–

FV, edustajanaan R. Preininger, odvetnik,

–

Slovenian hallitus, asiamiehenään B. Jovin Hrastnik,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Rous Demiri ja N. Ruiz García,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29), sellaisena kuin se on muutettuna 25.10.2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64) (jäljempänä direktiivi 93/13), 3 artiklan 1 kohdan sekä 8 ja 8 a artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat kuluttaja FV ja Slovenian oikeuden mukaan perustettu pankki NOVA KREDITNA BANKA MARIBOR d.d. ja joka koskee luottosopimusta ja kyseiseen sopimukseen liittyviä oikeustoimia.

3

Direktiivin 93/13 johdanto-osan 12. ja 16. perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”kansallisten lainsäädäntöjen nykytilassa voidaan suunnitella kuitenkin ainoastaan osittaista yhdenmukaistamista; tämä direktiivi kattaa erityisesti ainoastaan ne sopimusehdot, joista ei ole neuvoteltu erikseen; on tarpeen jättää jäsenvaltioille mahdollisuus perustamissopimusta asianmukaisesti noudattaen varmistaa kuluttajalle suojelun korkeampi taso tämän direktiivin säännöksiä tiukemmilla kansallisilla säännöksillä,

– –

vahvistettujen yleisten perusteiden mukaisesti suoritettua ehtojen kohtuuttoman luonteen arviointia, erityisesti julkisluonteisessa elinkeinotoiminnassa, jossa tarjotaan yhteisiä palveluja ottaen huomioon käyttäjien yhteisvastuu, on tarpeen täydentää mukana olevien erilaisten etujen yleisellä arvioinnilla; tähän kuuluu vilpittömän mielen vaatimus; arvioitaessa vilpitöntä mieltä on kiinnitettävä erityistä huomiota osapuolten neuvotteluasemien vahvuuteen sekä siihen, onko kuluttajaa jollakin tavoin kannustettu suostumaan ehtoon ja onko tavarat ja palvelut myyty tai toimitettu kuluttajan tekemästä erityistilauksesta; vilpittömän mielen vaatimuksen voi täyttää elinkeinonharjoittaja, joka kohtelee oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti toista osapuolta, jonka lailliset edut hänen on otettava huomioon”.

4

Tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.”

5

Mainitun direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jos on kyse sopimuksesta, jonka kaikki tai tietyt kuluttajalle esitetyt ehdot on laadittu kirjallisesti, ehdot on aina laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi. Jos ehdon merkityksestä syntyy epäilystä, kuluttajalle suotuisin tulkinta on etusijalla. – –”

6

Saman direktiivin 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa tämän direktiivin soveltamisalalla perustamissopimuksen mukaisia tiukempia säännöksiä varmistaakseen kuluttajalle suojelun korkeamman tason.”

7

Direktiivin 93/13 8 a artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos jäsenvaltio hyväksyy 8 artiklan mukaisesti säännöksiä, se ilmoittaa niistä ja niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista komissiolle, erityisesti jos

2.   Komissio huolehtii siitä, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat helposti kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien saatavilla muun muassa verkkosivuston välityksellä.”

8

Kuluttajansuojalain (Zakon o varstvu potrošnikov; Uradni list RS, nro 98/04, konsolidoitu versio) 24 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimusehdot ovat kohtuuttomia, jos

9

NOVA KREDITNA BANKA MARIBOR ja FV:n äiti tekivät 19.9.2007 luottosopimuksen. Koska FV:n äiti kuoli, FV sitoutui 21.7.2014 tehdyn sijaantuloa koskevan sopimuksen nojalla maksamaan luottosopimuksen jäljellä olevan määrän takaisin pääasian vastapuolelle. Tällä sopimuksella lainanottaja lainasi 149220 Sveitsin frangin (CHF) määrän (n. 89568 euroa luottosopimuksen tekopäivänä), joka oli maksettava takaisin 240 kuukauden kuluessa.

