–

Latvian hallitus, asiamiehinään K. Pommere, J. Davidoviča ja E. Bārdiņš,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään V. Bottka, C. Hermes ja A. Sauka,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhtäältä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 487) 30 artiklan ja toisaalta tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi [SEUT 107 ja SEUT 108] artiklan mukaisesti 25.6.2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 702/2014 (EUVL 2014, L 193, s. 1) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat ”Piltenes meži” SIA ja Lauku atbalsta dienests (maaseudun tukivirasto, Latvia) ja jossa on kyse päätöksestä, jolla kyseinen virasto kieltäytyi myöntämästä Piltenes meži SIA:lle tukea, jonka tarkoituksena oli korvata kustannukset ja tulojen menetys, jotka aiheutuvat luonnonvaraisen lintulajin suojelun varmistamiseen myötävaikuttamiseksi perustetun pienen suojelualueen olemassaolosta sen omistamassa metsässä.

3

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7) on tullut voimaan 10.6.1992.

4

Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Perustetaan erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto, ’Natura 2000’. Tämän verkoston avulla, joka koostuu alueista, joilla on liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä, on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella.

Natura 2000 -verkostoon kuuluvat myös jäsenvaltioiden [luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetun neuvoston] direktiivin 79/409/ETY [(EYVL 1979, L 103, s. 1)] säännösten mukaisesti luokittelemat erityiset suojelualueet.

– –

3.   Jäsenvaltioiden on, missä ne katsovat tarpeellisiksi, pyrittävä parantamaan Natura 2000:n ekologista yhtenäisyyttä säilyttämällä ja tarvittaessa kehittämällä 10 artiklassa mainittuja maiseman piirteitä, jotka ovat erityisen merkittäviä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston kannalta.”

5

Direktiivin 92/43 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on, siinä määrin kuin ne katsovat sen tarpeelliseksi, edistettävä maankäytön suunnittelussa ja kehittämispolitiikassa, erityisesti Natura 2000 -verkoston ekologista yhtenäisyyttä silmällä pitäen, luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston kannalta erityisen merkittävien maiseman piirteiden huomioon ottamista.

Näihin tekijöihin kuuluvat ne, jotka ovat pituussuuntaisen ja jatkuvan rakenteensa (kuten joet penkereineen ja perinteiset tilusten rajamerkintäjärjestelmät) vuoksi tai levähdyspaikkoina (kuten lammet tai metsiköt) olennaisia luonnonvaraisten lajien muutolle, maantieteelliselle leviämiselle ja geneettiselle vaihdannalle.”

6

Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY (EUVL 2010, L 20, s. 7), jolla kumottiin ja korvattiin direktiivi 79/409, on tullut voimaan 15.2.2010.

7

Direktiivin 2009/147 2 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet [tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien] lintulajien kantojen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset, taikka näiden kantojen mukauttamiseksi tähän tasoon”.

8

Mainitun direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Ottaen huomioon 2 artiklassa mainitut vaatimukset jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kaikkien [kyseessä olevien] lintulajien elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen.

2.   Biotooppien ja elinympäristöjen säilyttämiseen, ylläpitämiseen ja ennalleen saattamiseen sisältyvät ensisijaisesti seuraavat toimenpiteet:

– –”

9

Asetusta N:o 1305/2013 sovelletaan 1.1.2014 lähtien.

10

Sen johdanto-osan 24 ja 56 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

11

Asetuksen N:o 1305/2013 I osasto, jonka otsikko on ”Tavoitteet ja strategia”, sisältää muun muassa asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Kohde” ja jonka 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt maaseudun kehittämiseen myönnettävälle unionin tuelle, joka rahoitetaan – – Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta [(maaseuturahasto)]. Siinä määritetään tavoitteet, joihin maaseudun kehittämispolitiikalla on pyrittävä, ja niihin liittyvät maaseudun kehittämistä koskevat unionin prioriteetit. Siinä esitetään maaseudun kehittämispolitiikan strateginen sisältö ja määritellään maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanemiseksi hyväksyttävät toimenpiteet. Lisäksi siinä vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan ohjelmatyöhön, verkostoitumiseen, hallinnointiin, seurantaan ja arviointiin jäsenvaltioiden ja [Euroopan] komission välisen vastuunjaon perusteella, ja säännöt maaseuturahaston ja muiden unionin välineiden koordinoinnin varmistamiseksi.”

12

Kyseisen asetuksen II osasto, jonka otsikko on ”Ohjelmatyö”, sisältää muun muassa 6 artiklan, jonka otsikko on ”Maaseudun kehittämisohjelmien muuttaminen” ja jossa säädetään seuraavaa:

”1.   Maaseuturahasto toimii jäsenvaltioissa maaseudun kehittämisohjelmien välityksellä. Ohjelmilla on pantava täytäntöön maaseudun kehittämistä koskevia unionin prioriteetteja vastaava strategia toteuttamalla III osastossa määriteltyjä toimenpiteitä. Unionin prioriteettien toteuttamiseen haetaan tukea maaseuturahastosta.

2.   Jäsenvaltio voi toimittaa joko koko alueensa käsittävän yhden ohjelman tai joukon alueellisia ohjelmia taikka asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa kansallisen ohjelman yhdessä alueellisten ohjelmien kanssa. – –

3.   Alueellisia ohjelmia toimittaneet jäsenvaltiot voivat myös toimittaa hyväksyttäväksi – – alueellisten ohjelmien yhteiset osatekijät sisältävän kansallisen kehyksen ilman erillistä talousarviomäärärahaa.

Alueellisia ohjelmia toimittaneiden jäsenvaltioiden kansalliset kehykset voivat myös sisältää taulukon, jossa eritellään alue- ja vuosikohtaisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle kyseiseksi ohjelmakaudeksi myönnetty maaseuturahaston koko rahoitusosuus.”

13

Mainitun asetuksen III osaston, jonka otsikko on ”Maaseudun kehittämistuki”, I luvussa luetellaan toimenpidekokonaisuus, johon sisältyy muun muassa toimenpide, josta säädetään saman asetuksen 30 artiklassa, jonka otsikko on ”Natura 2000 -tuet ja [direktiivin 2000/60] mukaiset tuet” ja jonka 1, 2 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään vuosittain hehtaarilta käytössä olevaa maatalousmaata tai hehtaarilta metsää, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat direktiivien [92/43] ja [2009/147] sekä [direktiivin 2000/60] täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla.

– –

2.   Tukea myönnetään viljelijöille ja yksityisille metsän haltijoille ja yksityisten metsän haltijoiden yhteenliittymille. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa sitä voidaan myöntää myös muille maankäyttäjille.

