–

X, edustajanaan E. O. R. Khawaja, advokat,

–

Tanskan hallitus, asiamiehinään V. Pasternak Jørgensen ja M. Søndahl Wolff, avustajanaan R. Holdgaard, advokat,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Grønfeldt ja D. Martin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen, jonka yhtäältä Turkin tasavalta ja toisaalta ETY:n jäsenvaltiot ja yhteisö allekirjoittivat 12.9.1963 Ankarassa ja joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, 217, s. 3685; jäljempänä assosiaatiosopimus), 9 artiklan ja Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn, assosiaatiosopimuksella perustetun assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 (jäljempänä päätös N:o 1/80) 10 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Turkin kansalainen X ja Udlændingenævnet (ulkomaalaisasioita käsittelevä valituslautakunta, Tanska) ja joka koskee sitä, että perheenyhdistämiseen perustuva hakemus oleskeluluvan saamiseksi Tanskassa on hylätty.

3

Assosiaatiosopimuksen 2 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että assosiaatiosopimuksen tarkoituksena on edistää sopimuspuolten välisten kaupallisten ja taloudellisten suhteiden jatkuvaa ja tasapainoista vahvistumista siten, että otetaan täysin huomioon tarve turvata Turkin talouden nopeutuva kehitys sekä Turkin kansan työllisyyden ja elinolojen kohentaminen.

4

Kyseisen sopimuksen 9 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Sopimuspuolet toteavat, että sopimuksen soveltamisalalla kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä yhteisön perustamissopimuksen 7 artiklassa ilmaistun periaatteen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten erityissäännösten ja ‑määräysten soveltamista, jotka voidaan antaa 8 artiklan nojalla.”

5

Kuten päätöksen N:o 1/80 kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, kyseisellä päätöksellä pyritään assosiaationeuvoston 20.12.1976 tekemän päätöksen N:o 2/76 mukaiseen järjestelmään nähden kehittämään sosiaalialan järjestelmää, jota sovelletaan työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä.

6

Päätöksen N:o 1/80 II luku, jonka otsikko on ”Sosiaaliset määräykset”, sisältää 1 jakson, jonka otsikko on ”Työhön ja työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät kysymykset” ja johon sisältyvät kyseisen päätöksen 6–16 artikla.

7

Mainitun päätöksen 6 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Jollei hänen perheenjäsentensä vapaata oikeutta työskentelyyn koskevista 7 artiklan määräyksistä muuta johdu, turkkilaisella työntekijällä, joka kuuluu laillisille työmarkkinoille tietyssä jäsenvaltiossa, on oikeus:

– –

3.   Yksityiskohtaiset säännöt 1 ja 2 kohdan soveltamisesta annetaan kansallisessa lainsäädännössä.”

8

Saman päätöksen 10 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Yhteisön jäsenvaltiot soveltavat niiden laillisille työmarkkinoille kuuluviin turkkilaisiin työntekijöihin järjestelmää, joka ei sisällä minkäänlaista kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten palkkaukseen ja muihin työehtoihin verrattuna.”

9

Päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Yhteisön jäsenvaltiot ja Turkki eivät voi ottaa käyttöön uusia rajoituksia, jotka liittyvät työhön pääsyn edellytyksiin, niiden työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä osalta, jotka oleskelevat ja työskentelevät laillisesti jäsenvaltioiden tai Turkin alueella.”

10

Kyseisen päätöksen 14 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Tämän jakson määräyksiä on sovellettava, jollei yleisen järjestyksen, turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi perustelluista rajoituksista muuta johdu.”

11

Päätöksen N:o 1/80 16 artiklan mukaan kyseisen päätöksen II luvun 1 jakson määräyksiä sovelletaan 1.12.1980 alkaen.

