–

IM Gestão de Ativos (IMGA) – Sociedade Gestora de Organismos de Investimento Coletivo SA, IMGA Rendimento Semestral, IMGA Ações Portugal Cat A, IMGA Ações América Cat A, IMGA Mercados Emergentes, IMGA Eurofinanceiras, IMGA Eurocarteira, IMGA Rendimento Mais, IMGA Investimento PPR, IMGA Alocação Moderada Cat A, IMGA Alocação Dinâmica Cat A, IMGA Global Equities Selection Cat A, IMGA Liquidez Cat A, IMGA Money Market Cat A, IMGA Euro Taxa Variável Cat A, IMGA Dívida Pública Europeia, IMGA Retorno Global Cat A, IMGA Poupança PPR, IMGA Alocação Conservadora Cat A, IMGA Iberia Equities ESG Cat A, IMGA Iberia Fixed Income ESG Cat A, IMGA Alternativo, CA Curto Prazo, IMGA Ações Europa, IMGA Flexível Cat A, CA Monetário, CA Rendimento, Eurobic PPR/OICVM Ciclo Vida 35-44, Eurobic PPR/OICVM Ciclo Vida 45-54, Eurobic PPR/OICVM Ciclo Vida + 55, Eurobic Seleção Top ja IMGA European Equities Cat A, edustajanaan A. Fernandes de Oliveira, advogado,

–

Portugalin hallitus, asiamiehinään P. Barros da Costa, C. Chambel Alves, H. Gomes Magno ja S. Jaulino,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään I. Melo Sampaio ja V. Uher,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12.2.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY (EUVL 2008, L 46, s. 11) 5 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä IM Gestão de Ativos (IMGA) – Sociedade Gestora de Organismos de Investimento Coletivo SA ja 31 sen hoidossa olevaa sijoitusrahastoa eli IMGA Rendimento Semestral, IMGA Ações Portugal Cat A, IMGA Ações América Cat A, IMGA Mercados Emergentes, IMGA Eurofinanceiras, IMGA Eurocarteira, IMGA Rendimento Mais, IMGA Investimento PPR, IMGA Alocação Moderada Cat A, IMGA Alocação Dinâmica Cat A, IMGA Global Equities Selection Cat A, IMGA Liquidez Cat A, MGA Money Market Cat A, IMGA Euro Taxa Variável Cat A, IMGA Dívida Pública Europeia, IMGA Retorno Global Cat A, IMGA Poupança PPR, IMGA Alocação Conservadora Cat A, IMGA Iberia Equities ESG Cat A, IMGA Iberia fixed income ESG Cat A, IMGA Alternativo, CA Curto Prazo, IMGA Ações Europa, IMGA Flexível Cat A, CA Monetário, CA Rendimento, Eurobic PPR/OICVM Ciclo Vida 35-44, Eurobic PPR/OICVM Ciclo Vida 45-54, Eurobic PPR/OICVM Ciclo Vida + 55, Eurobic Seleção Top ja IMGA European Equities Cat A ja toisaalta Autoridade Tributária e Aduaneira (vero- ja tulliviranomainen, Portugali) ja jossa on kyse näiden sijoitusrahastojen markkinoinnista kannettavasta leimaverosta.

3

Direktiivin 2008/7 johdanto-osan ensimmäisessä, toisessa, kolmannessa ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Direktiivin 2008/7 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä säädetään välillisten verojen kantamisesta seuraavissa tapauksissa:

5

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Pääomayhtiö”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä ’pääomayhtiöllä’ tarkoitetaan

2.   Tässä direktiivissä pääomayhtiöksi katsotaan myös muu voittoa tavoitteleva yhtiö, yritys, yhteenliittymä tai oikeushenkilö.”