– –

6.   Tukea voivat saada seuraavat alueet:

– –”

14

Asetuksen N:o 1305/2013 VIII osasto, jonka otsikko on ”Kilpailusäännökset”, sisältää muun muassa asetuksen 81 ja 82 artiklan.

15

Kyseisen asetuksen 81 artiklassa, jonka otsikko on ”Valtiontuki”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei tässä osastossa toisin säädetä, jäsenvaltioiden maaseudun kehittämistoimenpiteitä varten myöntämään tukeen sovelletaan [SEUT 107, SEUT 108 ja SEUT 109] artiklaa.

2.   [SEUT 107, SEUT 108 ja SEUT 109] artiklaa ei sovelleta jäsenvaltioiden tämän asetuksen nojalla ja mukaisesti maksamaan tukeen eikä 82 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen lisärahoitukseen, kun kyseessä on [SEUT] 42 artiklan soveltamisalaan kuuluva tuki. ”

16

Mainitun asetuksen 82 artiklassa, jonka otsikko on ”Kansallinen lisärahoitus”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on sisällytettävä maaseudun kehittämisohjelmaan – – [SEUT] 42 artiklan soveltamisalaan kuuluviin tukitoimiin liittyvät jäsenvaltioiden maksamat tuet, jotka on tarkoitettu antamaan lisärahoitusta maaseudun kehittämiseen, johon myönnetään unionin tukea milloin tahansa ohjelmakauden aikana, ja jos ne ovat tämän asetuksen edellytysten mukaiset, komissio hyväksyy ne.”

17

Asetus N:o 702/2014 on tullut voimaan 1.7.2014.

18

Kyseisen asetuksen johdanto-osan 16 ja 60 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

19

Asetuksen N:o 702/2014 I lukuun kuuluvassa 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin tukimuotoihin:

– –

– –

3.   Tätä asetusta ei sovelleta seuraavanlaiseen tukeen:

– –

6.   Tätä asetusta ei sovelleta vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävään tukeen, lukuun ottamatta seuraavia:

20

Kyseisen asetuksen 2 artiklan, joka myös kuuluu sen I lukuun, 14 alakohdan määritelmän mukaan ilmaisulla ”vaikeuksissa oleva yritys” tarkoitetaan seuraavaa:

”’vaikeuksissa olevalla yrityksellä’ [tarkoitetaan] yritystä, jonka tapauksessa vähintään yksi seuraavista olosuhteista on olemassa:

– –”

21

Lajien ja luontotyyppien suojelusta 16.3.2000 annettuun lakiin (Sugu un biotopu aizsardzības likums; Latvijas Vēstnesis, 2000, nro 121/122) sisältyy 10 §, jonka otsikko on ”Maa-alueiden omistajien tai käyttäjien oikeus korvaukseen” ja jonka 2 momentissa säädetään, että ”maanomistajat voivat vaatia korvausta, josta säädetään taloudellisen toiminnan rajoittamista pienillä suojelualueilla koskevassa lainsäädännössä”.

22

Maatalouden ja maaseudun kehittämisestä 7.4.2004 annettuun lakiin (Lauksaimniecības un lauku attīstības likums; Latvijas Vēstnesis, 2004, nro 64) sisältyy 5 §, jonka 4, 7 ja 8 momentissa säädetään seuraavaa:

”4.   Valtion ja [unionin] maataloustukien myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä valtion ja [unionin] tukien myöntämistä maaseudun kehittämiseen ja kalastustukien myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistaa hallitus. – –

– –

7.   Hallitus vahvistaa valtion ja [unionin] myöntämien maataloustukien hallinnointia ja valvontaa sekä valtion ja [unionin] myöntämien maaseudun kehittämistukien ja kalastustukien hallinnointia ja valvontaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

8.   Hallitus vahvistaa Euroopan maatalouden tukirahaston, [maaseuturahaston] ja Euroopan kalatalousrahaston hallinnointia koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä näiden varojen hallinnoimiseen osallistuvien viranomaisten toimivaltuudet ja velvollisuudet.”

23

Suojelualueilla harjoitettavalle taloudelliselle toiminnalle asetettujen rajoitusten korvaamisesta 4.4.2013 annetun lain (Likums ”Par kompensāciju par saimnieciskās darbības ierobežojumiem aizsargājamās teritorijās”; Latvijas Vēstnesis, 2013, nro 74) 2 §:n 3 momentissa säädetään, että ”suojelualueilla harjoitettavalle taloudelliselle toiminnalle asetettujen rajoitusten korvaamiseksi voidaan myöntää vuotuista tukea [unionin] rahastoista maksettavien maatalouden kehittämistukien myöntämistä koskevissa säännöissä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti”.

24

Kyseisen lain 4 §:n 2 momentissa säädetään myös, että ”[unionin] varoista maksettavia korvauksia hallinnoidaan [unionin] tukien myöntämistä koskevien sääntöjen mukaisesti”.

25

Ympäristön, ilmaston ja maaseutumaiseman kohentamiseen ohjelmakaudella 2014–2020 myönnettävien kansallisten ja Euroopan unionin tukien myöntämistä, hallinnointia ja valvontaa koskevista säännöksistä 7.4.2015 annetun hallituksen asetuksen nro 171 (Ministru kabineta noteikumi Nr. 171 ”par valsts un Eiropas Savienības atbalsta piešķiršanu, administrēšanu un uzraudzību vides, klimata un lauku ainavas uzlabošanai 2014.–2020. gada plānošanas periodā”; Latvijas Vēstnesis, 2015, nro 76; jäljempänä asetus nro 171/2015), joka on annettu maatalouden ja maaseudun kehittämisestä annetun lain 5 §:n 4 ja 7 momentin nojalla, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa säädetään maaseudun kehittämisen kansallisten tukien ja [unionin] tukien myöntämistä, hallinnointia ja valvontaa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ympäristön ja maaseudun parantamiseksi seuraavien säädösten mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä varten:

1.1. asetus [N:o 1305/2013]

– –

1.8. asetus [N:o 702/2014].

– –”

26

Asetuksen nro 171/2015 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Ympäristön, ilmaston ja maaseutumaiseman kohentamiseen myönnetään maaseudun kehittämistukea seuraavia toimenpiteitä varten – –:

– –

2.3. Natura 2000:een ja [direktiiviin 2000/60] perustuvat maksut toimenpidettä ’Natura 2000 -verkoston metsäalueista suoritettavat korvaukset’ varten – –

– –

2.6. Tuen myöntäminen toimenpiteen ’Natura 2000 -verkoston metsäalueista suoritettavat korvaukset’ yhteydessä.

– –”

27

Asetuksen nro 171/2015 56 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tukikelpoinen ala on metsäalue (lukuun ottamatta turvesoita):

56.1. joka mainitaan asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa [Natura 2000 -alueiden] luettelossa – –

56.2. joka sijaitsee asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla pienellä luonnonsuojelualueella Natura 2000 -verkoston alueiden ulkopuolella tai – jos Natura 2000 -suojelujärjestelmä ei takaa lajin tai biotoopin säilymistä – Natura 2000 -verkoston alueella, ja pieni luonnonsuojelualue määritellään noudattaen lainsäädäntöä, joka koskee pienten luonnonsuojelualueiden perustamisen ja hallinnoinnin yksityiskohtaisia sääntöjä, niiden säilyttämistä sekä pienten luonnonsuojelualueiden ja niiden puskurivyöhykkeiden määrittelyä.