12

Ulkomaalaislain (udlændingeloven), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä ulkomaalaislaki), 9 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Oleskelulupa voidaan myöntää hakemuksesta

– –

12.   Oleskelulupa voidaan edellä 1 momentin 1 kohdan d alakohdan mukaisesti myöntää erityisiä syitä, kuten perheen yhtenäisyyden turvaamista, lukuun ottamatta ainoastaan, jos Tanskan alueella asuva henkilö

– –

– –”

13

”Prøve i Dansk 1” ‑kokeen taikka vastaavan tai ylemmän tason tanskan kielen tutkinnon läpäisemistä koskeva edellytys, josta säädetään ulkomaalaislain 9 §:n 12 momentin 5 kohdassa, otettiin käyttöön ulkomaalaislain muuttamisesta 18.6.2012 annetulla lailla nro 572 (lov nr 572 om ændring af udlændingeloven), joka tuli voimaan 1.7.2012.

14

X saapui Tanskan alueelle 14.8.2015 ja haki 21.10.2015 Udlændingestyrelsenilta (ulkomaalaisvirasto, Tanska) oleskelulupaa Tanskassa perheenyhdistämiseksi puolisonsa Y:n – joka on Turkin kansalainen, joka on asunut Tanskassa 27.9.1979 alkaen ja saanut pysyvän oleskeluluvan Tanskassa vuonna 1985 – kanssa.

15

Hakemuksessa todettiin, että Y on suorittanut tanskankielisiä oppitunteja, joka koskivat muun muassa teknistä laskentaa, tietöiden merkitsemistä, rakennuspiirustusten tulkintaa, toimialan esittelyä sekä työmenetelmiä, ja että Y:n ei joka tapauksessa tarvitse turkkilaisena työntekijänä, joka on työskennellyt Tanskassa vuodesta 1980 lähtien eli yli 36 vuoden ajan muun muassa koneteknikkona, asiakaspalvelijana, myymälänhoitajana ja varastovastaavana, täyttää tanskan kielen kokeen läpäisemistä koskevaa edellytystä, josta säädetään ulkomaalaislain 9 §:n 12 momentin 5 kohdassa. Siinä täsmennettiin myös, että Y:n neljä aikuista lasta, äiti ja kaikki hänen veljensä ja sisarensa asuvat Tanskassa.

16

Ulkomaalaisvirasto hylkäsi tämän hakemuksen 1.3.2016 tekemällään päätöksellä ulkomaalaislain 9 §:n 12 momentin 5 kohdan perusteella siitä syystä, ettei Y ollut osoittanut täyttäneensä kyseisessä säännöksessä säädetyn edellytyksen ja ettei ollut olemassa erityisiä syitä, jotka oikeuttavat tältä osin tehtävän poikkeuksen. Ulkomaalaisvirasto totesi lisäksi, etteivät standstill-lausekkeet, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut 10.7.2014 antamassaan tuomiossa Dogan (C‑138/13, EU:C:2014:2066), kyseenalaistaneet tätä päätöstä.

17

X teki oikaisuvaatimuksen Udlændinge-, Integrations- og Boligministeriumille (ulkomaalaisista, kotouttamisesta ja asumisesta vastaava ministeriö, Tanska), josta on tullut Udlændinge- og Integrationsministeriet (ulkomaalaisista ja kotouttamisesta vastaava ministeriö, Tanska), 1.3.2016 tehdyn päätöksen siitä osasta, joka sisältää assosiaatiosopimukseen ja siihen liittyviin säädöksiin ja etenkin standstill-lausekkeisiin perustuvan arvioinnin. X vaati oikaisuvaatimuksessaan, että kyseisen päätöksen yhteensopivuutta 10.7.2014 annetun tuomion Dogan (C‑138/13, EU:C:2014:2066) ja 12.4.2016 annetun tuomion Genc (C‑561/14, EU:C:2016:247) kanssa tarkastellaan uudelleen.

18

Styrelsen for International Rekruttering og Integration (kansainvälisestä palvelukseen ottamisesta ja kotouttamisesta vastaava virasto, Tanska) myönsi 25.4.2016 X:lle oleskeluluvan Tanskassa palkkatyön harjoittamiseksi; kyseisen luvan uudistamisen jälkeen sen voimassaolo päättyi 13.9.2021.