6

Mainitun direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Liiketoimet, joista ei kanneta välillisiä veroja”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot eivät saa kantaa mitään välillistä veroa seuraavista:

7

Siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (EUVL 2009, L 302, s. 32) 1 artiklan 1–3 kohdan mukaan siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset (yhteissijoitusyritykset), joihin tätä direktiiviä sovelletaan, voidaan perustaa joko sopimusoikeudellisten säännösten (rahastoyhtiöiden hoidossa olevat sijoitusrahastot), trusteja koskevien säännösten (”unit trust”) tai yhtiöjärjestyksen (sijoitusyhtiöt) nojalla.

8

Kyseisen direktiivin 87 artiklan ensimmäisessä virkkeessä säädetään seuraavaa:

”Yhteissijoitusyrityksen osuutta ei saa antaa, ellei nettoliikkeeseenlaskuhintaa vastaavaa määrää suoriteta yhteissijoitusyritykselle yleisesti käytössä olevassa määräajassa.”

9

Leimaverolain (Código do Imposto do Selo) 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Leimavero kannetaan kaikista toimista, sopimuksista, asiakirjoista, arvopapereista, todistuksista ja muista tapahtumista tai oikeudellisista tilanteista, joista säädetään yleisessä leimaverotaulukossa (Tabela Geral do Imposto de Selo), vastikkeettomat varainsiirrot mukaan luettuina.”

10

Yleiseen leimaverotaulukkoon sisältyy rahoitusliiketoimia koskeva 17 kohta, jossa säädetään seuraavaa:

”17. Rahoitusliiketoimet

– –

– –

17.3.4. Muut finanssipalveluista perityt palkkiot ja vastikkeet, myös korttimaksutapahtumiin liittyvät palkkiot – [leimaveron verokanta:] 4 %”

11

IMGA on arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia vaihtuvapääomaisia yrityksiä (jäljempänä sijoitusrahastot) hoitava yhtiö. Se hoitaa ja edustaa tämän tuomion 2 kohdassa mainittuja sijoitusrahastoja, joita on 31.

12

IMGA käyttää kyseessä olevien sijoitusrahastojen osuuksien tunnetuiksi tekemistä ja markkinointia varten rahoituslaitoksia, lähinnä liikepankkeja, joilla on Portugalin alueen kattava konttoriverkosto ja kokemusta rahoituspalvelujen ja arvopaperisijoituspalvelujen välittämisestä yleisölle.

13

Vuoden 2019 tammikuun ja joulukuun välisenä aikana neljä pankkia markkinoi suurelle yleisölle kyseessä olevien sijoitusrahastojen rahasto-osuuksien merkintöjä. Nämä pankit perivät uusien pääomapanosten hankkimisen mahdollistaneiden kaupankäyntipalvelujen tarjoamisesta palkkioita, jotka ne laskuttivat IMGA:lta sijoitusrahastojen hoitajana. Kyseiset pankit veloittivat myös leimaveron yleisen leimaverotaulukon 17.3.4 kohdan mukaisesti.

14

IMGA laskutti vuonna 2019 sijoitusrahastoilta hallinnointipalkkioita, joista osa eli 8752232,43 euroa vastasi edellisessä kohdassa mainittujen pankkien tekemistä rahasto-osuusmerkinnöistä perittyjen kaupankäyntipalkkioiden määrää, mutta tähän määrään eivät kuitenkaan sisältyneet pankkien veloittamat leimaverot kyseessä olevista palkkioista. Myös IMGA veloitti ja tilitti valtiolle 350089,30 euroa yleisen leimaverotaulukon 17.3.4 kohdassa säädetyn 4 prosentin suuruisena leimaverona, joka vastasi samoja kaupankäyntipalkkioita, jotka se oli vyöryttänyt sijoitusrahastoille.

15

Pääasian kantajat tekivät tästä leimaverosta oikaisuvaatimuksen Divisão de Serviço Central da Unidade dos Grandes Contribuintesille (suurten verovelvollisten asioista vastaava keskusyksikkö, Portugali).