– –”

28

Kyseisen asetuksen 61 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tuen saamiseksi hakijan on täytettävä seuraavat edellytykset:

– –

61.6. asetuksen N:o 702/2014 2 artiklan 14 alakohdan mukaan kuluvan vuoden kesäkuun 15 päivänä vallinneen tilanteen perusteella ei ole voitu todeta mitään vaikeuksissa olevan yrityksen tunnusmerkkejä, joista säädetään Euroopan maatalouden tukirahaston, maaseuturahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston hallinnointia sekä maatalouden ja maaseudun kehittämistä ja kalastusta varten ohjelmakaudella 2014–2020 myönnettäviä valtion ja [unionin] tukia koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä.”

29

Euroopan maatalouden tukirahastosta, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta saatavan rahoituksen hallinnoinnista sekä ohjelmakaudella 2014–2020 myönnettyjen kansallisten ja Euroopan unionin tukien rahoituksen hallinnoinnista 30.9.2014 annetun hallituksen asetuksen nro 599 (Ministru kabineta noteikumi Nr. 599 ”par Eiropas Lauksaimniecības garantiju fonda, Eiropas Lauksaimniecības fonda lauku attīstībai, Eiropas Jūrlietu un zivsaimniecība fonda, kā arī par valsts un Eiropas Savienības atbalsta lauksaimniecībai un lauku un zivsaimniecības attīstībai finansējuma administrēšanu 2014.–2020. gada plānošanas periodā”; Latvijas Vēstnesis, 2014, nro 200), joka on annettu maatalouden ja maaseudun kehittämisestä annetun lain 5 §:n 7–9 momentin nojalla, 53 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Asetuksen N:o 702/2014 2 artiklan 14 alakohdan mukaisesti maaseudun tukivirasto ei myönnä tukea, jos haettaessa tukea toimenpiteisiin, jotka edellyttävät sen tutkimista, onko hakija vaikeuksissa oleva yritys, tuen hakijan tilanteessa on olemassa vähintään yksi seuraavista olosuhteista:

53.1. yli puolet rajavastuuyhtiön (muun kuin alle kolme vuotta aikaisemmin perustetun pienen tai keskisuuren yrityksen) omasta pääomasta on menetetty kertyneiden tappioiden vuoksi, kun kertyneiden tappioiden vähentäminen rahastoista ja muista yhtiön omiin varoihin yleensä kuuluviksi katsotuista eristä johtaa kertyneeseen negatiiviseen määrään, joka ylittää puolet merkitystä osakepääomasta, johon kuuluvaksi lasketaan myös nimellisarvon ylittävä merkintähinnan osa (ylikurssi) – –

– –”

30

Piltenes meži omistaa metsän, jonka pinta-ala on noin 500 hehtaaria ja jolla sijaitsee alue, joka on direktiivin 2009/147 täytäntöön panemiseksi annetussa Latvian lainsäädännössä tarkoitettu pieni luonnonsuojelualue. Toimivaltainen Latvian viranomainen perusti tämän pienen luonnonsuojelualueen myötävaikutttaakseen metson (Tetrao urogallus), joka on luonnonvarainen lintulaji, suojelun varmistamiseen.

31

Tarkemmin määrittelemättömänä päivänä Piltenes meži teki maaseudun tukivirastolle vuotta 2015 koskevan tukihakemuksen, jossa se haki tukea, jonka tarkoituksena oli korvata kyseisen pienen luonnonsuojelualueen olemassaolosta sille aiheutuneet kustannukset ja tulonmenetys.

32

Maaseudun tukivirasto hylkäsi tukihakemuksen 1.6.2016 tekemällään päätöksellä, joka pysytettiin 25.7.2016 tehdyllä päätöksellä, sillä perusteella, että sovellettavassa Latvian säännöstössä suljettiin pois se, että tällainen tuki voitaisiin myöntää vaikeuksissa olevalle yritykselle, ja että käsiteltävässä asiassa Piltenes meži oli katsottava tällaiseksi yritykseksi, koska sen vuotta 2014 koskevan vuosikertomuksen tarkastelun perusteella ilmeni, että sen tappiot olivat yli 50 prosenttia sen osakepääomasta.

33

Administratīvā rajona tiesa (alueellinen hallintotuomioistuin, Latvia) hyväksyi 24.3.2017 antamallaan tuomiolla kanteen, jonka Piltenes meži oli nostanut näistä kahdesta päätöksestä.

34

Administratīvā apgabaltiesa (ylempi hallintotuomioistuin, Latvia), joka käsitteli asiaa muutoksenhakuasteena, hylkäsi 30.11.2017 antamallaan päätöksellä Piltenes mežin esittämän tukihakemuksen pääasiallisesti seuraavilla perusteilla. Se totesi aluksi, että haettu tuki ei kuulunut rahoitettavaksi valtion tai alueellisen tai paikallisen julkisyhteisön talousarviosta vaan unionin rahastosta eli maaseuturahastosta saaduilla varoilla. Tämän jälkeen se totesi, että maaseuturahastoa koskevan unionin lainsäädännön ja sen täytäntöön panemiseksi annetun Latvian lainsäädännön mukaan kyseisten varojen hallinnoinnissa ja niiden myöntämisessä yrityksille on noudatettava valtiontukien valvontaa koskevia unionin oikeussääntöjä. Lopuksi se huomautti, että näissä säännöissä säädetään, että nyt käsiteltävässä asiassa haetun kaltaista tukea ei voida myöntää siinä tapauksessa, että hakija on vaikeuksissa oleva yritys.

35

Piltenes meži teki tästä päätöksestä valituksen, jossa se riitautti muun muassa arvioinnit, joiden mukaan yhtäältä sen hakemaa maksua oli pidettävä valtiontukena ja toisaalta tällaista valtiontukea ei voitu myöntää vaikeuksissa olevalle yritykselle.

