja tämän lisäksi ne eivät myöskään voi poikkeuksellisia tapauksia lukuun ottamatta tarkastaa, onko tuo toinen jäsenvaltio tosiasiassa kunnioittanut tietyssä konkreettisessa tapauksessa Euroopan unionin takaamia perusoikeuksia (lausunto 2/13 (Unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 192 kohta ja tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym., C‑158/21, EU:C:2023:57, 94 kohta).

32

Puitepäätöksellä 2002/584 pyritään tässä yhteydessä helpottamaan ja nopeuttamaan oikeudellista yhteistyötä ottamalla käyttöön uusi yksinkertaistettu ja tehokas järjestelmä rikoslain rikkomisesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi, jotta voitaisiin myötävaikuttaa sellaisen unionille asetetun tavoitteen toteutumiseen, jonka mukaan siitä tulee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, sen vankan luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä (tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Vastavuoroisen tunnustamisen periaate on, kuten kyseisen puitepäätöksen johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, rikosasioiden oikeudellisen yhteistyön kulmakivi, ja se ilmaistaan mainitun puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdassa, jossa vahvistetaan sääntö, jonka mukaan jäsenvaltioiden on pantava eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän saman puitepäätöksen säännösten mukaisesti (tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Tästä seuraa yhtäältä, että täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voivat kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vain syistä, jotka perustuvat puitepäätökseen 2002/584, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut (ks. vastaavasti tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym., C‑158/21, EU:C:2023:57, 69–73 kohta). Toisaalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano on pääsääntö, ja siitä kieltäytyminen katsotaan poikkeukseksi, jota on tulkittava suppeasti (tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Puitepäätöksessä ei kuitenkaan säädetä, että täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voisivat kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta pelkästään sillä perusteella, että henkilö, josta tällainen pidätysmääräys on annettu, kärsii vakavista, kroonisista ja mahdollisesti parantumattomista sairauksista. Kun otetaan huomioon vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen taustalla oleva keskinäisen luottamuksen periaate, on nimittäin olemassa olettama, jonka mukaan jäsenvaltioissa muun muassa tällaisten sairauksien hoitamiseksi tarjotut hoidot ovat asianmukaisia (ks. analogisesti tuomio 16.2.2017, C. K. ym., C‑578/16 PPU, EU:C:2017:127, 70 kohta), olipa kyse sitten vankilasta tai vaihtoehtoisista tavoista pitää kyseinen henkilö pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisten käytettävissä.

36

Puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 4 kohdasta ilmenee kuitenkin, että poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka liittyvät muun muassa etsityn henkilön hengen tai terveyden ilmeiseen vaarantumiseen, luovuttamista voidaan tilapäisesti lykätä.

37

Näin ollen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi tilapäisesti lykätä etsityn henkilön luovuttamista, jos on perusteltua syytä epäillä lääkärintodistusten tai asiantuntijalausuntojen kaltaisten objektiivisten seikkojen perusteella, että pidätysmääräyksen täytäntöönpano saattaa selvästi vaarantaa kyseisen henkilön terveyden esimerkiksi hänen sairautensa tai tilapäisen sairastumisensa vuoksi, joka ilmenee ennen luovuttamiselle asetettua päivämäärää.

38

Tätä harkintavaltaa käytettäessä on kuitenkin noudatettava perusoikeuskirjan 4 artiklaa, jossa kielletään muun muassa epäinhimillinen ja halventava kohtelu, ja tällainen kielto on ehdoton, koska se liittyy läheisesti perusoikeuskirjan 1 artiklassa tarkoitettuun ihmisarvon kunnioittamiseen (ks. vastaavasti tuomio 5.4.2016, Aranyosi ja Căldăraru, C‑404/15 ja C‑659/15 PPU, EU:C:2016:198, 85 kohta ja tuomio 22.11.2022, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Maastapoistaminen – Lääkekannabis), C‑69/21, EU:C:2022:913, 57 kohta).