19

X nosti 27.8.2018 Københavns byretissä (Kööpenhaminan alioikeus, Tanska) kanteen, jossa hän vaati 6.12.2017 tehdyn ulkomaalaisista ja kotouttamisesta vastaavan ministeriön päätöksen kumoamista ja asian palauttamista kyseisen päätöksen uudelleen tarkastelua varten siltä osin kuin päätöksessä vahvistetaan, että standstill-lausekkeet eivät estä hänen perheenyhdistämistä koskevan hakemuksensa hylkäämistä merkityksellisen kansallisen oikeuden nojalla. Ulkomaalaisasioita käsittelevä valituslautakunta tuli pääasian vastaajaksi ulkomaalaisista ja kotouttamisesta vastaavan ministeriön sijaan toimivallan siirron jälkeen.

20

Københavns byret siirsi 22.11.2019 antamallaan määräyksellä asian ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Østre Landsretiin (Itä-Tanskan hovioikeus), joka on suostunut ratkaisemaan asian ensimmäisenä oikeusasteena.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensinnäkin, voiko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan Turkin kansalaisen, joka oleskelee ja työskentelee laillisesti vastaanottavassa jäsenvaltiossa, puolison perheenyhdistämiseen perustuvan oleskeluluvan saaminen edellyttää kyseisen jäsenvaltion kielen taitoa koskevan kokeen läpäisemistä, merkitä päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan sisältyvässä standstill-lausekkeessa tarkoitettua ”uutta rajoitusta”, ja jos näin on, voidaanko tällainen rajoitus perustella tavoitteella taata kyseisen puolison onnistunut kotoutuminen.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa koskevasta unionin tuomioistuimen runsaasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseisessä määräyksessä vahvistettu standstill-lauseke on esteenä sille, että jäsenvaltio ottaa käyttöön uusia rajoituksia perheenyhdistämiselle Turkista peräisin olevan puolison tai lasten kanssa, paitsi jos tällainen rajoitus on perusteltavissa yleistä etua koskevalla pakottavalla syyllä, sillä voidaan taata tavoitellun hyväksyttävän päämäärän toteutuminen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi (tuomio 10.7.2019, A, C‑89/18, EU:C:2019:580).

23

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan unionin tuomioistuin on tosin jo katsonut, että onnistuneen kotoutumisen takaamista koskeva tavoite voi olla yleistä etua koskeva pakottava syy (tuomio 12.4.2016, Genc, C‑561/14, EU:C:2016:247, 55 ja 56 kohta sekä tuomio 10.7.2019, A, C‑89/18, EU:C:2019:580, 34 kohta). Yhtäältä se ei kuitenkaan ole vielä lausunut siitä, onko mahdollista, että kielikokeen läpäisemistä koskevaa edellytystä ei aseteta perheen yhdistämistä asianomaisessa jäsenvaltiossa asuvan turkkilaisen työntekijän kanssa hakevalle perheenjäsenelle vaan se asetetaan tälle työntekijälle. Toisaalta se on katsonut, että edellytys, jonka mukaan asianomaisessa jäsenvaltiossa asuvan turkkilaisen työntekijän puolison, joka hakee pääsyä kyseisen jäsenvaltion alueelle perheenyhdistämisen nojalla, on todistettava etukäteen, että hän on hankkinut peruskielitaidon kyseisen jäsenvaltion virallisessa kielessä, ylitti sen, mikä oli tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, koska todisteen puuttuminen riittävän kielitaidon hankkimisesta johti automaattisesti perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen hylkäämiseen ilman, että arvioinnissa otettaisiin huomioon yksittäistapauksen erityisiä olosuhteita (tuomio 10.7.2014, Dogan, C‑138/13, EU:C:2014:2066, 38 kohta).

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää tältä osin, että kyseisen tuomion antamisen jälkeen Justitsministeriet (oikeusministeriö, Tanska) katsoi, ettei ulkomaalaislaissa vahvistettuja perheenyhdistämisen edellytyksiä ollut syytä muuttaa, koska niistä voidaan poiketa, jos on olemassa erityisiä syitä, joiden olemassaoloa arvioidaan ottamalla huomioon yksittäistapauksen erityiset olosuhteet.