36

Augstākā tiesa (Senāts) (ylin tuomioistuin, Latvia) pohtii ennakkoratkaisupyynnössään lähinnä niiden unionin oikeuden säännösten ulottuvuutta ja keskinäistä suhdetta, jotka on tarkoitus panna täytäntöön sen käsiteltäväksi saatettuun oikeusriitaan sovellettavilla Latvian eri säännöksillä, ja toteaa, että asiaa ensimmäisenä oikeusasteena ja muutoksenhakuasteena käsitelleiden tuomioistuinten näkemykset tästä seikasta eriävät toisistaan.

37

Se pohtii erityisesti ensinnäkin, voidaanko tukia, joiden tarkoituksena on hyvittää tai korvata kulut ja tulojen menetykset, joita aiheutuu siitä, että Natura 2000 -verkostoon kuulumattomilla metsäalueilla on direktiivissä 2009/147 tarkoitettujen luonnonvaraisten lintulajien suojelun varmistamiseen myötävaikuttamiseksi perustettuja pieniä luonnonsuojelualueita, pitää asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan soveltamisalaan kuuluvina tukina.

38

Se täsmentää muun muassa, että näitä tukia voidaan pitää lähinnä hyvityksenä tai korvauksena asianomaisten henkilöiden omaisuudensuojaan tai elinkeinon harjoittamisen oikeuteen kohdistuvista rajoituksista ympäristölainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi eikä unionin tukina tai valtiontukina. Latvijas Republikas Satversmes tiesa (perustuslakituomioistuin, Latvia) on sitä paitsi ollut tällä kannalla 19.3.2014 antamassaan tuomiossa.

39

Sikäli kuin tällaiset tuet, jotka eivät kuulu rahoitettaviksi valtion talousarviosta vaan unionin rahastosta saaduilla varoilla, kuuluvat asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan soveltamisalaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii toiseksi, voidaanko niiden myöntämisen edellytykseksi asettaa se, että tuen hakijat eivät ole vaikeuksissa olevia yrityksiä, kuten komissio on vaatinut asetuksen N:o 702/2014 1 ja 2 artiklassa.

40

Se katsoo tältä osin, että vaikka on perusteltua, että komissio on pyrkinyt unionin varojen turvaamiseen ja niiden mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamiseen asettamalla tällaisen edellytyksen, asetuksessa N:o 702/2014 on kuitenkin olennainen virhe, koska kyseinen toimielin ei ole punninnut keskenään yhtäältä täten tavoittelemiaan päämääriä ja toisaalta Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 17 artiklassa taattua omaisuudensuojaa ja yhdenvertaista kohtelua ja oikeasuhteisuutta koskevia yleisiä periaatteita, tai se ei ainakaan ole varmistanut niiden asianmukaista tasapainoa. Toisin kuin kaikki muut henkilöt, joille on asetettu ympäristönsuojeluun perustuva oikeudellinen ja taloudellinen rasite, vaikeuksissa olevat yritykset nimittäin jätetään niiden taloudelliseen tilanteeseen ja rahoitustilanteeseen liittyvistä syistä perusteettomasti ilman hyvitystä tai korvausta, johon niillä olisi oikeus.

41

Tässä tilanteessa Augstākā tiesa (Senāts) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

42

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklaa erityisesti sen 6 kohta huomioon ottaen tulkittava siten, että direktiivin 2009/147 tavoitteiden toteuttamiseksi metsään perustetun pienen luonnonsuojelualueen perusteella haettu tuki kuuluu kyseisen 30 artiklan soveltamisalaan.

43

Tältä osin asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tukea voidaan myöntää vuosittain hehtaarilta käytössä olevaa maatalousmaata tai hehtaarilta metsää, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat direktiivien 92/43, 2000/60 ja 2009/147 täytäntöönpanosta.

44

Lisäksi kyseisen 30 artiklan 6 kohdan a ja b alakohdassa säädetään, että alueisiin, jotka voivat saada tällaista tukea, kuuluvat yhtäältä direktiivien 92/43 ja 2009/147 nojalla nimetyt Natura 2000 -maa- ja metsätalousalueet ja toisaalta muut luonnonsuojelualueet, joilla on maa- tai metsätaloutta koskevia ympäristörajoitteita, jotka vaikuttavat ensiksi mainitun direktiivin 10 artiklan täytäntöönpanoon.

45

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä ensimmäisestä kysymyksestä ja tämän tuomion 30, 31 ja 37 kohdassa tiivistetysti esitetyistä ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvistä toteamuksista ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevan tukihakemuksen kohteena oleva alue on pieni luonnonsuojelualue, joka on perustettu luonnonvaraisen lintulajin suojelemisen varmistamiseen myötävaikuttamiseksi metsässä, joka ei kuitenkaan kuulu Natura 2000 -verkostoon.

46

Asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdan nojalla tällainen alue ei selvästikään voi saada kyseisessä 30 artiklassa säädettyä tukea. Mainitun 30 artiklan 6 kohdan a alakohdassa nimittäin säädetään, että tällaista tukea voivat saada vain kyseisessä asetuksessa tai joissakin tapauksissa sen mukaisesti annetussa kansallisessa lainsäädännössä tarkoitetut maa- ja metsätalousalueet, jotka sijaitsevat direktiivien 92/43 ja 2009/147 nojalla nimetyillä Natura 2000 -alueilla (ks. vastaavasti tuomio 27.1.2022, Sātiņi-S, C-234/20, EU:C:2022:56, 27, 33, 35 ja 37 kohta).

47

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen alue, joka ei kuulu Natura 2000 -verkostoon, ei missään tapauksessa voi saada tällaista tukea muuten kuin asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan b alakohdan nojalla.

48

Kyseisen säännöksen sanamuodosta itsestään ei kuitenkaan voida päätellä, voiko asia olla näin ja jos niin millä edellytyksillä.

49

Näin ollen kyseistä säännöstä on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti tulkittava siten, että sen sanamuodon lisäksi otetaan huomioon sen asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (tuomio 7.6.2005, VEMW ym., C-17/03, EU:C:2005:362, 41 kohta ja tuomio 21.1.2021, Saksa v. Esso Raffinage, C-471/18 P, EU:C:2021:48, 81 kohta).

50

Tältä osin on syytä muistuttaa ensinnäkin, että alueet, jotka voivat asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan b alakohdan nojalla saada kyseisessä 30 artiklassa säädettyä tukea, ovat muita kuin Natura 2000 -verkostoon kuuluvia luonnonsuojelualueita, joilla on maa- tai metsätaloutta koskevia ympäristörajoitteita, jotka vaikuttavat direktiivin 92/43 10 artiklan täytäntöönpanoon.

51

Tästä seuraa, että edellytyksenä sille, että kyseiset alueet voivat saada tällaista tukea, on yhtäältä se, että asianomainen alue on luonnonsuojelualue, jolla on maa- tai metsätaloutta koskevia ympäristörajoitteita.