39

Tältä osin ei voida sulkea pois sitä, että vakavasti sairaan henkilön luovuttaminen voi johtaa todelliseen vaaraan häneen kohdistuvasta perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetusta epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta, mikä voi johtua pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa saatavilla olevan hoidon laadusta tai tietyissä olosuhteissa olla siitä riippumatonta (ks. analogisesti tuomio 16.2.2017, C. K. ym., C‑578/16 PPU, EU:C:2017:127, 73 kohta).

40

Jotta kohtelu kuuluisi tämän määräyksen soveltamisalaan, sen on kuitenkin saavutettava vakavuuskynnys, joka ylittää vangitsemiseen väistämättä kuuluvan kärsimyksen tason (ks. vastaavasti tuomio 25.7.2018, Generalstaatsanwaltschaft (Vankeusolosuhteet Unkarissa), C‑220/18 PPU, EU:C:2018:589, 90 kohta).

41

Näin on silloin, kun luovutetaan vakavasti sairas henkilö, joka on välittömässä vaarassa menehtyä tai jonka suhteen on perusteltu syy uskoa, että vaikka hän ei olekaan välittömässä vaarassa kuolla, hänellä on tapauksen olosuhteissa todellinen vaara hänen terveydentilansa vakavasta, nopeasta ja peruuttamattomasta heikkenemisestä tai hänen elinajanodotteensa huomattavasta lyhenemisestä (ks. vastaavasti tuomio 22.11.2022, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Maastapoistaminen – Lääkekannabis), C‑69/21, EU:C:2022:913, 63 ja 66 kohta).

42

Tästä seuraa, että tilanteessa, jossa täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on käytettävissään olevien objektiivisten seikkojen valossa painavia ja todellisia perusteita uskoa, että vakavasti sairaana olevan etsityn henkilön luovuttaminen saattaisi hänet todelliseen vaaraan siitä, että hänen elinajanodotteensa alenee merkittävästi tai että hänen terveydentilansa heikkenee nopeasti, merkittävästi ja peruuttamattomasti, kyseisen viranomaisen on perusoikeuskirjan 4 artiklan mukaisesti käytettävä puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 4 kohdassa säädettyä mahdollisuutta ja päätettävä lykätä luovuttamista.

43

Tältä osin on lisättävä, että kyseistä puitepäätöstä ja erityisesti sen 23 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, ettei kyseenalaisteta sellaisen jäsenvaltioiden oikeudellisen yhteistyön järjestelmän tehokkuutta, jonka olennainen osatekijä on eurooppalainen pidätysmääräys, sellaisena kuin unionin lainsäätäjä on siitä säätänyt (tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Lailla perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Näin on oltava sitäkin suuremmalla syyllä, koska eurooppalaista pidätysmääräystä koskevien järjestelyjen tarkoituksena on myös torjua sellaisen etsityn henkilön jääminen rankaisematta, joka on muualla kuin sillä alueella, jolla hänen epäillään tehneen rikoksen (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen riippumattomuus), C‑354/20 PPU ja C‑412/20 PPU, EU:C:2020:1033, 62 kohta).

45

Unionin tuomioistuin on tästä syystä katsonut, että erityisesti sen varmistamiseksi, ettei eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminta halvaannu, pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten ja pidätysmääräyksen antaneiden oikeusviranomaisten välisen kanssakäymisen pitäisi sujua SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätyn vilpitöntä yhteistyötä koskevan velvollisuuden mukaisesti. Vilpittömän yhteistyön periaatteesta johtuu muun muassa, että jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään (tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Näin ollen tehokkaan yhteistyön takaamiseksi rikosasioissa pidätysmääräyksen antaneiden oikeusviranomaisten ja täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten on käytettävä täysimääräisesti puitepäätöksessä 2002/584 tarkoitettuja välineitä siten, että edistetään tämän yhteistyön perustana olevaa keskinäistä luottamusta (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa laillisesti perustettu tuomioistuin), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Tästä seuraa, että tämän tuomion 42 kohdassa mainitussa tilanteessa, jossa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen poikkeuksellisesti päättää tilapäisesti lykätä etsityn henkilön luovuttamista puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 4 artiklan kanssa, perusteella, sen on pyydettävä pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta kaikki tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevissa syytetoimissa noudatettavat yksityiskohtaiset menettelytavat tai kyseisen henkilön mahdollisen vangitsemisen olosuhteet mahdollistavat mainitussa kohdassa tarkoitetun vaaran välttämisen (ks. analogisesti tuomio 5.4.2016, Aranyosi ja Căldăraru, C‑404/15 ja C‑659/15 PPU, EU:C:2016:198, 95 kohta).