16

Oikaisuvaatimuksen hylkäämisen jälkeen pääasian kantajat nostivat ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, joka on Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) (veroasioiden välimiesoikeus (hallinnollinen välimiesmenettelykeskus), Portugali), kanteen, jossa ne vaativat, että pääasiassa kyseessä olevat leimaveron veloittamista ja oma-aloitteista maksua koskevat toimet todetaan lainvastaisiksi.

17

Pääasian kantajat ovat esittivät vaatimuksensa tueksi kaksi kanneperustetta. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan leimaveron kantaminen IMGA:n sijoitusrahastoilta laskuttaman hallinnointipalkkion siitä osasta, joka vastaa pankkien aiemmin laskuttamia kaupankäyntipalkkioita ja niihin liittyviä leimaveroja, joiden osalta pankit ovat jo veloittaneet vaadittavat leimaverot, merkitsee yhden ainoan palvelusuorituksen verottamista kahteen kertaan.

18

Toisen kanneperusteen mukaan direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohdasta seuraa, että sijoitusrahastojen osuuksien uusien merkintöjen myynti on vapautettava kaikista välillisistä veroista. Tämä vapautusvelvollisuus koskee sekä sitä, että pankit laskuttavat kaupankäyntintipalvelusta IMGA:lta, että sitä, että IMGA veloittaa tästä samasta palvelusta aiheutuvat kustannukset edelleen sijoitusrahastoilta.

19

Hylättyään ensimmäisen kanneperusteen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa toista kanneperustetta käsitellessään, että sillä on epäilyjä siitä, onko unionin oikeus esteenä leimaveron kantamiselle palkkiosta, jonka pankit perivät sijoitusrahastojen osuuksien kaupankäyntipalveluista, tapahtuupa se laskutettaessa mainittujen rahastojen hallinnointiyhtiötä näistä palveluista tai vyörytettäessä hallinnointiyhtiön näistä palveluista maksamat määrät mainituille rahastoille.

20

Tässä tilanteessa Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

21

Kahdella kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, onko direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään leimaveron kantamisesta yhtäältä korvauksesta, jonka rahoituslaitos perii sijoitusrahastojen hallinnointiyhtiöltä lisäpääoman hankkimiseksi suoritetuista uusien rahasto-osuuksien merkintään liittyvistä kaupankäyntipalveluista, ja toisaalta määristä, jotka kyseinen hallinnointiyhtiö perii sijoitusrahastoilta, siltä osin kuin näihin määriin sisältyy korvaus, jonka mainittu hallinnointiyhtiö on maksanut rahoituslaitoksille kyseisinä kaupankäyntipalkkioina.

22

Aluksi on muistutettava, että direktiivin 2008/7 1 artiklan a alakohdan mukaan kyseisellä direktiivillä säännellään pääomayhtiöiden pääomapanoksista kannettavia välillisiä veroja. Näihin välillisiin veroihin kuuluvat arvopapereista kannettava leimavero ja muut välilliset verot, joilla on samat ominaispiirteet kuin arvopapereista suoritettavalla leimaverolla, kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee.

23

Mainitun direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että voittoa tavoitteleva yhtiö, yritys, yhteenliittymä tai oikeushenkilö, joka ei kuulu saman artiklan 1 kohdassa mainittuihin pääomayhtiöihin, rinnastetaan pääomayhtiöön.

24

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva vero on leimavero, joka kannetaan sijoitusrahastojen osuuksien uusien merkintöjen kaupankäyntipalveluista pankeille maksettavasta korvauksesta. Siitä ilmenee myös, että Portugalin oikeudessa sijoitusrahaston käsitteellä tarkoitetaan omaisuusmassaa, joka ei ole oikeushenkilö ja joka kuuluu sen osakkaille yhteisomistusta koskevien yleisten oikeussääntöjen mukaisesti.

25

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että henkilöiden yhteenliittymää, joka ei ole oikeushenkilö ja jonka jäsenet sijoittavat pääomaansa erillisvarallisuuteen voitontavoittelutarkoituksessa, on pidettävä direktiivin 2008/7 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna voittoa tavoittelevana yhdistyksenä, joten viimeksi mainitun säännöksen mukaan se rinnastetaan kyseistä direktiiviä sovellettaessa pääomayhtiöön (ks. vastaavasti tuomio 12.11.1987, Amro Aandelen Fonds, 112/86, EU:C:1987:488, 13 kohta).

26

Edellä todetusta seuraa, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset sijoitusrahastot on rinnastettava pääomayhtiöihin ja että ne näin ollen kuuluvat direktiivin 2008/7 soveltamisalaan.

27

Näiden alustavien toteamusten jälkeen on syytä muistuttaa, että direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa kielletään jäsenvaltioita kantamasta mitään välillistä veroa osakkeiden, osuuksien tai muiden samankaltaisten arvopapereiden taikka tällaisia arvopapereita vastaavien todistusten laatimisesta, liikkeeseen laskemisesta, ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssissä, vaihdantaan saattamisesta tai niillä tapahtuvasta kaupankäynnistä, niiden liikkeeseenlaskijasta riippumatta.

28

Kun otetaan huomioon kyseisen direktiivin tavoite, sen 5 artiklaa on kuitenkin tulkittava laajasti, jotta vältetään se, että siinä säädetyt kiellot menettäisivät tehokkaan vaikutuksensa. Näin ollen pääoman hankintatoimien verottamista koskevaa kieltoa on sovellettava myös toimiin, joita mainittu kielto ei nimenomaisesti koske, silloin kun mainitunlainen verotus merkitsisi sitä, että verotettaisiin tointa, joka on erottamaton osa pääoman hankintajärjestelyä kokonaisuutena (ks. vastaavasti tuomio 19.10.2017, Air Berlin, C-573/16, EU:C:2017:772, 31 ja 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että koska arvopapereiden liikkeeseen laskeminen on mielekästä vain silloin, kun näille arvopapereille on ostajia, liikkeeseen laskettujen uusien arvopapereiden ensimmäisestä ostamisesta kannettava vero kohdistuu todellisuudessa arvopapereiden liikkeeseen laskemiseen sellaisenaan, koska se on erottamaton osa pääoman hankinnan kokonaisjärjestelyä. Direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan tehokkaan vaikutuksen säilyttämistä koskeva tavoite edellyttää siis sitä, että tässä säännöksessä tarkoitettu ”liikkeeseen laskeminen” pitää sisällään myös arvopapereiden hankkimisen ensimmäistä kertaa niitä liikkeelle laskettaessa (ks. analogisesti tuomio 15.7.2004, komissio v. Belgia, C-415/02, EU:C:2004:450, 32 ja 33 kohta).

30

Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että osakkeiden juridisen omistusoikeuden siirtoa, jonka tarkoitus on pelkästään näiden osakkeiden ottaminen kaupankäynnin kohteeksi pörssissä ja jolla ei ole vaikutusta niiden tosiasialliseen omistusoikeuteen, on pidettävä ainoastaan tähän kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen sisältyvänä liitännäisenä toimena, josta ei direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan voida kantaa mitään veroa missään muodossa (ks. vastaavasti tuomio 19.10.2017, Air Berlin, C-573/16, EU:C:2017:772, 35 ja 36 kohta).

31

Koska pääasiassa kyseessä olevan kaltaisilla sijoitusrahastojen osuuksien kaupankäyntipalveluilla on läheinen yhteys osuuksien liikkeeseen laskemisen ja vaihdantaan saattamisen kanssa, joita direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetaan, niiden on katsottava olevan erottamaton osa pääoman hankinnan kokonaisjärjestelyä.

32

Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu, kyseiset varat kuuluvat nimittäin direktiivin 2009/65 soveltamisalaan sen 1 artiklan 1–3 kohdan nojalla. Ostettuja osuuksia vastaavan hinnan maksaminen, joka on ainoa kaupankäyntitoimen tavoite, liittyy tältä osin pääoman hankinnan olennaiseen sisältöön, ja se on direktiivin 2009/65 87 artiklasta ilmenevin tavoin edellytys, jonka on täytyttävä, jotta kyseessä olevat rahasto-osuudet saadaan antaa.

33

Tästä seuraa, että sijoitusvälineiden olemassaolosta ilmoittaminen yleisölle sijoitusrahastojen osuuksien merkitsemisen edistämiseksi on välttämätön kaupallinen toimenpide, jota on tämän vuoksi pidettävä liitännäisenä toimena, joka sisältyy mainittujen rahasto-osuuksien liikkeeseen laskemiseen ja vaihdantaan saattamiseen.

34

Lisäksi on niin, että koska direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltaminen riippuu siitä, liittyvätkö kaupankäyntipalvelut läheisesti tällaiseen liikkeeseen laskemiseen ja vaihdantaan saattamiseen, mainitun säännöksen soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, että nämä kaupankäyntitoimet on päätetty antaa kolmansien tahojen tehtäväksi sen sijaan, että ne suoritettaisiin itse.

35

Tältä osin on syytä muistuttaa yhtäältä, että kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltioiden velvollisuutta vapauttaa pääoman hankintaa koskevat liiketoimet verosta ei säädetä riippuvaksi mistään sellaisesta edellytyksestä, joka koskisi näiden toimien suorittamisesta huolehtivan tahon asemaa. Toisaalta kolmannen osapuolen palvelujen käyttämistä koskevan lakisääteisen velvoitteen olemassaolo tai puuttuminen ei ole merkityksellinen edellytys selvitettäessä, onko liiketoimen katsottava olevan erottamaton osa kokonaisjärjestelyä pääoman hankkimiseksi (ks. vastaavasti tuomio 19.10.2017, Air Berlin, C-573/16, EU:C:2017:772, 37 kohta).

36

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset kaupankäyntipalvelut ovat erottamaton osa pääoman hankintaa, joten leimaveron kantamiseen niistä sovelletaan direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä kieltoa.

37

Lisäksi on todettava, että tämän säännöksen tehokas vaikutus vaarantuisi, jos siitä huolimatta, että se on esteenä leimaveron kantamiselle palkkioista, joita pankit perivät uusien sijoitusrahasto-osuuksien kaupankäyntipalveluista näiden osuuksien hallinnointiyhtiöltä, leimaveron kantaminen samoista palkkioista olisi sallittua silloin, kun mainittu hallinnointiyhtiö laskuttaa ne edelleen kyseessä olevilta rahastoilta.

38

Esitettyihin kysymyksiin on edellä todetuin perustein vastattava, että direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään leimaveron kantamisesta yhtäältä korvauksesta, jonka rahoituslaitos perii sijoitusrahastojen hallinnointiyhtiöltä lisäpääoman hankkimiseksi suoritetuista uusien rahasto-osuuksien merkintään liittyvistä kaupankäyntipalveluista, ja toisaalta määristä, jotka kyseinen hallinnointiyhtiö perii sijoitusrahastoilta, siltä osin kuin näihin määriin sisältyy korvaus, jonka mainittu hallinnointiyhtiö on maksanut rahoituslaitoksille kyseisinä kaupankäyntipalkkioina.

39

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12.2.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa

on tulkittava siten, että

se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään leimaveron kantamisesta yhtäältä korvauksesta, jonka rahoituslaitos perii sijoitusrahastojen hallinnointiyhtiöltä lisäpääoman hankkimiseksi suoritetuista uusien rahasto-osuuksien merkintään liittyvistä kaupankäyntipalveluista, ja toisaalta määristä, jotka kyseinen hallinnointiyhtiö perii sijoitusrahastoilta, siltä osin kuin näihin määriin sisältyy korvaus, jonka mainittu hallinnointiyhtiö on maksanut rahoituslaitoksille kyseisinä kaupankäyntipalkkioina.