52

Nyt käsiteltävässä asiassa tämän tuomion 45 kohdassa tarkoitetuista ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvistä toteamuksista ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva alue täyttää tämän edellytyksen siltä osin kuin se on luonnonsuojelualue, jolla on metsätaloutta koskevia ympäristörajoitteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviksi kuuluvia tarkistuksia. Tarkemmin sanottuna näistä toteamuksista ilmenee, että kyseinen alue on pieni luonnonsuojelualue, jonka toimivaltainen kansallinen viranomainen on perustanut Natura 2000 -verkostoon kuulumattomaan metsään tarkoituksenaan myötävaikuttaa luonnonvaraisen lintulajin suojelun varmistamiseen ja jonka olemassaolosta aiheutuu kustannuksia ja tulojen menetystä kyseisen metsän omistajalle.

53

Toisaalta asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan b alakohdasta ilmenee, että alueen, jonka perusteella tukea haetaan, ja sillä olevien ympäristörajoitteiden on vaikutettava direktiivin 92/43 10 artiklan täytäntöönpanoon.

54

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii muun muassa tämän edellytyksen ulottuvuutta, mikä ilmenee sen esittämän ensimmäisen kysymyksen muotoilusta ja tämän tuomion 37 kohdassa tiivistetysti esitetyistä ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvistä toteamuksista.

55

Toiseksi direktiivin 92/43 10 artiklan, johon asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan b alakohdassa viitataan, ensimmäisessä kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on edistettävä maankäytön suunnittelussa ja kehittämispolitiikassa, erityisesti Natura 2000 -verkoston ekologista yhtenäisyyttä silmällä pitäen, luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston kannalta erityisen merkittävien maiseman piirteiden huomioon ottamista. Sen toisessa kohdassa täsmennetään myös, että näihin tekijöihin kuuluvat ne, jotka ovat pituussuuntaisen ja jatkuvan rakenteensa vuoksi tai levähdyspaikkoina olennaisia luonnonvaraisten lajien muutolle, maantieteelliselle leviämiselle ja geneettiselle vaihdannalle.

56

Kyseisessä 10 artiklassa annetaan siten jäsenvaltioille toimivalta toteuttaa toimenpiteitä Natura 2000 -verkoston ekologisen yhtenäisyyden parantamiseksi, kuten myös direktiivin 92/43 3 artiklan 3 kohdassa todetaan.

57

Kyseisestä 3 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että tähän verkostoon on tarkoitus sisällyttää kyseisen direktiivin liitteessä I lueteltujen luontotyyppien ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjen ”erityisten suojelutoimien alueiden” lisäksi myös jäsenvaltioiden direktiivin 79/409, joka on sittemmin korvattu direktiivillä 2009/147, säännösten mukaisesti luokittelemia ”erityisiä suojelualueita”.

58

Tästä seuraa, että toimenpiteet, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa direktiivin 92/43 10 artiklan nojalla Natura 2000 -verkoston ekologisen yhtenäisyyden parantamiseksi, voivat koskea yhtä hyvin direktiivin 92/43 soveltamisalaan kuuluvia luontotyyppejä kuin direktiivin 2009/147 soveltamisalaan kuuluvia luonnonvaraisia lintulajeja, kun otetaan huomioon, että viimeksi mainitussa tapauksessa näillä toimenpiteillä on tarkoitus täydentää direktiivin 2009/147 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

59

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnössä esitetyistä tämän tuomion 45 ja 52 kohdassa mainituista toteamuksista ilmenee, että tämä on pääasiassa kyseessä olevan pienen luonnonsuojelualueen ja kyseisellä pienellä luonnonsuojelualueella olevien metsätaloutta koskevien ympäristörajoitteiden tarkoitus, koska kyseisen pienen luonnonsuojelualueen perustamisella ja näiden rajoitusten käyttöönotolla pyritään myötävaikuttamaan metson (Tetrao urogallus), joka on direktiivin 2009/147 soveltamisalaan kuuluva luonnonvarainen lintulaji, suojelun varmistamiseen, tämän kuitenkaan rajoittamatta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviksi kuuluvia tarkistuksia.

60

Kolmanneksi asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, kuten tämän tuomion 43 kohdassa on muistutettu, että kyseisessä säännöksessä mainitun tuen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat direktiivien 92/43, 2000/60 ja 2009/147 täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla.

61

Mainitusta säännöksestä ilmenee selvästi, että kyseistä tukea voidaan myöntää muun muassa siinä tapauksessa, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan nojalla tukikelpoiselle alueelle aiheutuu haittaa direktiivin 2009/147 täytäntöönpanosta, kuten sekä Latvian hallitus että komissio ovat kirjallisissa huomautuksissaan esittäneet.

62

Mainittua tukea voidaan siis myöntää tällaiselle alueelle sekä silloin, kun tälle alueelle aiheutuu haittoja direktiivin 2009/147 nojalla toteutetusta luonnonvaraisen lintulajin kansallisesta suojelutoimenpiteestä, että silloin, kun kyseinen toimenpide on toteutettu direktiivin 92/43 10 artiklan nojalla, kuten tämän tuomion 58 kohdassa on todettu.

63

Neljänneksi asetuksella N:o 1305/2013 tavoiteltu maaseudun kehittämisen strategisen tuen yleinen päämäärä, sellaisena kuin se ilmaistaan kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa, on mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdasta ja sen III osastosta, johon viimeksi mainitussa säännöksessä viitataan, ilmenevin tavoin konkretisoitu muun muassa jäsenvaltioille annetulla mahdollisuudella toteuttaa joukko toimenpiteitä, joilla pyritään toteuttamaan unionin prioriteetteja maaseudun kehittämisessä.

64

Näihin toimenpiteisiin kuuluu asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklassa säädetty tuki, jonka erityisenä tavoitteena on kyseisen asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappaleessa todetuin tavoin myöntää tukea viljelijöille ja metsänomistajille, jotka kärsivät kyseessä olevilla alueilla erityisiä haittoja, jotka johtuvat luontotyyppien, eläin- ja kasvilajien elinympäristöjen ja itse näiden lajien ja vesien suojelemiseksi annettujen unionin direktiivien täytäntöönpanosta.

65

Tästä tavoitteesta, jonka ilmaisemiseen käytetyssä sanamuodossa ei lähtökohtaisesti suljeta pois mitään näiden direktiivien täytäntöönpanosta johtuvia haittoja, ilmenee selvästi, että mainitussa 30 artiklassa säädettyä tukea voidaan myöntää muun muassa silloin, kun tällaiset haitat johtuvat siitä, että alueella, jolle kyseistä tukea haetaan, otetaan käyttöön maa- ja metsätaloutta koskevia ympäristörajoitteita, joilla pyritään myötävaikuttamaan direktiivin 2009/147 soveltamisalaan kuuluvan luonnonvaraisen lintulajin suojelun varmistamiseen, ja näin on siitä riippumatta, johtuvatko nämä rajoitteet juuri kyseisen direktiivin vai direktiivin 92/43 10 artiklan nojalla toteutetusta kansallisesta toimenpiteestä.