48

Jos pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen antaa tällaisia takeita, kyseisestä 23 artiklan 4 kohdasta seuraa, että eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön. Kyseisen säännöksen mukaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ilmoittaa tästä välittömästi pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle ja sopii uudesta luovuttamisajankohdasta.

49

Tältä osin on korostettava, että etsityn henkilön poikkeuksellisen vakavan sairauden kroonisuus ja mahdollinen pitkäaikaisuus ei kuitenkaan sulje pois sitä, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, joka on päättänyt lykätä kyseisen henkilön luovuttamista, saa pidätysmääräyksen antaneelta jäsenvaltiolta vakuutuksen siitä, että tätä sairautta hoidetaan asianmukaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa joko vankilaolosuhteissa tai sellaisten vaihtoehtoisten menettelytapojen yhteydessä, joiden mukaisesti kyseinen henkilö pidetään kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaisten käytettävissä.

50

Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun otetaan huomioon pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen toimittamat tiedot ja kaikki muut täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käytettävissä olevat tiedot, viimeksi mainittu viranomainen päätyy yhtäältä siihen, että on painavia ja todellisia perusteita uskoa, että jos etsitty henkilö luovutetaan pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, hän joutuu tämän tuomion 42 kohdassa kuvatun kaltaiseen vaaraan, ja toisaalta siihen, että tätä vaaraa ei voida poistaa kohtuullisessa ajassa.

51

Puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 4 kohta on kuitenkin ensinnäkin poikkeus kyseisen puitepäätöksen 23 artiklan 1 kohtaan sisältyvästä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen velvollisuudesta huolehtia etsityn henkilön luovuttamisesta mahdollisimman pian. Näin ollen olisi sekä mainitun puitepäätöksen 23 artiklan 4 kohdan sanamuodon, jossa viitataan luovuttamisen lykkäämisen tilapäisyyteen, että kyseisen artiklan yleisen järjestelmän vastaista, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voisi tällaisen vaaran toteutumisen välttämiseksi lykätä etsityn henkilön luovuttamista huomattavan pitkäksi tai jopa määräämättömäksi ajaksi. Tällaisessa tilanteessa etsitty henkilö voisi jäädä määräämättömäksi ajaksi häntä koskevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja täytäntöönpanojäsenvaltion mahdollisesti määräämien pakkokeinojen kohteeksi, vaikka kyseisen henkilön luovuttaminen pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon ei olisi realistisesti odotettavissa.

52

Toiseksi tämän tuomion 50 kohdassa kuvatun kaltaisessa tapauksessa on otettava huomioon myös puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohta, jonka mukaan perusoikeuksien loukkaamisen vaara voi mahdollistaa sen, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi poikkeuksellisesti ja asianmukaisen tutkinnan jälkeen olla panematta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön (ks. vastaavasti tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym., C‑158/21, EU:C:2023:57, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Tällaisessa tapauksessa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdan mukaan, tulkittuna perusoikeuskirjan 4 artiklan valossa, panna eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön (ks. vastaavasti tuomio 5.4.2016, Aranyosi ja Căldăraru, C‑404/15 ja C‑659/15 PPU, EU:C:2016:198, 104 kohta ja analogisesti tuomio 1.6.2016, Bob-Dogi,C‑241/15, EU:C:2016:385, 66 kohta).

54

Näissä olosuhteissa ei vaikuta tarpeelliselta tulkita puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohtaa perusoikeuskirjan 3 ja 35 artiklan valossa.

55

Esitettyyn kysymykseen on kaiken edellä todetun perusteella vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohtaa ja 23 artiklan 4 kohtaa, luettuina perusoikeuskirjan 4 artiklan valossa, on tulkittava siten, että

56

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 1 artiklan 3 kohtaa ja 23 artiklan 4 kohtaa, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklan valossa,

on tulkittava siten, että