10

Kyseiseen luottosopimukseen ei sisälly määräyksiä sovellettavasta vaihtokurssista. Sitä vastoin kyseisen sopimuksen 12 artiklan mukaan lainanottaja vastaa kokonaisuudessaan valuuttakurssiriskistä.

11

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että nyt käsiteltävässä asiassa valuuttakurssiriski on toteutunut, koska lainanottajan oli vielä 29.1.2018 maksettava pääasian vastapuolelle 72049,58 euron määrä.

12

FV nosti 9.4.2018 Okrožno sodišče v Mariborussa (Mariborin alueellinen tuomioistuin, Slovenia) kanteen, jossa hän vaati muun muassa toteamaan pääasiassa kyseessä olevan luottosopimuksen pätemättömäksi vedoten euron ja Sveitsin frangin välisen vaihtokurssin muutoksiin. Kun kyseinen tuomioistuin hylkäsi tämän kanteen, FV valitti ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Višje sodišče v Mariboruun (Mariborin ylioikeus, Slovenia).

13

Kyseisen tuomioistuimen mukaan sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu riippuu lähinnä siitä, onko kuluttajansuojalain 24 §:n 1 momentti direktiivin 93/13 sanamuodon ja tavoitteiden mukainen. Kyseinen tuomioistuin pyrkii konkreettisemmin selvittämään, voidaanko tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohta panna täytäntöön kansallisessa oikeudessa siten, että lojaliteettia ja huomattavaa epätasapainoa koskevat edellytykset ovat toisistaan erillisiä ja toisistaan riippumattomia, joten sen ei tarvitse tutkia sen käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa, onko pääasian vastapuoli toiminut lojaalisti.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että direktiivin 93/13 johdanto-osan 12. ja 16. perustelukappaleesta sekä sen 8 ja 8 a artiklasta yhdessä luettuina ilmenee, että jäsenvaltiot voivat antaa säännöksiä, joilla varmistetaan korkeampi kuluttajansuojan taso kuin tällä direktiivillä, ja että tässä tapauksessa tällaisista säännöksistä on ilmoitettava komissiolle. Sen mukaan Slovenian tasavalta ei kuitenkaan ole ilmoittanut komissiolle direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa mainittuja edellytyksiä koskevista säännöksistä.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, ettei unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmene sellaista direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdan selvää tulkintaa, jonka perusteella se voisi ratkaista, onko kansallisen oikeuden merkityksellisen säännöksen tulkinta ja soveltaminen direktiivin tavoitteiden mukaista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että useista Vrhovno sodiščen (ylin tuomioistuin, Slovenia) ratkaisuista ilmenee, että direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kahta edellytystä on pidettävä kumulatiivisina, mikä olisi kuluttajan etujen vastaista ja antaisi kuluttajalle kansallisessa oikeudessa varmistettua suojaa alemman suojan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tällainen kanta ei ole yhteensopiva unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan kansalliset ylimmän oikeusasteen tuomioistuimet voivat tosin täsmentää unionin tuomioistuimen määrittelemiä arviointiperusteita, mutta tällaiset ylimmät tuomioistuimet eivät voi estää alempia tuomioistuimia takaamasta kuluttajille direktiivin täyttä vaikutusta ja tehokasta oikeussuojaa heidän oikeuksiensa suojaamiseksi.

16

Tässä tilanteessa Višje sodišče v Mariboru on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [direktiivin 93/13] 3 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 8 artiklan ja 8 a artiklan kanssa, tulkittava siten, että se ei ole esteenä sellaisille kansallisille säännöksille, joiden mukaan lojaalisuutta ja huomattavaa epätasapainoa koskevat edellytykset ovat vaihtoehtoiset (erilliset, itsenäiset ja toisistaan riippumattomat edellytykset) siten, että pelkästään toiseen näistä edellytyksistä liittyvien ratkaisevien tosiseikkojen olemassaolo riittää ratkaisemaan sopimusehdon kohtuuttomuuden?”

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan sopimusehto voidaan todeta kohtuuttomaksi, jos se aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille, tarkastelematta kuitenkaan tällaisessa tilanteessa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lojaliteettiperiaatteen noudattamista koskevaa vaatimusta.

18

Aluksi on täsmennettävä, että direktiivissä 93/13 jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään mekanismista, jolla varmistetaan, että sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, voidaan valvoa, jotta voidaan arvioida, onko se mahdollisesti kohtuuton. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tässä yhteydessä direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa säädettyjen kriteereiden perusteella ratkaista kussakin asiassa vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen, täyttääkö tällainen ehto direktiivissä asetetut lojaliteettiperiaatetta, tasapainoa ja avoimuutta koskevat vaatimukset (tuomio 7.11.2019, Profi Credit Polska, C‑419/18 ja C‑483/18, EU:C:2019:930, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19

Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdan mukaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehtyyn sopimukseen sisältyvää ehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se lojaliteettiperiaatteen vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.

20

Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa, jossa viitataan käsitteisiin lojaliteetti sekä huomattava epätasapaino kuluttajan vahingoksi osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välillä, määritellään kuitenkin vain abstraktilla tavalla ne seikat, jotka tekevät sellaisesta sopimusehdosta kohtuuttoman, josta ei ole erikseen neuvoteltu (tuomio 27.1.2021, Dexia Nederland, C‑229/19 ja C‑289/19, EU:C:2021:68, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Unionin tuomioistuin on täten todennut, että sen arvioimiseksi, aiheuttaako sopimusehto kuluttajan vahingoksi ”huomattavan epätasapainon” osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille, on otettava huomioon muun muassa säännöt, joita kansallisessa lainsäädännössä sovellettaisiin ilman osapuolten sopimusta. Tällaisella vertailevalla arvioinnilla kansallinen tuomioistuin voi ratkaista, saattaako sopimus kuluttajan voimassa olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyä heikompaan asemaan, ja jos saattaa, niin missä määrin. Tässä yhteydessä on merkitystä myös sen oikeudellisen tilanteen tutkimisella, jossa mainittu kuluttaja on, kun otetaan huomioon hänen käytettävissään olevat kansallisen lainsäädännön mukaiset keinot kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi (tuomio 27.1.2021, Dexia Nederland, C‑229/19 ja C‑289/19, EU:C:2021:68, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Mahdollisen ”huomattavan epätasapainon” tutkiminen ei myöskään voi tapahtua vain sellaisen määrällisen taloudellisen arvioinnin perusteella, jossa toisiinsa verrataan yhtäältä sopimuksen kohteena olevan toimen kokonaisarvoa ja toisaalta tässä ehdossa kuluttajalle määrättyjä kustannuksia. Huomattava epätasapaino voi seurata näet jo pelkästään siitä, että loukataan riittävän vakavalla tavalla sitä oikeudellista asemaa, jossa kuluttaja kyseisen sopimuksen osapuolena on sovellettavien kansallisten säännösten nojalla, olipa kyse kuluttajalle näiden säännösten mukaisesti kuuluvien sopimukseen perustuvien oikeuksien sisällön rajoittamisesta tai niiden käyttämisen estämisestä taikka jonkin sellaisen lisävelvoitteen asettamisesta kuluttajalle, josta ei säädetä kansallisissa säännöksissä (tuomio 27.1.2021, Dexia Nederland, C‑229/19 ja C‑289/19, EU:C:2021:68, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Kysymykseen siitä, onko direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lojaliteettia koskevaa vaatimusta noudatettu, oikeuskäytännöstä ilmenee, että – kun otetaan huomioon direktiivin 93/13 16. perustelukappale – kansallisen tuomioistuimen on tämän selvittämiseksi tutkittava, voisiko kuluttajaa lojaalisti ja oikeudenmukaisesti kohteleva elinkeinonharjoittaja perustellusti odottaa, että kuluttaja olisi hyväksynyt tällaisen ehdon sen jälkeen, kun siitä olisi erikseen neuvoteltu (tuomio 3.10.2019, Kiss ja CIB Bank, C‑621/17, EU:C:2019:820, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Kuten direktiivin 93/13 johdanto-osan 16. perustelukappaleesta ilmenee, sen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lojaliteettiperiaatetta koskeva vaatimus on seikka, jonka avulla voidaan tarkistaa, onko elinkeinonharjoittaja kohdellut lojaalisti ja oikeudenmukaisesti kuluttajaa, jonka lailliset edut hänen on otettava huomioon. Perustelukappaleesta ilmenee myös, että arvioitaessa lojaliteettiperiaatteen noudattamista on kiinnitettävä erityistä huomiota osapuolten neuvotteluasemien vahvuuteen sekä siihen, onko kuluttajaa jollakin tavoin kannustettu suostumaan ehtoon ja onko tavarat ja palvelut myyty tai toimitettu kuluttajan tekemästä erityistilauksesta.

25

Unionin tuomioistuin on lisäksi jo täsmentänyt, että käsite lojaliteetti on olennainen osa sopimusehdon kohtuuttomuuden tutkimista (määräys 17.11.2021, Unión de Créditos Inmobiliarios, C‑79/21, ei julkaistu, EU:C:2021:945, 38 kohta).

26

Näin ollen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kaikki asiassa vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen ensiksi, onko kyse mahdollisesti lojaliteettiperiaatteen vaatimuksen noudattamatta jättämisestä, ja toiseksi, onko kyse direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kuluttajan vahingoksi koituvasta huomattavasta epätasapainosta (tuomio 3.10.2019, Kiss ja CIB Bank, C‑621/17, EU:C:2019:820, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Tässä tilanteessa on katsottava, että direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa mainitut kaksi tekijää edellyttävät – kun otetaan huomioon kaikki kyseessä olevaan asiaan liittyvät seikat –, että kansallinen tuomioistuin tekee niihin liittyvien kriteerien valossa arvioinnin määrittääkseen tämän jälkeen, onko kyseinen ehto kohtuuton, ja on täsmennettävä, että kyseisten tekijöiden arviointi näiden kriteerien perusteella ei sulje pois niiden välistä yhteyttä.

28

Sopimusehdon avoimuus, sellaisena kuin sitä edellytetään direktiivin 93/13 5 artiklassa, on siis yksi niistä tekijöistä, jotka on otettava huomioon ehdon kohtuuttomuuden arvioinnissa, joka kansallisen tuomioistuimen on suoritettava direktiivin 3 artiklan 1 kohdan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 10.6.2021, BNP Paribas Personal Finance, C‑609/19, EU:C:2021:469, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, voiko se Slovenian säännöstön nojalla ratkaista pääasian tarkastelematta, onko elinkeinonharjoittaja toiminut lojaliteettiperiaatetta noudattaen. On siis kysyttävä, voiko se, että kuluttajan vahingoksi on olemassa huomattava epätasapaino osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välillä, olla unionin oikeuden mukaan riittävää sopimusehdon kohtuuttomuuden toteamiseksi.