66

Mainittu tavoite tukee näin ollen asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan tulkintaa, joka perustuu tämän tuomion 50–62 kohdassa tarkasteltuihin sanamuotoa ja asiayhteyttä koskeviin näkökohtiin.

67

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lisäksi pohtinut – kuten tämän tuomion 38 kohdassa tiivistetysti esitetyistä toteamuksista ilmenee – niitä oikeudellisia johtopäätöksiä, jotka on mahdollisesti tehtävä sen johdosta, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tuki on luonteeltaan korvausta tai hyvitystä, kun otetaan huomioon julkisten tukien myöntämistä koskevat unionin primaarioikeuden tai johdetun oikeuden säännökset ja määräykset, on muistutettava yhtäältä, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan tarkoituksena on tämän tuomion 43 ja 60 kohdassa mainituin tavoin mahdollistaa sellaisten tukien myöntäminen, joiden tarkoituksena on korvata maanviljelijöille ja metsänomistajille direktiivien 92/43, 2000/60 ja 2009/147 täytäntöönpanosta aiheutuvista haitoista johtuvat kustannukset ja tulojen menetykset. Tällaisten tukien korvaava tai hyvittävä luonne seuraa näin ollen jo tarkoituksesta, jonka unionin lainsäätäjä on halunnut niille antaa (ks. vastaavasti tuomio 30.3.2017, C‑315/16, EU:C:2017:244, 26 ja 28 kohta ja tuomio 27.1.2022, Sātiņi-S, C‑234/20, EU:C:2022:56, 43 kohta), eikä se täten voi kyseenalaistaa niiden luokittelua tuiksi, joita voidaan myöntää maaseuturahastoa koskevan unionin lainsäädännön nojalla.

68

Toisaalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että korvauksen tai hyvityksen luonteisuus ei mitenkään sulje pois sitä, että tällaiset tuet voidaan luokitella SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi siltä osin kuin ne rahoitetaan valtion varoista, kunhan muut kyseisen määräyksen soveltamisedellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 27.1.2022, Sātiņi-S, C‑238/20, EU:C:2022:57, 40 ja 52 kohta).

69

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklaa on erityisesti sen 6 kohta huomioon ottaen tulkittava siten, että direktiivin 2009/147 tavoitteiden toteuttamiseksi metsään perustetun pienen luonnonsuojelualueen perusteella haettu tuki kuuluu kyseisen 30 artiklan soveltamisalaan.

70

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko asetusta N:o 702/2014 tulkittava siten, että vaikeuksissa olevan yrityksen asetuksen N:o 1305/2013 nojalla hakemaa tukea direktiivin 2009/147 tavoitteiden toteuttamiseksi metsään perustetulle pienelle luonnonsuojelualueelle ei voida todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi.

71

Tältä osin on aluksi muistutettava, että tuki, jonka osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan asetusta N:o 702/2014, on asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan nojalla haettua tukea. Kyse on siis tuesta, josta säädetään unionin lainsäädännössä eli maaseuturahastoa koskevassa lainsäädännössä.

72

Kyseinen tuki on kuitenkin tarkoitettu myönnettäviksi henkilöille, jotka eivät hae sitä suoraan unionilta vaan jäsenvaltioiden välityksellä ja jäsenvaltioiden esittämien ja komission hyväksymien maaseudun kehittämisohjelmien perusteella, kuten asetuksen N:o 1305/2013 6 artiklan 1–3 kohdasta ilmenee ja kuten unionin tuomioistuin on jo todennut sekä kyseisen asetuksen osalta että sillä kumotun ja korvatun asetuksen osalta (ks. vastaavasti tuomio 30.3.2017, Lingurár, C-315/16, EU:C:2017:244, 21 kohta ja tuomio 6.10.2021, Lauku atbalsta dienests (Maatalousyritysten perustamistuet), C-119/20, EU:C:2021:817, 54–56 kohta).

73

Tämä mekanismi itsessään ilmentää jäsenvaltioiden ja komission välistä vastuunjakoa, joka asetuksen N:o 1305/2013 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittelee maaseudun kehittämiseen annettavan maaseuturahastosta rahoitettavan unionin tuen rakenteen (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, Lauku atbalsta dienests (Maatalousyritysten perustamistuet), C-119/20, EU:C:2021:817, 57 kohta) siten täsmennettynä, että kyseinen tuki voi olla muodoltaan unionin talousarviosta peräisin olevan rahoituksen lisäksi myös valtion varoista peräisin olevaa lisärahoitusta.

74

Kuten tämän tuomion 68 kohdasta ilmenee, kyseinen lisärahoitus voidaan luokitella SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi sillä perusteella, että siihen osoitetut varat ovat peräisin valtiolta, jos muut kyseisen määräyksen soveltamisedellytykset täyttyvät. Tällainen luokittelu johtaa itsessään kaikkien valtiontukia koskevien unionin oikeuden merkityksellisten säännösten soveltamiseen, ellei kyseinen rahoitus tietyssä tapauksessa koske SEUT 42 artiklan soveltamisalaan kuuluvia toimia, jolloin se jää asetuksen N:o 1305/2013 81 artiklan 2 kohdan mukaisesti näiden säännösten soveltamisalan ulkopuolelle.

75

Unionin talousarviosta peräisin olevasta rahoituksesta on todettava, että asetuksen N:o 1305/2013 81 artiklan 1 kohdasta ja kyseisen asetuksen johdanto-osan 56 perustelukappaleesta, jonka valossa kyseistä säännöstä on luettava, ilmenee, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on myös ollut soveltaa siihen SEUT 107–SEUT 109 artiklaa, jollei se koske SEUT 42 artiklan soveltamisalaan kuuluvia toimia, kuten kyseisen asetuksen 81 artiklan 2 kohdassa todetaan.

76

Tästä lainsäätäjän valinnasta, jonka tarkoituksena on saman asetuksen 1 artiklan 1 kohdasta ilmenevin tavoin varmistaa maaseuturahaston ja muiden unionin välineiden koordinointi, seuraa, että kaikkiin valtion varoista ja unionin talousarvioista peräisin olevista varoista yhteisrahoitettaviin maaseudun kehittämistukiin sovelletaan valtiontukia koskevia unionin oikeuden merkityksellisiä säännöksiä kokonaisuudessaan.