25

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko päätöksen N:o 1/80 10 artiklan 1 kohdassa esitetty kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaate esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle siltä osin kuin tätä lainsäädäntöä ei sovelleta Tanskan kansalaisiin eikä Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltioiden kansalaisiin. Se huomauttaa tältä osin, että kyseisen määräyksen sanamuodon mukaan se koskee palkkausta ja muita työehtoja, joihin pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö ei näytä kuuluvan.

26

Kolmanneksi siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että päätöksen N:o 1/80 10 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa käsiteltävänä olevassa asiassa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, voidaanko assosiaatiosopimuksen 9 artiklaan sisältyvää syrjintäkieltoa koskevaa yleistä sääntöä soveltaa, ja jos näin on, onko tämä määräys esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle.

27

Neljänneksi ja viimeiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko mainitulla määräyksellä välitön oikeusvaikutus ja voivatko yksityiset siis vedota siihen suoraan kansallisissa tuomioistuimissa.

28

Tässä tilanteessa Østre Landsret päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa tulkittava siten, että kansallinen lainsäädäntö, joka on annettu sen jälkeen, kun kyseinen päätös tuli voimaan asianomaisessa jäsenvaltiossa, ja jossa asetetaan tässä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevan turkkilaisen työntekijän ja hänen puolisonsa perheenyhdistämisen edellytykseksi se, että kyseinen työntekijä läpäisee kokeen, joka osoittaa kyseisen jäsenvaltion virallisen kielen tietyntasoisen taidon, merkitsee kyseisessä artiklassa tarkoitettua ”uutta rajoitusta”, ja jos näin on, voidaanko kyseinen rajoitus perustella tavoitteella taata mainitun puolison onnistunut kotoutuminen.

30

On muistutettava, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan sisältyvä standstill-lauseke estää yleisesti toteuttamasta sellaisia uusia kansallisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena tai vaikutuksena on se, että Turkin kansalaisen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden käyttämiselle asianomaisen jäsenvaltion alueella asetetaan sellaisia edellytyksiä, jotka ovat rajoittavampia kuin ne, joita häneen sovellettiin kyseisen päätöksen tullessa voimaan tämän jäsenvaltion alueella (tuomio 2.9.2021, Udlændingenævnet, C‑379/20, EU:C:2021:660, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

On erityisesti todettava, että unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että kansallinen säännöstö, jolla tiukennetaan asianomaisessa jäsenvaltiossa laillisesti asuvien turkkilaisten työntekijöiden perheenyhdistämisen edellytyksiä verrattuina edellytyksiin, joita sovellettiin päätöksen N:o 1/80 tullessa voimaan, on kyseisen päätöksen 13 artiklassa tarkoitettu ”uusi rajoitus” sille, että nämä turkkilaiset työntekijät käyttävät oikeuttaan työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen kyseisessä jäsenvaltiossa (ks. vastaavasti tuomio 10.7.2019, A, C‑89/18, EU:C:2019:580, 28 kohta ja tuomio 2.9.2021, Udlændingenævnet, C‑379/20, EU:C:2021:660, 20 kohta).

32

Asia on näin, koska Turkin kansalaisen päätökseen mennä tiettyyn jäsenvaltioon tehdäkseen siellä palkkatyötä voidaan vaikuttaa kielteisesti silloin, jos kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä vaikeutetaan perheenyhdistämistä tai tehdään se mahdottomaksi siten, että kyseinen Turkin kansalainen voi mahdollisesti joutua valitsemaan mainitussa jäsenvaltiossa tekemänsä työn ja Turkissa vietettävän perhe-elämän välillä (tuomio 10.7.2019, A, C‑89/18, EU:C:2019:580, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö eli ulkomaalaislain 9 §:n 12 momentin 5 kohta, jonka mukaan Tanskassa laillisesti asuvan turkkilaisen työntekijän ja hänen puolisonsa perheenyhdistämisen edellytyksenä on se, että kyseinen työntekijä läpäisee kokeen, joka osoittaa kyseisen jäsenvaltion virallisen kielen tietyntasoisen taidon, on otettu käyttöön sen jälkeen, kun päätös N:o 1/80 tuli voimaan Tanskassa, ja että sillä tiukennetaan perheenyhdistämisen alalla edellytyksiä, jotka koskevat mainitussa jäsenvaltiossa laillisesti asuvien turkkilaisten työntekijöiden puolisoiden pääsyä Tanskan alueelle, verrattuina edellytyksiin, joita sovellettiin ennen kyseisen päätöksen voimaantuloa.