30

Tältä osin on muistutettava, että direktiivin 93/13 johdanto-osan 12. perustelukappaleen mukaan kyseisellä direktiivillä toteutetaan ainoastaan kohtuuttomia ehtoja koskevien kansallisten lainsäädäntöjen osittainen vähimmäistason yhdenmukaistaminen mutta jätetään jäsenvaltioille mahdollisuus EUT-sopimusta asianmukaisesti noudattaen varmistaa kuluttajalle suojelun korkeampi taso kyseisen direktiivin säännöksiä tiukemmilla kansallisilla säännöksillä. Lisäksi mainitun direktiivin 8 artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa kyseisen direktiivin soveltamisalalla tämän perussopimuksen mukaisia tiukempia säännöksiä varmistaakseen kuluttajalle suojelun korkeamman tason (tuomio 21.12.2021, Trapeza Peiraios, C‑243/20, EU:C:2021:1045, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Seuraavaksi on muistutettava, että direktiivi 93/13 on saatettu osaksi Slovenian oikeusjärjestystä kuluttajansuojalailla. Kuluttajansuojalain 24 §:n 1 momentissa säädetään neljästä tilanteesta, jotka on yhdistetty konjunktiolla ”tai” ja joissa sopimusehtoa pidetään kohtuuttomana. Tällaisiin tilanteisiin kuuluvat tilanne, jossa sopimusehdolla aiheutetaan kuluttajan vahingoksi huomattava epätasapaino osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille (ensimmäinen luetelmakohta), sekä tilanne, jossa sopimusehdolla loukataan lojaliteettiperiaatetta ja rehellisen liiketoiminnan periaatetta (neljäs luetelmakohta).

32

Kun tässä yhteydessä otetaan huomioon Slovenian hallituksen kirjalliset huomautukset, jotka koskevat ”lojaliteettiperiaatteen ja rehellisen liiketoiminnan periaatteen” käsitettä, on korostettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen tehtävänä on unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivallanjaon mukaisesti ottaa huomioon ennakkoratkaisukysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, sellaisina kuin ne on ennakkoratkaisupyynnössä esitetty. Ennakkoratkaisupyyntöä ei siis voida tutkia kansallisen oikeuden sellaisen tulkinnan valossa, johon jäsenvaltion hallitus tai pääasian osapuoli on vedonnut (ks. vastaavasti tuomio 15.4.2021, Belgian valtio (Siirtopäätöksen tekemisen jälkeiset seikat), C‑194/19, EU:C:2021:270, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Kuten edellä 23 ja 24 kohdassa on muistutettu, direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lojaliteettia koskevaa vaatimusta on tulkittava tämän direktiivin johdanto-osan 16. perustelukappaleen valossa.

34

Direktiivin 93/13 8 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat lähtökohtaisesti laajentaa direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä suojaa (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2019, Lovasné Tóth, C‑34/18, EU:C:2019:764, 47 kohta), kunhan tällaisella kansallisella säännöstöllä varmistetaan kuluttajansuojan korkeampi taso eikä sillä rikota perussopimusten määräyksiä (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2020, Condominio di Milano, via Meda, C‑329/19, EU:C:2020:263, 37 kohta).

35

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella kansallisella säännöstöllä pyritään direktiivillä 93/13 varmistettuun kuluttajansuojan tavoitteeseen. Lisäksi sillä voidaan varmistaa kuluttajille tämän direktiivin 8 artiklan mukaisesti direktiivissä säädettyä tehokkaampi suojan taso, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkastettava ottaen huomioon myös asiaa koskeva kansallinen oikeuskäytäntö.

36

Kun lisäksi otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilykset, on todettava, että komissio on todennut unionin tuomioistuimelle toimittamissaan huomautuksissa, että Slovenian viranomaiset olivat ilmoittaneet sille sopimusehtojen kohtuuttomuuden arviointiperusteita ja ‑tapoja koskevista merkityksellisistä säännöistä direktiivin 93/13 8 a artiklan mukaisesti, joten tällä säännöksellä ei nyt käsiteltävässä asiassa voi olla vaikutusta pyydettyyn tulkintaan.

37

Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan sopimusehto voidaan todeta kohtuuttomaksi, jos se aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille, tarkastelematta kuitenkaan tällaisessa tilanteessa tämän 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lojaliteettiperiaatteen vaatimusta.

38

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklaa

on tulkittava siten, että

ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan sopimusehto voidaan todeta kohtuuttomaksi, jos se aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille, tarkastelematta kuitenkaan tällaisessa tilanteessa tämän 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lojaliteettiperiaatteen vaatimusta.