77

Näihin säännöksiin kuuluvat muun muassa asetuksen N:o 702/2014 säännökset, joita ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää tulkitsemaan lähinnä sen selvittämiseksi, kuuluuko tuki, jota vaikeuksissa oleva yritys on asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan perusteella hakenut direktiivin 2009/147 tavoitteiden toteuttamiseksi metsään perustetun pienen luonnonsuojelualueen perusteella, kyseisellä asetuksella käyttöön otettujen poikkeussääntöjen soveltamisalaan.

78

Tältä osin on todettava ensinnäkin, että asetuksen N:o 702/2014 tavoitteena on jo sen otsikosta ilmenevin tavoin todeta sisämarkkinoille soveltuviksi tietyt maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden yksittäisten tukien muodot sekä näin ollen vapauttaa ne SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrätystä yleisestä ilmoitusvelvollisuudesta, kunhan nämä yksittäiset tuet täyttävät kaikki kyseisessä asetuksessa säädetyt edellytykset (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2021, Azienda Sanitaria Provinciale di Catania, C-128/19, EU:C:2021:401, 47 kohta).

79

Tämän tyyppinen poikkeusasetus ei sulje pois sitä, että tietty yksittäinen tuki, joka kuuluu johonkin asetuksessa luetelluista tukimuodoista täyttämättä kuitenkaan edellytyksiä sen toteamiseksi sisämarkkinoille soveltuvaksi kyseisen poikkeusasetuksen nojalla, voidaan silti todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi tapauskohtaisen tutkimuksen perusteella, kunhan kyseisestä tuesta on ilmoitettu komissiolle etukäteen (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2019, Eesti Pagar, C-349/17, EU:C:2019:172, 57, 59, 86 ja 87 kohta ja tuomio 20.5.2021, Azienda Sanitaria Provinciale di Catania, C-128/19, EU:C:2021:401, 42 kohta).

80

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ei kuitenkaan ilmene, että tällainen ennakkoilmoitus olisi tehty.

81

Toiseksi asetuksen N:o 702/2014 1 artiklan 1 kohdan e alakohdasta, luettuna yhdessä kyseisen 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan kanssa ja kyseisen asetuksen johdanto-osan 60 perustelukappaleen valossa, ilmenee, että mainitulla asetuksella käyttöön otettua poikkeusta sovelletaan metsätalousalan tukiin, mukaan lukien maaseuturahastosta osarahoitetut tuet.

82

Asetusta N:o 702/2014 sovelletaan siis muun muassa asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklassa tarkoitettuihin tukiin ja erityisesti pääasiassa kyseessä olevan tuen kaltaisiin tukiin, joita kyseisen säännöksen nojalla haetaan metsään direktiivin 2009/147 tavoitteiden toteuttamiseksi perustetun pienen luonnonsuojelualueen perusteella.

83

Tästä seuraa, että jotta tällaiset tuet voidaan todeta sisämarkkinoille soveltuviksi asetuksen N:o 702/2014 nojalla ja jotta ne voivat kuulua kyseisessä asetuksessa säädetyn vapautuksen soveltamisalaan, niiden on täytettävä kaikki edellytykset, jotka kyseisessä asetuksessa asetetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi toteamiselle.

84

Näihin edellytyksiin kuuluu mainitun asetuksen 1 artiklan 6 kohdan mukaan edellytys, jonka mukaan tällaisen tuen hakija ei saa olla vaikeuksissa oleva yritys, lukuun ottamatta erinäisiä poikkeuksia, joista minkään ei ole ennakkoratkaisupyynnössä esitetty olevan merkityksellinen pääasiassa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava.

85

Saman asetuksen 2 artiklan 14 alakohdassa olevasta vaikeuksissa olevan yrityksen käsitteen määritelmästä ilmenee lisäksi, että kyseinen käsite kattaa muun muassa rajavastuuyhtiöt, joiden omista varoista yli puolet on menetetty kertyneiden tappioiden vuoksi, ja tämä on se kriteeri, jonka perusteella toimivaltainen kansallinen viranomainen kieltäytyi myöntämästä pääasiassa kyseessä olevaa tukea, kuten tämän tuomion 32 kohdassa tiivistetysti esitetyistä ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvistä toteamuksista ilmenee.

86

Tästä seuraa, että asetusta N:o 702/2014 on tulkittava siten, että mainitussa 2 artiklan 14 alakohdassa tarkoitetun vaikeuksissa olevan yrityksen hakemaa metsätaloustukea ja erityisesti asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan nojalla hakemaa tukea direktiivin 2009/147 tavoitteiden toteuttamiseksi metsään perustetulle pienelle luonnonsuojelualueelle ei voida todeta asetuksen N:o 702/2014 perusteella sisämarkkinoille soveltuvaksi.

87

Neljänneksi ja viimeiseksi on todettava, että siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella näyttää olevan epäilyjä tämän poissulkemisen pätevyydestä omaisuudensuojan ja yhdenvertaista kohtelua ja oikeasuhteisuutta koskevien yleisten periaatteiden kannalta, kuten tämän tuomion 40 kohdassa tiivistetysti esitetyistä toteamuksista ilmenee, on aluksi huomautettava, että asetuksen N:o 702/2014 tarkastelusta ilmenee, ettei mainittu poissulkeminen perustu unionin varojen säilyttämisen tavoitteeseen, jonka osalta kyseinen tuomioistuin pohtii, onko sille annettu perusteettomasti etusija kyseisen oikeuden ja kyseisten kahden yleisen periaatteen kustannuksella.

88

Kuten ilmenee kyseisen asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleesta, jossa selvennetään, miksi vaikeuksissa olevat yritykset suljetaan mainitulla asetuksella käyttöön otetun poikkeuksen ulkopuolelle, jollei tämän tuomion 84 kohdassa mainituista poikkeuksista muuta johdu, tällä poissulkemisella pyritään takaamaan se, että kaikki tällaisten yritysten pyytämät tuet tutkitaan yksinomaan ja johdonmukaisesti erityisten menettelyllisten ja aineellisten sääntöjen kokonaisuuden kannalta, joka on otettu käyttöön nimenomaan tällaisten yritysten erityistilanteen ottamiseksi huomioon asianmukaisesti. Kyseisen poissulkemisen ainoana tavoitteena ja seurauksena ei siis ole se, että metsätaloustukien myöntäminen vaikeuksissa oleville yrityksille kiellettäisiin yleisesti, sillä näillä yrityksillä on päinvastoin edelleen mahdollisuus niiden saamiseen kyseisten sääntöjen mukaisesti, vaan ainoastaan se, että asetusta N:o 702/2014 ei sovelleta näihin tukiin silloin, kun kyseiset yritykset hakevat niitä.