34

Näin ollen on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö merkitsee päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa tarkoitettua ”uutta rajoitusta”.

35

Siitä, voiko tällainen lainsäädäntö olla perusteltu, on muistutettava, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa tarkoitettu ”uusi rajoitus” on kielletty, paitsi jos se kuuluu kyseisen päätöksen 14 artiklassa tarkoitettujen rajoitusten alaan tai se on perusteltavissa yleistä etua koskevalla pakottavalla syyllä, sillä voidaan taata tavoitellun hyväksyttävän päämäärän toteutuminen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi (tuomio 2.9.2021, Udlændingenævnet, C‑379/20, EU:C:2021:660, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Tältä osin on selvää, että pääasiassa kyseessä olevaa kansallista lainsäädäntöä ei voida perustella päätöksen N:o 1/80 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen taikka kansanterveyteen liittyvillä syillä.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin, että kyseisen lainsäädännön päämääränä on taata, että perheenjäsen, joka hakee oikeutta oleskella asianomaisessa jäsenvaltiossa perheenyhdistämisen perusteella, onnistuu kotoutumisessa.

38

Pitää paikkansa, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että tällainen päämäärä voi olla päätöksessä N:o 1/80 tarkoitettu yleistä etua koskeva pakottava syy (tuomio 12.4.2016, Genc, C‑561/14, EU:C:2016:247, 56 kohta ja tuomio 2.9.2021, Udlændingenævnet, C‑379/20, EU:C:2021:660, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

On kuitenkin tutkittava, voidaanko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella kansallisella lainsäädännöllä toteuttaa tämä päämäärä ja onko niin, ettei sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.

40

Ennakkoratkaisupyynnöstä ja Tanskan hallituksen toimittamista tiedoista ilmenee tältä osin, että tällaisella lainsäädännöllä pyritään takaamaan Tanskassa laillisesti asuvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenen, joka hakee oikeutta oleskella tässä jäsenvaltiossa perheenyhdistämisen perusteella, onnistunut kotoutuminen varmistamalla, että kyseinen työntekijä osoittaa tietyntasoisen tanskan kielen taidon ja kykenee tästä syystä todistamaan, että hän on kotoutunut hyvin mainittuun jäsenvaltioon ja että hän voi auttaa asianomaista perheenjäsentään oppimaan kyseisen kielen ja myös kotoutumaan kyseiseen jäsenvaltioon.

41

Se, että jäsenvaltion alueella asuva turkkilainen työntekijä osaa riittävästi kyseisen jäsenvaltion virallista kieltä, mistä on osoituksena pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyn kaltaisen kokeen läpäiseminen, on tosin omiaan mahdollistamaan sen, että kyseinen työntekijä voi auttaa perheenjäsentänsä, joka hakee oleskeluoikeutta perheenyhdistämiseksi kyseisen työntekijän kanssa tässä jäsenvaltiossa, tämän mainittuun jäsenvaltioon kotoutumista koskevassa prosessissa.

42

On kuitenkin huomautettava yhtäältä, että vaikka pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen lainsäädännön päämääränä on perheenyhdistämistä hakevan perheenjäsenen onnistunut kotoutuminen, tällaisen lainsäädännön mukaan ei ole mitenkään mahdollista ottaa huomioon hänen omaa kotoutumiskykyään, vaan se perustuu yksinomaan siihen lähtökohtaan, että viimeksi mainitun onnistuneesta kotoutumisesta ei ole riittävää taetta, jos kyseisessä perheenyhdistämistä koskevassa hakemuksessa kyseessä oleva turkkilainen työntekijä ei täytä asianomaisen jäsenvaltion virallisen kielen taidon kokeen läpäisemistä koskevaa edellytystä.

43

Tätä toteamusta tukee se, että Tanskan hallitus on myöntänyt unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa, että vaikka kävisi ilmi, että nyt käsiteltävässä asiassa tällaisen työntekijän puoliso hallitsee täysin tanskan kielen, hänen hakemuksensa oleskeluoikeuden saamiseksi Tanskassa perheenyhdistämisen perusteella hylättäisiin kaikesta huolimatta, koska kyseinen työntekijä ei ole täyttänyt edellytystä tanskan kielen kokeen läpäisemisestä.

44

Toisaalta on korostettava, että – kuten julkisasiamies on lähinnä ratkaisuehdotuksensa 34–40 kohdassa todennut – pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö ei myöskään mahdollista sitä, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat, kun ne arvioivat mahdollisuutta poiketa kyseisessä lainsäädännössä asetetusta kielikokeen läpäisemistä koskevasta velvollisuudesta, huomioon tekijöitä, jotka voivat osoittaa, että perheenyhdistämistä koskevassa hakemuksessa kyseessä oleva turkkilainen työntekijä on tosiasiallisesti kotoutunut, ja siis sen, että tässä kokeessa hylätyksi tulemisesta huolimatta kyseinen työntekijä voi tarvittaessa myötävaikuttaa perheenjäsenensä kotoutumiseen kyseiseen jäsenvaltioon.

45

Erityisesti on todettava, että – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkastuksesta muuta johdu – unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että mahdollisuutta poiketa tanskan kielen kokeen läpäisemistä koskevasta velvollisuudesta muun muassa perheen yhtenäisyyteen liittyvistä erityisistä syistä voidaan soveltaa ainoastaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 39 kohdassa mainituissa rajoitetuissa tilanteissa ja ilman, että tapauskohtaisessa arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon perheenyhdistämistä hakevan perheenjäsenen oma kotoutumiskyky ja tässä hakemuksessa kyseessä olevan turkkilaisen työntekijän tosiasiallinen kotoutuminen.

46

Näin ollen on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella kansallisella lainsäädännöllä ylitetään se, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

47

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa on tulkittava siten, että kansallinen lainsäädäntö, joka on annettu sen jälkeen, kun kyseinen päätös tuli voimaan asianomaisessa jäsenvaltiossa, ja jossa asetetaan tässä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevan turkkilaisen työntekijän ja hänen puolisonsa perheenyhdistämisen edellytykseksi se, että kyseinen työntekijä läpäisee kokeen, joka osoittaa kyseisen jäsenvaltion virallisen kielen tietyntasoisen taidon, merkitsee kyseisessä määräyksessä tarkoitettua ”uutta rajoitusta”. Tällaista rajoitusta ei voida perustella tavoitteella taata puolison onnistunut kotoutuminen, koska kyseisen lainsäädännön mukaan toimivaltaiset viranomaiset eivät voi ottaa huomioon puolison omaa kotoutumiskykyä eivätkä sellaisia muita tekijöitä kuin tällaisen kokeen läpäiseminen, jotka osoittavat kyseisen työntekijän tosiasiallisen kotoutumisen asianomaiseen jäsenvaltioon ja näin ollen hänen kykynsä auttaa puolisoaan kotoutumaan sinne.

48

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen, kolmanteen ja neljänteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

49

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa

on tulkittava siten, että

kansallinen lainsäädäntö, joka on annettu sen jälkeen, kun kyseinen päätös tuli voimaan asianomaisessa jäsenvaltiossa, ja jossa asetetaan tässä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevan turkkilaisen työntekijän ja hänen puolisonsa perheenyhdistämisen edellytykseksi se, että kyseinen työntekijä läpäisee kokeen, joka osoittaa kyseisen jäsenvaltion virallisen kielen tietyntasoisen taidon, merkitsee kyseisessä määräyksessä tarkoitettua ”uutta rajoitusta”. Tällaista rajoitusta ei voida perustella tavoitteella taata puolison onnistunut kotoutuminen, koska kyseisen lainsäädännön mukaan toimivaltaiset viranomaiset eivät voi ottaa huomioon puolison omaa kotoutumiskykyä eivätkä sellaisia muita tekijöitä kuin tällaisen kokeen läpäiseminen, jotka osoittavat kyseisen työntekijän tosiasiallisen kotoutumisen asianomaiseen jäsenvaltioon ja näin ollen hänen kykynsä auttaa puolisoaan kotoutumaan sinne.