89

Tämän jälkeen on syytä huomauttaa, että mainituilla säännöillä itsessään pyritään takaamaan, että vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävissä olevat tuet täyttävät edellytykset, joiden nojalla kyseiset tuet voidaan todeta sisämarkkinoille soveltuviksi, kun muistetaan, että tällaisten tukien saaminen ei ole yrityksille kuuluva oikeus, koska valtiontukien myöntäminen on lähtökohtaisesti kielletty EUT-sopimuksessa, vaan viranomaisille annettu mahdollisuus tilanteissa, joissa näillä tuilla pyritään johonkin SEUT 107 artiklan 3 kohdassa mainituista yhteisen edun mukaisista tavoitteista ja tuet täyttävät sovellettavassa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset. Tästä seuraa erityisesti, että vaikka jäsenvaltioilla on oikeus myöntää maaseuturahastosta osarahoitettuja tukia asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan perusteella, ne eivät ole siihen velvollisia vaan niillä on päinvastoin sitä koskevaa harkintavaltaa (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, Lauku atbalsta dienests (Maatalousyritysten perustamistuet), C-119/20, EU:C:2021:817, 56 kohta; tuomio 27.1.2022, Sātiņi-S, C-234/20, EU:C:2022:56, 40 ja 66 kohta ja tuomio 27.1.2022, Sātiņi-S, C-238/20, EU:C:2022:57, 36 kohta).

90

Tätä harkintavaltaa on kuitenkin käytettävä kyseisen asetuksen säännösten rajoissa (ks. vastaavasti tuomio 30.3.2017, Lingurár, C-315/16, EU:C:2017:244, 18 kohta) ja unionin oikeuden yleisiä periaatteita noudattaen (ks. analogisesti sellaisen rahoituksen osalta, jota voidaan myöntää muusta unionin rahastosta kuin maaseuturahastosta, tuomio 27.1.2022, Zinātnes parks, C-347/20, EU:C:2022:59, 64 kohta).

91

Lopuksi on todettava, ettei asetuksessa N:o 702/2014 säädetyn vaikeuksissa olevia yrityksiä koskevan erityiskohtelun voida sellaisenaan katsoa voivan loukata perusoikeuskirjan 17 artiklassa taattua omaisuudensuojaa tai yhdenvertaisen kohtelun ja oikeasuhteisuuden yleisiä periaatteita.

92

Unionin tuomioistuin on nimittäin yhtäältä jo todennut, että koska omaisuudensuoja ei ole ehdoton oikeus, sen käyttöön voidaan perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrätyin edellytyksin kohdistaa rajoituksia, jotka ovat oikeutettuja unionin tunnustaman yleisen edun mukaisen tavoitteen vuoksi, kuten luonnon ja ympäristön suojelemiseksi direktiivien 92/43 tai 2009/147 nojalla toteutetusta kansallisesta toimenpiteestä johtuvia rajoituksia, ilman että henkilölle, jonka oikeutta omaisuudensuojaan rajoitetaan tällä tavoin, olisi kaikissa tapauksissa myönnettävä korvausta tai varsinkaan asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklaan perustuvaa tukea (ks. vastaavasti tuomio 27.1.2022, Sātiņi-S, C‑234/20, EU:C:2022:56, 62–66 kohta ja tuomio 27.1.2022, Sātiņi-S, C-238/20, EU:C:2022:57, 32–36 kohta). Siinä tapauksessa, että ympäristön suojelemiseksi direktiivien 92/43 tai 2009/147 nojalla toteutettu kansallinen toimenpide johtaisi kyseisen maa-alueen arvonmenetykseen siten, että se vaikuttaa omaisuuden riistämiseen verrattavalla tavalla, kyseisen maa-alueen omistajalla on kuitenkin unionin oikeuden soveltamisesta aiheutuvan tilanteen johdosta oikeus korvaukseen perusoikeuskirjan 17 artiklan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 9.6.2016, Pesce ym., C-78/16 ja C-79/16, EU:C:2016:428, 85 ja 86 kohta).

93

Toisaalta se, että yrityksille, joiden omaisuudensuojaan kohdistuu direktiivien 92/43 tai 2009/147 nojalla luonnon ja ympäristön suojelemiseksi toteutetusta kansallisesta toimenpiteestä johtuva rajoitus, voidaan myöntää tukia, joiden soveltuvuus sisämarkkinoille riippuu edellytyksistä, jotka ovat erilaisia sen perusteella, ovatko yritykset vaikeuksissa vai eivät, on perusteltua niiden tilanteiden erilaisuuden vuoksi, joissa nämä kaksi yritysten ryhmää ovat valtiontukia koskevan unionin oikeuden kannalta.

94

Kun nimittäin otetaan huomioon kyseisten yritysten taloudelliset vaikeudet tai rahoitusvaikeudet, niille mahdollisesti myönnettävien tukien sisämarkkinoille soveltuvuuden tutkimiseen on perusteltua soveltaa erityisiä edellytyksiä, joiden ansiosta näiden yritysten vaikeudet ja niiden mahdolliset seuraukset voidaan ottaa huomioon (ks. analogisesti vaikeuksissa olevien yritysten jäämisestä muun poikkeusasetuksen kuin asetuksen N:o 702/2014 soveltamisalan ulkopuolelle tuomio 27.1.2022, Zinātnes parks, C-347/20, EU:C:2022:59, 46–49 ja 57 kohta).

95

Lisäksi se, ettei asetuksessa N:o 702/2014 säädettyä poikkeusta sovelleta vaikeuksissa oleviin yrityksiin, ei ole ristiriidassa oikeasuhteisuutta koskevan yleisen periaatteen kanssa. Siitä riippumatta, että sen soveltamatta jättäminen on tämän tuomion edellisestä kohdasta ilmenevin tavoin asianmukaista, sen ei voida katsoa ylittävän sitä, mikä on tarpeen sillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, koska – kuten tämän tuomion 79 ja 88 kohdassa on todettu – se ei estä sitä, että näille yrityksille myönnetään metsätaloustukea tai tukea vaikeuksissa oleville yrityksille, kunhan tällainen tuki täyttää kyseisiin yrityksiin sovellettavissa valtiontukisäännöksissä säädetyt edellytykset.

96

Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetusta N:o 702/2014 on tulkittava siten, että kyseisen asetuksen 2 artiklan 14 alakohdassa tarkoitetun vaikeuksissa olevan yrityksen asetuksen N:o 1305/2013 nojalla hakemaa tukea direktiivin 2009/147 tavoitteiden toteuttamiseksi metsään perustetulle pienelle luonnonsuojelualueelle ei voida todeta asetuksen N:o 702/2014 nojalla sisämarkkinoille soveltuvaksi.

97

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: